Koiran aito motivaatio ja palkitseminen

Koiran palkitsemisesta puhuttaessa huomio kiinnittyy helposti siihen, mitä ihminen voisi tarjota koiralle: mikä nami olisi riittävän hyvä, innostuisiko koira lelusta tai pitäisikö palkkiota jotenkin parantaa. Minusta kiinnostavampi kysymys tulee kuitenkin ennen näitä: mitä koira itse tavoittelee juuri nyt?

Motivaatio saa koiran suuntaamaan käyttäytymistään kohti jotakin tavoitetta tai poispäin jostakin. Tavoitteet eivät ole kaikilla koirilla samoja eivätkä ne pysy samoina tilanteesta toiseen. Koira voi tavoitella ruokaa, toimintaa, ympäristön tutkimista, vuorovaikutusta, pääsyä johonkin tai mahdollisuutta päästä jostakin pois. Sen käyttäytyminen antaa meille tietoa siitä, mikä sille juuri siinä tilanteessa on merkityksellistä.

Tätä tarkoitan koiran aidolla motivaatiolla. Sitä ei tarvitse ensimmäiseksi rakentaa, nostattaa tai tuottaa koiraan, koska koiralla on jo omia tavoitteita. Kouluttajan tehtäväksi jää huomata niitä ja selvittää, voidaanko niitä käyttää osana oppimista.

Kun koiran oma motivaatio otetaan koulutuksen lähtökohdaksi, myös palkitsemisen merkitys muuttuu. Palkkio ei ole vain jotakin, jonka ihminen antaa koiralle onnistuneen suorituksen jälkeen. Parhaimmillaan koulutuksessa rakennetaan yhteys koiran käyttäytymisen ja sen itse tavoitteleman seurauksen välille.

Mitä koiran aito motivaatio tarkoittaa?

Motivaatiosta puhutaan koirankoulutuksessa usein asiana, jota ihmisen pitäisi saada koiraan lisää. Koiraa yritetään motivoida paremmalla namilla tai kiinnostavammalla lelulla, tai sen sanotaan olevan hyvin tai huonosti motivoitunut harjoitteluun.

Motivaatio on kuitenkin tätä laajempi asia. Se vaikuttaa siihen, mihin koiran käyttäytyminen suuntautuu ja mitä koira pyrkii tilanteessa saavuttamaan tai välttämään. Motivaatioon vaikuttavat koiran senhetkinen tila, ympäristö, aikaisemmat kokemukset ja oppiminen. Myös koirien välillä on eroja siinä, millaisiin palkkioihin ne reagoivat ja kuinka voimakkaasti. Esimerkiksi Gerencsér ym. (2018) havaitsivat yli 2 000 koiran aineistossa huomattavia yksilöllisiä eroja ruoka- ja lelu-/pallopalkkioihin suuntautumisessa.

Koira ei siis tule koulutustilanteeseen ilman motivaatiota. Sillä on jo omia tavoitteita. Se voi haluta esimerkiksi tutkia ympäristöä, liikkua, päästä jonkin kiinnostavan asian luokse, tehdä jotakin yhdessä ihmisen kanssa tai saada lisää etäisyyttä johonkin, jonka se kokee vaikeaksi.

Koiran tavoitteet eivät myöskään pysy samoina tilanteesta toiseen. Tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu yksilöllisiä eroja siinä, arvostavatko koirat enemmän ruokaa vai sosiaalista vuorovaikutusta. Cook ym. (2016) havaitsivat sekä koirien aivovasteissa että valintakokeessa eroja ruoan ja ihmisen tarjoaman sosiaalisen palkkion suhteellisessa arvossa. Tutkijat nostivat esiin myös sen, että valintoihin voivat vaikuttaa muun muassa kylläisyys, aikaisempi vahvistamishistoria ja tilanne.

Aito motivaatio on oma tapani kuvata sitä, mitä koira itse pyrkii tilanteessa saamaan aikaan silloin, kun emme vielä määrittele sen puolesta, mitä sen pitäisi tavoitella.

Tämä näkökulma tulee erityisen kiinnostavaksi silloin, kun ihmisen ja koiran tavoitteet ovat erilaiset. Ihminen saattaa yrittää saada koiran kiinnostumaan ruuasta tai lelusta, vaikka koira olisi sillä hetkellä paljon kiinnostuneempi ympäristön tutkimisesta. Jännittävässä tilanteessa koira saattaa ottaa tarjotun namin, vaikka sen tärkein tavoite olisi päästä kauemmas tilanteesta.

