Miten nirsoilevan kissan saa syömään?

Kissa on moneen muuhun lemmikkiin verrattuna haastava ruokittava. Se voi olla hyvin tarkka ruuastaan ja erittäin huono syömään, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia ihmisille. Kissalla on kuitenkin hyviä syitä käyttäytyä näin, eikä “syyllinen” ole läheskään aina hemmotteleva omistaja.

Katsaus kissan lajityypilliseen ruokailukäyttäytymiseen

Kissalla on erittäin matala kynnys saalistaa, mutta erittäin korkea kynnys syödä. Koiraan verrattuna kissalla on täysin erilainen tapa syödä, esimerkiksi pienikin vihje siitä, että saalis olisi pilaantunut, saa kissan lopettamaan ruokailun siihen paikkaan. Koiraa vastaavasti ei yleensä pieni pilaantuminen hidasta.

Kissa ei ole ihmisen asuinsijoille asettuessaan ruokaillut viljasiilosta vehnää napostellen, vaan hiiriä ja muita pieniä eläimiä saalistaen. Kissa ei ole perusluonteeltaan laiduntaja, joka olisi tyytyväinen siihen, että ruokaa on aina varastossa. Helppoon elämään voi sopeutua mutkattomasti, mutta perusluonnetta ei voi muuttaa.

Katsaus ihmisen lajityypilliseen ruokintakäyttäytymiseen

Mitä vähemmän eläin syö, sitä enemmän sille tarjoamme. Tämä on meille lajityypillistä toimintaa. Syöminen on niin oleellinen asia, että sen varmistamiseksi olemme valmiit tekemään mitä tahansa. Tarjoamme kuivaruokaa, märkäruokaa, herkkuja, eri laatuja ja eri paikoista.

Tämä toimii äärimmäisen harvoin, kun tyrkyttämisen kohteena on kissa. Sen ruokahalu herää raksukupista yhtä todennäköisesti kuin omamme nähdessämme perunamaan. On oikeastaan kissalle normaalimpaa olla nirso kuin olla rohmu – yli tarpeensa syövät kissat saattavat täydentää tyhjää aikabudjettiaan sillä, millä ne saavat hallinnan tunteen, eli syömisellä.

Miten pääsee alkuun?

Alkuun on hyvä käydä läpi eläinlääkärin kanssa sitä, kuinka vaikea kyseisen kissan nirsous sen terveyden kannalta on. Mikäli ongelma vaatii toimenpiteitä, kannattaa aluksi kaivaa esille ruutupaperia ja kynä.

Listaa paperille ne ruuat, jotka kelpaavat. Listaa sen jälkeen kellonajat, kun olet nähnyt kissan syömässä. Vielä voit jatkaa havainnointia ja kirjoittaa paperille, mitä kissa teki ennen kuin päätti syödä. Nämä tiedot ovat oleellisia, kun kissan ruokailuun halutaan muutoksia.

Liity jäseneksi niitä näet videon, jossa kerron parhaat vinkit siihen, miten saat nirson kissan syömään.

Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot ja lisämateriaalit. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa. Maksunvälittäjänä toimii turvallinen checkout Finland.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissa tykkää lepäilystä, siitä ei ole epäilystäkään. Sillä on kuitenkin tarve tehdä töitä ruokansa eteen, vaikka emme sitä helpolla uskoisi. Kissa pitää mielellään kiinni saavutetuista eduista, ja jos vapaasti saatavilla oleva ruoka on sellainen, joudutaan näkemään hieman vaivaa, jotta sisäinen puuhastelija saadaan herätettyä unestaan. Toki muitakin virikkeellistämisen tapoja on, mutta ruokinta on yksi helpommista ja se sopii kaikille kissoille.

