Lastausongelman monet kasvot

Hevonen ja traileri eivät ole lähtökohtaisesti ylimmät ystävykset. Hevosen dna:han ei ole koodattu sitä, miten traileriin mennään ja siellä pysytään. Esimerkiksi verrattuna kissaan, hevonen on usein hankalampi lastattava, koska sille on epälajityypillistä hakeutua ahtaisiin suljettuihin tiloihin. Yleisesti ottaen puhutaan lastausongelmasta, vaikka ongelmien ilmentymisessä on suuria hevoskohtaisia eroja.

Lastautuminen ja matkustaminen eivät ole hevosen ominaisuuksia, vaan taitoja. Taitoja on mahdollista kehittää jatkuvasti. Jos tällä hetkellä kisareissujen toiseksi suurin huoli on lastaaminen, mieti kuinka huojentavaa on kun siitä ei enää tarvitse stressata.

Itse asiassa traileriin menemisen ongelmat ovat melko yksinkertaisia ratkoa. Tällaisen hevosen tunnistaa siitä, että trailerin nähdessään se osoittaa stressin merkkejä ja yrittää vaihtaa suuntaa. Mitä enemmän huonoja kokemuksia hevosella on lastaamisesta tai matkustamisesta, sitä pidempi prosessi kouluttaminen on.

Isojen hevosten tyypillinen ongelma on se kohta, kun etujalat  tulevat lastaussillan yläosaan. Ne usein mittailevat traileria ja epäilevät, mahtuvatko sisälle. Ne saattavat lyödä päänsä ulos peruuttaessaan. Näiden osalta ongelma usein ratkeaa heti, kun ne saavat riittävästi kokemuksia mahtumisesta.

Osa hevosista menee mielellään sisään, mutta jos joku koskee takapuomiin tai liikkuu niiden takana, ne ampuvat vauhdilla ulos. Tämä ongelma on kinkkinen, koska tähän ei auta ns. vanhan kansan menetelmät, eli liinat tai takaa painostaminen. Näiden hevosten hyvä puoli on usein se, että itse traileriin meneminen ei ole ongelma.

Näiden lisäksi on hevosia, jotka kokevat matkustamisen ahtaassa tilassa epämiellyttävänä. Ne eivät halua tai uskalla ottaa tukea seinistä tai etupuomista ja saattavat pelätä kaatuvansa matkan aikana. Nämä hevoset saattavat ilmentää epämukavuutta kuopimalla tai stressaamalla muuten.

Yksi lastausongelmista ei ole varsinaisesti lastausongelma. Se on sosiaalisen eristämisen aiheuttama stressi. Sen voi havaita siitä, että hevonen menee traileriin kaverin kanssa, mutta ei yksin.

Tässä muutama vinkki, joilla oman hevosen ongelmaa voi lähestyä:

  1. Analysoi, missä osa-alueessa hevosellasi on ongelma. Eikö se halua traileriin, vai tuleeko se sieltä liian pikaisesti pois? Meneekö se kiltisti, mutta ei rauhoitu matkustamiseen? Onko se hyperreaktiivinen takana tapahtuvaan liikkeeseen?
  2. Varmista, että hevonen haluaa traileriin. Sillä täytyy olla joku syy sisälle menemiseen. Syy voi olla se, että muualla on kurjaa (en suosittele) tai se, että trailerissa on mukavaa.
  3. Varmista, että hevonen osaa eteen- ja peruutusmerkin. Oletko huomannut, että kun hevosta vedetään lastaussillalla narusta eteenpäin, se oikeasti reagoikin peruuttamalla ulos? Tämä voi tarkoittaa sitä, että jo perustaitojen harjoittelulla pääsee pitkälle.
  4. Mieti myös omaa toimintaasi. Hermojen menettäminen johtaa usein arvaamattomaan käyttäytymiseen lastaustilanteessa, mikä ei vie prosessia yhtään eteenpäin. Pysy siis rauhallisena, äläkä ota hevosen käyttäytymistä henkilökohtaisesti.

Olen kehittänyt ja testannut TRO-lastausmenetelmän, jonka avulla ratkaisu voidaan löytää jokaiseen edellä mainittuun ongelmatyyppiin. Koulutusjakson läpikäyneillä hevosilla lastaamiseen kuluva aika lyheni merkittävästi, stressi- ja pakoreaktiot vähentyivät sekä hevosten syke lastaustilanteessa aleni merkittävästi lähtötasoon verrattuna.

Onko tallillanne muutama muukin, jolla on parannettavaa lastaamisessa? Nyt on mahdollista saada pienryhmissä viikottaista lastausvalmennusta kotitallillanne. Koulutus sopii kaikille, vaikka ns. ongelmaa ei olisikaan tai vaikka aloittaisit aivan alusta varsan kanssa. Vaikka kaikki menisi hyvin, voi tavoitteen aina laittaa korkeammalle; jos hevonen menee hyvin koppiin ja matkustaa hyvin, tavoitteena voi olla se, että saat hevosen lastattua ilman avustajaa.

Dia1

 

 

Tämä kuva on loistava! Se kiteyttää tyypillisimmän ajattelun käytösongelmissa – käyttäytyminen on monissa tapauksissa aivan normaalia, mutta se häiritsee omistajaa.

