Noutohaaste hevosille – kolme syytä aloittaa treeni nyt

Hevosella ja marsulla on jonkin verran yhteistä. Niillä on hieman samanlainen tapa käyttää aikaa – molemmat eläimet ovat yllättävän aktiivisia sellaisella leppoisalla tavalla. Molemmat eläimet tulevat toimeen melko vähäisellä levolla.

Hevoselle pakkolepo on usein melkoista pakkopullaa ja sen kuuluukin olla niin; hevosta ei ole suunniteltu seisomaan paikoillaan vaan kävelemään ja etsimään ruokaa. Vaikka hevonen on hyvin sopeutuvainen eläin, sen omasta mielestä elämä ihmisen kanssa voi tarkoittaa suuria kompromisseja, ja vaikka se ei skrollaile pakettimatkoja aroille iltaisin, se saattaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla ei-toivotussa tilanteessa.

Mitä pidempään hevonen seisoo, sitä pöllömpää toimintaa siltä voi odottaa. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, vaikkakin ikävää. Hevoselle voi pakkolomasta huolimatta järjestää monenlaista sisältöä elämään. Tätä sisältöä sanotaan virikkeiksi.

Mennään sitten niihin syihin – miksi välillä kannattaa harjoitella jotain ihan asiaan kuulumatonta?

1. Temppujen kouluttaminen omaehtoisuuteen perustuen on virikkeellistämisen muoto. Virikkeiden avulla parannetaan oppimiskykyä, vähennetään ei-toivottua käyttäytymistä, muutetaan aikabudjettia, parannetaan mielialaa ja nopeutetaan toipumista. Kyllä, en keksinyt näitä päästäni vaan kaikki on tutkittuja asioita.

2. Uusien taitojen opettaminen omaehtoisuuteen perustuen parantaa sinun ja hevosesi suhdetta. Aivan, hevosesi oppii sinusta, millä tavalla käyttäydyt. Sinä opit hevosesta paljon; milloin se on motivoitunut, milloin se on turhautunut, milloin se ei malta lopettaa ja milloin se malttaa. Suhde muodostuu toistuvista vuorovaikutustilanteista, ja kouluttaminen on erinomainen tapa järjestää jo ennakkoon käsikirjoitettuja vuorovaikutustilanteita. Siitä se luottamus syntyy; sinun ei tarvitse juosta hevosen perässä, kun laitat hevosen juoksemaan tiskiharjan perässä.

3. Temppujen opettaminen opettaa uutta ajattelua sekä sinulle että hevoselle. Haluatko, että hevonen osaa itse ratkaista ongelmia? Siihen taitoon se tarvitsee harjoitusta ja itseluottamusta, mikä muodostuu onnistumisen kokemuksista. Mikäli itse saat kokemuksen siitä, että hevonen kerrankin ymmärtää mitä siltä haet, ehkä haluat kokeilla vastaavaa myös ratsain. Ehkä löydät arjesta useampia tilanteita, joita voi lähestyä ihan samalla yksinkertaisella kaavalla kuin vaikkapa noudon opettamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa näytän millä tavalla noudon opettamisen voi aloittaa! Näet samaan hintaan myös kaikki aiemmin julkaistut hevosaiheiset videot 🙂

P.S. Kiinnostaako sinua erityisesti hevosten käyttäytyminen, virikkeet, omaehtoisuus ja motivaatio? Pysy kuulolla, olen avaamassa tyytyväinen hevonen, onnellinen omistaja-verkkokurssia piakkoin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eläinten tarkkailu on hauskaa. Joku voi väittää, että se on yhtä kiinnostavaa kuin maalin kuivumisen seuraaminen, mutta jokainen eläinihminen tietää kuinka palkitsevaa se on. Pieni ongelma, joka koskee tarkkailua on tulkinta. Meillä on suuri tarve tulkita kaikkia eläinten toimia suhteessa itseemme tai muihin eläimiin. Nyt se haluaa sitä, nyt se yrittää kertoa tätä ja niin edelleen. Paljon enemmän tietoa saisimme, jos muistaisimme pysyä objektiivisina ja vain katsoa ilman ennakkokäsityksiä tai arvailuja.

Mitä jos ensin tarkkailtaisiin ja vasta sitten vedettäisiin johtopäätöksiä?

Tässä pari käytännön vinkkiä eläinten seuraamiseen:

Mittaa. Vain mitattavia asioita voi muuttaa. Jos et tiedä, kuinka paljon eläin liikkuu päivittäin, et voi tietää onko se tarpeeksi. Jos et tiedä kuinka paljon se syö, et voi tietää onko se liikaa. Jos et tiedä, kuinka monta vuorovaikutustilannetta eläimillä on päivittäin, et välttämättä voi sanoa, kuinka tärkeitä ne ovat toisilleen. Kaikkea voi mitata. Mittaa kuljettua matkaa gps-loggerilla. Mittaa painoa ja ympärysmittaa. Mittaa ruokamäärää. Mittaa sosiaalisia tilanteita. Mittaa aikaa. Mittaa eri paikoissa käytettyä aikaa. Syömiseen käytettävää aikaa. Lista on loputon. Jos et ole paikalla, videoi. Ei kannata yrittää mitata 24/7, pienemmät jaksot riittävät saamaan kokonaiskuvan eläimen elämästä.

Se on kiinnostavaa huomata, että eläin elää silloinkin, kun et itse ole paikalla. Tai sekin on arvokasta tietoa, jos eläin on täysin passiivinen kun et ole paikalla.

