Harrastuskoira – miten rakentaa hyvinvoiva, motivoitunut ja yhteistyöhaluinen harrastuskoira?

Moni harrastaja etsii vastauksia parempaan koiran häiriönsietoon, vireeseen, tehokkaampaan palkitsemiseen tai sujuvampiin harjoituksiin. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta ne eivät yksin rakenna hyvinvoivaa harrastuskoiraa.

Hyvä harrastuskoira ei synny pelkästään teknisesti laadukkaista ja ahkerasti toteutetuista harjoituksista.

Me uskomme, että harrastuskoiran tärkeimmät rakennuspalikat ovat

• hyvinvointi,
• turvallisuuden tunne,
• palautuminen,
• toimiva suhde ja
• mielekäs arki,

Hyvin oleellista on siis myös se, millaista elämää koira elää silloin, kun se ei harrasta.

Tässä artikkelissa haastamme perinteisiä käsityksiä harrastuskoiran kouluttamisesta ja tarkastelemme tutkimustiedon sekä käytännön kokemuksen valossa, mistä harrastuskoiran hyvinvointi, motivaatio ja yhteistyö todella rakentuvat.

---

---

Me emme halua rakentaa parempaa harrastuskoiraa

🩵 Haluamme rakentaa paremman elämän harrastuskoiralle.

Harrastuskoiran hyvinvointi on paljon enemmän kuin hyvin suunniteltu ja laadukas treenaaminen. Nykyaikainen eläinten hyvinvointitutkimus korostaa, että hyvinvointi ei muodostu pelkästään fyysisestä terveydestä, vaan myös mahdollisuudesta kokea turvallisuutta, myönteisiä tunteita, hallinnan tunnetta ja lajityypillistä käyttäytymistä. Juuri nämä tekijät luovat perustan myös oppimiselle ja yhteistyölle.

Millainen elämä tekee koirasta hyvinvoivan, motivoituneen ja yhteistyöhaluisen harrastuskaverin?

Tämä saattaa kuulostaa pieneltä näkökulman muutokselta, mutta se muuttaa kaiken. Kun katse siirtyy suorituksesta koiran kokemukseen, muuttuu myös tapa harjoitella. Emme enää yritä rakentaa hyvää harrastuskoiraa pelkästään fysiikkatreenillä ja positiiviseen vahvistamiseen perustuvalla lajiharjoittelulla, vaan keskitymme myös koiramaiseen elämään ja koiran tunnekokemuksiin sekä lepoon ja palautumiseen.

Moni harrastuskoirista kertova artikkeli alkaa kysymällä, miten koirasta saadaan särmikkäämpi, motivoituneempi, keskittyneempi tai paremmin suoriutuva. Miten virettä nostetaan tai lasketaan? Miten saadaan näyttävyyttä liikkeisiin? Mitä uusia kikkoja voisi opettaa jotta tekemiseen tulisi vielä lisää loistoa? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta me uskomme, että ennen niiden esittämistä on hyvä pysähtyä. Ensin täytyy ymmärtää, millainen elämä mahdollistaa sen, että koira voi oppia, innostua ja tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa eli harrastaa kestävästi.

Siksi tämä ei ole artikkeli vireestä, palkitsemisesta tai koulutustekniikoista, vaan siitä, mitä kaikkea harrastavan koiran elämässä olisi hyvä olla treenaamisen rinnalla.

Me uskomme, että kestävä ja koiran ehdoilla tehty huippusuoritus edellyttää koiran näkökulman huomioimista kaikessa tekemisessä. Jos olet samaa mieltä ja kaipaat apua treenikentälle, tutustu Harrastuskoiran vireenhallinta, häiriöt ja tukitaidot -verkkokurssiin.

Kenen unelmaa koira toteuttaa?

Yksikään koira ei ole koskaan haaveillut agilityn SM-mitalista. Se ei ole päättänyt aloittaa tokoa, rally-tokoa tai noseworkia, eikä se tiedä, mitä nollatulos, valioituminen tai maajoukkuepaikka tarkoittavat.

Kaikki harrastamisen tavoitteet ovat ihmisen tavoitteita.

Tämä ei tarkoita, että tavoitteissa olisi jotakin väärää. Päinvastoin. Tavoitteet antavat harjoittelulle suunnan, auttavat meitä kehittymään ja tekevät yhteisestä matkasta merkityksellisen. Mutta juuri siksi on tärkeää muistaa, että koira ei harrasta samoista syistä kuin ihminen.

