Koira tärisee autossa – mistä tärinä ja läähätys voivat johtua?

Koira voi täristä autossa monesta syystä. Tärinä voi liittyä pelkoon tai stressiin, mutta myös matkapahoinvointiin, kipuun, kylmyyteen tai muuhun epämukavuuteen. Siksi pelkkä tärinä ei vielä kerro, mitä koira autoilussa kokee.

Tärinän lisäksi koira voi läähättää, kuolata, vinkua, haukkua, olla levoton tai yrittää välttää autoon menemistä. Osa koirista näyttää oireita jo auton nähdessään, osa vasta auton liikkuessa.

Kun koira tärisee autossa, ensimmäinen kysymys ei ole, miten tärinä saadaan loppumaan, vaan mistä se voi johtua.

Miksi koira tärisee autossa?

Tärinä on koiran elimistön reaktio, eikä sen perusteella yksin voida päätellä syytä. Automatkaan liittyy monta asiaa, jotka voivat tuntua koirasta epämiellyttäviltä: auton liike, äänet, tärinä, lämpötila, matkustuspaikka, pahoinvointi tai itse autoiluun liittyvä pelko.

Jos koira on aikaisemmin voinut autossa pahoin tai kokenut matkustamisen muuten epämiellyttävänä, jo autoon meneminen voi alkaa ennakoida sille ikävää oloa. Toisaalta koira voi täristä autossa myös ilman varsinaista autoilupelkoa. Siksi kannattaa tarkastella tärinän lisäksi sitä, milloin oireet alkavat ja mitä muuta koiran käyttäytymisessä tai voinnissa tapahtuu.

Koira läähättää ja tärisee autossa – onko kyse stressistä?

Tärinän lisäksi läähättäminen on tavallinen merkki siitä, ettei koiralla välttämättä ole autossa hyvä olla. Läähätys voi liittyä esimerkiksi stressiin tai kiihtymiseen, mutta myös lämpöön, pahoinvointiin, kipuun tai muuhun fyysiseen epämukavuuteen.

Läähättäminen voi liittyä koiran kokemaan stressiin, ja sitä on havaittu yhtenä käyttäytymismuutoksena koirien kuljetusta koskevissa tutkimuksissa. Yksittäinen käyttäytyminen ei kuitenkaan kerro varmasti koiran tunnetilaa, joten läähättämistä kannattaa tarkastella yhdessä muun käyttäytymisen ja tilanteen kanssa (Flint ym., 2024).

Oleellista on jälleen kokonaisuus. Alkaako koira läähättää jo ennen auton käynnistymistä? Muuttuuko käytös vasta auton liikkuessa? Kuolaako tai nieleekö koira tavallista enemmän? Pyrkiikö se pois autosta vai onko se innokkaasti lähdössä mukaan?

Sama näkyvä oire voi syntyä eri syistä, joten tärinää tai läähättämistä ei kannata automaattisesti nimetä peloksi.

Voiko tärinä johtua koiran matkapahoinvoinnista?

Kyllä. Matkapahoinvointi kannattaa pitää yhtenä vaihtoehtona erityisesti silloin, jos oireet alkavat auton liikkuessa. Pahoinvoiva koira voi tärinän lisäksi esimerkiksi kuolata, olla levoton, niellä tai nuolla huuliaan, oksentaa tai vaikuttaa muuten huonovointiselta.

Matkapahoinvointi ja autoilupelko eivät myöskään sulje toisiaan pois. Jos koira voi toistuvasti pahoin autossa, se voi oppia ennakoimaan epämiellyttävää oloa jo ennen matkan alkamista. Tällöin alkuperäinen fyysinen ongelma voi vähitellen liittyä myös autoon kohdistuvaan pelkoon tai välttämiseen.

Mistä tietää, pelkääkö koira autoilua?

Autoilupelkoa kannattaa epäillä erityisesti silloin, jos koiran käyttäytyminen muuttuu jo ennen auton liikkumista. Koira voi esimerkiksi vältellä auton lähelle menemistä, pysähtyä ennen autoa, pyrkiä poispäin, kieltäytyä hyppäämästä sisään tai alkaa täristä tai läähättää jo autoon mentäessä.

