Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Virikkeellistämisen ajatellaan usein parantavan eläinten hyvinvointia. Kongit, makupalojen piilottaminen, erilaiset pelit ja pallot ovat yleisimpiä aktivointivälineitä. Puuhastelu voi viedä eläimen mennessään jonkinlaiseen ’flow-tilaan’; testeissä eläimet ovat jopa jättäneet syömättä piilotettuja makupaloja, koska itse ratkaiseminen on ollut niin palkitsevaa.

Eläimillä saattaisi olla potentiaalia ratkaista paljon haastavampiakin ongelmia kuin mitä niille tarjoamme. Luonnossa elävät eläimet joutuvat usein kohtaamaan haasteita, joiden ratkaisemiseen ne joutuvat käyttämään kaikkea oppimaansa ja prosessoimaan monenlaista tietoa: aistikokemuksia, muistia, oppimista, päätöksentekoa sekä muita ajatteluprosesseja.

Virikkeellistäminen on yleensä sitä että eläin joutuu työskentelmään enemmän ruokansa eteen. Tällaisen virikkeellistämisen seurauksena eläin käyttää syömiseen enemmän aikaa ja se liikkuu enemmän etsiessään ruokaa – näin ollen eläimen aktiivinen aika kasvaa.

Eläimet oppivat nopeasti ratkaisemaan aktivointilelujen arvoituksen. Tämän jälkeen lelu aktivoi enää fyysisesti – tuote ei enää vaadi kognitiivisia ongelmanratkaisu- tai sosiaalisia kykyjä. Jotta esim. koiran tai rotan palapeli olisi oikeasti ja oikealla tavalla haastava, sitä pitäisi vaihtaa tai muuttaa riittävän usein.

Kun eläimiä pidetään vankeudessa, joudutaan aina tinkimään elinympäristön monimuotoisuudesta, aktiivisuudesta ja joustavuudesta, joiden on todettu ehkäisevän apaattisuutta ja stereotyyppistä käyttäytymistä. Eläinten hyvinvointi koostuu monista tekijöistä, joista yksi voi olla ’positiivinen stressi’. Tämä tarkoittaa sitä että eläimellä on mahdollisuus ratkaista sopivan haasteellisia tehtäviä ja sillä on käytössään tehtävien edellyttämät työkalut. Tehtävän haastavuuden määrittelee sekä laji että yksilö.

Usein virikkeellistäminen tai aktivointi koskee pieniä eläimiä. Rotille rakennetaan putkia ja tunneleita, koirille ostetaan palapelejä, kissoille tehdään kiipeilyseiniä, kaneilla harrastetaan agilityä. Miten hevosia virikkeellistetään? Niitä seisotetaan karsinoissa tai tarhoissa ilman seuraa. Niille annetaan liikaa väkirehua suhteessa heinään. Niitä liikutetaan tunti päivässä. Niille soitetaan radiota. Niiden karsinaan viedään pallo tai seinään ripustetaan jokin pullo. Olemmeko mahdollisesti aliarvioineet hevosten kognitiiviset kyvyt kun olemme keksineet nämä mullistavat virikkeet ?

Meehan, Mench, (2007), ’The challenge of challenge: Can problem solving opprtunities enhance animal welfare?’, Applied Animal Behaviour Science  102: 246-261.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Mitä mielessä?