Turva-ankkureita hevoselle: hevosen kytkeminen

Omaehtoisuuteen perustuva kouluttaminen sekä positiivinen koulutustapa usein lähtee siitä ajatuksesta että koulutettava ei ole kytkettynä, vaan vapaana. Olen itsekin miettinyt, että on haastavampaa opettaa hevoselle hoitotoimet niin, että hevonen on vapaana. Nyt ajattelen kuitenkin hieman toisin – todennäköisesti narussa oleminen on kuitenkin haastavampaa kuin vapaana seisominen.

Sitä, mitä kaikkea hevonen hyväksyy ja tekee vapaana ollessaan, voidaan pitää mittarina koulutuksen onnistumisesta. On hyvä tapa opetella asioita vapaana, jotta voi pysyä rehellisenä hevosen aitoon motivaatioon. Kuitenkin riimun käyttämisellä ja kiinni sitomisella on mielestäni aika paljon potentiaalia, jota ei kannata jättää käyttämättä.

Mistä on kyse?

Miksi hevosta kannattaa sitoa kiinni ja miksi riimua kannattaa käyttää? Vaikka hevonen olisi käsiteltävissä ilman narua, on tilanteita, joissa sen liikkumista on rajoitettava – esimerkiksi matkustamisen aikana hevonen sidotaan kiinni. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitkä kaikki tekijät kertovat hevoselle vapaana ollessa, että nyt on turvallista? Tämä helposti unohtuu kun kouluttaa hevosia itselleen –

Kiinni pitämiseen liittyviä ongelmia on erilaisia: joissakin tapauksissa naru aiheuttaa hevosessa tunnereaktion, mikä ilmenee steppaamisena ja levottomuutena. Joissain tilanteissa naru taas hevosen mielestä estää tai hidastaa lopullista päämäärää, eli hevonen odottaa selkeästi jotain ja naru estää sitä.

Kaikille tilanteille yhteistä on se, että riimuun ja naruun pitäisi saada liitettyä rauhoittava ja rentouttava vaikutus. Yksi tapa on heittää riimu ja koko kiinni pitäminen kokonaan romukoppaan ja unohtaa koko juttu. Toinen tapa voisi olla se, että koulutetaan hevoselle asioita vapaana, mutta liitetään harjoituksiin myös lopulliset välineet jossain vaiheessa.

Voiko kiinni pitämistä opettaa positiivisesti?

Voi. Perinteinen tyyli on ollut se, että hevonen oppii olemaan kiinni olemalla kiinni. Tämä toimii ihan hyvin, mutta tilanteeseen voi alkaa liittyä lieveilmiöitä, kuten kuopimista ynnä muuta pyörimistä. Toki voi myös olla, että kaikki menee hyvin, ja silloin ei kannata muuttaa mitään. Pahimmillaan hevonen ei kestä ajatusta kiinni olemisesta ja saattaa repiä varusteet, rakenteet tai itsensä hajalle törmätessään riimun paineeseen.

Mitä sitten voi tehdä, jos hevonen pitäisi pystyä sitomaan kiinni, mutta haluaisit liittää siihen positiivisia kokemuksia? Entä jos haluat riimusta ja narusta turva-ankkureita, jolloin hevonen itse asiassa rauhoittuu entisestään kun se sidotaan kiinni?

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran ei-toivottu toiminta: poiskitkemisestä lisäistutuksiin

Pidän siitä, että koiran ei-toivottu toiminta ei enää ole niin suuri häpeä ja siitä puhutaan. Itse haluan korostaa sitä, että moni koiran nolo tai ikävä toiminta on todellisuudessa aivan normaalia, ei suinkaan epätavallista tai varsinkaan omistajan aiheuttamaa.

Koirat ovat eläimiä siinä missä marsut ja gerbiilitkin – vaikka niihin tulee henkilökohtainen suhde, ne eivät ole koskaan ilkeitä ihmisiä. Koiriin liittyy paljon odotuksia ja paineita, ehkä siitä syystä epäonnistumisen tunne on valtava, kun koira jonakin päivänä haukkuu tai toimii ennakoimattomalla tavalla.

