EK-logo-vaaka_5@4x.svg

Koira tuhoaa paikkoja yksin ollessaan

Kun koira tuhoaa tavaroita yksin ollessaan, ensimmäinen ajatus on usein eroahdistus tai tekemisen puute. Pelkän tuhoamisen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, mistä käyttäytyminen johtuu.

Koira voi raapia ulko-ovea, repiä sohvaa, etsiä ruokaa kaapeista tai pureskella tavaroita hyvin erilaisista syistä. Olennaista ei ole vain se, mitä koira tuhoaa, vaan mitä sen käyttäytymisessä tapahtuu ennen tuhoamista, sen aikana ja sen jälkeen.

Siksi ensimmäinen askel ei yleensä ole tavaroiden suojaaminen tai uuden puruluun hankkiminen, vaan sen selvittäminen, miksi juuri tämä koira tuhoaa paikkoja yksin ollessaan.

Koira tuhoaa paikkoja yksin ollessaan – pähkinänkuoressa

Koira voi tuhota paikkoja yksin ollessaan esimerkiksi ahdistuksen, pelon, turhautumisen, ympäristön tapahtumien tai tekemisen tarpeen vuoksi. Pelkän tuhoamisen perusteella ei voida päätellä, mistä käyttäytyminen johtuu. Yksinoloa kannattaa kuvata videolle ja tarkastella, mitä tapahtuu ennen tuhoamista, sen aikana ja sen jälkeen. Paras tapa auttaa koiraa riippuu siitä, mikä juuri tämän koiran käyttäytymistä aiheuttaa ja ylläpitää.

Miksi koira tuhoaa paikkoja yksin ollessaan?

Yksinolon aikana tapahtuva tuhoaminen voi liittyä esimerkiksi yksinoloon liittyvään pelkoon tai ahdistukseen, turhautumiseen, ympäristön tapahtumiin, ruoan etsimiseen tai koiran tarpeeseen pureskella ja käsitellä esineitä.

Myös useampi asia voi vaikuttaa samaan aikaan.

Tuhoaminen voi näyttää esimerkiksi tältä:

  • koira raapii tai puree ulko-ovea, ovenkarmeja tai muita poistumisreittejä
  • koira repii mattoa, sohvaa, sänkyä tai muuta irtaimistoa
  • koira avaa kaappeja, levittää roskia tai etsii ruokaa
  • koira kuljettaa, repii tai pureskelee tavaroita
  • koira pyrkii niin voimakkaasti ulos, että voi vahingoittaa itseään.

Tuhoamisen kohde voi antaa vihjeitä käyttäytymisen syystä, mutta siitä ei yksin voida tehdä varmoja päätelmiä. Oven raapiminen ei esimerkiksi automaattisesti tarkoita eroahdistusta, eikä sohvan pureskeleminen välttämättä tarkoita, että koiralla olisi vain tylsää.

Kuvaa koiraa yksinolon aikana

Paras tapa päästä tuhoamisen syyn jäljille on kuvata koiran yksinoloa.

Jos kotiin tullessa sohvan kulma on revitty, näemme vain lopputuloksen. Videolta voidaan sen sijaan nähdä, mitä ennen sitä tapahtui.

Jääkö koira ensin lepäämään ja alkaa myöhemmin puuhata tavaroiden kanssa? Alkaako se liikkua levottomasti heti ihmisen lähdettyä? Tarkkaileeko se ovea? Läähättääkö tai äänteleekö se? Reagoiko se rappukäytävästä kuuluvaan ääneen ennen tuhoamisen alkamista? Pystyykö se välillä palaamaan lepäämään?

Sama lopputulos – esimerkiksi rikottu ovenkarmi – voi syntyä hyvin erilaisen käyttäytymisketjun seurauksena.

Siksi myös ratkaisu riippuu siitä, mitä videolla tapahtuu.

Onko koiralla tylsää vai eroahdistusta?

Jos koira tuhoaa tavaroita yksin ollessaan, nämä kaksi selitystä asetetaan helposti vastakkain. Todellisuudessa tilanne voi olla paljon monimutkaisempi.

