Nirso kissa ja ruokinta virikkeellistämisnäkökulmasta
Nirso kissa kääntyy pois ruokakupilta ja epäilee aina, että ruoka on myrkytettyä. Nirso kissa ei heittäysy tahallaan hankalaksi, vaan nirsoilu ja tarkkuus ruuan suhteen on sillä geeneissä.
Oletko nähnyt miten saalistava kissa keskittyy? Kun kissalla on kohde tähtäimessä, sen jokainen solu virittyy tulevaan hyökkäykseen. Kissa on erittäin tehokas saalistaja. Saalistaminen on kissalle sisäsyntyinen, eli kissa osaa syntyessään jo saalistaa, ja saalistamisen eri osa-alueita se kehittää mm. leikkimällä. Kiinteä käytös on tapahtumasarja, joka kerran käynnistyessään etenee yleensä loppuun asti.
Kissa on synnynnäinen saalistaja
Saalistamisessa on useita eri vaiheita, joita kannattaa hyödyntää kissan virikkeellistämisessä. Saalistuksen ensi vaiheissa kissa paikallistaa ja havaitsee saaliin, sitten se vaanii, hyökkää ja lopulta nappaa ja syö saaliin. Kun ihminen leikkii kissan kanssa, painottuvat usein metsästyskäyttäytymisketjun ensimmäiset vaiheet, eikä ketju juuri milloinkaan pääty saaliin syömiseen, kuten luonnossa tapahtuu.
Hyvä esimerkki on laserosoittimet, joiden kanssa leikittämistä ei voida pitää suositeltavana. Ne painottavat liikaa hyökkäämisosaa ja loppuketju jää aina toteutumatta. Tämä saattaa turhauttaa kissaa paljonkin, ja se voi purkaa turhautumistaan johonkin ei-toivottuun. Joskus kissa saattaa leikin päätteeksi syödä lelun, mikä ei tietenkään ole toivottavaa, mutta ymmärrettävää – metsästyskäyttäytymisketju etenee kissasta huolimatta loppuun. Tästä syystä kannattaa miettiä, voiko kissaa virikkeellistää tai leikittää niin, että leikki voi joskus päättyä syömiseen. Yksi hyvä tapa aktivoida kissaa on ripotella ruuat niin, että se joutuu etsimään ne. Kissalle voi myös heitellä nappuloita, joita se saa saalistaa. Ruokintatyyli on tärkeä keino virikkeellistää kissaa.
Kissa ei ole tottunut jatkuvaan ruokintaan
Paras tapa pitää kissa aktiivisena ja tyytyväisenä on vähentää kupista ilmaiseksi tarjoiltujen ruoka-annosten määrää. Erilaisia vaihtoehtoja kuppiruokinnalle on kehitetty, ja niissä on tärkeä huomioida metsästyksessä käytettävien käyttäytymismallien hyödyntäminen. Aistien käyttöön ja saaliin paikantamiseen liittyviä käytöksiä kannustaa ruokien piilottaminen useisiin eri paikkoihin. Tällä keinolla saa kissan liikkumaan omaehtoisesti, mikä on tärkeää varsinkin ylipainoisilla kissoilla. Erilaiset ruoka- ja älypelit kannustavat kognitiiviseen ongelmanratkaisuun ja niissä voi harjoitella saaliin nappaamista.
Emo opettaa pennut saalistamaan kantamalla niille ensin kuolleita ja myöhemmin eläviä saaliseläimiä. Pentu jatkaa tätä samaa ihmisomistajansa kanssa, se tuo saaliinsa näytille, olivatpa ne oikeita hiiriä tai leluja. Metsästyskäyttäytyminen on niin tärkeä osa kissaa, että sen on saatava toteuttaa tätä lajityypillistä käyttäytymistään voidakseen hyvin. Ulkoilevilla kissoilla ongelmaa ei ole – ne keksivät itse keinot aktivoida itseään ja löytävät saaliinsa. Sisäkissoille olisi tarjottava mahdollisuuksia metsästykseen muilla keinoin. Hyvä keino on ulkoiluttaa sisäkissaa valjaissa, jolloin se yleensä aina löytää heinäsirkkoja tai muita hyönteisiä, joita saalistaa. Mikäli ulkoilu ei onnistu, on syytä panostaa kehittäviin leikkeihin ja nähdä hiukan vaivaa.
