Koiran kanssa harjoitellessa ihminen tekee valtavan määrän päätöksiä koiran puolesta. Päätämme, milloin harjoitus alkaa, mitä harjoitellaan, kuinka monta toistoa tehdään, milloin pidetään tauko ja milloin harjoittelu lopetetaan. Samalla arvioimme, onko koira motivoitunut, jaksaako se vielä, onko tehtävä sopivan vaikea ja miltä harjoittelu siitä vaikuttaa.
Arviointi ei kuitenkaan ole helppoa. Emme voi täsmälleen tietää, mitä koira ajattelee tai kokee, vaan teemme päätelmiä sen käyttäytymisestä. Joskus huomaamme muutoksen vasta, kun se näkyy jo selvästi: koira alkaa äännellä, kiihtyy, jää haistelemaan, tarjoaa muuta toimintaa, välttelee tehtävää tai poistuu harjoituksesta. Yksittäinen käyttäytyminen ei vielä kerro varmasti, mistä on kyse, mutta muutos koiran käyttäytymisessä on tietoa, johon kannattaa suhtautua vakavasti.
Perinteisesti harjoittelu rakentuu pitkälti yksisuuntaisesti. Ihminen suunnittelee harjoituksen, antaa koiralle vihjeen ja palkitsee oikean vastauksen. Näin voi olla myös silloin, kun koulutus perustuu kokonaan positiiviseen vahvistamiseen. Koiraa ei tarvitse pakottaa eikä rangaista, mutta sillä voi silti olla melko vähän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä harjoituksen aikana tapahtuu.
Entä jos kaikkea ei tarvitsisikaan yrittää päätellä koirasta? Entä jos harjoitteluun rakennettaisiin tilanteita, joissa koira voisi itse vaikuttaa esimerkiksi tauon ajankohtaan, tehtävän valintaan tai siihen, tehdäänkö uusi toisto?
Eläinten hyvinvointitutkimuksessa valinta, kontrolli ja toimijuus ovat nousseet tärkeiksi käsitteiksi. Valinnan mahdollisuus voi antaa eläimelle keinon hakeutua sille itselleen merkityksellisiin vaihtoehtoihin, kun taas kontrollilla tarkoitetaan mahdollisuutta vaikuttaa omalla toiminnalla siihen, mitä ympäristössä tapahtuu. Toimijuus on tätä laajempi käsite, johon liittyy eläimen mahdollisuus toimia tavoitteellisesti ympäristössään. Valinnan tarjoaminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita hyvää hyvinvointia, vaan olennaista on muun muassa se, ovatko vaihtoehdot eläimelle merkityksellisiä ja pystyykö eläin todella vaikuttamaan lopputulokseen (Englund & Cronin, 2023).
Tätä ajatusta olen soveltanut koirien harjoitteluun Kysytään koiralta® -koulutuksissa. Tavoitteena ei ole siirtää vastuuta harjoittelusta koiralle. Ihminen vastaa edelleen turvallisuudesta, harjoituksen suunnittelusta ja siitä, millaiseen tilanteeseen koira asetetaan. Sen sijaan harjoittelusta voidaan tehdä hieman vähemmän yksisuuntaista: koiralle voidaan rakentaa tapoja kertoa, mitä se haluaa tehdä, haluaako se jatkaa tai tarvitseeko se jotakin muuta.
Ihminen voi edelleen opettaa koiraa. Mutta samalla koira voi opettaa ihmiselle, miten sitä kannattaa opettaa.
Lyhyesti: mitä koiran valinnanvapaus harjoittelussa tarkoittaa?
Valinnanvapaus harjoittelussa tarkoittaa sitä, että koiralla on todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä harjoituksen aikana tapahtuu. Koira voi esimerkiksi vaikuttaa taukoon, tehtävään, toistojen määrään tai siihen, haluaako se jatkaa harjoittelua. Valinnanvapaus ei tarkoita vastuun siirtämistä koiralle, vaan ihminen vastaa edelleen harjoittelun turvallisuudesta ja kokonaisuudesta.
