Kissat temppuilemaan – näin pääset alkuun

Temppujen harjoittelusta on monia hyötyjä kissalle. Vaikka temppu olisi täysin tarpeeton ja turha, sillä on silti suuri merkitys ja se on hyvinvointiteko. Kouluttamalla tarpeellisia tai turhia temppuja kissallesi opit tuntemaan sitä aivan uudella tavalla, opit tunnistamaan mikä sille on tärkeää ja opit samalla myös sen stressistä – parhaassa tapauksessa opit tunnistamaan jos kissalla ei ole kaikki kunnossa.

Käydään ensin läpi mitä hyötyä koulutuksesta on.

Suhde kissan ja omistajan välillä paranee, kun koulutusta tehdään omaehtoisuuteen ja palkitsemiseen perustuen. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Suhde muodostuu sarjasta vuorovaikutustilanteita. Koulutustilanne on vuorovaikutustilanne, joka on sävyltään positiivinen. Koulutus tuottaa sivutuotteena hauskaa yhdessä tekemistä eli hyviä vuorovaikutustilanteita, jotka tallettuvat suhdepankkiin. Mitä enemmän suhdepankissa on plussaa, sitä enemmän kissa voi luottaa omistajaan ja sitä positiivisemmin kissa ajattelee myös tulevista vuorovaikutustilanteista.

Kouluttaminen vähentää stressiä ja lisää hyvinvointia. Mitä ihmettä, voiko herkkuja syöttämällä muka parantaa kissan terveyttä? Kyllä voi. Kouluttamalla vaikutetaan välittäjäaineisiin ja sitä kautta tunnetilaan ja edelleen mielialaan. Kun kissa on hyvällä tuulella, se ei ole niin altis stressaaville tilanteille ja se palautuu stressistä nopeammin. Hyvä tuuli myös puskuroi huonoja kokemuksia. Mitä vähemmän kissa stressaa, sitä vähemmän altis se on mm. tulehduksille. Kouluttaminen osana virikeohjelmaa vaikuttaa kissan aikabudjettiin. Tätä kautta kouluttaminen ehkäisee ei-toivottua käyttäytymistä ja sillä voidaan hallita mm. yöllistä riehumista.

Kouluttaminen nopeuttaa kasvua ja toipumista. Mitä enemmän kissalla on mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, sitä tyytyväisempi se on. Sisäkissat pääsevät harvoin oikeasti saalistamaan, ja tästä syystä kouluttaminen tarjoaa niille sopivaa korvaavaa toimintaa. Virikkeet, joihin kouluttaminen kuuluu, auttavat kissaa toipumaan sairaudesta tai leikkauksesta nopeammin.

Kouluttaminen vaikuttaa oppimiskykyyn. Luonnossa kissa kohtaa päivittäin erilaisia haasteita ja ongelmia, ja sen on käytettävä päätään selviytyäkseen niistä. Kotikissa ei suurempia haasteita kohtaa, mikä saattaa aiheuttaa laitostumista. Laitostumisen ehkäisyyn ja aktiivisuuden ylläpitoon koulutus tarjoaa sopivaa hauskaa tekemistä ja aivopähkinää, jotta harmaat aivosolut pääsevät hommiin!

Miten sitten voi aloittaa?

Ensimmäinen asia ja koulutuksen ehdoton edellytys on motivaatio. Kissoja on monesti syytetty siitä, etteivät ne ole innokkaita tekemään mitään omistajiensa kanssa. Tämä ei johdu eläimen ominaisuuksista vaan syy löytyy usein joko siitä, että kissalla on muuta tärkeämpää tekemistä tai siitä, että motivaatio on valunut vapaiden nappuloiden seassa ruokakuppiin, joka on jatkuvasti esillä.

Kun motivaatio on kunnossa niin onnistuminen on taattua! Voit aloittaa suoraan jostain tempusta tai voit hyödyntää erilaisia tukitaitoja.