Kissan terveyden ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että se pysyy aktiivisena. Ruoka on paras motivaattori, kun sitä osaa käyttää oikealla tavalla. Kissan aktiivisuudesta kertoo se, että se joutuu tekemään jopa 60 saalistusyritystä saadakseen tarvittavan määrän saaliseläimiä kiinni. Kotona kissa voi helposti laitostua, kun se oppii että se voi syödä milloin haluaa – tämä on haaste jo painonhallinnan kannalta. Lajityypillisesti kissa ei ole laiduntaja, eli sille ei ole normaalia se, että se käy hiirifarmilta hakemassa saalista aina kun siltä tuntuu. Vaikka kissa ei saalistaisi, sillä on silti suuri tarve tehdä niin.

img_4348

 

 

 

 

 

Suosittelen kaikkia kissanomistajia luopumaan ilmaisista lounaista. Helpoin tapa tehdä tämä on hankkia kissoille tarkoitettu virikeruokkija, joita on onneksi kiitettävän paljon saatavilla. Virikeruokkijan voi myös askarrella itse: hyviksi havaittuja ovat konvehtirasiat, pahvilaatikot sekä vessapaperihylsyt, joihin saa piilotettua nappuloita sisälle. Jokaisella kissalla on omat mieltymyksensä; omien havaintojeni mukaan kissat, jotka muutnekin tykkäävät käyttää “käsiään”, pitävät sellaisista leluista, joissa saa ronklata tassuilla nappuloita.

Alkuvaiheessa kissa voi turhautua, mutta kun muutos tehdään asteittain, kissa sopeutuu tilanteeseen hyvin. Alkuun kannattaa valita mahdollisimman helpot lelut, ja kierrättää niitä. Lisäksi olisi hyvä, jos leluissa olisi säätövaraa, eli niitä pystyisi vaikeuttamaan. Mikäli kissa menettää hermonsa, voi alkujärkytystä tasoittaa niin, että pitää edelleen säännöstellysti vapaata ruokintaa, esimerkiksi yöaikaan, saatavilla.

Ptkässä juoksussa virikeruokkijoista on pelkkää hyötyä. Kissa aktivoituu, saa käyttää päätään ja kehoaan ja sen aikabudjetti muuttuu, jolloin aikaa jää vähemmän ns. ei-toivottuun tai omistajaa häiritsevään toimintaan. Kissasta voi näinkin pienellä elämäntapamuutoksella tulla huomattavasti sosiaalisempi ja aktiivisempi perheenjäsen, joka pysyy terveenä ja hyväntuulisena.

Otatko haasteen vastaan?

Virikeruokkijat auttavat myös kissan ei-toivottuun päivärytmiin. Hämäräaktiivisena eläimenä kissalle on normaalia riehua myöhään illalla ja aikaisin aamulla. Omistajan herättäminen aamuisin on monen kissan bravuuri. Kaikessa ärsyttävyydessään tapa on ihastuttava, koska kissa on oppinut kouluttamaan ihmisiä ja sillä on tunne, että se voi hallita ympäristöään; se on kissalle merkittävä hyvinvointitekijä 🙂

 

Kissat pitävät tunnetusti makaamisesta. Ne voivat lepäillä jopa 20 tuntia vuorokaudesta ilman vaikeuksia. Liiallinen lepäily saattaa tylsistyttää ja painoa voi kertyä liikaa, siksi jokaisen kissan omistajan kannattaa huolehtia kissan henkisestä virkistämisestä. Kissa on pohjimmiltaan luontaisesti aktiivinen ja sillä on koko ajan hiirijahti mielessä – luonnossa kissa voi helposti käyttää kymmenen tuntia päivässä saalistamiseen. Liikkuva kissa säilyttää mielenkiinnon ympäristöä kohtaan ja sen paino pysyy helpommin hallinnassa.

Kissaa ei ole samalla tavalla ihmisen kautta jalostettu tai kesytetty kuin vaikkapa koiraa. Kotikissalla onkin siksi edelleen samat käyttäytymistarpeet kuin villeillä serkuillaan. Kotioloissa mukavuudenhaluinen kissa voi laitostua ja menettää mielenkiintoaan liikkumiseen ja leikkimiseen. Omistajan on kuitenkin mahdollista herättää uudelleen kissan mielenkiinto näihin asioihin ja motivointia kannattaakin tukea monilla eri virikkeistämisen keinoilla. Mielen virkistäminen ja stressinhallinta ovat tärkeitä kotikissan hyvinvoinnin kannalta. Mieleltään virkeä ja tyytyväinen kissa kestää pieniä vastoinkäymisiä paremmin kuin apaattinen tai masentunut kissa. Lisäksi stressitason madaltuminen voi näkyä jopa eläinlääkärilaskussa; varsinkin kissoilla stressi vaikuttaa altistavan monille sairauksille.

