Kahden koiran lenkitys: aloita perusteista

Jaana Hihnassa kulkeminen,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koirat,Pennun kasvatus,Sujuva arki ,,,, 0 kommenttia
Kahden koiran lenkitys: aloita perusteista

Yhden koiran kanssa lenkkeily voi olla haastavaa, mutta mitä se onkaan kahden tai useamman koiran kanssa? Kaksikin koiraa narujen päässä voi aiheuttaa melkoisen sotkun ja mellakan, tunteet kuumenevat helposti ja pahimmillaan sekä taluttaja että kaveri ovat vaaran vyöhykkeellä.

Mitä kahden tai useamman koiran kanssa lenkkeillessä kannattaa ottaa huomioon?

Ennen kuin hypätään niihin mellakkatilanteisiin, kannattaa käyttää hetki ja pohtia, miten juuri sinä haluat koiria kuljettaa. Tyylejä on monia, ja jokainen löytää itselleen ja koirilleen parhaat tavat; haluatko että koirat ovat samalla puolella vai eri puolilla, meneekö joku edellä ja muut perässä vai miten juuri teillä toimitaan?

Ensisijaisesti kannattaa miettiä, mikä on itselle helpoin tapa liikkua ja pitää koirat hallinnassa. Turvallisuus menee kaiken muun edelle, koska ilman taluttajan hallinnan tunnetta rento ja kiva ulkoilu jää usein haaveeksi.

Järjestelyihin voi vaikuttaa koirien koko tai ikä – jos porukassa on eri ikäisiä ja kokoisia jäseniä, voi olla haastavampaa löytää yksi tapa liikkua. Jokaisen mieltymykset ja etenkin rajoitteet pitäisi ottaa huomioon, jotta lenkkeilyssä olisi järkeä.

Mikäli haluat omakohtaista kokemusta siitä, mitä on mukautua jatkuvasti toisen tahtiin ja tapaan liikkua, kannattaa kokeilla taluttaa todella reipasta hevosta ja pysytellä tahdissa mukana tai toisaalta kokeilla taluttaa kissaa, jolla ei olekaan kiire mihinkään. Ei tunnu kivalta, jos joutuu pinnistellä toisen mukana kaikki lenkit monta kertaa päivässä.

Koirien ikä tuo eroja tapaan liikkua; pennun voi olla liian raskasta hypätä suoraan aikuisten lenkeille mukaan ja samoin seniorilla saattaa olla hankaluuksia pysytellä mukana. Tässä kohtaa myös ihmisen käsitys lenkkeilystä vaikuttaa; on eri asia tehdä menestyksellisiä lyhyehköjä lenkkejä kuin kulkea tuntitolkulla ja kuljettaa väsyneitä koiria.

Miten lenkkeilyyn saa sujuvuutta?

Kannattaa ensin miettiä, mitkä seikat sujuvat hyvin tällä hetkellä. Onko kaikki pelkkää kaaosta vai sujuuko valtaosa lenkistä hyvin ja vain erikoistilanteissa sattuu repeilyä? Tämä pohdinta helpottaa treenin suunnittelua huomattavasti. Sujumisen määrittelee aina kuljettaja itse, ei esimerkiksi kouluttaja. Myös ulkoilun tavan määrittelee kuljettaja, eli ei ole yhtä oikeaa tapaa taluttaa koiria.

Onko se niin, että kukin koira pitää ensin kouluttaa erikseen ja vasta sitten ottaa ne yhdessä lenkille? Itse en edusta tätä ajattelutapaa, koska 1) erittäin harva käytännössä toimii niin, 2) on vaikea määritellä milloin koira on ns. valmis, 3) koirat ovat yhdessä yleensä enemmän kuin toistensa summa, 4) yksin treenaamisessa voi olla haasteita yhdessä kulkemiseen: koiran sijainti, palkkaaminen ja niin edelleen sekä 5) vaikka koirat olisivat yksittäin hallittavissa, ne eivät välttämättä ole sitä yhdessä.

