Koiran toimijuus – mitä se tarkoittaa käytännössä?

Koira tekee päivän aikana valtavan määrän pieniä valintoja. Se pysähtyy haistelemaan, vaihtaa lepopaikkaa, hakeutuu lähelle, ottaa etäisyyttä tai yrittää saada ihmisen mukaansa johonkin kiinnostavaan.

Kaikki nämä ovat samalla tapoja vaikuttaa siihen, mitä ympärillä tapahtuu.

Koiran toimijuudessa on kyse siitä, ettei koira ole omassa elämässään vain ihmisen tekemien päätösten ja kouluttamisen kohde. Se on aktiivinen toimija, jonka omalla käyttäytymisellä voi olla vaikutusta tapahtumien kulkuun.

Mitä koiran toimijuus tarkoittaa?

Eläinten hyvinvointia koskevassa tutkimuksessa toimijuudella (agency) tarkoitetaan eläimen mahdollisuutta toimia aktiivisesti ja tavoitteellisesti ympäristössään. Siihen liittyvät läheisesti mahdollisuus tehdä valintoja sekä mahdollisuus saada omalla toiminnalla aikaan itselle merkityksellisiä seurauksia.

Valinnanmahdollisuus, hallinnan tunne ja toimijuus eivät kuitenkaan tarkoita aivan samaa asiaa.

Koira voi esimerkiksi saada valita kahdesta herkusta. Silloin sillä on valinnanmahdollisuus. Jos koira puolestaan voi omalla toiminnallaan saada käsittelyn keskeytymään tai ihmisen avaamaan oven päästäkseen ulos, sen käyttäytymisellä on vaikutusta tapahtumien kulkuun.

Toimijuus on tätä laajempi näkökulma. Siinä koiraa tarkastellaan aktiivisena yksilönä, joka tekee aloitteita, tavoittelee asioita, reagoi ympäristönsä muutoksiin ja pyrkii omalla käyttäytymisellään vaikuttamaan siihen, mitä sille tapahtuu.

Tämä näkökulma on koiran kanssa elämisen kannalta kiinnostava, koska koira pyrkii vaikuttamaan ympäristöönsä riippumatta siitä, olemmeko me suunnitelleet sille siihen mahdollisuutta.

Koira pyrkii vaikuttamaan ympäristöönsä

Kun koira raapii ovea päästäkseen ulos, tuo lelun ihmiselle tai hakeutuu rapsutettavaksi, sen tavoite on yleensä helppo huomata. Koira tekee jotakin saadakseen aikaan muutoksen ympäristössään – ja usein ihminen myös vastaa siihen.

Sama näkökulma on hyödyllinen silloin, kun koiran käyttäytyminen on ihmisen kannalta hankalaa.

Hihnassa räyhäävä koira saattaa pyrkiä saamaan toisen koiran kauemmaksi. Käsittelyä välttelevä koira voi yrittää saada tilanteen loppumaan. Hihnassa vetävä koira voi pyrkiä pääsemään kiinnostavan hajun luo. Ihmistä tassulla tökkivä koira voi yrittää saada tämän jatkamaan rapsuttamista.

Sen sijaan, että tarkastelemme vain sitä, miltä koiran käyttäytyminen näyttää, voimme kysyä: mitä koira yrittää käyttäytymisellään saada tapahtumaan?

Tämä ei tarkoita, että tietäisimme varmasti koiran tarkoituksen pelkästään käyttäytymistä katsomalla. Sama käyttäytyminen voi syntyä eri syistä. Sen vuoksi koiran toimijuuden huomioimiseen kuuluu myös mahdollisuus kokeilla, tehdä valintoja ja nähdä, mitä koira tekee silloin, kun sen toiminnalla todella on vaikutusta tilanteeseen.

Valinnanmahdollisuus ei vielä tarkoita, että koira voi vaikuttaa

Koiran toimijuudesta puhuttaessa huomio kiinnittyy helposti valinnanmahdollisuuksiin. Koiran annetaan valita kahdesta lelusta, herkusta tai kulkusuunnasta. Valintojen tarjoaminen voi lisätä koiran mahdollisuuksia vaikuttaa omaan arkeensa, mutta pelkkä vaihtoehtojen olemassaolo ei vielä tarkoita, että koiralla olisi todellinen mahdollisuus valita tai vaikuttaa tilanteeseen.