Mikä kaikki on normaalia?

Oikeastaan voisi kysyä, mitä kaikkea kukin osaa odottaa koiralta. Koirilla on monia normaaleja tapoja, ja hyvin harvoin epänormaalia, pakko-oireista toimintaa. Normaalia toimintaa on siis melkein kaikki mitä koira tekee tai voi tehdä. Ongelma tulee siitä, että koira tekee näitä väärässä paikassa tai väärään aikaan.

Esimerkiksi haukkuminen on täysin normaalia toimintaa koiralle, ja niillä on erilaisia haukkuja eri tilanteisiin. Kaikki haukkuminen ei suinkaan kerro ahdistuksesta, stressistä tai aggressiivisuudesta. Kulttuurimme sen sijaan mielellään leimaa kaiken haukkumisen ei-toivotuksi. Esimerkiksi kokemattoman koiran lajitoverikohtaamisissa olisin todella yllättynyt jos koira ei reagoisi mitenkään; kuitenkin jostain syystä odotetaan, että koirat eivät saisi noteerata kadulla kulkevia lajitovereitaan millään tavalla.

Hihnassa kiskominen se vasta normaalia onkin. Nenä vie koiraa ja sekin on täysin normaalia; koiralla on todennäköisesti hyvin erilainen näkemys – tai pitäisikö sanoa haistimus – maailmasta kuin meillä. Vetäminen on normaali tapa liikkua ja ongelman siitä tekee konteksti.

Innostuminen ja impulsiivinen käyttäytymisnen on niin ikään normaalia. Jos listaisimme kaikki ihanteet ja odotukset paperille, niin mitä koira oikeastaan saisi tehdä ja missä tilanteessa? Koiran odotetaan olevan kiltti ja kuuliainen, mutta onko sen elämäntehtävä olla kiltti vai olla koira?

Pois kitkemiset ja vikalistat

Joku viisas joskus sanoi, että ehkä siksi tartumme ongelmiin, koska ne ovat ensinnäkin ihanan konkreettisia. Niitä on helppo kuvailla ja ne ovat lähes käsinkosketeltavan todellisia. Tilanne voi olla se, että koiran kaikkia toimintatapoja on vaikea hyväksyä ja helposti rakennetaan vikalistoja. Vikalista itsessään johtaa ongelmien korostumiseen ja pahimmassa tapauksessa ajattelu muuttuu niin, että esimerkiksi joissakin tilanteissa reaktiivisesti käyttäytyvä koira onkin yhtäkkiä reaktiivinen koira.

Pois kitkemisen tarve liittyy varmaankin ihmisen hallinnan tunteeseen ja ristiriitaan odotusten ja koiran toiminnan välillä. Joskus voi olla vaikeaa hyväksyä sitä miten koira toimii, jos se ei vastaa odotuksia. Odotuksissa koira innostuisi valtavasti leluista ja herkuista ja ei noteeraisi häiriöitä lainkaan – todellisuudessa koiraa taas voi kiinnostaa haistelu enemmän kuin mikään muu. Tämä tilanne voi johtaa helposti siihen, että haistelu halutaan “kitkeä pois”. Pois kitkeminen saattaa tuottaa tilanteen, jossa omistaja ja koira ovat eri joukkueissa, mikä taas ei vie hommaa eteenpäin.

Jos koira on kiinnostunut hajuista, ihmisistä tai toisista koirista, tilanne ei todennäköisesti muutu sillä, että omistaja toteaa että hän ei halua koiran olevan kiinnostunut em. asioista. Tilanne voi olla kuormittava, jos omat ja koiran odotukset poikkeavat toistuvasti toisistaan – tulee pettymyksiä puolin ja toisin.

Voiko koirat ikävätkin puolet tai toimintatatavat hyväksyä?

Mielestäni voi ja kannattaa ja jos mahdollista, ilman leimaa. Hyväksyminen ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö asialle voisi tehdä mitään – päin vastoin. Siinä missä poiskitkijä keskittyy vain ongelmaan, istuttaja näkee koko penkin ja hänellä voi olla monia työkaluja muuttaa koiran toimintaa, kun ei tarvitse jumittaa omassa poterossa.