Koira ei tavoittele mitaleita eikä ennätyksiä. Se elää siinä hetkessä, jonka ihminen sille rakentaa. Siksi harrastamisen onnistumista ei voi arvioida pelkästään tulosten perusteella. Yhtä tärkeää on pohtia, millaisia kokemuksia harjoittelu tarjoaa koiralle.

Parhaimmillaan harrastaminen voi olla yksi koiran elämän parhaista asioista. Yhteinen tekeminen, ongelmanratkaisu, leikki, liikkuminen ja onnistumisen kokemukset voivat lisätä hyvinvointia, vahvistaa suhdetta ihmiseen ja tarjota koiralle mielekästä tekemistä ja fyysistä terveyttä. Mutta tämä ei tapahdu automaattisesti.

Koira ei harrasta siksi, että tavoitteet ovat sille merkityksellisiä. Se harrastaa silloin, kun itse tekeminen on sille merkityksellistä. Kun tehtävät ovat koiralle ymmärrettäviä, motivaatio on aitoa, ympäristö tuntuu turvalliselta ja koiralla on mahdollisuus vaikuttaa omaan toimintaansa ja myös ohjaajan toimintaan, harrastamisesta tulee jotakin, mitä se odottaa innolla.

Harrastuslajeissa ratkaisevaa on myös se, millaisena koira itse kokee tekemisen. Tätä havainnollistaa mielenkiintoinen tutkimus, jossa verrattiin poliisi- ja rajakoirien leikkimistä ohjaajansa kanssa. Ulospäin koirat näyttivät tekevän samaa asiaa: ne leikkivät innokkaasti ja osallistuivat yhteistyöhön. Kun tutkijat mittasivat koirien kortisolitasoja, tulokset kuitenkin erosivat. Osalla koirista leikki laski stressitasoa, kun taas toisilla se nosti sitä. Sama käyttäytyminen ei siis kertonut samaa kokemuksesta.

Tämä on tärkeä muistutus myös harrastuskoirien kanssa. Koira voi näyttää motivoituneelta, innokkaalta ja tehdä kaikki harjoitukset teknisesti oikein, mutta ulospäin näkyvä käyttäytyminen ei yksin kerro, millaisena se tilanteen kokee. Siksi hyvinvointia ei voi arvioida pelkän suorituksen perusteella. Ratkaisevaa on koiran oma kokemus – tukeeko harrastaminen sen hyvinvointia vai kuormittaako se sitä.

Eläinten hyvinvointitutkimuksessa puhutaan yhä enemmän myös positiivisesta hyvinvoinnista. Hyvinvointi ei tarkoita pelkästään sitä, ettei eläin kärsi, vaan myös sitä, että sillä on mahdollisuus tehdä asioita, joita se itse haluaa tehdä. Juuri tästä näkökulmasta on kiinnostavaa pohtia myös harrastamista: rakentaako harjoittelu koiralle kokemuksen, johon se haluaa osallistua yhä uudelleen?

Käytännön harjoittelussa korostuu se, mitä koira oppii – vielä oleellisempa on pohtia, mitä koira kokee.

Tuleeko se harjoituksiin innokkaasti? Näkyykö tekemisessä uteliaisuutta, iloa ja aloitteellisuutta? Vai joutuuko ihminen jatkuvasti houkuttelemaan, kannustamaan tai jopa paineistamaan koiraa jatkamaan? Vastaus ei kerro vain motivaatiosta. Se kertoo myös siitä, millaisen harrastuskokemuksen olemme koiralle rakentaneet.

Tavoitteet ohjaavat toimintaa

Tavoitteellinen harrastaminen – siinä on jotain ainutlaatuista. Yhteinen matka, onnistumiset, epäonnistumiset, kilpailut ja ne hetket, jolloin kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen. Tavoitteet antavat harjoittelulle suunnan, auttavat kehittymään ja tekevät yhteisestä tekemisestä merkityksellistä.

Joskus voi käydä niin, että elämä menee puristamiseksi ja koiran muokkaamiseksi. Lepopäivistä tingitään, koiran elämänlaatua parantava lääkitys lykätään myöhemmäksi dopingin takia. Metsälenkki toimii vain lämmittelynä harjoitukselle. Ympäristö alkaa näyttäytyä ennen kaikkea häiriönä, joka pitäisi voittaa. Pieleen menneen harjoituksen tai kokeen jälkeen jäädään hinkkaamaan niitä kohtia, joissa koira teki virheitä. Koiran pieniä stressi- tai väsymysoireita kuten haluttomuutta lähteä treeneihin tai ripulointia treenien jälkeen ei huomata tai niistä ei välitetä.