Silloin kyse ei välttämättä ole siitä, ettei koira olisi motivoitunut tai että käyttämämme palkkio olisi liian huono. Koira voi olla erittäin motivoitunut – mutta eri asiaan kuin me toivoisimme.

Tässä on yksi tärkeä ero myös mieltymyksen ja motivaation välillä. Se, että koira pitää jostakin asiasta, ei vielä kerro, kuinka tärkeää sen saavuttaminen on koiralle juuri siinä tilanteessa. Eläinten motivaatiota tutkittaessa onkin tarkasteltu esimerkiksi sitä, kuinka paljon eläin on valmis työskentelemään päästäkseen tavoittelemaansa resurssiin tai toimintaan. Lisäksi itse toiminnan suorittaminen voi olla eläimelle motivoivaa eikä ainoastaan toiminnan lopputulos (Hughes & Duncan, 1988).

Siksi koiran aitoa motivaatiota kannattaa etsiä ennen kaikkea sen käyttäytymisestä. Mihin koira pyrkii? Minkä tekemistä se jatkaa oma-aloitteisesti? Mitä se yrittää saada tapahtumaan? Minkä eteen se on valmis näkemään vaivaa? Ja mistä koira joutuu luopumaan voidakseen tehdä meidän sille tarjoamamme tehtävän?

Kun näitä asioita alkaa huomata, koiran omia tavoitteita ei tarvitse nähdä vain koulutusta häiritsevinä asioina, jotka pitäisi saada pois. Ne voivat kertoa meille, mikä koiralle on juuri siinä tilanteessa merkityksellistä.

Aito motivaatio ei siis tarkoita sitä, että koira saa aina tehdä mitä haluaa. Se tarkoittaa sitä, että ennen kuin yritämme motivoida koiraa johonkin, selvitämme, mikä sitä jo motivoi.

Koiran aidon motivaation etsiminen on ollut yksi Kysytään koiralta® -ajatteluni lähtökohdista. Olen käsitellyt motivaatiota ja palkitsemista osana Kysytään koiralta® -koulutuksia vuodesta 2017 lähtien. Ajatus on yksinkertainen: ennen kuin mietimme, miten saisimme koiran tekemään haluamamme asian, kannattaa selvittää, mitä koira itse tilanteessa tavoittelee.

Tämä ei tarkoita sitä, että koira saisi aina haluamansa. Se tarkoittaa, että koiran oma motivaatio on meille tietoa. Kun tunnistamme sen, voimme joko käyttää sitä koulutuksessa tai tehdä tietoisia ratkaisuja siitä, miten tilanteessa toimitaan.

Miten palkkio vahvistaa käyttäytymistä?

Palkitseminen ei tarkoita vain sitä, että koiralle annetaan harjoittelun aikana jotakin, mistä se pitää. Oppimisen näkökulmasta palkitsemisella on tehtävä: sen avulla vaikutetaan siihen, mitä koira tekee tulevaisuudessa.

Operantissa ehdollistumisessa käyttäytymisen seuraukset vaikuttavat käyttäytymiseen. Kun käyttäytymistä seuraa jokin koiralle merkityksellinen seuraus ja käyttäytyminen sen seurauksena vahvistuu, kyse on vahvistamisesta. Jos käyttäytymisen jälkeen koira esimerkiksi saa jotakin tavoittelemaansa ja käyttäytyminen tämän seurauksena lisääntyy, puhutaan positiivisesta vahvistamisesta.

Vahvistetta ei siksi voida määritellä pelkästään sen perusteella, mitä ihminen tarkoitti palkkioksi. Voimme antaa namin, kehua koiraa tai heittää sille lelun, mutta vasta käyttäytymisessä näkyvä vaikutus kertoo, toimiko seurauksena ollut asia todella vahvisteena.

Olennaista on myös se, että koira pystyy yhdistämään oman toimintansa sen seuraukseen. Sen pitää voida oppia: kun teen näin, tästä seuraa tuo. Mitä selkeämpi ja johdonmukaisempi tämä yhteys on, sitä paremmin koira pystyy ennakoimaan oman toimintansa seurauksia.

Palkitseminen ei siis ole lahjontaa tai hyvän mielen lisä onnistuneen harjoituksen päätteeksi. Se on yksi niistä tavoista, joilla käyttäytyminen muuttuu oppimisen seurauksena.

Palkkio on usein toimintaa

Kun puhumme koiran palkkioista, ajattelemme helposti asioita: namia, palloa tai muuta lelua. Koiran kannalta olennaisempaa saattaa kuitenkin olla se, mitä se pääsee tekemään.

