Murrosikäinen koira puree ja näykkii – mistä käytös johtuu?

Murrosikäinen koira voi alkaa jälleen käyttää hampaitaan, vaikka pentuajan jatkuva käsien ja vaatteiden pureminen olisi jo jäänyt taakse. Nuori koira saattaa näykkiä käsiä, tarttua hihoihin tai lahkeisiin, roikkua hihnassa tai hypätä ihmistä vasten ja purra vaatteita. Aikuisen kokoisen koiran kanssa käyttäytyminen voi tuntua huomattavasti rajummalta kuin pienen pennun kanssa.

Murrosikäisen koiran näykkiminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita aggressiivisuutta. Nuori koira voi käyttää suutaan leikissä, yrittää saada ihmisen mukaan toimintaan tai purkaa voimakasta kiihtymistä ja turhautumista. Joskus näykkiminen näyttääkin kertovan lähes päinvastaista kuin aggressiivinen käyttäytyminen: koira ei yritä saada ihmistä kauemmas vaan saada tämän tekemään jotakin kanssaan.

Puremisen taustalla voi kuitenkin olla myös pelkoa, kipua, resurssien puolustamista tai tarve päästä pois epämiellyttävästä tilanteesta. Tässä artikkelissa keskitymme erityisesti murrosikäisen koiran leikkiin, turhautumiseen ja kiihtymiseen liittyvään puremiseen ja näykkimiseen. Jos koira esimerkiksi murisee ihmisen lähestyessä, puolustaa tavaroita tai ruokaa tai puree käsittelytilanteissa, käyttäytymistä kannattaa tarkastella aggressiivisen käyttäytymisen näkökulmasta.

Miksi murrosikäinen koira puree ja näykkii?

Murrosikäisen koiran puremiselle ja näykkimiselle ei ole yhtä syytä. Samannäköinen käyttäytyminen voi syntyä hyvin erilaisissa tilanteissa. Nuori koira voi tarttua käteen yrittäessään saada ihmistä mukaan leikkiin, napata lahkeesta turhautuessaan tai alkaa purra hihnaa ja vaatteita tilanteessa, jossa kiihtyminen on kasvanut suureksi.

Puremisen voimakkuuskaan ei yksin kerro sen syystä. Nuoren koiran leikki voi olla fyysistä ja rajua, ja aikuisen kokoisen koiran hampaat saavat leikkisänkin toiminnan tuntumaan ihmisestä aivan erilaiselta kuin pienen pennun näykkiminen. Koirien keskinäiseen sosiaaliseen leikkiin kuuluu muun muassa jahtaamista, painimista ja suun käyttämistä, ja leikkikäyttäytyminen voi sisältää myös sellaisia liikkeitä, jotka toisessa asiayhteydessä liittyisivät konfliktiin (Bekoff, 1995).

Nuoruusvaiheessa koiran käyttäytyminen ja suhde ympäristöön voivat myös muuttua. Asherin ym. (2020) tutkimuksessa noin kahdeksan kuukauden ikäisillä koirilla havaittiin tilapäisiä muutoksia siinä, miten ne vastasivat oman hoitajansa antamiin vihjeisiin. Tutkimus ei käsitellyt puremista, joten siitä ei voida päätellä murrosiän aiheuttavan näykkimistä. Se tukee kuitenkin käsitystä nuoruudesta käyttäytymisen kannalta erityisenä kehitysvaiheena.

Puremistilannetta kannattaa tarkastella laajemmin kuin vain itse hampaiden osumista ihmiseen. Olennaista on huomata, mitä koira oli tekemässä ennen näykkimistä, mitä se tavoitteli ja miten ympäristö ja ihmisen toiminta vaikuttivat tilanteen etenemiseen. Kun käyttäytymisen yhteys tilanteeseen alkaa hahmottua, myös toimivan ratkaisun löytäminen helpottuu.