Koirissa on valtavia yksilöeroja ja jokaisella on sekä hyviä että ei-niin-kivoja tapoja toimia – joko opetettuina tai opettamattomina. Itse olen sitä mieltä, että koiran hyväksyminen on paras lähtökohta toiminnan muuttamiselle – pääsee nopeasti tuloksiin, kun löytyy molemmilta se aito motivaatio!

Jäsenvideolla käyn läpi, mitä lähestymistapoja voi asenteesta riippuen ottaa siihen, että koira reagoi muihin koiriin lenkillä.

Haluatko tulla harjoittelemaan Kouvolaan? lue lisää ja ilmoitaudu mukaan!

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki yli 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten palkkaaminen: perusteet

Tyypillinen tarina ruokapalkkion ja hevosen kanssa menee suunnilleen niin, että kun hevonen saa juonesta kiinni, se innostuu niin valtavasti, että siitä tulee vaarallinen ja tämän seurauksena ruoka jätetään pois. Tähän ilmiöön johtaa moni seikka.

1. Treenistä tulee hevoselle supervihje
2. Palkkaa käytetään vain puolittain
3. Ei ole käytössä selkeitä palkkamerkkejä
4. Käytetään alusta asti epäsäännöllistä palkkaamista
5. Luopuminen tehdään pettymyksen kautta

Miksi ruuan avulla kouluttamisesta tulee niin helposti supervihje? Supervihje tarkoittaa sitä, että myös kaikki muut vaiheet kuin varsinainen palkkio ovat yhtä palkitsevia. Hevoselle käy hyvin usein näin. Moni hevonen on edelleen crossover – eli ruualla palkkaaminen on uusi tai rinnakkainen ilmiö. Hevosen elo keskimäärin on melko tasaista, sen päivän kohokohtia ovat yleensä ruokailut. Vuorovaikutus ihmisen kanssa ei välttämättä ole ollut hirveän positiivista hevosen näkökulmasta. Tässä on kaikki ainekset koossa siihen, että kun hevonen saa ideasta kiinni, se on menoa!

Entä mitä tarkoittaa, että palkkaa käytetään vain puolittain? Se tarkoittaa sitä, että palkan kanssa piperretään ja varotaan ja sitä pihdataan ja sen kanssa ollaan hyvin varovaisia. Tämä toiminta yhdistettynä hevoseen, joka on juuri ymmärtänyt mistä on kyse, tarkoittaa valtavaa turhautumista. Palkkaa voidaan käyttää siinäkin mielessä puolittain, että ajatellaan, että ei nyt ihan jokaisesta palkata vaan silloin tällöin hyvän mielen takia. Koiraihminen voisi jossain määrin hyötyä tästä ajattelutavasta, mutta hevoselle tätä ei ihan ensimmäisenä kannata ottaa käyttöön.

Mitä sitten tarkoittaa ettei ole palkkamerkkejä? Niitähän aina on olemassa, halusimme sitä tai ei. Palkkamerkki tarkoittaa jotain merkkiä, joka kertoo hevoselle että palkkio on ansaittu. Tyypillistä on se, että taskun kaivamisesta tulee palkkamerkki. Tai että kehuminen joskus on palkkamerkki ja joskus taas ei ole. Palkkaamisen aloittaminen on iso päätös, ja siihen kannattaa uhrata muutama minuutti etukäteen.

Mitä on epäsäännöllinen palkkaaminen? Se tarkoittaa että joskus hevonen saa palkan, joskus taas ei. Ilmiönä tämä on tarpeellinen ja hyvä, mutta ei ihan alkumetreillä, koska se voi lisätä hevosen turhautumista tai stressiä. Varsinkaan palkkamerkkiä ei tule käyttää niin, että siitä ei seuraa oikeasti palkkaa. Epäsäännöllinen palkkaaminen voi kertoa myös siitä, että ei ole suunitelmaa. Namit ovat taskussa mutta hevonen ei yhtään tiedä millä niitä saisi – tämä aiheuttaa kaikenlaista ikävää toimintaa ja se taas johtaa vielä vähempään palkkaamiseen, mikä taas johtaa entistä suurempaan turhautumiseen.