Ruoka on tästä hyvä esimerkki. Saman ruuan voi antaa suoraan kädestä, mutta koira voi myös etsiä, jahdata tai käsitellä sitä. Ruoka on sama, mutta koiran toiminta – ja samalla koko palkitsemistilanne – on erilainen.

Sama pätee leluihin. Yhdelle koiralle palkitsevaa voi olla lelun jahtaaminen, toiselle yhdessä repiminen ja kolmannelle lelun saaminen itselleen. Lelu ei siis itsessään vielä kerro, mikä koiraa motivoi.

Mahdollisia palkkioita löytyy paljon myös ruuan ja lelujen ulkopuolelta. Koira voi tavoitella haistelua, liikkumista, tutkimista, katselua, sosiaalista vuorovaikutusta tai pääsyä johonkin kiinnostavaan paikkaan. Joskus sen tärkein tavoite voi olla päästä jostakin kauemmas.

Eläinten motivaatiotutkimuksessa on jo pitkään tarkasteltu erikseen resurssin saavuttamista ja mahdollisuutta itse toiminnan suorittamiseen. Eläin voi olla motivoitunut tekemään sille merkityksellistä toimintaa, vaikka toiminnan tavallinen lopputulos ei olisi saavutettavissa (Hughes & Duncan, 1988).

Tällä on kouluttamisen kannalta iso merkitys. Aina ei kannata kysyä vain, mitä koira haluaa saada. Kannattaa kysyä myös, mitä se haluaa tehdä.

Kun alamme katsoa palkkioita tästä näkökulmasta, mahdollisuuksia tulee yhtäkkiä paljon lisää. Palkkiot eivät enää rajoitu siihen, mitä saamme mahtumaan taskuun tai treenikassiin.

Mikä on hyvä palkkio?

Palkkioita luokitellaan helposti hyviin ja huonoihin tai korkean ja matalan arvon palkkioihin. Palkkion arvo ei kuitenkaan ole sen pysyvä ominaisuus.

Hyvä palkkio on sellainen, jota juuri tämä koira juuri tässä tilanteessa tavoittelee ja jonka avulla pystymme vahvistamaan haluamaamme käyttäytymistä.

Siksi sama palkkio voi toimia yhdessä tilanteessa erinomaisesti ja olla toisessa lähes merkityksetön. Koira voi kotona innostua tietystä ruuasta valtavasti, mutta ulkona ympäristön tutkiminen voi olla sille sillä hetkellä paljon tärkeämpää. Leikkimisestä tavallisesti nauttiva koira taas ei välttämättä halua leikkiä tilanteessa, jonka se kokee vaikeaksi.

Myös koirien välillä on yksilöllisiä eroja. Gerencsér ym. (2018) havaitsivat vaihtelua koirien suuntautumisessa ruoka- ja lelu-/pallopalkkioihin, ja Cook ym. (2016) havaitsivat eroja siinä, miten koirat arvottivat ruokaa suhteessa ihmiseltä saatuun sosiaaliseen palkkioon. Ei siis ole yhtä palkkiota, jonka voisi olettaa olevan kaikille koirille paras.

Lisäksi on tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: pitääkö koira jostakin ja vahvistaako se käyttäytymistä. Koira voi syödä sille annetun namin tai ottaa vastaan rapsutuksen, mutta siitä ei vielä voida päätellä, että tapahtuma vahvisti sitä edeltänyttä käyttäytymistä. Vahviste määritellään sen vaikutuksen perusteella.

Siksi palkkion toimivuutta kannattaa arvioida koirasta. Tavoitteleeko se palkkiota? Onko se valmis tekemään jotakin päästäkseen siihen? Ja ennen kaikkea: tapahtuuko käyttäytymiselle se, mitä palkitsemisella tavoittelimme?

Koiran ei tarvitse mukauttaa motivaatiotaan meidän valitsemaamme palkkioon. Me voimme mukauttaa palkitsemista siihen, mikä koiralle on juuri siinä tilanteessa merkityksellistä.

Onko vaikeasti motivoitavia koiria olemassa?

Joskus koiraa kuvaillaan vaikeasti motivoitavaksi. Se ei kiinnostu nameista kovin paljon, lelu ei kelpaa tai yhdessä tekeminen häviää jatkuvasti ympäristön kiinnostaville asioille. Silloin voi näyttää siltä, ettei koiraa oikein motivoi mikään.

Mutta onko koira todella vaikeasti motivoitava – vai onko meidän käsityksemme mahdollisista palkkioista liian kapea?