Näykkiminen voi olla leikkiinkutsu

Koirat käyttävät suutaan paljon keskinäisessä leikissä. Sosiaaliseen leikkiin kuuluu esimerkiksi jahtaamista, painimista ja suun käyttämistä, ja leikkisignaalit auttavat koiria käynnistämään ja ylläpitämään leikkiä sekä tulkitsemaan muutoin monitulkintaisia tekoja leikin osaksi (Bekoff, 1995).

Nuori koira voi yrittää käynnistää leikkiä myös ihmisen kanssa. Se saattaa näykätä kädestä tai tarttua hihaan, hypähtää kauemmas ja palata saman tien uudelleen. Ihmisen liike, käsillä torjuminen tai koiran perään lähteminen voi tällaisessa tilanteessa ylläpitää vuorovaikutusta ja tehdä toiminnasta koiralle entistä kiinnostavampaa.

Tällaista käyttäytymistä kuvataan usein huomion hakemiseksi. Huomio voi toki ylläpitää käyttäytymistä, mutta koiran tavoittelema asia voi olla paljon tarkempi kuin pelkkä huomio. Se saattaa yrittää saada aikaan sosiaalista toimintaa, kuten leikkiä, ja ihmisen reaktio voi toimia juuri tämän tavoitteen kannalta palkitsevana seurauksena.

Leikkiinkutsu on kuitenkin aina tulkinta käyttäytymisen kokonaisuudesta. Pelkästä käteen tai vaatteeseen tarttumisesta ei voida päätellä, että koira haluaa leikkiä. Tilanteen muu käyttäytyminen ja se, mitä ennen ja jälkeen näykkimisen tapahtuu, auttavat arvioimaan sen merkitystä.

Nuori koira voi tarvita mahdollisuuksia peuhata

Monille nuorille koirille fyysinen leikki on tärkeää. Koirien keskinäiseen leikkiin voi kuulua juoksemista, jahtaamista, painimista ja suun käyttämistä, joten se tarjoaa hyvin erilaista sosiaalista toimintaa kuin useimmat ihmisen ja koiran yhteiset harjoitukset (Bekoff, 1995).

Jos nuori koira nauttii muiden koirien seurasta, sille sopivat tutut koirakaverit voivat tarjota mahdollisuuden toteuttaa tällaista sosiaalista leikkiä. Hyvässä koiraleikissä molemmat osapuolet osallistuvat vapaaehtoisesti, ja vuorovaikutuksessa voidaan nähdä esimerkiksi taukoja, uudelleen käynnistyviä leikkiinkutsuja ja roolien vaihtelua.

Koirakaveria ei kuitenkaan kannata ajatella hoitona ihmiseen kohdistuvaan näykkimiseen. Tutkimuksesta ei voida päätellä, että koirien kanssa peuhailu vähentäisi ihmisen näykkimistä, eivätkä kaikki koirat edes halua leikkiä toisten koirien kanssa. Koiralle, joka selvästi nauttii hyvästä koiraleikistä, mahdollisuus siihen voi silti olla yksi mielekäs osa arkea ja tarjota kanavan sellaiselle fyysiselle sosiaaliselle toiminnalle, jota ihmisen kanssa ei ole tarpeen toteuttaa samalla tavalla.

Myös ihmisen kanssa voidaan rakentaa vauhdikasta leikkiä niin, etteivät kädet ja vaatteet joudu leluiksi. Esimerkiksi vetoleikit ja muut koiralle mieluisat yhteiset leikit voivat tarjota mahdollisuuden aktiiviseen vuorovaikutukseen.

Turhautuminen voi näkyä puremisena ja näykkimisenä

Turhautumista voi syntyä tilanteessa, jossa koira tavoittelee jotakin mutta ei pääse tavoittelemaansa asiaan tai odotettu tapahtuma ei toteudu. Koirien turhautumista käsittelevissä tutkimuksissa siihen on yhdistetty muun muassa ääntelyä, levottomuutta, vetämistä ja syöksymistä sekä uudelleenkohdistuvaa käyttäytymistä (McPeake ym., 2019; McPeake ym., 2021).

