Harrastuskoiran pitäisi olla helposti palkittavissa. Namin pitäisi maistua, lelun kiinnostaa ja koiran pitäisi mielellään leikkiä ohjaajansa kanssa. Jos tavallinen nami ei kelpaa, kokeillaan parempaa. Jos ruoka ei toimi, otetaan lelu. Ja jos koira ei innostu lelusta, opetellaan leikkimään.
Harrastuksissa koiran palkittavuudesta voi tulla yllättävän suuri asia. Jos koiraa on vaikea motivoida niillä palkkioilla, joita harjoituksissa tavallisesti käytetään, treenaaminen vaikeutuu. Pahimmillaan koirakko voi joutua jopa keskeyttämään kurssin, koska koiraa ei saada palkittua harjoitusten edellyttämällä tavalla.
Silloin ongelma määritellään helposti koiran ominaisuudeksi:
“Sitä on vaikea palkata.”
Mutta entä jos koira ottaa namin, vaikka se ei olisi sille juuri siinä tilanteessa erityisen merkityksellinen? Entä jos koira tarttuu leluun, mutta leikki nostaa sen kierroksia enemmän kuin auttaa harjoittelussa? Tai jos koira haluaisi juuri sillä hetkellä tehdä jotain aivan muuta kuin syödä tai leikkiä?
Ehkä ensimmäisen kysymyksen ei pitäisikään olla, miten tästä koirasta saadaan helpommin palkittava, vaan: Mikä juuri tälle koiralle on tässä tilanteessa palkitsevaa?
- Harrastuskoiran palkitseminen pähkinänkuoressa
- Palkkio ei ole sama asia kuin vahviste
- Palkkion arvo ei pysy samana tilanteesta toiseen
- Onko muita palkkioita kuin nami tai lelu?
- Onko palkkioksi tarkoitettu leikki aina palkitsevaa?
- Onko olemassa yksi oikea tapa leikkiä koiran kanssa?
- Myös ihmisen tapa leikkiä voi vaikuttaa
- Entä jos koiraa on vaikea palkita harrastuksissa?
- Helposti palkittava ei tarkoita motivoitunutta koiraa
- Palkitseminen voi myös vaikuttaa vireeseen
- Jos palkka ei toimi, pysähdy ennen kuin vaihdat sen parempaan
- Kun palkka ei toimi niin kuin toivoisit
- Usein kysyttyä harrastuskoiran palkitsemisesta
- Lue lisää
- Lähteet
Harrastuskoiran palkitseminen pähkinänkuoressa
Hyvä palkitseminen alkaa koiran tarkkailemisesta: mitä tämä koira tässä tilanteessa tavoittelee?
Palkkioksi tarkoitettu asia ei ole automaattisesti koiralle palkitseva.
Koirien mieltymyksissä on yksilöllisiä eroja, eikä sama palkkio ole yhtä arvokas kaikille koirille tai kaikissa tilanteissa.
Ruoka ja leikki ovat käteviä palkkioita, mutta ne eivät ole ainoita asioita, joita koira voi tavoitella.
Jos koira ei ota palkkaa, ensimmäinen ratkaisu ei aina ole entistä parempi nami tai kiinnostavampi lelu.
Myös koiran tunnetila, vire, ympäristö ja se, mitä koira juuri sillä hetkellä haluaisi tehdä, vaikuttavat palkkion toimivuuteen.
Leikki ei ole yksi tietty asia. Koirat voivat pitää erilaisista tavoista leikkiä, eikä tutkimus tue ajatusta yhdestä kaikille koirille sopivasta “oikeasta” leikkitavasta.
Se, että koira tarttuu leluun, ei yksin kerro, millaisena koira leikin kokee. Myös ihmisen tapa osallistua leikkiin voi olla merkityksellinen; työkoirilla tehdyssä tutkimuksessa ohjaajan yhteyttä vahvistava ja kontrolloivampi tapa toimia leikissä liittyivät vastakkaissuuntaisiin kortisolimuutoksiin.
Palkkio ei ole sama asia kuin vahviste
Koirankoulutuksessa käytämme sanaa palkkio melko vapaasti. Koira tekee tehtävän, jonka jälkeen sille annetaan nami tai otetaan esiin lelu. Ihminen on jo etukäteen päättänyt, että tämä asia toimii koiran palkkana.