Pelkkä vaihtoehtojen tarjoaminen ei vielä takaa koiralle todellista vaikutusmahdollisuutta. Olennaista on, muuttaako koiran valinta tai muu aloite sitä, mitä ihminen tekee seuraavaksi (Englund & Cronin, 2023).
Sisältö
- Valinta ei ole sama asia kuin mahdollisuus vaikuttaa
- Positiivinen vahvistaminen ei vielä tarkoita valinnanvapautta
- Mitä tapahtuu, kun koira poikkeaa suunnitelmasta?
- Entä jos koira ei ymmärrä tai pysty?
- Miksi aloin kysyä koiralta?
- Saako koira sanoa ei?
- Mitä valinnanvapaus lopulta tarkoittaa?
- Usein kysyttyä koiran valinnanvapaudesta
- Lähteet
Valinta ei ole sama asia kuin mahdollisuus vaikuttaa
Koiralle voidaan tarjota valintoja monella tavalla. Se voi valita kahdesta lelusta, kahdesta tehtävästä tai siitä, kummalle alustalle se menee. Tällaiset valinnat voivat olla koiralle mielekkäitä, ja samalla ne voivat antaa ihmiselle tietoa siitä, mitä koira juuri siinä tilanteessa suosii.
Valinnan tarjoaminen ei kuitenkaan vielä itsessään tarkoita, että koiralla olisi paljon mahdollisuuksia vaikuttaa harjoitteluun. Jos ihminen on määritellyt kaikki vaihtoehdot etukäteen ja harjoitus jatkuu joka tapauksessa, koiran päätösvalta koskee vain hyvin pientä osaa tilanteesta. Eläinten hyvinvointia käsittelevässä tutkimuksessa valinnan mahdollisuus ja kontrolli erotetaankin toisistaan: kontrolliin liittyy olennaisesti se, että eläimen oma käyttäytyminen vaikuttaa ennakoitavasti siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu (Englund & Cronin, 2023).
Harjoittelussa kiinnostava kysymys ei siksi ole vain se, minkä vaihtoehdon koira valitsee, vaan myös se, millaisia vastauksia olemme valmiita ottamaan vastaan. Jos tarjoamme koiralle kaksi tehtävää, voiko se valita kumman tahansa? Entä voiko se olla valitsematta kumpaakaan? Jos kysymme, haluaako koira uuden toiston, voiko sen vastaus todella johtaa harjoituksen päättymiseen?
Tämä on Kysytään koiralta® -ajattelussa olennainen ero. Tarkoituksena ei ole vain keksiä koiralle enemmän valintatehtäviä, vaan rakentaa harjoitteluun kohtia, joissa koiran toiminta voi muuttaa myös ihmisen toimintaa. Vanhoissa Kysytään koiralta® -materiaaleissani tämä tiivistyi hyvin yksinkertaisiin kysymyksiin: tehdäänkö, mitä tehdään ja tehdäänkö uudestaan.
Tässä tullaan samalla toimijuuden ytimeen. Koira ei ole harjoituksessa vain ihmisen antamiin vihjeisiin vastaava osapuoli, vaan aktiivinen toimija, jolla on omia tavoitteita ja jonka käyttäytyminen tuottaa tietoa. Tämä ei poista ihmisen vastuuta eikä tarkoita sitä, että koiran pitäisi saada päättää kaikesta. Se tarkoittaa, että ihmisen ei tarvitse päättää kaikesta vain siksi, että hän on vastuussa harjoittelusta.
Positiivinen vahvistaminen ei vielä tarkoita valinnanvapautta
Koiran koulutus voi perustua kokonaan positiiviseen vahvistamiseen ja olla silti rakenteeltaan hyvin pitkälti ihmisen ohjaamaa. Ihminen päättää, mitä harjoitellaan, antaa vihjeen, koira tekee tehtävän ja ihminen palkitsee. Sen jälkeen ihminen päättää, tehdäänkö uusi toisto, nostetaanko kriteeriä, vaihdetaanko tehtävää tai pidetäänkö tauko. Koiraa voidaan kouluttaa ystävällisesti ja palkitsemiseen perustuen, vaikka sillä olisi vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa harjoituksen kulkuun.