Arjessa tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun nuori koira haluaa päästä toisen koiran luo, jatkaa kiinnostavan hajun tutkimista tai kulkea tiettyyn suuntaan, mutta hihna tai ihminen estää sen etenemisen. Turhautumisen kasvaessa koira voi alkaa hyppiä, äännellä, tarttua hihnaan tai kohdistaa toimintaa lähellä olevaan ihmiseen.

Hihnaan tarttuminen on tässä erityisen kiinnostava esimerkki. McPeaken ym. (2019) turhautumista mittaavan kyselyn kehittämisessä uudelleenkohdistuvaan käyttäytymiseen sisältyi myös hihnaan kohdistuvaa toimintaa tilanteissa, joissa koira turhautuu. Tämä ei tarkoita, että kaikki hihnan pureminen johtuisi turhautumisesta, mutta turhautuminen on yksi mahdollinen selitys etenkin silloin, kun käyttäytyminen ilmestyy koiran tavoitteleman toiminnan estyessä.

Tällaisessa tilanteessa pelkkä hihnan tai ihmisen puremisen estäminen ei välttämättä muuta sitä, mikä käyttäytymisen käynnistää. Tilannetta kannattaa tarkastella myös koiran tavoitteen kautta. Nuorelle koiralle voidaan rakentaa muita tapoja vaikuttaa tilanteeseen ja päästä sille tärkeiden asioiden luo ilman, että turhautumisen tarvitsee kasvaa yhtä suureksi.

Ympäristön omia palkkioita voidaan hyödyntää tässä paljon. Haistelu, tutkiminen, liikkuminen ja sopivissa tilanteissa sosiaalinen toiminta voivat olla nuorelle koiralle erittäin merkityksellisiä. Kun koira oppii, että yhteistyö ihmisen kanssa voi johtaa myös näihin asioihin, ihmisen ei tarvitse yrittää kilpailla ympäristön kanssa pelkästään ruualla tai leluilla.

Murrosikäinen koira puree lenkillä – demonikohtaukset

Lenkillä tapahtuva pureminen muodostaa oman, monelle nuoren koiran omistajalle tutun tilanteensa. Koira saattaa yhtäkkiä tarttua hihnaan, hypätä taluttajaa vasten, repiä vaatteita tai näykkiä käsiä. Käyttäytyminen voi näyttää alkavan aivan tyhjästä, vaikka sitä olisi edeltänyt pitkä ketju koiralle merkityksellisiä tapahtumia.

Turhautuminen on yksi mahdollinen osa tällaista tilannetta. Jos koiran pääsy sen tavoittelemiin asioihin estyy toistuvasti, käyttäytyminen voi voimistua ja kohdistua myös hihnaan tai lähellä olevaan ihmiseen. Turhautumistutkimuksissa koirilla on havaittu muun muassa lisääntynyttä ääntelyä, aktiivisuutta ja uudelleenkohdistuvaa käyttäytymistä (McPeake ym., 2019; McPeake ym., 2021).

Kaikki lenkillä tapahtuvat demonikohtaukset eivät silti johdu yhdestä ja samasta asiasta. Kiihtymiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi ympäristön tapahtumat, koiran tavoitteiden toistuva estyminen, sosiaaliset tilanteet ja se, mitä lenkin aikana on jo tapahtunut. Siksi kohtauksia kannattaa tarkastella koko lenkin eikä vain viimeisten sekuntien perusteella.

Jos nuori koira alkaa lenkillä toistuvasti hyppiä, tarttua hihnaan tai purra taluttajaa, aiheesta kannattaa lukea tarkemmin erillisestä artikkelistamme Koira hyppii ja puree taluttajaa – demonikohtaukset lenkillä, jossa käymme läpi tilanteiden tunnistamista, ennaltaehkäisyä ja harjoittelua.

Mitä tehdä, kun murrosikäinen koira puree tai näykkii?

