Koirien tutustuttaminen toisiinsa – näin rakennat hyvän alun yhteiselolle

Kun kotiin tulee uusi koira, yksi ensimmäisistä kysymyksistä on, miten koirat kannattaa tutustuttaa toisiinsa. Ensimmäiseen tapaamiseen kohdistuu usein paljon odotuksia: koirien toivotaan pitävän toisistaan, leikkivän tai ainakin hyväksyvän toisensa heti.

Ensikohtaaminen on kuitenkin vasta suhteen alku. Koirien välinen suhde rakentuu vähitellen niiden kokemuksista toisistaan. Siksi täydellistä ensimmäistä kohtaamista tärkeämpää on se, millaiseksi koirien yhteinen arki muodostuu ensimmäisten päivien, viikkojen ja kuukausien aikana.

Tutustuttamisen tavoitteena ei tarvitse olla ystävyys tai yhdessä leikkiminen. Hyvä lähtökohta on, että molemmat koirat kokevat tilanteen turvalliseksi, pystyvät ottamaan etäisyyttä ja saavat tutustua toisiinsa omaan tahtiinsa. Rauhallinen rinnakkaiselo voi olla aivan yhtä onnistunut lopputulos kuin läheinen koirakaveruus.

Olet ehkä kuullut nämä neuvot

Kun uusi koira tulee taloon, koirien tutustuttamiseen liittyy edelleen sitkeitä neuvoja: koirien pitäisi antaa selvittää järjestyksensä keskenään, murinaan ei pitäisi puuttua tai mahdollisen riidan pitäisi antaa mennä loppuun asti.

Koirien ei kuitenkaan tarvitse ratkaista suhdettaan konfliktin kautta. Niiden välillä voi muodostua erilaisia ja myös melko pysyviä sosiaalisia suhteita, mutta tämä ei tarkoita, että ihmisen pitäisi jättää koirat selvittämään välejään keskenään.

Päinvastoin ihmisen kannattaa järjestää arki niin, että koirien ei tarvitse jatkuvasti kilpailla tärkeistä asioista tai puolustaa omaa tilaansa. Ruoka, lelut, lepo, tila ja ihmisen huomio voivat kaikki vaikuttaa koirien välisiin tilanteisiin. Tutkimuksissa esimerkiksi resurssit, omistajan huomio ja kiihtymistä aiheuttavat tilanteet ovat olleet tavallisia saman talouden koirien välisten konfliktien laukaisijoita.

Tutustuttamisessa olennaisempaa kuin koirien keskinäisen “järjestyksen” selvittäminen onkin seurata niiden vuorovaikutusta: pystyvätkö molemmat ottamaan etäisyyttä, pääsevätkö ne pois tilanteista ja tarvitseeko jompikumpi jatkuvasti voimakkaampia keinoja saadakseen toiselta tilaa?

Ensimmäinen kohtaaminen on vasta alku

Ensimmäiseen tapaamiseen kannattaa panostaa, mutta sen merkitystä ei tarvitse myöskään liioitella. Koirien välinen suhde ei ratkea yhden kohtaamisen perusteella, vaan rakentuu vähitellen yhteisten kokemusten kautta.

Uusi koira on aluksi toiselle vieras. Koirien tutustuessa myös niiden tapa olla toistensa kanssa voi muuttua. Siksi ensimmäisen tapaamisen perusteella ei kannata vielä päätellä, millainen koirien suhteesta lopulta muodostuu.

Tutustuttamisessa kannattaa ajatella yksittäisen kohtaamisen sijaan pidempää prosessia. Saavatko koirat levätä toisistaan? Voivatko ne ottaa etäisyyttä? Pystyykö kumpikin liikkumaan ja käyttämään tilaa ilman, että toinen jatkuvasti seuraa, estää tai painostaa? Entä syntyykö niiden välille toistuvasti tilanteita, joissa ruoka, lelut, ihmisen huomio tai kiihtyminen aiheuttavat jännitteitä?

Tavoitteena on rakentaa arki, jossa kummankaan koiran ei tarvitse jatkuvasti ratkaista vaikeita tilanteita itse. Mitä paremmin ihminen huomaa koirien välisen vuorovaikutuksen ja järjestää tilanteita niiden tarpeiden mukaan, sitä enemmän koirilla on mahdollisuuksia saada toisistaan turvallisia kokemuksia.

Koiranpennun tutustuttaminen aikuiseen koiraan

Pentu ei ole aikuiselle koiralle automaattisesti mieluisa uusi perheenjäsen. Pentu voi hakeutua jatkuvasti aikuisen seuraan, yrittää leikkiä, häiritä lepoa ja olla muutenkin aikuiselle koiralle kuormittava. Siksi aikuisen koiran ei pitäisi joutua yksin huolehtimaan omista rajoistaan tai ”kasvattamaan” pentua.

