Koirista ja vihjeistä: Saanko pyytää vai odotanko tarjousta?

Olen automaattisten käytösten kannattaja. Automaattinen käytös tarkoittaa sitä, että koira tekee jonkin asian omaehtoisesti, eikä odota ihmiseltä erillistä vihjettä. Loppujen lopuksi vihjeeksi voi muodostua jokin ympäristössä tapahtuva asia tai jopa koiran oma tunne.

Mistä on kyse?

Voidaan ajatella, että koiran koulutus perustuu siihen, että koiralle opetetaan erilaisia vihjeitä ja toimintoja, joita harjoitellaan häiriöiden alla. Näin toiminnoista tulee niin kutsutusti varmoja ja kun käytetään vihjeitä johdonmukaisesti, voidaan päästä lähelle ärsykekontrollia. Ihminen antaa käskyjä ja koira noudattaa niitä.

Toisaalta voidaan toivoa, että koira osaisi itsekin ratkaista joitakin tilanteita, eikä näin ollen ihmisen tarvitsisi olla koko ajan tilanteen tasalla ja valmiina ohjeistamaan. Tilanteen tasalla oleminen on muutenkin haastavaa, koska koira ylivertaisine aisteineen todennäköisesti tietää meitä paremmin, mitä ympäristössä tapahtuu.

Nämä kaksi lähestymistapaa eivät sulje toisiaan pois – koira voi toimia luotettavasti sekä vihjeestä että omaehtoisesti. Itse arkisujuvuuden arvostajana olen yhä enemmän kääntymässä siihen suuntaan, että koira toimisi itsenäisesti.

Mitä hyötyä automaattisista käytöksistä on?

Automaattiset tilannekohtaiset toiminnot ovat selkeitä ja helppoja käyttää, koska sinun ei ohjaajana tarvitse tehdä mitään. Mietitään esimerkkinä vaikkapa ohitustilannetta. Hankalaan ohitukseen on monta lähestymistapaa, mutta joskus taluttajalla on käytössään usempi toimimaton vihje samaan aikaan. Ennen ohitustilannetta taluttaja voi antaa vihjeen ”seuraa” ja jos se ei toimi, hän voi kohdalla kiristää hihnaa ja jos se ei toimi, hän voi komentaa koiraa istumaan. Kolme erillistä vihjettä, joista yksikään ei välttämättä tiukassa paikassa toimi.

Mikäli käytössä olisi automaattinen toiminta, taluttajan ei tarvitsisi sijoittua koiran ja ohitettavan koiran väliin tai kääntää oman koiran päätä pois ohitettavasta koirasta, koska ohitettava koira toimisi vihjeenä omalle koiralle. Usein oma koira kuitenkin havaitsee vastaantulevan koiran ennen kuin me taluttajat ehdimme asiaan reagoida – koira on monesti jo kuumentunut ennen kuin toinen ilmestyy näkyviin. Automaattisen toiminnan kautta asetelma voidaan kääntää toisin päin – opetetaan koiralle, että se ilmaisee lenkillä muita koiria.

Jos miettii kaikkia niitä tilanteita, joissa vihjettä joutuu toistamaan tai toistuvasti käyttämään (vaikka tilanne on sama), niille usein on yhteistä se, että koira on hieman kiihtyneessä tilassa. Tällaisia tilanteita ovat ihmisten lähestyminen, vieraiden tulo, toisten koirien kohtaaminen, ovesta kulkeminen, autosta ulos hyppääminen ja niin edelleen. Näissä tilanteissa plus kaikissa muissa yllättävissäkin tilanteissa olisi mielestäni mahtavaa jos koira osaisi ennakoida, arvata ja ehdottaa sen sijaan, että se jäisi odottamaan ohjeita.

Miten pääsee alkuun?

Jos haluat opettaa koirallesi automaattisia toimintoja, kiinnitä ensin huomiota omaan toimintaasi. Oletko koirallesi aina apupyöränä ja herkkä ohjeistamaan? Uskotko, että se ei selviä tilanteista ilman apuasi?

