Koira puree – miksi koira puree ihmistä?

Kun koira puree ihmistä, ensimmäinen kysymys on yleensä: miksi koira teki niin? Pureminen ei itsessään kerro, mistä käyttäytyminen johtuu. Koira voi purra esimerkiksi pelon, kivun, säikähdyksen, turhautumisen, kiihtymisen tai resurssien puolustamisen vuoksi. Joskus pureminen voi liittyä myös leikkiin.

Puremiseen kannattaa suhtautua vakavasti, mutta koiran leimaaminen aggressiiviseksi ei vielä auta ymmärtämään tilannetta. Olennaisempaa on selvittää, missä tilanteissa koira puree, mitä tapahtuu ennen puremista ja mitä koira omalla toiminnallaan yrittää saada aikaan tai välttää. Kun puremisen syytä ymmärretään paremmin, myös tilanteeseen voidaan vaikuttaa tarkoituksenmukaisemmin.

Miksi koira puree?

Koira voi purra monesta eri syystä, eikä puremista voi selittää pelkästään sillä, että koira olisi ”aggressiivinen”. Aggressiiviseen käyttäytymiseen vaikuttavat monet ympäristöön, yksilöön ja tilanteeseen liittyvät tekijät. Olennaista on tarkastella, mitä tapahtui ennen puremista, millaisessa tunnetilassa koira oli ja mitä koira omalla toiminnallaan pyrki saavuttamaan tai välttämään (Farhoody ym. 2018).

Koira puree pelon vuoksi

Pelko on yksi tavallisista aggressiivisen käyttäytymisen taustalla olevista tunnetiloista. Pelokas koira voi pyrkiä lisäämään etäisyyttä pelottavaan asiaan esimerkiksi väistämällä tai poistumalla. Jos poistuminen ei onnistu tai koira kokee uhan liian suureksi, käyttäytyminen voi voimistua jähmettymisestä tai välttelystä aggressiiviseen käyttäytymiseen. Siihen, minkä toimintatavan koira valitsee, vaikuttavat muun muassa koettu uhka ja mahdollisuus päästä tilanteesta pois (Stellato ym. 2021).

Tämän vuoksi kannattaa kysyä mieluummin ”mitä koira tässä tilanteessa pelkäsi tai yritti välttää?” kuin pelkästään sitä, miksi koira käyttäytyi aggressiivisesti.

Kipu voi saada koiran puremaan

Kipu kannattaa ottaa huomioon erityisesti silloin, jos pureminen alkaa uutena käyttäytymisenä tai koiran käytös muuttuu muuten. Fyysinen epämukavuus tai kipu voi johtaa käyttäytymisen voimistumiseen aggressiiviseksi etenkin silloin, kun koiraa käsitellään tai kipeään kohtaan kosketaan (Stellato ym. 2021).

Kipu voi näkyä puremisena esimerkiksi silloin, kun koiraa kosketetaan, nostetaan, hoidetaan tai siirretään. Jos pureminen alkaa äkillisesti tai liittyy selvästi kosketukseen tai liikkumiseen, terveydellisten syiden selvittäminen eläinlääkärissä on tärkeää.

Koira voi purra puolustaessaan itselleen tärkeää asiaa

Ruoka, luut, lelut ja löydetyt esineet voivat olla koiralle niin arvokkaita, että se pyrkii estämään ihmistä tai toista eläintä saamasta niitä. Tätä kutsutaan resurssien puolustamiseksi. Tutkimuskirjallisuudessa resurssien puolustaminen on määritelty välttäväksi, uhkaavaksi tai aggressiiviseksi käyttäytymiseksi, jonka avulla koira pyrkii säilyttämään hallinnan arvokkaaksi kokemastaan asiasta (Jacobs ym. 2018).

Koira voi esimerkiksi väistää esineen kanssa, jähmettyä, murista, näykätä tai purra ihmisen lähestyessä. Pureminen ei tällöinkään kerro siitä, että koira yrittäisi hallita ihmistä. Olennaisempaa on selvittää, miksi koira kokee resurssinsa olevan uhattuna ja mitä tilanteessa tapahtuu ennen puremista.

Säikähdys voi johtaa nopeaan puremiseen

Kaikkia puremistilanteita ei edellä pitkä ja helposti havaittava varoitusketju. Esimerkiksi voimakkaassa pelossa, kivussa tai fyysisesti rajoittavassa tilanteessa koiran käyttäytyminen voi muuttua nopeasti. Koiran mahdollisuus vetäytyä tai poistua tilanteesta vaikuttaa siihen, millaisen toimintatavan se valitsee (Stellato ym. 2021).

Siksi ei kannata ajatella, että koira varoittaa aina selvästi ennen puremista. Usein merkkejä voi olla, mutta ne voivat olla hienovaraisia tai hyvin nopeita.

