Tyytyväinen kissa – asiaa kissan unesta

Kuinka paljon kissan pitäisi nukkua vuorokaudessa? Mistä tietää, että kissa nukkuu sopivasti? Voiko kissa nukkua liikaa? Miten nukkuminen vaikuttaa hyvinvointiin? Mitä omistaja voi tehdä unen laadun parantamiseksi?

Kissojen nukkumisvaikeudet eivät ole käytösneuvojaa eniten työllistävä ongelma. On kuitenkin tilanteita, joissa nukkumisen määrään ja laatuun olisi kiinnitettävä suurta huomiota. Yksi tällainen tilanne on kissan muutto uuteen kotiin. Kuten kaikki tiedämme, ihmistenkin stressinhallinnassa unen määrä ja laatu ovat tärkeässä roolissa. Kissa nukkuu pentuna suuren osan ajasta, ja aikuisena se nukkuu eniten päivällä. Kissa on aktiivinen yleensä hämärän aikaan ja öisin, varsinkin jos se saalistaa. Kotikissoista voi huomata samaa hämäräaktiivisuutta, kun illalla myöhään ja aamuyöllä käynnistyvät kissojen ravit. Raskas yötyö vaatii raskaan levon päivällä. Vaikka kissa nukkuisi sikeästi, se herää pienimmästäkin häiriöstä ja on heti toimintavalmis. Tämä ominaisuus on suojellut kissaa saalistajilta. Kotikissan rytmiä voi tavoitteellisen virikeohjelman avulla muokata niin, että se on aktiivisempi päivällä ja alkuillasta ja vastaavasti nukkuu yöllä. Kannattaa kuitenkin muistaa että yökukkuvassa kissassa ei ole mitään epänormaalia, vaan ongelma on ihmisten.

Kissa valitsee nukkumapaikkansa kolmen periaatteen mukaan. Paras paikka luonnollisesti on sellainen, jossa nämä kolme ominaisuutta yhdistyvät. 1) Mukavuus. Kissalla mukavuus on tärkeämpi lepopaikan ominaisuus kuin esimerkiksi koiralla, joka saattaa maata missä tahansa lähellä ihmistään. Kissan ikä ja muut ominaisuudet vaikuttavat siihen, mitä se pitää mukavana, mutta usein paikka on pehmeä. Joskus kissa saattaa varsinkin löytöeläintaloissa nukkua hiekkalaatikossa, mikä on usein merkki siitä, että riittävän mukavaa alustaa ei ole tarjolla. 2) Turvallisuus. Kissa ei voi rentoutua jos se kokee olevansa uhattuna. Tämä on erityisen tärkeää monikissa- tai monieläintalouksissa. Kissan kannalta lepohetkeä uhkaavan tekijän ei tarvitse olla henkeä uhkaava – uni saattaa häiriintyä, jos paikka on liian levoton tai meluisa. Turvallisuus on varsinkin aarkojen kissojen kanssa erityisen tärkeä seikka, johon omistaja voi vaikuttaa paljon. 3) Lämpötila. Jokainen kissaihminen tunnistaa tämän – osa kissoista hakeutuu aurinkoläiskiin ja osa makaa kesällä paljaalla lattialla. Talvella moni kissa hyppää uuninpankolle tai saunan ylälauteille tai kaivautuu vilttien sisään. Kissat, jotka muuten välttävät ihmiskontaktia, saattavat yöllä nukkua sängyssä. Se on loistava passiivinen sosiaalistamistapa – nukkuva ihminen on helpommin ennakoitava kuin valveilla oleva. Suosittelen erityisesti kaikille arkojen kissojen omistajille sosiaalista nukkumista. Tosin siitä ei ole haittaa kenellekään, päin vastoin hyötyä sekä kissalle että omistajalle.

Nukkuvaa kissaa on terapeuttista katsella. Sitä kannattaa katsella myös hyödyn vuoksi – nukkumisasento kertoo paljon kissan unen laadusta ja rentoutumisen asteesta. Ihmisiin tottumattomien kissojen kanssa on tärkeää löytää tasapaino levon ja sosiaalistamisen väliltä. Lepo on tärkeää myös palautumisen kannalta – mikäli kissa on toipumassa sairaudesta tai stressistä, lepoon tulisi panostaa erityisen paljon. Kissan käyttäytymisestä voi päätellä jonkin verran sitä, millaista nukkumisympäristöä se arvostaa. Kissoille, jotka asuvat sisäkissoina, pienetkin asiat ovat merkityksellisiä. Kun puhutaan kissan stressinhallinnasta, on olemassa asioita, joita ihminen voi tehdä. Voimme panostaa suhteen laatuun ja oman käyttäytymisen ennakoitavuuteen ja siihen, että esiinnymme aina hyvässä valossa. Sitten on paljon asioita, joita järjestämällä voimme auttaa kissaa itseään alentamaan stressiä. Elämä on muutakin kuin omistajan kautta tapahtuvia asioita, ja mahdollistamalla kissalle vaikkapa nukkumiseen ja lepäämiseen sopiva elinympäristö, voimme ensinnäkin auttaa kissaa lievittämään omaa stressiään ja nauttimaan elämästä entistä tehokkaammin, mikä parantaa hyvinvointia, mikä taas on kuin laittaisi rahaa pankkiin!

