EK-logo-vaaka_5@4x.svg

Koirakemiaa – kurssi koirienvälisistä suhteista

🎉 Nyt -30 % tarjouksessa! 🎉

Perheen koirat tappelevat keskenään?

Vai harkitsetko koirallesi uutta kaveria? Eikö vanhempi koira siedäkään uutta pentua?

Tämä kurssi tukee ja korjaa kahden tai useamman koiran sopua!

Kun koirien välille syntyy jännitteitä, ongelma ei nimittäin ratkea vain sillä, että etsitään syyllinen tai annetaan koirien “selvittää välinsä”.

Koirakemiaa -kurssilla opit tutustuttamaan kaksi koiraa turvallisesti toisiinsa, ennakoimaan ristiriitoja, toimimaan tappelutilanteissa järkevästi ja rakentamaan arkea, jossa jokaisella koiralla on mahdollisimman hyvä olla.

Jos koirien välillä on jo syntynyt välirikko, saat työkaluja tilanteen rauhoittamiseen ja yhteiselon rakentamiseen uudelleen.

Tämän kurssin on koonnut eläinten käyttäytymistieteen maisteri Jaana Pohjola, jolla on kokemusta koirien käyttäytymiseen liittyvistä ongelmista jo vuodesta 2009 lähtien.

“Kahden koiran hyvä suhde ei synny kouluttamalla koiria toisilleen mieluisiksi. Se syntyy rakentamalla olosuhteet, joissa niiden on mahdollista tulla toimeen keskenään.”

💎 Kurssiin kuuluu kouluttajan tuki 12 kk ajaksi.

Hyödynnä -30 % alennus nyt ja säästä 41,70 €

97.3 € 139 €

Kenelle kurssi sopii?

Kurssi sopii sinulle, joka kaipaat nopeiden vinkkien sijaan eettisiä keinoja ja yliopistotasoista tietoa koirien käyttäytymisestä.

Näissä tilanteissa kurssista on hyötyä:

  • perheen koirat tappelevat keskenään
  • harkitset toisen koiran hankkimista ja haluat tehdä päätöksen harkiten
  • kotiin on tulossa pentu, aikuinen kodinvaihtaja tai rescuekoira
  • haluat tutustuttaa kaksi koiraa toisiinsa mahdollisimman turvallisesti
  • toinen koirista haastaa riitaa tai koirien välille syntyy helposti jännitteitä
  • haluat ymmärtää paremmin koirien leikkiä, vuorovaikutusta ja keskinäisiä suhteita
  • haluat ennakoida ongelmia ennen kuin niistä tulee isoja
  • haluat tukea monikoiratalouden sujuvaa ja rauhallista arkea

Kurssi sopii sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn että tilanteisiin, joissa koirien välit ovat jo tulehtuneet.

Yksi tärkeimmistä oivalluksista on tämä:

“Ihmisen tehtävä ei ole hallita koirien jokaista kohtaamista. Koirienvälisissä suhteissa olemme usein enemmän olosuhteiden tarjoajia kuin kouluttajia.”

Kurssin on koonnut eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjola (MSc)

Tämän kurssin on koonnut eläinten käyttäytymistieteen maisteri ja ongelmakoirakouluttaja Jaana Pohjola, jolla on kokemusta koiraperheiden auttamisesta jo vuodesta 2009 lähtien.

Jaanan lähestymistavassa ei etsitä syyllisiä eikä pakoteta koiria tiettyyn muottiin.

Ensin pyritään ymmärtämään, mitä koirat tilanteessa kokevat. Sen jälkeen etsitään juuri kyseisille koirille toimivia ratkaisuja.

Kurssilla näkyy myös Jaanan kehittämä Kysytään koiralta® -metodi: koiraa kuunnellaan, sen käyttäytymistä pyritään ymmärtämään ja ratkaisuja rakennetaan yhteistyön kautta.

