Kani on arka saaliseläin. Sen elämäntehtävänä on selviytyä hengissä ja välttää saalistajia. Kun tarkkailee kanin käyttäytymistä, voi huomata ettei kesyyntyminen poista näitä perusasetuksia. Toki yksilöissä on eroja, osa on rohkempia kuin toiset. Tämän lisäksi kanin käsittely vaikuttaa paljon. Kania voi opettaa käsittelyyn oikeastaan kahdella tavalla.
Ensimmäin tapa on sellainen, että pienestä asti kania vain käsitellään kyselemättä erityisesti sen mielipidettä asiaan. Tämä tapa on ok, mikäli se toimii. Näin käsitellyt kanit tulevat harvoin omaehtoisesti syliin, ja niiden kiinnisaamiseen joutuu käyttämään hieman vaivaa. Toisaalta kun ne on saatu kiinni, ne harvoin laittavat hanttiin. Tällaisille kaneille voi joskus riittää koulutus, jossa kaikki tehdään kuten ennenkin, mutta lisätään hommaan jotain kanin mielestä kivaa. Kani voi alkaa hyvinkin kesyksi näin. Riskinä ns. puoliväkisin käsittelyssä on se, että jos kania käsittelee myös muut ihmiset, jotka eivät ole taitavia, voi käydä niin, että kani joskus saa päähänsä rimpuilla tai purra, jonka jälkeen sen käsittely yleensä vaikeutuu. Kani oppii, että se voi päästä otteesta irti, jolloin käsittely muuttuu sekä kanin että ihmisen kannalta vaaralliseksi.
Toinen tapa on sellainen, jossa käsittely perustuu pääosin omaehtoisuuteen. Tämä tapa sopii ihmisille, jotka haluavat harjoittaa kärsivällisyyttään (kuten minulle). Omaehtoisuuteen perustuva käsittely on mahdollista, mutta se edellyttää malttia. Harjoituksissa kannattaa käyttää mielikuvitusta apuna ja miettiä, millä kaikilla tavoilla pystyisi mahduttamaan sanat ihminen, käsittely, turvallisuus ja mukavuus sekä herkut samaan lauseeseen ja millä saisi tämän lauseen ujutettua pupun päähän.
Tässä videossa saat kolme vinkkiä omaehtoisen käsittelyn harjoitteluun.