Järjestä aikuiselle koiralle mahdollisuus levätä ja viettää aikaa ilman pentua. Myös pennun ja aikuisen koiran yhteistä aikaa kannattaa aluksi valvoa ja tarvittaessa katkaista tilanteita jo ennen kuin aikuisen täytyy voimakkaasti puolustaa omaa tilaansa.

Jos aikuinen koira murisee pennulle, murinaa ei kannata rangaista. Se on tärkeää tietoa siitä, että aikuinen koira tarvitsee tilanteessa muutosta. Ihmisen tehtävä on auttaa molempia koiria niin, ettei pennun tarvitse oppia aikuisen rajoja konfliktien kautta eikä aikuisen tarvitse jatkuvasti puolustaa niitä.

Kahden aikuisen koiran tutustuttaminen

Kahden aikuisen koiran tutustuttamisessa kannattaa lähteä siitä, että kumpikin koira saa itse säädellä etäisyyttään toiseen. Ensimmäiseen kohtaamiseen sopii yleensä rauhallinen ja riittävän väljä paikka, jossa koirien ei tarvitse heti jakaa keskenään kotia, lepopaikkoja tai muita tärkeitä resursseja.

Koiria ei tarvitse viedä suoraan tervehtimään toisiaan. Usein on helpompaa lähteä liikkeelle ja antaa koirien ensin kävellä etäämmällä toisistaan. Etäisyyttä voidaan pienentää sen mukaan, miltä koirien käyttäytyminen näyttää. Jos koira haluaa ottaa etäisyyttä, sitä ei tarvitse houkutella tai ohjata lähemmäksi.

Tutustuminen ei myöskään pääty ensimmäiseen tapaamiseen. Kun uusi koira tulee kotiin, koirien välinen suhde alkaa rakentua uudessa ympäristössä. Aluksi kannattaa kiinnittää erityistä huomiota tilanteisiin, joissa mukana on ruokaa, leluja, lepopaikkoja, ihmisen huomiota tai voimakasta kiihtymistä. Koirien ei tarvitse jakaa kaikkea vain siksi, että ne asuvat samassa kodissa.

Myös kaksi toisilleen hyvin sopivaa koiraa voi tarvita omaa tilaa ja aikaa ilman toista. Hyvä suhde ei tarkoita jatkuvaa yhdessäoloa.

Rescuekoiran tutustuttaminen toiseen koiraan

Rescuekoiran tai kodinvaihtajan kohdalla tutustumiseen liittyy yksi erityinen tekijä: uudesta koirasta ei välttämättä vielä tiedetä, miten se käyttäytyy juuri tässä ympäristössä ja tämän koiran kanssa. Aiemmasta elämästä ja kokemuksista voi myös olla vain vähän tietoa.

Muutto uuteen kotiin on suuri muutos. Uusi ympäristö, ihmiset, koirat, hajut, äänet ja arkirutiinit tulevat koiran elämään samaan aikaan. Siksi ensimmäisiin päiviin ei kannata kasata tarpeettomasti lisää sosiaalisia vaatimuksia.

Jos kodissa asuu jo toinen koira, tavoitteena ei tarvitse olla mahdollisimman nopea yhdessäolo. Koirille kannattaa järjestää myös erilliset lepo- ja ruokailupaikat ja mahdollisuus viettää aikaa toisistaan erillään. Yhteistä aikaa voidaan lisätä vähitellen sen mukaan, miten koirat pystyvät olemaan toistensa seurassa.

Uuden koiran käyttäytymisestä ei myöskään kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ensimmäisten päivien perusteella. Adoptoitujen koirien käyttäytymistä seuranneissa tutkimuksissa on havaittu muutoksia vielä kuukausien kuluttua kotiutumisesta. Koira ja sen käyttäytyminen eivät siis välttämättä ole ensimmäisen viikon jälkeen samanlaisia kuin myöhemmin arjen vakiinnuttua.

Tämä on hyvä huomioida myös koirien välisessä suhteessa. Vaikka ensimmäiset kohtaamiset sujuisivat hyvin, koirien vuorovaikutusta kannattaa seurata myös myöhemmin ja järjestää arkea sen mukaan, mitä juuri nämä kaksi koiraa tarvitsevat.

Mistä tietää, että koirien tutustuminen sujuu hyvin?