Tavoitteena ei ole vain saada koirat käyttäytymään tietyllä tavalla.

Tavoitteena on rakentaa parempi arki, jossa kaikissa on turvallista olla.

Et jää kurssin kanssa yksin

Koirakemiaa -verkkokurssi ei ole pelkkä itseopiskelumateriaali.

Kurssiin sisältyy 12 kuukauden kouluttajatuki. Voit kysyä kurssialustalla neuvoa ja saada apua juuri oman koiraperheesi tilanteeseen.

Apua koirien tutustuttamisesta riitojen ratkaisemiseen

Kurssilla käsitellään koirienvälisiä suhteita ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Kurssin aihepiirit ja oppitunnit:

Koiralle kaveri – mitä kannattaa ottaa huomioon?

• sopiiko toinen koira nykyiseen elämäntilanteeseen?
• pentu vai aikuinen koira?
• millainen koira voisi sopia nykyisen koirasi kaveriksi?

Koirien turvallinen tutustuttaminen

• pennun ja aikuisen koiran tutustuttaminen
• aikuisten koirien tutustuttaminen
• miten edetä turvallisesti, ilman turhaa kiirettä

Sujuva arki monikoirataloudessa

• rutiinit, tilat ja resurssit
• koirien yksilöllisten tarpeiden huomioiminen
• levon ja rauhan merkitys

Hyvä vuorovaikutus ja leikki koirien välillä

• mistä tunnistat hyvän koirienvälisen vuorovaikutuksen?
• miten tukea toimivaa leikkiä ja hyviä suhteita?

Koirienvälisten riitojen ennakointi

• tyypilliset riskitilanteet
• mistä ristiriidat voivat syntyä?
• miten ongelmia voidaan ehkäistä?

Kun koirat tappelevat

• miksi koirat tappelevat keskenään?
• miten tilanteessa kannattaa toimia?
• mitä ei kannata tehdä?

Yhteiselon rakentaminen uudelleen

• miten koirien luottamusta ja turvallisuuden tunnetta voidaan tukea tappelun jälkeen?
• miten arkea rakennetaan niin, että uusi alku on mahdollinen?

Käytännön harjoituksia arkeen

• mitä monikoiratalouden koirien on hyvä osata?
• millaiset taidot voivat helpottaa yhteistä elämää?

Työkaluja koiraperheen hyvinvointiin

Saat ymmärrystä siitä, miten koirienväliset suhteet rakentuvat – ja mitä sinä voit tehdä niiden tukemiseksi.

Kurssin jälkeen osaat:

  • arvioida paremmin, milloin koirat voivat hyvin yhdessä
  • tunnistaa tilanteita, joissa jännitteitä voi syntyä
  • ennakoida monia tavallisia riitoja
  • tutustuttaa koiria turvallisemmin
  • rakentaa arkea koirien yksilölliset tarpeet huomioiden
  • toimia rakentavasti myös silloin, kun koirien välit ovat jo tulehtuneet

Ja ennen kaikkea: sinun ei tarvitse yrittää selvitä mututuntumalla tai ristiriitaisten neuvojen viidakossa.

Saat laajan, eläinten käyttäytymiseen perustuvan tietokokonaisuuden, käytännön ohjeita sekä mahdollisuuden kysyä apua luotettavalta kouluttajalta 12 kuukauden ajan.

Tältä kurssilta saatavan ymmärryksen kautta on helpompi tehdä valintoja, jotka tukevat sekä koirien hyvinvointia että koko koiraperheen arkea.

Kokemuksia kurssista

”Kurssia kuunnellessani minulle on kirkastunut levon merkitys koirille.”

”Rutiineihin panostamiseen tuli hyviä vinkkejä.”

“Tämä oli meille henkisesti tärkeä kurssi käydä. Nyt tuntuu siltä, että on paljonkin, mihin voin vaikuttaa koirieni hyvinvoinnissa ja toimeentulemisessa.”