Ensimmäinen kysymys on, mitä koiran valinnasta seuraa. Ajatellaan esimerkiksi käsittelyharjoitusta. Koira voi saada valita kahdesta palkkiosta, mutta ihminen päättää edelleen, milloin harjoitus alkaa, mitä koiralle tehdään ja milloin harjoitus loppuu. Koiralla on silloin valinnanvaraa palkkion suhteen, mutta vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa itse käsittelytilanteeseen.

Tilanne on erilainen, jos koira voi omalla toiminnallaan vaikuttaa myös siihen, aloitetaanko käsittely, jatketaanko sitä vai pidetäänkö tauko. Koira voi esimerkiksi hakeutua itse sovittuun käsittelyasentoon ja poistua siitä halutessaan. Jos poistuminen johtaa siihen, että ihminen keskeyttää käsittelyn, koiran käyttäytymisellä on todellinen vaikutus tapahtumien kulkuun.

Toinen kysymys on vielä hankalampi: onko koiralla käytännössä niitä vaihtoehtoja, joita me ajattelemme sillä olevan?

Kotiin tulee esimerkiksi vieraita ja koira ryntää ovelle haukkumaan. Ihmisen näkökulmasta koiralla saattaa näyttää olevan paljon valinnanvapautta. Sitä ei ole käsketty menemään ovelle eikä mikään estä sitä jäämästä olohuoneeseen tai siirtymästä toiseen huoneeseen. Fyysisesti koira voisi olla lähes missä tahansa asunnossa. Silti se menee ovelle joka kerta.

Saatamme ajatella, että koira valitsi mennä haukkumaan, koska sillä olisi ollut mahdollisuus tehdä muutakin. Koiran näkökulmasta tilanne voi kuitenkin olla aivan toinen. Jos vieraiden saapuminen herättää voimakasta pelkoa, kiihtymistä, epävarmuutta tai tarvetta seurata tapahtumia, pois jääminen ei välttämättä ole sille siinä tilanteessa realistinen vaihtoehto.

Se, että jokin käyttäytyminen olisi fyysisesti mahdollista, ei tarkoita, että se olisi juuri siinä tilanteessa koiran käytettävissä oleva vaihtoehto.

Sama voi näkyä lenkillä. Koira voisi periaatteessa kääntyä pois lähestyvän koiran luota, mutta jääkin tuijottamaan sitä ja lopulta räyhää. Tai käsittelytilanteessa koiraa ei pidetä kiinni, mutta se jähmettyy paikalleen. Pelkästään se, ettei ihminen fyysisesti estä koiraa poistumasta, ei vielä kerro meille, kokeeko koira voivansa poistua.

Tämä tekee toimijuuden tarkastelusta kiinnostavampaa kuin pelkkä kysymys siitä, annammeko koiralle valinnanmahdollisuuksia. Joskus koiran toimijuuden tukeminen tarkoittaa sitä, että tarjoamme vaihtoehtoja. Joskus meidän täytyy ensin muuttaa tilannetta niin, että koira pystyy käyttämään niitä.

Vierastilanteessa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi etäisyyden lisäämistä, turvallisen paikan järjestämistä tai tilanteen muuten helpottamista. Ohituksessa se voi tarkoittaa niin suurta etäisyyttä, että koira pystyy vielä kääntymään pois. Vasta silloin voimme nähdä paremmin, mitä koira tekee, kun sillä todella on vaihtoehtoja.

Siksi koiran toimijuutta ei kannata arvioida sen perusteella, kuinka monta asiaa koira teoriassa voisi tehdä tai kuinka monta valintaa sille tarjotaan.