Laske ja analysoi. Laske aikabudjetteja. Tee konkreettiseksi mittaamasi asiat. Vasta silloin voit yrittää muuttaa niitä. Jos vaikkapa hevonen on ylipainoinen ja liikkuu päivän aikana 500 metriä, on selvää, että kuljettu matka on yksi asia, johon kannattaa yrittää vaikuttaa. Jos taas koira tuhoaa huonekaluja, mutta käyttää syömiseen aikaa 45 sekuntia päivittäin, on siinä jo maalaisjärjellä yksi muutettava seikka.

Vertaa. Selvitä, mitä eläimen pitäisi tehdä. Miten sen kuuluisi käyttää aikaansa. Vertaa omia tuloksia kirjallisuuteen. Mieti konkreettisia toimia, millä voisit muuttaa tärkeitä asioita. Usein ne voivat alkuun tuntua hankalilta ja kalliilta toimenpiteiltä, mutta käytännössä pienillä kikoilla saa paljon hyvää muutosta aikaan.

Puhutaan sitten vasta tavoitteista, ihanteista tai paineista, kun lähtötilanne on selvillä. Kaikista palkitsevinta on ensin mitata, sitten suunnitella ja tehdä muutoksia ja mitata uudelleen, koska silloin yleensä huomaa muutoksen. Eihän kokeiluissa ole mitään järkeä, jos niiden jälkeen ei tiedetä, vaikuttiko mikään asia mihinkään.

Tallipäiväkirja on loistava väline. Esimerkiksi ongelmien havaitsemisessa se voi auttaa merkittävästi. Jos hevosella on ongelmia vaikkapa kengityksessä, päiväkirjasta voi tarkistaa, milloin tarkalleen ongelma on alkanut ja onko se ajan mittaan pahentunut vai helpottanut. Pelkkä muisti voi tehdä tepposet – jos hevonen käyttäytyy yllättäen oudosti, huomio kiinnittyy tähän yhteen tapahtumaan, eikä välttämättä muisteta niitä pieniä merkkejä, joita on saattanut olla ilmassa jo pidempään.

Mikäli hevonen inhoaa loimitusta, voi kotioloissa tehdä pienen kokeen ja testata mitä tapahtuu, jos asialle ei tehdä mitään. Päiväkirjaan voi merkitä jokaisen loimituksen arvosanan nollasta viiteen. Mikäli kahden viikon kuluessa keskivertokolmosen loimitus muuttuu pyörimiseksi ja potkimiseksi, on syytä tehdä asialle jotain. Harva asia muuttuu, jos mitään ei muuteta. Koulutussuunnitelman laatimisessa auttaa historia; on kiinnostavaa tietää kuinka monta nollan loimitusta hevonen on kokenut, koska se vaikuttaa siihen, kuinka pitkä aika menee, kunnes ollaan vitosessa.

Hevosenpito voi parhaimmillaan olla paljon muutakin kuin tunti laatuaikaa ratsain kuudesti viikossa. Hevosessa on monia muitakin ulottuvuuksia kuin liikunta, niihin kannattaa tutustua 🙂 Nyt kylmillä keleillä voi tehdä kaikenlaista hyödyllistä, jolla voi parantaa turvallisuutta, hyvinvointia ja suhdetta omaan hevoseensa. Mitä paremmin päivittäiset ja arkiset hommat sujuvat, sitä ennakoitavampi hevosesta tulee uusissakin tilanteissa.

Tule mukaan hevostaitokouluun, jossa aloitetaan perusasioista. Ne sopivat kaikille, oli hevosesi varsa tai aikuinen. Kahdentoista kurssin aikana edetään ratsastuksen perusasioihin, kuten apujen opettamiseen ja askellajeihin.

Hevosen aikabudjetti poikkeaa melko paljon lajin luonnollisesta aikabudjetista: hevonen käyttää normitallilla suurimman osan ajastaan lepoon ja paikallaan seisomiseen ja se syö kolmesti tai neljästi päivässä ruoka-aikoina. Yksin tarhatulle hevoselle ei pääse syntymään ystävyyssuhteita, joten luonnollinen fyysinen ja sosiaalinen vuorovaikutus jää aikabudjetista pois.

Hevonen on laiduntava eläin, joka luonnossa käyttää jopa 80 prosenttia ajastaan syömiseen ja liikkumiseen – käytännössä hevonen on koko ajan liikkeessä ja se nappaa korren sieltä täältä. Nykyiset rehut ovat niin hyvälaatuisia, että niitä on usein mahdotonta antaa hevoselle rajattomasti. Vapaa ruokinta aiheuttaa ylensyömistä, lihomista ja rehua menee paljon hukkaan kun sitä tallotaan tarhan pohjaan. Näistä syistä ruokinta on usein aikataulutettua ja joskus väkirehupainotteista hevosen työstä ja käyttötarkoituksesta riippuen.
Luonnossa hevonen elää pienissä porukoissa ja on jatkuvassa sosiaalisessa suhteessa laumatovereihinsa. Hevonen leikkii kavereidensa kanssa ja porukassa ne rapsuttelevat toisiaan. Usein karsinatalleissa hevoset elävät toisistaan erilläään ja mahdollisuudet fyysiseiin kontakteihin ovat hyvin rajoitettuja joko turvallisuussyistä tai yksinkertaisesti tilanpuutteen takia.
Hevonen on suunniteltu olemaan jatkuvassa liikkeessä. Moni hevonen ei liiku lainkaan tarhassa, joten kaikki liikunta tapahtuu ratsastaessa tai ajaessa. Tämä aiheuttaa onnettomuusriskejä, kun hevonen ei opi liikkumaan vapaana turvallisesti tai se kerää karsinassa energiaa, jonka se purkaa vaarallisena käytöksenä ratsastaessa.
Miten ongelmat ovat ratkaistavissa taloudellisesti ja turvallisesti?