Turhautuminen ja voimakas kiihtyminen voivat liittyä puremiseen

Pureminen ei aina tapahdu pelottavassa tilanteessa. Koira voi esimerkiksi suunnata aggressiivista käyttäytymistä lähellä olevaan ihmiseen tilanteessa, jossa sen kiihtymys on jo voimakasta. Aggressiivinen käyttäytyminen ei ole yksi yhtenäinen ongelma, vaan saman näkyvän käyttäytymisen taustalla voivat olla erilaiset tilanteet, motivaatiot ja tunnetilat (Farhoody ym. 2018).

Siksi yksittäisen puremisen perusteella ei vielä kannata päätellä, mikä koiran ongelma on. Sama näkyvä käyttäytyminen eli pureminen voi syntyä hyvin erilaisista syistä.

Koira puree omistajaa – miksi oma koira puree?

Oman koiran pureminen tuntuu usein erityisen vaikealta. Koira voi olla muissa tilanteissa ystävällinen ja läheinen, mutta murista, näykätä tai purra esimerkiksi käsittelyn, tavaroiden pois ottamisen tai siirtämisen yhteydessä. Tämä ei tarkoita, että koiran ja omistajan välinen suhde olisi huono. Puremista kannattaa tarkastella siinä tilanteessa, jossa se tapahtuu.

Pelko, ahdistuneisuus ja kipu voivat liittyä aggressiiviseen käyttäytymiseen, ja tilanteen konteksti on tärkeä käyttäytymisen syyn arvioinnissa (Frank 2013; Riemer ym. 2021).

Missä tilanteissa koira puree omistajaa?

Omistajaan kohdistuvaa murinaa, näykkimistä tai puremista voi esiintyä esimerkiksi silloin, kun:

• koiran kynsiä leikataan tai sitä harjataan
• koiralle puetaan valjaita tai muita varusteita
• koiralle annetaan lääkettä
• koiraa nostetaan, siirretään tai pidetään kiinni
• koiralta otetaan ruokaa, luu, lelu tai muu esine
• nukkuvaa tai lepäävää koiraa kosketetaan
• koira kokee olevansa ahtaassa paikassa tai ettei se pääse poistumaan
• koira on voimakkaasti kiihtynyt tai turhautunut.

Käsittelyyn liittyvä pelko ja stressi voivat voimistua, jos eläin kokee menettävänsä tilanteessa hallinnan tai sillä ei ole mahdollisuutta väistää. Myös kipu voi näkyä uutena aggressiivisena käyttäytymisenä tai reaktiona kosketukseen. (Riemer ym. 2021; Epstein ym. 2015.)

Miksi koira puree juuri omistajaa?

Omistaja on yleensä se ihminen, joka tekee koiran kanssa myös sellaisia asioita, joita koira voi pitää epämiellyttävinä. Omistaja leikkaa kynnet, pukee varusteet, antaa lääkkeet, siirtää koiraa ja ottaa tarvittaessa esineitä pois. Siksi omistajaan kohdistuva pureminen voi liittyä hyvin konkreettisesti näihin tilanteisiin.

Kannattaa tarkastella erityisesti sitä, milloin pureminen tapahtuu. Jos koira puree vain silloin, kun sen tassuun kosketaan, tilanne on erilainen kuin silloin, jos koira reagoi vieraisiin ihmisiin tai puolustaa ruokaansa. Pureminen itsessään ei vielä kerro sen syytä.

Myös koiran käyttäytyminen ennen puremista antaa tärkeää tietoa. Koira voi esimerkiksi kääntää päätään pois, siirtää painoaan kauemmas, jähmettyä, yrittää poistua, jäykistyä tai murista. Tällaisia hienovaraisia pelon ja epämukavuuden merkkejä on myös tutkimuksissa havaittu ihmisten olevan vaikeampi tunnistaa kuin selviä merkkejä, kuten murinaa ja näykkäisyä. (Kuhne ym. 2024.)

Äkillisesti alkanut pureminen kannattaa tutkia

Jos aiemmin käsittelystä pitänyt tai sen hyvin sietänyt koira alkaa yhtäkkiä murista tai purra kosketettaessa, kipu ja muut terveydelliset syyt kannattaa selvittää. Kipu voi aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä ja myös pahentaa jo olemassa olevia käyttäytymishaasteita. (Camps ym. 2019; Epstein ym. 2015.)

Kivun lähde ei välttämättä ole siinä kohdassa, johon ihminen koskee, eikä koiran kipu aina näy ontumisena tai muuna helposti havaittavana oireena. Käyttäytymisen muuttuminen voi itsessään olla yksi kivun merkeistä.

Murina kannattaa ottaa vakavasti

Jos koira murisee omistajalle, murina antaa tärkeää tietoa siitä, että koira kokee tilanteen hankalaksi. Tilannetta kannattaa silloin muuttaa sen sijaan, että koiraa yritetään estää murisemasta.

