Koiran pelokkuus lenkillä voi näkyä monella tavalla. Osa koirista pysähtyy, jähmettyy tai kieltäytyy jatkamasta. Osa vetää kotiin, poukkoilee, pälyilee ympäristöä tai säpsyy ääniä. Osa haukkuu, murisee tai rähisee, vaikka käytöksen taustalla ei ole “uhittelu”, vaan yritys pitää pelottavat asiat kauempana.
Pelokkaan koiran lenkkeilyssä tärkeintä ei ole saada koiraa mahdollisimman nopeasti “reippaaksi”, vaan rakentaa sille kokemus siitä, että ulkona voi olla turvassa. Pelko ei vähene pakottamalla, hoputtamalla tai viemällä koiraa toistuvasti liian vaikeisiin tilanteisiin. Se vähenee, kun koira saa riittävästi etäisyyttä, aikaa, ennakoitavuutta ja kokemuksia siitä, että se voi vaikuttaa omaan tilanteeseensa.
Pelokas koira ei tarvitse lisää painetta. Se tarvitsee helpompia olosuhteita.
Pelko lenkillä ei ole tottelemattomuutta
Kun koira ei halua lähteä lenkille, pysähtyy kesken matkan tai vetää kotiin, tilanne tulkitaan helposti jääräpäisyydeksi. Usein taustalla on kuitenkin se, että ympäristö on koiralle liian vaikea juuri sillä hetkellä.
Pelkoa voivat lisätä esimerkiksi liikenne, ihmiset, toiset koirat, äänet, tuuli, pimeys, liukkaat pinnat, uudet reitit, kivut, huono palautuminen tai aiemmat säikähdykset. Myös pieni muutos ympäristössä voi olla pelokkaalle koiralle suuri asia: roskalaatikko eri paikassa, rakennustyömaa, aurauskeppi, lippu, traktori, lastenvaunut tai joku ihminen seisomassa oudosti.
Koira ei arvioi tilannetta ihmisen logiikalla. Ihmisestä mitätön asia voi koiralle olla aito uhka.
Tämän vuoksi pelokkaan koiran kanssa kannattaa kysyä vähemmän “miten saan koiran menemään tästä ohi?” ja enemmän “miten voin tehdä tilanteesta koiralle turvallisemman?”
Miltä pelko voi näyttää?
Pelokkuus ei aina näytä dramaattiselta. Osa koirista näyttää ulospäin “kiltiltä” tai “rauhalliselta”, vaikka todellisuudessa ne ovat jähmettyneet.
Pelon merkkejä voivat olla esimerkiksi:
- pysähtyminen tai jumiutuminen
- kotiin vetäminen
- ympäristön jatkuva tarkkailu
- matala asento, häntä alhaalla tai korvat takana
- säpsähtely
- läähätys ilman fyysistä rasitusta
- haistelun loppuminen
- nameista kieltäytyminen
- kiireinen tai nykivä liikkuminen
- haukkuminen, murina tai rähinä
- poukkoilu hihnassa
- kontaktin katoaminen
- pakonomainen eteneminen ilman rentoutta
- “flirttaileva” tai ylivilkas käytös vaikeassa tilanteessa
On tärkeää muistaa, että myös passiivisuus voi olla pelkoa. Hiljainen koira ei aina ole rento koira. Se voi olla koira, joka ei enää yritä aktiivisesti mitään, koska tilanne on sille liian vaikea.
Miksi pelokasta koiraa ei kannata pakottaa etenemään?
Jos koira pelkää jotakin, sen hermosto valmistautuu selviytymään. Tällöin koira voi yrittää paeta, puolustautua, jähmettyä tai rauhoitella tilannetta. Jos ihminen tässä kohdassa vetää koiraa lähemmäs pelottavaa asiaa, koiran kokemus voi olla hyvin kuormittava: se ei pääse pois, eikä sen viestejä kuunnella.
Tämä voi heikentää koiran turvallisuudentunnetta ja lisätä seuraavien lenkkien vaikeutta. Koira voi alkaa ennakoida, että ulkona tapahtuu asioita, joista se ei pääse pois. Silloin pelko ei liity enää vain yhteen kohteeseen, vaan koko lenkkeilyyn.
Pelokkaan koiran kanssa etenemisen perusajatus on tämä: koiraa ei tarvitse viedä väkisin pelon läpi, vaan sille opetetaan, että vaikeista tilanteista voi selvitä turvallisesti.
Turvallinen selviytyminen voi tarkoittaa sitä, että käännytään pois, otetaan etäisyyttä, pysähdytään turvalliseen paikkaan, siirrytään auton luo, palataan kotiin tai annetaan koiran tarkkailla kauempaa.