12401907_10207460531407928_2140131686061335274_o

 

Tyypillisiä ongelmia esimerkiksi hevosten kanssa ovat lastaaminen, kiinnisitominen, jalkojen nostelu tai kengitys, läheisriippuvuus, varusteiden pukeminen, säikkyminen… Ja moni muu asia. Itse asiassa näin toimiva hevonen on enemmän normaali kuin epänormaali. Sen koulutus voi olla kesken. Nämä lajityypilliset ominaisuudet ovat sellaisia, joihin hevonen täytyy huolellisesti valmistella. Nämä asiat ovat meille ihmisille itsestäänselvyyksiä, mutta hevosille keskimäärin hyvin vaikeita.

Läheisiippuvuus on yksi esimerkki ongelmasta, johon moni törmää. Hevonen ei suostu yksin poistumaan muiden näkyvistä, ei lähde pihasta pois tai ei jää yksin talliin. Erittäin sosiaaliselle eläimelle sosiaalinen eristäminen lajitovereista on lähtökohtaisesti hankalaa, ja hevonen on erikseen koulutettava sietämään eristystä. Sama pätee lastaamiseen, kiinni sitomiseen, jalkojen nosteluun ja varusteiden pukemiseen sekä selkäännousuun – kaikki tilanteet saattavat muistuttaa hyökkäystä tai vakavaa vaaraa, mikä aiheuttaa hevosessa pelkoreaktion. Pakoeläin ei halua joutua nurkkaan ahdistetuksi eikä se halua takertua päästään tai jalastaan kiinni mihinkään. Myös aggressiivinen käytös on normaalia; kaikki terveet eläimet puolustautuvat uhkatilanteissa, jos paon mahdollisuus on poistettu.

 

Lajityypillinen-käyttäytyminen

Kaikilla eläimillä on tarve käyttäytyä lajilleen tyypillisellä tavalla, ja tämä tosiasia kannattaa ottaa huomioon. Meidän silmissämme huono käytös on siis joskus täysin normaalia. Lisähaasteen aiheuttaa se, että näiden luontaisesti hankalien asioiden kouluttaminen voi viedä enemmän aikaa ja vaivaa kuin luontaisesti helpompien asioiden opettelu. Monesti ihmisten asenne eläimelle luontaisesti hankalia asioita kohtaan on väheksyvä, koska mielestämme niissä ei vielä tapahdu mitään oman harrastuksemme kannalta oleellista – saatamme pitää niitä tehdasasetuksina.

Millainen sitten on normaali eläin? Normaali eläin käyttäytyy samalla tavalla, kuin valtaosa kyseisen lajin edustajista. Kaikki lajityypillinen käyttäytyminen on eläimelle normaalia. Esimerkiksi hevoselle on normaalia pureskella karsinan seiniä, säikkyä uusia asioita ja huutaa kavereiden perään. Mikäli nämä asiat ärsyttävät, kannattaa a) suunnata ei-toivottua toimintaa sallittuun kohteeseen, b) opettaa uusia toimintamalleja pelästymistilanteisiin ja c) tehdä vaikeista asioista kannattavia.

ongelmakaavio

 

 

Moni kokee vaikeuksia hevosen pyydystämisessä laitumelta tai tarhasta. Moni kokee vaikeuksia myös silloin, kun haluaisi mennä yksin ratsastamaan maastoon.

Se on sosiaaliselle pakoeläimelle aivan luonnollista käytöstä valita mieluummin kaverit ja ruoka kuin liikuntaharrastus. Tutkijat antoivat hevosille mahdollisuuden valita enemmän tai vähemmän töitä. He käyttivät Y-labyrinttia apuna ja kouluttivat hevoset siihen, että vasen valinta johtaa kahteen kierrokseen ratsatusta ja oikea valinta johtaa yhteen kierrokseen ratsastusta.

Koulutuksen jälkeen hevosten annettiin itse valita, kumpaan tuubiin ne menevät. Tulos ei ollut yllätys – useimmat hevoset valitsivat tuubin sijaan ulko-oven. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että hevoset eivät halunneet yhtä tai kahta kierrosta ratsastusta, vaan mieluummin ei lainkaan ratsastusta. Tutkijat huomasivat lisäksi, että erityisen epämiellyttävänä hevoset kokevat selkäännousun.

Jo aiemmin on todettu, että jos mahdollista, hevonen välttää luontaisesti kaikkea turhaa liikuntaa. Sen sijaan se on erittäin motivoitunut olemaan kavereiden kanssa ja syömään.

kevät2010 081

Eli kun seuraavan kerran hepo näyttää hapanta naamaa, ole tyytyväinen – se on lajinsa tyypillinen edustaja. Ja ne, joiden hevoset työskentelevät mielellään, saavat olla tyytyväisiä, he ovat onnistuneet motivoimaan hevosensa oikein.

Liikunnan merkitys korostuu silloin, kun muissa olosuhteissa on toivomisen varaa. Pienet tarhat, yksin tarhaaminen ja vähäinen karkearehu heikentävät hevosen mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, jota kompensoidaan sillä, että hevosella on muita virikkeitä eli ratsastus tai ajaminen.

Hyvinvoinnin kannalta ajateltuna ratsastus tai muu liikutus ei ole välttämätöntä, mutta ei se ole myöskään hyvinvointia alentava tekijä. Hevoselle palkitsevaa on palata lenkiltä takaisin kavereiden luo ja ruuan ääreen – näitä hyviä kokemuksia ei tule ellei käy välillä poissa. Toisalata ei kannata piehtaroida syyllisyydessä jos aina ei huvita lähteä – hevonen on tyytyväinen kun sillä on kaverit ja ruokaa.

Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research.