Aloita yksinkertaisesti niin, että lopetat ohjeiden antamisen. Usein jo tämä riittää – koira toimii oikein ohjeiden puutteesta huolimatta. Halutessasi voit jalostaa tätä pidemmälle. Aloita valitsemalla muutama toiminto, joista olet iloinen kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Aloita sen jälkeen koulutus…

jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen perua.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosen aloitekyky – uhka vai mahdollisuus?

Aloitekyky tarkoittaa kykyä tehdä aloitteita. Hevoset ehdottavat erilaisia asioita toisilleen, joku voi porukasta vetää muut mukaansa juomaan, toinen ehdottaa päivälepopaikkaa ja kolmas tekee sosiaalisia aloitteita. Ilman aloitetta mitään ei tapahdu. Aloitekyky on yhteydessä hevosen hyvinvointiin. Mutta kuinka paljon aloitteita keskivertohevonen saa tehdä omistajansa suuntaan?

Ja miten näihin aloitteisiin suhtaudutaan?

Hieman kärjistäen omistaja on usein aloitteiden suhteen kuin virkamies: helpoimmalla pääsee itse, kun sanoo ei. Silloin ei itse joudu muuttamaan mitään, eikä aloitteesta aiheudu lisätöitä. Hevonen taas oppii samalla tavalla kuin kuntalainen: mitä negatiivisemmin aloitteisiin suhtaudutaan ja mitä naurettavampina niitä pidetään, sitä vähemmän niitä jatkossa esitetään.

Meitä ihmisiä kannustetaan osallistumaan meitä koskettavien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Kannustus jää irralliseksi ja päälleliimatuksi, kun ruohonjuuritasolla vaikutusyritykset sammutetaan. Puhelimiin ei vastata, sähköposteista puhumattakaan. Valitetaan ettei ole rahaa ja että asiaa selvitetään tai muulla tavoin blokataan. Juuri näin voi käydä myös hevoselle. Osa harrastuslajeista on sellaisia, joissa hevosen itseluottamuksesta on hyötyä. Mitä me teemme hevosen itseluottamukselle ruohonjuuritasolla? Olemmeko innostajia vai virkamiesankeuttajia?

Kannustatko vastustelua tiedostamattasi?

Jokaisen kannattaa miettiä sitä, että kuinka aktiivinen hevosen haluaa olevan. Näetkö, että töydellisessä tilanteessa hevonen suorittaa sille annettavia tehtäviä ilman vastalauseita, eikä sillä ole omia mielipiteitä? Haluatko, että hevonen saa joskus sanoa mielipiteensä? Tai haluatko, että hevosen mielipide on yhtä tärkeä kuin oma mielipiteesi?

Hevosen ääntä voi kasvattaa ja ravita tai sitä voi tukehduttaa ja vaientaa. Mikäli hevosen mielipidettä kuunnellaan vain silloin, kun se on käytännön syistä pakollista, hevonen koventaa otteitaan. Jos hevonen otetaan vakavasti vain silloin kun se pukittaa, potkii, puree tai hyppää pystyyn, se todennäköisesti alkaa käyttää näitä keinoja useammin. Tästä aiheutuu laitostumisen ja vaientamisen kierre – hevonen ilmaisee itseään juuri sillä tavalla kuin sen omistaja sille opettaa parhaaksi tavaksi.

Eläimen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja mahdollisuus ennakoida tapahtumia ovat suoria hyvinvointitekijöitä. Messinkinupit karsinassa ja solariumit ovat hevoselle täysin merkityksettömiä, jos siltä puuttuu hallinnan tunne. Hallinnan tunne syntyy siitä, että hevonen voi aidosti vaikuttaa ja tehdä valintoja. Solarium lisää psyykkistä hyvinvointia, jos hevonen saa päättää, meneekö se sinne vai ei. Hevonen on elävä eläin, jolla on mielipiteitä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kehitys loimitelineestä todelliseksi yhdenvertaiseksi kumppaniksi edellyttää sitä, että hevoselle annetaan ääni ja sitä ääntä kuunnellaan myös muissa kuin paniikkitilanteissa.

Annanko hevoselle saman tien korttini numeron?