Yksinolo-ongelmat eivät ole yksi yhtenäinen ilmiö. Samankaltaisen käyttäytymisen taustalla voi olla esimerkiksi pelkoa, ahdistusta tai turhautumista, ja koiran käyttäytymiseen voivat vaikuttaa samanaikaisesti myös ympäristön tapahtumat (de Assis ym. 2020; Lenkei ym. 2021).

Myös koiran muu käyttäytyminen antaa tärkeää tietoa. Jos tuhoamiseen liittyy jatkuvaa liikkumista, ääntelyä, läähättämistä, oven tai ikkunoiden tarkkailua ja vaikeutta asettua lepäämään, kokonaisuus näyttää erilaiselta kuin silloin, jos koira lepää suuren osan yksinolosta ja käy välillä pureskelemassa jotakin.

Tuhoaminen on oire. Sen perusteella ei vielä tiedetä, mikä ongelma pitäisi ratkaista.

Koira tarvitsee mahdollisuuksia pureskella ja käyttää hampaitaan

Kaikki tavaroiden pureskeleminen ei liity yksinolo-ongelmaan. Erityisesti pennuille suun käyttäminen, pureskeleminen ja esineiden tutkiminen ovat tavallista käyttäytymistä. Myös aikuiselle koiralle kannattaa tarjota mahdollisuuksia pureskella, repiä ja käsitellä sille sopivia materiaaleja.

Jos koira etsii yksin ollessaan aktiivisesti tekemistä, kannattaa tarkastella myös sen koko arkea. Saako koira riittävästi sille mielekästä toimintaa? Onko sillä mahdollisuuksia toteuttaa lajilleen ja itselleen tärkeitä käyttäytymistarpeita? Entä pystyykö se myös lepäämään ja palautumaan?

Tekemisen lisääminen voi auttaa joissakin tilanteissa, mutta ahdistusta ei pidä tulkita tekemisen puutteeksi. Voimakkaasti ahdistuneen koiran ongelmaa ei ratkaista jättämällä sille enemmän aktivointia.

Kannattaako koiran tilaa rajata?

Ympäristön järjestäminen turvalliseksi on tärkeää, jos koira voi vahingoittaa itseään tai niellä vaarallisia esineitä. Pelkkä pääsyn estäminen tuhottaviin tavaroihin ei kuitenkaan ratkaise käyttäytymisen taustalla olevaa ongelmaa.

Myös tilan rajaamisen vaikutus riippuu koirasta.

Jollekin koiralle rauhallisempi ja pienempi tila voi helpottaa yksinoloa. Toiselle suljettu ovi tai voimakkaampi rajaaminen voi lisätä turhautumista tai pyrkimystä päästä tilasta pois. Siksi ei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa sääntöä siitä, pitäisikö koiran saada olla koko asunnossa vai rajatummassa tilassa.

Ympäristöä kannattaa muuttaa sen perusteella, mikä helpottaa juuri kyseisen koiran oloa ja tekee yksinolosta turvallista.

Saako koiralle jättää tekemistä yksinolon ajaksi?

Koiralle voi jättää turvalliseksi todettua pureskeltavaa tai muuta tekemistä, jos koira pitää siitä ja pystyy käyttämään sitä turvallisesti ilman valvontaa. Tekeminen voi olla joillekin koirille mielekäs osa yksinoloa. Sen merkitystä voi myös käyttää yhtenä havaintona koiran tilanteesta: pystyykö koira syömään tai pureskelemaan ihmisen lähdettyä, ja mitä se tekee sen jälkeen?

Ruoan syöminen ei kuitenkaan yksin todista, että koira olisi täysin rento, eikä syömättömyys yksin osoita eroahdistusta. Jos koiran yksinolo on vaikeaa, tekeminen ei korvaa itse ongelman selvittämistä ja hoitamista.

Vakava tuhoaminen on turvallisuusriski

Jos koira yrittää voimakkaasti päästä ovesta tai ikkunasta ulos, repii rakenteita tai tuhoaa ympäristöä tavalla, jossa se voi vahingoittaa hampaitaan, kynsiään tai muuta kehoaan, kyse ei ole enää vain kodin irtaimiston suojelemisesta.

