Hevosten perustaidot: paikoillanne!

Mitä enemmän erilaisiin tilanteisiin törmää, sitä enemmän voi huomata, että vastaus löytyy usein perusteista. Perusteiden harjoittelu kuulostaa tylsältä, helpolta ja itsestäänselvältä, mutta se ei ole sitä. Perusteiden harjoittelulla voi luoda hyvää suhdetta ja ennen kaikkea, oppia tuntemaan oma hevonen paremmin.

Siinä, missä koirissa tunnistetaan erilaiset persoonat ja piirteet ja hyödynnetään niitä treeneissä, hevosille on usein vain yhtä ja samaa politiikkaa tarjolla. Kuinka monessa tilanteessa hevosen kanssa hevonen on aidosti iloinen? Entä kuinka usein itse olet hevosen kanssa aidosti iloinen?

Paikoillaan seisomisen opettelu on hyvin yksinkertaista. Se on perustaito, joka usein sujuu, paitsi erikoistilanteissa. Erikoistilanteita voivat olla esimerkiksi tuulinen sää, pelkotilanne, tilanne, jossa et itse voi keskittyä hevosen pitelemiseen tai tilanne, jossa hevoselle täytyy tehdä jotain. Näissä tilanteissa muistaa aina sen, kuinka tärkeä taito on kyseessä.

Kaksi perustyyliä

Paikoillaan pysymiseen on olemassa kaksi perustyyliä ja niiden yhdistelmiä. Ensimmäinen, perinteinen tyyli on sellainen, että hevonen pyydetään pysähtymään ja jos se liikahtaa, sitä häiritään tai komennetaan. Esimerkiksi kiinni sidottuna hevonen liikahtaessaan törmää naruun, ja sen pitäisi aiheuttaa pysähtyminen. Naru seinässä on hyvin selkeä toimintaperiaatteiltaan, kunnes se jonain päivänä pettää. Naru ei kuitenkaan keksi omin päin joka päivälle eri sääntöjä, se ei oman fiiliksensä mukaan pyöri, heittäydy silmille tai läimäytä hevosta – se vain jarruttaa oman kestokykynsä puitteissa. Ihmisen toteuttamana perinteinen tyyli saa enemmän sävyjä; liikahtavaa hevosta häiritään erilaisin tavoin, ja nämä tavat eivät aina hevosen mielestä ole häirintää.

Toinen perustyyli on se, että muistetaan paikoillaan seisovaa hevosta hyvällä. Toisin sanoen kun hevonen pysyy paikoillaan, keskitytään siihen. Annetaan porkkanaa tai rapsutetaan ja tällä tavoin tuetaan hevosen ajatusta paikoillaan pysymisestä. Tämä on tietenkin hevosen kannalta hyvä tapa, ja sillä on usein motivaatiota herkkuihin. Ongelmaksi muodostuu usein malttamattomuus sekä se, että hevonen ei ymmärrä, milloin kuuluu seistä ja milloin taas ei. Jos joskus samasta toiminnasta saa palkkaa ja joskus ei, turhautuminen nostaa päätään. Siksi pelkkien karkkien varassa ei kannata toimia, vaan ujuttaa monipuoliset palkkiot osaksi arkipäivää.

Erilaiset palkkiot
Voit harjoitella paikoillaan pysymistä monissa tilanteissa

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Käyn läpi, mitä erilaisia palkkioita voit käyttää ja miten voit toimia, jos et halua kantaa mukanasi porkkanoita joka tilanteessa. Käyn myös läpi kolme erilaista tapaa palkita hevosta (suora palkka, vapautus ja näiden yhdistelmä). Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut materiaalit ja videot.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyypillisin mahdollinen tilanne monelle koiranomistajalle on se, että lajiharjoituksissa, hallilla, kentällä, kotona ja omalla pihalla koira toimii hyvin ja sille löytyy helposti toimiva palkkio. Se ahmii nameja ja leikkii innokkaasti. Kuitenkin kun siirrytään lenkkeilytilanteeseen, koira on irti henkseleistään – se kiskoo, tempoo, nenä vie ja se sylkee niin makkaran kuin pallonkin ulos suustaan.