Tämä ei ole “periksi antamista”. Tämä on luottamuksen rakentamista.
Turvallisuudentunne ennen harjoittelua
Pelokkaan koiran kanssa on houkuttelevaa aloittaa heti harjoittelu: kontakti, seuraaminen, ohitukset, namit, vihjeet ja hallinta. Jos koira on kuitenkin liian peloissaan, se ei välttämättä pysty oppimaan tehokkaasti.
Siksi ensimmäinen tavoite ei ole kouluttaa koiraa suorittamaan, vaan auttaa sen hermostoa laskemaan sellaiselle tasolle, jossa oppiminen on mahdollista.
Tämä voi tarkoittaa käytännössä hyvin arkisia asioita:
Lenkki voi olla lyhyempi.
Reitti voi olla tutumpi.
Ympäristö voi olla helpompi.
Koira voi saada enemmän aikaa haistella.
Vaikeat tilanteet voidaan kiertää.
Uusia paikkoja voidaan katsella kauempaa.
Koira voi saada päättää, mennäänkö lähemmäs vai kauemmas.
Kun turvallisuudentunne vahvistuu, koulutukselle tulee paremmat edellytykset.
Pelokas koira tarvitsee hallinnan tunnetta
Pelokkuuteen liittyy usein kokemus siitä, että maailma tapahtuu koiralle. Äänet, ihmiset, koirat ja liikenne ilmestyvät yllättäen, eikä koira pysty vaikuttamaan siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Hallinnan tunne tarkoittaa, että koira kokee omalla toiminnallaan olevan merkitystä.
Lenkillä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koira oppii:
- “jos katson ihmistäni, pääsemme kauemmas”
- “jos pysähdyn, minua ei raahata eteenpäin”
- “jos jokin pelottaa, voimme vaihtaa suuntaa”
- “jos menen turvapaikkaan, saan hengähtää”
- “jos haluan tarkkailla kauempaa, se on sallittua”
Hallinnan tunne ei tarkoita sitä, että koira päättää kaiken. Se tarkoittaa, että koiran viesteillä on vaikutusta. Tämä on pelokkaalle koiralle valtavan tärkeää.
Poispalkitseminen pelokkaan koiran apuna
Pelokkaalle koiralle paras palkkio ei aina ole nami. Usein arvokkain palkkio on etäisyys.
Jos koira pelkää vastaantulijaa, toista koiraa, traktoria tai äänekästä ympäristöä, poispäin liikkuminen voi olla sille paljon merkityksellisempää kuin makupala. Tällöin koira oppii, että ihmisen kanssa kannattaa olla yhteydessä, koska ihminen auttaa pois vaikeasta tilanteesta.
Poispalkitseminen voi näyttää esimerkiksi tältä:
Koira huomaa pelottavan asian.
Ihminen sanoo rauhallisesti “pois” tai muun tutun vihjeen.
Ihminen ja koira siirtyvät yhdessä kauemmas.
Kun etäisyys kasvaa, koira saa haistella, etsiä nameja tai vain palautua.
Tärkeää on, että poistuminen tapahtuu ajoissa. Jos koira on jo täysin paniikissa, oppiminen on vaikeampaa. Siksi omistajan tehtävä on huomata tilanteet varhain ja auttaa koiraa ennen kuin sen kapasiteetti ylittyy.
Turva-ankkurit lenkillä
Turva-ankkurit ovat paikkoja, reittejä tai tilanteita, joihin koira yhdistää turvallisuutta. Ne voivat olla erittäin hyödyllisiä pelokkaan koiran lenkkeilyssä.
Turva-ankkuri voi olla esimerkiksi:
- oma kotiovi
- auto
- tuttu portti
- tietty puu
- rauhallinen tienpätkä
- penkki
- tuttu nurmialue
- kotipihan reuna
- metsän alku
- reitin kohta, jossa ei yleensä tapahdu mitään vaikeaa
Turva-ankkurin idea ei ole se, että koira “komennetaan rauhoittumaan” tietyssä paikassa. Tarkoitus on, että koira saa huomata: tässä kohtaa on turvallista hengittää.
Ankkuripaikassa voidaan haistella, etsiä nameja, katsella ympäristöä kauempaa tai olla tekemättä mitään. Mitä vähemmän painetta ankkuriin liittyy, sitä paremmin se voi alkaa toimia turvan lähteenä.
Pelokkaan koiran kanssa ankkureita kannattaa olla useita. Silloin koiralla ei ole vain yhtä turvapaikkaa, vaan vähitellen koko lenkki voi alkaa rakentua turvallisten pisteiden ketjuksi.