Olennaisempaa on kysyä, mitkä vaihtoehdot ovat juuri tämän koiran käytettävissä tässä tilanteessa – ja muuttaako koiran toiminta todella sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Toimijuus ei tarkoita, että koira päättää kaikesta

Koiran toimijuuden tukeminen ei tarkoita vastuun siirtämistä koiralle. Koira elää ihmisen rakentamassa ympäristössä, ja ihmisellä säilyy vastuu sen turvallisuudesta, terveydestä ja hyvinvoinnista sekä siitä, että yhteinen arki toimii.

Koira ei esimerkiksi voi valita, juokseeko se autotielle, jätetäänkö välttämätön eläinlääkärikäynti tekemättä tai saako se jahdata vastaantulevaa pyöräilijää. Kaikissa tilanteissa koiran toiveita ei voida toteuttaa, eikä kaikkia valintoja ole turvallista tarjota.

Vaikka eläinlääkärikäyntiä ei voisi jättää väliin, koira voi ehkä vaikuttaa siihen, miten sitä lähestytään, missä se odottaa tai milloin käsittelyssä voidaan pitää tauko. Vaikka lenkillä ei voida lähteä koiran valitsemaan suuntaan, sille voidaan ehkä antaa aikaa tutkia kiinnostavaa hajua. Vaikka toisen koiran luokse ei voida mennä, oma koira voi saada ottaa siihen lisää etäisyyttä.

Joskus koiran toiveen toteuttaminen ei siis ole mahdollista, mutta sen viestiin voidaan silti vastata. Tällä erolla on merkitystä. Jos koira esimerkiksi kertoo tarvitsevansa lisää etäisyyttä eikä etäisyyttä juuri siinä hetkessä voida lisätä, ihminen voi silti huomioida tiedon ja pyrkiä helpottamaan tilannetta muulla tavalla. Koiran kuunteleminen ei edellytä, että pystymme aina sanomaan sille kyllä.

Myöskään rajat eivät itsessään vähennä toimijuutta. Ennakoitavat rajat voivat päinvastoin tehdä ympäristöstä ymmärrettävämmän. Olennaista on, ettei koiran koko elämä muodostu tilanteista, joissa joku muu päättää sen puolesta, mitä tehdään, milloin tehdään, kuinka kauan tehdään ja milloin tekeminen loppuu.

Arjessa on valtavasti pieniä asioita, joissa päätös voisi aivan hyvin olla koiran. Se voi valita, missä se lepää. Se voi joskus päättää lenkin suunnan. Se voi pyytää päästä haistelemaan tai kertoa haluavansa jatkaa matkaa. Se voi hakeutua kosketukseen ja poistua siitä. Harjoittelussa se voi vaikuttaa palkkioon, taukoihin tai tekemisen jatkumiseen.

Toimijuudessa ei siis ole kyse rajattomasta vapaudesta. Kyse on siitä, ettei koiran mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä rajoiteta enempää kuin siihen on syytä.

Miksi mahdollisuus vaikuttaa on koiralle tärkeää?

Mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöön ei ole koiralle vain mukava lisä arkeen. Eläinten hyvinvointitutkimuksessa valinnanmahdollisuuksia, hallinnan tunnetta ja toimijuutta pidetään tärkeinä hyvinvoinnin kannalta, vaikka käsitteet eivät tarkoita samaa asiaa ja erityisesti valintojen suorista hyvinvointivaikutuksista tarvitaan edelleen lisää tutkimusta (Englund & Cronin, 2023; Rust ym., 2024).

Hallinnan kannalta olennaista on, että eläin pystyy omalla toiminnallaan saamaan aikaan jossain määrin ennakoitavia seurauksia. Englund ja Cronin (2023) määrittelevät hallinnan mahdollisuudeksi tuottaa ennakoitavasti ja tehokkaasti tavoiteltuja lopputuloksia. Koira voi esimerkiksi oppia, että poistuminen lisää etäisyyttä, tietty toiminta saa oven avautumaan tai taukoa pyytämällä harjoittelu keskeytyy.

Tällöin koira ei ainoastaan reagoi siihen, mitä ympäristössä tapahtuu, vaan sen omalla käyttäytymisellä on vaikutusta tapahtumien kulkuun.