Ensimmäiseksi kannattaa alkaa kiinnittää huomiota tilanteisiin, joissa näykkiminen tapahtuu. Jo muutaman päivän seuranta voi paljastaa selvän kaavan. Tapahtuuko sitä erityisesti silloin, kun koira haluaa leikkiä, kun ihminen lopettaa yhteisen tekemisen, kun koiran pääsy johonkin kiinnostavaan asiaan estyy vai vasta lenkin loppupuolella, kun päivän tai lenkin tapahtumia on jo kertynyt paljon?

Jos koira hakee näykkimällä leikkiä tai muuta yhteistä toimintaa, sille kannattaa rakentaa hyväksyttyjä tapoja aloittaa vuorovaikutus. Koira voi esimerkiksi oppia tuomaan lelun ihmiselle, ja ihminen voi vastata tällaiseen aloitteeseen mahdollisuuksien mukaan. Näin koiralle syntyy kokemus siitä, että sen omat aloitteet toimivat, mutta ihmisen käsiin tai vaatteisiin tarttuminen ei ole ainoa keino saada yhteistä tekemistä käyntiin.

Samalla kannattaa huolehtia siitä, että nuoren koiran arjessa on riittävästi sille itselleen mielekästä tekemistä. Yhdelle koiralle se voi tarkoittaa vetoleikkejä ihmisen kanssa, toiselle tutkimista ja hajujen seuraamista ja kolmannelle sopivien koirakavereiden kanssa peuhamista. Tarkoituksena ei ole väsyttää koiraa mahdollisimman tehokkaasti, vaan tarjota sille mahdollisuuksia toteuttaa sille merkityksellistä käyttäytymistä.

Jos näykkiminen liittyy turhautumiseen, huomio kannattaa suunnata erityisesti tilanteisiin, joissa koiran tavoittelema toiminta estyy. Jos koira esimerkiksi puree hihnaa aina silloin, kun sitä estetään menemästä kiinnostavan hajun luo, harjoittelussa voidaan hyödyntää juuri hajulle pääsemistä. Ihmisen kanssa toimiminen voi ennustaa koiralle sitä, että se saa jatkaa tutkimista sen sijaan, että koko harjoitus perustuisi kiinnostavan asian luota pois houkuttelemiseen.

Kaikkea koiran haluamaa ei tietenkään voida toteuttaa. Nuoren koiran on opittava myös selviytymään tilanteista, joissa se ei saa haluamaansa. Tätä on kuitenkin helpompi harjoitella sellaisissa tilanteissa, joissa turhautuminen on vielä pientä. Jos koira on jo hyppimässä ihmistä vasten ja repimässä takinhihaa, uuden taidon harjoittelulle on yleensä paljon huonommat edellytykset.

Näykkimistä kannattaa ehkäistä ennen kuin tilanne karkaa käsistä

Jos käyttäytymisessä on selvä toistuva kaava, siihen kannattaa puuttua jo ennen ensimmäistä näykkäisyä. Lenkin lopussa riehaantuvalle koiralle voidaan esimerkiksi kokeilla lyhyempää tai rauhallisempaa lenkkiä ja tarkastella, muuttaako se käyttäytymistä. Jos näykkiminen alkaa aina riehakkaan leikin jatkuessa tietyn pisteen yli, leikkiä voidaan opetella tauottamaan jo ennen kuin koiran toiminta muuttuu hallitsemattomaksi.

Ennaltaehkäisy ei tarkoita sitä, ettei koira koskaan saisi kiihtyä. Leikki, juokseminen ja muu vauhdikas toiminta kuuluvat monen nuoren koiran hyvään elämään. Tavoitteena on pikemminkin oppia tunnistamaan oman koiran käyttäytymisestä, milloin hauska ja hallittavissa oleva kiihtyminen alkaa muuttua tilanteeksi, jossa koiran on vaikea enää säädellä toimintaansa.