Tässä on hyödyllistä erottaa toisistaan kaksi asiaa. Positiivinen vahvistaminen kuvaa sitä, miten käyttäytymisen seurauksilla voidaan lisätä käyttäytymisen todennäköisyyttä. Valinnanvapaus ja kontrolli puolestaan liittyvät siihen, millaisia mahdollisuuksia eläimellä on tehdä valintoja ja vaikuttaa omalla toiminnallaan siihen, mitä sille tapahtuu. Eläinten hyvinvointia käsittelevässä kirjallisuudessa valinnan ja kontrollin mahdollisuuksia tarkastellaankin eläimen toimijuuteen liittyvinä kysymyksinä, ei tietyn koulutusmenetelmän ominaisuutena (Englund & Cronin, 2023).
Ero tulee näkyväksi esimerkiksi silloin, kun koira alkaa tehdä harjoituksen aikana jotakin muuta kuin sille annettua tehtävää. Se saattaa haistella, katsella ympärilleen, äännellä, hidastua tai poistua paikalta. Jos tarkastelemme tilannetta vain koulutettavan käyttäytymisen näkökulmasta, huomio kiinnittyy helposti siihen, miten saisimme koiran takaisin tehtävään ja pääsisimme vahvistamaan haluamaamme toimintaa. Valinnanvapauden näkökulmasta voimme lisäksi kysyä, kertooko koiran toiminta meille jotakin itse harjoituksesta.
Tämä ei tarkoita, että jokainen koiran tekemä asia pitäisi tulkita tietoiseksi viestiksi tai että tietäisimme yksittäisestä käyttäytymisestä, mitä koira ajattelee. Koira voi esimerkiksi haistella lukemattomista eri syistä. Käyttäytymisen muuttuminen antaa meille kuitenkin syyn tarkastella tilannetta tarkemmin: muuttuiko tehtävä, ympäristö, palkitseminen, koiran vire tai jokin muu harjoituksessa samaan aikaan?
Kysytään koiralta® -ajattelussa koiran aloitteita ei siksi tarvitse nähdä harjoitusta häiritsevänä “roskana”, joka pitäisi ensimmäiseksi saada pois. Osa niistä voi tarjota meille tietoa, jota emme olisi saaneet, jos koira olisi vain jatkanut sille annettujen tehtävien suorittamista. Vanhoissa Kysytään koiralta® -materiaaleissani juuri ääntely, haistelu, välttely ja kiihtyminen olivat esimerkkejä käyttäytymisistä, joiden kohdalla pysähdyttiin tarkastelemaan mahdollista konfliktia harjoituksessa.
Positiivinen vahvistaminen voi siis vastata kysymykseen, miten haluamaamme käyttäytymistä vahvistetaan. Valinnanvapaus tuo rinnalle toisen kysymyksen: mitä koiran muu käyttäytyminen kertoo meille ja voiko koira omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, mitä harjoituksessa tapahtuu seuraavaksi?
Mitä tapahtuu, kun koira poikkeaa suunnitelmasta?
Harjoittelussa tulee väistämättä tilanteita, joissa koira ei toimikaan niin kuin olimme suunnitelleet. Se alkaa ehkä äännellä, haistella ympäristöä, kiihtyy, tarjoaa aivan muita käyttäytymisiä tai poistuu tehtävästä. Mitä tarkemmin harjoitus on suunniteltu, sitä helpommin tällainen toiminta näyttää ylimääräiseltä “roskalta”, joka pitäisi saada pois ennen kuin pääsemme jatkamaan varsinaista harjoittelua.
Käyttäytymisen muutos voi kuitenkin olla ensimmäinen vihje siitä, ettei harjoitus toimi koiran näkökulmasta aivan niin kuin kuvittelimme. Taustalla voi olla esimerkiksi turhautumista, väsymystä, ympäristön kuormittavuutta, tehtävän vaikeutta tai ristiriitaisten tavoitteiden synnyttämä konflikti. Yksittäisestä käyttäytymisestä ei voida päätellä, mikä näistä on kyseessä, mutta juuri siksi koiran toimintaa kannattaa käyttää syynä pysähtyä eikä vain käyttäytymisenä, joka pitäisi saada loppumaan.