Synttäritarjous 🎉

Eläinkoulutus.fi on toiminut jo 17 vuotta koiraperheiden rinnalla.

Osta Koirakemiaa-kurssi nyt -30 % alennuksella!

Koirakemiaa – kurssi koirienvälisistä suhteista

02 Koirien väliset suhteet – mitä tutkimukset kertovat?

09 Miten saa koirat elämään sovussa yhteenottojen jälkeen?

11 Kun koirakaveri kuolee – suru ja uuden arjen rakentaminen

 

11 kommenttia artikkeliin ”Koirakemiaa – kurssi koirienvälisistä suhteista”

  1. Moikka! Meille tuli kaksi päivää sitten pentu vanhamman koiran kaveriksi. Yhteiselo on lähtenyt sujumaan mielestäni tosi hyvin, koirat leikkivät nätisti keskenään mutta osaavat myös levätä omissa oloissaan. Vanhempi on jo oppinut pyytämään päästä makuuhuoneeseen portin taakse nukkumaan, ja pentu on tänään alkanut nukahtaa joillekin muutamasta petipaikastaan ja pysyä nukkumassa vaikka ihmiset ovat toisessa huoneessa.
    Hankala paikka on vielä uloslähtö. Kun olen pari kertaa mennyt pihalle molempien kanssa, vanhempi on kiihtynyt kovasti, mikä purkautuu haukkumisena. (Tästä tänä aamuna hermostuinkin, koska naapuri oli eilen huomauttanut haukkumisesta. Nolotti, mutta nyt osaan jo nähdä että haukku on tilapäistä ja lyhytaikaista ja täysin ymmärrettävääkin).
    Ajattelin kokeilla seuraavaa:
    -ruvetaan kulkemaan kylpyhuoneen ovesta, josta pääsy suoraan rauhallisemmalle takapihalle. Oven takana on pieni kuisti, ja rakensin siihen kompostikehikosta portin, joten koirat voivat olla siinä vaikka irrallaankin.
    -kuljen kylppärin ovesta myös vanhemman kanssa yksin ja laitan lattialle herkkuja etsittäväksi ja istun vähäksi aikaa rapsuttelemaan koiraa, mennen ja tullen, että paikasta tulisi kiva ja rento
    -käydään välillä kuistilla molempien koirien kanssa muuten vaan, istutaan ja syödään herkkuja, tämä silloin vanhempi on valmiiksi rauhallinen
    -kun mennään kahden koiran kanssa, laitetaan valjaat valmiiksi ja päästän koirat kuistille. Jos koirat rauhallisia tai rauhoitettavissa, jäädään hetkeksi chillailemaan ja syömään. Jos on meteliä, niin laitan remmit nopeasti kiinni ja jatketaan nopeasti ulos, rauhoittumista kokeillaan sitten tullessa uudelleen.
    En haluaisi kovin paljon oleskella molempien koirien kanssa omalla pihalla, koska vanhempi on kova vahtimaan ja varmaan tartuttaa sen pentuunkin. Mutta pentu on vielä niin pieni ettei kauemmas voi vielä lähteä, ja mies joutuu lähipäivinä lähtemään työreissulle, jolloin minun on vietävä molemmat koirat yhdessä ulos. Pentu on onneksi reipas eikä ole toisen haukkumista yhtään hätkähtänyt 🙂

    Miltä kuulostaa, menisikö näillä, vai olisiko sinulla muutosehdotuksia suunnitelmaan? Kiitos etukäteen 🙂

    Vastaa
    • Moikka, kuulostaa todella hyvältä suunnitelmalta – mene tuolla eteenpäin niin uskon, että tilanne helpottuu!

      Vastaa
  2. Aiempi aikuinen-pentu -kokemuksemme aikuisella ilmenneestä resurssiaggressiivisuusesta (ruoka ja huomio) pistää miettimään toimintatapoja, kun mietimme, uskallammeko ottaa tälle samalle aikuiselle pennun taloon (nuoremman kuoltua).