Sanaa opittu avuttomuus käytetään mielestäni liian höylisti. Kaikki aloitekyvyttömät hevoset eivät ole täysin masentuneita ja luovuttaneita. Hevosen laitostumisella on eri tasoja – ei ole joko täysin onnellisia hevosia tai täysin elämäänsä kyllästyneitä. Kuitenkin laitostuminen on opittua, mutta kaikki laitostuminen ei ole avuttomuutta. Olisiko aloitekyvyttömille hevosille sopivampi termi opitusti vaiennettu? Tai opitusti laitostunut?

Hevoset ovat täysin meidän armoillamme, eikä aloitekyky tarkoita sitä, että meidän pitää hypätä kun hevonen käskee. Aloitekyky hevosen tapauksessa tarkoittaa sitä, että se saa joskus äänensä kuuluville tai edes että sille annetaan ääni. Ajattele, jos hevonen ehdottaisi jotain miellyttävää ratsastettaessa sen sijaan, että se ”kokeilee”, sikailee tai possuilee? Koetaanko esimerkiksi omaehtoinen kokoaminen possuiluksi?

Jos mietit omaa hevostasi ja sen aloitekykyä, niin aloita listaamalla asiat, joihin vastaat kyllä ja joihin vastaat ei. Tämä testi paljastaa, oletko hevosesi silmissä virkamies vai innostaja – jos vakiovastauksesi on ei, olet hyvin todennäköisesti virkamies. Mieti seuraavaksi, olisiko hevosellesi hyötyä siitä, että sillä olisi a) hyvä itseluottamus, b) kykyä tehdä aloitteita tai c) mahdollisuus tehdä itsenäisiä ratkaisuja.

Jos vastasit kyllä, sinun kannattaa liittyä jäseneksi, jotta näet aloitekyvyn kasvattamista käsittelevän videon! Jäsenyys on määräaikainen ja maksaa 9 € kuukaudelta.

Videolta saat vinkkejä siihen, miten voit kasvattaa hevosesi itseluottamusta ja aloitekykyä myös positiivisissa asioissa. Käyn läpi yleisimpiä tilanteita, joissa on periksiantaminen voisi toimia paremmin kuin sinnikkyys ja itsepäisyys.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kanit kaivavat tunneleita, mutta kuljetusboksiin niitä voi olla hankalaa saada. Riippuu omistajasta, missä valossa kani kuljetusboksin näkee – se voi olla mobiili turvapaikka tai väliasema ikäviin tapahtumiin. Kanin hyvinvoinnin kannalta on hyvä asia, että se viihtyy boksissa ja osaa olla siellä rennosti.

Älykkäänä eläimenä kani oivaltaa nopeasti boksin idean ja välttää menemästä sisään. Vaikka kanit muuten viihtyvät piiloissa, kuljetusboksia ne usein hylkivät. Syynä on sama ilmiö kuin useimmilla kissojen hiekkalaatikoilla: laatikko muodostaa ansan. Harva eläin hakeutuu vapaaehtoisesti pieneen tilaan, josta on vain yksi ulospääsy. Ne oppivat kerrasta välttämään paikkoja, joista niiden ulospääsy estetään. Kanin piiloihin pätee sama juttu, kani on enemmän koppinsa päällä kuin sisällä, jos kopissa on vain yksi kulkuaukko.

Edellä mainituista syistä johtuen laatikko kannattaa esittää ensinnäkin temppualustana, johon liitetään paljon mukavia asioita. Toiseksi laatikko kannattaa esittää väliasemana johonkin hauskaan, eli että laatikon kautta mennään toistuvasti kivoihin kohteisiin. Jokainen kani on mahdollista opettaa viihtymään laatikossa, eikä treeniin tarvita mitään etukäteistaitoja.

Mitä hyötyä kanin kouluttamisesta sitten on?

Mitä tahansa temppuja kanilleen opettaakaan, tekee samalla suuren parannuksen pupun hyvinvointiin. Kani ei lemmikkinä kohtaa samanlaisia haasteita kuin luonnossa (eikä toki tarvitsekaan) ja sen elämä on päivästä toiseen hyvin samanlaista. Kouluttamisella on monta todistettua hyötyä, ja siksi kannattaa aloittaa jo tänään!