Konfliktilla tarkoitetaan tilannetta, jossa keskenään yhteensopimattomat toimintataipumukset tai tavoitteet ovat samanaikaisesti läsnä. Eläinten käyttäytymistieteessä konfliktitilanteisiin on yhdistetty esimerkiksi lähestymisen ja välttämisen välistä ristiriitaa sekä käyttäytymistä, joka syntyy tilanteessa, jossa eläin ei pysty toteuttamaan yhtä aikaa eri toimintataipumuksiaan. Käytännön harjoittelussa emme kuitenkaan voi nähdä koiran sisäistä konfliktia suoraan. Voimme havaita vain käyttäytymisen ja tilanteen, jossa se muuttuu.
Vanhoissa Kysytään koiralta® -materiaaleissani konfliktin mahdollisina näkyvinä merkkeinä tarkasteltiin esimerkiksi ääntelyä, haistelua, välttelyä ja kiihtymistä. Näitä ei kuitenkaan kannata tehdä uudeksi tarkistuslistaksi, jossa esimerkiksi haistelu tarkoittaisi automaattisesti konfliktia. Kiinnostavampaa on tarkastella muutosta suhteessa tilanteeseen: mitä tapahtui juuri ennen käyttäytymisen muuttumista, milloin sama käyttäytyminen toistuu ja mitä sen jälkeen tapahtuu?
Joskus myös ihmisen reaktio koiran käyttäytymiseen alkaa muodostaa toistuvaa kaavaa. Koira esimerkiksi ääntelee, ohjaaja keskeyttää tehtävän, tehdään koiralle helppo ja tuttu tehtävä ja sen jälkeen alkuperäistä harjoitusta yritetään uudelleen. Vanhoissa materiaaleissani nostin esiin mahdollisuuden, että tällainen konfliktin ratkaisutapa voi itsessään alkaa tuottaa koiralle ennakoitavuutta ja hallinnan tunnetta, jolloin sama tapahtumaketju toistuu harjoituksesta toiseen.
Tällaisessa tilanteessa ratkaisu ei välttämättä ole koiran ääntelyn tai muun näkyvän käyttäytymisen poistaminen. Kiinnostavampi kysymys on, miksi koiran täytyy ensin äännellä, kiihtyä tai poistua tehtävästä saadakseen harjoituksen muuttumaan. Jos juuri tämä käyttäytyminen on koiran toimivin tapa vaikuttaa tilanteeseen, olemme ehkä opettaneet koiralle huomaamattamme, millä tavalla se saa äänensä kuuluviin.
Valinnanvapauden näkökulmasta voimme yrittää rakentaa koiralle muitakin tapoja vaikuttaa harjoituksen kulkuun. Sen ei tarvitse odottaa siihen asti, että harjoitus on sille liian vaikea tai konflikti näkyy voimakkaana käyttäytymisenä. Voimme opetella huomaamaan pienempiä muutoksia ja ennen kaikkea rakentaa harjoitukseen tilanteita, joissa koira voi tehdä aloitteen jo aikaisemmin.
Tavoitteena ei ole koira, joka ei koskaan poikkea suunnitelmasta. Kiinnostavampaa on rakentaa harjoittelu, jossa koiran ei tarvitse tehdä kovin suurta numeroa saadakseen meidät muuttamaan suunnitelmaa.
Säröt harjoittelussa ovat kiinnostavia
Omassa työssäni olen huomannut kiinnostuvani harjoittelussa erityisesti säröistä – niistä hetkistä, joissa koira ei teekään sitä, mitä ihminen oli suunnitellut. Minulle ne ovat usein kiinnostavampia kuin tilanteet, joissa koira suorittaa taidon varmasti ja täsmällisesti. Kun koira pysähtyy, katsoo muualle, tekee oman aloitteen tai lähtee tekemään jotakin aivan muuta, näkyviin voi tulla asioita, joita hyvin sujuvassa harjoituksessa ei huomaisi lainkaan.