Monille koirille on rakennettu elämän aikana niin kutsuttu treenimoodi, johon luiskahtaessaan palkkiot toimivat ja kontakti löytyy. Elämä onkin treenimoodin ja hallitsemattomuuden välillä liikkumista. Esimerkiksi ohitusharjoituksissa vastaantulijaa ei edes huomata, kun ollaan treenimoodissa kun taas lenkillä se kyllä huomataan. Koira voi olla koko ajan hallitsemattomassa tilassa, mutta treenimoodissa se ei voi olla koko aikaa – tästä johtuu se, että yhteys välillä pätkii ja näin sen kuuluukin olla.

Jos lenkki olisi temppu, koiran voisi olettaa pysyvän treenimoodissa koko lenkin ajan ja kaiken mitä lenkillä tulee vastaan, voisi rakentaa häiriönä. Kysymys kuuluu näin toimittaessa: 1) missä koiraa säilytetään treenilenkkien ulkopuolella ja 2) minkä ikäinen koira on, kun se on valmis “oikeasti” lenkille?

Miksi palkkiot menettävät merkityksensä ulkona?

Tähän on olemassa monta syytä. Yksi on se, että koira tietää saavansa herkkuja muulloinkin – sen elämä ei ole eikä sen pidäkään olla herkuista kiinni. Keinotekoinen herkkujen arvon nostaminen esimerkiksi koiraa nälättämällä on huono ratkaisu, koska perustarpeiden kanssa leikkiminen ei ole järkevää tai asiallista.

Toinen mahdollinen syy inflaatioon voi olla se, että koulutus perinteisesti on paikkaan tai tilaan sidottua. Yhtä todennäköisesti kuin treenihallilla koira osaa odottaa palkkaa, lenkillä se ei osaa odottaa sitä. Tai se osaa kyllä odottaa, mutta ei juuri sitä palkkaa, jota on tarjolla.

Kolmas syy voi olla pilaantuminen. Mikäli lenkillä palkkaa tarjoillaan tietyissä vaikeissa vaiheissa, kuten ohituksissa, palkan tarjoamisesta voi tulla merkki sille, että kohta tapahtuu jotain. Tämä on samaa sarjaa hihnan kiristämisen kanssa, kun naru kiristyy, koira valpastuu.

Neljäs syy voi olla se, että koira on kiihtynyt, eikä pysty keskittymään syömiseen tai leikkimiseen. Se voi olla kiihtynyt monesta syystä, eikä syytä ole aina helppo löytää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koira on usein kiihtyneenäkin toimintakykyinen, vaikka se ei ottaisi vastaan herkkuja.

Miten koiraan saa kontaktin ilman palkkaa?

Kannattaa miettiä lenkillä myös omaa roolia. Hallitussa treenitilanteessa me ihmiset olemme usein arvokkaita ja keskeisessä roolissa koiran mielestä. Kuitenkin lenkillä roolimme vaihtelee tolpasta mukahauskaan tyyppiin, joka yrittää epätoivoisesti halilta tilannetta. Toki joissakin tilanteissa pääsemmekin hauskuuttamaan koiraa, mutta merkittävän osan lenkistä olemme ankeuttajia.

Lenkki ei ole temppu, eikä maailma ole hallittu ympäristö, vaan kaaos. Ensimmäiseksi kannattaa löytää omalle koiralle sopiva palkkio ja sen jälkeen alkaa liittää itseään siihen systemaattisesti. Miten tämä sitten tehdään?

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Yhdeksällä eurolla näet kuukauden ajan kaikki aiemmin julkaistut materiaalit ja videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Isoilla talleilla rutiinien voima kantaa yli paukuttelun ja kaiken muun. Kellontarkka arki on hevosille turva-ankkuri, joka muodostaa erittäin kestävän taustan erilaisille tapahtumille. Pihatto on monessa suhteessa kiva asia, mutta hevosten kokema valinnanvapaus ei välttämättä auta pelottavissa tilanteissa vaan pihattohevosille täytyy rakentaa turva-ankkurit erillisinä.

