Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Kani on aktiivinen, utelias ja älykäs pakoeläin. Jos haluat kanin, ota kaksi – kyseessä on äärimmäisen sosiaalinen eläin, jolla ihmisseura ei mitenkään korvaa lajitoveria.

Kani tarvitsee runsaasti tilaa ja mahdollisuuksia liikkua. Sille on ehdotonta päästä piiloutumaan, nousta takajaloilleen korvien koskematta kattoon, maata koko pituudellaan, nousta korokkeelle, tarkkailla ympäristöään, loikkia kunnolla ja kaivaa. Nämä ovat kanin lajityypillistä käyttäytymistä.

Pohditaan hetki sitä tallikania siellä nurkassa. Valitettavan moni tinkii jo aivan perusasioista – kuinka monella kanilla on kaivulaatikko? Vessalaatikko? Korkea häkki? Kuinka monella kanilla on ylipäänsä lajitoveri? Harmillisen usein kani joutuu tyytymään omaan seuraansa, pieneen ja matalaan häkkiin, jossa yhdessä nurkassa on koppi, jonka päälle kani pääsee. Valitettavasti iso osa eläinkaupoista näyttää kanien hankkijoille tällaista esimerkkiä, ehkä tilanpuutteen vuoksi. Lajin kannalta täysin puutteellisia olosuhteita ei voi kuitenkaan korvata porkkanatelineellä tai virikepallolla.

Elinolosuhteiden kuntoonsaattaminen on jo ponnistus sinänsä kanien kohdalla. Jättikokoisen häkin tai tilan (erillisine wc-alueineen)sekä muiden perustarpeiden lisäksi kaniporukalle tulisi tarjota virikkeitä.

Kanien virikkeet voidaan jakaa eri osa-alueisiin. Virikkeiden tarkoituksena on tarjota kanille mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään.

Videoissa on mukana entinen opettajani dr. Anne McBride, joka on kirjoittanut mm. kirjan Why does my rabbit..?

  • Ruokintavirikkeet (kani viettää luonnossa n. 70 % ajastaan syöden ruohoa)
    • Heinä eri muodoissa; tunneleina, kasoina, tuoreena, roikkuvana, pallona, lettinä, kranssina
    • oksat ja puu sekä muut vaihtelevat jyrsittävät
    • piilotetut ruuat – kani ei tarvitse ruokakuppia mihinkään; kaiken ruuan voi piilottaa
    • kongit, koirien ja kissojen älypelit, virikepallot – näiden tarkoituksena on matkia kanin luonnollista ruokailukäyttäytymistä, jossa se loikkii ja syö ja loikkii ja syö
  • Ympäristö- ja aistivirikkeet
    • muuttuva ympäristö – rakenteet, rakennelmat, uudet tilat, piilopaikat
    • kaivulaatikko
    • ulkoilu turvallisessa ympäristössä
  • Sosiaaliset virikkeet – toisten kanien ja ihmisen seura
    • kani pitää rauhallisista ihmisistä, jotka eivät huuda, rankaise tai pidä väkisin sylissä
    • anna kanille aikaa ja pidä suhde positiivisena
  • Kognitiiviset virikkeet
    • temppujen kouluttaminen ja ongelmanratkaisutehtävät
    • agility on mahdollista myös kotona
    • kouluta kani herkkujen avulla vapaaehtoisiin käsittelytoimiin
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

0 kommenttia kirjoitukseen “Virikkeitä kaneille

  • tammikuu 11, 2014 at 9:54 pm
    Permalink

    Loistava teksti.Jakoon lähti. Kiitos tästä. 🙂

    Reply
  • helmikuu 8, 2014 at 2:07 am
    Permalink

    Tykkäsin! Itse olen sitä mieltä, että kanit eivät kuulu ollenkaan häkkiin. Häkin tulisi olla vain pesäpaikka, josta löytyy ruoka-, juoma-. vessa- sekä nukkumapaikka. Muuten kanilla tulisi olla mahdollisuus jaloitella turvallisesti huoneessa/huoneistossa jatkuvasti. Toivottavasti pian kanien häkissä asumiseen tulee muutos.

    Haluaisin vielä kommentoida tuota kohtaa jossa sanot että kaneja tulisi olla aina kaksi (ehkä useampikin). Tämä ei aina onnistu kovinkaan helposti sillä kanit ovat todella reviiritietoisia. Osa naaraista ei hyväksy edes leikattua urosta kumppanikseen vaan puolustaa erittäin aggressivisesti reviiriään. Pitkäjänteinen tutustuttaminen neutraalilla alueella, uroksen reviirillä tai häkkien läpi ei aina auta. Kasvattajilla kanit asuvat lähes poikkeuksetta yksin, sillä leikkaamattomien uroksien kanssa ei voi pitää toista leikkaamatonta urosta ->tappelu. Leikkaamattomat naaraat hyväksyvät todella huonosti toisia naaraita eikä niiden kaveriks voi laittaa leikaamatonta urosta -> poikasia. Tässä on siis umpikuja mitä pitäisi tehdä. Tuskin kellään riittää resursseja pitää jalostuskaneilla leikattuja seuralaisia.

    Poikasesta asti yhdessä olleet naaraat voivat murrosiän koituttua alkaa taistelemaan reviireistä eivätkä hyväksy sisartaan/ vanhemaansa /poikastaan enää ollenkaan.

    Reply
    • syyskuu 28, 2014 at 7:00 pm
      Permalink

      Hyvä kirjoitus, kiitos virikkeistämis-vinkeistä, ja allekirjoitan täysin myös Kani-ihmisen kommentin! Meillä kanit aina vapaana, eikä siihen ole mitään syytä miksi eivät voisi olla. Kanit tekevät tarpeensa pääsääntöisesti yhteen paikkaan ja meillä se on vessalaatikko. Ne ovat hiljaisia, siistejä ja ihania katsella ja pyörivät mielellään ihmisten jaloissa, uteliaita kun ovat. Kun niille tarjoaa oksia ym. jyrsittävää niin ne eivät pahemmin muuhun koske. Sähköjohdot voi suojata tehokkaasti ja kaikkeen keksii kyllä ratkaisun! En voisi koskaan kuvitella sulkevani kaneja häkkiin. Mikään häkki ei riitä vastaamaan niiden liikkumis- ja muihin tarpeisiin.

      Reply

Mitä mielessä?