Kohteita tokokoiralle

Miksi tokokoiralle kannattaa opettaa erilaisia kohteita?

Kohteilla tarkoitetaan erilaisia esineitä ja asioita, joita koira opetetaan koskettamaan tai katsomaan, tai liikkumaan kohteen luokse. Esimerkkejä erilaisista kohteista ovat nenäkosketus käteen, leukakosketus, tassualusta tai kosketuskeppi. Kohteiden opettaminen on hyödyksi etenkin sellaisissa liikkeissä, joissa koiran halutaan liikkuvan tiettyyn paikkaan tai suorittavan toimintoja tietyssä paikassa etäällä ohjaajasta. Kohdetyöskentelyä on hyvä alkaa harjoittelemaan koiran kanssa aluksi jossain koiralle tutussa, mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, jolloin koiralle luodaan mahdollisimman hyvät olosuhteet onnistua. Häiriötä voidaan lisätä treenin edistyessä ja käytöksen vahvistuessa.

Erilaisilla kohteilla on erilaisia käyttötarkoituksia. Koiraa voidaan opettaa liikkumaan kohteen luo eri suunnista tai tuottamaan kohteen luona haluttu käytös, kuten esimerkiksi istuminen alustan päällä. Koiraa voidaan opettaa myös koskettamaan kohdetta esimerkiksi kuonolla, tassulla, leualla tai poskella riippuen siitä, mihin haluttua kohdekäyttäytymistä halutaan jatkossa hyödyntää.

Kosketusalusta

Tokoliikkeissä yksi hyödyllisimmistä kohteista on kosketusalusta. Kosketusalustalla tarkoitetaan yleensä matalaa alustaa, kuten esimerkiksi muovimaton palasta, johon koiran on tarkoitus koskea tassuillaan. On ohjaajan valittavana, millaisen käytöksen hän haluaa koiralle opettaa, riittääkö koskettaminen vain yhdellä tassulla vai onko kriteerinä esimerkiksi kaikki tassut kosketusalustalle. Esimerkiksi etu- ja takatassukosketusalustaa voidaan hyödyntää tukitaitoina eri tokoliikkeissä, kuten myös kaukokäskyjen opettamisessa. Lisäksi on valittava, miten (vauhti, askellaji) koiran toivotaan etenevän alustalle ja valittava kriteeri sen mukaan. Lisäksi ohjaajan tulee päättää riittääkö, että koira käy pikaisesti kohteen luona kääntymässä vai täytyykö tehtävään lisätä kestoa ja kohteen luona pysähtymistä.

Etutassukohde

Kohde kannattaa etenkin aluksi olla suhteellisen iso, helposti huomattava ja materiaaliltaan luistamaton. Aluksi koiralle voidaan antaa palkkiomerkki ja sitä seuraava palkkio pelkästään kohteen katsomisesta tai pienenkään mielenkiinnon suuntaamisesta kohti kohdetta. tarvittaessa ohjaaja tai avustaja voi käydä koskettamassa alustaa, jotta koiran huomio kohdistuisi alustaan ja se päästäisiin palkkaamaan mielenkiinnon kohdistamisesta alustaan. Seuraavaksi kriteeriksi voidaan ottaa kohteen suuntaan liikkuminen, mutta on hyvä nopeasti nostaa kriteeriä kohteen koskettamiseen ja siitä edelleen haluttuun käytökseen. Vihjesana tulisi liittää mukaan toimintaan vasta, kun koiralla on selkeä käsitys halutusta toiminnasta.

Koiraa voidaan palkata kohteen luona pysymisestä, esimerkiksi seisomisesta kosketusalustan päällä, antamalla koiralle usea palkkiomerkki-palkkio-sarja lyhyen ajan sisään koiran suorittaessa haluttua tehtävää. Kohdetyöskentelyyn voidaan pikkuhiljaa lisätä kestoa, häiriötä, etäisyyttä ja ohjaajan liikettä, mutta on tärkeää, että tehtävän vaikeuttaminen tehdään asteittain välillä palaten takaisin taas helpompiin harjoitteisiin. Olisi myös muistettava pitää maltti harjoittelussa ja pitää treenihetket tarpeeksi lyhyinä, noin 1-3 minuuttia kerrallaan kestävinä hetkinä.

Koiralle olisi tärkeää luoda kohteen luona olemiseen mielikuva siitä, että se on koiralle kannattavaa ja kivaa. On usein myös hyötyä palkan suuntaamisesta kohteen suuntaan, jolloin palkan suunta vahvistaa koiran ajatusta kohteen merkityksellisyydestä. Esimerkiksi palkkiota heitellään kohti kohdetta tai viedään kohteen luokse sen sijaan, että se annettaisiin vastakkaisessa suunnassa olevan ohjaajan kädestä.

