Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Leikkaus aiheuttaa eläimelle stressiä. Operaatiosta riippuen toipumisaikana erilaiset toiminnot voivat olla kiellettyjä. Eläintä voi joutua pitämään pitkiä aikoja häkissä tai karsinassa ja liikkuminen on usein hyvin rajoitettua. Lisähaasteita tuovat epämukavat toimenpiteet, kuten kaulurin pitäminen ja lääkintä.

Kopitettuna olemisen ei pitäisi olla esteenä lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamiseen. Joskus tulee ajateltua, ettei voi tehdä mitään parantaakseen eläimen oloa, kun kerran liikkuminen on kiellettyä. Lajityypillisiin käyttäytymisiin kuuluu kuitenkin paljon muutakin kuin liikkuminen. Itse asiassa leikkauksen jälkeen virikkeellistäminen on erittäin tärkeää – virikkeellistetyt eläimet toipuvat nopeammin ja tutkimusten mukaan kärsivät harvemmin leikkauksen jälkisistä ongelmista kuin ei-virikkeellistetyt. Lisäksi mm. rotilla on huomattu, että sosiaalinen eristäminen leikkauksen jälkeen heikentää ja hidastaa paranemista. Uskoisin, että sama voi päteä hevosiin, jotka ovat hyvin sosiaalisia eläimiä. Millä tahansa eläimellä ihmisseura on tärkeä virike.

Ehkä eniten viriketutkimuksia on tehty laboratoriorotilla, mutta tuloksia voi soveltaa muihinkin eläinlajeihin kun tuntee niiden lajityypillisen käyttäytymisen.

Kun eläin kärsii kivuista, sen käyttäytyminen on harvoin monimuotoista. Se saattaa olla pitkiä aikoja paikallaan ja hyvin apaattinen. Kun kipu alkaa helpottaa, tulee esiin pieniä lajityypillisiä. Näitä pitäisi oikein suunnitelluilla virikkeillä tukea. Kissa saattaa pestä naamansa ja tassunsa. Se voi kehrätä ja puskea silitettäessä. Seuraavana päivänä se saattaa venytellä ja teroittaa kynsiään. Sitten se saattaa käydä oikeaoppisesti hiekkalaatikolla. Myös kopitetulla eläimellä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa näitä, koska monimuotoinen käyttäytyminen tukee parantumista.

Virikkeiden järjestäminen voi vaatia aikaa ja vaivaa, mutta vaivannäkö kannattaa. Vaikka eläin on koppilevossa tai olosuhteet ovat muuten toivottomat, ei kannata ajautua epätoivoon. Aina voi tehdä jotain piristääkseen eläintä.

Washington State University  – environmental enrichment – yliopiston laboratorioeläinten virikkeellistämiskäytännöissä jokaisen eläimen kohdalla on mainittu positiivinen vuorovaikutus ja koulutus eläimen ja ihmisen välillä. Lisäksi on lueteltu kullekin eläinlajille sopivia virikkeitä. Siitä vain soveltamaan!

cisu2 cisu1

The enrichment record

Enrichment Impact on Post-Surgical Recovery By Szczepan Baran, VMD, David Disselhorst, LVT, RLATG, Elizabeth Johnson, VMD, Marcel Perret-Gentil, DVM

Washington State University  – environmental enrichment

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Yksi kommentti “Virikkeet tukevat paranemista

  • maaliskuu 11, 2013 at 1:26 pm
    Permalink

    Kirjoitus on todella hyvä ja täyttä asiaa, mutta tuosta pdf:stä on pakko sanoa sen verran, että lintujen kohdalla siellä on pari todella huonoa ehdotusta. Ehdotetaan virikkeiksi pesää, pesäntekomateriaaleja ja peilejä.

    Pesäntekomateriaaleja ja pesää ei millään linnulla kannata pitää ellei ole aikomusta pesittää juuri silloin, muutoin tämä laukaisee turhaa pesintävirettä ja stressaa lintua. Peilejä taas ei tulisi käyttää missään tilanteessa, sillä niiden on todettu stressaavan lintuja. Lintu ei ymmärrä peilikuvaa omaksi itsekseen, joten peilissä oleva lintu käyttäytyy väärin. Se ei esimerkiksi vastaa kosintaan tai peräänny uhitellessa, tämä sitten aiheuttaa stressiä linnulle. Lisäksi peileissä on aina tapaturmariski.

    Muut linnuille ehdotetut virikkeet sen sijaan ovat erittäin hyviä.

    Laitan tämän kommentin ihan sen takia, jos joku linnunomistaja sattuu lukemaan ja tahtoo ottaa tuosta virikeideoita linnulleen, niin ei tule sitten noita ainoita sopimattomia. 🙂

    Reply

Mitä mielessä?