1. Kouluttaminen lujittaa omistajan ja kanin välistä suhdetta. Herkkänä eläimenä kani inhoaa sitä, ettei se pysty ennakoimaan omistajansa tekemisiä. Jos omistaja esiintyy välillä hyvänä tyyppinä ja välillä pakottajana, kani stressaantuu. Kouluttaminen tarjoaa välineen yhteisen kommunikaation parantamiseen ja toisen ymmärtämiseen. Mitä enemmän opetat kanille asioita palkkioiden avulla, sitä enemmän se luottaa sinuun!

2. Kouluttaminen on virike. Jopa turhien taitojen opettelu on hyvinvoinnin kannalta toivottavaa, koska oppiminen tarjoaa aivoille työtä. Jos pysähdyt hetkeksi ajattelemaan, kuinka paljon kanin tarvitsee päivittäin ajatella, ymmärrät että ne kaipaavat aivokarkkia. Uusien asioiden oppiminen on kanille samanlainen kokemus kuin meille ihmisille suosikkisarjan katsominen, hyvän kirjan lukeminen tai pelin pelaaminen. Oppiminen tarjoaa uppoutumisen kokemuksia!

3. Kouluttaminen vaikuttaa kanin käsiteltävyyteen ja mielialaan. Liian laitosmainen elämä voi masentaa kania. Masentunut kani on passiivinen ja kiukkuinen. Se kököttää paikoillaan ja harjoittaa passiivista (tai aktiivista) aggressiivisuutta. Jokainen ymmärtää, ettei tällainen elämä ole kanin kannalta kivaa. Kouluttaminen kasvattaa kanin itseluottamusta ja aloitekykyä. Se vapauttaa hyvää mieltä tuottavia välittäjäaineita, jotka vaikuttavat tunnetilaan ja sitä kautta mielialaan. Hyväntuulista kania on helpompi käsitellä. Kouluttaminen ehkäisee masennusta!

Tämän opasvideon myötä hyviä treenejä! Jaa omat treeninne #tyytyväinenkani

pupu koppaan from Eläinkoulutusblogi on Vimeo.

Tyytyväinen kissa – arjen perustaitoja kissaystävällisesti

Kissan hyvinvointi perustuu sen omaan kokemukseen asioiden tilasta. Hyvinvointiin kuuluu toki keskeisesti terveys ja ruokavalio, mutta myös suhde omistajaan ja muihin mahdollisiin eläimiin taloudessa sekä päivittäisen elämän mielekkyys.

Mistä kissan elämään ja arkeen voi ammentaa mielekkyyttä?

Hyvinvoinnin kokemuksella ei ole ylärajaa. Mielikuvitus on ainut este siihen, kuinka paljon kissan hyvinvointia on mahdollista kehittää. Arki rullaa usein samaa rataa päivästä toiseen, ja aina ei tarvitsekaan keksiä sirkustemppuja kissan iloksi. Parhaat hyvinvointiteot eivät edes ole sirkustemppuja, vaan niillä syvennetään suhdetta ja annetaan kissalle itselleen eväitä parantaa elämänlaatuaan.

Hyvinvoinnin ja kissan tyytyväisyyden osalta ei kannata miettiä, mikä kissalle riittää vaan mieluummin mitä kissa tarvitsee. Kissa pysyy hengissä kun se saa ruokaa ja hoitoa. Kuitenkin psyykkisellä puolella on yhtä suuri merkitys kuin fyysisellä terveydellä. Ongelma syntyy siitä, että kissaa voi olla hankala motivoida osallistumaan psyykkisen hyvinvoinnin nostamistalkoisiin.

Olisiko mahdollista, että kissan mielipidettä kuunneltaisiin nykyistä enemmän?

Millä tavalla kissa osaa kommunikoida ihmisen kanssa? Naukumalla. Jokainen kissanomistaja osaa kaataa ruokaa kuppiin kun kissa johdattelee kaapille, kiehnää jaloissa ja huutaa. Mitä muuta kissa osaa kertoa kuin ruokahalunsa? Ja onko sillä väliä?