    Paljon hyviä vinkkejä on tässä Koirakemiaa -materiaalissa, ja paljon olemme edellisellä kerralla tehneet ihan oikeinkin, ja moni asia (esim. ulkoilu, leikkiminen) toimi hyvin. Koirista tuli kyllä ihan tosi hyvä tiimi ja elivät yhteiselo oli mukavaa (vaikka aina silloin tällöin vanhempi valitettavasti täräytti).

    Mutta sitä mietin, että miten pitäisi toimia ihan ne ensimmäiset yhteiset hetket, kun pentu tulisi taloon? Kannanko pennun kotiin portin taakse ja päästän aikuisen nuuskimaan portin läpi vaikka viikko(?)kausien ajan ja tekisimme varovaista tutustumista alkuun vain pihalla ulkoillessa, jotta tutustuisivat turvallisesti?

    Vastaa
    • Moikka, kyllä tuo kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, että tuot pennun kotiin ja asteittain sitten portin läpi tutustuminen. Kyllä sen sitten näkee, kun voi edetä suunniteltua nopeammin, kun koirat tutustuvat.

      Vastaa
  3. Hei,
    ja kiitos kurssista, tämä tuntuu todella hyödylliseltä (kuten myös reaktiivinen koira-kurssi jota niinikään olen “suorittanut”)!

    Olemme keski-ikäinen lapseton pariskunta, ja meillä on tänä vuonna 8v täyttävä reaktiivinen vehnäterrieriuros, ollut ainoana koirana viimeiset 4 vuotta. Ainoana koirana hommat on menneet arjessa ihan ok, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen on toki selvää että on saanut elää vähän liikaa ns. pellossa ja rutiineja on ollut liian vähän (teen käytännössä 100% etätyötä, mies kausityötä jolloin talvella kotona).

    Joka tapauksessa joulun alla meille tuli vehnäterrierinarttupentu koska minä halusin toisen koiran, ei mitään merkkiä siitä että uros olisi “kaivannut kaveria” tms. Alkuun on mennyt ihan hyvin, on annettu leikkiä vanhemman koiran ehdoilla (eli alusta asti rajattu leikkiä yms). Alusta asti kuitenkin haasteena ollut uroksen tapa johonkin ulkoiseen odottamattomaan ärsykkeeseen (pahin olisi ovikello) reagoidessa käydä pennun päälle. Jos ovikello soi ja olisi mahdollista, koira ei siis ryntäisi ovelle vaan pienemmän niskaan. Näiden tilanteiden ehkäisemiseksi aloimme heti parhaamme mukaan ennakoida asioita (esim. koirat eri huoneisiin kun ei pysty pitämään silmällä). Minä olen koiralla myös selvästi resurssi josta tulee sanomista, mutta asian ymmärrettyämme olemme uskoakseni ihan kohtuu hyvin onnistuneet näitäkin tilanteita ehkäisemään.

    Nyt nartun ekat juoksut alkavat olla käsillä, mikä varmasti nostattaa tällä hetkellä uroksen stressitasoja kuten myös tämänhetkiset tappohelteet (narttu menee hoitoon kriittiseksi juoksujen ajaksi mutta tietysti jo tämä tilanteen odottelu on kestänyt pitkään, uros ei myöskään ole aiemmin asunut leikkaamattoman nartun kanssa joten tilanne on sillekin aivan uusi). Koti pysyy kyllä viileänä (ilmalämpöpumppu) mutta varmasti tavallista heikommat mahdollisuudet ulkona lenkkeilyynkin helteiden vuoksi kuormittavat osaltaan tällä hetkellä. Joka tapauksessa on ollut viime aikoina tavallista äreämpi narttua kohtaan, ja tilanteiden eskaloitumisen välttämiseksi on alettu pitää koiria enemmän eri huoneissa lepäämässä.

