Koira osaa tehtävän kotona, mutta treenihallissa nenä painuu lattiaan. Toinen koira jää tuijottamaan muita koiria, kolmas kulkee ohjaajan mukana mutta tuntuu olevan ajatuksissaan aivan muualla. Lelu, joka kotona saa koiran syttymään sekunnissa, ei kiinnostakaan – tai koira ottaa namin ja jatkaa saman tien ympäristön tarkkailua.
Tällaisesta koirasta sanotaan helposti, että se ei keskity. Keskittymisen puute ei kuitenkaan vielä kerro, mikä tilanteessa on pielessä. Koira voi olla kiinnostunut ympäristöstä, kiihtynyt, epävarma, väsynyt, turhautunut tai tehtävä ja tarjolla olevat palkkiot voivat yksinkertaisesti hävitä kilpailun kaikelle sille, mitä ympärillä tapahtuu.
Siksi ennen kuin koiralta yritetään saada lisää kontaktia tai parempaa keskittymistä, kannattaa kysyä toinen kysymys:
Mihin koira tällä hetkellä keskittyy – ja miksi juuri se on sille tärkeää?
- Koira ei keskity treeneissä – pähkinänkuoressa
- Miten koiran keskittymistä voi auttaa?
- Keskittymisvaikeus ei kerro vielä syytä
- Kun ympäristö kiinnostaa enemmän kuin harjoitus
- Haistelu, katselu ja ympäristön tutkiminen eivät ole turhaa toimintaa
- Jännitys ja epävarmuus voivat näyttää keskittymisvaikeudelta
- Kiihtynyt koira ei välttämättä pysty keskittymään paremmin
- Entä jos koiraa ei vain motivoi?
- Keskittyminen ei tarkoita jatkuvaa kontaktia
- Keskittymistä ei tarvitse ylläpitää koko treenin ajan
- Jos koira ei keskity, katso koko harjoitustilannetta
- Kun keskittyminen katoaa treeneissä
- Usein kysyttyä koiran keskittymisestä
- Lue lisää
- Lähteet
Koira ei keskity treeneissä – pähkinänkuoressa
Kun syy selviää, voidaan miettiä, mitä juuri tämä koira tarvitsee pystyäkseen harjoittelemaan.
Keskittymisvaikeus ei ole yksi tietty ongelma, vaan samanlainen käyttäytyminen voi syntyä monesta eri syystä.
Haistelu, ympäristön tarkkailu, muiden koirien tuijottaminen tai palkkioiden kelpaamattomuus voivat kertoa aivan eri asioista.
Koira ei välttämättä tarvitse lisää motivaatiota tai tiukempaa kontaktia – ensin pitäisi ymmärtää, mikä kilpailee tehtävän kanssa.
Myös jännitys, kiihtyminen, turhautuminen, väsymys ja ympäristön kuormittavuus voivat vaikuttaa koiran kykyyn työskennellä.
Keskittymistä kannattaa tarkastella koiran ja ympäristön välisenä suhteena, ei vain koiran ominaisuutena.
Miten koiran keskittymistä voi auttaa?
Kun koira ei keskity treeneissä, ensimmäinen ratkaisu ei välttämättä ole keskittymisen harjoitteleminen. Ensin kannattaa selvittää, mikä tekee keskittymisestä juuri siinä tilanteessa vaikeaa.
Mieti ensin: Miksi koira ei pysty keskittyä?
Jos ympäristö on koiralle liian kiinnostava tai kuormittava, harjoittelupaikkaa tai harjoituksen vaikeustasoa voidaan helpottaa. Jos koira on kiihtynyt, voi olla tarpeen tarkastella sitä, mitä tapahtui jo ennen varsinaisen harjoituksen alkamista. Jos koiraa jännittää, olennaisempaa voi olla turvallisuuden kokemuksen lisääminen kuin sen huomion saaminen takaisin tehtävään.
Myös itse harjoitusta kannattaa tarkastella:
- Onko tehtävä koiralle todella tuttu?
- Tietääkö koira, mitä siltä odotetaan?
