Kun etsit apua koiran kouluttamiseen tai käyttäytymiseen, vastaan voi tulla monenlaisia nimikkeitä: koirankouluttaja, eläintenkouluttaja, eläinten käytösneuvoja tai esimerkiksi tietyn koiraurheilulajin valmentaja. Nimikkeistä ei kuitenkaan aina voi päätellä, millainen koulutus tai osaaminen niiden taustalla on.
Suomessa eläinten kouluttamiseen voi suorittaa virallisen ammatillisen tutkinnon, mutta koirien parissa työskentelevien koulutustaustat ovat paljon tätä kirjavampia. Taustalla voi olla ammatillinen tutkinto, yliopistotutkinto, täydennyskoulutuksia, lajikohtaista valmentajakoulutusta tai pitkän kokemuksen kautta hankittua osaamista.
Myös koirankouluttaja ja eläinten käytösneuvoja ovat vapaasti käytettäviä nimikkeitä, eivätkä ne itsessään kerro henkilön koulutuksen tasoa tai laajuutta. Siksi asiantuntijaa valitessa kannattaa katsoa nimikkeen taakse: mitä henkilö on opiskellut, onko kyse tutkinnosta vai täydennyskoulutuksesta, mihin hän on erikoistunut ja millaista käytännön kokemusta hänellä on?
Koirankouluttaja, eläintenkouluttaja ja käytösneuvoja pähkinänkuoressa
Ammattinimike ei yksin kerro, millaista osaamista koirien parissa työskentelevällä henkilöllä on. Eläinten kouluttamiseen on Suomessa virallinen ammatillinen tutkintopolku, mutta koirankouluttaja ja eläinten käytösneuvoja eivät tarkoita tiettyä tutkintoa. Asiantuntijalla voi lisäksi olla yliopistokoulutusta, täydennyskoulutuksia tai vahvaa lajikohtaista osaamista. Siksi nimikkeen sijaan kannattaa tarkistaa henkilön todellinen koulutus, kokemus ja erityisosaaminen.
Sisällysluettelo
Mitä koirankouluttaja tarkoittaa?
Koirankouluttaja on yleisesti käytetty nimike henkilölle, joka kouluttaa koiria ja ohjaa niiden omistajia. Nimike ei kuitenkaan tarkoita tiettyä tutkintoa tai koulutusta, joten koirankouluttajien koulutustaustat voivat poiketa toisistaan huomattavasti.
Yksi koirankouluttaja voi olla suorittanut eläinalan ammatillisen tutkinnon, toisella voi olla yliopisto-opintoja tai erilaisia täydennyskoulutuksia ja kolmannen osaaminen voi perustua pitkään käytännön kokemukseen esimerkiksi tietystä koiraharrastuslajista. Monella kouluttajalla näitä on useita.
Myös työn sisältö vaihtelee. Koirankouluttaja voi keskittyä esimerkiksi pentuihin ja arjen taitoihin, koiraharrastuksiin, käsittelyyn ja hoitotoimiin tai haastavaan käyttäytymiseen. Koirankouluttaja-nimikkeestä ei siksi voi päätellä, millaisiin tilanteisiin henkilöllä on erityisosaamista.
Entä eläintenkouluttaja?
Eläintenkouluttaja eroaa koirankouluttajasta siinä mielessä, että Suomessa eläinten kouluttamiseen on olemassa virallinen ammatillinen tutkintopolku. Eläintenhoidon ammattitutkinnon eläinten kouluttamisen osaamisalalta valmistuvan tutkintonimike on eläintenkouluttaja (AT).
Tutkinto on 150 osaamispisteen laajuinen ja sijoittuu kansallisen tutkintojen viitekehyksen tasolle 4. Tutkinnossa osoitetaan käytännön ammatillista osaamista muun muassa eläinten hyvinvoinnista huolehtimisessa, eläinlähtöisessä käsittelyssä, koulutuksen suunnittelussa ja seurannassa sekä asiakkaiden kanssa työskentelyssä.
Osaamista voi syventää eläintenhoidon erikoisammattitutkinnossa, jonka eläinten kouluttamisen osaamisalalta valmistuvan tutkintonimike on eläintenkouluttaja (EAT). Erikoisammattitutkinto on 180 osaamispisteen laajuinen ja sijoittuu tutkintojen viitekehyksen tasolle 5. Siinä osaamista voi suunnata esimerkiksi eläinten ongelmakäyttäytymisen hoitoon ja käytösneuvontaan.
Mitä eläinten käytösneuvoja tarkoittaa?