Ennakoitavuus ja hallittavuus ovat tärkeitä myös stressin näkökulmasta. Eläimen kannalta merkityksellisten ympäristön tapahtumien vähäinen ennakoitavuus ja hallittavuus voivat lisätä kuormitusta, kun taas mahdollisuus ennakoida tapahtumia ja vaikuttaa niihin tukee eläimen mahdollisuuksia selviytyä ympäristön haasteista (Bassett & Buchanan-Smith, 2007; Wolfensohn ym., 2026).

Tärkeää on myös se, ettei koiran tarvitse käyttää mahdollisuuttaan joka kerta. Toimijuuteen kuuluu paitsi mahdollisuus tehdä jotakin myös mahdollisuus olla tekemättä. Littlewood ym. (2023) nostavat esiin sen, että eläin voi käyttää hallintaa myös valitsemalla, ettei se osallistu tarjottuun vuorovaikutukseen.

Tämä näkyy hyvin esimerkiksi omaehtoisessa käsittelyssä. Koiran kannalta suuri ero voi olla sillä, tehdäänkö sille jotakin riippumatta sen toiminnasta vai voiko se oppia, että tietty käyttäytyminen käynnistää käsittelyn ja toinen käyttäytyminen keskeyttää sen. Jälkimmäisessä tilanteessa koira ei ainoastaan pysty paremmin ennakoimaan, mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan sen omalla toiminnalla on merkitystä tapahtumien kulkuun. Hallinnan mahdollisuus onkin yksi yhteistyöhön perustuvan käsittelyn keskeisistä periaatteista (Littlewood ym., 2023).

Mahdollisuus vaikuttaa voi olla erityisen merkityksellinen vaikeissa tilanteissa. Jos koira kokee jonkin asian pelottavana tai epämiellyttävänä, sen kannalta ei ole yhdentekevää, pystyykö se tekemään jotakin tilanteensa muuttamiseksi. Joskus tämä voi tarkoittaa mahdollisuutta poistua, joskus etäisyyden lisäämistä, pysähtymistä tai tauon saamista.

Samalla on tärkeää olla tekemättä liian suoraviivaista päätelmää siitä, että mitä enemmän valintoja, sitä parempi hyvinvointi. Englund ja Cronin (2023) korostavat, että valinta, hallinta ja toimijuus ovat eri asioita ja niiden välisiä suhteita on syytä tutkia tarkemmin. Myös Rust ym. (2024) havaitsivat valinnan hyvinvointivaikutuksia koskevassa katsauksessaan, että suuri osa tutkimuksista viittasi myönteisiin vaikutuksiin, mutta tutkimuksia oli vähän ja tulokset eivät olleet kaikilta osin yhdenmukaisia.

Siksi koiran toimijuuden tukemisessa ei ole kyse siitä, että sille pitäisi tarjota mahdollisimman paljon valintoja. Olennaisempaa on, että koiralla on elämässään tilanteita, joissa se voi oppia: sillä, mitä minä teen, on vaikutusta siihen, mitä minulle seuraavaksi tapahtuu.

Miltä koiran toimijuus näyttää tavallisessa arjessa?

Koiran toimijuuden tukeminen ei vaadi erityisiä harjoituksia. Usein kyse on tavallisista arjen tilanteista ja siitä, huomaammeko koiran aloitteet ja voiko koira joskus saada niillä aikaan jotakin.

Lenkin aikana

Lenkillä ihminen tekee helposti lähes kaikki päätökset. Hän päättää, milloin lähdetään, minne mennään, millä vauhdilla kuljetaan, missä pysähdytään ja milloin palataan kotiin.

Koiralle voidaan kuitenkin jättää vaikutusmahdollisuuksia näiden rajojen sisällä. Se voi esimerkiksi saada valita kahdesta kulkusuunnasta, pysähtyä tutkimaan hajua, ehdottaa suunnan vaihtamista tai kertoa haluavansa ottaa etäisyyttä johonkin.

Toimijuuden kannalta olennaista ei ole se, että koira saisi aina tahtonsa läpi. Merkityksellistä on se, että koiran aloitteet voivat joskus muuttaa myös ihmisen toimintaa.