Siksi havainnoin koiria mielelläni myös harrastusympäristössä silloin, kun ne eivät ole tehtävän tai vihjeen alla. Mitä koira tekee treenihallissa, kentällä tai harjoituspaikalla silloin, kun emme koko ajan kerro sille, mitä sen pitäisi tehdä? Mihin se menee, mitä se tutkii, minkä lähelle se hakeutuu, mistä se poistuu ja millaisia aloitteita se tekee? Tällainen havainnointi voi kertoa koirasta aivan erilaisia asioita kuin onnistuneiden suoritusten seuraaminen.
Samalla olen huomannut, kuinka vaikeaa tämä voi olla ihmiselle. Monessa harrastuksessa totumme siihen, että koira on harjoitusympäristössä lähes jatkuvasti jollakin tavalla meidän ohjauksessamme. Kun koiralle annetaankin tilaa olla hetken ilman tehtävää, ohjaajalle voi syntyä nopeasti tarve kutsua koira takaisin, pyytää kontaktiin tai antaa sille jotakin tekemistä. Jos olemme tottuneet katsomaan koiraa ennen kaikkea silloin, kun se tekee sitä mitä pyydämme, voi olla yllättävän vaikeaa vain seurata, mitä se tekee silloin, kun emme pyydä mitään.
Juuri näissä hetkissä koira voi kuitenkin näyttää meille jotakin, mitä emme olisi osanneet siltä kysyä. Jos tarjoamme aina vain ne vaihtoehdot, jotka olemme itse keksineet, saamme helposti vastauksia vain kysymyksiin, jotka osasimme jo esittää.
Entä jos koira ei ymmärrä tai pysty?
Harjoituksia suunnitellessa mietimme yleensä sitä, mitä haluamme koiran tekevän. Rakennamme tehtävän, opetamme tarvittavia taitoja ja pyrimme tekemään onnistumisesta koiralle mahdollisimman todennäköistä. Harvemmin pysähdymme miettimään yhtä toisenlaista kysymystä: mitä koira voi tehdä silloin, kun se ei ymmärrä tehtävää tai ei juuri siinä tilanteessa pysty tekemään sitä?
Tällainen tilanne tulee väistämättä vastaan. Tehtävä voi olla koiralle epäselvä, ympäristö liian vaikea tai jokin aiemmin hyvin osattu taito ei olekaan siinä hetkessä käytettävissä. Koira voi yrittää ratkaista tilanteen monella tavalla: se voi tarjota aiemmin oppimiaan käyttäytymisiä, kiihtyä, hidastua, jäädä paikalleen, suunnata huomionsa muualle tai poistua tehtävästä. Jälleen yksittäisestä käyttäytymisestä ei voida päätellä varmasti, miksi koira toimii niin kuin toimii.
Ihmisen näkökulmasta tällainen hetki näyttää helposti epäonnistuneelta toistolta. Silloin houkutus on suuri yrittää uudelleen, helpottaa tehtävää tai saada koira tavalla tai toisella takaisin harjoitukseen. Valinnanvapauden näkökulmasta tilanteessa on kuitenkin toinenkin kiinnostava kysymys: onko koiralla turvallinen ja ymmärrettävä tapa toimia silloin, kun se ei pysty vastaamaan siihen, mitä siltä pyydämme?
Tätä kysymystä olen pitänyt omassa harjoittelussani tärkeänä jo pitkään. Vanhoissa Kysytään koiralta® -materiaaleissani se oli tiivistetty hyvin yksinkertaisesti kysymykseen: mitä koira tekee, jos se ei ymmärrä tai pysty? Ajatus liittyy laajemmin siihen, että harjoittelussa koiran vaikutusmahdollisuuksien pitäisi säilyä myös silloin, kun kaikki ei mene suunnitelman mukaan.
Hyvässä harjoituksessa ei siis tarvitse olla vain reitti onnistumiseen. Siinä kannattaa miettiä myös, mitä tapahtuu silloin, kun koira ei juuri nyt pysty onnistumaan.
Miksi aloin kysyä koiralta?