Koirien hyvää suhdetta arvioidaan helposti sen perusteella, leikkivätkö ne keskenään tai hakeutuvatko ne toistensa seuraan. Nämä voivat kertoa hyvästä suhteesta, mutta niitä ei tarvita onnistuneeseen yhteiseloon.

Hyvä merkki on usein se, ettei koirien välillä tapahdu juuri mitään. Ne pystyvät liikkumaan samassa tilassa, lepäämään ja tekemään omia asioitaan ilman, että niiden täytyy jatkuvasti tarkkailla tai reagoida toisiinsa.

Kiinnitä huomiota erityisesti siihen, mitä tapahtuu koirien ottaessa etäisyyttä. Voiko toinen poistua ilman, että toinen seuraa perässä? Saako lepäävän koiran antaa olla rauhassa? Pystyvätkö koirat väistämään toisiaan ja vaihtamaan paikkaa ilman jännitettä?

Myös vuorovaikutuksen vastavuoroisuus on tärkeää. Leikissä, lähestymisessä ja muussa kontaktissa molempien pitäisi voida vaikuttaa siihen, jatkuuko vuorovaikutus. Jos toinen koira yrittää toistuvasti poistua, kääntää päätään pois, vetäytyy tai hakee lisää etäisyyttä ja toinen jatkaa lähestymistä, koirat voivat tarvita ihmisen apua tilanteen katkaisemiseen.

Yksittäistä elettä tärkeämpää on tarkastella kokonaisuutta ja sitä, miten koirat reagoivat toistensa viesteihin. Hyvässä yhteiselossa kummankaan ei tarvitse jatkuvasti käyttää yhä voimakkaampia keinoja saadakseen toiselta tilaa.

Tyypillisimmät virheet koirien tutustuttamisessa

Koirat viedään liian nopeasti lähelle toisiaan

Tutustuminen mielletään helposti tilanteeksi, jossa koirien pitäisi päästä haistelemaan toisiaan. Todellisuudessa tutustuminen voi alkaa jo paljon kauempaa. Koirat voivat nähdä, haistaa ja havainnoida toisiaan ilman suoraa kontaktia.

Jos toinen koira pyrkii pois tilanteesta tai tarvitsee enemmän etäisyyttä, sitä ei kannata tulkita epäonnistumiseksi. Etäisyyden lisääminen voi päinvastoin tehdä seuraavasta kohtaamisesta helpomman.

Hyvältä näyttävä leikki saa jatkua liian pitkään

Leikki ei automaattisesti tarkoita, että kaikki on hyvin. Varsinkin uuden koiran kanssa kiihtymys voi kasvaa vähitellen niin suureksi, että koirien on vaikeampi kuunnella toistensa viestejä tai lopettaa vuorovaikutusta.

Siksi myös hyvältä näyttävää leikkiä voi välillä katkaista. Näin nähdään samalla, haluavatko molemmat koirat palata vuorovaikutukseen vai käyttääkö toinen tilaisuuden vetäytyäkseen.

Koirien odotetaan jakavan kaikki

Samaan perheeseen kuuluminen ei tarkoita, että koirien pitäisi syödä vierekkäin, jakaa puruluut ja lelut, nukkua samoissa paikoissa tai hyväksyä toinen koira aina lähelleen.

Varsinkin tutustumisen alkuvaiheessa arkea kannattaa järjestää niin, ettei koirien tarvitse kilpailla tärkeistä asioista. Tutkimuksissa ruoka, esineet ja omistajan huomio ovat olleet tavallisia saman talouden koirien välisten konfliktien laukaisijoita.

Koirien annetaan selvittää tilanteet keskenään

Murina, väistäminen ja etäisyyden ottaminen ovat koirien välistä viestintää, eikä jokaiseen eleeseen tarvitse puuttua. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että koirien pitäisi antaa ratkaista vaikeat tilanteet ilman ihmisen apua.

Jos toinen koira joutuu toistuvasti pyytämään tilaa eikä toinen reagoi sen viesteihin, ihmisen kannattaa muuttaa tilannetta. Tavoitteena ei ole estää koiria kommunikoimasta vaan estää tilanteita kehittymästä sellaisiksi, joissa niiden täytyy käyttää yhä voimakkaampia keinoja.

Tutustumista arvioidaan vain ensimmäisten päivien perusteella

Hyvin sujunut ensikohtaaminen on hyvä alku, mutta se ei vielä kerro, millaiseksi koirien suhde muodostuu. Toisaalta alkuvaiheen jännitys ei tarkoita, etteivätkö koirat voisi myöhemmin oppia elämään hyvin yhdessä.