Pelko voi liittyä itse autoon tai johonkin sen osaan. Koiraa voi pelottaa esimerkiksi autoon meneminen, auton käynnistyminen, liike, äänet tai matkustuspaikka. Joskus taustalla on yksittäinen pelottava kokemus, kuten kolari, voimakas ääni tai esimerkiksi auton pohjaan tai kylkeen osuneen jään aiheuttama äkillinen säikähdys.

Omassa työssäni olen huomannut, että autoon menemisen välttely ei kuitenkaan aina tarkoita, että ongelma olisi alun perin syntynyt pelosta. Esimerkiksi matkapahoinvoinnista kärsivä koira voi oppia yhdistämään auton huonoon oloon. Vähitellen jo auton näkeminen tai autoon meneminen voi alkaa ennakoida pahoinvointia, ja koira alkaa vältellä koko tilannetta.

Myös matkustusolosuhteilla voi olla suuri merkitys. Matkustuspaikka voi olla koiralle ahdas, liukas, kuuma, kylmä, meluisa tai muuten epämukava. Koira voi joutua matkustamaan tai odottamaan autossa pitkään paikassa, jossa se ei pysty vaihtamaan asentoa tai lepäämään kunnolla. Joskus ongelma voi liittyä myös siihen, mihin autolla yleensä mennään. Jos automatkat ennakoivat koiralle toistuvasti vaikeita tai epämiellyttäviä tilanteita, itse autokin voi alkaa saada uuden merkityksen.

Jos oireet puolestaan ilmestyvät vasta auton liikkuessa ja helpottavat auton pysähdyttyä, on erityisen tärkeää selvittää matkapahoinvoinnin ja muun fyysisen epämukavuuden mahdollisuus.

Kun koira ei halua mennä autoon, kannattaa siis pysähtyä ennen kuin sitä aletaan totuttaa autoon. Taustalla olevia vaihtoehtoja voi selvittää ikään kuin poissulkutekniikalla: voiko koira pahoin, onko sillä kipua, millainen matkustuspaikka on, milloin oireilu alkaa, mitä matkan aikana tapahtuu, kuinka pitkään koira joutuu olemaan autossa ja mihin automatkat yleensä johtavat?

Koira ei välttämättä osaa kertoa meille, mikä autossa on vialla. Mutta se, ettei se halua mennä autoon, on itsessään tärkeä tieto. Siihen kannattaa aina pysähtyä.

Miksi koiralle voi kehittyä autoilupelko?

Autoilupelolle ei aina löydy yhtä selkeää alkusyytä. Joskus taustalla on kuitenkin tunnistettavissa kokemus tai toistuva epämukavuus. Koira on voinut esimerkiksi kärsiä matkapahoinvoinnista, pelästyä autossa jotakin, kokea matkustuspaikan epämukavaksi tai yhdistää automatkat toistuvasti itselleen vaikeisiin tilanteisiin.

Myös se on mahdollista, että koira on alun perin reagoinut johonkin melko rajattuun asiaan, mutta pelko on vähitellen laajentunut koskemaan koko autoilutilannetta. Siksi autoilupelkoa ei kannata tarkastella vain kysymyksenä siitä, miten koira saadaan autoon. Olennaisempaa on selvittää, mikä autoilussa on juuri tälle koiralle vaikeaa.

Mitä tehdä, jos koira tärisee jo ennen autoon menemistä?

Jos koira reagoi jo auton näkemiseen tai autolle lähestymiseen, sitä ei kannata viedä toistuvasti tilanteeseen ajatuksella, että se vähitellen tottuisi.

Harjoittelu voidaan aloittaa paljon aikaisemmasta kohdasta. Yhdelle koiralle sopiva vaikeustaso voi olla auton lähellä oleminen, toiselle avoimen auton tutkiminen ja kolmannelle autossa oleminen moottorin ollessa sammuksissa.

Tässä koiran omasta käyttäytymisestä saadaan tärkeää tietoa. Missä kohdassa koira vielä pystyy tutkimaan, liikkumaan, syömään tai tekemään omia aloitteita – ja missä kohdassa sen käyttäytyminen muuttuu?

Tavoitteena ei ole saada koiraa mahdollisimman nopeasti autoon, vaan löytää sellainen vaikeustaso, jolla uudenlaisen kokemuksen rakentaminen on mahdollista.

Myös matkustuspaikalla on merkitystä

Ennen harjoittelua kannattaa tarkistaa itse matkustusolosuhteet. Koiralla pitää olla turvallinen matkustuspaikka, mutta myös riittävästi tilaa olla luonnollisessa asennossa. Alustan pito, auton liike, näkyvyys ulos, äänet ja lämpötila voivat vaikuttaa siihen, miltä matkustaminen koirasta tuntuu.