Peruslenkki pelokkaalle koiralle
Pelokkaalle koiralle kannattaa rakentaa oma peruslenkki. Se ei ole lenkki, jossa harjoitellaan kaikkea mahdollista, vaan lenkki, joka koiran on yleensä mahdollista kiertää ilman liian suurta kuormitusta.
Hyvä peruslenkki on usein:
- tuttu
- ennakoitava
- tarpeeksi lyhyt
- helposti keskeytettävä
- sellainen, jossa on poistumisreittejä
- sellainen, jossa on turvallisia pysähtymispaikkoja
- koiran näkökulmasta mahdollisimman onnistuttava
Peruslenkin tarkoitus on antaa koiralle kokemus siitä, että ulkoilu voi olla hallittavaa. Jos jokainen lenkki on seikkailu tuntemattomaan, pelokas koira ei välttämättä ehdi palautua eikä opi luottamaan ympäristöön.
Peruslenkkiä voi myöhemmin laajentaa pienissä osissa. Ensin voidaan käydä vain katsomassa uutta risteystä. Sitten voidaan mennä muutama metri pidemmälle. Sitten palataan tutulle alueelle. Näin uusi ei tule vanhan turvallisuuden tilalle, vaan rakentuu sen päälle.
Haistelu pelokkaan koiran tukena
Haistelu on pelokkaalle koiralle usein tärkeä palautumisen ja rauhoittumisen keino. Kun koira haistelee, se saa tietoa ympäristöstä ja voi käsitellä tilannetta aktiivisesti.
Pelokkaalla koiralla haistelu voi kuitenkin kadota, jos ympäristö on liian vaikea. Jos koira ei pysty haistelemaan, se voi olla merkki siitä, että kuormitus on liian korkea.
Haistelua voi tukea esimerkiksi näin:
Ripottele muutama nami turvalliseen paikkaan.
Anna koiran etsiä rauhassa.
Käytä tuttua vihjettä, kuten “etsi”.
Älä kiirehdi koiraa eteenpäin.
Älä vaadi kontaktia samaan aikaan.
Haistelun tavoite ei ole harhauttaa koiraa väkisin pois pelosta, vaan auttaa koiraa palaamaan toimintaan, joka tuntuu sille turvallisemmalta ja luontaisemmalta.
Kun koira ei halua lähteä ulos
Jos koira ei halua lähteä ulos, tilanne kannattaa ottaa vakavasti. Se voi kertoa kivusta, pelosta, aiemmasta säikähdyksestä, ympäristön vaikeudesta tai siitä, että ulkoilu on koiran näkökulmasta liian kuormittavaa.
Tällöin ei kannata ajatella, että koira “vain kokeilee rajoja”.
Voit helpottaa lähtöä esimerkiksi näin:
- anna koiralle aikaa ovella
- pidä lähtörutiini rauhallisena
- vältä hoputtamista ja hermostumista
- aloita hyvin lyhyistä ulkona käynneistä
- palkitse jo ulos tuleminen
- palaa kotiin ennen kuin koira kuormittuu liikaa
- tee ulkona aluksi vain helppoja asioita, kuten haistelua
Joillekin koirille ensimmäinen tavoite voi olla vain se, että ne tulevat ovelle rennosti. Seuraava tavoite voi olla pihalle astuminen. Vasta myöhemmin rakennetaan varsinainen lenkki.
Kun koira jumiutuu kesken lenkin
Jumiutuminen on yksi tavallisimmista pelokkaan koiran käyttäytymismalleista. Koira pysähtyy, eikä halua liikkua eteenpäin.
Tässä kohdassa kannattaa ensin arvioida, miksi koira pysähtyi. Näkeekö se jotakin? Kuuluuko ääni? Onko alusta outo? Onko edessä kohta, jossa on aiemmin tapahtunut jotakin? Onko koira väsynyt tai kipeä?
Usein paras ratkaisu ei ole vetää koiraa eteenpäin, vaan antaa sille vaihtoehtoja.
Voit kokeilla:
- pysähtyä itsekin
- kääntyä sivuun
- mennä kaarevaa reittiä
- palata hieman taaksepäin
- tarjota “etsi”-vihjettä turvallisessa kohdassa
- siirtyä koiran kanssa turva-ankkurille
- antaa koiran katsella ennen etenemistä
- päättää lenkin siihen ja palata kotiin
Jos pieni koira menee paniikkiin, sen voi joissain tilanteissa kantaa vaikeimman kohdan ohi tai takaisin turvalliseen paikkaan. Tämä ei pilaa koiraa. Jos koira on liian peloissaan liikkumaan, tärkeintä on saada se turvaan.