Virikkeellisessä ympäristössä eläimet kasvavat nopeammin ja toipuvat esimerkiksi myös leikkauksista nopeammin. Lisäksi niiden muisti, oppimiskyky ja mieliala paranevat.

Kissan päivittäisillä tunnetiloilla on väliä, sillä niistä muodostuu pidempikestoinen mieliala, joka edelleen vaikuttaa kissan päivittäiseen mielentilaan ja sitä kautta henkiseen hyvinvointiin. Henkinen hyvinvointi puolestaan on vähintään yhtä tärkeä kuin välitön fyysinen hyvinvointi, johon kuuluvat terveys, oikea ruoka ja hoito. Virikkeellinen ympäristö vähentää myös ei-toivottua käyttäytymistä, kuten omistajan varpaiden yöllistä puremista tai viherkasvien multien kaivelua.

Virikkeistäminen auttaa myös hyvässä tapauksessa säilyttämään kotirauhan, ja se lopettaa myös kissan mahdollisen yöllisen huutamisen ja vaeltamisen. Kun haluaa rakentaa kissalleen toimivan virikeohjelman, sen suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon kissan ikä, elämäntavat ja persoonallisuus. Kaikki nämä vaikuttavat siihen millaisia aktiviteetteja kissalle kannattaa suunnitella.

Katso lisää vinkkejä kissojen virikeluennolta!

 

 

 

 

 

Yksi harmillisista myyteistä kissanpidossa on vapaa ruokinta. Kissat ovat tunnetusti nirsoja ruokailijoita, toisin kuin vaikkapa koirat. Kissoille nirsoilu on lajityypillistä, ne syövät ainoastaan täysin tuoretta ja pilaantumatonta ruokaa ja niillä on loistava hajuaisti, jolla ne ruokansa arvostelevat. Hyvä esimerkki ovat lihatiskistä ostetut broilerinsiivet: kissoille ne eivät kelpaa enää, vaikka viimeiseen käyttöpäivän olisi vielä aikaa.

Omistajat saavat harmaita hiuksia kissojen nirsoilusta ja yleensä tilannetta yritetään ratkaista ihmiselle lajityypillisellä tavalla: tuputtamalla. Ruokaa on aina kupissa, jotta sillä on aina mahdollisuus syödä. Ei haluta ottaa riskiä, jos ruokaa ein joskus olekaan JOS kissalle sattuisi tulemaan nälkä. Tuputtaminen usein vain lisää nirsoilua hyvistä aikeista huolimatta.

Toinen yleinen ongelma on ylipaino. Vapaa ruokinta ei ole ylipainoiselle kissalle hyvä ratkaisu, koska se passivoi. Kissalle on tyypillistä tehdä töitä saaliinsa eteen, se joutuu tekemään valtavan määrän hyökkäyksiä päivittäisen hiiriannoksen saavuttamiseksi. Vapaalla ruokinnalla tämä ruokaa edeltävä lajityypillinen saalistuskäyttäytyminen jää kokonaan pois, mikä lisää kissan passiivista aikaa edelleen. Saalistuskäyttäytyminen kuluttaa energiaa ja tekee hyvää kissan psyykkiselle hyvinvoinnille, siksi sen pitäisi olla olennainen osa kissan elämää.