Entä sitten luopuminen? Luopuminen tarkoittaa sitä, että hevonen odottaa kiltisti että herkku toimitetaan sille, eikä lähde ryysäämään taskuille tai ruoholle. Luopuminen itsessään voi olla ongelmia lisäävä tekijä, riippuen siitä miten se alun perin tehdään. Hevosten kanssa pelko on aina läsnä; pelko siitä, että se puree, pelko siitä että se menee pilalle, pelko siitä että menetän hallinnan tai pelko siitä että olen huono ihminen. Tämä pelko voi olla luopumisharjoittelulle paha kylkiäinen – luopumisen pitäisi olla aidosti positiivinen asia hevoselle.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran turvallisuudentunne lenkillä

Jumittaako koirasi lenkillä ja matelee kun kuljetaan kotoa poispäin? Tai räyhääkö se karvat pystyssä kaikelle mahdolliselle? Vai onko se kenties aivan samanlainen kuin kotonakin?

Harva koira on lenkillä täysin samanlainen kuin kotona. Kotona moni kerjää nameja, mutta samat namit lenkillä eivät välttämättä kiinnosta lainkaan. Tässä voi olla kyseessä motivaatiohaaste tai toinen kiinnostava ilmiö, turvallisuudentunteen puute eli toisin sanoen epävarmuus tai pelko.

Mistä turvallisuudentunne muodostuu?

Usein sitä sortuu ajattelemaan melko mustavalkoisesti koiran kokemus- ja tunnemaailmaa. Karkeasti ottaen voi sanoa, että on niitä asioita, jotka ovat koiralle ok ja sitten on niitä asioita, joita se pelkää. Jos maailma olisi näin yksinkertainen, kaikki olisi hyvin helppoa. Kuitenkin, omasta kokemuksesta tiedämme, että on paljon kaikkea ok:n ja pelon välillä.

Pelkoakin on erilaista; koira voi pelätä henkensä kaupalla esimerkiksi toista koiraa. Se voi myös pelätä, että se menettää jotain itselleen tärkeää tai että joku uhkaa sen omistajaa. Pelkotilanteita on erilaisia, mutta taustalla niissä on sama henkiinjäämisen kannalta valtavan tärkeä tunne.

Turvallisuudentunne ei ole päätettävissä oleva asia, vaan se perustuu kokemukseen. Turvallisuudentunne voi syntyä tutusta paikasta, tutuista ihmisistä, tutuista tehtävistä ja muista turvasignaaleista, jotka koira on kokemuksen kautta oppinut tai jotka sille on tietoisesti opetettu.

Tunnistat varmasti ihmistenkin kesken vaihtelevuutta siinä, kenen kanssa on turvallista liikkua ja kenen kanssa joutuu usein erikoistilanteisiin.

Mistä turvallisuus syntyy lenkillä?

Kaikkiin maailman asioihin tai kaikkiin alueen koiriin ei omaa koiraa ole mahdollista tutustuttaa. Koiralle voidaan rakentaa yleistä asennetta erilaisia lenkillä tavattavia ilmiöitä kohtaan. Lisäksi sille voidaan opettaa ankkureita, jotka alleviivaavat turvallisuutta.

Miksi lenkillä ollessa turvallisuudentunne saattaa kadota? Harva koira on täysin itsevarma joka tilanteessa. Harva koira toisaalta luottaa taluttajaan joka tilanteessa. Koira saattaa pelätä lenkillä joko syystä tai turhaan; koira saattaa pelätä kun jotain pelottavaa ilmenee tai se voi olla valmiiksi ahdistunut esimerkiksi tyhjässä rappukäytävässä siitä, että joku voi tulla.

Mistä tunnistaa koiran pelon?

Kaikista koirista ei osaa helpolla sanoa, kokevatko ne lievää pelkoa. Esimerkiksi hyväkin kiihtymys saa aikaan samankaltaisia ilmiöitä kuin pelko; koira voi lakata syömästä jos sitä kiinnostaa joku muu kiva asia enemmän. Koira voi räyhätä muille joko pelosta tai turhautumisesta – toiminta näyttää samalta mutta sillä on hyvin erilainen syy kummassakin tapauksessa.