Harvoin kyse on siitä, ettei ihminen välittäisi koirastaan. Päinvastoin. Juuri siksi tätä muutosta on niin vaikea huomata – mitä enemmän haluamme onnistua yhdessä koiramme kanssa, sitä helpommin alamme tarkastella kaikkea harrastamisen näkökulmasta ja sitä enemmän yritämme saada homman toimimaan. Mukaan tulevat helposti myös ulkoiset paineet, oman ryhmän, kuten kasvattajan tai harrastusryhmän paineet ja odotukset sekä oma halu onnistua ja menestyä.

Silloin kannattaa pysähtyä pohtimaan:

Tekisinkö tämän saman ratkaisun myös silloin, jos koirani ei koskaan kilpailisi?

Jos vastaus on kyllä, päätös palvelee todennäköisesti myös koiraa. Jos vastaus on ei, kannattaa hetkeksi pysähtyä pohtimaan, kenen tavoitetta päätös sillä hetkellä palvelee.

Meille tavoitteellinen harrastaminen ja koiran hyvinvointi eivät ole vastakkaisia asioita. Päinvastoin. Uskomme, että hyvinvoiva ja elämäänsä tyytyväinen koira oppii paremmin, palautuu nopeammin ja tekee yhteistyötä aidommin kuin koira, jonka koko elämä alkaa pyöriä seuraavan suorituksen ympärillä. Hyvä tavoite ei koskaan edellytä koiran hyvinvointia haittaavia ratkaisuja. Parhaimmillaan se kannustaa rakentamaan entistä paremman elämän myös matkalla tavoitteeseen.

Lyhyellä aikavälillä kuormittunutkin koira voi tehdä erinomaisia suorituksia. Pitkällä aikavälillä jatkuva kuormitus alkaa kuitenkin näkyä oppimisessa, palautumisessa, terveydessä ja motivaatiossa. Siksi hyvinvointia ei pitäisi arvioida yhden kilpailun tai harjoituksen perusteella, vaan koko harrastusuran näkökulmasta. (Cobb ym., 2021).

Harrastuskoira pääsee parhaimpaan suoritukseensa silloin, kun sen koko elämä ja hyvinvointi on otettu huomioon. Jos kaipaat kokonaisvaltaista tukea, katso Harrastuskoiran vireenhallinta, häiriöt ja tukitaidot -verkkokurssi, johon kuuluu eläinten käyttäytymistieteen maisteri Jaana Pohjolan tuki 12 kk ajaksi.

Hyvinvointi ei ole harrastamisen seuraus

Se on harrastamisen lähtökohta.

Harrastuskoirien tyypilliset hankalat haasteet eivät johdu koiran teknisestä osaamisesta, vaan isommista taustatekijöistä. Kun koira alkaa kiihtyä liikaa ja hutiloi, vinkuu liikkeiden aikana, reagoi voimakkaasti ympäristön häiriöihin, lähtee houkutusten perään tai muuttuu tykistä valjuksi hölköttäjäksi, kyse ei ole osaamisesta vaan taustatekijöistä, kuten motivaatiosta, laajasta vireestä, kuormituksesta ja palautumisesta sekä oppimis- ja kokemushistoriasta, ohjaajan roolia unohtamatta.

Koiran erilaisia oireita aletaan ensin korjata usein tekniikan kautta, kuten palkitsemista korjaamalla tai uusia taitoja opettamalla sillä ajatuksella, että hankala oire jäisi pinnan alle eikä tulisi suorituksen aikana esille.

Me ajattelemme, että nämä kysymykset tulevat usein liian aikaisin ja erilaiset kokeilut saattavat vain peittää alla olevaa isompaa haastetta. Lahoa taloa ei voi korjata uudella maalilla.

• Ennen kuin voidaan pohtia motivaatiota, kannattaa pysähtyä miettimään, millaisesta arjesta motivaatio syntyy.
• Ennen kuin voidaan rakentaa optimaalista virettä, täytyy pohtia, kokeeko koira olonsa turvalliseksi treenipaikalla.
• Ennen kuin voidaan odottaa oppimista, hermoston täytyy ehtiä palautua. Ja ennen kuin voidaan rakentaa huippusuorituksia, täytyy rakentaa toimiva suhde ihmisen ja koiran välille.

Jos nämä asiat eivät ole kunnossa, niiden päälle rakennettu harjoittelu muistuttaa taloa, jonka perustukset ovat vinossa. Rakennusta voi yrittää korjata yhä uusilla harjoituksilla, tehokkaammilla palkkioilla tai paremmalla tekniikalla, mutta ongelmat palaavat helposti takaisin, koska niiden todellinen syy löytyy usein syvemmältä kuin itse harjoittelusta.