Pihaton idea perustuu siihen, että hevonen on tyytyväisempi kun se saa päättää kenen kanssa touhuaa, missä oleilee ja milloin puuhastelee mitäkin. Idea on yksinkertainen ja se perustuu siihen, että hevosen valinnanvapaus lisääntyy ja hevonen saa päättää elämäänsä liittyvistä asioista. Riippuen hevosen taustasta sopeutuminen pihattoon voi ottaa aikaa. Voisi kuvitella, että muuttopäivästä alkaen hevonen olisi tyytyväinen, mutta näin ei välttämättä ole – vapaus verrattuna rutiineihin voi aiheuttaa hevoselle stressiä.

Hevoset sopeutuvat yksilöllisesti pihaton vapauteen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pihatto ei suinkaan tee hevosta onnelliseksi itsessään, vaan tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen vaikuttaa moni muukin asia. Stressitilanteessa asukeista alttiimpia ovat ne, jotka vasta opettelevat vapautta.

Mitä pihatossa kannattaa huomioida ennen aattoa?

1. Miten hevoset reagoivat paukkeeseen? Kokeeko joku hevosista paniikkia? Hakeutuvatko ne esimerkiksi ukonilmalla sisälle vai pihalle? Onko porukassa joku, joka lietsoo juoksemaan?

2. Mitkä edellisen kohdan reaktioista ovat potentiaalisesti vaaraksi? Stressitason nousu kuuluu hevosen elämään hetkittäisenä kokemuksena. Stressi tai pelko ei välttämättä johda vaaratilanteisiin joka kerta, ja silloin tilanne on hallinnassa. Vaaratilanteita ovat esimerkiksi hallitsematon juokseminen, josta saattaa seurata karkaaminen. Pelkäävä hevonen voi olla vaaraksi itselleen, muille hevosille tai ihmisille ja ympäristölle – kaikki toimenpiteet tähtäävät siihen, että vaaratilanteista ei tule.

3. Mitä voi tehdä etukäteen vaaratilanteiden välttämiseksi? Kulkeeko aidoissa sähkö? Pysyvätkö hevoset aidoissa kiihtyneinäkin? Pystyykö hevosia sulkemaan makuuhalliin? Onko mahdollista, että sulkeminen vain lisää paniikkia vai rauhoittaako sulkeminen hevosia? Onko hevosilla kokemusta kovista äänistä ja rätinästä? Kaikki mahdolliset vaihtoehdot on hyvä käydä läpi ja testata ajoissa.

4. Turva-ankkurit ja hevosen valmistelu. Olipa kyseessä iso stressi tai pieni stressi; uusivuosi tai kisareissu, hevosta kannattaa valmistella tilanteeseen. Valmisteluun kuuluvat oleellisena erilaiset turva-ankkurit ja perustarpeista huolehtiminen. Voit antaa hevoselle ajatuksia siitä, miten tilanne tulee menemään, vaikka aikaa olisi hyvin vähän.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi, niin näet videon jossa kerron, miten pihattohevosia voi valmistella stressaavaan tilanteeseen ja mitä kannattaa ottaa huomioon.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Monelle koiralle vaatteista on hyötyä kylmällä säällä. Mitä useammin koiraa puetaan, sitä tärkeämpää on se, että pukeminen sujuu helposti ja vaivattomasti. Sitä tärkeämpää on myös se, että vaatteet ovat koiralle sovitettuja ja sekä materiaaliltaan että malliltaan mukavia. Mitä mukavampaa pukeminen on, sitä enemmän vaatteet nostavat koiran hyvinvointia sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Kuka tietää miltä koirasta tuntuu?