Lepo ja oma tila

Myös mahdollisuus vetäytyä on osa toimijuutta. Koiralla voi olla useita lepopaikkoja, mahdollisuus vaihtaa paikkaa ja mahdollisuus olla osallistumatta kaikkeen, mitä ympärillä tapahtuu.

Tässäkin kannattaa kuitenkin muistaa todellisen ja näennäisen valinnan ero. Koiralla voi teoriassa olla viisi lepopaikkaa, mutta jos kaikki sijaitsevat keskellä kodin tapahtumia eikä koira pysty missään niistä vetäytymään rauhaan, vaihtoehtojen määrä ei vielä kerro kovin paljon sen vaikutusmahdollisuuksista.

Sosiaaliset tilanteet

Koira tekee aloitteita myös suhteessa ihmisiin ja muihin eläimiin. Se voi hakeutua lähelle, pyytää kosketusta, poistua, palata uudelleen tai yrittää lisätä etäisyyttä.

Koiran rapsuttamista voidaan esimerkiksi välillä tarkastella vuorovaikutuksena, jossa myös koira vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Ihminen voi pysähtyä hetkeksi ja katsoa, hakeutuuko koira uudelleen kosketukseen vai käyttääkö se tilaisuuden johonkin muuhun.

Vastaavasti koiran ei tarvitse tervehtiä jokaista ihmistä tai koiraa vain siksi, että siihen olisi tilaisuus. Myös mahdollisuus olla osallistumatta on valinta. Eläinten toimijuutta käsittelevässä kirjallisuudessa myös toimimatta jättäminen ja vuorovaikutuksesta kieltäytyminen nähdään osana mahdollisuutta käyttää hallintaa omasta toiminnasta (Littlewood ym., 2023).

Käsittely ja hoitotoimet

Käsittelytilanteissa koiran mahdollisuudet vaikuttaa voivat olla erityisen konkreettisia. Koira voi esimerkiksi hakeutua itse käsittelyasentoon, tarjota tassua, siirtää päänsä pois tai poistua paikalta.

Kun koira oppii, että tietyllä toiminnalla käsittely alkaa ja toisella se keskeytyy, sen käyttäytymisellä on ennakoitava vaikutus tapahtumien kulkuun. Hallinnan mahdollisuus onkin keskeinen osa yhteistyöhön perustuvaa käsittelyä (Littlewood ym., 2023).

Kaikkia hoitotoimia ei tietenkään voida aina jättää tekemättä. Silloinkin voidaan kysyä, missä kohdissa koira voisi vaikuttaa siihen, miten tilanne toteutetaan.

Harjoittelu ja harrastukset

Myös positiiviseen vahvistamiseen perustuva harjoittelu voi olla hyvin ihmisen ohjaamaa. Ihminen valitsee tehtävän, palkkion, toistojen määrän, harjoituksen keston ja sen, milloin tauko pidetään.

Koiran toimijuutta voidaan lisätä esimerkiksi antamalla sen vaikuttaa palkkioon, taukoihin tai tekemisen jatkumiseen. Jos koira poistuu harjoituksesta, olennaista tietoa ei välttämättä ole vain se, kuinka saisimme sen takaisin tehtävään.

Voimme myös kysyä: miksi koira valitsi juuri nyt jotakin muuta?

Tämä ei tarkoita, että jokainen harjoitus pitäisi rakentaa koiran valintojen ympärille. Se tarkoittaa sitä, että koiran omat valinnat voidaan nähdä osana harjoittelusta saatavaa tietoa eikä automaattisesti harjoittelua häiritsevänä toimintana.

Kun koiran käyttäytyminen on meille hankalaa

Ehkä kiinnostavimmaksi toimijuuden näkökulma muuttuu silloin, kun koira tekee jotakin, mitä ihminen ei haluaisi sen tekevän.

Koira vetää hajulle, haukkuu vierasta, pyrkii pois käsittelystä tai räyhää toiselle koiralle. Ensimmäinen kysymys on helposti: miten saan koiran lopettamaan tämän?

Toimijuuden näkökulmasta rinnalle voidaan nostaa toinen kysymys:

Mitä koira yrittää saada tällä käyttäytymisellä tapahtumaan?