Koira, joka ei kiinnostu meidän tarjoamistamme palkkioista, voi samaan aikaan olla erittäin motivoitunut haistelemaan, tutkimaan ympäristöä, liikkumaan, tarkkailemaan, etsimään, jahtaamaan, pääsemään jonkin asian luokse tai siitä kauemmas. Motivaatio ei siis välttämättä puutu. Se vain suuntautuu johonkin muuhun kuin siihen, mitä olemme tottuneet käyttämään palkkiona.

Tämä on yksi syy siihen, miksi koiran motivaatiota ei kannata arvioida vain sillä perusteella, kuinka innokkaasti se ottaa namin tai leikkii lelulla. Tutkimuksissakin koirien välillä on havaittu huomattavia eroja siinä, kuinka ne suuntautuvat esimerkiksi ruoka- ja lelupalkkioihin (Gerencsér ym., 2018). Yksittäinen palkkiotyyppi kertoo siis vain pienestä osasta koiran motivaatiota.

Vaikeasti motivoitavan koiran kohdalla vaihtaisin siksi kysymystä. Sen sijaan että kysymme miten saisin tämän koiran motivoitumaan, voimme kysyä:

Mistä tämä koira on jo motivoitunut? Vastaus ei välttämättä mahdu palkkiotaskuun.

Mistä tiedän, mitä koirani oikeasti tavoittelee?

Koiralta ei tietenkään voi kysyä sanoin, mitä se haluaisi palkkioksi. Sen käyttäytymistä voidaan kuitenkin havainnoida.

Usein kaikkein kiinnostavinta tietoa saadaan tilanteissa, joissa emme ole vielä ehtineet tarjota koiralle mitään. Mihin koira suuntautuu oma-aloitteisesti? Mitä se yrittää saada tapahtumaan? Minkä tekemiseen se palaa uudelleen? Minkä eteen se on valmis näkemään vaivaa?

Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, mitä tapahtuu silloin, kun koiran ja ihmisen tavoitteet menevät ristiin. Jos koira yrittää jatkuvasti päästä tutkimaan ympäristöä samalla kun ihminen yrittää saada sitä kiinnostumaan ruuasta, tilanteesta saadaan tärkeää tietoa. Sen sijaan että ensimmäinen ratkaisu olisi tehdä ruuasta houkuttelevampaa, voidaan kysyä: mikä ympäristössä on koiralle niin tärkeää, että se kilpailee tarjoamamme palkkion kanssa?

Tässä on yksi palkitsemisen kiinnostavimmista puolista. Asia, jonka ihminen tulkitsee häiriöksi, voi samalla paljastaa koiran motivaation. Koira kertoo käyttäytymisellään, mitä se tavoittelee.

Koiran valintoja kannattaa kuitenkin tulkita tilanteen mukaan. Yksi valinta ei vielä kerro, mikä koiralle on aina arvokkainta. Palkkioiden suhteellinen arvo voi muuttua muun muassa tilanteen, kylläisyyden ja aikaisempien kokemusten mukana, ja koirien välillä on tässä suuria yksilöllisiä eroja (Cook ym., 2016; Gerencsér ym., 2018). Tutkimus osoittaa samalla, miksi koiran palkkioita ei kannata tarkastella vain yleisinä kategorioina: eri koirat voivat arvottaa samoja vaihtoehtoja eri tavoin.

Siksi koiran palkkiovalikoimaa ei tarvitse rakentaa yhden lempiherkun tai -lelun ympärille. Mitä enemmän tunnemme erilaisia asioita ja toimintoja, joita koira tavoittelee eri tilanteissa, sitä enemmän meillä on mahdollisuuksia rakentaa harjoittelua sen todellisen motivaation varaan.

Hyvä palkkio löytyy usein katsomalla ensin koiraa eikä omaa palkkiotaskua.

Miten koiran tavoite muutetaan palkkioksi?

Kun tiedämme, mitä koira tavoittelee, seuraava kysymys on, voidaanko tätä tavoitetta käyttää koulutuksessa.

Operantissa oppimisessa käyttäytymisen seuraukset vaikuttavat siihen, miten todennäköisesti käyttäytyminen esiintyy uudelleen. Käytännössä voimme siis rakentaa tilanteen, jossa koiran tavoittelema asia tai toiminta seuraa käyttäytymistä, jota haluamme vahvistaa.

Tässä kohtaa palkitseminen muuttuu paljon kiinnostavammaksi kuin namin antamiseksi oikean suorituksen jälkeen. Koiran oma tavoite voidaan ottaa osaksi harjoittelua.