Emme voi todella tietää, miltä koirasta tuntuu. Voimme arvata ja aiempiin kokemuksiin perustuen päätellä, missä kelissä koira kärsii kylmästä. Usein kylmyyden huomaa siitä, että koiran asento tai tapa liikkua muuttuu. Tämä sama muutos voi myös ilmetä kun koiraa puetaan, eli vaate itsessään aiheuttaa muutoksen koirassa. Mikäli koira ei vastusta pukemista, eikä sen liikkumisen tapa vaatteiden myötä muutu mihinkään, voidaan päätellä, että vaate ei sitä haittaa.

Koira on itse oman hyvinvointinsa paras asiantuntija, ja sen mielipiteelle kannattaakin antaa painoarvoa. Se tietää aina, miltä siitä tuntuu – meidän tehtävämme on kuunnella sitä.

1. Katso ulkoilun määrä koirasta, älä kellosta

Erityisissä olosuhteissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota koiraan. Mikäli koiralla on taipumus palella tai se kylmällä säällä välttää ulos lähtemistä, ei kannata yrittää pitää kiinni reippauden ja sisukkuuden nimissä tunneista, vaan antaa koiran kertoa, milloin lenkki on sopivan pitkä. Emme itsekään kovin paljon nauti liikunnasta, kun sormet ja varpaat ovat tunnottomat ja naama jäässä; miksi koiran pitäisi? Koiran elämänvaiheet, vuodenaikojen vaihtelut ja kaikki muut muuttujat vaikuttavat elämään eikä mitään omaa periaatetta tarvitse orjallisesti noudattaa. Jos koira palelee, se viedään lämpimään; talvella on mahdollista tehdä mukavia asioita myös sisällä ja mikä parasta, hyvällä omallatunnolla kaivautua sohvaan koira kainalossa.

Voit opettaa koiran pyytämään takaisin kotiin, se on hyvä periaate vaatteilla tai ilman.

2. Mieti mitä koira vastustaa jos se vastustaa

Jos koira ei halua vaatteita päälleen, syitä kannattaa pohtia hetki ennen kuin ryhtyy toimeen. Vastustaako koira vaatetta itsessään? Onko vaate sopiva, onko se staattinen, estääkö se liikkumista? Tässä kohtaa usein voi huomata, että yksi tietty vaate aiheuttaa vastustusta, mutta joku toinen taas ei. Silloin vastustusta herättävä vaate kannattaa vaihtaa.

Vastustaako koira jotain tiettyä kohtaa? Onko tassut hankalat vai pään pujotus tai maan alta kiinnitys? Mikäli löytyy selkeä kohta, joka on haastava, mieti liittyykö kyseiseen kohtaan muutakin vaikeaa? Jos liittyy, onko alueella kipuja? Vai onko se vain herkkä paikka? Voiko ongelmaa kiertää, eli vaihtaa vaatetta tai vaihtoehtoisesti vastaehdollistaa käsittelyyn?

Entä vastustaako koira sittenkin seurausta, joka vaatetuksesta tulee, eli ulkoilua itsessään? Silloin vaatteissa, koirassa tai pukijassa ei ole mitään haastetta, vaan pukemista seuraava lopputulos ei ole koiran mieleen, eikä sillä ole muuta tapaa osoittaa mielipidettään. Silloin voi keskittyä asenteen muuttamiseen ulkona, paras keino on totella koiraa kun se haluaa sisälle ja sitä kautta lisätä koiran hallinnan tunnetta.

3. Vaatteen tarkoitus on lisätä hyvinvointia

Oikein valittu ja sovitettu sekä opetettu vaate toimii kuten kaulapanta tai valjaat – koirassa ei muutu mikään kun vaate puetaan päälle. Ajattele, kuinka epäsopiva vaatteen täytyy itselläsi olla, jotta se vaikuttaa tapaan liikkua; kuinka paljon housujen täytyy puristaa ennen kuin se näkyy liikkumisessa?

Vaatteen valinnassa kannattaa kysyä asiantuntijaa avuksi. Opettamiseen saat ohjeet liittymällä jäseneksi ja katsomalla aiheeseen liittyvät videot! Videolla käydään läpi, miten koira opetetaan pukemiseen ja miten voit opettaa koiran kertomaan, haluaako se vaatteet vai ei.

Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut materiaalit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten pienet perusasiat – sujuva arki löytyy asenteesta ja suhde arjesta

Kun puhutaan hevosen ja ihmisen välisestä suhteesta, niin usein puhutaan kunnioituksesta ja luottamuksesta. Nämä ovat suuria sanoja, ja ne eivät kovin helposti käänny käytännön harjoituksiksi tallin käytävällä. Suhde on side kahden yksilön välillä; hevosen ja ihmisen kohdalla on kyse lajienvälisestä suhteesta. Jo pitkään on tiedetty, että tie hevosenkin sydämeen lyhenee ruualla, mutta mitä muuta voi tehdä suhteen eteen?

Onko suhde palkkio kovasta työstä?

Tavallaan on, jos tekee oikeita asioita. Luottamus joko rakentuu tai murentuu jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Hevosen kanssa neutraalia tilannetta ei ole – hevosella on aina asenne jokaista tilannetta kohtaan. Asenteeseen vaikuttaa sekä tilanne itsessään että aiemmat vastaavat tilanteet. Lisäksi asenteeseen vaikuttaa tilanteen seuraukset. Esimerkiksi niinkin yksinkertaiseen asiaan, kuin riimun pukemiseen hevosella on asenne. Tekijät, jotka vaikuttavat hevosen asenteeseen riimua kohtaan, ovat moninaiset. Niitä ovat esimerkiksi:

– Kuka riimun pukee?
– Missä riimu puetaan – tallissa vai tarhassa?
– Mihin kellonaikaan riimu puetaan – aamulla vai iltapäivällä?
– Mitä riimun pukemisesta seuraa – tarhaan vienti vai ratsastus?
– Missä muissa tilanteissa kyseistä välinettä käytetään?
– Mitä riimun pukeminen on aiemmin tarkoittanut?

Mitä suhteen rakentamiseksi voi tehdä?

Mikäli haluat parantaa suhdettasi hevoseen, aloita omasta asenteestasi. Mikäli päivittäiset välttämättömät asiat hevosen kanssa ovat pakkopullaa, muutut valitettavasti hevosen silmissä innostajasta ankeuttajaksi. Ankeuttajana et voi rakentaa hyvää suhdetta, koska hevonen ei halua yleensä viettää aikaa ankeiden ihmisten kanssa. Suhteen rakentaminen ei voi perustua siihen, että simputetaan ja vahditaan vaan hevosenkin pitää olla omaehtoisesti mukana ja kokea tilanteet mielekkäiksi.

Kun oma asenne on kunnossa, voi keskittyä hevosen asenteeseen. Sinulla on valta muuttaa hevosen asenne mitä tahansa tilannetta tai toimenpidettä kohtaan. Sinulla on myös vastuu siitä, miten hevonen tilanteet kokee.

Suhteen rakentamisen kannalta oleellisia asioita ovat nämä:

– esiinny aina hyvässä valossa
– ole aina sankari
– ole aina hyvä tyyppi
– toimi aina ennakoitavalla tavalla
– tee itsesi hevoselle hyödylliseksi

Ja miten se käytännössä tehdään?

Käsikirjoittamalla pieniä näytelmiä, joissa meillä on hyvän tyypin rooli. Emme suinkaan halua olla pahiksia, vaan mahdollisimman hyviä hahmoja. Aloitetaan käsikirjoittamalla uusiksi ne tilanteet, joissa asenteessa on parantamisen varaa ja jotka toistuvat usein. Ne ovat arkipäivän roskaa, joka kuormittaa suhdetta turhaan.

Näitä tilanteita voivat olla esimerkiksi satulointi, suitsiminen, riimun pukeminen, kiinni ottaminen, selkäännousu.. kaikki käsittelytilanteet. Toki hevosen asenteeseen vaikuttaa myös mahdollinen kipu, joka on hyvä sulkea pois mikäli mahdollista. Uusi käsikirjoitus ja sen harjoittelu kuitenkin paljastaa kivun jossain vaiheessa, koska kiputilanteissa asenne ei vaan muutu vaikka harjoittelu jatkuu.