Vastausta ei voida päätellä varmasti pelkästään käyttäytymistä katsomalla. Mutta kysymys voi muuttaa sitä, mitä seuraavaksi teemme. Sen sijaan että yrittäisimme vain estää käyttäytymisen, voimme selvittää, pyrkiikö koira esimerkiksi lähemmäs, kauemmas, pois tilanteesta, jonkin asian luo tai saamaan tilanteen loppumaan.

Jos pystymme järjestämään koiralle turvallisen mahdollisuuden vaikuttaa tilanteeseen, sen valinnat voivat antaa meille lisää tietoa siitä, mitä koira itse tavoittelee.

Silloin koiran toimijuus ei ole vain hyvinvointiin liittyvä periaate. Se voi olla myös tapa ymmärtää koiran käyttäytymistä paremmin.

Koiran ei tarvitse olla vain ihmisen tulkittavana

Koiran ja ihmisen vuorovaikutuksesta puhuttaessa korostetaan usein ihmisen taitoa lukea koiraa. Meidän pitäisi huomata koiran pienet eleet, tunnistaa jännittyminen, väistäminen ja muut hienovaraiset viestit sekä oppia päättelemään niiden perusteella, mitä koira tilanteessa tarvitsee tai haluaa.

Tämä on tärkeä taito. Koiran ei pitäisi joutua huutamaan tullakseen kuulluksi.

Silti tässä ajattelussa on yksi rajoitus. Vuorovaikutuksen onnistuminen riippuu pitkälti siitä, kuinka taitavasti ihminen osaa tulkita koiraa. Koira tekee jotakin, ja ihmisen pitäisi huomata se, ymmärtää sen merkitys ja päätellä, miten siihen kannattaa vastata. Aina emme siinä onnistu. Emme välttämättä huomaa pientä elettä, tai tulkitsemme sen eri tavalla kuin koira tarkoitti.

Koiran toimijuutta voidaan tarkastella myös toisesta suunnasta. Sen sijaan, että ainoastaan ihminen opettelee ymmärtämään koiran viestejä, koira voi oppia, millaisilla viesteillä se saa ihmisen ymmärtämään itseään.

Tämä voi syntyä aivan tavallisessa arjessa. Koira huomaa esimerkiksi, että pysähtyminen saa ihmisenkin pysähtymään, tietty aloite johtaa yhdessä tekemiseen tai selkeä pyyntö saa ihmisen avaamaan oven. Kun ihminen vastaa koiran aloitteisiin johdonmukaisesti, niiden merkitys voi vähitellen tarkentua molemmille.

Koiralle voidaan myös tarkoituksella rakentaa selkeitä tapoja vaikuttaa ihmiseen. Se voi oppia ilmoittamaan, että haluaa tauon, pyytämään päästä tutkimaan kiinnostavaa asiaa tai kertomaan haluavansa lisää etäisyyttä. Olennaista ei ole, että kaikki nämä viestit olisivat ihmisen koiralle opettamia. Koira voi itse keksiä toimivan tavan saada ihminen reagoimaan ja ihminen voi oppia vastaamaan siihen.

Arkisesti sanottuna koira saa siis oppia nykimään ihmistä hihasta.

Tämä ei tarkoita koiran luontaisen viestinnän korvaamista opetetuilla merkeillä. Päinvastoin: ihmisen kannattaa edelleen opetella lukemaan myös koiran hienovaraisia eleitä. Mutta koiran mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ei saisi olla kokonaan riippuvainen siitä, kuinka taitava ihminen sattuu olemaan niitä tulkitsemaan. Mitä selvempiä yhteisiä tapoja viestiä koiran ja ihmisen välille syntyy, sitä helpompi kummankin on saada viestinsä perille.

Tässä tapahtuu samalla jotakin toimijuuden kannalta olennaista. Koira ei ainoastaan opi, mitä ihmisen antamat vihjeet tarkoittavat. Se oppii myös, että ihmiseen voi vaikuttaa. Omalla toiminnalla voi saada ihmisen pysähtymään, jatkamaan, auttamaan, siirtymään tai muuttamaan suunnitelmaansa.