Tämä ei tarkoita, että harjoittelu olisi vähemmän tärkeää. Päinvastoin. Hyvin suunniteltu harjoittelu on yksi hyvän harrastuskoiran tärkeimmistä rakennuspalikoista. Mutta harjoittelu ei yksin voi korjata sitä, jos koiran hyvinvoinnin perusta horjuu, eli koira ei ole tyytyväinen elämäänsä.

Nykyaikainen eläinten hyvinvointitutkimus korostaa, että hyvinvointi rakentuu paljon laajemmin kuin pelkästä fyysisestä terveydestä. Five Domains -mallin mukaan koiran hyvinvointiin vaikuttavat sen

• ravitsemus,
• fyysinen terveys,
• ympäristö,
• mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä sekä
• ennen kaikkea näiden synnyttämät myönteiset ja kielteiset kokemukset.

Hyvinvoinnin ytimessä ei siis ole vain se, mitä koiralla on, vaan myös se, miltä elämä koirasta tuntuu.

Harrastuskoiran kohdalla tämä tarkoittaa, että hyvä harjoittelu on vain yksi osa kokonaisuutta. Riittävä lepo, palautuminen, turvallisuuden tunne, mahdollisuus tehdä omia valintoja, tutkia ympäristöä ja elää koiran elämää eivät ole ylimääräisiä etuja, vaan ne muodostavat perustan, jonka varaan oppiminen, yhteistyö ja pitkäjänteinen harrastaminen rakentuvat.

Hyvinvointi ei ole harrastamisen vastakohta eikä palkinto, joka annetaan vasta tavoitteiden saavuttamisen jälkeen tai “eläkkeellä”. Se on biologinen ja psykologinen perusta, jonka varaan kaikki oppiminen rakentuu. Kun koira voi hyvin, se oppii paremmin, uskaltaa yrittää enemmän, palautuu nopeammin ja pystyy tekemään yhteistyötä vakaammin. Hyvinvointi ei siis hidasta tavoitteellista harrastamista – se mahdollistaa sen.

Harrastaminen koiran kanssa ei automaattisesti lisää koiran hyvinvointia. Sen vaikutus riippuu siitä, millaisena koira itse kokee harrastamisen ja millaiseen arkeen se sijoittuu. (Cobb ym., 2021; Mellor ym., 2020; Koolhaas ym., 2011; Beerda ym., 1997–1999.)

Tämä ei tarkoita, että kaikki ongelmat ratkeaisivat paremmalla levolla tai pidemmillä metsälenkeillä. Harjoittelua tarvitaan edelleen. Mutta hyvinvointi ja harjoittelu eivät ole toisilleen vaihtoehtoja. Hyvinvointi luo perustan, jonka päälle laadukas harjoittelu voidaan rakentaa. Siksi emme kysy ensimmäisenä, miten koiraa pitäisi kouluttaa. Kysymme ensin, miksi tämä koira käyttäytyy juuri näin juuri nyt.

Milloin harrastuskoira saa olla vain koira?

Milloin harrastuskoirasi teki viimeksi jotakin, josta ei ollut sille mitään hyötyä seuraavissa kilpailuissa tai kokeissa?

Yksi harrastusmaailmassa yleinen ajattelutapa on, että lähes jokainen arjen tilanne kannattaa hyödyntää kouluttamiseen tai että koira menee “sekaisin” jos se tekee monia asioita arjessa sen pääharrastuksen ohella. Ajatus on ymmärrettävä, mutta koira ei ole niin yksinkertainen eläin, että monipuolinen tekeminen jotenkin sekoittaisi sitä tai koiramainen tekeminen vesittäisi harrastuksia.

Samaan aikaan kun koira oppii ja kehittyy lajissa, ohjaajasta tulee varovainen sen suhteen, että koira ei nyt vain unohtaisi tai sekoittaisi asioita. Joskus tämä näkyy niin, että koiran elämä halutaan pitää “tylsänä” jotta motivaatio treeneissä olisi hyvä. Ehkä koiran kanssa ei uskalleta leikkiä arjessa, jos vaikka leikki menisi jollain tavalla “pieleen” tai lelun arvo pienenisi. Tai ehkä koiran palkitsemista vältetään, jotta palkkioiden arvo pysyisi harjoituksia varten hyvänä. Ehkä koiran ei haluta leikkivän muiden koirien kanssa, jotta se pysyisi varmemmin paikkamakuussa tai ehkä koiran ei haluta tervehtivän ihmisiä, koska se voisi haluta tehdä niin myös harrastus- tai kisapaikalla.

