Nouto

Kiinnostus kapulaan tai leluun

Noutoa voidaan lähteä opettamaan esimerkiksi tarjoamisen kautta. Apuna voidaan käyttää naksutinta, sillä sen avulla päästään helposti merkkaamaan oikea toiminto mahdollisimman nopeasti ja tarkasti. Tarjoamisen kautta tapahtuva opettaminen tapahtuu siten, että ohjaaja odottaa, että koira tarjoaa toimintaa itsenäisesti, kuten vilkaisee kapulaa. Tästä seuraa aina naksautus/muu palkkiomerkki, jota taas seuraa varsinainen palkkio, kuten nami tai lelu. Kohde-esineen ei tarvitse olla kapula, vaan se voi aluksi olla esimerkiksi jokin lelu, kuten patukka tai muu vastaava, mikäli siihen tarttuminen on koiralle helpompaa ja miellyttävämpää. Alkuun koiraa palkitaan jo siitä, kun se ylipäätään katsoo esinettä/kapulaa.Mikäli kohde-esineenä käytetään lelua, niin palkkauksessa olisi hyvä käyttää jotakin toista lelua.

Koskettaminen ja tarttuminen kapulaan

Opettaminen etenee siten, että seuraavassa vaiheessa koira palkitaankin vasta siitä, kun se esimerkiksi koskettaa esinettä/kapulaa kuonollaan. Tämän jälkeen voidaan nostaa kriteeriä eli vaikeustasoa ja odottaa, että koira tarttuu esineeseen hampaillaan ja sen myötä nostaa esinettä ilmaan. Eteneminen tapahtuu vähitellen siten, että koira pitää esinettä suussaan alkuun sekunnista muutamaan sekuntiin. Aikaa voidaan vaihdella sekä pidentää vähitellen. Mikäli koira alkaa purra kapulaa tai pudottaa sen ennen kuin ohjaaja ehtii sanoa palkkiomerkin, kannattaa harjoittelussa palata taaksepäin ja toteuttaa harjoitus niin, että koira onnistuu. Mahdolliseen virheeseen ei tarvitse reagoida sen ollessa vain informaatiota ohjaajalle. Mikäli epäonnistumisia tulee runsaasti, voi treenisuunnitelman muuttaminen olla paikallaan.

Mikäli koira on aluksi opetettu tarjoamaan jonkin muun esineen kuin kapulan suuhun ottamista, kannattaa esine vaihtaa kapulaan siinä vaiheessa, kun esineeseen tarttuminen on mahdollisimman sujuvaa. Kun esineen tilalle vaihdetaan kapula, palataan harjoituksessa aina aluksi hieman taaksepäin sitä jonkin verran helpottaen.

Kapulan pito

Pitoa voidaan vahvistaa esimerkiksi luopumisen kautta. Tässä voidaan käyttää vahvisteena lelua tai namia. Harjoitus toteutetaan siten, että annetaan koiralle kapula ja viedään namia hitaasti kohti koiraa. Kun koira pitää tiukasti kiinni kapulasta, sanotaan palkkiomerkki, jolloin koira saa pudottaa kapulan ja se saa palkkion. Sama voidaan toteuttaa myös lelulla. Koiran pitäessä kapulaa viedään lelua lähemmäksi koiraa ja sanotaan palkkiomerkki, jolloin koira irrottaa kapulasta ja tarttuu leluun.

Harjoituksessa voidaan edetä siten, että ohjaaja koskettaa kapulaa koiran pitäessä sitä suussaan. Koira palkataan, mikäli se ei irrota kapulasta. Koiralle tulisi opettaa, että irrotus kapulasta tapahtuu vasta ohjaajan antamasta suullisesta vihjeestä (esim. irti, kiitos). Koiralle olisi myös hyvä opettaa erikseen kapulan kantamista liikkeessä. Koiraa voidaan esimerkiksi pyytää tekemään kaukojen vaihtoja sen pitäessä kapulaa tai peruuttamaan ja pyörimään kapula suussa.

Valmiissa noutoliikkeessä koira tuo kapulan aina ohjaajan sivulle tai eteen. Tätä voi alkuun harjoitella siten, että opetetaan koira tuomaan kapula ohjaajalle käsikosketukseen siten, että koira koskettaa ohjaajan kättä kuonollaan kapulan pysyessä suussa. Käsikosketuksen harjoittelu aloitetaan aina ensin ilman kapulaa, ja kun koira kykenee koskemaan ohjaajan kättä kuonollaan sujuvasti ja kosketuksessa on myös jonkin verran kestoa, voidaan kapula ottaa mukaan harjoitukseen. Harjoitus etenee siten, että pyydetään koiraa tuomaan kapula, jolloin ohjaaja asettaa kämmenen selkeästi esille, jonka seurauksena koira työntää kapulan ohjaajan kämmentä vasten. Tämän jälkeen koira palkitaan.