Miksi tässä ei ollut mitään mainintaa kunnioituksesta? Koska siitä tulee oma juttu!

Liity jäseneksi niin näet videon, jonka avulla pääset opettamaan uusiksi luoksetulon ja riimun pukemisen. Voit edelleen pyydystää hevosen vanhalla tyylillä tai pukea riimun opitulla tavalla ja rinnalla kasvattaa uutta tapaa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Se on minun! Onko koirasi omistushaluinen ja mustasukkainen?

Koira murisee kun siltä yrittää ottaa sukkaa pois suusta? Koira puree ruokkivaa kättä? Koira omii sohvan tai jonkun ihmisen, jonka luokse ei päästä ketään? Koira rähjää toisille, jotka tulevat oman ihmisen luokse? Koira hotkii kupilla ja kyräilee muita alta kulmain? Onko kyseessä johtajuusongelma koiran kanssa vai onko kyse jostain muusta?

Edellä luetelluissa tilanteissa koira toimii omistushaluisesti tai mustasukkaisesti – kyseessä on resurssiaggressiivisuus. Käytännössä kyse on siitä, että koira kokee omistavansa tai pitävänsä hallussaan jotain arvokasta, jota haluaa puolustaa. Tässä kirjoituksessa ja videossa käsittelen ihmisiin kohdistuvaa resurssiaggressiivisuutta sekä sitä, miten kyseisissä tilanteissa kannattaa toimia ja miten niihin kannattaa varautua etukäteen.

Kyseessä on normaali toiminta

Kaikessa ärsyttävyydessäänkin arvokkaiden asioiden puolustaminen on kaikille koirille normaalia. Se ei vain ilmene kaikilla koirilla aggressiivisena toimintana. Vika ei ole omistajassa eikä koirassa, vaan toiminta on hyvin tilannekohtaista. Se voi kohdistua toiseen koiraan, toisen lajin edustajaan tai ihmiseen, eikä sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti. Koira on eläinlajina taipuvainen omistushaluun enemmän kuin esimerkiksi marsu – se johtuu siitä, että koirille muodostuu merkityksiä ja odotuksia sekä arvoa erilaisiin arkipäivän kohteisiin elämänkokemuksen kautta.

Resurssiaggressiivisuuteen voi altistaa moni seikka; kodinvaihtajilla ja eläinkauppapennuilla voi olla hieman suurempi alttius aggressiiviseen omistushaluun kuin muilla koirilla. Ei kannata jäädä kuitenkaan voivottelemaan koiran menneisyyttä, vaan havainnoida asiaa hieman tarkemmin. Resurssejaan, eli arvo-omaisuuttaan puolustavaa koiraa motivoi menettämisen pelko. Se aidosti pelkää, että se menettää itselleen tärkeän asian lähestyvälle ihmiselle, koiralle tai toiselle eläimelle. Jo valmiiksi pelokas koira voi pelätä menettämistäkin muita koiria useammin (Jacobs et al., 2017).

Asioita, jotka ehkäisevät resurssiaggressiivisuutta

Ruokarauha
Luurauha
Turvapaikka
Perusohjausmerkit
Pudota
Vaihtokauppa
Oma paikka
Tänne!
Käänny pois

Milloin omistushalu on ongelma?

Omistushalusta tulee ongelma, kun se aiheuttaa vaaratilanteita tai uhkaavia tilanteita. Usein koiralla voi olla omistushaluisia ajatuksia, mutta niistä ei välttämättä milloinkaan tule ongelmaa. Ongelma voi syntyä monesta syystä: koira voi olla väsynyt ja pinna kireällä, koira voi kokea ettei sen mielipiteitä huomioida riittävästi tai se voi tulla epäreilulla tavalla yllätetyksi. Omistushalun voimakkuus voi vaihdella ja se voi esimerkiksi korostua aina silloin, kun koira on väsynyt. Jos koiran mustasukkaisuus tai omistushalu ärsyttää, aloita kirjaamalla ylös tilanteet, joissa sitä esiintyy.