Kun koiran hienovaraisiin viesteihin vastataan jo aikaisessa vaiheessa, tilanteen ei tarvitse edetä siihen pisteeseen, jossa koira joutuu käyttämään voimakkaampia keinoja saadakseen tilanteen muuttumaan. Pelkoon liittyvä aggressiivisuus voi voimistua erityisesti silloin, kun koira kokee uhan suureksi eikä sillä ole mahdollisuutta poistua tilanteesta. (Riemer ym. 2021.)

Koira puree lasta

Lapseen kohdistuva pureminen on aina syytä ottaa vakavasti. Lapset ovat koiranpuremien kannalta erityinen riskiryhmä, ja heidän vammansa kohdistuvat aikuisia useammin pään ja kasvojen alueelle (Overall & Love 2001; Schalamon ym. 2006).

Jos koira on purrut lasta, ensimmäinen tavoite on estää vastaavan tilanteen toistuminen. Lapsen ja koiran yhdessäoloa ei pidä jättää sen varaan, että lapsi tunnistaa koiran varoitusmerkit tai osaa väistää ajoissa. Vastuu turvallisuudesta kuuluu aikuisille.

Samalla kannattaa selvittää mahdollisimman tarkasti, missä tilanteessa pureminen tapahtui ja mikä siihen johti. Esimerkiksi koiran lepo, ruoka tai muut resurssit, käsittely, lähestyminen ja koiran mahdollisuus poistua tilanteesta voivat olla olennaisia tietoja.

Jos koira asuu lapsen kanssa tai kohtaa lapsia säännöllisesti, puremistilanteen jälkeen kannattaa hakea yksilöllistä ammattilaisen apua. Turvallisuusjärjestelyjen on toimittava myös tavallisessa arjessa, eikä niiden toteuttamista voida jättää lapsen vastuulle.

Koira puree vierasta ihmistä

Kun koira puree vierasta ihmistä, tilanteen taustalla kannattaa tarkastella erityisesti sitä, miten koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin ja millaisessa tilanteessa pureminen tapahtui. Vieraisiin ihmisiin kohdistuva aggressiivinen käyttäytyminen voi liittyä esimerkiksi pelkoon, epävarmuuteen, oman tilan puolustamiseen tai tilanteeseen, jossa koira ei pysty lisäämään etäisyyttä muulla tavalla. Pelokkuuden ja ihmisiin kohdistuvan aggressiivisen käyttäytymisen välillä on tutkimuksissa havaittu selvä yhteys. (McEvoy ym. 2023.)

Vieraan ihmisen lähestyminen voi olla koiralle aivan erilainen tilanne kuin tutun ihmisen kohtaaminen. Suomalaisessa yli 13 000 koiran aineistossa sekä vieraisiin ihmisiin kohdistuvassa pelossa että aggressiivisuudessa havaittiin huomattavia yksilö- ja rotueroja. Tämä muistuttaa siitä, ettei kaikilta koirilta voida odottaa samanlaista suhtautumista tuntemattomiin ihmisiin. (Salonen ym. 2020.)

Millaisissa tilanteissa koira voi purra vierasta?

Puremistilanteita voivat edeltää esimerkiksi:

• vieras lähestyy koiraa suoraan
• vieras kumartuu koiran ylle
• vieras yrittää koskettaa tai silittää koiraa
• koira on hihnassa tai muuten tilanteessa, josta se ei pääse poistumaan
• vieras tulee koiran kotiin tai pihalle
• koira säikähtää äkillistä liikettä tai kosketusta
• koira puolustaa ruokaa, lepopaikkaa tai muuta itselleen tärkeää asiaa.

Suora lähestyminen, kumartuminen koiran ylle ja muut ihmisen ystävällisiksi tarkoittamat eleet voivat näyttäytyä pelokkaalle koiralle uhkaavina. Myös mahdollisuus vetäytyä vaikuttaa koiran käyttäytymiseen: jos koira ei pysty poistumaan kokemastaan uhasta, pelkoon liittyvä käyttäytyminen voi voimistua puolustautumiseksi. (Riemer ym. 2021.)

Kaikkien koirien ei tarvitse haluta tervehtiä vieraita

Vieraisiin varautuneesti suhtautuva koira ei välttämättä tarvitse lisää tilanteita, joissa vieraat ihmiset lähestyvät tai koskettavat sitä. Turvallisuutta voidaan lisätä myös järjestämällä tilanteet niin, että koira saa riittävästi etäisyyttä ja mahdollisuuden olla osallistumatta kohtaamiseen.

Jos koira on esimerkiksi murissut tai näykännyt eteisessä vieraiden saapuessa, seuraavaa vierailua ei kannata käyttää saman tilanteen testaamiseen. Koira voidaan pitää saapumistilanteen ajan muualla ja miettiä rauhassa sellainen tapa vieraiden kohtaamiseen, jossa koiralla on enemmän tilaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan etäisyyteensä.

