Miten nirsoilevan kissan saa syömään?

Kissa on moneen muuhun lemmikkiin verrattuna haastava ruokittava. Se voi olla hyvin tarkka ruuastaan ja erittäin huono syömään, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia ihmisille. Kissalla on kuitenkin hyviä syitä käyttäytyä näin, eikä “syyllinen” ole läheskään aina hemmotteleva omistaja.

Katsaus kissan lajityypilliseen ruokailukäyttäytymiseen

Kissalla on erittäin matala kynnys saalistaa, mutta erittäin korkea kynnys syödä. Koiraan verrattuna kissalla on täysin erilainen tapa syödä, esimerkiksi pienikin vihje siitä, että saalis olisi pilaantunut, saa kissan lopettamaan ruokailun siihen paikkaan. Koiraa vastaavasti ei yleensä pieni pilaantuminen hidasta.

Kissa ei ole ihmisen asuinsijoille asettuessaan ruokaillut viljasiilosta vehnää napostellen, vaan hiiriä ja muita pieniä eläimiä saalistaen. Kissa ei ole perusluonteeltaan laiduntaja, joka olisi tyytyväinen siihen, että ruokaa on aina varastossa. Helppoon elämään voi sopeutua mutkattomasti, mutta perusluonnetta ei voi muuttaa.

Katsaus ihmisen lajityypilliseen ruokintakäyttäytymiseen

Mitä vähemmän eläin syö, sitä enemmän sille tarjoamme. Tämä on meille lajityypillistä toimintaa. Syöminen on niin oleellinen asia, että sen varmistamiseksi olemme valmiit tekemään mitä tahansa. Tarjoamme kuivaruokaa, märkäruokaa, herkkuja, eri laatuja ja eri paikoista.

Tämä toimii äärimmäisen harvoin, kun tyrkyttämisen kohteena on kissa. Sen ruokahalu herää raksukupista yhtä todennäköisesti kuin omamme nähdessämme perunamaan. On oikeastaan kissalle normaalimpaa olla nirso kuin olla rohmu – yli tarpeensa syövät kissat saattavat täydentää tyhjää aikabudjettiaan sillä, millä ne saavat hallinnan tunteen, eli syömisellä.

Miten pääsee alkuun?

Alkuun on hyvä käydä läpi eläinlääkärin kanssa sitä, kuinka vaikea kyseisen kissan nirsous sen terveyden kannalta on. Mikäli ongelma vaatii toimenpiteitä, kannattaa aluksi kaivaa esille ruutupaperia ja kynä.

Listaa paperille ne ruuat, jotka kelpaavat. Listaa sen jälkeen kellonajat, kun olet nähnyt kissan syömässä. Vielä voit jatkaa havainnointia ja kirjoittaa paperille, mitä kissa teki ennen kuin päätti syödä. Nämä tiedot ovat oleellisia, kun kissan ruokailuun halutaan muutoksia.

Liity jäseneksi niitä näet videon, jossa kerron parhaat vinkit siihen, miten saat nirson kissan syömään.

Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot ja lisämateriaalit. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa. Maksunvälittäjänä toimii turvallinen checkout Finland.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Yksi harmillisista myyteistä kissanpidossa on vapaa ruokinta. Kissat ovat tunnetusti nirsoja ruokailijoita, toisin kuin vaikkapa koirat. Kissoille nirsoilu on lajityypillistä, ne syövät ainoastaan täysin tuoretta ja pilaantumatonta ruokaa ja niillä on loistava hajuaisti, jolla ne ruokansa arvostelevat. Hyvä esimerkki ovat lihatiskistä ostetut broilerinsiivet: kissoille ne eivät kelpaa enää, vaikka viimeiseen käyttöpäivän olisi vielä aikaa.

Omistajat saavat harmaita hiuksia kissojen nirsoilusta ja yleensä tilannetta yritetään ratkaista ihmiselle lajityypillisellä tavalla: tuputtamalla. Ruokaa on aina kupissa, jotta sillä on aina mahdollisuus syödä. Ei haluta ottaa riskiä, jos ruokaa ein joskus olekaan JOS kissalle sattuisi tulemaan nälkä. Tuputtaminen usein vain lisää nirsoilua hyvistä aikeista huolimatta.

Toinen yleinen ongelma on ylipaino. Vapaa ruokinta ei ole ylipainoiselle kissalle hyvä ratkaisu, koska se passivoi. Kissalle on tyypillistä tehdä töitä saaliinsa eteen, se joutuu tekemään valtavan määrän hyökkäyksiä päivittäisen hiiriannoksen saavuttamiseksi. Vapaalla ruokinnalla tämä ruokaa edeltävä lajityypillinen saalistuskäyttäytyminen jää kokonaan pois, mikä lisää kissan passiivista aikaa edelleen. Saalistuskäyttäytyminen kuluttaa energiaa ja tekee hyvää kissan psyykkiselle hyvinvoinnille, siksi sen pitäisi olla olennainen osa kissan elämää.

Kolmas huono puoli vapaassa ruokinnassa on virikkeettömyys ja se, ettei kissaa voi motivoida palkkioiden avulla leikkiin tai koulutukseen, jos ruokaa on koko ajan tarjolla. Mitä enemmän ruokaa on esillä, sitä vähemmän se kiinnostaa kissaa. Tähän voi liittyä urbaani legenda siitä, ettei kissalle voi kouluttaa mitään temppuja kuten koiralle voi. Mikäli kissalla esiintyy ei-toivottua käyttäytymistä, kuten aggressiivisuutta ihmistä kohtaan tai jatkuvaa naukumista, vapaan ruuan poistaminen saattaa helpottaa. Ruokinnan aikatauluttamisella ja ruokailun virikkeistämisellä vaikutetaan kissan aikabudjettiin ja lisätään mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen. Tällöin kissalle jää vähemmän passiivista aikaa, mikä yleensä lievittää stressiä, mikä taas vähentää ongelmallista käyttäytymistä.

Kissan kannalta paras vaihtoehto on aluksi luopua vapaista nappuloista ja vähitellen kokonaan ruokakupista. Lue ruokakuppiasiaa kissakkaan artikkelista.