Kuitenkin kaikille koirille voi opettaa tukitaidot, joista on hyötyä yhteislenkillä. Tukitreenejä voi tehdä vaikkapa olohuoneessa, eli niitä varten ei tarvitse siirtyä yksittäisulkoilutukseen.

Tukitaitoja ovat esimerkiksi kontakti ja sille erilaiset vihjeet sekä luvan pyytäminen kontaktilla. Muita tukitaitoja ovat asenne koskettamiseen sekä ohjaustyylit eli millä kerrotaan koirille, mihin suuntaan ollaan menossa sekä koirien sijainti suhteessa taluttajaan. Lue lisää erilaisista hihnatreeneistä täältä!

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissan turhautuminen: syitä ja tapoja helpottaa

Jaana Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Kissat,Tyytyväinen kissa,Videot ,, 0 kommenttia
Kissan turhautuminen: syitä ja tapoja helpottaa

Kissa on hämäräaktiivinen eläin, joka usein päivisin nukkuu tyytyväisenä ja illan ja aamun hämärissä aktivoituu. Kissa tarvitseekin unta liki tuplamäärän ihmiseen verrattuna. Nukkuminen on tavallaan hyvä asia, vaikka se onkin ns. passiivista aikaa – enemmän on syytä olla huolissaan jos kissa ei tee mitään ja on hereillä. Kissa ei tarvitse yrittää välttämättä valvottaa jos haluaa sen elämään tuoda lisää aktiivisuutta – riittää, että tarjoaa kissalle saalistustilanteen kaltaisia lyhyitä hetkiä.

Joskus kissa turhautuu, vaikka omistajan tarkoitus oli hyvä. Esimerkiksi lintujen katselu ikkunasta voi olla todella mielekästä mutta samaan aikaan turhauttavaa. Samoin yöllä kissa voi turhautua huomatessaan, että parvekkeen tai tarhan ovi onkin kiinni tai palvelut suljettuna.

Turhautuminen tarkoittaa sitä, että kissa haluaisi tehdä jotakin, mutta tekemiselle ilmenee este. Esimerkiksi linnut ikkunan ulkopuolella houkuttelevat kissaa hyökkäämään, mutta lasi estää hyökkäyksen. Kissasta riippuen turhautuminen purkautuu heti, joko vieressä olevaan ihmiseen tai kanssakissaan, tai turhautuminen voi jäädä kytemään ja ilmeneekin vasta ajan kanssa esimerkiksi kissojen välisinä riitoina tai muunlaisina stressioireina.

Onko ratkaisu sitten se, että turhauttavia toimintoja tulisi estää? Vai onko ratkaisu se, että poistetaan ikkuna ja annetaan kissan hyökkiä ja saalistaa?

Kumpikaan ei ole mielestäni hyvä ratkaisu, vaan kannattaa hakea jotain tuolta väliltä. Aluksi kannattaa tunnistaa ne tilanteet, joissa kissa turhautuu tai jää kierroksille! Jäsenvideolla käyn läpi, miten turhautumista voi hallita ja miten siitä kannattaa palautella järkevällä tavalla. Varsinkin monikissatalouksissa riskinä on se, että joku kissoista purkaa turhautumisen muihin kissoihin ja siitä alkaa kyräily ja välien rakoilu.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran turvallisuudentunne suhteessa tehtävään

Jaana Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koirat,Kysytään koiralta,Tyytyväinen harrastuskoira ,,, 0 kommenttia
Koiran turvallisuudentunne suhteessa tehtävään

Haisteleeko koira maata, vaikka sen pitäisi tarjota jotain temppua? Lähteekö se omille teilleen merkkailemaan vaikka nyt pitäisi olla yhteinen hauska koulutushetki? Tekeekö koira outoja virheitä tai kipsaantuuko se kesken treenin?

Saako koira sitä mitä se odottaa?

Jokainen koira suhtautuu asioihin eri tavoilla, se on kaikille selvää. Otamme usein hyvin tarkasti huomioon ympäristön häiriöt ja suunnittelemme treenit hyvin, jotta onnistumisia tulisi helposti. Kuitenkin toistuvasti huomaan itse, kuinka meille niin pieni asia on koiralle valtavan suuri ja aiheuttaa monelle koiralle valtavia haasteita harrastuksessa tai uusien asioiden opettelussa.