Kannattaa yrittää tunnistaa omasta koirasta mahdollisia pelon merkkejä, joka voivat olla hyvin yksilöllisiä ja muuntuneita. Osa koirista kääntää korvia taakse, toiset nostavat karvat pystyyn ja jotkut jättäytyvät lenkillä hieman ennen räjähdystä.

Joskus paatuneelle räyhääjälle voidaan kokeilla kysytään koiralta-harjoituksen avulla, motivoiko sitä enemmän välttää toista vai lähestyä sitä.

Miten turvallisuudentunnetta voi lisätä?

Harva meistä lenkittäjistä ja narunjatkeista kykenee aina olemaan sanansa mittainen ja luottamuksen arvoinen – koiraa tulee tavalla tai toisella vietyä liiankin haastaviin tilanteisiin. Koira voi oppia ymmärtämään sen, että taluttaja joskus toilailee, kunhan taluttaja ja koira pelaavat samassa joukkueessa eivätkä toisiaan vastaan.

Itse ajattelen turvallisuudentunteen liittyvän hallinnan tunteeseen. Kuitenkin koirasta riippuen niillä voi olla hyvin erilainen käsitys siitä, mistä kaikesta ne lenkillä päättävät ja ottavat vastuuta. Jos koira on oppinut siihen, että taluttaja hoitaa ajattelun ja kaikki tilanteet, se voi oppia turvallisuudentunteen suhteessa taluttajaan näin. Jos tulee kuitenkin tilanteita, joihin koira omalla toiminnallaan puuttuu, se voi kertoa siitä, että näissä tilanteissa koiralla on epävarmuutta suhteessa taluttajaan.

Taluttaja ei voi lisätä turvallisuudentunnetta auktoriteetin kautta vaan tekojen kautta. Itse ajattelen, että koska on hyvin vaikea tietää tarkkaan mitä koira ajattelee tai kokee, on myös hyvin hankalaa ajatella sen puolesta ja tehdä ratkaisut sen puolesta. Ajattelen että turvallisuudentunteen kannalta on järkevää rakentaa ainakin vaikeisiin tilanteisiin hallinnan tunnetta.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miten kuumuus vaikuttaa hevosiin?

Helteellä hevoset ovat usein velttoja ja rauhallisia. Tätä luonnon aiheuttamaa rauhallisuutta voi jossain määrin käyttää koulutuksellisesti hyödyksi; tietyt asiat on kätevämpää opettaa kesällä kuin syksyn myrskyissä.

Kuumuuden vaikutukset ovat yksilöllisiä, ja todella paljon vaikuttavat paikalliset olosuhteet. Kesän helteillä onkin hyvä hetki lähteä tutkimusmatkalle oman hevosen elinpiiriin.

Kävin mittaamassa lämpötilat neljästä paikasta, jossa hevoset oleskelevat.

Mittaamattakin olisi ollut selvää mikä on tilanne, sen kertoo hevosten käyttäytyminen. Päivän kuumimman ajan ne ovat visusti piilossa viileimmässä mahdollisessa paikassa. Hevonen usein tietää mikä on järkevää, mikäli sillä on aito mahdollisuus valita.

Lämpötilaerot voivat olla merkityksellisiä jopa samassa pihapiirissä; itse mittasin kaikki lukemat 500 metrin sisällä. Idea ei ole seurata säätä tai pelkkää lämpötilaa, vaan sitä, mitä muuta ympäristössä tapahtuu. Hevosen yksilöllisten piirteiden ja olosuhteiden yhdistäminen tuottaa mielestäni parasta tietoa mahdollisten toimepiteiden suunnitteluun.

Pari esimerkkiä

Enemmän kuin oppikirjan tai oman ideologian mukaiset olosuhteet, kannattaa huomioida kokonaisuus. Jokainen idea tai arvo kannattaa peilata oman hevosen suhteen: mitä tämä minun hevoselleni tarkoittaa, että se elää näissä olosuhteissa.