Kissa voi nukahtaa istuessaan, ja se voi nukkua lihamurekeasennossa pää pystyssä. Jatka lukemista…

Liittymällä eläinkoulutusblogin jäseneksi näet videon, jossa kerron, mitä kissan lepopaikoissa kannattaa ottaa huomioon ja mitä kissan nukkumisesta kannattaa tarkkailla! Näet myös kaikki muut jäsenille tarkoitetut videot – sekä vanhat että uudet – kuukauden ajan!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue lisää kissoista

Myönnettäköön ihan aluksi, en ole itse ollut eläinsuojeluyhdistyksessä aktiivisena auttajana. Eläinsuojeluasiat ovat tuttuja pääosin kotia etsivien kissojen kautta – lisäksi olen tarjoutunut auttamaan löytöeläintaloja henkilöstön kouluttamisessa. Olen pitkään miettinyt, millä tavoin eläimiä voisi auttaa jo ennen kun ne joutuvat kodittomiksi. Jos eläimestä joutuu luopumaan nopealla aikataululla, ovat vaihtoehtoina lopetus tai uuden kodin etsiminen. Kodin etsiminen ei ole lainkaan helppoa ja se voi olla aikaavievää. Ei ole takeita siitä, että eläin päätyisi hyvään kotiin pikaisella aikataululla. Tutustuin Lappeenrannan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan, kun kävin taannoin pitämässä siellä luennon kissatalojen ja sijaiskotien käytännöistä, jotka auttavat sosiaalistumista ja sitä kautta vaikuttavat uuden kodin löytymiseen. Paikalla oli useita kymmeniä kissoista kiinnostuneita ihmisiä.

Eläinkoti Pesä päätettiin perustaa 90-luvulla, koska yhdistykseltämme kysyttiin usein, voimmeko auttaa kodittoman eläimen kodinetsinnässä. Alueella ei ollut muutakaan tahoa, joka olisi tehtävää hoitanut. Lisäksi löytöeläinkodit olivat aina täynnä. Eläinkoti Pesän perustamisen jälkeen sadat, jopa tuhannet eläimet, pääosin kissat, ovat säästyneet hylkäämiseltä tai lopettamiselta LSEYn avulla.

Minusta heidän toimintansa on loistava esimerkki siitä, miten eläimiä voi auttaa ja miten löytöeläinten määrää voidaan vähentää. Eläinkoti Pesä ei ole löytöeläintalo, vaan kaikki eläimet tulevat sinne suoraan kodeista. Pesälle tulee eläimiä silloin, kun omistaja muuttaa palvelutaloon eikä saa kissaa mukaansa tai kun suuresta kissapopulaatiosta loukutetaan kissoja. Joskus voi tulla tilanne, jossa omistaja ei itse pysty etsimään lemmikille uutta kotia, eikä sukulaisilla ole tähän kiinnostusta. Minusta on hienoa, että nämäkin eläimet saavat uuden mahdollisuuden – tämä on huomattavasti vastuullisempaa luopumista kuin esimerkiksi kissan jättäminen oman onnensa nojaan. Vaikeassa elämäntilanteessa tai kriisissä ei aina ole sellaista verkostoa käytettävissä, joka voisi auttaa hankkimaan eläimelle uuden kodin. Ja tällaisessa tilanteessa valistaminen on myöhäistä.

Mikäli nyt mietit joulukorttien tai -tervehdysten lähettämistä, mieti myös, voisitko lahjoittaa hyvään tarkoitukseen. Eläinkoti Pesän toiminta perustuu kokonaan vapaaehtoisten ihmisten ja sijaiskotien työhön. He panostavat eläinten hyvinvointiin ja heillä on yhteinen tavoite; mahdollisimman sujuva uudelleenkotiuttaminen.

Minä aion tukea Eläinkoti Pesän toimintaa, tue sinäkin! Tällä hetkellä lahjoituksia tarvitaan remonttia varten.