Eläinten käytösneuvoja ei ole Suomessa virallinen tutkintonimike eikä nimikkeen käyttäminen edellytä tiettyä koulutusta. Käytösneuvoja on vapaasti käytettävä termi, joten kahdella samalla nimikkeellä työskentelevällä henkilöllä voi olla hyvin erilainen koulutustausta.
Käytösneuvonnalla tarkoitetaan yleensä työtä, jossa tarkastellaan eläimen käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Apua voidaan hakea esimerkiksi pelkoon, aggressiiviseen käyttäytymiseen, eroahdistukseen, reaktiivisuuteen tai muuhun eläimen ja ihmisen arkea vaikeuttavaan käyttäytymiseen.
Käytösneuvoja-nimike ei kuitenkaan itsessään kerro, miten tai kuinka laajasti henkilö on opiskellut eläinten käyttäytymistä. Taustalla voi olla ammatillinen eläinalan tutkinto, erilaisia täydennyskoulutuksia, korkeakouluopintoja tai näiden yhdistelmä.
Myöskään käytösneuvonta ei ole yksinomaan käytösneuvoja-nimikettä käyttävien työtä. Esimerkiksi eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinnossa osaamista voi suunnata eläinten ongelmakäyttäytymisen hoitoon ja käytösneuvontaan.
Siksi käytösneuvoja-nimikettä tärkeämpää on selvittää, millainen koulutus ja kokemus sen taustalla on. Erityisesti vaativissa käyttäytymisen ongelmissa kannattaa tarkistaa, millaista käyttäytymistieteellistä osaamista asiantuntijalla on ja mihin hänen käyttämänsä menetelmät perustuvat.
Tutkinto vai täydennyskoulutus – mitä eroa niillä on?
Eläinalalla on tarjolla sekä virallisiin tutkintoihin johtavaa koulutusta että erilaisia täydennyskoulutuksia. Koulutuksen nimi ei kuitenkaan aina kerro, kummasta on kyse.
Tutkinto kuuluu viralliseen koulutusjärjestelmään, ja sillä on määritellyt tavoitteet, rakenne ja tutkintotaso. Esimerkiksi eläintenkouluttajan ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto ovat ammatillisia tutkintoja.
Täydennyskoulutus ei johda tutkintoon, vaan sen tarkoituksena on täydentää tai syventää osaamista. Täydennyskoulutuksia voivat järjestää esimerkiksi yliopistot, yritykset ja järjestöt, ja niiden laajuus, sisältö ja pääsyvaatimukset voivat vaihdella huomattavasti.
Hyvä esimerkki on Tampereen yliopiston Käyttäytymisanalyysiperusteinen eläinkouluttajien koulutus. Se on 20 opintopisteen täydennyskoulutus, jossa käsitellään muun muassa sovellettua käyttäytymisanalyysia, eläinten kouluttamista, hyvinvointia ja etiikkaa sekä ihmisen ja eläimen vuorovaikutusta. Vaikka koulutuksen järjestää yliopisto, kyseessä ei ole yliopistotutkinto.
Myös Eläinkoulutus.fi tarjoaa koirankouluttajille ja alalle aikoville täydennyskoulutusta. Esimerkiksi Koiran kouluttaja -opinnot ovat 3 opintopisteen koulutuskokonaisuus, eivät ammatillinen tutkinto tai korkeakoulututkinto. Niiden tarkoituksena on tarjota ja syventää koirien käyttäytymiseen ja kouluttamiseen liittyvää osaamista.
Entä eläinten käyttäytymistieteen yliopistotutkinto?
Suomessa eläinten käyttäytymistä ja etologiaa voi opiskella osana eri alojen korkeakouluopintoja, mutta Suomessa ei ole eläinten käyttäytymistieteeseen (Animal Behaviour) keskittyvää omaa yliopistotutkinto-ohjelmaa. Jos haluaa suorittaa nimenomaan eläinten käyttäytymistieteeseen keskittyvän yliopistotutkinnon, tutkintoa on haettava ulkomaisesta yliopistosta.
Yliopistotutkinto eroaa sekä ammatillisesta eläintenkouluttajan tutkinnosta että täydennyskoulutuksesta. Eläinten käyttäytymistieteen yliopisto-opinnoissa käyttäytymistä tarkastellaan tieteenalana: miten ja miksi käyttäytyminen syntyy, miten sitä tutkitaan sekä miten tutkimustietoa arvioidaan kriittisesti ja sovelletaan käytäntöön.
Eläinkoulutus.fi:n asiantuntija Jaana Pohjola on suorittanut University of Portsmouthissa Applied animal behaviour science kanditutkinnon (BSc) ja equine behaviour, performance and training -maisterintutkinnon (MSc). Kyseessä on yliopistotutkinnot, ei eläintenkouluttajan tutkinto tai eläinten kouluttamiseen liittyvä täydennyskoulutus.