Oppimisen näkökulmasta emme kuitenkaan voi yksin päättää, mikä koiraa vahvistaa. Vahvisteen määrittelee sen vaikutus käyttäytymiseen: jos käyttäytymisen seuraus lisää tai ylläpitää kyseisen käyttäytymisen esiintymistä, se toimii vahvisteena.
Siksi koiralle annettu nami ei ole automaattisesti tehokas vahviste vain siksi, että koira söi sen. Samoin lelun ottaminen suuhun ei vielä kerro, kuinka palkitsevaa leikki koiralle juuri siinä tilanteessa on.
Tämä ero on harrastuksissa tärkeä. Voimme helposti ajatella, että “palkitsin koiraa, miksei koulutus silti toimi?” Kiinnostavampi kysymys on, toimiko se, mitä käytimme palkkiona, juuri tälle koiralle ja tässä tilanteessa sellaisella tavalla kuin oletimme.
Palkkion arvo ei pysy samana tilanteesta toiseen
Sama koira voi juosta kotona innokkaasti yhden nappulan perässä ja jättää treenihallissa lihapullan syömättä. Se voi rakastaa vetoleikkiä kotipihassa mutta irrottaa lelusta nopeasti kilpailupaikalla. Tämä ei vielä tee koirasta hankalasti palkittavaa.
Palkkion arvo riippuu tilanteesta ja siitä, mitä muita koiralle merkityksellisiä asioita on tarjolla. Treenipaikan hajut, muut koirat, ympäristön tapahtumat, mahdollisuus liikkua, koiran vire ja tunnetila sekä itse harjoitus voivat kaikki vaikuttaa siihen, mitä koira sillä hetkellä tavoittelee.
Siksi “ota paremmat palkat” on joskus aivan toimiva neuvo, mutta se ei selitä sitä, miksi palkka ei toimi. Jos koira jättää namin ja haluaa päästä haistelemaan kentän reunaa, voimme yrittää löytää vielä paremman namin. Mutta voimme myös kysyä: miksi haisteleminen on koiralle juuri nyt niin tärkeää?
Jälkimmäinen kysymys voi kertoa meille koirasta ja harjoittelutilanteesta paljon enemmän.
Onko muita palkkioita kuin nami tai lelu?
Ruoka ja lelut ovat suosittuja palkkioita hyvästä syystä: niitä on helppo kuljettaa mukana, annostella ja käyttää harjoittelussa. Ne eivät kuitenkaan ole ainoita asioita, joita koira tavoittelee.
Koira tekee jatkuvasti valintoja sen perusteella, mitä se haluaa saavuttaa, lähestyä, välttää tai päästä tekemään. Yhdelle koiralle hajun tutkiminen voi olla valtavan tärkeää, toinen haluaa päästä juoksemaan, kolmas katselemaan ympäristöä ja neljäs lähemmäs jotakin kiinnostavaa. Myös etäisyyden saaminen jostakin koiraa jännittävästä asiasta voi olla sille siinä tilanteessa erittäin merkityksellistä.
Kaikkia koiran tavoittelemia asioita ei tietenkään voida käyttää jokaisessa harjoituksessa palkkiona. Niiden huomaaminen muuttaa kuitenkin tapaa, jolla koiran motivaatiota katsotaan.
Kiinnostaisiko oppia käyttämään erilaisia, koiraa aidosti motivoivia, palkkioita ja palkitsemistapoja? Tutustu Kysytään koiralta – kurssiin.
“Koiran motivaatio ei synny vain meidän palkkiotaskumme sisällä.“
Onko palkkioksi tarkoitettu leikki aina palkitsevaa?
Leikkiä pidetään koiraharrastuksissa usein erityisen hyvänä palkkiona. Monelle koiralle se sitä onkin. Lelun esiin ottaminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että sitä seuraava toiminta olisi koiralle juuri siinä tilanteessa palkitsevaa.
Koirien välillä on eroja siinä, millaisista leikeistä ne kiinnostuvat ja kuinka motivoivia erilaiset leikkitavat niille ovat. Esimerkiksi Tóth ym. (2008) havaitsivat koirien välillä eroja niiden suhtautumisessa pallo- ja vetoleikkiin. Tutkimus tukee ajatusta siitä, ettei “leikki” ole yksi yhtenäinen palkkio, joka toimisi samalla tavalla kaikille koirille.
