Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Jotkut jutut olivat muodikkaita ennen ajanlaskun alkua. Toiset jutut ovat 2000-luvun ilmiöitä. Yksi tällainen on fiksaatio hevosen pään asentoon. Kumpparit, gramaanit tai mitä tahansa, kunhan turpa on mahdollisimman lähellä ryntäitä. Tätä on sitten ihana ihailla peileistä; osaan ratsastaa! Ratsastuskoulussa, jossa on paljon teinejä, näkyy hyvin uusimmat virtaukset. Farkkuhousuaikakausi alkaa olla jo lääst siisonii, mutta virkkuukoukkumuoti ei hevillä vanhene.

Juoksutuksessa, tasaisella, maastossa – missä tahansa voi hevosen pään vääntää ”oikeaan” muotoon. Siinä tulee tätiratsastajan niskat kipeiksi pelkästä katsomisesta. Paljon spekuloidaan sitä, onko todella pään asento tae siitä että hevonen liikkuu ns. oikein päin ja näin sen lihakset kipeytyvät vähemmän. Kumppareita tarjotaan jo perus/alkeistason tunneillekin – siinä kai tarkoituksena on säästää hevosta.

Minusta ensinnäkin näyttää hullulta että hevosen turpa rullataan alas ja muuten liikkuminen on mitä sattuu. Toiseksi minusta tuntuu hullulta ratsastaa hevosta, jonka pää on ankkuroitu ala-asentoon. Siinä tuntuu ohjastuntuma jotekin tyhjältä. Ja, oman kokemukseni perusteella olen havainnut että hevonen voi vallan hyvin kulkea jännittyneesti pää virkkuukoukussakin.

Onko se esteettistä vai mikä siinä oikein on? Onko liian vaikeaa pukea sanoiksi mitä tarkoittaa kun hevonen kantaa itseään? Onko helpompaa näyttää mallia – pään tulee olla tässä asennossa?  Se on tiivistettynä avain onneen.

P.S. Kerran estekisoissa katsomossa taivastelimme erästä hevosta ja sitä, näkeekö se ylipäänsä mitään, kun turpa on kiinni ryntäissä ja hypätäkin pitäisi. Vieressämme istunut henkilö valisti meitä kertomalla, että kyseisellä hevosella on synnynnäinen piirre kulkea niska mutkalla. Pitäisikö uskoa, ettei ratsastajalla tai käytössä olleilla olympiakuolaimilla ole mitään vaikutusta hevosen muotoon? Olisi pitänyt kysyä kulkeeko se tarhassakin pää kenossa.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

0 kommenttia kirjoitukseen “Virkkuukoukku onnen avain

  • syyskuu 10, 2010 at 3:41 am
    Permalink

    Sehän oli naseva pakina hyvästä aiheesta, kiitos!

    Reply

Mitä mielessä?