- Onko harjoitus sopivan mittainen?
- Entä onko koiralla mahdollisuus välillä irrottautua tehtävästä ja palautua?
Keskittymisongelmaa ei siis aina ratkaista lisäämällä keskittymistä. Joskus tehokkaampi ratkaisu on muuttaa niitä olosuhteita, joissa koiran pitäisi pystyä keskittymään.
Haluatko konkreettisia keinoja reaktiivisen harrastuskoiran avuksi? Tutustu vuorovaikutteiseen verkkokurssiimme Harrastuskoiran vireenhallinta, häiriöt ja tukitaidot.
Keskittymisvaikeus ei kerro vielä syytä
Kun koira ei treeneissä tee sitä, mitä siltä odotetaan, käyttäytymistä kuvataan helposti keskittymisvaikeudeksi. Käsite kertoo kuitenkin enemmän siitä, mitä ihminen tilanteessa havaitsee kuin siitä, mitä koiralle tapahtuu. Koira voi suunnata tarkkaavaisuutensa ympäristön hajuihin, ääniin, muihin koiriin tai ihmisiin – tai sen toimintakykyyn voivat vaikuttaa esimerkiksi kiihtyminen, epävarmuus tai tehtävän vaikeus.
Tutkimuksissa koirien tarkkaavaisuuteen ja tehtävistä suoriutumiseen ovat vaikuttaneet muun muassa harjoitteluympäristön häiriöt, tehtävän tyyppi, koulutushistoria ja koiran vireystila (Mongillo ym. 2016; Sheldon ym. 2023). Vireen vaikutuskaan ei ole kaikille koirille samanlainen: vireen lisääminen voi tukea yhden koiran suoriutumista ja heikentää toisen (Bray ym. 2015).
Siksi “koira ei keskity” on vasta havainto, ei selitys.
Ennen ratkaisujen etsimistä kannattaa selvittää, mihin koiran huomio suuntautuu ja mikä siihen vaikuttaa. Jos koira haistelee lattiaa, tarkkailee muita koiria tai ei reagoi ohjaajan vihjeisiin, nämä voivat näyttää ulospäin samalta keskittymisongelmalta – vaikka niiden taustalla olevat syyt ja siten myös ratkaisut olisivat aivan erilaisia.
Kun ympäristö kiinnostaa enemmän kuin harjoitus
Uusi treenihalli, kentän hajut, muut koirat, ihmiset, äänet ja ympärillä tapahtuva liike voivat kaikki kilpailla koiran huomiosta. Tämä on koiralle täysin normaalia. Ihmisen näkökulmasta koira ei ehkä keskity harjoitteluun, mutta koiran näkökulmasta se saattaa olla erittäin keskittynyt ympäristöönsä.
Harrastuksissa koiran odotetaan usein siirtyvän uuteen ympäristöön ja aloittavan työskentelyn lähes saman tien. Kaikille koirille tämä ei ole realistinen lähtökohta. Yksi koira tarvitsee aikaa ympäristön tutkimiseen, toinen seuraa muita koiria ja kolmas reagoi herkästi ääniin tai liikkeeseen. Mitä enemmän ympäristössä on koiralle merkityksellisiä asioita, sitä enemmän ne kilpailevat tehtävän ja ohjaajan kanssa koiran tarkkaavaisuudesta.
Tutkimuksissa ympäristön häiriöiden on havaittu vaikuttavan myös koirien oppimiseen ja suoriutumiseen. Sheldon ym. (2023) havaitsivat, että äänihäiriön läsnä ollessa harjoitelleet koirat oppivat uuden tehtävän tehottomammin kuin rauhallisessa ympäristössä harjoitelleet koirat. Yhdenlaisen häiriön läsnä ollessa harjoitteleminen ei myöskään parantanut koirien suoriutumista silloin, kun ne kohtasivat uudenlaisia ääni- tai näköhäiriöitä (Sheldon ym. 2023).