Tämä asia liittyy palkkaan ja palkkaamiseen. Kysytään koiralta -koulutuspäivissä on toistuvasti huomattu, miten tärkeää koiralle on saada juuri se palkka mitä se ajattelee. Kyllä koira tietää, mikä pallo tai patukka kouluttajalla on taskussa tai selän takana ja se tietää tarkalleen mitä ruokaa taskusta löytyy.

Ristiriita koiran odotusarvon ja toteutuneen palkan välillä voi aiheuttaa valtavia pettymyksiä – ei pelkästään palkkaamatta jättäminen tai palkkion mahdollisuuden poistaminen, joista usein puhutaan.

Motivaation puutetta vai sisäistä konfliktia?

Koira keskimäärin harvoin kärsii motivaation puutteesta. Jos palkka on kunnossa, ei pitäisi olla mitään estettä toiminnalle. Koira voi kipsata pelkästä odottelusta, vaikka kukaan ei pyydä tai vaadi mitään – mikäli koiralta puuttuu turvallisuudentunne suhteessa tehtävään, se näkyy tavalla tai toisella.

Tyypillinen tilanne, johon voidaan päätyä kun opettelu junnaa paikallaan, on sellainen, että kaikki ruoka annetaan kyseisestä tehtävästä. Otetaan esimerkiksi kapulan pito, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on valtavan haastava tehtävä monelle koiralle. Omistaja tekee yleensä kaikkensa, jotta tilanne ratkeaisi ja koiran näkökulmasta se voi (persoonasta riippuen) johtaa konfliktin kasvamiseen.

Ajattelen, että näin yksinkertaiseen tehtävään voi liittyä todella suuri painostuksen mahdollisuus. Olen itse oikea mestaripainostaja, saan itseni jatkuvasti kiinni siitä, että olen niin innoissani jostain, että toive koirankin innostumisesta muuttaa tilannetta painostavaan suuntaan.

Itse olen sitä mieltä, että kipsaavaa koiraa ei auta se, että oikeita vaihtoehtoja on vain yksi. Mielestäni paremmin toimii se, että koiralle annetaan aina useampia vaihtoehtoja, mikä tuottaa koiralle enemmän tilaa ja aikaa toimia suhteessa tehtävään.

Miten voi antaa tilaa oivaltaa?

Millä tavalla herkästi kipsaavaa koiraa voi auttaa? Mitä voi tehdä jos vaikkapa kapulanpito on saastunut, ja koira jo hylkii kapulaa?

Suosittelen kokeilemaan vaihtoehtojen laajentamista kaventamisen sijaan. Meille ihmisille on helppoa se, että ongelman kohdatessamme keskitymme vain siihen. Ongelma on helppo käsittää, se on usein hyvin konkreettinen ja jotenkin helposti lähestyttävä. Siihen on helppo tarttua, mutta onko ongelmaan jumittaminen koiran kannalta tuottavin ratkaisu?

Mikäli koiralla liittyy asiaan paine tai sisäinen konflikti, se tuskin helpottaa kun toimintaa ajetaan väkisin tai suosittelemalla tai odottamalla läpi. Koiran turvallisuudentunne suhteessa tehtävään muodostuu sen kokemushistorian kautta, eikä kyse ole ihan yksinkertaisesta asiasta. Alussa ollaan heikoilla jäillä, kun tehtävä on uusi. Kuitenkin tehtävän lisäksi tilanteeseen liittyy ihminen ja hänen ennakoitavuutensa. Mitä enemmän tulee sählinkiä, kuten käsi käy taskussa ja palkkaa ei tulekaan tai epäröidään voiko tästä nyt palkata tai muuta vastaavaa, sitä heikompi turvallisuudentunne tehtävää kohtaan muodostuu.