Jos koira haluaa päästä tutkimaan jotakin, tutkimisen mahdollisuus voi toimia palkkiona. Jos koira haluaa liikkua, liike voi olla palkkio. Jos koira haluaa leikkiä, leikki voi seurata harjoiteltavaa käyttäytymistä. Olennaista ei ole se, minkä palkkion ihminen on etukäteen päättänyt ottaa mukaansa, vaan se, voidaanko koiralle sillä hetkellä merkityksellinen seuraus yhdistää harjoiteltavaan käyttäytymiseen.

Jotta koira voi oppia tämän yhteyden, seurauksen täytyy olla riittävän selvästi yhteydessä sen omaan toimintaan. Oppimisen kannalta olennaista on siis paitsi seurauksen ajoitus myös kontingenssi: koiran käyttäytymisen ja sitä seuraavan tapahtuman välillä on ennakoitava yhteys. Koira voi oppia, että kun teen näin, tästä seuraa tuo.

Tämä erottaa vahvistamisen myös lahjonnasta. Palkkiota ei tarvitse esitellä koiralle etukäteen saadaksemme sen suostumaan tehtävään. Vahvistamisessa koiran käyttäytymisellä on seuraus, ja tämän seurauksen vaikutuksesta käyttäytyminen muuttuu.

Kouluttajan tehtäväksi jää siksi kaksi asiaa: tunnistaa, mitä koira tavoittelee, ja rakentaa harjoittelu niin, että koiran on mahdollista havaita oman toimintansa ja seurauksen välinen yhteys.

Parhaimmillaan tässä tapahtuu samalla jotakin muutakin tärkeää. Koira oppii, että sen omalla toiminnalla voi vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Pitääkö koiran aina ansaita palkkionsa?

Kun löydämme jotakin, mikä todella motivoi koiraa, syntyy helposti ajatus, että arvokasta palkkiota kannattaa säästellä. Koiralta voidaan alkaa vaatia enemmän ennen kuin se pääsee tavoittelemaansa asiaan, jotta palkkiota ei annettaisi liian helposti.

Palkitsemiseen voi liittyä myös pelko väärän asian vahvistamisesta. Nami jää antamatta, leikki aloittamatta tai koiraa ei päästetä sen tavoittelemaan asiaan, koska juuri sillä hetkellä sen käyttäytyminen ei ollut aivan sitä, mitä toivoimme.

Tarkkuudella on kouluttamisessa paikkansa. Jos haluamme vahvistaa tiettyä käyttäytymistä, meidän täytyy tietää, mitä olemme vahvistamassa. Mutta palkitsemisen ei tarvitse muuttua jatkuvaksi kokeeksi, jossa koiran täytyy joka kerta todistaa ansaitsevansa sille merkitykselliset asiat.

Jos koira joutuu tekemään palkkion eteen jatkuvasti enemmän kuin se on valmis tekemään, ongelma ei välttämättä ole koiran motivaatiossa. Harjoituksen hinta voi yksinkertaisesti olla liian korkea.

Myöskään yksittäistä “väärästä” palkitsemista ei tarvitse pelätä kohtuuttomasti. Käyttäytyminen rakentuu oppimishistorian kautta, eikä kouluttaminen yleensä ratkea yhteen täydellisesti tai epätäydellisesti ajoitettuun palkkioon. Paljon olennaisempaa on se, millaisia yhteyksiä koira oppii toistuvasti oman toimintansa ja sen seurausten välille.

Jos palkkioiden panttaamisesta tulee kouluttamisen periaate, vaarana on myös se, että alamme käyttää koiran motivaatiota sitä vastaan. Olemme ensin selvittäneet, mitä koira todella tavoittelee – ja sen jälkeen teemme tästä asiasta mahdollisimman vaikeasti saavutettavan.

Aito motivaatio ei ole resurssi, jota kouluttajan pitäisi säästellä. Se on lähtökohta, jonka varaan harjoittelua voidaan rakentaa.

Kun koira tietää, mitä se tavoittelee, mutta tavoitellun asian saavuttaminen estyy tai muuttuu jatkuvasti vaikeammaksi, tilanteeseen voi liittyä myös turhautumista. Tämä voi näkyä esimerkiksi kiihtymisenä, ääntelynä, voimakkaampana yrittämisenä tai harjoituksesta irtoamisena. Silloin koiran käyttäytymistä saatetaan tulkita keskittymisen puutteeksi tai vaatimukseksi saada palkkio, vaikka yksi mahdollinen selitys on se, että palkkion ja sen saavuttamiseksi vaaditun työn suhde ei enää toimi koiran kannalta.