Tämä on tärkeää myös siksi, että pelkoa aiheuttavien tilanteiden toistuminen ei itsessään opeta koiraa suhtautumaan niihin turvallisemmin. Pelon ja aggressiivisen käyttäytymisen vähentämisessä käytetään sen sijaan muun muassa tilanteiden hallintaa, asteittaista totuttamista ja vastaehdollistamista. (Riemer ym. 2021.)

Jos koira on jo purrut vierasta

Tilanne kannattaa ottaa vakavasti ja selvittää mahdollisimman tarkasti, mitä tapahtui juuri ennen puremista. Oliko koira yrittänyt poistua? Lähestyikö tai koskettiko ihminen koiraa? Oliko koira levossa? Oliko tilanteessa ruokaa tai muuta puolustettavaa? Millaisia merkkejä koira osoitti ennen puremista?

Erityisen tärkeää on estää samanlaisen tilanteen toistuminen ennen kuin puremisen syytä on ehditty selvittää. Turvallisuus voidaan järjestää esimerkiksi etäisyydellä, porteilla, eri tilojen käyttämisellä ja tarvittaessa koiralle asianmukaisesti opetetulla korikuonokopalla. Kuonokoppa voi olla tärkeä turvallisuusväline tilanteissa, joissa puremisen riskiä ei muuten pystytä riittävästi hallitsemaan. (Riemer ym. 2021.)

Mitä tehdä, jos koira puree?

Jos koira puree, ensimmäinen tehtävä on huolehtia ihmisten ja koiran turvallisuudesta. Puremisen jälkeen kannattaa myös selvittää mahdollisimman tarkasti, mitä tilanteessa tapahtui ennen puremista ja mikä saattoi johtaa siihen. Yksittäinen puremistilanne ei vielä kerro, miten koira tulee käyttäytymään kaikissa muissa tilanteissa.

Puremistilanteen jälkeen voi olla hyödyllistä kirjata tapahtumat muistiin mahdollisimman pian. Missä koira oli? Kuka lähestyi sitä ja miten? Kosketettiinko koiraa? Oliko sillä ruokaa, lelu tai lepopaikka? Oliko koira juuri herännyt? Oliko se kiihtynyt, väsynyt tai jo valmiiksi kuormittunut? Mitä koira teki ennen puremista?

Tällainen tilanteiden tarkastelu auttaa tunnistamaan, millaisissa olosuhteissa puremisen riski kasvaa. Aggressiivisen käyttäytymisen arvioinnissa juuri käyttäytymisen konteksti ja sitä edeltävät tapahtumat ovat olennaisia. (Riemer ym. 2021.)

Estä saman tilanteen toistuminen

Kun puremiseen johtanut tilanne tunnetaan, sitä kannattaa ainakin väliaikaisesti välttää tai muuttaa. Jos koira esimerkiksi puree silloin, kun sitä siirretään sohvalta, sitä ei tarvitse seuraavana päivänä kokeilla uudelleen käsin siirtämällä. Jos koira puolustaa luuta, ihmisten ei tarvitse mennä ottamaan luuta sen suusta.

Ympäristöä voidaan järjestää esimerkiksi porteilla, ovilla, etäisyydellä ja ennakoinnilla. Joissakin tilanteissa turvallisuutta voidaan lisätä myös koiralle asteittain ja myönteisesti totutetulla korikuonokopalla. Turvallisuusjärjestelyt ovat tärkeä osa aggressiivisen käyttäytymisen kanssa työskentelyä. (Riemer ym. 2021.)

Tilanteiden välttäminen ei tarkoita sitä, että ongelma jätettäisiin ratkaisematta. Se antaa aikaa selvittää puremisen syytä ja harjoitella ilman uusia vaaratilanteita.

Selvitä mahdollinen kipu

Jos pureminen on alkanut äkillisesti, voimistunut tai liittyy koskettamiseen, käsittelyyn tai liikkumiseen, koiran terveydentila kannattaa tutkia. Kipu voi aiheuttaa käyttäytymismuutoksia ja aggressiivista käyttäytymistä sekä pahentaa jo olemassa olevia käyttäytymisongelmia. (Camps ym. 2019.)

Kivun mahdollisuus kannattaa huomioida myös silloin, kun koiralla ei ole selvää ontumista tai muuta näkyvää oiretta. Käyttäytymisen muuttuminen voi olla yksi kivun merkeistä.

Älä rankaise koiraa puremisen jälkeen

Puremisen jälkeen voi tuntua luonnolliselta yrittää osoittaa koiralle, ettei sen toiminta ollut hyväksyttävää. Jälkikäteen annettu rangaistus ei kuitenkaan kerro koiralle, miten sen pitäisi vastaavassa tilanteessa toimia seuraavalla kerralla.

Aversiivisten koulutusmenetelmien käyttöön on tutkimuksissa yhdistetty enemmän stressiin liittyvää käyttäytymistä ja heikompaa hyvinvointia kuin palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen. Rankaisemiseen perustuvien menetelmien ja aggressiivisen käyttäytymisen välillä on myös havaittu yhteyksiä. (Herron ym. 2009; Vieira de Castro ym. 2020.)