Tällaisessa tilanteessa koiran jättämistä yksin kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää ongelman selvittämisen aikana.

Voimakkaassa yksinolo-ongelmassa kannattaa hakea apua koirien käyttäytymiseen perehtyneeltä ammattilaiselta. Myös eläinlääkärin arvio voi olla tarpeen. Fyysiset sairaudet voivat vaikuttaa yksinoloon, ja vaikeassa eroahdistuksessa lääkitys voi olla yksi osa hoitoa (Hauser 2024; King ym. 2000; Simpson ym. 2007).

Miten koiraa voi auttaa?

Ensimmäiseksi kannattaa selvittää, mitä yksinolon aikana todella tapahtuu. Kuvaa koiraa ja tarkastele käyttäytymistä kokonaisuutena. Milloin tuhoaminen alkaa? Mitä sitä ennen tapahtuu? Näkyykö koirassa muita yksinolo-ongelmaan viittaavia käyttäytymisiä? Pystyykö se lepäämään? Vaikuttavatko ympäristön äänet tilanteeseen?

Sen jälkeen voidaan miettiä, millaista apua juuri tämä koira tarvitsee. Yhdelle koiralle tärkeää voi olla yksinolon asteittainen harjoittelu, toiselle ympäristön muuttaminen ja kolmannelle kokonaiskuormituksen tai terveydentilan huomioiminen. Jos tuhoaminen liittyy ennen kaikkea koiran normaaliin pureskeluun ja tekemisen tarpeeseen, ratkaisut ovat jälleen erilaisia.

Harjoittelun pitäisi seurata ongelman syytä – ei näkyvää oiretta.

Lue lisää: Koiran eroahdistus – oireet, syyt ja hoito

Tuhoaako koirasi paikkoja yksin ollessaan?

Jos koiran yksinolo on jo ongelma, pelkkä tuhoamisen estäminen ei yleensä riitä. Olennaista on selvittää, miksi juuri sinun koirasi tuhoaa paikkoja ja mitä muuta sen yksinolon aikana tapahtuu.

Eroon eroahdistuksesta -verkkokurssilla opit tarkastelemaan koiran yksinoloa kokonaisuutena ja rakentamaan harjoittelua oman koirasi tilanteen perusteella. Saat käytännön keinoja yksinolo-ongelman selvittämiseen ja harjoitteluun vaihe vaiheelta.

Tutustu Eroon eroahdistuksesta -verkkokurssiin →

Lähteet

de Assis, L. S., Matos, R., Pike, T. W., Burman, O. H. P. & Mills, D. S. (2020). Developing diagnostic frameworks in veterinary behavioral medicine: Disambiguating separation related problems in dogs. Frontiers in Veterinary Science, 6, 499. https://doi.org/10.3389/fvets.2019.00499

Hauser, H. (2024). Separation-related problems and their interaction with physical disease. Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice, 54(1), 29–42. https://doi.org/10.1016/j.cvsm.2023.08.003

King, J. N., Simpson, B. S., Overall, K. L., ym. (2000). Treatment of separation anxiety in dogs with clomipramine: Results from a prospective, randomized, double-blind, placebo-controlled, parallel-group, multicenter clinical trial. Applied Animal Behaviour Science, 67(4), 255–275. https://doi.org/10.1016/S0168-1591(99)00127-6

Lenkei, R., Faragó, T., Bakos, V. & Pongrácz, P. (2021). Separation-related behavior of dogs shows association with their reactions to everyday situations that may elicit frustration or fear. Scientific Reports, 11, 19207. https://doi.org/10.1038/s41598-021-98526-3

Simpson, B. S., Landsberg, G. M., Reisner, I. R., ym. (2007). Effects of Reconcile (fluoxetine) chewable tablets plus behavior management for canine separation anxiety. Veterinary Therapeutics, 8(1), 18–31.

Yksilöllinen puhelinneuvonta

Yksilöllistä apua ongelmiin lemmikkisi kanssa, helposti ja nopeasti! Puhelinneuvonnassa apunasi on eläinten käytösneuvoja ja -kouluttaja Jaana Pohjola.