Turvallisuudentunteen puute ei tarkoita tässä kohtaa sitä, että koiraa uhkaisi jokin vaara, vaan kyse on koiran omasta ajatuksesta suhteessa tehtävään. Mitä enemmän tehtävään liittyy mahdollisuuksia, tilaa toimia ja ihmisen ennakoitavuutta, sitä helpompaa koiran on tehtävälle heittäytyä.

Koiralle voi antaa tilaa monella tavalla. Yksi tapa on lisätä onnistumisen mahdollisuuksia, eli laventaa harjoitusta. Toinen tapa on lisätä koiran hallinnan tunnetta harjoituksen sisällä. Kolmas tapa on rakentaa uudet kulissit. Katso videolta lisää harjoituksen laventamisesta!

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen hevonen: läheisriippuvuus

Jaana Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit ,, 0 kommenttia
Tyytyväinen hevonen: läheisriippuvuus

Hevosen mukavuusalue on siellä missä sen kaverit ja lajitoverit ovat. Lähes poikkeuksetta hevonen on yksin ollessaan pois mukavuusalueeltaan – tämän voi ihminen ottaa huomioon tiedostamalla sen, että riski esimerkiksi pelästymiseen kasvaa. Toisaalta ihminen voi auttaa hevosta kasvattamaan omaa mukavuusaluettaan monella tavalla. Hevosen oma, aito motivaatio kannattaa pitää lähtökohtana, koska sen päälle rakennetuilla taidoilla on tapana säilyä.

Kuinka helppoa hevoselle on olla ilman muita?

Tämä riippuu täysin yksilöstä, osa ei välitä ja osa todella välittää. Hevonen lajina ei ole erakko, ja tiimi on aivan oleellinen osa hengissä pysymisen kannalta – siksi perusoletuksena voi ottaa sen, että porukka luo hevoselle turvaa.

Turvallisuudentunnetta ei voi pakottaa, eikä sitä voi hevoselle tuottaa väkisin. Esimerkiksi hevosen liikkumisen hallitseminen voi lisätä ihmisen turvallisuudentunnetta, mutta ei hevosen. Hevoselle ei voi myöskään sanallisesti selittää, mikä on turvallista ja mikä ei. Toisaalta hevonen muistaa kuka on aina paikalla kun uhkia ilmaantuu – kannattaa miettiä, onko hevosen silmissä enemmän pahanilmanlintu vai joulupukki.

Miten turvallisuudentunnetta voi rakentaa?

Läheisriippuvaisen hevosen kanssa kannattaa aluksi miettiä, motivoiko hevosta turvallisuus. Turvallisuus ylittää yleensä kaiken muun, koska hevonen ei halua ottaa yhtään ylimääräistä riskiä. Kuka sitten määrittää turvallisuuden? Luonnollisesti hevonen itse. Läheisriippuvuudessa, varsinkin kun sitä usein motivoi turvallisuus, on harvoin ratkaisu se, että tarjotaan kivoja asioita toisten poissaollessa. Useammin on kyse siitä, että annetaan hevoselle itselleen työkaluja kasvattaa omaa mukavuusaluettaan ja siirretään mahdollisuuksien mukaan turvallisuuden elementtejä ihmiseen.

Ensimmäiseksi kannattaa palata miettimään pahanilmanlintu ja joulupukki-akselia. Tähän nimittäin voi itse vaikuttaa ilman mitään sen suurempaa elämänmuutosta. Jokainen voi käsikirjoittaa pieniä arkipäivän näytelmiä, jossa itsellä on joulupukin rooli. Kärjistettynä voi kysyä, haluaako korostaa vaaraan kuljettajan roolia vai pelastajan roolia.

Miten aito motivaatio löydetään läheisriippuvuudessa?