Vuorovaikutus alkaa silloin kulkea aidommin molempiin suuntiin. Ihminen opettaa koiralle tapoja ymmärtää itseään, mutta myös koira voi opettaa ihmiselle, miten sitä kannattaa kuunnella. Koiran ei tarvitse vain oppia kuuntelemaan ihmistä. Sen kannattaa myös saada kokemus siitä, että ihminen kuuntelee sitä – ja että tarvittaessa ihmiseen voi vaikuttaa.

Pelkkä toimijuus ei ratkaise käytösongelmia

Koiran mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen voi olla tärkeä osa hyvinvointia ja hyvää vuorovaikutusta, mutta toimijuus ei itsessään ratkaise käytösongelmia eikä korvaa harjoittelua.

Tämä näkyy hyvin esimerkiksi kynsien leikkaamisessa. Jos koira pelkää kynsienleikkuuta, mahdollisuus poistua tilanteesta voi lisätä sen hallinnan tunnetta ja estää sitä joutumasta liian vaikeaan tilanteeseen. Se ei kuitenkaan yksin opeta koiralle, että kynsien leikkaaminen on turvallista, eikä välttämättä muuta sen tunnetta kynsisaksia, tassujen käsittelyä tai itse leikkaamista kohtaan.

Jos koira saa joka kerta päättää, ettei kynsiä leikata, sillä on kyllä mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen – mutta kynsienleikkaamisen ongelma ei välttämättä etene mihinkään.

Tarvitaan usein myös harjoittelua. Tilannetta voidaan pilkkoa koiralle sopivan kokoisiin osiin, käsittelyyn liittyviä taitoja voidaan opettaa ja vaikeustasoa voidaan säädellä niin, että koira pystyy onnistumaan. Samalla koiran mahdollisuus vaikuttaa voidaan säilyttää osana harjoittelua.

Sama koskee monia muitakin tilanteita. Jos koira pelkää autoon menemistä, ratkaisu ei ole välttämättä se, että se saa aina valita jäävänsä kotiin. Jos koira reagoi voimakkaasti toisiin koiriin, mahdollisuus ottaa etäisyyttä voi auttaa sitä selviytymään tilanteesta, mutta se ei yksin muuta kaikkea reaktiivisuuden taustalla olevaa. Jos koira ei pysty olemaan yksin, mahdollisuus pysyä ihmisen lähellä ei itsessään opeta yksinoloa.

Koiran toimijuuden huomioiminen ei siis tarkoita, että koiran valinta korvaisi ihmisen vastuun löytää ratkaisu. Päinvastoin. Kun koira pystyy vaikuttamaan tilanteeseen, saamme usein enemmän tietoa siitä, missä sen rajat kulkevat ja mitä meidän pitäisi muuttaa, jotta tilanne voisi vähitellen helpottua.

Koiran mahdollisuus sanoa “ei” ei vielä opeta sille, että se voisi joskus turvallisesti sanoa “kyllä”. Siihen voidaan tarvita meidän apuamme.

Toimijuus osana Kysytään koiralta® -ajattelua

Koiran toimijuus on yksi Kysytään koiralta® -ajattelun keskeisistä lähtökohdista. Koiralta kysyminen ei tarkoita vain sitä, että ihminen yrittää päätellä koiran käyttäytymisestä, mitä se ehkä haluaa. Tilanteita voidaan rakentaa niin, että koira pystyy itse vaikuttamaan siihen, mitä tapahtuu, ja me voimme nähdä, mitä se silloin tekee.

Koira voi esimerkiksi saada mahdollisuuden lähestyä kiinnostavaa asiaa tai ottaa siihen etäisyyttä, valita kahdesta palkkiosta, pyytää päästä haistelemaan tai kertoa tarvitsevansa tauon. Sen tekemät valinnat antavat samalla ihmiselle tietoa koiran motivaatiosta ja siitä, miten se tilanteen kokee.

Tässä koiran toimijuus liittyy läheisesti myös aitoon motivaatioon. Ihminen voi arvata, mitä koira haluaa, tai päättää etukäteen, minkä pitäisi toimia palkkiona. Lopulta koiran käyttäytyminen kertoo, mikä sille juuri siinä tilanteessa on tavoittelemisen arvoista.