Tämä on erityisen kiinnostavaa silloin, kun koulutuksessa ajatellaan, että hyvän palkkion eteen pitäisi vähitellen tehdä yhä enemmän. Vaatimustason nostaminen kuuluu harjoitteluun, mutta palkkion arvo ei tarkoita, että siitä pitäisi tehdä mahdollisimman vaikeasti saavutettava. Jos palkitsemista vähennetään tai kriteeriä nostetaan liian nopeasti, harjoitukseen voi rakentua turhautumista sen sijaan, että koira oppisi työskentelemään entistä pidempään.

Hyvän palkkion löytäminen ei siis tarkoita, että olemme löytäneet asian, jota kannattaa alkaa pantata.

Palkkiomerkki auttaa kertomaan, mistä palkkio tuli

Palkkiota ei aina voida toimittaa koiralle täsmälleen sillä hetkellä, kun haluttu käyttäytyminen tapahtuu. Apuna voidaan käyttää palkkiomerkkiä, esimerkiksi sanaa tai naksautusta, jonka koira on oppinut yhdistämään tulevaan palkkioon.

Hyvin opetettu palkkiomerkki auttaa tekemään koiralle selväksi, mikä käyttäytyminen johti palkkioon. Sen jälkeen varsinainen palkkio voi olla muutakin kuin nopeasti suuhun annettava nami – esimerkiksi leikkiä, liikkumista tai muuta koiran tavoittelemaa toimintaa.

Entä jos koira haluaa eri asiaa kuin ihminen?

Koulutustilanteessa ihmisen ja koiran tavoitteet eivät aina ole samoja.

Ihminen voi haluta jatkaa harjoitusta, kun koira haluaisi lähteä haistelemaan. Ihminen voi yrittää saada koiran lähemmäs jotakin asiaa, josta koira haluaisi kauemmas. Tai koiralle tarjotaan ruokaa palkkioksi tilanteessa, jossa sitä kiinnostaisi paljon enemmän päästä liikkumaan, tutkimaan tai tekemään jotakin muuta.

Tällaisessa tilanteessa koiraa voidaan yrittää motivoida voimakkaammin. Voimme ottaa esiin paremman namin, kiinnostavamman lelun tai yrittää saada koiran huomion takaisin itseemme.

Joskus tämä toimii. Mutta samalla saatamme ohittaa kaikkein kiinnostavimman tiedon: koira on jo kertonut, mitä se tilanteessa tavoittelee.

Tämä on ollut yksi Kysytään koiralta® -ajattelun keskeisistä lähtökohdista. Sen sijaan että koiran oma tavoite nähtäisiin automaattisesti harjoittelua häiritsevänä asiana, voidaan pysähtyä miettimään, voisiko sitä käyttää osana harjoittelua.

Jos koira haluaa päästä tutkimaan jotakin, tutkiminen voi joskus olla seuraus, jonka avulla vahvistamme haluamaamme käyttäytymistä. Jos koira haluaa pois vaikeasta tilanteesta, myös etäisyyden lisääntyminen voi olla sille erittäin merkityksellinen seuraus. Jos se haluaa jatkaa matkaa, liikkuminen itsessään voi olla se asia, jota koira tavoittelee.

Tämä ei tarkoita, että koira päättäisi aina, mitä tehdään. Ihmisellä säilyy vastuu turvallisuudesta ja tilanteiden järjestämisestä. Mutta meidän ei tarvitse sen vuoksi päättää koiran puolesta myös sitä, minkä sen pitäisi kokea palkitsevana.

Kun koira huomaa, että sen omalla käyttäytymisellä voi vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu, palkitseminen alkaa samalla rakentaa jotakin palkkiota suurempaa: kokemusta omasta vaikutusmahdollisuudesta.

Kysytään koiralta® ei tarkoita vain sitä, että osaamme kysyä koiralta. Olennaisempaa on, mitä teemme sen vastauksella.

Voiko koiran kouluttaa nauttimaan palkkioista?

Koiran mieltymykset eivät ole muuttumattomia. Oppiminen vaikuttaa siihen, millaisia merkityksiä asiat saavat, ja alun perin melko yhdentekevä asia voi kokemusten myötä muuttua koiralle tärkeäksi.