Hevonen A asuu pihatossa, jossa kaikki fyysiset planeetat ovat kohdallaan. On erilaisia paikkoja ja tiloja, joista valita – on varjoa, valoa, tuuletusta ja niin edelleen. Hevonen A on muiden sorsima, joten se ei mahdu suojaan muiden kanssa eikä pääse juomaan joka kerta.

Hevonen B asuu kivinavettaan tehdyssä karsinatallissa. Sen tarha on paahteisimmassa kohdassa pihaa, eikä tarhassa ole puita tai suojaa. Hevonen voi pärjätä loistavasti helteillä, kun se tarhataan öisin ja laitetaan talliin päiväksi.

Hevosilla A ja B voi olla samankokoinen laidun samalla paikkakunnalla, mutta silti ne vaativat muista tekijöistä riippuen lisätoimenpiteitä. Laidun voi olla tuulinen tai kuuma pätsi, siellä voi olla ötököitä tai sitten ei lainkaan. Siellä voi olla kavereita heiluttamassa häntää naaman edessä tai sitten ei. Toinen hevonen voi olla iäkäs ja toinen elämänsä kunnossa.

Kuumuudessa voi nähdä myös mahdollisuuksia. Helteellä voi harjoitella asioita, jotka muussa kelissä olisivat haastavia. Voit kääntää kuumuuden omaksi eduksesi!

Katso video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Jäsenyys on määräaikainen eikä sitä tarvitse erikseen peruuttaa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kahden koiran lenkitys: aloita perusteista

Yhden koiran kanssa lenkkeily voi olla haastavaa, mutta mitä se onkaan kahden tai useamman koiran kanssa? Kaksikin koiraa narujen päässä voi aiheuttaa melkoisen sotkun ja mellakan, tunteet kuumenevat helposti ja pahimmillaan sekä taluttaja että kaveri ovat vaaran vyöhykkeellä.

Mitä kahden tai useamman koiran kanssa lenkkeillessä kannattaa ottaa huomioon?

Ennen kuin hypätään niihin mellakkatilanteisiin, kannattaa käyttää hetki ja pohtia, miten juuri sinä haluat koiria kuljettaa. Tyylejä on monia, ja jokainen löytää itselleen ja koirilleen parhaat tavat; haluatko että koirat ovat samalla puolella vai eri puolilla, meneekö joku edellä ja muut perässä vai miten juuri teillä toimitaan?

Ensisijaisesti kannattaa miettiä, mikä on itselle helpoin tapa liikkua ja pitää koirat hallinnassa. Turvallisuus menee kaiken muun edelle, koska ilman taluttajan hallinnan tunnetta rento ja kiva ulkoilu jää usein haaveeksi.

Järjestelyihin voi vaikuttaa koirien koko tai ikä – jos porukassa on eri ikäisiä ja kokoisia jäseniä, voi olla haastavampaa löytää yksi tapa liikkua. Jokaisen mieltymykset ja etenkin rajoitteet pitäisi ottaa huomioon, jotta lenkkeilyssä olisi järkeä.

Mikäli haluat omakohtaista kokemusta siitä, mitä on mukautua jatkuvasti toisen tahtiin ja tapaan liikkua, kannattaa kokeilla taluttaa todella reipasta hevosta ja pysytellä tahdissa mukana tai toisaalta kokeilla taluttaa kissaa, jolla ei olekaan kiire mihinkään. Ei tunnu kivalta, jos joutuu pinnistellä toisen mukana kaikki lenkit monta kertaa päivässä.

Koirien ikä tuo eroja tapaan liikkua; pennun voi olla liian raskasta hypätä suoraan aikuisten lenkeille mukaan ja samoin seniorilla saattaa olla hankaluuksia pysytellä mukana. Tässä kohtaa myös ihmisen käsitys lenkkeilystä vaikuttaa; on eri asia tehdä menestyksellisiä lyhyehköjä lenkkejä kuin kulkea tuntitolkulla ja kuljettaa väsyneitä koiria.

Miten lenkkeilyyn saa sujuvuutta?