    Kurssia kuunnellessani minulle on kirkastunut tuo levon merkitys ylipäätään- olen koko kevään ajan kovasti yrittänyt huolehtia siitä ettei vanhempi koira “jää kakkoseksi” ja sen kanssa on puuhattu pennun tultua jopa reilusti aiempaa enemmän. Myös sen normaali unirytmi on varmasti häiriintynyt (yksin ollessaan osasi ja halusi nukkua käytännössä keskeytyksettä työpäiväni ajan vaikka olinkin kotona). Nämä asiat kirkastui tässä kurssia kuunnellessa vasta – ärtyisyys voi siis johtua ainakin osin ihan kuormituksesta. Joten kokeilemme nyt ainakin tuota levon vielä parempaa turvaamista jatkossa ensimmäisenä. Myös rutiineihin panostamiseen tuli selkeitä hyviä harjoituksia, kiitos niistä! Kuitenkin tuohon koirien lepäämiseen liittyen yksi kysymys: asumme rivarikolmiossa, joten meillä on 2 makuuhuonetta jotka on nyt koirille nimetty omiksi huoneiksi. Mietin kuitenkin miten tämä logiikka koiran päässä menee kun ihmisetkin näissä samoissa huoneissa kuitenkin oleskelevat.. eli olemme nukkuneet jo ennen toista koiraa miehen kanssa eri huoneissa (hän kuorsaa :), ja nyt kun haluamme varmistaa että koirat lepäävät ja rauhoittuvat omissa tiloissaan, se käytännössä tarkoittaa että toinen niistä nukkuu mieheni, toinen minun “kanssa” (käytännössä sängyn alla/omalla pedillä). Onko tästä jotakin haittaa?
    Onko esim. järkevää että nukun samassa huoneessa uroksen kanssa joka jo muutenkin on minun perääni vähintäänkin tarpeeksi?

    Toinen makkari (se jossa mieheni nukkuu), on samalla perheen tv-huone, ja vaikka ei paljon telkkaria katsotakaan, joskus toki yhdessä jotakin. Onko nyt koirien ajatuksia sotkevaa jotenkin jos välillä sitten ollaankin koko porukka siinä huoneessa, joka on nimetty toisen koiran “yksityiseksi” lepohuoneeksi?

    En tiedä saatko kiinni kysymyksestäni ja ajattelenko liian vaikeasti 🙂 Joka tapauksessa kiitos todella hyvistä kursseista joista saa paljon oppia jatkoon!

    Vastaa
    • Moikka, kuulostaa tosi hyvältä! Juuri noin hakemalla löytyy oikeat ja toimivat tavat teille ja koirille. En näe mitään ongelmaa siinä, että koirat nukkuvat tuolla tavalla ja että nukut itse uroskoiran kanssa. Tällä tavalla luultavasti koirienvälinen suhde alkaa parantua ja kehittyä, kun ei tee ongelmaa nukkumisjärjestelyistä. Jos pentu nukkuu telkkarihuoneessa, en näe siinäkään ongelmaa.

      Voit ajatella niin, että järjestelyillä ei ole väliä, kunhan molemmat koirat nukkuvat riittävästi. Voitte kokeilla toista tapaa jos tämä ei toimi. Kun nukkuminen alkaa sujua, koirien välit alkavat parantua ja kaikki sujuu helpommin. Lepohuoneiden ei tarvitse olla kiveen hakattuja, eli niitä voi kyllä käyttää ihan normaalisti muuhunkin kuin lepäämiseen.