Koira voi esimerkiksi oppia nauttimaan leikistä ihmisen kanssa. Tietty lelu voi saada erityisen merkityksen yhteisten kokemusten kautta. Myös ihmisen huomio, jokin toiminta tai kokonainen harjoittelutilanne voi muuttua koiralle ajan myötä tavoiteltavaksi.

Siksi vastaus kysymykseen on ainakin jossain määrin kyllä: voimme vaikuttaa siihen, mitä koira oppii tavoittelemaan.

Mutta tästä seuraa kiinnostavampi kysymys.

Jos koira ei alun perin pidä leikistä, kuinka paljon meidän kannattaa käyttää aikaa siihen, että opetamme sen leikkimään, jotta voisimme myöhemmin käyttää leikkiä palkkiona? Entä jos samalla koiralla olisi jo valmiiksi kokonainen joukko asioita, joita se tavoittelee ja joiden käyttämistä palkkioina emme ole edes harkinneet?

Koirankoulutuksessa huomio kohdistuu helposti siihen, miten koiran motivaatiota voidaan muuttaa meidän tarpeisiimme sopivaksi. Aidon motivaation näkökulmasta kysymys voidaan kääntää myös toisinpäin: voisimmeko me laajentaa omaa käsitystämme siitä, mikä voi olla palkkio?

Tämä ei tarkoita, etteikö koiralle kannattaisi opettaa uusia tapoja leikkiä, toimia yhdessä tai nauttia yhteisestä tekemisestä. Päinvastoin, uusien myönteisten kokemusten kautta koiran mahdollisuudet voivat lisääntyä.

Ero on siinä, mistä lähdemme liikkeelle.

Koiran ei tarvitse ensin oppia arvostamaan juuri niitä palkkioita, joita meidän on helppo käyttää. Voimme myös opetellamaan tunnistamaan sen, mikä koiralle on jo merkityksellistä, ja rakentaa koulutusta sen varaan.

Ehkä kouluttajan tehtävä ei siis ole vain rakentaa koiralle parempia palkkioita. Joskus tärkeämpää on oppia näkemään ne palkkiot, jotka ovat olleet siinä koko ajan.

Pitääkö koiran saada aina se, mitä se haluaa?

Koiran oman motivaation huomioiminen ei tarkoita sitä, että koiran pitäisi saada tehdä aina sitä, mitä se juuri sillä hetkellä haluaa.

Koira ei voi tietää kaikkia niitä asioita, joista ihminen joutuu kantamaan vastuun. Se ei tiedä, miksi autotielle ei voi juosta, miksi eläinlääkärissä täytyy joskus tehdä epämiellyttäviä asioita tai miksi toisen koiran luokse ei aina voi päästä.

Koiran kuunteleminen ja vastuun siirtäminen koiralle ovat kaksi eri asiaa.

Kouluttajana voimme kuitenkin käyttää koiran käyttäytymistä tietona. Jos koira pyrkii jatkuvasti pois harjoituksesta, yrittää päästä jonkin asian luokse tai valitsee toistuvasti jotakin muuta kuin tarjoamamme toiminnan, meidän ei tarvitse automaattisesti estää tätä tavoitetta saadaksemme harjoituksen onnistumaan. Voimme ensin kysyä, mitä koiran käyttäytyminen kertoo tilanteesta.

Joskus vastaus on, että harjoitusta kannattaa muuttaa. Joskus koiran tavoitetta voidaan käyttää palkkiona. Joskus taas joudumme rajaamaan koiran mahdollisuuksia, vaikka tiedämme hyvin, mitä se haluaisi.

Kysytään koiralta® -ajattelussa olennaista ei siis ole se, että koira saisi aina haluamansa. Olennaisempaa on, että koiran vastaus vaikuttaa siihen, mitä me teemme seuraavaksi.

Siinä on suuri ero.

Koira voi oppia kertomaan meille asioita tavalla, jonka osaamme tunnistaa: haluan jatkaa, haluan tuonne, haluan pois, tarvitsen tauon, tämä kiinnostaa minua. Vähän kuin opettaisimme koiran nykäisemään meitä hihasta.

Meidän tehtävämme on kuunnella – ja sen jälkeen päättää, mitä tämän tiedon kanssa voidaan tehdä.

Mitä hyvä palkitseminen lopulta on?

Hyvä palkitseminen ei ala siitä, että kouluttajalla on taskussaan riittävän hyviä nameja. Se alkaa koiran havainnoimisesta.

Mitä tämä koira tavoittelee? Mitä se haluaa tehdä? Minkä eteen se on valmis näkemään vaivaa? Miten nämä asiat muuttuvat tilanteesta toiseen?