Tapoja käsitellä läheisriippuvuutta on yhtä monta kuin käsittelijöitä. Voidaan totuttaa hevosta sen kummemmin kyselemättä ja luottaa että aika tekee tehtävänsä tai voidaan systemaattisesti asteittain altistaa hevosta. Lisäksi on mahdollista tehdä yksin jäämisestä muilla tavoin kannattavaa, esimerkiksi syöttämällä hevosta. Kaikki nämä ovat yleisesti käytettyjä tapoja, ja niillä on roolinsa onnistuneessa prosessissa. Mikään niistä ei kuitenkaan välttämättä yksin ratkaise ongelmaa. Esimerkiksi syöttämisessä on se haaste, että jos hevosta lähdetään esimerkiksi viemään muista poispäin samalla syötellen, saattaa tilanne muuttua hetkessä vieterin venyttämiseksi, hevonen voi säikähtää ja tilanne voi päättyä paniikkiin.

Kuitenkin usein karsinassa tai tarhassa tämä on toimiva menetelmä, kun aita pitää kuolen siitä, että hevonen ei poistu paikalta; on ihan hyvä idea antaa hevoselle heinää silloin kun muut poistuvat näkyvistä. Läheisriippuvuuden hoito ei useinkaan ole yksi harjoitus yhdellä tavalla tehtynä, vaan se on parhaimmillaan arjen rutiinien lujittamista ja alleviivaamista.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Yksinolo-ongelma ja kesäloma – mitä voi ottaa huomioon?

Jaana Jäsenille,Koirat,Sujuva arki,Yksinolo , 0 kommenttia
Yksinolo-ongelma ja kesäloma – mitä voi ottaa huomioon?

Loma-aika käynnistyy ja vihdoin voi viettää laatuaikaa karvaistenkin perheenjäsenten kanssa. Loma on koirallekin kivaa aikaa, ihmiset ovat jatkuvasti kotona ja saa olla ehkä itsekin reissussa kaverina. Yksinolo-ongelmista kärsivälle koiralle loma todennäköisesti aiheuttaa pieniä taantumia, mutta niistä pääsee yli kun huomioi muutaman seikan.

Koira sopeutuu muutoksiin

Koirassa on se mukava puoli, että se on niin sopeutuvainen – mitä tahansa ihminen saakaan päähänsä, koira usein sopeutuu. Koirissa on paljon yksilöeroja siinä, miten nopeasti ne muutoksiin tottuvat – mikäli koiralla on haastava tausta ja heikot eväät stressitilanteiden varalle, se voi reagoida pieniinkin muutoksiin voimakkaasti. Joka tapauksessa loma on niin suuri muutostilanne, että se jollain tavalla näkyy lähes kaikissa koirissa. Suoraviivaisesti voisi ajatella, että kyse on vain siitä, että kun koira on tottunut siihen, että ihmiset ovat kotona, se ei enää loman jälkeen sopeutuisi siihen, että ihmiset ovat poissa. Harvoin tilanne on kuitenkaan näin yksinkertainen.

Mihin kaikkeen loma vaikuttaa?

Mitä ihminen tekee lomalla? Riippuu toki yksilöstä! Usein loman tunnusmerkki on se, että ei käydä töissä. Tämä aiheuttaa muutoksen ihmisen aikabudettiin, eli tietty määrä tunteja vuorokaudesta käytetään normaalista poikkeavalla tavalla. Tämä heijastuu myös koiraan. Koiran vuorokausirytmi saattaa pahimmillaan sekoittua kokonaan.

Loman jälkeisessä yksinolo-ongelmassa ei välttämättä ole lainkaan kyse ihmisistä ja heidän poissaolostaan, vaan siitä, että koiran lepo- ja aktiivisuusrytmi on täysin päälaellaan normaaliin arkeen verrattuna.

Toinen merkityksellinen seikka on se, että ihmisten ennakoitavuus jossain määrin kärsii lomalla ja ennakoivat vihjeet saattavat lakata olemasta. Esimerkiksi mökillä koira saattaa kellua vailla kiinnekohtia tai kiinnittyä ruoka-aikoihin. Joillekin koirille tämä sopii mainiosti, toisille rutiinien murtuminen tuottaa päänvaivaa.

Mökillä kukaan ei valmistaudu töihinlähtöön, ei välttämättä valmistaudu lenkille kuten kotona, ei ole samoja tiloja käytössä ja kaikki toimet tehdään eri aikoihin. Koirille tärkeitä arkipäivään kiinnittymisen hetkiä on vähän jos lainkaan.