Kun koira vetää kotiin
Kotiin vetävä koira ei yleensä yritä “määrätä lenkin suuntaa”. Se yrittää päästä turvaan.
Jos koira vetää toistuvasti kotiin, lenkit ovat todennäköisesti liian vaikeita, liian pitkiä tai liian ennakoimattomia. Silloin kannattaa hetkeksi pienentää tavoitteita.
Kotiin vetävää koiraa voi auttaa näin:
- tee lenkeistä lyhyempiä
- lähde vain hyvin helpoille reiteille
- pysähdy turvallisiin kohtiin
- anna koiran palautua ennen jatkamista
- palkitse myös rauhallinen kotiin päin kulkeminen
- älä tee kotiinpaluusta epäonnistumista
- harjoittele poistumista ja palaamista pienissä pätkissä
Jos koira oppii, että kotiin pääsee tarvittaessa, ulkona oleminen voi vähitellen muuttua vähemmän pelottavaksi. Turva ei vähennä rohkeutta. Se mahdollistaa sen.
Pelokkaan koiran kanssa vaikeutta lisätään hitaasti
Pelokkaan koiran koulutuksessa suurin virhe on usein liian nopea eteneminen. Kun koira onnistuu kerran, ihminen haluaa heti tehdä enemmän.
Mutta pelokkaan koiran kohdalla onnistuminen ei vielä tarkoita, että asia on valmis. Se voi tarkoittaa vain sitä, että juuri sillä hetkellä olosuhteet olivat riittävän helpot.
Siksi etenemisessä kannattaa käyttää ajatusta: vähän helpompaa kuin mihin koira juuri ja juuri pystyy.
Ei vähän vaikeampaa.
Kun koira saa paljon onnistumisia helpoissa tilanteissa, sen kapasiteetti kasvaa. Jos taas se viedään jatkuvasti juuri sietokykynsä rajoille, lenkit alkavat helposti kuluttaa enemmän kuin rakentaa.
Ihmisen rooli pelokkaan koiran tukena
Pelokas koira tarkkailee usein myös ihmistä. Jos ihminen jännittyy, kiirehtii, turhautuu tai alkaa ennakoida epäonnistumista, koira voi kuormittua lisää.
Tämä ei tarkoita, että ihmisen pitäisi olla täydellisen rauhallinen. Se tarkoittaa, että koiran kannalta on hyödyllistä, jos ihminen pyrkii olemaan ennakoitava ja johdonmukainen.
Hyvä tukihenkilö pelokkaalle koiralle:
- huomaa tilanteet ajoissa
- ei häpeä koiran pelkoa
- ei pakota koiraa lähemmäs
- auttaa koiraa pois vaikeasta tilanteesta
- antaa koiralle aikaa
- muistaa palautumisen
- arvostaa pieniä edistysaskeleita
Pelokkaan koiran kanssa onnistuminen ei aina näytä ulospäin näyttävältä. Se voi olla sitä, että koira pysähtyy hetkeksi haistelemaan. Tai sitä, että se palautuu säikähdyksestä nopeammin. Tai sitä, että se uskaltaa valita toisen reitin ilman paniikkia.
Nämä ovat isoja asioita.
Käytännön harjoituksia pelokkaalle koiralle
1. Turvallinen peruslenkki
Valitse yksi hyvin helppo reitti tai reitin osa, jossa koira yleensä pystyy olemaan kohtuullisen rennosti. Tämän reitin ei tarvitse olla pitkä. Aluksi se voi olla vain oma piha, kotikatu tai muutaman minuutin kävely.
Tavoitteena ei ole liikunnan määrä, vaan onnistumisen määrä.
Pidä lenkki niin helppona, että koira pystyy ainakin osan ajasta haistelemaan, liikkumaan pehmeästi ja ottamaan ruokaa vastaan, jos se muuten syö lenkillä.
Jos lenkki menee hyvin, älä heti tee siitä vaikeampaa. Toista helppoa lenkkiä useita kertoja, jotta koiralle kertyy turvallisia kokemuksia.
2. Turva-ankkurien rakentaminen
Valitse lenkin varrelta 2–5 paikkaa, joissa koira saa aina hengähtää. Ankkuripaikassa ei vaadita kontaktia, istumista tai rauhoittumista käskystä.
Siellä koira saa:
- haistella
- katsella
- etsiä nameja
- olla paikallaan
- palata takaisin kohti kotia, jos se tarvitsee sitä
Voit vahvistaa ankkureita pysähtymällä niissä säännöllisesti silloin, kun mitään vaikeaa ei tapahdu. Näin paikkaan ei liity vain “kriisitilanteita”, vaan siitä tulee aidosti turvallinen osa lenkkiä.