Lahjoituksen remonttia varten voi tehdä suoraan yhdistyksen tilille: FI14 5620 0920 0047 01, BIC-koodi: OKOYFIHH. Vähintään 100 € lahjoittaneet saavat halutessaan oman tai yrityksensä nimen eläinkoti Pesän seinälle sekä diplomin itselleen. Nimi lisätään myös yhdistyksemme nettisivuille vuoden 2017 ajaksi. Diplomin toimitusta varten kirjoita tilisiirron viestikenttään osoitetietosi. Mikäli lahjoitus on alle 100 € tai et halua diplomia, käytä viitettä 1009.

Lappeenrannan Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry:llä on Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen 27.9.2016 päivänä myöntämä rahankeräyslupa, numero RA/2016/553. Lupa on voimassa 1.10.2016-30.9.2018 Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen alueella. Keräämämme varat käytämme kotia etsivien eläinten hyväksi, eläinsuojelutyöhön ja Eläinkoti Pesän remonttiin keräysluvan aikana.

Lue lisää:

http://www.iltasanomat.fi/lemmikit/art-2000001941023.html

http://lappeenranta.sey.fi/kotiaetsivat

Varsinkin löytökissat ovat hyvin usein arkoja ihmisiä kohtaan. Kissa on sekä saalistaja että saaliseläin, mikä tekee arkuudesta lajityypillistä ja normaalia. Missattu sosiaalistumiskausi kahden ja seitsemän ikäviikon välillä voi myös aiheuttaa ongelmia arkuuden kanssa – löytökissojen kohdalla (eikä muidenkaan aina) historiaa ei tunneta, joten ei ole mahdollista tarkkaan sanoa, mistä arkuus johtuu.

Huonekaluissa piileskelevästä kissasta ei ole paljon seuraa ihmiselle. Yleensä kissat tulevat jonkin verran rohkeammiksi ilman erityisiä toimenpiteitä, mutta prosessi vie aikaa ja kohdistuu yleensä vain yhteen ihmiseen. Siksi suosittelen kaikille löytöeläintaloille ja kissanomistajille vastaehdollistamisohjelmaa, josta on apua kaikille kissoille. Elämä on huomattavasti vähemmän stressaavaa, kun eläinlääkärikäynnit tai muut normaalit asiat eivät saa kissaa täysin pois tolaltaan.

Ennen varsinaisia koulutusvinkkejä pari perusasiaa:

  • Arkaa eikä mitään muutakaan kissaa ei tule fyysisesti kurittaa tai säikytellä vesisuihkuilla tai vastaavilla. Rankaisu lisää kissan stressitasoa ja huonontaa suhdetta kissan ja omistajan välillä (ja saattaa lisätä kissan aggressiivista käyttäytymistä).
  • Aralle tai muullekaan kissalle ei kannata järjestää vapaata ruokintaa vaan mieluummin ruoka-ajat tai kuivanappulat jostain virikelelusta. Vapaa ruokinta on hukkaan heitetty koulutusmahdollisuus.

Aralle kissalle huonoin ruokintamenettely on sellainen, jossa ruokkija vie ruuat huoneeseen/kuppiin/häkkiin ja antaa kissalle ruokarauhan. Kissa oppii yhdistämään toki, että ihmisen käynnin jälkeen saa ruokaa, mutta kaikista helpoin koulutustilanne jätetään hyödyntämättä jos kissa jätetään syömään rauhassa. Ole siis vieressä aina kun kissa syö.

Vastaehdollistaminen tarkoittaa sitä, että jostain tilanteesta tai asiasta – tässä tapauksessa ihmisestä annetaan kissalle toistuvasti positiivisia kokemuksia, jotta asenne ihmistä kohtaan muuttuu. Parhaita positiivisia kokemuksia ovat leikki ja ruoka. Muistamisen arvoista on se, että jos kissaa samaan aikaan kielletään ja rankaistaan, positiiviset kokemukset saattavat jäädä hyvin vähäisiksi. Reilusti yli puolet kaikesta vuorovaikutuksesta tulee olla kissan mielestä positiivista. 

Löytöeläintaloissa tärkeä tavoite on uuden kodin löytäminen kissoille. Mitä enemmän kissoja siedätetään ihmisiin, sitä todennäköisemmin niille löytyy uusia koteja. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että henkilökunnan kahvihuone siirrettäisi kissojen tilaan. Kissojen läheisyydessä olisi ehdottoman tärkeää viettää aikaa, varsinkin silloin kun kissat saavat ruokaa – ehkä tutustumisajat ja ruokinta-ajat kannattaisi yhdistää. Sama pätee kotikissoihin; aluksi kannattaa pysyä sillä etäisyydellä, minkä kissa hyväksyy ja siirtyä asteittain lähemmäs. Kissa saattaa innostua leikkimään, jos sille heittelee nappuloita.

Kun kissaa pystyy syöttämään kädestä, sille voi opettaa, että silittäminen on mukavaa. Herkkuja voi antaa toisen käden alta, jolloin kissa oppii sietämään kättä pään päällä. Tästä voi vähitellen muokata silityksen.