Miten koiraa voi auttaa loman aikana?

Erityishuomiota lomalla kaipaa koira, joka herkästi reagoi muutoksiin arjessaan. Koiralle kannattaa antaa aikaa sopeutua lomaan ja pitää kiinni sen perustarpeista. Usein loman aikana lepo voi jäädä arkeen verrattuna vähemmälle ja se voi olla rytmiltään erilaista kuin arkena. Kun arki sujuu, koira usein lepää lähes tauotta koko työpäivän ajan. Lomaillessa näin pitkiä lepopätkiä ei välttämättä yön ohella ole.

Lomalla kannattaa huolehtia koiran levosta ja siitä, että koiralla on aidosti mahdollisuus levätä. Koiraa voi opettaa lepäämään ja rauhoittumaan portin takana, mikäli sillä on tapana seurailla ihmisiä ja siirtyillä paikasta toiseen ihmisten mukana, oman mukavuutensa kustannuksella.

Toinen asia, jolla koiraa voi auttaa, on se että tuodaan tuttuja rutiininosia myös lomalle. Ruoka-aika alkaa koiran mielestä jo kauan ennen kuin kuppi tärähtää eteen. Mistä kaikista vihjeistä koira alkaa odottaa ruokaa? Se voi miettiä sitä jo ulkoilun aikana, ja ulkoilun jälkeiset pienet vihjeet antavat koiralle lisävarmistusta siitä, että ruokaa kohti tässä todellakin mennään. Samankaltaista vihjepolkua voi käyttää myös yksin jäämisiin tai lepäämiseen.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tee sopimuksia koiran kanssa – se helpottaa elämää!

Jaana Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koirat,Koulutusvinkit,Kysytään koiralta,Sujuva arki ,, 0 kommenttia
Tee sopimuksia koiran kanssa – se helpottaa elämää!

Kun koira pissaa sisälle, haukkuu tai vinkuu tai roikkuu lahkeessa, ihminen hyvin helposti solmii yksipuolisen sopimuksen: noin ei toimita. Yksipuolinen sopimus ei pidä, koska koiran sitoutuminen ja allekirjoitus puuttuu. Koirasta ei kotonakaan aina tiedä, mitä se on vailla tai mitä sillä on mielessä, vieraassa paikassa tai mökillä tämä on vielä haastavampaa ymmärtää. Tilannetta voi helpottaa sopimusten avulla. Salaisuus koiran kanssa solmittaviin sopimuksiin on siinä, että ihminen noudattaa niitä ensin johdonmukaisesti, sitten vasta koira.

Mitä kaikkea voit luvata, mihin voit sitoutua?

Jos miettii arjen rutiineja, niin ne ovat usein ihmisen laatimia. Koira sopeutuu niihin ja alkaa ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä on hyvä alku ja kaikki saattaa mennä hyvin.

Ensimmäinen ajatus usein on se, että koira sopeutuu – meillä on olemassa listoja siitä, mitä edellytämme koiran osaavan ja mietn toivomme sen toimivan tietyissä tilanteissa. Seuraava vaihe on ymmärtää, että koiralle täytyy opettaa kaikki edellä mainitut toiveet ja toimintatavat, ja vastuu opettamisesta on meillä.

Tästä seuraava ajatus, joka on mielestäni kaikkein tärkein, on se, että pysähdymme pohtimaan, mihin kaikkeen me itse voimme sitoutua ja miten me itse lupaamme toimia tietyissä tilanteissa. Väittäisin, että ihminen on keskimäärin epäjohdonmukaisempi toiminnassaan kuin koira. Me saamme päähämme outoja ajatuksia ja teemme erilaisia kokeiluja, mikä saattaa sekoittaa koiraa.