(video kohteen opettamisesta: kohteella pysyminen)

Takatassukohde ja peruuttaminen

Matalasti korotettua alustaa voidaan käyttää apuna koiran takapäänkäytön opetuksessa ja sitä hyödyntämällä voidaan opettaa myös perusasentoa. Tästä video perusasentoa ja seuraamista koskevassa osuudessa. Takatassualusta voidaan opettaa alustalle peruuttamisen kautta. Sen lisäksi, että peruuttamisen harjoittelu vahvistaa koiran kehon hallintaa ja tietoisuutta omista takajaloistaan, on peruuttaminen itsessään on jo taito, jota tarvitaan esimerkiksi seuraamisliikkeessä tokon alokasluokkaa lukuun ottamatta. Etenkin tässä harjoitteessa on tärkeää huomioida, että aluksi kohteen tulee olla huomattavan suuri, jotta koiran on helpompi osua alustaan. Tehtävää voidaan helpottaa tarvittaessa suorittamalla se seinän vieressä, kapealla käytävällä tai aidoista muodostetun kujan välissä.

Koira ohjataan seisomaan alustan eteen muutaman sentin päähän alustasta. Aluksi koiraa voidaan palkata pelkästään painon siirrosta taaksepäin. Koiraa voidaan namilla ja omilla vartaloavuilla ohjaten auttaa ensimmäiset toistot. Seuraavaksi kriteeriksi voidaan ottaa tassun liikuttaminen taaksepäin, jo yksikin askel taaksepäin palkataan. Tässä vaiheessa ei vielä haittaa, vaikka koira ei osuisi alustalle, vaan on tärkeämpää palkata koiraa yrittämisestä ja aktiivisuudesta tehtävää kohtaan ja kasvattaa näin koiran motivaatiota. Olisi kuitenkin tärkeää luoda koiralle hyvät edellytykset onnistua ja sijoittaa alusta niin lähelle koiraa, että se jo yhdellä-kahdella askeleella koskettaa takatassuillaan alustaa.

Kun tähän vaiheeseen on päästy, voidaan kriteeriä nostaa alustan koskettamiseen takatassuilla, jolloin koira palkataan vasta, kun sen takatassut saavuttavat alustan. Kriteeriä nostaessa voidaan ensimmäisten toistojen ajaksi tehtävää helpottaa ohjaamalla koiraa namilla tai vartaloavuin. Pikkuhiljaa vartaloapuja voidaan vähentää ja alustaan voidaan ottaa etäisyyttä. Kun koira alkaa hahmottaa takatassujaan, voidaan alustaa pienentää, ja kun koiralla on ymmärrys tehtävästä voidaan siihen liittää vihjesana.

Takapään käyttö tarkoittaa, että koira tiedostaa omistavansa myös takajalat ja osaa liikuttaa niitä hallitusti halutulla tavalla. Usein koirien on hankalampaa hahmottaa takajalkojaan verrattuna etujalkoihin, sillä koiran on hankalampi nähdä takajalkojaan. Etenkin nuorille koirille voi vaatia paljon monipuolisia toistoja, jotta koira oppii hallitsemaan kehoaan ja asettelemaan takajalkojaan haluttuun paikkaan hallitusti. Hyviä harjoitteita tähän on esimerkiksi harjoite, jossa koiraa ohjataan asettelemaan tassujaan pahvilaatikkoon tai menemään laatikkoon kokonaan. Tarkoitus on, että koira rauhallisesti tassu kerrallaan asettelee itsensä laatikkoon hosumisen ja laatikkoon hyppäämisen sijaan.

Koira palkataan ensin jo laatikkoon päin katsomisesta. Palkkaaminen voi tapahtua palkan pudottamisella laatikkoon, jolloin myös palkan suunta vahvistaa haluttua käyttäytymistä. Koiran kurottautuessa poimimaan palkkaa laatikosta saattaa se asettaa tassun laatikkoon ottaessaan tukea, jolloin ohjaajan on reagoitava nopeasti ja annettava palkkiomerkki ja palkattava tassun asettaminen laatikkoon. Pikku hiljaa kriteeriä nostetaan yhä useamman tassun asettamisesta laatikkoon. Harjoitus voi olla kokemattomalle koiralle aluksia haastava ja fyysisesti raskas, joten harjoittelussa tulisi edetä maltilla ja malttaa pitää harjoitteluhetket tarpeeksi lyhyinä, 1-2 minuutin mittaisina. Harjoittelu voidaan aloittaa koiran kokoon nähden suurella laatikolla ja pikkuhiljaa vaikeuttaa tehtävää pienentämällä laatikkoa.