Kolmas huono puoli vapaassa ruokinnassa on virikkeettömyys ja se, ettei kissaa voi motivoida palkkioiden avulla leikkiin tai koulutukseen, jos ruokaa on koko ajan tarjolla. Mitä enemmän ruokaa on esillä, sitä vähemmän se kiinnostaa kissaa. Tähän voi liittyä urbaani legenda siitä, ettei kissalle voi kouluttaa mitään temppuja kuten koiralle voi. Mikäli kissalla esiintyy ei-toivottua käyttäytymistä, kuten aggressiivisuutta ihmistä kohtaan tai jatkuvaa naukumista, vapaan ruuan poistaminen saattaa helpottaa. Ruokinnan aikatauluttamisella ja ruokailun virikkeistämisellä vaikutetaan kissan aikabudjettiin ja lisätään mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen. Tällöin kissalle jää vähemmän passiivista aikaa, mikä yleensä lievittää stressiä, mikä taas vähentää ongelmallista käyttäytymistä.

Kissan kannalta paras vaihtoehto on aluksi luopua vapaista nappuloista ja vähitellen kokonaan ruokakupista. Lue ruokakuppiasiaa kissakkaan artikkelista.

Kissa on a) tehokas saalistaja ja b) ehdoton lihansyöjä. Sen ruokailutottumukset ovat omaa luokkaansa. Kissa on suunniteltu saalistamaan ruokansa yksin. Siksi sillä on matala kynnys saalistaa mutta korkea kynnys syödä – pieninkin epäilys saaliin pilaantuneisuudesta saa kissan keskeyttämään syömisen.

Ruokailutavat ovat niin suuri osa kissaa, että niihin tulisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota. Kissoja syytetään usein nirsoilusta. En ymmärrä, miksi kissaa syyllistetään siitä, ettei sille maistu lajille täysin epätyypillinen ruoka. Tämä ei edes ole paha kärjistys; kissanruuan tarjoamista kissalle voi verrata siihen, että tarjoaisi makkaraa hevoselle.

Kissanruokia mainostetaan vaikka millä erilaisilla kikoilla. Tosiasia on se, että kissan tarve hiilihydraateille on 0. Nimeä yksi tavallisesta kaupasta saatava kissanruoka, jossa tämä toteutuu. Nimeä yksi eläinkaupan kissanruuista, joissa tämä toteutuu. Nimeä yksi kissanruokapakkaus, josta on helppo tulkita, mitä se sisältää ja kuinka paljon. Mitä jätetään mainitsematta ja miksi?

Kananlihajauho, vehnäjauho, porsaanlihajauho, selluloosa, kalsiumsulfaatti, DL-metioniini, kuivattu hiiva, kasviöljy, siirappi, tauriini, vitamiinit ja hivenaineet –> 13 €/kilo

Kanansiipi, lue mitä se sisältää –> 6,6 €/kilo

Kissa on saalisuskollinen, mikä tarkoittaa sitä, ettei se arvosta vaihtelua ruokavaliossaan. Se arvostaa tuoretta saalista, eikä ole raadonsyöjä. Ei siis kannata ihmetellä, miksei ruoka maistu jos kuppi on kolmatta viikkoa esillä ja haisee raadolta. Tai jos jääkaappikylmä ruoka ei maistu. Kissan lajityypillinen ruokailutottumus puoltaa pieniä tuoreita annoksia, ei parin päivän välein täytettävää raksukuppia. Nirsoa kissaa ei todennäköisesti saa syömään tarjontaa lisäämällä. Kannattaa mieluummin panostaa laatuun, tuttuuteen sekä tehdä ruokailutilanteesta saalistustilannetta muistuttava.

Ruokintaan liittyvä ongelma on myös ylensyönti. Ylensyöntiä harrastavat usein sellaiset kissat, joiden elämässä syöminen on ainoita asioita, joista ne saavat itse päättää. Ylensyömistä näkee usein mm. löytöeläintaloissa, joissa kissat altistuvat stressille.

Kissan hyvinvoinnissa ruokinta on hyvin tärkeä kokonaisuus. Kissan ominaispiirre on se, että se on tehokas saalistaja. Tämän pitäisi näkyä kissan pito-olosuhteissa sekä ruokinnassa nykyistä enemmän.

Miten ja millä sinä ruokit kissaasi?

Cats_Are_Cats