Koiran hyvinvointi rakentuu myös kokemuksista, joihin ei liity lainkaan suorittamista tai ohjaajan odotuksia. Vapaus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, mahdollisuus palautua sekä kokemus siitä, ettei ihmisellä ole jatkuvasti uusia odotuksia, rakentavat turvallisuuden tunnetta, luottamusta ja motivaatiota. Ne eivät ole pois harjoittelusta. Ne ovat osa sitä perustaa, jonka varaan hyvä harjoittelu rakennetaan. Koira ei ole niin yksinkertainen eläin, että mahdollisuus koiramaiseen toimintaan jotenkin olisi riski sen osaamistasolle.

Jos poistaisimme koirasi elämästä kaiken harrastamisen, jäisikö sille edelleen hyvä elämä?

• Jos vastaus on kyllä, olet luultavasti rakentamassa hyvinvoivaa harrastuskoiraa.
• Jos vastaus tuntuu epävarmalta, kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, onko harrastamisesta tullut vähitellen koko koiran elämä.

Ja ehkä juuri siinä piilee yksi hyvinvoivan harrastuskoiran salaisuuksista. Hyvä harrastuskoira ei ole koira, joka elää harrastukselle, vaikka sen ohjaaja niin tekisikin. Se on koira, jolla on lupa levätä, palautua, leikkiä, tutkia ympäristöään ja elää täyttä koiran elämää.

Juuri siksi se jaksaa innostua myös silloin, kun on aika lähteä jälleen harjoituksiin. Hyvän harrastusuran mitta ei mielestämme ole se, kuinka nuorena koira saadaan kokeisiin tai kuinka korkealla tasolla koira pystyy kilpailemaan. Se on se, kuinka pitkään se haluaa lähteä harjoituksiin iloisena ja kuinka kestävän uran se tekee.

Työ- ja harrastuskoirien hyvinvointia käsittelevä tutkimus korostaa, että harrastamisen tai työn oikeutus ei perustu siihen, kuinka hyvin koira suoriutuu tehtävistään. Päinvastoin. Hyvinvointi on eettinen lähtökohta, jonka tulee ohjata kaikkea työskentelyä koiran kanssa. Siksi hyvinvoivaa harrastuskoiraa ei arvioida pelkästään kilpailutulosten tai työmotivaation perusteella, vaan myös sen mukaan, pystyykö se elämään koiralle merkityksellistä elämää harjoitusten ulkopuolella. Riittävä lepo, palautuminen, mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä ja myönteiset kokemukset arjessa eivät ole ylimääräisiä etuja, vaan ne auttavat rakentamaan myös pitkän, kestävän ja hyvinvoivan harrastusuran. (Cobb ym., 2021; Rault ym., 2020.)

Millainen suhde tekee koirasta hyvän harrastuskaverin?

Yhteistyö on lähes jokaisen koiraharrastuksen tärkein tavoite. Silti puhumme yllättävän vähän siitä, mitä hyvä suhde koiran ja ohjaajan välillä oikeastaan tarkoittaa.

Kun harrastajat ja valmentajat puhuvat hyvästä suhteesta, he voivat tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Yhdelle hyvä suhde näkyy siinä, että koira leikkii innokkaasti. Toinen arvioi suhdetta sen perusteella, kuinka paljon koira pitää kontaktia ohjaajaan. Kolmas ajattelee, että hyvä suhde näkyy siinä, että koira valitsee aina ihmisen ympäristön sijaan. Joskus hyvä suhde rinnastetaan siihen, kuinka motivoitunut koira on työskentelemään tai kuinka sitoutunut se on ohjaajaansa.

Mutta kertovatko nämä asiat todella suhteesta? Vai kertovatko ne ennen kaikkea siitä, mitä koira on oppinut tekemään? Oppimishistoria toki vaikuttaa suhteeseen, mutta suhteessa on muitakin tekijöitä.

Suhdetta tutkinut Robert Hinde määritteli suhteen osapuolten yhteiseksi vuorovaikutushistoriaksi. Suhde ei ole yksittäinen käyttäytyminen, harjoiteltu taito tai tunnetila. Se on side, joka rakentuu kaikista niistä kokemuksista, joita ihminen ja koira jakavat yhdessä. Jokainen kohtaaminen muokkaa vähitellen sitä, millaisia odotuksia koiralle muodostuu ihmisestä ja siitä, miten tämä toimii erilaisissa tilanteissa.