Liity eläinkoulutusblogin jäseneksi ja katso video, jossa neuvon alkuun yksinkertaisten taitojen opettelussa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissat eivät viihdy sylissä. Ne täytyy erikseen opettaa nauttimaan siitä. Saaliseläimen kannalta syliin ottaminen muistuttaa saalistustilannetta ja kissa oppii nopeasti välttelemään näitä tilanteita, mikäli sitä otetaan väkisin syliin. Rimpuilua on turha treenata, koska siinäkin kissa kehittyy. Pakkosylittäminen ei ole ratkaisu, koska se tuottaa stressiä. Opettelu vie aikaa, mutta oikeilla keinoilla prosessi ei onneksi kestä vuosikausia.

Mieti ensin kaikki ne asiat, joilla voisit saada sylissä olemisesta kannattavaa. Luonnollisesti ruoka on yksi. Voisiko villapaita olla yksi kissalle mieleinen asia? Entä se, että sylin kautta pääsee paikkoihin, joihin ei muuten pääse? Tai että sylin kautta pääsee ruokakupille? Yksi hyvä idea ajaa syli-ideaa läpi on nukkuminen. Kissa usein hakeutuu jalkojen päälle nukkumaan. Tämä on hyvä asia, koska siinä kissa saa kokemuksen siitä, että ihminen on turvallinen. Kannattaakin miettiä, millä muilla tavoin voi olla yhtä turvallinen kissan näkökulmasta kuin nukkuessaan 😀

Jos haluat kotitiikeristäsi sylikissan, panosta kissan aloitteisiin ja tartu niihin. Tue kaikin tavoin kissan omaehtoista lähestymistä, tarjoa positiivisia kokemuksia ja vältä negatiivisia. Esimerkiksi lääkkeen antaminen kannattaa antaa jonkun toisen tehtäväksi, jos siihen liittyy yhtään taitselua. Kannattaa pitää oma rooli vain hyvänä tyyppinä, koska kissan (eikä muidenkaan eläinten) ole mahdollista ennustaa, milloin ihminen on kiltti ja milloin ei. Yksikin huono kokemus sylissä vie prosessia taaksepäin ja aiheuttaa turhautumista.

Katso myös videovinkit sylittämiseen!

 

Kissa on hiljainen, ei tuhoa paikkoja (?), on siisti, tulee toimeen yksin työpäivien ajan. Täydellinen lemmikki.

Apulan annetaan kissat-palstan perusteella voisi uskoa, että moni kissanpennun hankkinut on joutunut muuttamaan mieltään kissan helppoudesta lemmikkinä.

Mitä kissa tervitsee voidakseen hyvin?

  • Tilaa. Vähintään kaksi huonetta. Jos kissoja on useampia, niiden pitää pystyä säilyttämään kolmen metrin etäisyys toisiinsa ja niillä tulee olla mahdollisuus päästä toisen näkymättömiin.
  • Rakenteita. Kissat pitävät korkeista paikoista. Niillä tulisi olla näköalapaikkoja, lepäämispaikkoja, piilopaikkoja, ruokapaikka, juomapaikka ja vessapaikka. Paperipussit, pahvilaatikot, kiipeilypuut, korit, hyllyt, ikkunalaudat…Kissa arvostaa muuttuvaa ja mielenkiintoista ympäristöä.
  • Suhteita. Kissa tarvitsee vuorovaikutusta. Omistajan kanssa tai muiden kissojen tai muiden eläinten kanssa. Omistaja on kuitenkin hyvin tärkeä.
  • Ärsykkeitä. Kissoilla on kehittyneet aistit. Ne tarvitsevat katseltavaa, maisteltavaa, nuuhkittavaa, tunnusteltavaa, raavittavaa ja pehmeää. Niitä voi hyvin ulkoiluttaa hihnassa.
  • Saalistusta. Kissan tulee saada totetuttaa saalistuskäyttäytymistä. Lelut ovat tärkeitä – yleensä saalista muistuttavat lelut ovat parhaita. Heinäsirkkojen saalistus on myös hauskaa ja onnistuu myös valjaissa.
  • Oikeaa ruokaa. Kissa on ehdoton lihansyöjä. Se syö mieluiten useita pieniä annoksia päivässä. Vapaa ruoka tekee kissasta passiivisen ja lihavan.
  • Juomaa. Juomakuppeja on hyvä olla useita. Kissa juo mielellään eri paikassa kuin se syö – vesikuppi voi olla muualla kuin ruokakuppi.