Tämä on harrastuskoiran kannalta tärkeä havainto. Häiriössä harjoitteleminen ei ole automaattisesti sama asia kuin häiriöiden sietämisen harjoitteleminen. Jos koira vasta opettelee tehtävää, ympäristön vaatimukset voivat yksinkertaisesti tehdä oppimisesta vaikeampaa.
Myös koirien ohjaajaan suuntaaman tarkkaavaisuuden on havaittu muuttuvan tehtävän ja tilanteen mukaan. Mongillon ym. (2016) tutkimuksessa sekä koiran koulutustausta että suoritettava tehtävä vaikuttivat siihen, miten koirat suuntasivat huomiotaan ohjaajaansa.
Siksi tutun tehtävän hajoaminen uudessa paikassa ei välttämättä tarkoita, että koira olisi unohtanut sen tai päättänyt olla tekemättä yhteistyötä. Ympäristö voi yksinkertaisesti vaatia koiralta enemmän kuin se siinä hetkessä pystyy yhdistämään itse tehtävään.
Haistelu, katselu ja ympäristön tutkiminen eivät ole turhaa toimintaa
Kun koira saapuu harjoituspaikalle ja alkaa haistella lattiaa tai katsella ympärilleen, ensimmäinen impulssi on helposti saada sen huomio takaisin ohjaajaan. Joskus tämä on tarpeetonta kiirehtimistä.
Koira voi kerätä ympäristöstä tietoa ennen kuin se on valmis työskentelemään. Erityisesti hajut ovat koiralle merkityksellinen osa ympäristöä, eikä niiden tutkiminen tarkoita automaattisesti sitä, ettei koira olisi motivoitunut harjoittelemaan.
Toisaalta haistelu tai ympäristön tarkkailu voi liittyä myös jännitykseen, epävarmuuteen tai tilanteesta irrottautumiseen. Sama näkyvä käyttäytyminen ei siis aina tarkoita samaa asiaa.
Tästä syystä koiraa kannattaa hetki tarkkailla ennen kuin yrittää saada sen takaisin tehtävään. On eri asia, tutkiiko koira kiinnostuneena uutta ympäristöä ja siirtyy sen jälkeen mielellään työskentelemään kuin jääkö se jatkuvasti ympäristöön kiinni tai näyttääkö harjoitustilanne sille vaikealta.
Lue lisää: Koira haistelee, eikä keskity harjoitukseen
Jännitys ja epävarmuus voivat näyttää keskittymisvaikeudelta
Koira ei aina katsele ympärilleen siksi, että siellä olisi jotakin erityisen kiinnostavaa. Joskus ympäristön tarkkailu kertoo siitä, että koira yrittää selvittää, onko tilanne sille turvallinen ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Jännittynyt koira voi vilkuilla muita koiria tai ihmisiä, seurata ovia ja ympärillä tapahtuvaa liikettä, haistella, liikkua levottomasti tai hakeutua tavallista enemmän ohjaajansa lähelle. Toinen koira puolestaan hidastuu tai jähmettyy. Harjoittelun näkökulmasta kaikki nämä voivat näyttäytyä samana ongelmana: koira ei tunnu olevan mukana tehtävässä.
Pelkoon ja ahdistukseen liittyykin koirilla ympäristön tarkkailua, vaikeutta rentoutua ja lisääntynyttä reagointia ympäristön tapahtumiin. Se, mikä koiraa kuormittaa, vaihtelee paljon yksilöiden välillä ja siihen vaikuttavat esimerkiksi aikaisemmat kokemukset ja ympäristö.
Tällaisessa tilanteessa ensimmäinen ratkaisu ei välttämättä ole kiinnostavamman lelun ottaminen esiin tai kontaktin vaatiminen. Jos koiran huomio on ympäristössä siksi, että se kokee tilanteen epävarmaksi, sen on vaikea vain päättää olla välittämättä ympäristöstä ja keskittyä ohjaajaan.
Tämä on tärkeä ero. Koira, jota kiinnostaa jokin ympäristössä, ja koira, jonka täytyy tarkkailla ympäristöä, voivat näyttää treeneissä hyvin samanlaisilta. Niiden tarvitsema apu ei kuitenkaan välttämättä ole samanlaista.