Tämä näkökulma muuttaa myös tapaamme arvioida suhdetta. Katsekontakti, innokas vetoleikki, seuraaminen tai halu tehdä töitä voivat olla hyvän suhteen seurauksia, mutta ne eivät yksin määrittele sitä. Hyvää suhdetta ei voi mitata yhdellä käyttäytymisellä eikä pelkästään sillä, miten koira käyttäytyy – myös ihmisen käyttäytyminen merkitsee yhtä paljon.

Hyvä suhde rakentaa ennen kaikkea odotuksia. Koira oppii vähitellen, millainen ihminen sen rinnalla kulkee. Mitä tapahtuu silloin, kun koiraa pelottaa tai kun koira reagoi uhkaan – tarttuuko ohjaaja niskasta kiinni vai ottaa lisää etäisyyttä? Mitä tapahtuu, kun harjoitus tai koe epäonnistuu – itkeekö ohjaaja pieleen mennyttä suoritusta ja jättää koiran hämilleen vai säästääkö koiran omalta harmitukseltaan? Mitä tapahtuu, kun koira tarvitsee apua – jääkö ohjaaja vaatimaan koiralta jotakin vai auttaako hän koiraa? Mitä tapahtuu, kun koira kertoo omasta mielipiteestään tai epäröi? Jokainen tällainen tilanne jättää jäljen yhteiseen historiaan.

Tutkimusten mukaan ohjaajan ja koiran välinen suhde ei vaikuta pelkästään yhteistyön sujuvuuteen. Se vaikuttaa myös siihen, miten koira kokee haastavat tilanteet, palautuu kuormituksesta ja uskaltaa ratkaista uusia ongelmia. Hyvä suhde on siis paljon enemmän kuin hyvä kontakti harjoituskentällä. (Rault ym., 2020).

Hyvä suhde ei tarkoita sitä, että ihminen ratkaisee kaikki ongelmat koiran puolesta. Se tarkoittaa sitä, että koira tietää, mitä ihmiseltä voi odottaa. Juuri ennakoitavuus tekee suhteesta turvallisen. Kun ihminen toimii johdonmukaisesti, kuuntelee koiraa ja auttaa sitä tarvittaessa, koiralle rakentuu kokemus siitä, että yhdessä on turvallista kohdata myös vaikeita tilanteita.

Suhde ohjaajaan ja suhde maailmaan

Moni harrastaja on kuullut jo pennun kanssa neuvon, että ihmisen pitäisi olla koiralle maailman tärkein asia. Ajatus on ymmärrettävä. Yhteistyö on kaiken harrastamisen perusta, ja jokainen toivoo koiraa, joka haluaa tehdä asioita yhdessä ihmisen kanssa.

Yritämmekö joskus manipuloimalla rakentaa oppimishistoriaa aidon suhteen kustannuksella? Vai riittäisikö, että ihminen on koiralle turvallisin, luotettavin ja merkityksellisin kumppani maailmassa, joka saa edelleen olla kiinnostava?

Joskus yhteistyötä pyritään rakentamaan niin, että mahdollisimman moni “hyvä asia”, kuten ruoka ja leikki, tulee ihmiseltä. Ympäristön kiinnostavia asioita pyritään vähentämään, huomio ohjataan takaisin ohjaajaan ja koiraa opetetaan jo pennusta lähtien pitämään ihmistä kaikkein tärkeimpänä. Ymmärrämme hyvin, miksi näin tehdään – toisaalta rakennetaan osaamista koiralle ja toisaalta itselle kokemusta kontrollista. Vahva yhteistyö ei kuitenkaan synny välttämättä siitä, että ihminen on ainoa asia, jolla on merkitystä.

Me ajattelemme, että vahvin suhde syntyy silloin, kun maailma saa edelleen kiinnostaa koiraa. Metsä saa tuoksua hyvältä, uudet paikat saavat herättää uteliaisuutta ja jännitystä ja muut koirat voivat olla kiinnostavia. Yhteistyön vahvuus näkyy siinä, että kaiken tämän keskellä koira kokee ohjaajansa monin tavoin hyödylliseksi ja ennen kaikkea turvaksi. Ei siksi, että muu maailma olisi menettänyt merkityksensä, vaan siksi, että ihminen on turvallinen, ennakoitava ja luotettava kumppani, jonka kanssa maailma kannattaa kohdata.

Hyvä suhde ohjaajan ja koiran välillä ei siis tarkoita sitä, että koira ei kokisi ympäristön ärsykkeitä häiriöiksi tai sitä, että ohjaaja on koiran koko maailma.