Usein koiran uhkaava toiminta yllättää ja loukkaa. Tilanteessa kannattaa pitää kuitenkin pää kylmänä ja yrittää ymmärtää koiraa – se ei näyttele vaan sen kokema menettämisen pelko on tilanteessa aito. Omistushalun ratkaisemiseksi löytyy vinkkejä laidasta toiseen. Ennen kuin teet mitään radikaalia, varmista kaikkien osapuolten turvallisuus – se on kaikkein tärkeintä. Omistushaluun ja mustasukkaisuuteen kannattaa ottaa kokonaisvaltainen ote, jossa harjoittelun vuoksi ei tarvitse järjestää vaaratilanteita.

Mitä asialle voi tehdä?

Ensimmäinen ja tärkein asia on ennakointi. Kun tiedät riskitilanteet, osaat välttää niitä. Vastakkainasettelu ja kyllä sen pitää-ajattelu eivät vie asiaa eteenpäin, vaan aiheuttavat lisää vaaratilanteita. Johtajuusasetelma-ajattelu ei sekään kannata, koska se vain lisää vastakkaisuutta, menettämisen pelkoa ja riskejä…

Jatka lukemista ja katso video aiheesta liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Myös hevosten kanssa ajatellaan usein, että on erikseen arki ja sitten jos aikaa jää, niin jotain ekstraa. Oma unelmani olisi se, että arjessa olisi tiedostava ote, joka toteuttaisi omaa systeemiä. Silloin ei olisi irrallisia temppuja tai maastakäsittelyn tarvetta, kun nämä sulautuisivat osaksi hevosen käsittelyä. Vielä parempaa tämä olisi niin, että hevosellakin olisi ääni ja kaikki sujuisi vuoropuhelussa.

Oman ja hevosen hyvinvoinnin kannalta olisi hyvä hinkata pienet, usein toistuvat asiat niin, että niistä ei tulisi riitoja. On huomattavasti mukavampaa lähteä ratsastamaan, kun siihen johtava polku ei ole kivinen. Kivisyydellä tarkoitan yhteistyön kitkaa, joka näkyy vastusteluna ja tiuskimisena. Pahimmillaan ennen selkäännousua on koettu jo monta vastoinkäymistä, ja se taas voi (vaikkei saisi) vaikuttaa omaan mielialaamme.

Arjessa on monia pieniä kohtaamisia, joissa voisimme valmistella hevosta muihin vastaaviin tilanteisiin ja jopa ratsastuksellisiin asioihin. Kaikki tekemiset ja tehtävät ovat yksinkertaisia, mutta meille ihmisille on todella vaikeaa toimia johdonmukaisesti eli aina samalla tavalla. Tämä on varmaankin opeteltavissa oleva asia, joka helpottaisi arkipäivää huomattavasti.

Loimitukseen liittyviä haasteita on monia: haluaako hevonen ylipäänsä loimea? Millä se saa sen halutessaan pois vai saako ilman hampaita tai lajitoverin avustusta? Entä jos se lähtee puoliksi avattu loimi päällään hipsuttelemaan pois paikalta?

Mikäli toimet, joita joka tapauksessa hevosen kanssa ja hevoselle tehdään, olisivat kehittäviä, ei tarvitsisi erikseen tehdä irrallisia harjoitteita tai tarjota aivopähkinää. Parhaimmillaan jopa lastauksen ongelmat pystytään ratkomaan arkipäivässä, ilman traileria – kunhan on olemassa tieto siitä, mitä kannattaa tehdä.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa saat koulutusvinkin siihen, miten hevosen saa pysäytettyä ilman riimua loimitilanteessa ja mitä muuta kannattaa ottaa huomioon loimituksen kanssa.

Näet myös aiemmin julkaistut jäsenmateriaalit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.