Puremisen jälkeen on siksi hyödyllisempää selvittää mikä johti tilanteeseen ja miten vastaava tilanne voidaan seuraavalla kerralla järjestää toisin.

Puremavamman saanut ihminen voi tarvita hoitoa

Koiran purema voi aiheuttaa kudosvaurioita ja tulehtua. Haava kannattaa puhdistaa huolellisesti, ja terveydenhuollon arviota tarvitaan erityisesti syvissä tai laajoissa puremavammoissa sekä käden, kasvojen tai nivelen alueelle kohdistuneissa vammoissa. Myös jäykkäkouristusrokotuksen voimassaolo voidaan tarvittaessa tarkistaa.

Vakavassa puremistilanteessa ihmisen hoitaminen ja tilanteen turvalliseksi tekeminen menevät luonnollisesti käyttäytymisen analysoinnin edelle.

Selvitä sen jälkeen, miksi juuri tämä koira puree

Puremisen vähentämiseen ei ole yhtä kaikille koirille sopivaa harjoitusta. Pelkäävän koiran tilanne on erilainen kuin kipuun reagoivan, resurssejaan puolustavan tai voimakkaasti kiihtyvän koiran.

Kun puremisen taustaa ymmärretään paremmin, voidaan miettiä, mitä koiran ympäristössä kannattaa muuttaa, millaisia taitoja koira tarvitsee ja miten sen turvallisuuden ja hallinnan tunnetta voidaan lisätä. Tämä muodostaa pohjan varsinaiselle harjoittelulle.

Miten puremisen riskiä voi vähentää?

Puremisen riskiä voidaan vähentää, vaikka käyttäytymisen taustalla olevan syyn muuttaminen veisi aikaa. Käytännössä työ alkaa siitä, että tunnistetaan koiralle vaikeat tilanteet ja tehdään niistä turvallisempia. Samalla koiralle voidaan rakentaa uusia tapoja toimia tilanteissa, joissa se on aikaisemmin joutunut turvautumaan murinaan, näykkimiseen tai puremiseen.

Ennakoi koiralle vaikeat tilanteet

Kun tiedetään, missä tilanteissa koira todennäköisimmin puree, niitä voidaan ennakoida. Jos koira esimerkiksi puolustaa ruokaansa, sen annetaan syödä rauhassa. Jos vieraan kosketus on koiralle vaikeaa, vieraita voidaan pyytää olemaan koskematta koiraan. Jos käsittely aiheuttaa voimakkaita reaktioita, välttämättömät hoitotoimet suunnitellaan niin, että ne voidaan tehdä mahdollisimman turvallisesti.

Ennakointi vähentää tilanteita, joissa koira joutuu kokemaan tarvetta puolustautua. Se ei myöskään estä myöhempää harjoittelua. Päinvastoin turvallinen arki luo harjoittelulle paremmat lähtökohdat.

Anna koiralle mahdollisuus lisätä etäisyyttä

Monissa puremistilanteissa koira pyrkii saamaan epämiellyttävän asian kauemmaksi. Siksi koiran mahdollisuudella poistua tilanteesta voi olla suuri merkitys. Pelkoon liittyvään käyttäytymiseen vaikuttaa muun muassa se, kuinka uhkaavaksi koira tilanteen kokee ja onko sillä mahdollisuutta vetäytyä. (Riemer ym. 2021.)

Koiran ei esimerkiksi tarvitse jäädä vieraiden keskelle, sietää koskettamista tai pysyä paikallaan tilanteessa, jonka se kokee vaikeaksi. Mahdollisuus vaikuttaa omaan tilanteeseensa voi itsessään lisätä turvallisuuden tunnetta.

Kuuntele koiran pieniäkin viestejä

Puremisen ehkäisemisen kannalta on hyödyllistä opetella huomaamaan käyttäytyminen jo ennen murinaa tai puremista. Koira voi esimerkiksi väistää, kääntää päätään, jähmettyä, siirtää painoaan poispäin tai yrittää poistua.

Ihmisten on havaittu tunnistavan koiran hienovaraisia pelon merkkejä heikommin kuin selviä uhkaavia tai aggressiivisia eleitä (Kuhne ym. 2024). Siksi koiran käyttäytymistä kannattaa opetella tarkastelemaan ennen kuin tilanne on edennyt voimakkaaseen reaktioon.

Kun koira huomaa, että pienempikin viesti saa tilanteen muuttumaan, sen ei tarvitse odottaa siihen asti, että tilanne käy sille ylivoimaiseksi.

Lisää koiran mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen

Koiran turvallisuuden tunnetta voidaan tukea antamalla sille mahdollisuuksia osallistua tilanteisiin omaehtoisesti. Tämä on erityisen hyödyllistä esimerkiksi käsittelyssä, hoitotoimissa ja ihmisten kohtaamisessa.