Mitä eläinten käyttäytymistieteen yliopisto-opinnoissa opiskellaan?
Eläinten käyttäytymistieteessä eläinten käyttäytymistä tarkastellaan tieteellisen tutkimuksen kautta. Kiinnostuksen kohteena ei ole ainoastaan se, miten eläimen käyttäytymistä voidaan muuttaa, vaan myös miksi eläin käyttäytyy tietyllä tavalla ja mitkä tekijät käyttäytymiseen vaikuttavat.
Opinnoissa tarkastellaan esimerkiksi käyttäytymisen biologista perustaa, oppimista, eläinten hyvinvointia, ihmisen ja eläimen välistä vuorovaikutusta sekä käyttäytymisen tutkimiseen käytettäviä menetelmiä. Olennainen osa yliopisto-opintoja on myös tieteellisen tutkimuksen lukeminen, tutkimusmenetelmien ymmärtäminen ja tutkimustiedon kriittinen arviointi.
Entä valmentajat ja lajiosaaminen?
Koirien kanssa työskentelee myös valmentajia, joiden asiantuntemus liittyy tiettyyn koiraurheilulajiin. Esimerkiksi agility on urheilulaji, jossa valmentajan tehtävänä on kehittää koiran ja ohjaajan muodostaman parin taitoja, harjoittelua ja suorituskykyä.
Lajivalmentajan osaaminen voi perustua valmentajakoulutukseen, pitkään harrastus- ja kilpailukokemukseen sekä syvälliseen lajiosaamiseen. Tällainen osaaminen on erilaista kuin eläinten käyttäytymistieteen tai esimerkiksi käytösneuvonnan osaaminen – eikä niitä ole mielekästä asettaa paremmuusjärjestykseen.
Hyvä asiantuntija riippuu siitä, mihin apua tarvitaan. Agilityssa kehittymiseen kannattaa etsiä agilityvalmentaja, kun taas esimerkiksi koiran pelkoon tai muuhun haastavaan käyttäytymiseen kannattaa etsiä henkilö, jolla on juuri siihen soveltuva koulutus ja kokemus.
Miten valita sopiva asiantuntija?
Sopivaa asiantuntijaa valitessa kannattaa lähteä siitä, mihin tarvitset apua. Pentukurssin, agilityharjoittelun ja vakavan pelko-ongelman parissa tarvitaan osittain erilaista osaamista.
Pelkkä ammattinimike ei vielä kerro, onko henkilöllä juuri sinun tilanteeseesi sopiva koulutus. Sama koskee asiantuntijan omaa kuvausta osaamisestaan. Ilmaukset kuten käyttäytymisen asiantuntija, käytösneuvoja tai koirien käyttäytymiseen erikoistunut eivät välttämättä tarkoita tiettyä koulutusta tai tutkintoa.
Siksi kannattaa katsoa, mitä koulutuksesta kerrotaan konkreettisesti. Mikä tutkinto tai koulutus on suoritettu, missä se on suoritettu ja onko kyse tutkinnosta, täydennyskoulutuksesta vai pitkästä kokemuksesta? Näin osaamista ei tarvitse arvioida pelkästään ammattinimikkeen tai esittelytekstin perusteella.
Koulutuksen lisäksi merkitystä on kokemuksella ja erityisosaamisella. Hyvä asiantuntija osaa myös perustella toimintatapansa, tunnistaa oman osaamisensa rajat ja ohjata tarvittaessa esimerkiksi eläinlääkärin tai toisen asiantuntijan puoleen.
Koulutuksen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten asiantuntija kertoo työskentelytavoistaan. Perustuuko toiminta ajantasaiseen tietoon eläinten käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista? Pystyykö asiantuntija perustelemaan, miksi jotakin menetelmää käytetään, vai perustuuko perustelu lähinnä omaan kokemukseen tai auktoriteettiin?
Myös varmuutta lupaaviin väitteisiin kannattaa suhtautua harkiten. Eläimen käyttäytymiseen vaikuttavat oppimisen lisäksi esimerkiksi terveydentila, ympäristö, aiemmat kokemukset, tunnetila ja yksilölliset ominaisuudet. Hyvä asiantuntija ei siksi lupaa etukäteen tiettyä lopputulosta eikä tarjoa samaa ratkaisua jokaiselle eläimelle.
Asiantuntijuus näkyy myös siinä, mitä henkilö ei väitä tietävänsä. Eläimen käyttäytymisestä ei aina voida päätellä varmasti, mitä eläin tuntee tai miksi se toimii tietyllä tavalla. Hyvä asiantuntija pystyy erottamaan havainnon, tulkinnan ja tutkimustietoon perustuvan tiedon toisistaan.