Kiihtynyt koira ei välttämättä pysty keskittymään paremmin
Keskittymisongelma voi näyttää myös aivan päinvastaiselta. Koira ei vetäydy harjoittelusta, vaan on siinä mukana ehkä liiankin voimakkaasti. Se sinkoilee tehtäviin, haukkuu, vinkuu, tarjoaa jatkuvasti tekemistä tai reagoi pienimpiinkin ohjaajan liikkeisiin.
Tällaisen koiran kohdalla houkutus on joskus yrittää saada se vielä motivoituneemmaksi: liikutaan nopeammin, innostetaan enemmän tai otetaan käyttöön koiralle erityisen arvokas palkkio. Se ei kuitenkaan välttämättä paranna koiran toimintakykyä.
Bray ym. (2015) osoittivat tämän kiinnostavasti koirien inhibitiota vaativassa tehtävässä. Vireen lisääminen paransi lähtökohtaisesti rauhallisempien avustajakoirien suoriutumista, mutta korkeammalla lähtövireellä olleiden lemmikkikoirien suoriutuminen heikkeni. Sama virettä nostava toiminta siis auttoi yhtä koiraryhmää ja haittasi toista.
Tämän vuoksi koiralle sopivaa virettä ei kannata määritellä sen perusteella, miltä hyvä harrastuskoira meidän mielestämme näyttää. Yksi koira tarvitsee hieman lisää energiaa pystyäkseen työskentelemään hyvin, toinen tarvitsee mahdollisuuden laskea kierroksia.
Ja joskus koiran keskittymistä voidaan auttaa parhaiten tekemällä tilanteesta helpompi eikä yrittämällä saada koiraa yrittämään enemmän.
Jos haluat oppia, miten treenitilanteesta voi tehdä koiralle helpomman, tutustu Harrastuskoiran vireenhallinta, häiriöt ja tukitaidot -verkkokurssiin.
Entä jos koiraa ei vain motivoi?
Kun koira ei keskity harjoitteluun, tavallinen neuvo on ottaa käyttöön paremmat palkat. Jos nappula ei kelpaa, kokeile juustoa. Jos nami ei voita ympäristöä, ota lelu. Ajatuksena on, että kun palkkio on riittävän arvokas, koira valitsee ohjaajan ympäristön sijaan.
Joskus tämä toimii. Jos tehtävä ei yksinkertaisesti ole koiralle riittävän kannattava suhteessa muihin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin, palkkioiden muuttaminen voi vaikuttaa tilanteeseen paljonkin. Mutta “parempi palkka” ei ratkaise kaikkia keskittymisvaikeuksia, koska kaikki keskittymisvaikeudet eivät johdu motivaation puutteesta.
Koira voi esimerkiksi olla kiinnostunut toisen koiran hajusta tavalla, jota mikään mukana oleva nami ei juuri sillä hetkellä pysty korvaamaan. Se voi tarkkailla ympäristöä, koska siellä tapahtuvat asiat ovat sille merkityksellisiä. Tai koiraa voi jännittää niin paljon, ettei erityisen herkullinenkaan ruoka muuta sitä, miltä ympäristö siitä tuntuu.
Tässä kohtaa on hyödyllistä erottaa toisistaan kaksi asiaa: koira voi ottaa palkkion ja silti kokea tilanteen vaikeaksi. Namin syöminen tai lelulla leikkiminen ei yksin kerro, että koira olisi rento, keskittynyt tai valmis harjoittelemaan.
Palkkion arvo ei myöskään ole sen pysyvä ominaisuus. Sama lihapulla voi olla yhdessä tilanteessa koiralle erittäin arvokas ja toisessa lähes merkityksetön. Se, mitä koira juuri sillä hetkellä tavoittelee, tarvitsee tai haluaa tehdä, vaikuttaa siihen, millaiseksi eri vaihtoehtojen arvo muodostuu.
Siksi kysymys “mikä olisi vielä parempi palkka?” kannattaa joskus vaihtaa kysymykseen: “Miksi tämä muu asia on koiralle juuri nyt niin tärkeä?”