Miksi koira on niin helppo motivoida koulutukseen ja kissa niin vaikea? Voisiko yksi selitys löytyä siitä, että kissa elää omistajansa kanssa ikään kuin kämppiksenä ja koira taas tekee asioita aktiivisesti omistajansa kanssa, parhaan ystävän pestissä. Pidän yhtenä mahdollisena selityksenä kissan asenteelle sitä, että ne kasvatetaan pennusta saakka toimimaan yksin. Niiden ei tarvitse pyytää mitään muuta kuin ruokaa, eikä vapaalla ruokinnalla sitäkään.

Toisaalta on hyvä asia, että kissa niin sanotusti pärjää itsenäisesti. Toisaalta sen hyvinvoinnin kannalta se voi olla huono asia. Mikäli kissalla ei ole motivaatiota muodosta suhteita tai tehdä asioita yhdessä tai kommunikoida, sen elämä voi käydä melko yksitoikkoiseksi. Suhde omistajaan ja mielekäs puuhastelu tuovat arkeen mielekkyyttä. Omistajan kanssa toimiminen on kissan elämässä tärkeä virike – se ei ole vähäisin syy aktivoida kissaa!

Mistä voi aloittaa?

Onko kissasi laitostunut sohvalle? Katsooko se vain ihmeissään kun heilutat herkkuja sen nenän edessä? Poistuuko se paikalta kun yrität opettaa sille temppuja? Tämä kaikki on aivan normaalia toimintaa kissalle, jolla ei ole a) motivaatiota tai) kokemushistoriaa siitä, että yhdessä tekeminen on hauskaa. Hyvä uutinen on se, että nämä on mahdollista kissalle asentaa aikuisenakin.

Aloita mahdollisimman yksinkertaisista asioista. Tee tehtävät kissalle mielekkäiksi ja helpoiksi; jos alat odotella, että se hakee postin laatikosta, voi olla että saat odottaa pitkään!

Mikäli olet kiinnostunut kissan kouluttamisesta ja hyvinvoinnista, käy liittymässä tähän ryhmään! Lisäksi tulossa aiheeseen liittyvä luento!

Liittymällä jäseneksi näet kaksi yksinkertaista temppua: hyppää syliin ja hyppää sormen osoittamaan suuntaan, ja osaat videon katsottuasi opettaa ne omalle kissallesi. Jäsenenä näet myös kymmeniä muita kissa-aiheisia videoita! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran stressinhallinnan ABC

Jokaisen koiran elämässä tulee vastaan stressaavia tilanteita. Lyhytkestoinen stressi ei häiritse hyvinvointia, mikäli koiralla on eväät palautua siitä ja keinoja lievittää stressiä. Pitkäkestoinen stressi sitävastoin kuluttaa koiraa turhaan ja pahimmillaan se voi aiheuttaa kasan oheisongelmia.

Mistä stressin tunnistaa?

Koirilla on eri tapoja ilmentää stressiä. Osa koirista muuttuu vetäytyviksi ja passiivisiksi; osa taas hyperaktiivisiksi ja ylivilkkaiksi. Stressiä voi olla vaikea havaita, joten suuri osa sen hallinnasta perustuu arvauksiin. Voimme arvata, että muutokset elämässä aiheuttavat stressiä. Tyypillisiä muutoksia ovat muutto, muutokset sosiaalisissa ympyröissä, muutokset rutiineissa ja ympäristössä ja niin edelleen. Stressin mittaamisessa ja arvioinnissa paras (ja luotettavin) menetelmä on käytöksen havainnointi. Ongelma tulee siitä, että omalle koiralle sokeutuu, eikä pieniä muutoksia välttämättä huomaa. Tyypillisin stressihavainto varmaankin syntyy siitä, että osaamme arvata tilanteet, joissa stressiä mahdollisesti ilmenee ja niissä tilanteissa koiraa tarkkailemalla huomaamme oireita.

Stressireaktio voi vaihdella lievästä karvojen pudottamisesta täydelliseen ruokahalun menettämiseen ja sen kesto vaihtelee tilanteen mukaan. Mitä useammin koira altistuu stressiä aiheuttaville tekijöille, sitä tärkeämpää on toisaalta lievittää alkuperäistä reaktiota ja toisaalta tarjota parhaat eväät palautumiseen. Esimerkiksi yksinolo ja sen tuottama stressi voi olla hankala omistajalle, koska koira ei ehdi välttämättä yön aikana palautua päivän stressistä. Se tekee joskus yksinolon harjoittelusta vaikeaa – stresisn kuormitus haittaa oppimista.