Koira voi esimerkiksi saada mahdollisuuden lähestyä itse, poistua tarvittaessa tai ilmaista, milloin se on valmis jatkamaan. Eläinten käsittelyä koskevassa tutkimuksessa valinnan ja kontrollin mahdollisuuksia pidetään tärkeinä hyvinvoinnin kannalta, ja vapaaehtoisuuteen perustuvilla käsittelymenetelmillä voidaan vähentää käsittelyyn liittyvää stressiä (Laule & Whittaker 2007; Riemer ym. 2021).

Harjoittele niitä tilanteita, joissa koira tarvitsee apua

Kun turvallisuus on ensin varmistettu, vaikeita tilanteita voidaan harjoitella koiralle sopivalla vaikeustasolla. Harjoittelun sisältö riippuu puremisen syystä.

Pelokkaan koiran kanssa voidaan esimerkiksi muuttaa sen tunnetta pelottavaa asiaa kohtaan. Käsittelyä pelkäävä koira voi opetella osallistumaan hoitotoimiin omaehtoisemmin. Resurssejaan puolustavan koiran kanssa voidaan rakentaa tilanteita, joissa ihmisen lähestyminen ei ennusta tärkeän asian menettämistä.

Tavoitteena ei ole testata, kestääkö koira tällä kertaa, vaan järjestää harjoittelu sellaiseksi, että koira pystyy oppimaan.

Turvallisuus ja harjoittelu kulkevat rinnakkain

Portit, etäisyys, erilliset tilat tai tarvittaessa koiralle myönteisesti opetettu korikuonokoppa eivät tarkoita epäonnistumista koulutuksessa. Ne voivat mahdollistaa sen, ettei koira pääse harjoittelun aikana uudelleen tilanteisiin, joissa pureminen on sille toimiva ratkaisu.

Puremisen kanssa työskentelyssä tavoitteena on vähitellen rakentaa arki, jossa koiran ei tarvitse käyttää puremista selvitäkseen vaikeista tilanteista ja ihmisillä on keinot pitää tilanteet turvallisina.

Purevaa koiraa ei kannata yrittää laittaa ruotuun

Kun koira murisee, näykkää tai puree ihmistä, käyttäytyminen voi herättää ajatuksen siitä, että koiralle pitäisi tehdä selväksi, ettei pureminen ole sallittua. Koiraa saatetaan käskeä, torua, pitää väkisin paikallaan tai muuten yrittää estää sitä käyttäytymästä aggressiivisesti.

Puremisen kannalta olennaista on kuitenkin se, mikä käyttäytymisen aiheuttaa. Jos koira puree esimerkiksi pelon, kivun tai resurssin menettämisen uhan vuoksi, rankaiseminen ei poista näitä syitä.

Aversiivisten koulutusmenetelmien käyttö on tutkimuksissa yhdistetty koirien stressiin ja heikompaan hyvinvointiin. Rankaisemiseen ja fyysiseen konfrontaatioon perustuvat menetelmät voivat lisäksi herättää aggressiivisia reaktioita erityisesti koirilla, joilla aggressiivista käyttäytymistä esiintyy jo ennestään. (Herron ym. 2009; Vieira de Castro ym. 2020.)

Murisemisen kieltäminen voi peittää tärkeää tietoa

Murina on ihmiselle hyödyllinen viesti. Se kertoo, että koira kokee tilanteen tavalla, joka voi johtaa voimakkaampaan puolustautumiseen.

Jos murisemisesta seuraa koiralle jotakin epämiellyttävää, koira voi oppia vähentämään murisemista kyseisessä tilanteessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että murinan taustalla ollut pelko, kipu tai muu syy olisi samalla poistunut.

Siksi tavoitteena ei kannata pitää sitä, että koira lakkaa näyttämästä epämukavuuttaan. Koiran viestejä kannattaa käyttää tietona siitä, milloin tilannetta on syytä helpottaa.

Kiinnipitäminen ei opeta koiraa hyväksymään tilannetta

Jos koira puree esimerkiksi kynsienleikkuussa, lääkkeen antamisessa tai muussa käsittelyssä, yksi tavallinen ratkaisu on pitää koirasta tiukemmin kiinni ja suorittaa toimenpide loppuun.

Välttämätön hoitotoimenpide voidaan joskus joutua tekemään, vaikka koira vastustaisi sitä. Toistuvaksi harjoittelutavaksi pakottaminen sopii kuitenkin huonosti. Koiran mahdollisuus hallita omaa osallistumistaan ja ennakoida tapahtumia vaikuttaa siihen, kuinka kuormittavana käsittely koetaan. Omaehtoisuutta ja koiran osallistumista hyödyntävillä käsittelytavoilla voidaan puolestaan vähentää käsittelyyn liittyvää stressiä. (Laule & Whittaker 2007; Riemer ym. 2021.)