Kysytään koiralta® -ajattelussa kiinnostavaa ei siksi ole vain se, miten me voimme vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Yhtä kiinnostavaa on se, miten koira voi vaikuttaa meidän käyttäytymiseemme.

Tämä voi muuttaa myös käytösongelmien tarkastelua. Kun koira vetää, haukkuu, murisee, poistuu tai kieltäytyy, näkyvän käyttäytymisen muuttamisen rinnalle voidaan nostaa kysymys siitä, mitä koira yrittää tilanteessa saavuttaa tai välttää. Jos pystymme antamaan sille turvallisen mahdollisuuden vaikuttaa, sen käyttäytyminen ja valinnat voivat auttaa meitä löytämään vastauksen.

Koiraa ei silti jätetä yksin ratkaisemaan ongelmiaan. Kuten edellä todettiin, mahdollisuus kieltäytyä kynsienleikkuusta ei vielä tee kynsienleikkuusta helppoa. Koiran vastaus kertoo meille, missä olemme nyt. Ihmisen tehtävänä on käyttää tätä tietoa seuraavan askeleen rakentamiseen.

Kysytään koiralta® ei siis tarkoita sitä, että koira päättää kaikesta. Se tarkoittaa, että koira otetaan mukaan osapuoleksi tilanteisiin, jotka koskevat sitä itseään.

→ Lue lisää: Kysytään koiralta® – koira aktiivisena osapuolena

Lopuksi: toimijuus näkyy siinä, voiko koira vaikuttaa

Koiran toimijuutta ei voi arvioida vain sen perusteella, kuinka paljon vapautta sillä näyttää olevan tai kuinka monta vaihtoehtoa sille tarjotaan. Koira voi olla fyysisesti vapaa poistumaan tilanteesta pystymättä kuitenkaan tekemään niin. Toisaalta koiran elämässä voi olla paljon ihmisen asettamia rajoja ja silti runsaasti tilanteita, joissa sen omilla aloitteilla on merkitystä.

Siksi toimijuutta kannattaa tarkastella ennen kaikkea koiran ja ympäristön välisenä suhteena: mitä koira pystyy tekemään, mitä sen toiminnasta seuraa ja pystyykö se vaikuttamaan itseään koskevien tapahtumien kulkuun?

Koiran ei tarvitse päättää kaikesta. Sen ei myöskään tarvitse selvittää kaikkia vaikeuksia itse. Ihmisellä säilyy vastuu turvallisuudesta, hyvinvoinnista ja siitä, että koira saa tarvitsemansa avun ja harjoittelun.

Mutta siellä, missä koira voi vaikuttaa, sille kannattaa antaa siihen mahdollisuus.

Ja sen lisäksi, että opettelemme lukemaan koiraa paremmin, voimme rakentaa suhdetta, jossa koiran ei tarvitse aina luottaa siihen, että arvaamme oikein.

Koira voi myös oppia kertomaan meille – riittävän selvästi, että mekin ymmärrämme.

Usein kysyttyä koiran toimijuudesta

Lähteet

• Bassett, L. & Buchanan-Smith, H. M. (2007). Effects of predictability on the welfare of captive animals. Applied Animal Behaviour Science, 102(3–4), 223–245. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2006.05.029
• Englund, M. D. & Cronin, K. A. (2023). Choice, control, and animal welfare: definitions and essential inquiries to advance animal welfare science. Frontiers in Veterinary Science, 10, 1250251. https://doi.org/10.3389/fvets.2023.1250251
• Littlewood, K. E., Heslop, M. V. & Cobb, M. L. (2023). The agency domain and behavioral interactions: assessing positive animal welfare using the Five Domains Model. Frontiers in Veterinary Science, 10, 1284869. https://doi.org/10.3389/fvets.2023.1284869
• Rust, K., Clegg, I. & Fernandez, E. J. (2024). The voice of choice: A scoping review of choice-based animal welfare studies. Applied Animal Behaviour Science, 275, 106270. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2024.106270