Miten koiran stressiä voi ymmärtää?

Meillä jokaisella on omakohtaisia kokemuksia stressistä. Me ihmisetkin ilmennämme stressiä eri tavoin, mutta paras menetelmä koiran stressin ymmärtämiseen on asettuminen koiran asemaan. Vaikka koira ei murehdi tulevaisuudesta tai märehdi menneitä, sen kokemus stressistä vastaa siitä huolimatta omaamme.

Esimerkiksi muutto uuteen kotiin aiheuttaa stressiä meillekin. Millaiset ovat uudet naapurit? Miksi öisin kuuluu huutoa? Missä on lenkkeilymaastot? Entä mihin saan auton parkkiin? Mitä jos paljastuu hometta? Pääsenkö enää koskaan nettiin? Tai uusi työpaikka. Mitä minun odotetaan tekevän? Jos kyselen liikaa, olenko muiden mielestä rasittava vai kiinnostunut? Kuinka sairasta huumoria uskallan kokeilla kahvitauolla? Missä ylipäänsä on kahvihuone? Mitä jos mokaan tai en tule huonekaverin kanssa toimeen? Mitä jos saan heti potkut?

Näihin esimerkkeihin kun lisää vielä ikuisen rahapulan, huolet eläimistä ja niiden terveydestä sekä muut painetta aiheuttavat seikat, pystyy varmasti nostamaan omaa sykettään ihan ajatuksen voimalla. Vaikka koiraa stressaavat eri asiat kuin meitä, stressin kokemus on niilläkin todellinen.

Mitä stressille voi tehdä?

Stressi on pysyvänä tilana koiran hyvinvointia haittaava tekijä. Me kaikki tavoittelemme mahdollisimman hyvinvoivia koiria, koska niillä on paremmat edellytykset kohdata arkipäivän haastavia tilanteita. Hyvinvointi puskuroi stressiä, eli mitä paremmin koira voi, sitä vähemmän altis se on stressin haitallisille vaikutuksille.

Mitä me ihmiset voimme omalle stressille tehdä? Voimme koettaa saada asioita mielessämme tai käytännön tasolla hallintaan, jutella kaverille, vaikuttaa omaan kuormitukseen ja tehdä hyvinvointia lisääviä asioita. Koiran näkökulmasta ajateltuna stressinhallinta on hyvin pitkälti samanlaista kuin ihmisillä!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron kolme tekniikkaa koiran stressin lievittämiseen ja ehkäisyyn. Jäsenenä näet myös kymmeniä muita koira-aiheisia lisämateriaaleja! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue myös tämä stressiin liittyvä kirjoitus!

Kanin käsittely – tavoitteena stressitön kynsien leikkaaminen

Kanin käsittely on joskus hankalaa ja kuitenkin sen kynsiä pitäisi säännöllisesti leikata. Arkana eläimenä pupu pistää usein hanttiin jo pelkkää kiinniottamista, kiinni pitämisestä puhumattakaan. Kanit eivät luontaisesti pidä siitä, että niihin tartutaan tai että niiden jalasta pidetään kiinni. Siksi nämä taidot on niille erikseen opetettava.

Kynsien leikkaamiseen on erilaisia käytäntöjä. Tyypillisin tapa on pitää kani selällään jalkojen päällä ja leikata kynnet. Muita suosittuja tapoja on kääriä kani pyyhkeeseen tai pitää sitä pöydällä pystyssä tai sylissä leikkaamisen ajan. Mikä tahansa näistä voi olla sopiva vaihtoehto, mutta mikäli kynsien leikkaaminen aiheuttaa lisääntyvässä määrin vastustelua ja rimpuilua, kannattaa vaihtaa tyyliä.

Miksi kani kannattaa opettaa vapaaehtoiseen kynsien leikkaamiseen?