Pennun kanssa kannattaisi miettiä esimerkiksi tällaisia asioita:
– Olenko valmis nousemaan ja viemään pennun ulos aina kun se menee eteisen matolle?
– Millä kaikilla tavoilla olen valmis huomioimaan pentua, kun se makaa kiltisti omalla paikallaan?
– Millä tavalla pidän huolen siitä, että pentu viihtyy omilla paikoillaan?
– Miten sitoutan perheenjäsenet leikittämään pentua aina kun sillä on oma lelu suussaan?
– Olenko valmistautunut suuriin juhliin jos pentu antaa leikata kynsiä enemmän kuin yhden kerrallaan?

Sitoutuminen kannattaa!

Äkkiseltään edellä luetellut tilanteet tuntuvat työläiltä. Ne ovat kuitenkin aivan samanlaisia tilanteita kuin ne perinteiset vahtimiset, joita tehdään negatiivisen kautta. Kannattaako keskittyä estämään väärää toimintaa ja vahtimaan ettei kiellettyjä asioita tapahdu vai kannattaisiko toimia, kuten muussakin kouluttamisessa; keskittyä hyvään ja kasvattaa sitä?

Mikäli et jaksa juosta pennun tai aikuisen koiran perässä kehumassa ja kannustamassa sitä, voit aivan hyvin järjestää harjoitusluontoisesti arjen tilaisuuksia, joissa koira toistuvasti onnistuu ja joissa tottelet koiraa. Voit myös keksiä hatusta erilaisia sääntöjä, joihin sinun itsesi on helppo sitoutua.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kysytään hevoselta: kysymisen alkeet ja hyödyt

Jaana Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit ,,, 0 kommenttia

Minkälaista suhdetta hevoseen haluat rakentaa? Millä tavalla luottamuksen rakentaminen näkyy jokaipäiväisessä toiminnassasi? Millä tavalla sitoutat hevosen omiin tavoitteisiisi?

Luottamus syntyy ennakoitavuudesta. Voit toimia johdonmukaisesti ikävällä tavalla tai mukavalla tavalla hevosta kohtaan; se oppii ajan mittaan luottamaan siihen miten toimit, ei välttämättä sinuun henkilönä.

Kuka määrittää, millä tavalla käyttäydyt hevosta kohtaan? Valmentaja? Tallin kulttuuri? Miten omat arvosi heijastuvat suhteessa hevoseen?

Miksi hevonen vaikuttaa joskus tyytyväiseltä, vaikka ihminen on sille ikävä – jahtaa sitä ja juoksuttaa sitä ja painostaa sitä? Pääasia on johdonmukaisuus, ikäväkin toiminta alkaa olla ajan mittaan ennakoitavaa, mikä on kaikille eläimille (myös ihmisille) suuri hyvinvointitekijä. Hevonen voi luottaa ikävästi toimivan ihmisen toimintaan, mutta tällainen toiminta ei rakenna mielestäni turvallista tai toimivaa suhdetta hevosen ja ihmisen välille. Hevonen voi luottaa siihen, että ihminen toimii johdonmukaisesti, mutta se ei tarkoita suinkaan sitä, että hevonen haluaisi esimerkiksi viettää aikaa tällaisen henkilön seurassa.

Vaikeasti ennakoitava toiminta voi olla sitä, että välillä tehdään toisin ja välillä taas toisin. Jos välillä syötetään porkkanaa ja välillä jahdataan samassa kontekstissa piiskan kanssa, voi hevosen sekoittaa pahastikin. Luottamuksen taustalla on hevosen käsitys siitä, miten kyseinen henkilö ja ihmiset yleensä toimivat tietyissä tilanteissa. Jos johdonmukaisuutta ei ole, ei ole ennakoitavuutta eikä silloin muodostu luottamusta.

Miten rakennat luottamusta ja opit tuntemaan hevostasi paremmin?

Luottamusta rakennetaan toiminnan kautta. Arkipäivässä luottamusta rakennetaan luonnollisesti rutiinien muodossa, mutta sitä voi rakentaa erilaisten pelien kautta vieläkin tehokkaammin.

Ja nyt en tarkoita mitään maastakäsittelypelejä, joissa ihminen pyytää ja hevonen suorittaa. Tarkoitan kehittäviä, lajienvälistä vuorovaikutusta lisääviä pelejä.



Jatka lukemista ja katso video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.