Seuraa suhdetta myös arjen vakiintuessa. Olennaista on, mihin suuntaan vuorovaikutus kehittyy: lisääntyvätkö rentous ja mahdollisuus tehdä omia asioita vai alkavatko tarkkailu, väistely, resurssien vartiointi tai konfliktit lisääntyä?

Mitä tehdä, jos koirat eivät tule toimeen?

Yksittäinen murina, ärähdys tai konflikti ei vielä tarkoita, etteivät koirat voisi elää yhdessä. Olennaisempaa on tarkastella, mitä tilanteissa tapahtuu ja mihin suuntaan koirien välinen suhde kehittyy.

Kiinnitä huomiota siihen, missä tilanteissa jännitteitä syntyy. Liittyvätkö ne ruokaan, leluihin, lepopaikkoihin tai ihmisen huomioon? Syntyvätkö ongelmat ovilla, kotiintuloissa, leikissä tai muissa kiihtymistä lisäävissä tilanteissa? Vai näyttääkö toinen koira olevan jatkuvasti varuillaan jo pelkästään toisen läsnä ollessa?

Ensimmäinen keino on vähentää tilanteita, joissa konflikteja syntyy. Koirat voidaan esimerkiksi ruokkia erillään, puruluut antaa omissa tiloissa ja lepo järjestää niin, ettei toisen tarvitse puolustaa paikkaansa. Jos kiihtyminen lisää ongelmia, koiria ei tarvitse pitää yhdessä juuri näissä tilanteissa.

Jos koirien välillä on jatkuvaa tarkkailua, jähmettymistä, kulkureittien tai resurssien vartiointia, toistuvaa uhkailua tai toinen koira alkaa vältellä kodin tiloja tai toista koiraa, tilanteeseen kannattaa suhtautua vakavammin. Hyvin vähäeleinenkin jännite voi olla koiralle kuormittavaa, vaikka varsinaisia tappeluita ei syntyisi.

Jos koirat ovat tapelleet vakavasti, vahingoittaneet toisiaan tai konflikteja tulee toistuvasti, niiden turvallisuus pitää varmistaa ennen harjoittelua. Tämä voi tarkoittaa koirien pitämistä kokonaan erillään ovien, porttien tai muiden turvallisten järjestelyjen avulla ja ammattilaisen avun hakemista tilanteen arviointiin.

Tavoitteena ei ole saada koiria mahdollisimman nopeasti takaisin samaan tilaan. Ensin on selvitettävä, missä tilanteissa ongelmia syntyy, mitä kumpikin koira niissä tavoittelee tai yrittää välttää ja millaisilla arjen muutoksilla konfliktien toistumista voidaan ehkäistä.utaan, sitä helpompia ne yleensä ovat ratkaista. Jos koirat ovat vahingoittaneet toisiaan tai tilanne tuntuu pahenevan, kannattaa koirat erottaa toisistaan kokonaan porttien tai ovien taakse.

Mitä tutkimukset kertovat saman talouden koirien välisistä suhteista?

Saman talouden koirien välisiä konflikteja on tutkittu melko vähän, ja suuri osa tutkimuksista perustuu käyttäytymisklinikoille tuotuihin koirapareihin. Tuloksia ei siksi voi suoraan käyttää ennustamaan, tulevatko kaksi tiettyä koiraa toimeen keskenään. Tutkimukset auttavat kuitenkin tunnistamaan tilanteita ja tekijöitä, jotka toistuvat konfliktitapauksissa.

Resurssit ja kiihtyminen ovat tavallisia konfliktien laukaisijoita

Tutkimuksissa koirien väliset riidat eivät yleensä ole syntyneet satunnaisesti. Niihin on usein liittynyt jokin tunnistettava tilanne.

Wrubelin ja kollegoiden tutkimuksessa tavallisia laukaisijoita olivat esimerkiksi ihmisen huomio, ruoka, löydetyt esineet ja kiihtymistä aiheuttavat tilanteet. Feltesin ja kollegoiden suuremmassa, 305 koiraparin aineistossa resurssien vartiointi oli yleisin tappeluiden laukaisija.

Tämä on tärkeä käytännön havainto myös koiria tutustutettaessa. Koirien ei tarvitse heti jakaa keskenään kaikkea, vaan ruokailut, puruluut, lelut ja muut tärkeät resurssit voidaan järjestää erikseen.

Samaa sukupuolta olevat koirat korostuvat konfliktiaineistoissa

Käyttäytymisklinikoiden aineistoissa suuri osa saman talouden koirien konfliktipareista on ollut samaa sukupuolta. Wrubelin tutkimuksessa 79 prosenttia konfliktipareista oli samaa sukupuolta ja Feltesin suuremmassa aineistossa noin 62 prosenttia.