Omaehtoisuus vähentää stressiä ja lisää kanin hallinnan tunnetta, mikä vaikuttaa sen hyvinvointiin ja sen myötä terveyteen. Omaehtoinen toiminta kehittää suhdetta omistajan ja kanin välillä, ei rapauta sitä, toisin kuin väkisin käsittely valitettavasti tekee. Kouluttaminen vaikuttaa kanin aikabudjettiin, eli tarjoaa mielekästä toimintaa. Mielekäs toiminta jättää aikaa vähemmän ei-toivotulle toiminnalle, kuten listojen tai huonekalujen pureskelulle. Kouluttaminen tarjoaa kanin aivoille haasteita, mikä kehittää sen oppimiskykyä ja älykkyyttä. Kouluttamisessa ei ole huonoja puolia, paitsi se, että siihen jäävät koukkuun sekä kani että omistaja!

Miten kynsien leikkaamisen voi tehdä kaniystävällisesti?

Ennen koulutuksen aloittamista käydään läpi periaatteet. Kun koulutetaan, ei kanin luottamusta saa pettää. Eli jos teet jostain asiasta kanin mielestä hauskaa, et voi muuttaa mieltä kesken treenin ja pakottaa kania – se ei vie treeniä eteenpäin. Toinen periaate on se, että koulutus etenee kanin määräämässä tahdissa, mikä on hyväksyttävä. Kolmas periaate on se, että ilman sopivia vahvisteita eli palkkioita et voi kouluttaa. Kanin täytyy olla täysillä mukana treenissä!

Koulutus käytännössä

Ennen harjoittelun aloittamista varmista, että kani osaa syödä kädestä. Muita vaatimuksia ei ole. Tämä harjoituksen tavoittena on opettaa kani asettamaan etutassut telineelle, josta ne on helppo leikata ilman kiinnipitämistä. Tämä harjoitus keskittyy kanin etukynsiin, takakynsien leikkaamisesta tulee juttu myöhemmin.

Viritä joku putki tai oksa kanin koon mukaan sopivalle korkeudelle, jotta sen on helppo laittaa etutassut sen päälle. Varmista, että oksa on sopivan paksu ja karhea, jotta tassu ei luista siitä pois.

1. Tarjoa kanille herkkuja telineen yli. Toista, kunnes kani alkaa kurotella herkkuja kohti. Kun etutassut osuvat telineeseen, palkitse joka kerta. Palkitse kania ylhäältä, jotta se joutuu nojata telineeseen.

2. Tee samalla tavalla kuin edellisessä vaiheessa, eli odota että kani laittaa tassut telineelle. Palkitse kania ja kosketa sen tassuja samaan aikaan. Toista kunnes olet varma, ettei kosketus säikäytä kania. Jos se ei anna koskettaa tassuja, vie kättä ensin vain tassujen lähelle.

3. Ota leikkurit esille ja toista muutama kerta edellistä vaihetta. Kosketa sitten leikkureilla kanin tassuja ja palkitse samaan aikaan yläviistosta. Toista, kunnes olet varma, ettei kani reagoi leikkureihin.

4. Toista muutaman kerran edellistä vaihetta. Varmista, että sinulla on käytössä hyvät herkut. Leikkaa varovasti kynsiä ja palkitse samaan aikaan. Herkusta riippuen voit myös antaa kanin syödä koko ajan, kun leikkaat. Muista pitää taukoja.

Katso myös opasvideo, miten tämä kaikki tehdään käytännössä!

Kanin kynsien leikkaaminen from Eläinkoulutusblogi on Vimeo.

Koira tulee puskasta huuliaan lipoen – tiedät että jotain on syöty. Hampurilaiskääreille johtaa innokas kilpajuoksu ja juuri kun saat käden koiran suuhun, se nielaisee löytämänsä aarteen. Kuulostaako tutulta? Haluaisitko sen sijaan, että koirasi kiertäisi ällöttävät roskat kaukaa ja jättäisi ne tutkimatta? Tai toivoisitko että voisit luottaa siihen, että koira pyydettäessä pudottaa aarteensa maahan?

Miksi koiraa kiinnostaa kaikki ällöttävä?

