Kun hevonen imppaa tai puree puuta, sillä on vakava hyvinvointiongelma.
Imppaaminen on stereotyyppista toimintaa
Stereotypiat, kuten imppaaminen ja puunpureminen, ovat usein samanlaisina toistuvia, käytöskuvioita, joilla ei ole tavoitetta. Stereotypiat ovat usein merkki sopimattomasta elinympäristöstä, ja ne syntyvät usein kolmesta pääsyystä; eläin ei syystä tai toisesta pysty toteuttamaan sellaista käytösmallia, johon se on erityisen motivoitunut tai jos se ei kykene välttämään stressaavaa tai pelottavaa tilannetta tai jos sitä pidetään eristyksessä lajitovereista. Stereotypioilla on todettu olevan yhteys alentuneeseen hyvinvointiin, lisäksi stereotyyppinen käytös saattaa olla eläimelle selviytymiskeino joka alentaa sen stressitasoa. Imppaavilla hevosilla on todettu usein huonokuntoisuutta ja laihtumista sekä hampaiden huonokuntoisuutta; imppaaminen voi viedä tapauksesta riippuen 15–65 prosenttia hevosen aikabudjetista. Imppaamisen syitä ei ole tarkkaan voitu selvittää, mutta taustalta on löydetty yhteyttä ruuansulatusjärjestelmän häiriöihin sekä hormonifysiologisiin häiriöihin.
Miten imppaamiseen puututaan?
Usein imppaamista yritetään estää pannalla tai poistamalla toimintaan soveltuvia rakenteita. Käytöksen estämisellä ei kuitenkaan saavuteta hyötyä, koska vaikka toiminta loppuu, sen perimmäiset syyt eivät poistu, eikä hevosen hyvinvointi parannu. Lisäksi on havaittu, että imppaamisen estäminen itse asiassa lisää sitä, ei vähennä. Ongelmallista käytös on siksi, että hevonen on usein hyvin motivoitunut imppaamaan, se voi impata jopa mieluummin kuin syödä. Lääkitystä on kokeiltu imppaavien hevosten hoidossa, mutta sekään ei ole pysyvä ratkaisu jos perimmäisiä syitä ei voida poistaa.
Ensisijainen tavoite imppaavan hevosen hoidossa tulee olla laukaisevien tekijöiden selvittäminen. Parasta on kirjata tarkasti ylös, missä tilanteissa hevonen imppaa ja mikä käytöksen laukaisee. Kun laukaisevat tekijät on listattu, voidaan pohtia, mitä asioita hevonen voi elinympäristössään pitää stressaavina. Mahdollisuuksien mukaan hevosen ympäristöä tulisi muokata siten, että olisi mahdollisimman vähän niitä tilanteita joissa käytös laukeaa. Terveydentila on hyvä tarkistaa, jotta voidaan sulkea pois kaikki kivut ja muut fysiologiset syyt.
Vapaa heinäruokinta on usein ensimmäinen ja helpoiten toteutettava parannus. Lisäksi on syytä käyttää muitakin aikaa vieviä virikkeitä, kuten leluja, oksia, positiivista kanssakäymistä, naksutinkoulutusta jne. Virikkeiden tulisi vaihtua usein, niitä kannattaa kierrättää, jotta hevonen säilyttäisi kiinnostuksensa niihin. Kouluttamalla hevoselle joitakin ”temppuja”, joissa se saa onnistumisia ja makupaloja, voidaan vaikuttaa hyvinvointiin. Hevosen stressitaso voi alentua huomattavasti, kun se saa positiivista palautetta ympäristöstään ja toiminnastaan.