Feltesin tutkimuksessa samaa sukupuolta olevilla koirapareilla oli myös suurempi todennäköisyys huonoon lopputulokseen, jolla tarkoitettiin koirien pysyvää erottamista, toisen koiran uudelleensijoittamista tai eutanasiaa.

Tästä ei kuitenkaan seuraa, etteivät kaksi narttua tai kaksi urosta voisi elää hyvin yhdessä. Tutkimukset kuvaavat koiria, joiden välillä oli jo vakavia ongelmia, eivät kaikkia saman sukupuolen koirapareja.

Konfliktin vakavuudella on merkitystä

Feltesin tutkimuksessa huonompaan lopputulokseen liittyivät samaa sukupuolta olevan koiraparin lisäksi puremat, jotka rikkoivat ihon, sekä aggressiivinen käyttäytyminen jo toisen koiran näkemisestä.

Siksi koirien välisiä ongelmia ei kannata arvioida vain sen perusteella, kuinka usein ne riitelevät. Myös konfliktien voimakkuus ja se, kuinka pienestä ärsykkeestä ne käynnistyvät, ovat olennaisia.

Yksittäinen ominaisuus ei selitä koirien välistä suhdetta

Laajemmassa brittiläisessä kyselytutkimuksessa saman talouden koiriin kohdistuva aggressiivinen käyttäytyminen oli yhteydessä esimerkiksi koiran ikään ja rankaisuun tai epämiellyttävän seurauksen poistamiseen perustuviin koulutusmenetelmiin. Tutkimuksen tilastolliset mallit selittivät kuitenkin vain pienen osan koirien välisistä eroista.

Tämä on hyvä muistutus siitä, ettei koirien yhteensopivuutta voi päätellä yhdestä ominaisuudesta. Sukupuoli, ikä tai tausta voivat liittyä koirien välisiin ongelmiin joissakin aineistoissa, mutta ne eivät yksin ratkaise sitä, millaiseksi kahden yksilön suhde muodostuu.

Koirien välistä suhdetta kannattaa siksi tarkastella kokonaisuutena: millaisia koirat ovat yksilöinä, mitä niiden välillä tapahtuu, missä tilanteissa jännitteitä syntyy ja millaiset mahdollisuudet kummallakin on vaikuttaa tilanteisiin ja ottaa etäisyyttä.

Haluatko ymmärtää paremmin koiriesi välistä suhdetta?

Koirien tutustuttaminen on vasta suhteen alku. Yhteisessä arjessa vastaan voivat tulla esimerkiksi lepo, resurssit, leikki, kiihtyminen ja tilanteet, joissa koirien tarpeet eivät kohtaa.

Koirakemiaa-verkkokurssilla opit tarkastelemaan koirien välistä suhdetta yksittäisiä tilanteita laajemmin. Kurssilla käydään läpi uuden koiran valintaa ja tutustuttamista, toimivan monikoiratalouden rakentamista, koirien hyvää vuorovaikutusta ja leikkiä sekä tilanteita, joissa koirien välille syntyy jännitteitä tai riitoja.

Kurssi sopii sekä toisen koiran hankintaa suunnittelevalle että kotiin, jossa koiria jo asuu yhdessä – myös silloin, kun niiden välille on syntynyt ongelmia.

Tutustu Koirakemiaa-verkkokurssiin →

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Lähteet

Bauer EB & Smuts BB (2007). Cooperation and competition during dyadic play in domestic dogs, Canis familiaris. Animal Behaviour, 73(3), 489–499.

Bohland KR, Lilly ML, Herron ME, Arruda AG & O’Quin J (2023). Shelter dog behavior after adoption: Using the C-BARQ to track dog behavior changes through the first six months after adoption. PLOS ONE, 18(8), e0289356.

Casey RA, Loftus B, Bolster C, Richards GJ & Blackwell EJ (2013). Inter-dog aggression in a UK owner survey: prevalence, co-occurrence in different contexts and risk factors. Veterinary Record, 172(5), 127.

Feltes ES, Stull JW, Herron ME & Haug LI (2020). Characteristics of intrahousehold interdog aggression and dog and pair factors associated with a poor outcome. Journal of the American Veterinary Medical Association, 256(3), 349–361.

Ward C, Bauer EB & Smuts BB (2008). Partner preferences and asymmetries in social play among domestic dog, Canis lupus familiaris, littermates. Animal Behaviour, 76(4), 1187–1199.

Wrubel KM, Moon-Fanelli AA, Maranda LS & Dodman NH (2011). Interdog household aggression: 38 cases (2006–2007). Journal of the American Veterinary Medical Association, 238(6), 731–740.