Koiralle roskien keskellä kulkeminen on kuin saapuisi seisovaan pöytään. Koiralle lähes kaiken orgaanisen materiaalin syöminen on täysin normaalia, jopa normaalimpaa kuin se, ettei sitä kiinnosta. Sen sijaan maan ja kivien syöminen ei ole normaalia käyttäytymistä, ja mikäli koira syö esim. kiviä, on taustalla vaikuttava syy selvitettävä. Tässä kirjoituksessa keskityn lajityypilliseen, eli normaaliin, nenäliinojen ja hampurilaiskääreiden syömiseen tai siis sen estämiseen.

Kuten sanottu ja empiirisesti havaittu, koiralle ruuan tuoreus ei todellakaan ole ykkösvaatimus. Se on vuosituhansien aikana oppinut tonkimaan jätteitä ja roskiksia ja se on täysin normaalia. Tässä oma ajattelumme tekee jälleen kerran tepposet, eli emme osaa asettaa itseämme koiran asemaan. Meillä on mielessä puhdas ruokakuppi, jonka tarjoilemme pari kertaa päivässä sopivine täytteineen. On vaikea käsittää, miksi koiraa tuntuu kiinnostavan enemmän jäniksenpapanat, hevonp%&€a ja ne eväspaperit sun muut ikävät roskat, jotka lojuvat kaupunkien lenkkipoluilla. Vaikka roskien syöminen ärsyttää, kyseessä on kuitenkin täysin normaali toiminta.

Miksi kieltäminen ei välttämättä toimi?

Koiralla on ylivertaiset aistit omiimme verrattuna. Mikäli lähdemme kilpasille koiran kanssa siitä, kumpi tavoittaa tai löytää aarteet ensin, on meille vain hopeaa jaossa. Eli emme voi rehellisesti sanottuna ennakoida tilanteita, vaan koira on aina kuononmitan edellä.

No, entä sitten kieltäminen silloin kun aarre on jo löydetty? Jos tapahtuu niin ikävästi, että koira joskus kuitenkin saa aarteen syötyä kielloista huolimatta, kielto tuskin tulee jatkossa vähentämään syömistä.

Tuotteen arvo nousee parhaiten niin, että siitä kilpaillaan. Koiran leikittäminen on hyvä esimerkki siitä, että lelun arvoa on mahdollista nostaa siitä kilpailemalla. Jos koira saa muutaman kokemuksen siitä, että siltä otetaan aarre pois suusta, se aiheuttaa yleensä kaksi asiaa: 1) koira kantaa tuotetta vähemmän aikaa ja nielaisee sen nopeammin ja 2) koira esittelee löytämäänsä aarretta vähemmän koska pelkää menettävänsä sen. Tämä vaikuttaa siihen, että koiralta on yhä hankalampaa saada arvokkaita asioita pois jatkossa.

Kuonokoppa vai koulutus?

Kuonokopalla ongelma ratkeaa sillä hetkellä, mutta ei kokonaan. Kuonokopan käyttö ei poista koiran halua syödä roskaa, mikä voi muodostua ongelmaksi, kun koppa joskus unohtuu tai otetaan pois. Sen sijaan, että koira söisi vähemmän törkyä koppakauden jälkeen, se yleensä syö enemmän. Tämä johtuu rebound-ilmiöstä; mikä tahansa lajityypillinen toiminta, joka on estetty, tulee yleisemmäksi eston jälkeen. Mikäli alueellanne on rotanmyrkky- tai vastaava uhka, on kuonokoppa ehkä kaikkein paras vaihtoehto, koska…

Tilaisuus tekee varkaan. Näen, että koulutus on paras ratkaisu ongelmaan. Koulutuksessa on se ongelma, ettei se tapahdu yhdessä illassa. Mikäli roska ei aiheuta hengenvaaraa, valitse mieluummin koulutus kuin koppa – se on pidemmän päälle parempi ratkaisu.

Koulutus koostuu näistä elementeistä: 1) että roska ja törky lenkkipolun varrella kiinnostaisi koiraa mahdollisimman vähän, 2) että mikäli roska kuitenkin kaikesta huolimatta kiinnostaa, koira…

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Jäsenenä näet tämän ja liki 70 muuta opasvideota! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.