Ajatus valinnanvapaudesta harjoittelussa ei ole omassa työssäni lähtenyt siitä, että koiran kouluttamisesta pitäisi tehdä mahdollisimman monimutkaista tai että jokaiseen harjoitukseen pitäisi lisätä uusia valintatilanteita. Päinvastoin. Se on lähtenyt hyvin käytännöllisestä tarpeesta ratkaista harjoittelussa vastaan tulevia ongelmia.
Jos koira kiihtyy harjoituksessa kerta toisensa jälkeen, alkaa äännellä, välttelee jotakin tehtävää, menettää motivaationsa tai poistuu tilanteesta, ihmisen ensimmäinen ratkaisu on helposti yrittää muuttaa koiran käyttäytymistä. Opetamme koiralle paremman tavan odottaa, enemmän keskittymistä, rauhallisempaa toimintaa tai vahvemman taidon. Joskus se auttaa. Joskus ongelma kuitenkin säilyy, vaikka koira oppisi suorittamaan tehtävän paremmin.
Minua alkoi kiinnostaa, mitä tapahtuisi, jos yrittäisimme korjata koiran käyttäytymisen sijaan itse harjoittelua. Sitä varten tarvitaan koiralta tietoa. Ihminen voi tehdä hyviä havaintoja, mutta emme voi tietää varmasti, milloin tehtävä muuttuu koiralle liian vaikeaksi, kuinka pitkän tauon se tarvitsee tai haluaako se juuri nyt tehdä vielä uuden toiston. Sen sijaan että yrittäisimme aina päätellä vastauksen koiran puolesta, voimme joissakin tilanteissa rakentaa sille mahdollisuuden kertoa se itse.
Tästä tarpeesta ovat syntyneet myös monet Kysytään koiralta® -koulutuksissa käyttämäni harjoittelun tavat. Jo vanhoissa materiaaleissani valinnan mahdollisuudet jakautuivat taukoihin, tehtävien valintaan ja tilanteisiin, joissa koira ei ymmärrä tehtävää tai pysty tekemään sitä. Taustalla ei siis ollut ajatus valinnanvapaudesta itseisarvoisena harjoituksena, vaan kysymys siitä, miten saamme koiran näkökulman mukaan silloin, kun yritämme ymmärtää, miksi harjoittelu ei toimi.
Tämä muutti samalla tapaani ajatella koiran “ääntä”. Koiran ei tarvitse osata kertoa meille, miltä siitä tuntuu tai miksi jokin harjoitus on vaikea. Voimme kuitenkin rakentaa tilanteita, joissa sen käyttäytymisellä on meille ymmärrettäviä seurauksia: koira voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Silloin meidän ei tarvitse odottaa, että sen täytyy kiihtyä, vältellä, äännellä tai lopulta poistua tilanteesta saadakseen harjoituksen muuttumaan.
Koiran äänen mukaan ottaminen ei siis ole harjoitteluun lisätty koriste. Se voi olla yksi tapa saada tietoa, jota tarvitsemme harjoittelun ongelmien ratkaisemiseen.
Saako koira sanoa ei?
Koiralta on helppo kysyä silloin, kun arvelemme tietävämme vastauksen etukäteen. Tarjoamme mahdollisuutta harjoitella ja koira tulee innokkaasti mukaan. Annamme sen valita kahdesta tehtävästä ja se valitsee toisen. Kysymme, tehdäänkö uudestaan, ja koira näyttää olevan heti valmis uuteen toistoon. Tällaisissa tilanteissa koiran valinta sopii hyvin yhteen ihmisen suunnitelman kanssa.
Valinnanvapauden kannalta kiinnostavampi tilanne syntyy silloin, kun vastaus on jotakin muuta. Koira ei valitse kumpaakaan tehtävää, ei palaa tauolta tai ei haluakaan tehdä uudestaan. Silloin joudumme pohtimaan, oliko koiralle todella annettu mahdollisuus vaikuttaa harjoitteluun vai oliko tarkoituksena lopulta saada se valitsemaan jokin niistä vaihtoehdoista, joita ihminen sille tarjosi.