Myös tilanne vaikuttaa. Koira voi rakastaa tiettyä leikkiä kotona mutta suhtautua samaan leluun aivan eri tavalla treenihallissa. Toisaalta koira voi kyllä tarttua leluun ja leikkiä, mutta se ei vielä yksin kerro, mitä leikissä tapahtuu koiran tunnetilalle tai kuinka hyvin leikki toimii juuri kyseisen harjoituksen palkkiona.
Siksi leikkipalkan toimivuutta kannattaa tarkastella samalla tavalla kuin muitakin palkkioita: mitä koiran käyttäytymisessä tapahtuu leikin seurauksena? Haluaako koira palata leikkiin? Miten se palaa seuraavaan tehtävään? Onko leikki sille aidosti tavoiteltava asia vai käytämmekö sitä palkkiona lähinnä siksi, että harrastuksissa on totuttu tekemään niin?
Opi lisää Koiran leikkikäyttäytyminen -luennolta.
Onko olemassa yksi oikea tapa leikkiä koiran kanssa?
Koiraharrastuksissa leikkiminen tarkoittaa usein saalis- tai vetoleikkiä. Lelun pitäisi liikkua tietyllä tavalla, koiran tarttua siihen voimakkaasti ja vetää ohjaajan kanssa. Jos koira ei innostu tällaisesta leikistä, voidaan ajatella, ettei koira vielä “osaa leikkiä” tai ettei ohjaaja osaa leikittää sitä oikein.
Tutkimuksesta ei kuitenkaan löydy tukea ajatukselle, että olisi olemassa yksi oikea leikkitapa, jota kaikkien koirien kanssa pitäisi käyttää. Koira–ihminen-leikki on tutkimuksissakin näyttäytynyt monimuotoisena, ja koirien mieltymyksissä erilaisiin leikkeihin on yksilöllisiä eroja (Tóth ym. 2008; Horowitz & Hecht 2016).
Yksi koira nauttii vetämisestä, toinen jahtaamisesta, kolmas pallon perässä juoksemisesta ja neljäs lelun kantamisesta. Leikki voi sisältää esineitä tai tapahtua ilman niitä. Olennaisempaa kuin saada kaikki koirat leikkimään samalla tavalla on huomata, millainen vuorovaikutus juuri tämän koiran kanssa toimii.
Tämä ei tarkoita, etteikö koiralle voisi opettaa uusia tapoja leikkiä. Mutta jos leikkiä käytetään palkkiona, on hyvä erottaa kaksi asiaa toisistaan: miten ihminen haluaisi koiran leikkivän ja mistä koira itse nauttii.
Myös ihmisen tapa leikkiä voi vaikuttaa
Leikki ei muodostu vain lelusta ja koirasta. Siinä on mukana myös ihminen. Horváth, Dóka & Miklósi (2008) vertasivat poliisi- ja rajakoirien leikkiä ohjaajiensa kanssa. Koirien käyttäytymisessä leikin aikana ei havaittu suuria eroja ryhmien välillä, mutta ohjaajien tavassa osallistua leikkiin oli eroja. Poliiseilla työskentelevien koirien ohjaajien toiminnassa oli enemmän kontrolloivia elementtejä, kun taas rajakoirien ohjaajien vuorovaikutus oli enemmän yhteyttä vahvistavaa. Ryhmien kortisolitasojen muutokset olivat myös erilaisia.
Tutkimuksesta ei voida päätellä, että jokin yksittäinen leikkitapa olisi koiralle hyvä tai huono. Se kuitenkin muistuttaa tärkeästä asiasta: palkkiona käytettävä leikki ei ole vain lelu, jonka annamme koiralle. Se on koiran ja ihmisen välinen tapahtuma.
Siksi leikkipalkkaa arvioitaessa kannattaa katsoa muutakin kuin sitä, tarttuuko koira leluun. Millaiseksi leikki muodostuu? Saako koira vaikuttaa siihen? Pystyykö ihminen mukautumaan koiran tapaan leikkiä? Ja ennen kaikkea: haluaako koira tätä leikkiä uudelleen?
Entä jos koiraa on vaikea palkita harrastuksissa?