Kiintymyssuhdetutkimukset osoittavat, että turvallinen ihminen toimii koiralle turvallisena tukikohtana (secure base) ja tarvittaessa myös turvasatamana (safe haven). Turvallinen suhde ei vähennä koiran kiinnostusta ympäristöään kohtaan, vaan päinvastoin lisää sen rohkeutta tutkia maailmaa ja ratkaista ongelmia. Samalla tutkimukset korostavat, että vahva ihmis–koira-suhde ei rakennu yksittäisistä harjoituksista tai opetetuista taidoista, vaan pitkästä yhteisestä vuorovaikutushistoriasta ja ennakoitavista kokemuksista. (Hinde, 1979; Topál ym., 1998; Horn ym., 2013; Cimarelli ym., 2021; Rault ym., 2020.)

Mistä hyvinvoiva harrastuskoira rakentuu?

Jos olet lukenut tänne asti, olet ehkä huomannut, että emme ole juuri puhuneet koulutustekniikoista. Se on ollut tarkoituksellista.

Ensin täytyy ymmärtää kokonaisuus.

Hyvä harrastuskoira ei synny yksittäisistä harjoituksista. Se rakentuu useista toisiaan tukevista osa-alueista, joista jokainen vaikuttaa myös kaikkiin muihin. Hyvinvointia ei voi erottaa motivaatiosta, motivaatiota palautumisesta eikä yhteistyötä suhteesta.

Tässä tietopankissa syvennymme seuraavaksi näihin hyvinvoivan harrastuskoiran rakennuspalikoihin.

Hyvinvoivan harrastuskoiran rakennuspalikat

• Onko koirasi onnellinen harrastaessaan?
  Mistä tunnistaa, nauttiiko koira harrastamisesta aidosti? Voiko harrastaminen muuttua kuormittavaksi, vaikka koira suorittaa hyvin?
• Miten valita koiralle sopiva harrastus?
  Kaikki harrastuslajit eivät sovi kaikille koirille. Miten löytää juuri omalle koiralle mielekäs tapa harrastaa?
• Motivaatio ja palkitseminen
  Mistä aito motivaatio syntyy? Miksi palkkiot eivät aina toimi ja miten rakennetaan koira, joka haluaa tehdä yhteistyötä?
• Vire
  Mitä vire oikeastaan tarkoittaa? Onko koirassa portaaton säätönuppi, josta virettä säädetään?
• Lepo ja palautuminen
  Miten uni, lepo ja hermoston palautuminen vaikuttavat oppimiseen ja suorituskykyyn?
• Kuormitus
  Miten arki, matkustaminen, kilpailut ja harjoittelu vaikuttavat koiran jaksamiseen?
• Reaktiivinen harrastuskoira
  Miten auttaa koiraa, jonka tunteet nousevat helposti pintaan harjoituksissa tai kilpailuissa?
• Valinnanvapaus
  Miksi vaikutusmahdollisuudet eivät vähennä yhteistyötä vaan voivat vahvistaa sitä?
• Luoksepäästävyys
  Miten rakentaa koira, joka pystyy työskentelemään turvallisesti myös muiden ihmisten ja koirien läheisyydessä?

Yksikään näistä osa-alueista ei yksin tee koirasta hyvää harrastuskoiraa.

Yhdessä ne muuttavat tapaa ajatella koko harrastamista.

Haluatko viedä nämä ajatukset käytäntöön?

Jos haluat rakentaa harrastuskoirallesi parempaa vireenhallintaa, sujuvampaa yhteistyötä ja vahvempia tukitaitoja käytännössä, tutustu Harrastuskoiran vireenhallinta, häiriöt ja tukitaidot -verkkokurssiin.

Kurssi syventää tämän artikkelin teemoja käytännön harjoitusten, esimerkkien ja tutkimustiedon avulla.

👉 Harrastuskoiran vireenhallinta, häiriöt ja tukitaidot – verkkokurssi

Hyvä harrastuskoira ei ole tämän artikkelin päähenkilö

On paljon reseptejä, joiden avulla koiraa viedään eteenpäin. Tietoisen harjoittelun ohella tapahtuu paljon tiedostamatonta ja suunnittelematonta – harva pystyy toteuttamaan reseptiä pilkulleen. Tyytyväinen harrastuskoira ja yhteinen harrastamisen polku rakentuu vähitellen jokaisessa yhteisessä hetkessä – tavassa, jolla suhtaudumme koiraan, sen tunteisiin, motivaatioon ja tarpeisiin. Lopulta tämä ei kuitenkaan ole artikkeli harrastuskoirasta, vaan meistä ihmisistä.