Jos koira joutuu toistuvasti tilanteisiin, joissa se turhautuu voimakkaasti, kannattaa tarkastella myös arjen rakennetta. Jos esimerkiksi lähes jokaisella lenkillä suuri osa koiran kiinnostuksen kohteista kielletään tai niiden luo pääseminen estetään, yksittäisen näykkimistilanteen harjoittelu ei välttämättä ratkaise kokonaisuutta. Koira tarvitsee arjessaan myös mahdollisuuksia tehdä valintoja, tutkia ympäristöä ja päästä sille tärkeiden asioiden luo.

Mitä näykkimisen kanssa ei kannata tehdä?

Nuoren koiran näykkiminen voi sattua, joten ihmisen tarve saada käyttäytyminen loppumaan nopeasti on täysin ymmärrettävä. Koiran töniminen, kuonosta kiinni pitäminen, selättäminen tai muu fyysinen rankaiseminen ei kuitenkaan auta selvittämään käyttäytymisen syytä. Etenkin kiihtyneessä tilanteessa fyysinen reagointi voi myös lisätä vuorovaikutusta ja tehdä tilanteesta entistä rajumman.

Jos koira näykkii saadakseen leikkiä, voimakas ihmisen reaktio voi jopa tuottaa juuri sitä, mitä koira tavoitteli: liikettä ja sosiaalista toimintaa. Jos taustalla on turhautuminen, uuden konfliktin lisääminen jo valmiiksi turhauttavaan tilanteeseen ei puolestaan opeta koiralle parempaa tapaa selviytyä siitä.

Rankaisemiseen liittyy vielä tärkeämpi rajaus. Jos puremisen taustalla onkin pelkoa, kipua, resurssien puolustamista tai tarve saada ihminen kauemmas, koiran varoitusten rankaiseminen voi tehdä tilanteesta turvallisuuden kannalta ongelmallisemman. Konfrontatiivisia koulutusmenetelmiä käyttäneiden koiranomistajien kyselytutkimuksessa tällaisiin menetelmiin liittyi myös koirien aggressiivisia reaktioita (Herron, Shofer & Reisner, 2009).

Siksi näykkimistä ei kannata automaattisesti tulkita kurinpito-ongelmaksi. Paljon hyödyllisempää on selvittää, millaisissa tilanteissa käyttäytyminen esiintyy ja rakentaa ratkaisu sen perusteella.

Milloin puremisesta kannattaa huolestua?

Kaikkea murrosikäisen koiran puremista ei pidä selittää leikillä, turhautumisella tai nuoruusiällä. Jos pureminen alkaa äkillisesti, voimistuu nopeasti, rikkoo ihoa tai liittyy koskettamiseen, käsittelyyn, lepoon, ruokaan tai muihin koiralle tärkeisiin resursseihin, tilanteen syy kannattaa selvittää tarkemmin. Myös kipu ja muut terveydelliset syyt on tärkeää huomioida käyttäytymisen muuttuessa.

Jos koira esimerkiksi jäykistyy, murisee tai puree ihmisen lähestyessä sen ruokaa tai lepopaikkaa, kyse on erilaisesta tilanteesta kuin leikkiä hakevan nuoren koiran hihaan tarttumisessa. Näitä tilanteita käsittelemme tarkemmin artikkelissa Koiran murrosikä ja aggressiivisuus.

Myös puremisen seuraukset vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti apua kannattaa hakea. Jos ihminen ei pysty turvallisesti hallitsemaan tilanteita, pureminen aiheuttaa vammoja tai käyttäytymisen syytä on vaikea tunnistaa, ammattilaisen arvio on perusteltu. Äkillisesti muuttuneessa käyttäytymisessä tai kipua epäiltäessä ensimmäinen askel on eläinlääkärin tutkimus.

Meneekö murrosikäisen koiran pureminen ohi?