Kun tunnemme vastauksia näihin kysymyksiin, palkitseminen ei ole enää vain jotakin, mitä annamme koiralle suorituksen jälkeen. Voimme rakentaa yhteyksiä koiran käyttäytymisen ja sille aidosti merkityksellisten seurausten välille.

Samalla kouluttamisen näkökulma muuttuu.

Sen sijaan että kysyisimme jatkuvasti, miten saamme koiran motivoitumaan siitä, mitä olemme sille valinneet, voimme välillä kysyä, mitä koira itse jo tavoittelee ja voisimmeko käyttää sitä koulutuksessa.

Tätä tarkoitan koiran aidolla motivaatiolla.

Se ei tarkoita sitä, että koira saisi aina haluamansa tai että ihmisen vastuu katoaisi. Se tarkoittaa sitä, että koiran käyttäytyminen on meille tietoa – ja että tämä tieto saa vaikuttaa siihen, miten rakennamme harjoittelua.

Tämä ajatus on kulkenut mukana Kysytään koiralta® -koulutuksissani vuodesta 2017 lähtien. Kysymys ei lopulta ole vain siitä, miten palkitsemme koiraa.

Vaan siitä, kuinka hyvin osaamme kuunnella sen vastausta.

Kiinnostaako sinua tällainen tapa kouluttaa koiria?

Jos tässä artikkelissa kuvattu tapa ajatella koiran oppimista, motivaatiota ja palkitsemista tuntuu omalta, Koiran kouluttajaksi -verkkokurssilla pääset paljon syvemmälle.

Kurssilla opiskellaan koiran oppimista ja kouluttamisen käytännön rakentamista: vahvistamista, palkkioiden käyttöä, palkkiomerkkejä, harjoitusten suunnittelua sekä koiran käyttäytymisen havainnointia.

Tavoitteena ei ole vain oppia kouluttamaan koiralle yksittäisiä taitoja. Tavoitteena on oppia ajattelemaan kouluttajan tavoin: ymmärtämään, miksi harjoitus toimii, miksi se joskus ei toimi ja mitä silloin kannattaa muuttaa.

Tutustu Koiran kouluttajaksi -verkkokurssiin →

Usein kysyttyä koiran palkitsemisesta ja motivaatiosta

Lue lisää

Palkitseminen lenkillä
Lenkillä koiran tavoitteet löytyvät usein ympäristöstä. Miten haistelua, liikkumista, suuntaa ja muita koiralle merkityksellisiä asioita voidaan hyödyntää palkitsemisessa?
→ Lue lisää palkitsemisesta lenkillä

Harrastuskoiran palkitseminen
Treeneissä palkkion toimivuuteen vaikuttavat koiran motivaatio, vire ja harjoittelutilanne. Nami tai lelu ei ole automaattisesti palkkio vain siksi, että sitä käytetään sellaisena.
→ Lue: Harrastuskoiran palkitseminen – motivaatio, vire ja palkkiot

Kysytään koiralta®
Mitä muuttuu, kun koiran käyttäytymistä ei tarkastella vain kouluttamisen kohteena vaan myös vastauksena? Tutustu Kysytään koiralta® -ajatteluun ja sen taustaan.
→ Tutustu Kysytään koiralta® -ajatteluun

Koiran omaehtoinen käsittely ja hoitotoimet
Sama ajatus näkyy myös hoitotoimenpiteissä: koira voi oppia kertomaan, milloin se on valmis jatkamaan ja milloin se tarvitsee tauon.
→ Lue: Koiran omaehtoinen käsittely – hoitotoimet yhteistyössä koiran kanssa

Lähteet

Cook, P. F., Prichard, A., Spivak, M. & Berns, G. S. (2016). Awake canine fMRI predicts dogs’ preference for praise vs food. Social Cognitive and Affective Neuroscience, 11(12), 1853–1862.

Gerencsér, L., Bunford, N., Moesta, A. & Miklósi, Á. (2018). Development and validation of the Canine Reward Responsiveness Scale – Examining individual differences in reward responsiveness of the domestic dog. Scientific Reports, 8, 4421.

Hughes, B. O. & Duncan, I. J. H. (1988). The notion of ethological ‘need’, models of motivation and animal welfare. Animal Behaviour, 36(6), 1696–1707.

Pfaller-Sadovsky, N., Hurtado-Parrado, C., Cardillo, D., Medina, L. G. & Friedman, S. G. (2020). What’s in a Click? The efficacy of conditioned reinforcement in applied animal training: A systematic review and meta-analysis. Animals, 10(10), 1757.