      Vastaa
      • Kiitos paljon vastauksesta! Narttupennun ekat juoksut alkoivat viime vkl ja nyt tulevana vkl lähtee hoitoon.
        Lähitulevaisuudessa siis keskitytään uroksen lepoon ja sitten vähitellen juoksujen jälkeen yhteiselon rakenteluun, kurssin hyviä harjoituksia hyödyntäen!
        Mukavaa loppukesää sinne 🙂

        Vastaa
  4. Hei! Kiitos hyvästä kurssista. Sain siitä paljon vinkkejä ja osin myös vahvistusta sille, mitä olen jo tehnyt omien koirieni kanssa. Mietin kuitenkin vielä, että pystytkö neuvomaan, mikä olisi turvallinen seuraava vaihe meidän tilanteessamme ja miten siihen voisi päästä.

    Meillä on 2 belgianpaimenkoira laekenois narttua. Vanhempi on 6 v, epävarma muita koiria kohtaan ja tarkka omasta tilastaan ja resursseista. On aiemmin kuitenkin tullut toimeen ongelmitta nyt jo kuolleen itseään vanhemman uroksen kanssa, ja olin optimistinen, että tottuisi myös pentuun. Nyt meillä on 8 kk pentu, jonka kanssa emme ole vielä 6 kk jälkeen päässeet siihen tilanteeseen että se voisi olla vanhemman koiran kanssa samassa tilassa.

    Pennun tultua alkujännittelyjen jälkeen muutama viikko pennun tulon jälkeen näytti jo siltä, että leikkivät, mutta se päättyi konfliktiin, jonka syyksi epäilen pennun rajua käytöstä ja vanhemman pelästymistä, jonka seurauksena se hyökkäsi pennun päälle. Mitään fyysisiä vammoja ei kuitenkaan tullut. Sen jälkeen vanhempi on samassa tilassa olleessaan esittänyt hyökkäävää käytöstä (ei väistä vaan tulee rähisemään) pentua kohtaan, joten koirat on pidetty porttien eri puolilla, jossa ovat pääsääntöisesti rauhallisesti mutta välillä (muutaman kerran päivässä) jokin pennun käytöksessä (haukkuminen, kolistelu) laukaisee sen, että vanhempi koira menee rähisemään sille portille. Toisissa tilanteissa saattavat haistella portin läpi rauhassa.

    Hyvää vuorovaikutusta koirilla on nähdäkseni hihnalenkillä, kun niillä on omat taluttajat. Tällöin vanhempi sietää pentua lähelläkin (1-2 m) ja suhtautuu siihen välinpitämättömästi. Myös autossa, jossa matkustavat väliseinällä jaetussa häkissä menee kaikki hyvin. Pentu on kuitenkin vielä riehakas, joten pelkään että jossain tilanteessa vanhempi voi provosoitua, jos talutan niitä yksin. Nyt olemme tehneet omalla nimellä namien syömistä kurssin ohjeiden mukaan sekä sisällä että lenkillä ja se sujuu hyvin.

    Haluaisin päästä tilanteeseen, jossa pystyisin ainakin lenkittämään koirat hihnassa yhdessä, sillä jään lähiaikoina yksin asumaan niiden kanssa. En kuitenkaan tiedä, mikä olisi seuraava askel, joka on turvallista ottaa kohti yhteislenkkeilyä. Sitä vahvistamalla uskon kuitenkin tilanteen parantuvan myös sisätiloissa.

    Ystävällisin terveisin
    Päivi

    Vastaa
    • Moikka, tosi hyvältä kuulostaa tuo tutustuttamisprosessi tähän asti! Hyvä vuorovaikutusta selkeästi löytyy ja sitä kannattaa vaalia jatkossakin. Yksin lenkkeilyyn voi alkaa valmistautua niin, että talutat niitä kohteelta kohteelle ensin. Tai taluta yksin lenkiltä palatessa kotiportille. Voit myös harjoittelumielessä taluttaa niitä yhdessä esim pyyhkeeltä toiselle ja sitten laajaa ympyrää, niin oppivat kulkemaan kahdestaankin.

      Vastaa

Kysy tai kommentoi