Monella koiralla leikkiin, kiihtymiseen ja turhautumiseen liittyvä näykkiminen vähenee nuoren koiran varttuessa. Pelkkään ikään ei kuitenkaan kannata luottaa. Käyttäytymiseen vaikuttaa myös se, mitä koira näykkimisellä saavuttaa ja millaisia muita toimintatapoja se oppii käyttämään samoissa tilanteissa.

Jos koira on esimerkiksi oppinut saavansa hihaan tarttumalla ihmisen mukaan vauhdikkaaseen leikkiin, käyttäytyminen voi jatkua, vaikka koira muuten aikuistuu. Jos taas näykkiminen liittyy tilanteisiin, joissa koira turhautuu voimakkaasti, olennaisempaa on auttaa koiraa selviytymään näistä tilanteista ja rakentaa sille muita tapoja päästä tavoitteisiinsa.

Nuoren koiran kanssa kannattaa siksi sekä ehkäistä hankalimpia tilanteita että harjoitella vaihtoehtoisia toimintatapoja. Leikkiä hakeva koira voi oppia pyytämään yhteistä tekemistä tavalla, johon ihmisen on helppo vastata. Turhautuvan koiran kanssa voidaan puolestaan harjoitella pieniä pettymyksiä sopivalla vaikeustasolla ja samalla huolehtia siitä, että koiralla on arjessaan riittävästi mahdollisuuksia vaikuttaa omaan toimintaansa.

Kaikkea puremista ei kuitenkaan kannata odottaa murrosiän myötä katoavaksi. Jos pureminen liittyy pelkoon, kipuun, käsittelyyn, resurssien puolustamiseen tai ihmisen lähestymiseen, käyttäytymisen syy kannattaa selvittää eikä jäädä odottamaan koiran aikuistumista.

Usein kysyttyä murrosikäisen koiran puremisesta

Onko murrosikäisen koiran kanssa arki muuttunut yhtäkkiä vaikeaksi?

Murrosikä voi näkyä arjessa monella tavalla. Nuori koira voi kiihtyä aiempaa helpommin, näykkiä, riehaantua lenkillä, kiinnostua ympäristöstä aivan uudella tavalla tai tuntua hetkittäin unohtaneen taitoja, jotka se jo osasi.

Murrosikäinen koira -verkkokurssilla opit ymmärtämään, mitä nuoren koiran käyttäytymisen taustalla tapahtuu ja miten voit tukea koiraa tämän kehitysvaiheen aikana. Kurssilla saat käytännön keinoja arkeen ilman, että murrosikää tarvitsee tulkita tottelemattomuudeksi tai rajojen kokeilemiseksi.

→ Tutustu Murrosikäinen koira -verkkokurssiin

Lue lisää

Koiran murrosikä – mitä nuorelle koiralle tapahtuu ja kuinka kauan murrosikä kestää? →

Koiran murrosikä ja aggressiivisuus → jos puremiseen liittyy murinaa, puolustautumista, pelkoa, resursseja tai tarvetta saada ihminen kauemmas.

Koira hyppii ja puree taluttajaa – demonikohtaukset lenkillä →

Lähteet

Bekoff, M. (1995). Play signals as punctuation: The structure of social play in canids. Behaviour, 132(5–6), 419–429. Tutkimus

Herron, M. E., Shofer, F. S. & Reisner, I. R. (2009). Survey of the use and outcome of confrontational and non-confrontational training methods in client-owned dogs showing undesired behaviors. Applied Animal Behaviour Science, 117(1–2), 47–54. Tutkimus

McPeake, K. J., Collins, L. M., Zulch, H. & Mills, D. S. (2019). The Canine Frustration Questionnaire—Development of a new psychometric tool for measuring frustration in domestic dogs (Canis familiaris). Frontiers in Veterinary Science, 6, 152. Avoin tutkimus

McPeake, K. J., Collins, L. M., Zulch, H. & Mills, D. S. (2021). Behavioural and physiological correlates of the Canine Frustration Questionnaire. Animals, 11(12), 3346. Avoin tutkimus