3. “Pois”-vihje
Opeta koiralle vihje, joka tarkoittaa: siirrymme yhdessä kauemmas.
Aloita helpoissa tilanteissa ilman pelottavia ärsykkeitä. Sano esimerkiksi “pois”, käänny rauhallisesti ja lähde koiran kanssa toiseen suuntaan. Palkitse liike pois päin esimerkiksi kehuilla, nameilla, haistelulla tai sillä, että pääsette mukavampaan paikkaan.
Kun vihje on tuttu, sitä voi käyttää vaikeammissa tilanteissa ajoissa, ennen kuin koira menee liian korkeaan kiihtymykseen.
Tärkeää on, että “pois” ei ole kielto. Se on turvavihje.
4. “Etsi”-harjoitus palautumiseen
Ripottele muutama nami maahan ja sano rauhallisesti “etsi”. Anna koiran etsiä ne omaan tahtiinsa.
Harjoittele ensin kotona tai pihassa, jotta koira ymmärtää tehtävän. Siirrä harjoitus myöhemmin helpoille lenkkikohdille.
Tätä voi käyttää esimerkiksi:
- jännittävän äänen jälkeen
- ohituksen jälkeen
- turva-ankkurilla
- lenkin alussa vireen laskemiseen
- lenkin lopussa palautumiseen
Jos koira ei pysty etsimään nameja, ympäristö on todennäköisesti liian vaikea. Silloin ensisijainen apu on etäisyys ja helpottaminen.
5. Tarkkailu turvalliselta etäisyydeltä
Kaikkea ei tarvitse ohittaa läheltä. Pelokas koira voi hyötyä siitä, että se saa katsella maailmaa kauempaa.
Valitse paikka, jossa koira näkee jotakin kiinnostavaa tai hieman jännittävää, mutta ei mene paniikkiin. Anna koiran katsoa. Palkitse rauhallista havainnointia esimerkiksi kehumalla, tarjoamalla nameja tai siirtymällä pois päin.
Tavoitteena ei ole, että koira tuijottaa pelottavaa asiaa pitkään. Tavoitteena on, että se huomaa asian ja pystyy silti pysymään toimintakykyisenä.
6. Lyhyet onnistuneet ulkona käynnit
Jos koira pelkää ulkoilua kokonaisuudessaan, tee ulkona käynneistä niin lyhyitä, että ne voivat onnistua.
Käynti voi aluksi olla:
- ovelle tuleminen
- pihalle astuminen
- yhden hajukohdan tutkiminen
- muutama metri kävelyä
- paluu kotiin ennen pelon nousua
Tämä voi tuntua ihmisestä liian vähältä, mutta pelokkaalle koiralle se voi olla juuri oikea taso. Kun onnistumisia tulee paljon, ulkoilu alkaa vähitellen muuttua ennakoitavammaksi ja turvallisemmaksi.
7. Lenkin jälkeinen palautuminen
Pelokas lenkki ei lopu siihen, kun ovi sulkeutuu. Koiran keho ja hermosto voivat tarvita aikaa palautumiseen.
Lenkin jälkeen voit tarjota:
- rauhallisen lepopaikan
- haistelutehtävän
- puruluun tai nuoltavaa
- hiljaisuutta
- vähemmän vaatimuksia
- mahdollisuuden nukkua rauhassa
Jos lenkillä tapahtui jotakin vaikeaa, seuraavan lenkin kannattaa usein olla helpompi. Palautuminen on osa koulutusta, ei koulutuksen vastakohta.
Yhteenveto
Pelokkaan koiran lenkkeilyssä tärkein tavoite ei ole saada koiraa näyttämään reippaalta, vaan auttaa sitä tuntemaan olonsa turvallisemmaksi.
Kun koira saa etäisyyttä, ennakoitavuutta, mahdollisuuden vaikuttaa ja ihmisen, joka auttaa vaikeissa tilanteissa, sen ei tarvitse selviytyä ulkomaailmasta yksin.
Pelon väheneminen näkyy usein pieninä asioina:
koira haistelee enemmän, palautuu nopeammin, uskaltaa pysähtyä, ottaa kontaktia, valitsee reitin rauhallisemmin tai pystyy jatkamaan matkaa säikähdyksen jälkeen.
Näistä pienistä muutoksista rakentuu vähitellen koiralle tärkeä kokemus:
ulkona ei tarvitse vain selviytyä — siellä voi myös olla turvassa.