Olen sitä mieltä, että uuteen kotiin muuttavalle tai löytöeläintalossa asuvalle kissalle tulisi tarjota minimimäärä negatiivisia kokemuksia ihmisen kanssa ja maksimimäärä (sekä vähintään tuplamäärä) positiivisia kokemuksia. Vaikka lääkintä ja muu hoito on erittäin tärkeää, tulemme varsin usein kouluttaneeksi jo valmiiksi aroille kissoille, että ihmisen läheisyys tietää ikäviä asioita. Ihmisen poissaolo taas tarkoittaa mukavia asioita, kuten ruokaa. Tässä on selvä ristiriita, joka tulisi korjata.

Mikäli kissa saa ruokaa vain ihmisen käden kautta, koulutus etenee nopeammin. Jos sillä on lisäksi vapaasti saatavilla ruokaa, ja koulutus tehdään herkuilla, edistyminen voi olla hieman hitaampaa. Ei ole kyse kuitenkaan mistään vuosien projektista, edellyttäen toki, että kissan perustarpeet on tyydytetty.

Vastaehdollistaminen ei ole ihan yksinkertaista, koska siinä tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Se kuitenkin kannattaa, oman ja kissan hyvinvoinnin kannalta.

Eläinsuojeluyhdistykset tekevät arvokasta työtä.

Monessa kissatalossa kissojen häkit ovat melko samaan tapaan sisustettuja. On pehmeä makuualusta, hiekkalaatikko ja ruoka ja vesi.

perushäkki

Löytöeläintalo ei vastaa kotona elämistä, mutta häkkielämässä on asioita, jotka voi kääntää eduksi vain pienellä vaivalla. Ideahan on, että eläimet löytäisivät mahdollisimman nopeasti uuden kodin, eivätkä jäisi laitostuneiksi vakiasukeiksi eläintaloon. Laitostumista voi välttää ja kissoja sosiaalistaa jo löytöeläintalossa. Tähän tarvitaan vain innokas henkilökunta ja tietoa siitä, mitä pitää tehdä.

Ruokinta

Suosittelisin, että eläintaloissa ruoka tarjottaisiin aikataulutetusti, ei vapaasti. Tämä avaisi mahdollisuudet sosiaalistaa arkoja kissoja ja tarjota niille positiivista vuorovaikutusta ihmisen kanssa päivittäin. Sosiaalistumisen kannalta olisi erittäin tärkeää, että ihminen olisi lähellä kun kissa syö. Lisäksi suosittelisin, että vapaakin ruoka tarjottaisi virikkeinä, eli ei kupista. Virikepallot, pahvihylsyt, pahvilaatikot, sanomalehdet – kaikkia näitä voidaan hyödyntää sekä leluina että ruokintavirikkeinä.

Häkkien varustelu

Hide, perch & go-laatikko on helppo valmistaa kahdesta pahvilaatikosta. Laatikko toimii häkin kalusteena (piilopaikka ja korkea taso) ja tuttuna kuljetuslaatikkona. Piiloutumismahdollisuus ei tee kissasta arkaa, päin vastoin – sillä pitää olla mahdollisuus piiloutua mutta sille pitää antaa syy olla piiloutumatta. Mahdollisuuksien mukaan häkeissä olisi hyvä olla raapimiseen soveltuvaa materiaalia, joka lisäisi kissojen mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen.

paranneltuhäkkiHäkkien parantelu ja eläinten suunnitelmallinen ja tavoitteellinen virikkeellistäminen vaatii käytäntöjä ja ehkä käytäntöjen muuttamista päivittäiseen hoitotyöhön. Kissojen asiantuntevalla hoidolla ja virikkeillä voidaan saavuttaa nopeampia kotiuttamisia.

Positiivinen vuorovaikutus ihmisen kanssa

Kissa hankitaan yleensä lemmikiksi, ja kissan ostaja luultavasti toivoo joskus näkevänsä lemmikkiään tuotuaan sen kotiin. Positiivinen vuorovaikutus ihmisen kanssa on erittäin oleellinen asia kunnollisen sosiaalistumisen saavuttamiseksi. Vuorovaikutuksen tulisi olla omaehtoista, eli väkisin sylissä pitäminen ei kuulu tähän. Naksutinkoulutuksen soisi olevan vakiokäytäntö eläintaloissa.

Vielä vinkkinä eläinsuojeluyhdistyksille: jos koette virikkeellistämisen tai positiivisen vuorovaikutuksen tarjoamisen liian työlääksi, pyytäkää apua lähialueenne eläintenhoitajaopiskelijoilta. Tai niiltä vapaaehtoisilta.