Käsikosketus

Nouto käsikosketukseen

Eteentulo kapulan kanssa

Hyvä pito on tokokoiralle tärkeä taito ja siksi se kannattaakin opettaa huolella. Pitoa olisi hyvä harjoitella ainakin alkuun noutoliikkeen muista osista erillään. Pitoa voidaan vahvistaa esimerkiksi siten, että ohjaaja on polvillaan koiran edessä ja antaa kapulan koiralle. Tämän jälkeen ohjaaja vetää varovasti kapulaa. Koira palkitaan sillä hetkellä, kun se vastustaa vetoa ja siten tiukentaa otettaan kapulasta. Tällöin koira oppii pitämään kapulasta tiukasti kiinni, mikä vähentää kapulan pureskelun tai pyörittämisen todennäköisyyttä.

Noudon vieminen vaikutehallintaan

Noutoa opetettaessa lopullisena tavoitteena on, että koira noutaa kapulan ohjaajan antamasta suullisesta vihjeestä. Vaikutehallinta (eli ärsykekontrolli) tarkoittaa sitä, että koira suorittaa tietyn toiminnon vain tietystä vihjeestä, eli tässä tapauksessa koira noutaa kapulan vasta, kun ohjaaja sanoo esimerkiksi “tuo”. Mikäli noutoa ei viedä erikseen vaikutehallintaan, saattaa kapulasta itsestään muodostua herkästi vihje noutaa se. Tällöin koira saattaa esimerkiksi nykiä perusasennossa ohjaajan heittäessä kapulan tai lähteä kapula perään ennen kuin ohjaaja ehtii sanoa mitään.

Vaikutehallintaa voi lähteä harjoittelemaan esimerkiksi siten, että kapula on koiran vieressä ja ohjaaja palkkailee koiraa siitä, että se ei tartu kapulaan. Kun koira tarjoaa esimerkiksi katsekontaktia, voidaankin sanoa kapulaan liitetty vihje (esimerkiksi “tuo”), jolloin koira saa tarttua kapulaan. Tätä tehdään niin kauan, kunnes koira pystyy olemaan kapulan vieressä ilman, että se tarttuisi siihen ilman ohjaajan antamaa suullista vihjettä. Kun tämä on sujuvaa, voidaan harjoitusta lähteä vaikeuttamaan esimerkiksi siten, että ohjaaja heittää kapulan ja palkitsee koiraa samalla. Lopullisena tavoitteena on, että koira kykenee olemaan paikoillaan, vaikka ohjaaja heittäisi kapulan. Alkuun koiraa kannattaa palkita mahdollisimman tiheään, jotta se ei ehdi lähteä kapulan perään. Pikku hiljaa palkkaamisen tiheyttä harvennetaan. Kun koira keskittyy kapulan sijasta ohjaajaan, voidaan sille antaa lupa hakea kapula.

Harjoitusta voi edelleen vaikeuttaa siten, että ohjaaja heittää kapulan ja sanookin erilaisia merkityksettömiä sanoja (esimerkiksi “tammi, helmi, maalis, TUO”) samalla palkiten koiraa. Koiran tulisi kyetä erottamaan oikea vihje merkityksettömien sanojen joukosta. Tällainen harjoitus ennaltaehkäisee noutamiseen liittyvää ennakointia, kun koira keskittyy kuuntelemaan, mitä ohjaaja sanoo.

Vaikutehallintaan liittyvät harjoitukset ovat olennainen osa kaikkia tokon liikkeitä. Vaikka oikeanlainen tekninen suoritus on tokossa keskeistä, on sitäkin tärkeämpää kuitenkin se, että koira suorittaa tietyt liikkeet aina tietystä vihjeestä.

Vauhdikas juoksu kapulalle

Niin sanottuja vauhtinoutoharjoituksia kannattaa opettaa pitoharjoitusten ohella, sillä ne monipuolistavat noutoharjoituksia ja niiden avulla saadaan usein luotua positiivista asennetta kapulaa kohtaan. Harjoitus alkaa siten, että ohjaaja pitää varovasti kiinni esimerkiksi koiran pannasta tai rinnasta ja heittää kapulan. Mikäli mahdollista, avustaja voi heittää kapulan vieläkin pidemmälle, jolloin koiralla on mahdollisuus juosta pitempää matkaa ja siten kasvattaa vauhtia. Kun kapula on heitetty ja koira näyttää haluavan kapulalle, annetaan noutovihje ja päästetään koira hakemaan kapula.
Tästä voidaan tehdä myös leikki siten, että ohjaaja laskee kolmeen, jolloin koira päästetään juoksemaan kapulalle aina kolmannella. Lisäksi ohjaaja voi juosta koiran kanssa kilpaa kapulalle.
Kapulan kanssa perusasentoon tulo kannattaa opettaa koiralle aina erikseen, eli vauhtinoutoja tehdessä koira voidaan palkita esimerkiksi välittömästi sen jälkeen, kun se on nostanut kapulan ja on kääntymässä takaisin kohti ohjaajaa.

Perusasento kapulan kanssa

Toko-kokeessa koira voi tulla kapulan kanssa ja luovuttaa sen joko ohjaajan edessä tai sivulla perusasennossa.

Perusasentoon tuleminen kannattaa opettaa vahvaksi ensiksi ilman kapulaa ja sen jälkeen kapulan kanssa. Opettaminen kapulan kanssa kannattaa aloittaa irrallisena palasena noutoliikkeestä.

Sivulletulo kapulan kanssa