Psyykkinen hyvinvointi on ajankäytön hallintaa
Hevosen virikkeet tarjoavat sille mielekästä tekemistä ja mielihyväkokemuksia. Hevosen virikkeet on ensisijainen tapa lisätä hevosen hyvinvointia. Hevosten fyysiseen hyvinvointiin panostetaan valtavan paljon. Fyysinen ja psyykkinen kulkevat käsi kädessä, ja molemmat vaikuttavat toiseen. Hyvinvointi lähtee perustarpeiden tyydyttämisestä, eli terveydestä ja sopivasta ruokinnasta ynnä muusta.
Hevosten psyykkiseen valmentamiseen tai hyvinvointiin ei ole panostettu yhtä paljon kuin fyysiseen hyvinvointiin. Hevosenpito perustuu tehokkuuteen ja tallityöntekijän työn minimointiin sekä turvallisuuteen, ei niinkään hevosen lajityypillisten tarpeiden huomioimiseen. Hevosen psyykkisessä hyvinvoinnissa on hyödyntämätöntä potentiaalia, jolla tulee tulevaisuudessa olemaan entistä suurempi merkitys.
Psyykkisessä hyvinvoinnissa on monta osaa, joista varmasti tärkein on mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Toinen osa on hyvinvointia lisäävien kokemusten tarjoaminen, eli käytöksellinen hyvinvointi, johon vaikutetaan sekä virikkeillä että hevosen ja ihmisen välisellä suhteella. Virikkeiden käyttö perustuu hevosen ajankäytön hallintaan, eli pohjatietona on edellisessä osassa laadittu aikabudjetti. Vertailukohtana aikabudjetille ei kannata käyttää villihevosen aikabudjettia, vaan oman hevosen ihanneaikabudjettia. Virikkeet ovat työkalu siihen, että voimme vaikuttaa hevosen ajankäyttöön.
Hyvinvoinnin lisäämiseen ei kuulu hevosen pakottaminen, vaikka sillä tarkoitettaisi hyvää. Mikäli hyvinvoinnin kokemusta halutaan korostaa, hevosen omaehtoisuutta pitäisi pyrkiä lisäämään. Virikkeitä käytetään tässä apuna. Virikkeiden avulla hevonen saadaa itse valitsemaan erilaisia toimintoja, joista on sen hyvinvoinnille hyötyä.
Hevosen aikabudjetti on keskeisessä roolissa sen hyvinvoinnin kokemuksen osalta. Mikäli aikabudjetti koostuu pääosin passiivisesta olemisesta, pienilläkin toimenpiteillä sitä saadaan parannettua. Sama pätee esimerkiksi sairauksista toipumiseen; karsinalepo ja kävelytyskuuri ovat usein hevoselle henkisesti raskaita, joskus jopa mahdottomia. Virikkeiden kautta hevoselle voidaan tarjota mahdollisuus erilaiseen aikabudjettiin, eikä se edellytä lisää tilaa, koska kokemukset tapahtuvat hevosen aivoissa!
Mitä hyötyä virikkeistä on?
Virikkeiden tavoitteena on lisätä lajityypillistä toimintaa ja käyttäytymisen monimuotoisuutta sillä tavalla, että hevonen itse omaehtoisesti päättää lisätä toimintaa. Virikkeiden tehokkuutta voidaan mitata kolmella eri tavalla; vaikutukset käyttäytymiseen, fysiologiset vaikutukset sekä neurologiset vaikutukset. Hevosilla viriketutkimus on hyvin alkutekijöissä, joten tutkimustuloksiakin on hevosista hyvin vähän. Laboratorio- ja tuotantoeläimillä tutkimusta on sen sijaan tehty paljon. Hevosten kohdalla virikkeiden käyttökohteita ovat stereotyyppisen toiminnan vähentäminen ja aikabudjetin aktiivisen toiminnan lisääminen sekä käyttäytymisen monimuotoisuuden kasvattaminen.
Tyypillisimmät, mitattavat muutokset eläinten käyttäytymiseen ovat stereotyyppisen ja pakko-oireisen käyttäytymisen vähentyminen, aggressiivisen tai itseään vahingoittavan käyttäytymisen vähentyminen sekä toivottavien käytösmallien lisääntyminen. Vankeudessa elävät eläimet eivät kohtaa ongelmanratkaisutilanteita niin usein kuin villit sukulaisensa – kognitiivisen toimintakyvyn kannalta virikkeet tarjoavat sopivaa aktiviteettia aivoille ja ehkäisevät laitostumista.
Yksi tärkeä hyöty virikkeistä on stressin lieventyminen – mielekkäät kokemukset ja hyvä mieliala puskuroivat stressiä ja suojaavat eläintä. Stressin taso voidaan todeta kortisolipitoisuuksia mittaamalla, ja tällaisia tutkimuksia on tehty useita, joissa stressin eli kortisolipitoisuuden on havaittu laskevan virikkeiden seurauksena. Muita fysiologisia vaikutuksia, joita virikkeillä on havaittu, ovat mahahaavan ehkäisy, vastustuskyvyn nousu, parantunut rehunkäyttö, parantuneet kasvutekijät sekä nopeampi toipuminen operaatiosta.
Neurologisia vaikutuksia virikkeillä on havaittu niin ikään; virikkelelinen ympäristö auttaa toipumaan aivovammasta ja on yhteydessä kognitiivisia sekä motorisia taitoja. Virikkeellinen ympäristö suojaa kognitiivisilta haasteilta sekä parantaa muistia. Nämä tutkimukset on tehty pääosin rotilla ja hiirillä, mikä kannattaa huomioida.