Pureminen ei ole valtataistelu

Ajatus siitä, että omistajaa pureva koira yrittäisi nousta ihmisen yläpuolelle tai että koiralle pitäisi osoittaa oma asema ”laumanjohtajana”, ei vastaa nykyistä käsitystä koirien sosiaalisesta käyttäytymisestä. Dominanssia koskevien virheellisten tulkintojen on myös katsottu johtavan tarpeettomiin vastakkainasetteluihin ihmisen ja koiran välillä. (Bradshaw ym. 2009.)

Jos koira puree, hyödyllisempiä kysymyksiä ovat esimerkiksi: Mitä koira yritti välttää? Mitä se halusi säilyttää? Pelkäsikö sitä? Sattuiko siihen? Pystyikö se poistumaan tilanteesta?

Näiden kysymysten avulla päästään puremisen syyn jäljille ja voidaan suunnitella, miten vastaavia tilanteita muutetaan turvallisemmiksi.

Pitääkö pureva koira lopettaa?

Koiran pureminen herättää ymmärrettävästi kysymyksen siitä, voiko koiran kanssa enää elää turvallisesti. Yksittäinen pureminen ei kuitenkaan yksin kerro, millainen koiran ennuste on tai voidaanko käyttäytymiseen vaikuttaa. Tilannetta täytyy arvioida kokonaisuutena.

Arvioinnissa olennaisia asioita ovat esimerkiksi puremisen syy, tilanteet joissa puremista esiintyy, vammojen vakavuus, käyttäytymisen ennakoitavuus sekä se, kuinka hyvin riskit voidaan käytännössä hallita. Myös koiran terveydentila, elinympäristö ja perheen mahdollisuudet toteuttaa turvallisuusjärjestelyjä vaikuttavat kokonaisuuteen.

Puremisen vakavuudessa on suuria eroja

Pureminen voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Koira voi näykätä niin, ettei iho rikkoudu, tai aiheuttaa vakavia kudosvaurioita. Myös se, pureeko koira kerran vai useita kertoja saman tilanteen aikana, on tärkeää.

Puremistapahtuman vakavuuteen vaikuttavat lisäksi pureman kohde ja olosuhteet. Lapseen kohdistuva pureminen muodostaa erilaisen turvallisuusriskin kuin esimerkiksi aikuisen käteen käsittelytilanteessa kohdistunut yksittäinen näykkäisy. Lapset ovat koiranpuremien suhteen erityinen riskiryhmä, ja puremat kohdistuvat heillä aikuisia useammin pään ja kasvojen alueelle (Overall & Love 2001; Schalamon ym. 2006).

Ennakoitavuus vaikuttaa siihen, kuinka hyvin riskiä voidaan hallita

Jos koira puree hyvin rajatuissa ja tunnistettavissa tilanteissa, niitä voidaan usein ennakoida ja järjestää turvallisemmiksi. Esimerkiksi tietyn hoitotoimenpiteen yhteydessä tapahtuva pureminen on riskinhallinnan kannalta erilainen tilanne kuin vakava pureminen, jonka laukaisevia tilanteita ei pystytä tunnistamaan.

Tämän vuoksi puremistilanteista kannattaa kerätä mahdollisimman tarkkaa tietoa. Tarkoitus ei ole etsiä syyllistä, vaan selvittää, milloin riski kasvaa ja voidaanko nämä tilanteet käytännössä ehkäistä.

Koiran elämänlaatu kuuluu arvioon

Turvallisuuden lisäksi on tärkeää arvioida koiran omaa hyvinvointia. Jos koira joutuu elämään jatkuvasti voimakkaan pelon, kivun tai muun kuormituksen kanssa, pelkkä puremisen estäminen ei ratkaise ongelmaa.

Toisaalta turvallisuusjärjestelyjen täytyy olla sellaisia, että koiralle voidaan edelleen tarjota hyvä elämä. Jos koira jouduttaisiin esimerkiksi pitämään lähes jatkuvasti eristettynä tai voimakkaasti rajoitettuna, myös tämän vaikutus koiran hyvinvointiin täytyy ottaa huomioon.

Vakavassa tilanteessa arvio kannattaa tehdä ammattilaisen kanssa

Jos koira on aiheuttanut vakavan puremavamman, pureminen toistuu tai perheessä on lapsia tai muita henkilöitä, joiden turvallisuutta ei pystytä luotettavasti varmistamaan, tilanteeseen kannattaa hakea yksilöllistä apua.

Samalla on tärkeää selvittää koiran terveydentila. Kipu ja sairaudet voivat vaikuttaa aggressiiviseen käyttäytymiseen, ja käyttäytymisen äkillinen muuttuminen voi olla yksi ensimmäisistä havaittavista merkeistä (Camps ym. 2019).