Eläimen toimijuutta käsittelevässä tutkimuksessa mahdollisuus osallistua tai olla osallistumatta on nostettu yhdeksi tavaksi tarkastella eläimen kontrollia omassa tilanteessaan. Tämä ei tarkoita sitä, että eläimen jokainen valinta pitäisi toteuttaa tai että yksittäisestä valinnasta voitaisiin päätellä varmasti, miksi eläin sen teki. Valinnan merkitys riippuu tilanteesta, vaihtoehdoista ja siitä, mitä valinnasta seuraa. (Littlewood ym., 2023.)
Harrastaminen tarjoaa tämän tutkimiseen erityisen kiinnostavan ympäristön. Toisin kuin esimerkiksi välttämättömissä hoitotoimenpiteissä, monen harrastusharjoituksen kohdalla meillä on varaa kysyä, onko juuri tämä tehtävä tehtävä juuri nyt. Jos koira ei halua uutta toistoa, harjoituksen jatkaminen ei useinkaan ole välttämätöntä. Voimme käyttää vastauksen tietona ja miettiä myöhemmin, mitä tilanteessa tapahtui.
Koiran “ei” ei myöskään kerro meille automaattisesti, että koira ei pidä lajista, harjoittelusta tai kyseisestä tehtävästä. Se kertoo paljon rajatummin siitä, mitä koira teki juuri näissä olosuhteissa. Ehkä se haluaa tauon, ehkä ympäristössä tapahtuu jotakin kiinnostavampaa, ehkä tehtävä on vaikea tai ehkä koira yksinkertaisesti valitsee sillä hetkellä jotakin muuta. Kysymisen tarkoitus ei ole kuvitella tietävämme koiran vastauksen syytä, vaan saada sellaista tietoa, jota meillä ei muuten olisi.
Tämä tekee myös kieltäytymisestä kiinnostavan osan harjoittelua. Jos koira voi vaikuttaa harjoitukseen vain tekemällä sen, mitä ihminen toivoo, sen vaikutusmahdollisuus on lopulta melko kapea. Jos kysymme koiralta, meidän täytyy ainakin olla kiinnostuneita myös vastauksesta, jota emme itse olisi valinneet.
Koiran kuunteleminen ei tarkoita, että koira päättää kaikesta. Se tarkoittaa, että koiran vastaus voi vaikuttaa siihen, mitä ihminen päättää seuraavaksi.
Mitä valinnanvapaus lopulta tarkoittaa?
Valinnanvapaus harjoittelussa ei tarkoita sitä, että koira suunnittelee harjoitukset tai että ihminen luopuu vastuustaan. Ihminen vastaa edelleen harjoittelun turvallisuudesta, ympäristöstä, tavoitteista ja siitä, millaisiin tilanteisiin koira asetetaan. Kaikkia päätöksiä ei kuitenkaan tarvitse tehdä koiran puolesta.
Koiralle voidaan rakentaa harjoitteluun kohtia, joissa sen toiminta vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Se voi vaikuttaa esimerkiksi taukoon, tehtävän valintaan tai siihen, jatketaanko harjoittelua. Vielä tärkeämpää on huomata myös ne vastaukset, joita emme osanneet etukäteen tarjota vaihtoehdoiksi.
Minulle juuri nämä hetket ovat yksi harjoittelun kiinnostavimmista puolista. Kun koira poikkeaa suunnitelmasta, harjoitukseen syntyy särö, jonka kautta voimme saada uutta tietoa. Tavoitteena ei ole tulkita jokaista koiran liikettä viestiksi tai kuvitella tietävämme varmasti, mitä koira ajattelee. Tarkoituksena on antaa koiran käyttäytymiselle mahdollisuus vaikuttaa myös meidän käyttäytymiseemme.
Vuoropuhelu syntyy näiden väliin: ihminen kantaa vastuun, mutta hänen ei tarvitse sen vuoksi päättää kaikesta.