Kannattaa ensin miettiä, mitkä seikat sujuvat hyvin tällä hetkellä. Onko kaikki pelkkää kaaosta vai sujuuko valtaosa lenkistä hyvin ja vain erikoistilanteissa sattuu repeilyä? Tämä pohdinta helpottaa treenin suunnittelua huomattavasti. Sujumisen määrittelee aina kuljettaja itse, ei esimerkiksi kouluttaja. Myös ulkoilun tavan määrittelee kuljettaja, eli ei ole yhtä oikeaa tapaa taluttaa koiria.

Onko se niin, että kukin koira pitää ensin kouluttaa erikseen ja vasta sitten ottaa ne yhdessä lenkille? Itse en edusta tätä ajattelutapaa, koska 1) erittäin harva käytännössä toimii niin, 2) on vaikea määritellä milloin koira on ns. valmis, 3) koirat ovat yhdessä yleensä enemmän kuin toistensa summa, 4) yksin treenaamisessa voi olla haasteita yhdessä kulkemiseen: koiran sijainti, palkkaaminen ja niin edelleen sekä 5) vaikka koirat olisivat yksittäin hallittavissa, ne eivät välttämättä ole sitä yhdessä.

Kuitenkin kaikille koirille voi opettaa tukitaidot, joista on hyötyä yhteislenkillä. Tukitreenejä voi tehdä vaikkapa olohuoneessa, eli niitä varten ei tarvitse siirtyä yksittäisulkoilutukseen.

Tukitaitoja ovat esimerkiksi kontakti ja sille erilaiset vihjeet sekä luvan pyytäminen kontaktilla. Muita tukitaitoja ovat asenne koskettamiseen sekä ohjaustyylit eli millä kerrotaan koirille, mihin suuntaan ollaan menossa sekä koirien sijainti suhteessa taluttajaan. Lue lisää erilaisista hihnatreeneistä täältä!

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissan turhautuminen: syitä ja tapoja helpottaa

Kissa on hämäräaktiivinen eläin, joka usein päivisin nukkuu tyytyväisenä ja illan ja aamun hämärissä aktivoituu. Kissa tarvitseekin unta liki tuplamäärän ihmiseen verrattuna. Nukkuminen on tavallaan hyvä asia, vaikka se onkin ns. passiivista aikaa – enemmän on syytä olla huolissaan jos kissa ei tee mitään ja on hereillä. Kissa ei tarvitse yrittää välttämättä valvottaa jos haluaa sen elämään tuoda lisää aktiivisuutta – riittää, että tarjoaa kissalle saalistustilanteen kaltaisia lyhyitä hetkiä.

Joskus kissa turhautuu, vaikka omistajan tarkoitus oli hyvä. Esimerkiksi lintujen katselu ikkunasta voi olla todella mielekästä mutta samaan aikaan turhauttavaa. Samoin yöllä kissa voi turhautua huomatessaan, että parvekkeen tai tarhan ovi onkin kiinni tai palvelut suljettuna.

Turhautuminen tarkoittaa sitä, että kissa haluaisi tehdä jotakin, mutta tekemiselle ilmenee este. Esimerkiksi linnut ikkunan ulkopuolella houkuttelevat kissaa hyökkäämään, mutta lasi estää hyökkäyksen. Kissasta riippuen turhautuminen purkautuu heti, joko vieressä olevaan ihmiseen tai kanssakissaan, tai turhautuminen voi jäädä kytemään ja ilmeneekin vasta ajan kanssa esimerkiksi kissojen välisinä riitoina tai muunlaisina stressioireina.

Onko ratkaisu sitten se, että turhauttavia toimintoja tulisi estää? Vai onko ratkaisu se, että poistetaan ikkuna ja annetaan kissan hyökkiä ja saalistaa?

Kumpikaan ei ole mielestäni hyvä ratkaisu, vaan kannattaa hakea jotain tuolta väliltä. Aluksi kannattaa tunnistaa ne tilanteet, joissa kissa turhautuu tai jää kierroksille! Jäsenvideolla käyn läpi, miten turhautumista voi hallita ja miten siitä kannattaa palautella järkevällä tavalla. Varsinkin monikissatalouksissa riskinä on se, että joku kissoista purkaa turhautumisen muihin kissoihin ja siitä alkaa kyräily ja välien rakoilu.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.