Koiraa olisi hyvä palkita myös “hyvästä yrityksestä”, eli jos koira selkeästi yrittää asetella tassujaan laatikkoon, mutta ei siinä aivan onnistu, olisi reilua palkata koiraa sinnikkäästä yrittämisestä ja täten vahvistaa koiran yritteliäisyyttä. Koira voidaan tässäkin harjoituksessa palkata kannattavasta toiminnasta eli laatikossa olemisesta useammalla palkkiomerkki-palkka-sarjalla, jonka jälkeen koira vapautetaan. Vapauttaminen olisi kyseisessä harjoituksessa esimerkiksi namin heittämisen sijaan hyvä tapahtua hallitusti ja rauhallisesti esimerkiksi rauhallisesti asettamalla palkka koiran saataville sen lähelle, mutta siten, että koira joutuu poistumaan laatikosta saadakseen sen. Näin säilytetään läpi treenin harjoitukseen vaadittava rauhallinen ja keskittynyt mielentila ja vältetään hosumista palkan perään. Muita hyviä harjoitteita takapään hallinnan ja kehon hallinnan kehittämiseen ylipäätään ovat erilaiset tasapainoilu tehtävät, epätasaisessa maastossa liikkuminen ja taka-ja etujalkojen nostot erilaisia kohteita vasten.

Kuonokosketus, leukakosketus ja kosketuskeppi, mihin näitä voidaan käyttää?

Käsikosketus

Käsikosketusta voidaan käyttää koiran suuntaamiseen, tukitaitona seuraamiseen tai esimerkiksi noutokapulan käteen palautusta opettaessa tukitaitona. Käsikosketuksessa on tavoitteena opettaa koira koskettamaan kuonollaan kämmeneen vihjeestä. Käsikosketusta opetettaessa koiralle tarjotaan avoin käsi, ja kun koira osoittaa mielenkiintoa kättä kohtaan, annetaan palkkiomerkki ja sitä seuraava palkkio. Aloitusvaiheessa palkkio voidaan pudottaa kosketettavaan kämmeneen, jolloin palkan suunta vahvistaa toivottua käytöstä. Palkkion sijainti on kuitenkin hyvä siirtää pian annettavaksi toisesta kädestä tai esimerkiksi maassa olevasta ruokakupista, jotta koira ei yhdistä syömiseen liittyvää käyttäytymistä haluttuun tehtävään ja kosketa esimerkiksi kättä suu auki. Seuraavan toiston aloitus on lisäksi sujuvampaa ja vahvistaa koiran hakeutumista kohteelle, kun palkkio tuleekin muualta kuin koskettavasta kädestä.

Kriteeriä kasvatetaan pian kuonolla käden koskettamiseen, ja kun se sujuu, niin pikkuhiljaa kestoa ja häiriötä lisätään. Koiraa voidaan opettaa myös pitämään yllä kuonokosketusta ja samalla rauhallisesti liikkumaan koskettavaa kättä seuraten tai koskettamaan kättä ohjaajan liikkuessa. Vihjesana lisätään toimintaan, kun koiralla on selkeä käsitys halutusta tehtävästä. Kosketettavan käden sijaintia ja tehtävän ympäristöä on hyvä vaihdella ja vahvistaa tällä tavalla vaikutehallintaa eli ärsykekontrollia.

Myös koskettavaa kättä voidaan vaihtaa. Harjoitteeseen voidaan osaavalle koiralle lisätä haastetta pitämällä palkka näkyvillä lähistöllä koiran tehdessä käsikosketusta. Tällöin koiralta vaaditaan itsehillintää ja malttia luopua palkasta saavuttaakseen palkkio luvanvaraisesti. Jos koira pyrkii tavoittelemaan namia ilman yritystä suorittaa tehtävää tai palkkiomerkkiä, suljetaan kämmen eleettömästi ja koiraa kehotetaan uudestaan suorittamaan haluttu tehtävä. Kun häiriötä tai vaikeustasoa lisätään, saattaa aluksi kriteerin laskeminen hieman olla tarpeen, jotta onnistumisia saadaan vaikeustason kasvusta huolimatta.

Leukakosketus

Leukakosketuksella tarkoitetaan toimintoa, jossa koira osaa vihjeestä laskea pään ohjaajan avonaiselle kämmenelle tai muulle kohteelle. Leukakosketusta voidaan hyödyntää esimerkiksi jäävien liikkeiden harjoittelussa. Leukakosketuksenkin harjoitteluun voidaan yhdistää liikkuminen kosketettavan kohteen mukana, jolloin se toimii monipuolisena tukitaitona esimerkiksi tokon jäävissä liikkeissä.

Kosketuskeppi

Kosketuskeppi on käytökseltään vastaava kuin käsikosketus. Tavoite on, että koira koskettaa kosketuskepin palloa kuonollaan suun ollessa kiinni. Kosketuskeppi on kätevä apuväline etenkin erittäin suuria tai erittäin pieniä koiria opetettaessa ja se vähentää ohjaajan kumartelua ja toimii ikään kuin ohjaajan käden jatkeena. Teleskooppivarrellinen kosketuskeppi kannattaa harjoittelun alkuvaiheessa pitää lyhyenä ja osoittaen kohti maata, jotta koiran on helpompi onnistua koskettamaan kosketuskepin päässä olevaa palloa sen varren sijaan. Muuten kosketuskeppi voidaan opettaa koiralle samalla tavalla kuin käsikosketus.