Kysytään koiralta® -ajattelussa tämä on ollut alusta asti keskeinen kysymys. Koiran äänen mukaan ottaminen ei ole harjoitteluun lisätty temppu eikä tapa tehdä kouluttamisesta monimutkaisempaa. Se on syntynyt tarpeesta ymmärtää ja ratkaista tilanteita, joissa harjoittelu ei toimi niin kuin olimme ajatelleet.
Jos kysymme koiralta, olennaisinta ei lopulta ole kysymys. Olennaisinta on, mitä teemme sen vastauksella.
Usein kysyttyä koiran valinnanvapaudesta
Valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että koiralla on todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä harjoittelussa tapahtuu. Se voi tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta vaikuttaa taukoon, valita tehtävien välillä tai kertoa, haluaako se jatkaa. Pelkkä vaihtoehtojen tarjoaminen ei vielä tarkoita todellista vaikutusmahdollisuutta, jos koiran valinta ei muuta sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu (Englund & Cronin, 2023).
Ei. Vastuu koiran hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja harjoittelun kokonaisuudesta kuuluu ihmiselle. Valinnanvapaus ei tarkoita vastuun siirtämistä koiralle, vaan sitä, ettei ihmisen tarvitse tehdä kaikkia päätöksiä koiran puolesta.
Harrastusharjoittelussa voidaan usein rakentaa koiralle mahdollisuus olla osallistumatta tai lopettaa harjoittelu. Yksittäinen kieltäytyminen ei kuitenkaan kerro varmasti sen syytä. Se kannattaa nähdä tietona juuri kyseisestä tilanteesta eikä esimerkiksi todisteena siitä, ettei koira pitäisi koko lajista.
Pelkästä yhdestä käyttäytymisestä sitä ei yleensä voida tietää varmasti. Siksi kannattaa tarkastella koiran käyttäytymistä kokonaisuutena ja sitä, miten se muuttuu harjoituksen aikana. Harjoitteluun voidaan myös rakentaa tilanteita, joissa koiran oma toiminta vaikuttaa siihen, jatketaanko harjoitusta.
Ei automaattisesti. Opetettu starttikäyttäytyminen voi olla hyödyllinen tapa rakentaa koiralle vaikutusmahdollisuuksia, mutta yksittäinen opetettu käyttäytyminen ei itsessään kerro kaikkea koiran kokemuksesta tai halukkuudesta osallistua. Olennaisempaa on tarkastella koko tilannetta ja sitä, voiko koira myös keskeyttää tai muuttaa tapahtumien kulkua.
Valinnan, kontrollin ja toimijuuden mahdollisuuksia on yhdistetty eläinten hyvinvointia käsittelevässä tutkimuksessa myönteisiin kokemuksiin ja mahdollisuuteen vaikuttaa omaan ympäristöön. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että jokaisen koiran motivaatio paranisi aina lisäämällä vaihtoehtojen määrää. Olennaisempaa on, ovatko valinnat koiralle merkityksellisiä ja voiko se todella vaikuttaa tilanteeseen (Englund & Cronin, 2023).
Lue lisää
Koiran aito motivaatio ja palkitseminen
Mitä koira itse tavoittelee ja miten sen omia tavoitteita voidaan hyödyntää kouluttamisessa?
Koiran omaehtoinen käsittely – hoitotoimet yhteistyössä koiran kanssa
Miltä koiran vaikutusmahdollisuudet näyttävät käsittelyssä ja hoitotoimenpiteissä?
Vuoropuhelu koiran kanssa lenkillä
Myös lenkillä koira tekee aloitteita, joihin ihminen voi oppia vastaamaan.
Kysytään koiralta®
Mistä Kysytään koiralta® -ajattelu on syntynyt ja miten se näkyy koiran kouluttamisessa, käsittelyssä ja arjessa?
Lähteet
Englund, M. D. & Cronin, K. A. (2023). Choice, control, and animal welfare: definitions and essential inquiries to advance animal welfare science. Frontiers in Veterinary Science, 10, 1250251.
Littlewood, K. E., Heslop, M. V. & Cobb, M. L. (2023). The agency domain and behavioral interactions: assessing positive animal welfare using the Five Domains Model. Frontiers in Veterinary Science, 10, 1284869.