Harrastuksissa koiran oletetaan usein olevan helposti palkittavissa. Ruoka kulkee mukana, lelu mahtuu taskuun ja molemmat voidaan antaa nopeasti juuri oikealla hetkellä. Tämä tekee harjoittelusta sujuvaa – jos koira sattuu pitämään juuri niistä asioista, joita meidän on helppo käyttää palkkioina.
Kaikki koirat eivät kuitenkaan sovi tähän muottiin yhtä hyvin. Yksi koira syö kotona mielellään mutta ei kiinnostu ruoasta treenipaikalla. Toinen pitää leluista, mutta ei halua vetää niistä ihmisen kanssa. Kolmas innostuu leikistä niin paljon, että seuraavaan tehtävään palaaminen vaikeutuu. Neljättä kiinnostavat enemmän ympäristön hajut, liikkuminen tai mahdollisuus tutkia ympäristöä.
Tällöin voidaan nopeasti päätyä ajatukseen, että koiran palkattavuutta pitäisi parantaa. Joskus se onkin hyödyllistä. Koiralle voidaan rakentaa uusia palkkioita ja sen kanssa voidaan opetella erilaisia tapoja leikkiä ja toimia yhdessä.
Mutta samalla kannattaa kysyä, kuinka suuri osa ongelmasta on koirassa ja kuinka suuri osa harjoittelutavassa.
Jos harjoitus voidaan toteuttaa vain koiralla, joka syö nopeasti kymmeniä nameja tai innostuu voimakkaasta leluleikistä, harjoitus asettaa jo itsessään tietynlaisia vaatimuksia koiralle. Harrastuskoira saattaa jopa joutua keskeyttämään kurssin, jos sitä ei pystytä palkitsemaan tavalla, jonka ympärille harjoitukset on rakennettu.
Silloin “koiraa on vaikea palkita” voi joskus tarkoittaa myös:
“Emme ole vielä löytäneet tapaa harjoitella tämän koiran motivaatiolla.”
Opi käyttämään erilaisia – koiraa aidosti motivoivia – palkkioita ja palkitsemistapoja? Tutustu Kysytään koiralta – kurssiin.
Helposti palkittava ei tarkoita motivoitunutta koiraa
Koiran motivaatio ja helppo palkittavuus eivät myöskään ole aivan sama asia. Koira voi olla valtavan motivoitunut tekemään jotakin, vaikka sitä olisi vaikea palkita namilla tai lelulla. Noseworkia tekevä koira voi haluta etsiä hajua, jäljestävä koira päästä takaisin jäljelle ja agilitykoira jatkaa radalla. Toiselle koiralle itse tekeminen tai mahdollisuus jatkaa sitä voi olla hyvin merkityksellistä.
Tämä on tärkeä näkökulma harrastuksissa. Jos tarkastelemme motivaatiota vain sen perusteella, kuinka innokkaasti koira ottaa tarjoamamme palkan, voimme ohittaa suuren osan siitä, mitä koira todella haluaa tehdä.
Toisaalta innokas namin syöminen tai lelun repiminen ei yksin tarkoita, että koira olisi motivoitunut juuri siihen tehtävään, jota olemme harjoittelemassa. Palkitseminen ja motivaatio liittyvät toisiinsa, mutta niitä ei kannata pitää samana asiana.
Palkitseminen voi myös vaikuttaa vireeseen
Palkkiota valittaessa huomio kiinnittyy helposti siihen, kuinka paljon koira palkkiota haluaa. Harrastuksissa tavoite ei kuitenkaan aina ole löytää palkkiota, joka saa aikaan mahdollisimman voimakkaan reaktion.
Palkitseminen on osa koko harjoitustilannetta. Rauhallisesti syötävä ruoka, lentävä pallo ja voimakas vetoleikki voivat johtaa hyvin erilaiseen toimintaan palkkion aikana ja sen jälkeen. Sama palkkio voi myös vaikuttaa eri koiriin eri tavoin.
Jos koira on jo valmiiksi hyvin kiihtynyt, erittäin aktivoiva palkitseminen ei välttämättä helpota seuraavaa suoritusta. Toiselle koiralle juuri aktiivinen leikki voi puolestaan olla toimiva tapa rakentaa harjoitteluun tarvittavaa virettä. Siksi palkkiota kannattaa arvioida myös sen perusteella, mitä tapahtuu palkitsemisen jälkeen.