Ruuan tuputtaminen ei helpota kissan nirsoilua
Usein nirsoilevilla kissoilla pidetään ruokia koko ajan saatavilla siltä varalta, että ne söisivät mahdollisimman paljon. Usein tämä käytäntö toimii päinvastoin, eli kissasta tulee entistä nirsompi. Tähän on useita syitä. Saalistavana eläimenä kissa ei ole tottunut siihen, että ruokaa on koko ajan saatavilla. Lisäksi ruuan arvo heikkenee, mitä helpommalla se kuppiin kilahtaa. Yleisesti voidaan sanoa, että eläimet työskentelevät mielellään ruokaa saadakseen. Nirsoilla kissoilla toimii yleensä paremmin säännölliset ruoka-ajat kuin vapaa ruokinta. Nirson kissan ruokahalua voi lisätä aktivoimalla kissaa ja tarjoamalla sille uusia elämyksiä. Aktivointi voi tarkoittaa temppujen opettelua naksuttimen ja palkkioiden avulla tai ruokien piilottamista virikepalloon tai pahvihylsyyn.
Kissa on ehdoton lihansyöjä. Se ei tarvitse hiilihydraatteja lainkaan. Erään tutkimuksen mukaan kissa osaa valita ruokansa niin, että se saa tasapainoisessa suhteessa rasvaa ja proteiinia. Tämän tehdäkseen sillä pitää olla, mistä valita. Kun kissa nirsoilee, kannattaa se aivan aluksi käyttää eläinlääkärillä tutkittavana. Mikäli mitään syytä nirsoilulle ei löydy, kannattaa rohkeasti kokeilla toista ruokaa. Saalistajana kissaa ei ole suunniteltu syömään tasakokoisia kuivanappuloita kupista, vaan työskentelemään ruuan eteen ja käyttämään koko hammaskalustoaan. Joskus nirsoilun taustalla voi olla masennuksen kaltainen tila, jossa kissa on menettänyt elämänilonsa. Joissakin tapauksissa masennus oireilee päinvastoin – kissa saattaa syödä itsensä ylilihavaksi, koska syöminen voi olla sille ainut asia, josta se saa itse päättää.
Kissan virikkeet liittyvät usein ruokaan
Tasalaatuinen ja kypsennetty ruoka on nopeasti syöty, eikä ruuan hankintaan kulu niin paljon aikaa kuin luonnonolosuhteissa. Kupista ruokkiminen ei kannusta kissaa toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä, mikä olisi eläimen hyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeää. Lajityypillisiä käytöksiä tulisi aina tukea kaikilla lemmikeillä, koska niillä on suora vaikutus hyvinvointiin. Kissan käyttäytymisen monimuotoisuutta tulisi vaalia, jotta sen aikabudjetti säilyisi mahdollisimman monipuolisena. Aikabudjetti tarkoittaa sitä, mitä kaikkea kissa päivän aikana tekee. Luonnonolosuhteissa kissan aikabudjetissa tärkeässä roolissa on metsästys ja ruuanhankinta, kun taas sisäkissoilta tämä osio saattaa puuttua kokonaan. Aikabudjettia voi omistaja seurata kirjaamalla ylös, kuinka paljon kissa viettää aikaa syöden, leikkien ja nukkuen. Virikkeellistämisen tavoite on muokata aikabudjettia niin, että kissalla on enemmän aktiivista aikaa kuin passiivista paikallaanoloa ja lepäämistä.