Jotkut koirat voivat hyötyä näkymän rajoittamisesta, toisille ympäristön näkeminen voi olla tärkeää. Myös häkin tai muun matkustuspaikan sijainti voi vaikuttaa kokemukseen.

Koiraa ei kannata harjoituttaa sietämään matkustusolosuhteita, joita olisi mahdollista tehdä sille miellyttävämmiksi.

Miten autoilupelkoa harjoitellaan?

Kun mahdolliset terveydelliset syyt ja matkapahoinvointi on huomioitu ja matkustusolosuhteet ovat kunnossa, autoilupelkoa voidaan lähteä harjoittelemaan koiran ehdoilla. Olennaista on löytää sellainen vaikeustaso, jolla koira pystyy osallistumaan tilanteeseen ilman, että pelko kasvaa liian suureksi.

Harjoittelussa kannattaa kiinnittää huomiota myös koiran omiin valintoihin ja aloitteisiin. Pelkästään se, että koira suostuu menemään autoon tai pysyy siellä, ei vielä kerro, että tilanne olisi sille helppo. Koiran käyttäytyminen auttaa arvioimaan, milloin harjoittelussa voidaan edetä ja milloin tarvitaan enemmän aikaa tai helpompi lähtökohta.

Pelkkä autoilu ei välttämättä totuta koiraa autoiluun. Tutkimuksissa automatkoihin on liittynyt koirilla sekä käyttäytymisessä että fysiologiassa näkyviä stressivasteita, ja stressiin liittyviä muutoksia on havaittu myös toistuvien automatkojen yhteydessä (Hunt ym., 2023; Flint ym., 2024).

Onko autoilu koirallesi vaikeaa?

Jos koirasi tärisee tai stressaa autossa, välttelee autoon menemistä tai autoilu on muuten hankalaa, Koiran autoilun haasteet -verkkokurssi auttaa selvittämään, mistä ongelma voi johtua ja miten tilanteessa kannattaa edetä.

Kurssilla käsitellään matkustusolosuhteita, matkapahoinvointia, autoiluun liittyviä pelkoja sekä haukkumista ja muita käytöshaasteita. Saat vaiheittaiset harjoitusohjeet ja voit myös kysyä kouluttajalta neuvoa oman koirasi tilanteeseen.

Tutustu Koiran autoilun haasteet -verkkokurssiin →

Milloin tärisevä koira kannattaa viedä eläinlääkäriin?

Eläinlääkärin arvio on tarpeen etenkin silloin, jos tärinään liittyy oksentelua, voimakasta kuolaamista, poikkeavaa läähättämistä, kipuun viittaavia oireita tai muuta muutosta koiran voinnissa.

Myös toistuva matkapahoinvointi kannattaa ottaa puheeksi eläinlääkärin kanssa. Jos koira voi autossa fyysisesti pahoin, pelkkä käyttäytymisen harjoittelu ei ratkaise ongelman syytä.

Jos koiran tärinä on alkanut äkillisesti tai sitä esiintyy myös muualla kuin autossa, asiaa ei kannata automaattisesti tulkita autoilupeloksi.

Usein kysyttyä koiran tärisemisestä autossa

Lähteet

Hunt, A. B. G., Flint, H. E., Logan, D. W. & King, T. (2023). A single dose of cannabidiol (CBD) positively influences measures of stress in dogs during separation and car travel. Frontiers in Veterinary Science, 10, 1112604. DOI: 10.3389/fvets.2023.1112604.

Flint, H. E., Hunt, A. B. G., Logan, D. W. & King, T. (2024). Daily dosing of cannabidiol (CBD) demonstrates a positive effect on measures of stress in dogs during repeated exposure to car travel. Journal of Animal Science, 102, skad414. DOI: 10.1093/jas/skad414.

Conder, G. A., Sedlacek, H. S., Boucher, J. F. & Clemence, R. G. (2008). Efficacy and safety of maropitant, a selective neurokinin 1 receptor antagonist, in two randomized clinical trials for prevention of vomiting due to motion sickness in dogs. Journal of Veterinary Pharmacology and Therapeutics, 31(6), 528–532. DOI: 10.1111/j.1365-2885.2008.00990.x.