Nämä kaikki voi olla helppoa järjestää yhdelle kissalle. Kun kissoja on kaksi, kaikki tuplataan. Myös omistajan kissoille antama laatuaika.

Siitä on vaikea repiä huumoria, kun kissa ei tee muuta kuin naukuu ja haluaa ulos. Silloin voi pohtia, miksi kissa ajattelee, että kaikki kiva on oman asunnon ulkopuolella.

Rochlitz, 2005

Ne, jotka osallistuivat Amiedun Eläinten käyttäytymisseminaariin 2011, muistavat varmaan Sophia Yinin termin – cat – the new improved dog.

Kissat tulevat. Ne ovat pehmeitä, kauniita, jänteviä, hauskoja ja niiden touhuja on mukava seurailla. Kissaa ei enää nähdä navetanvintillä lymyilevänä varjona, vaan niistä halutaan yhä enemmän lenkkikavereita ja aktiiivisia seuralaisia. Kuinka paljon ”koiramaisen” kissasta sitten voi saada?

Kissan luovutusikä on 12 viikkoa. Sosiaalistumiskausi sattuu kahden ja seitsemän ikäviikon välille. Tästä voi nopeasti päätellä, että kasvattajalla on kissan sosiaalistamisen osalta huomattavasti merkittävä rooli, merkittävämpi kuin koirilla. Sosiaalistumiskautena kissanpentu tarvitsee paljon positiivista kanssakäymistä ihmisten, kissojen ja miksei koirien kanssa – pentu on hyvä totuttaa kaikkeen mahdolliseen sosiaalistumiskauden aikana. Se, mikä sosiaalistumiskaudella jätetään tekemättä, voi tutkimusten mukaan näkyä kissassa koko loppuelämän arkuutena tai pelokkuutena.

Mitä enemmän kissan kokee positiivisia ihmiskontakteja ennen seitsemän viikon ikää, sitä todennäköisemmin se suhtautuu ihmisiin positiivisesti myös aikuisena. Sosiaalistamisessa tärkeää on kissan käsittely – jopa minuutin lempeä käsittely päivittäin vaikuttaa jopa fyysiseen kehitykseen; silmät avautuvat nopeammin ja pennut tutkivat ympäristöään hanakammin.

Kolmen-neljän viikon iässä, kun pennut kykenevät säätelemään ruumiinlämpöään, niile kannattaa alkaa tarjota virikkeitä ja uusia kokemuksia. Virikkeillä on tärkeä rooli tässä vaiheessa; tarjoa pennuille uusia alustoja, pahvilaatikoita, leluja, raapimispuita, retkiä ulos sään salliessa, unohtamatta päivittäisiä käsittelyhetkiä. Opeta pennulle, etteivät sormet ja varpaat ole leluja, käytä leikkiessä aina lelua. Jos opetat pennun hyökkäämään käsiin tai jalkoihin, se kostautuu aikuisena. Hyvä sosiaalistamiskeino on viedä kissanpentu pentukurssille, jossa se saa tutustua muihin kissoihin.

Uudessa kodissa sosiaalistamista kannattaa jatkaa, kun kissa on vielä hyvin nuori. Tarjoa positiivisia kokemuksia kuljetuslaatikossa, ulkona, valjaissa, autossa ja muista lempeä käsittely ja leikkihetket sekä virikkeellistäminen.

Missä sitten menee raja? Saako kissasta koiran? En tiedä, mutta jos haluat kissasta lenkkikaverin, en näe mitään estettä sille etteikö se onnistuisi.

Opas kissan virikkeellistämiseen