Pystyykö koira palaamaan tehtävään? Millaisessa tilassa se palaa? Auttaako palkitseminen seuraavaa toistoa vai tekeekö se siitä vaikeamman?
Paras palkkio ei välttämättä ole se, josta koira kiihtyy eniten. Paras palkkio on tilanteeseen ja juuri sille koiralle toimiva.
Jos palkka ei toimi, pysähdy ennen kuin vaihdat sen parempaan
Kun koira ei ota namia tai lelu ei kiinnosta, palkkiota kannattaa toki joskus vaihtaa. Mutta samalla koiran käyttäytyminen tarjoaa arvokasta tietoa.
Miksi koira ei halua palkkiota, jonka se tavallisesti haluaa? Mitä se tekee sen sijaan? Katsooko se ympäristöä, haisteleeko, yrittääkö päästä pois, hakeutuuko muiden koirien luo vai näyttääkö se väsyneeltä? Entä mitä tapahtui juuri ennen kuin palkkio lakkasi toimimasta?
Palkitsemisen ongelma ei aina ratkea palkkiosta. Joskus nami on liian huono. Joskus leikki ei sovi kyseiselle koiralle. Mutta joskus koiran haluttomuus ottaa palkkaa on tärkeämpää tietoa kuin se, millä saisimme koiran taas syömään.
Koiran palkittavuus ei ole vain ominaisuus, jota meidän pitäisi yrittää parantaa. Se on myös ikkuna siihen, mitä koira juuri siinä tilanteessa kokee ja tavoittelee.
Kun palkka ei toimi niin kuin toivoisit
Jos koira ei kiinnostu treeneissä ruoasta, leikki nostaa kierrokset kattoon tai tuntuu siltä, että ympäristö voittaa parhaatkin palkkiot, ratkaisu ei aina löydy uuden namin tai lelun etsimisestä.
Harrastuskoiran pohjataidot, häiriöt ja vire -verkkokurssilla palkitsemista tarkastellaan osana koko harjoittelutilannetta: koiran motivaatiota, virettä, tunnetilaa, häiriöitä ja sitä, miten juuri kyseinen koira toimii erilaisissa ympäristöissä. Tavoitteena ei ole tehdä jokaisesta koirasta samanlaista helposti palkittavaa harrastuskoiraa, vaan löytää tapoja rakentaa harjoittelua sen koiran lähtökohdista, joka sinulla on.
Tutustu Harrastuskoiran pohjataidot, häiriöt ja vire -verkkokurssiin
Usein kysyttyä harrastuskoiran palkitsemisesta
Yhtä kaikille koirille parasta palkkiota ei ole. Koirat eroavat mieltymyksissään, ja myös saman palkkion arvo voi muuttua tilanteesta toiseen. Paras palkkio on sellainen, jota juuri kyseinen koira siinä tilanteessa tavoittelee ja joka toimii harjoittelussa halutulla tavalla.
Ensimmäiseksi kannattaa selvittää, miksi normaalisti mieluisa ruoka ei nyt kiinnosta. Koiraa voi jännittää, se voi olla kiihtynyt tai ympäristössä voi olla jotain sitä enemmän kiinnostavaa. Parempi nami voi joskus auttaa, mutta palkan kelpaamattomuus voi myös kertoa jotakin harjoittelutilanteesta.
Kyllä. Koiraa voivat motivoida esimerkiksi haisteleminen, liikkuminen, juokseminen, ympäristön tutkiminen, jonkin kiinnostavan asian lähestyminen tai mahdollisuus jatkaa mieluisaa tekemistä. Se, mitä voidaan käytännössä hyödyntää palkkiona, riippuu koirasta, tilanteesta ja harjoiteltavasta asiasta.
Ei. Monelle koiralle leikki on erinomainen palkkio, mutta koirat eroavat siinä, millaisesta leikistä ne pitävät. Myös tilanteella ja ihmisen tavalla osallistua leikkiin voi olla merkitystä. Leluun tarttuminen ei yksin kerro, kuinka palkitsevaa leikki koiralle on.
Ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että olisi olemassa yksi kaikille koirille oikea leikkitapa. Yksi koira pitää vetämisestä, toinen jahtaamisesta, kolmas esineiden kantamisesta ja neljäs jostakin aivan muunlaisesta yhteisestä leikistä. Koiralle voidaan opettaa uusia leikkitapoja, mutta palkitsemisen kannalta kannattaa samalla selvittää, mistä juuri oma koira pitää.
Palkitsemisessa olennaisempaa kuin palkkioiden lukumäärä on se, mitä palkitseminen saa aikaan. Harjoittelun alkuvaiheessa tiheä vahvistaminen voi olla tarpeen. Toisaalta esimerkiksi hyvin aktivoiva palkkio voi vaikuttaa koiran vireeseen tavalla, joka vaikeuttaa seuraavaa toistoa. Palkitsemista kannattaa siksi tarkastella osana harjoittelun kokonaisuutta.
Koiralle voidaan rakentaa uusia palkkioita ja esimerkiksi leikkimistä voidaan harjoitella. Tavoitteeksi ei silti tarvitse ottaa koiraa, joka työskentelee kaikissa tilanteissa tietyn namin tai lelun vuoksi. Yhtä tärkeää on oppia tunnistamaan, mikä omaa koiraa motivoi ja miten sen motivaatiota voidaan hyödyntää harjoittelussa.
Jos normaalisti mieluisatkaan asiat eivät kiinnosta koiraa harjoitustilanteessa, en ensimmäisenä yrittäisi löytää vielä voimakkaampaa palkkiota. Kannattaa tarkastella koko tilannetta: mitä koira tekee, mitä se tavoittelee, millaisessa vireessä ja tunnetilassa se on ja onko harjoittelu sille sillä hetkellä sopivan helppoa.
Lue lisää
Koira ei keskity treeneissä
Jos palkkiot tuntuvat häviävän ympäristölle tai koiran huomio karkaa jatkuvasti muualle, ongelma ei välttämättä ole palkkion laadussa. Keskittymisartikkelissa tarkastellaan ympäristön, vireen, tunnetilan ja motivaation merkitystä.
Lue: koira ei keskity treeneissä
Koira haistelee eikä keskity harjoitukseen
Haistelu on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa koiran oma motivaatio voi olla aivan muualla kuin ihmisen tarjoamassa palkkiossa. Artikkelissa käsitellään myös haistelun hyödyntämistä palkkiona.
Lue: Koira haistelee eikä keskity harjoitukseen
Koiran vireenhallinta
Palkitseminen vaikuttaa myös siihen, millaisessa tilassa koira jatkaa harjoittelua. Vireartikkelissa käsitellään laajemmin vireystilaa, kuormitusta, palautumista ja harjoittelua.
Lue: Koiran vireenhallinta – tasapainon avain sujuvaan arkeen ja harjoitteluun
Harrastuskoira
Palkitseminen on yksi harrastuskoiran pohjataidoista. Harrastuskoira-artikkelista pääsee muihin harrastamiseen, keskittymiseen, vireeseen, luoksepäästävyyteen ja pohjataitoihin liittyviin sisältöihin.
Lähteet
Bremhorst, A., Bütler, S., Würbel, H. & Riemer, S. (2018). Incentive motivation in pet dogs – preference for constant vs varied food rewards. Scientific Reports, 8, 9756.
DOI: 10.1038/s41598-018-28079-5.
Riemer, S., Ellis, S. L. H., Thompson, H. & Burman, O. H. P. (2018). Reinforcer effectiveness in dogs—The influence of quantity and quality. Applied Animal Behaviour Science, 206, 87–93.
DOI: 10.1016/j.applanim.2018.05.016.
Tóth, L., Gácsi, M., Topál, J. & Miklósi, Á. (2008). Playing styles and possible causative factors in dogs’ behaviour when playing with humans. Applied Animal Behaviour Science, 114(3–4), 473–484.
DOI: 10.1016/j.applanim.2008.02.011.
Horowitz, A. & Hecht, J. (2016). Examining dog-human play: the characteristics, affect, and vocalizations of a unique interspecific interaction. Animal Cognition, 19(4), 779–788.
DOI: 10.1007/s10071-016-0976-3.
Horváth, Z., Dóka, A. & Miklósi, Á. (2008). Affiliative and disciplinary behavior of human handlers during play with their dog affects cortisol concentrations in opposite directions. Hormones and Behavior, 54(1), 107–114.