Joskus huolellisen kokonaisarvion jälkeen voidaan päätyä siihen, ettei koiran ja ympärillä olevien ihmisten turvallisuutta ja koiran riittävää elämänlaatua pystytä samanaikaisesti turvaamaan. Lopettamispäätöstä ei kuitenkaan pitäisi tehdä pelkän ”koira on purrut” -tiedon perusteella, vaan arvioimalla yksilöllisesti puremisen vakavuutta, syitä, ennustetta, turvallisuutta ja koiran hyvinvointia.

Kaipaatko apua, kun koira puree tai murisee?

Jos oma koira murisee, näykkii tai puree, tilanteen ratkaiseminen alkaa siitä, että ymmärretään miksi juuri tämä koira käyttäytyy näin ja missä tilanteissa käyttäytyminen syntyy.

Koira puree ja murisee -verkkokurssilla opit tarkastelemaan aggressiivisen käyttäytymisen taustalla olevia syitä, tunnistamaan koirallesi vaikeita tilanteita ja rakentamaan turvallisempaa arkea sekä koiralle että ihmisille.

Kurssilla puremista ei lähestytä tottelemattomuutena tai valtataisteluna. Lähtökohtana ovat koiran käyttäytyminen, tunnetila, turvallisuus ja mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen.

→ Tutustu Koira puree ja murisee -verkkokurssiin

Usein kysytyt kysymykset

Lue lisää

Koira murisee – miksi ja mitä voi tehdä?
Murina on tärkeä osa koiran viestintää. Lue, miksi koira murisee ja miten tilanteeseen kannattaa suhtautua.
Lue artikkeli koiran murisemisesta

Resurssiaggressiivinen koira – mistä on kyse?
Puolustaako koira ruokaa, luita, leluja tai muita itselleen tärkeitä asioita? Lue, mistä resurssien puolustamisessa on kyse.
Lue resurssiaggressiivisuudesta

Aggressiivinen koira – mistä on kyse?
Lue lisää aggressiivisen käyttäytymisen erilaisista syistä ja siitä, miksi näkyvän käyttäytymisen taakse kannattaa katsoa.
Lue artikkeli aggressiivisesta koirasta

Koira hyökkää perheen toisen koiran kimppuun
Jos ongelma liittyy saman perheen koirien välisiin riitoihin tai tappeluihin, lue aiheesta tarkemmin tästä.
Lue perheen koirien välisistä tappeluista

Lähteet

Bradshaw, J. W. S., Blackwell, E. J. & Casey, R. A. (2009). Dominance in domestic dogs—useful construct or bad habit? Journal of Veterinary Behavior, 4(3), 135–144. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2008.08.004

Camps, T., Amat, M. & Manteca, X. (2019). A Review of Medical Conditions and Behavioral Problems in Dogs and Cats. Animals, 9(12), 1133.

Camps, T., Amat, M., Mariotti, V. M., Le Brech, S. & Manteca, X. (2012). Pain-related aggression in dogs: 12 clinical cases. Journal of Veterinary Behavior, 7(2), 99–102. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2011.08.002

Herron, M. E., Shofer, F. S. & Reisner, I. R. (2009). Survey of the use and outcome of confrontational and non-confrontational training methods in client-owned dogs showing undesired behaviors. Applied Animal Behaviour Science, 117(1–2), 47–54. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2008.12.011

Jacobs, J. A., Coe, J. B., Pearl, D. L., Widowski, T. M. & Niel, L. (2018). Factors associated with canine resource guarding behaviour in the presence of people: A cross-sectional survey of dog owners. Preventive Veterinary Medicine, 161, 143–153. https://doi.org/10.1016/j.prevetmed.2017.02.005

Overall, K. L. & Love, M. (2001). Dog bites to humans—demography, epidemiology, injury, and risk. Journal of the American Veterinary Medical Association, 218(12), 1923–1934. https://doi.org/10.2460/javma.2001.218.1923

Riemer, S., Heritier, C., Windschnurer, I., Pratsch, L., Arhant, C. & Affenzeller, N. (2021). A Review on Mitigating Fear and Aggression in Dogs and Cats in a Veterinary Setting. Animals, 11(1), 158. https://doi.org/10.3390/ani11010158

Salonen, M., Sulkama, S., Mikkola, S., Puurunen, J., Hakanen, E., Tiira, K., Araujo, C. & Lohi, H. (2020). Prevalence, comorbidity, and breed differences in canine anxiety in 13,700 Finnish pet dogs. Scientific Reports, 10, 2962. https://doi.org/10.1038/s41598-020-59837-z

Schalamon, J., Ainoedhofer, H., Singer, G., Petnehazy, T., Mayr, J., Kiss, K. & Höllwarth, M. E. (2006). Analysis of dog bites in children who are younger than 17 years. Pediatrics, 117(3), e374–e379.

Vieira de Castro, A. C., Fuchs, D., Morello, G. M., Pastur, S., de Sousa, L. & Olsson, I. A. S. (2020). Does training method matter? Evidence for the negative impact of aversive-based methods on companion dog welfare. PLOS ONE, 15(12), e0225023. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0225023