Millaisia tavoitteita asetamme? Millaisia valintoja teemme silloin, kun kukaan ei katso? Miten kohtelemme koiraa silloin, kun harjoitus ei suju suunnitelmien mukaan? Rakennammeko suhdetta vai yritämmekö hallita? Kuuntelemmeko koiraa vai keskitymmekö vain siihen, mitä haluamme sen oppivan seuraavaksi?

Uskomme, että jokainen harrastaja haluaa koiralleen hyvää. Siksi emme halua opettaa sinua vaatimaan koiraltasi enemmän.

Haluamme auttaa sinua ymmärtämään koiraasi paremmin. Uskomme, että juuri ymmärrys muuttaa eniten. Kun ymmärrys lisääntyy, muuttuu tapa harjoitella, tapa asettaa tavoitteita ja vähitellen myös koko tapa elää harrastuskoiran kanssa.

Siksi tämä artikkeli ei lopulta kerro siitä, miten rakennetaan parempi harrastuskoira. Se kertoo siitä, millaista elämää haluamme rakentaa koirallemme ja millaisia ihmisiä haluamme itse olla sen rinnalla.

Ehkä kaikkein tärkein kysymys ei siis ole:

Millaisen harrastuskoiran haluan?

Vaan:

Millainen ihminen haluan olla koiralleni?

Jos tämä kysymys jää mieleesi vielä senkin jälkeen, kun suljet tämän sivun, olemme onnistuneet tavoitteessamme.

Lue lisää harrastuskoirasta

Koiran vireenhallinta – mitä vire oikeastaan tarkoittaa?
Korkea vire ei automaattisesti ole ongelma eikä rauhallisuus aina tarkoita hyvää toimintakykyä. Lue, mistä koiran vire muodostuu, miten tunnetila, turhautuminen ja ympäristö vaikuttavat siihen ja mitä hyvä vireenhallinta oikeastaan tarkoittaa.
Lue lisää koiran vireenhallinnasta

Koira haistelee eikä keskity harjoitukseen
Kun koiran nenä painuu kesken treenin maahan, kyse ei välttämättä ole huonosta motivaatiosta tai keskittymiskyvystä. Haistelu voi liittyä ympäristön kiinnostavuuteen, tehtävän vaikeuteen, vireeseen, palkitsemiseen tai koiran tunnetilaan.
Miksi koira haistelee treeneissä?

Reaktiivinen harrastuskoira
Koira voi osata lajinsa hyvin mutta kokea harrastusympäristön vaikeaksi. Toiset koirat, ihmiset, odottaminen, käsittely ja kilpailutilanteet voivat kaikki vaikuttaa koiran toimintakykyyn.
Lue lisää reaktiivisesta harrastuskoirasta

Lähteet

• Mellor, D. J., Beausoleil, N. J., Littlewood, K. E. ym. (2020). The 2020 Five Domains Model: Including Human–Animal Interactions in Assessments of Animal Welfare. Animals, 10(10), 1870.
• Mellor, D. J. (2016). Updating Animal Welfare Thinking: Moving beyond the “Five Freedoms” towards “A Life Worth Living”.
• Webb, L. E., Veenhoven, R. & Harfeld, J. L. (2019). An Integrative Animal Welfare Framework.
• Hinde, R. A. (1979). Towards Understanding Relationships.
• Topál, J., Miklósi, Á., Csányi, V. & Dóka, A. (1998). Attachment Behavior in Dogs: A New Application of Ainsworth’s Strange Situation Test.
• Horn, L., Huber, L. & Range, F. (2013). The Importance of the Secure Base Effect for Domestic Dogs.
• Rault, J.-L., Waiblinger, S., Boivin, X. & Hemsworth, P. (2020). The Power of a Positive Human–Animal Relationship for Animal Welfare.
• Cobb, M. L. ym. (2021). The Animal Welfare Science of Working Dogs: Current Perspectives on Recent Advances and Future Directions.
• Deci, E. L. & Ryan, R. M. (2000). The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior.
• Ryan, R. M. & Deci, E. L. (2017). Self-Determination Theory: Basic Psychological Needs in Motivation, Development, and Wellness.
• Koolhaas, J. M. ym. (2011). Stress Revisited: A Critical Evaluation of the Stress Concept.
• Beerda, B. ym. (1997, 1998, 1999). Tutkimussarja koirien stressistä, käyttäytymisestä ja fysiologisista vasteista.