Jos koira haluaa haistella, katsella muita koiria, päästä kauemmas tilanteesta tai vain pitää tauon, sen valinta kertoo meille jotakin. Sen sijaan että yrittäisimme aina voittaa ympäristön entistä paremmalla namilla tai lelulla, voimme käyttää koiran käyttäytymistä tietona siitä, mitä se tilanteessa tarvitsee.
Opi hyödyntämään koirasi aitoa motivaatiota sekä erilaisia palkkoja ja palkkioita käytännössä Kysytään koiralta -verkkokurssilla.
Keskittyminen ei tarkoita jatkuvaa kontaktia
Hyvin keskittyvä harrastuskoira mielletään helposti koiraksi, joka pitää katseensa ohjaajassa ja odottaa jatkuvasti seuraavaa tehtävää. Silloin ympäristön katsominen, haisteleminen tai huomion siirtyminen pois ihmisestä voivat näyttää keskittymisen katkeamiselta.
Koiran ei kuitenkaan tarvitse olla jatkuvasti keskittynyt ihmiseen voidakseen harjoitella hyvin.
Itse asiassa harrastuskoiralle hyödyllinen taito on myös pystyä suuntaamaan huomionsa ympäristöön ja takaisin. Koira voi huomata toisen koiran, tarkistaa mitä ympärillä tapahtuu tai käydä haistelemassa ja sen jälkeen jatkaa harjoittelua.
Tavoitteeksi ei siis tarvitse ottaa koiraa, joka sulkee ympäristön kokonaan pois. Olennaisempaa on, pystyykö koira joustavasti siirtämään tarkkaavaisuuttaan ja palaamaan tehtävään.
Jos koira joutuu käyttämään kaiken kapasiteettinsa ohjaajan tuijottamiseen samalla kun ympäristö tuntuu siitä vaikealta tai kiinnostavalta, ulospäin hieno kontakti ei välttämättä kerro meille kovinkaan paljon siitä, kuinka helppoa tilanteessa oleminen koiralle todella on.
Keskittyminen ei ole sama asia kuin katsekontakti.
Keskittymistä ei tarvitse ylläpitää koko treenin ajan
Harrastuksissa koiralta saatetaan odottaa yllättävän pitkiä aikoja valmiutta toimia. Varsinainen suoritus voi kestää vain muutaman minuutin, mutta sitä ennen koira matkustaa harjoituspaikalle, odottaa vuoroaan, seuraa ympäristöä ja ehkä katselee muiden koirien suorituksia. Oman vuoron jälkeen odottaminen jatkuu.
Kaikki tämä kuuluu koiran harjoituspäivään, vaikka ihminen laskisi treeniksi vain ne minuutit, jolloin koira suorittaa tehtäviä.
Siksi taukojen merkitys on suuri. Tauko ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita palautumista. Koira voi olla häkissä, autossa tai kentän laidalla tekemättä mitään ja silti seurata jatkuvasti ympäristöä, odottaa seuraavaa vuoroaan tai käydä kierroksilla.
Hyödyllisempää kuin tavoitella pitkää yhtäjaksoista keskittymistä on tarkastella, pystyykö koira siirtymään tekemisestä tauolle ja tauolta takaisin tekemiseen. Harrastuskoiralle nämä siirtymät ovat itsessään tärkeitä taitoja.
Jos koira ei keskity, katso koko harjoitustilannetta
Keskittyminen ei lopulta ole yksittäinen taito, jonka koiralla joko on tai ei ole. Siihen vaikuttavat koira, tehtävä, ympäristö ja koiran senhetkinen tila.
Siksi sama koira voi keskittyä erinomaisesti kotona ja hajota täysin treenihallissa. Se voi työskennellä hienosti yhtenä päivänä ja toisena jäädä kiinni ympäristön tapahtumiin. Tämä ei välttämättä tarkoita, että harjoittelu olisi epäonnistunut tai koira olisi menettänyt osaamansa taidot.
Kun koiran keskittyminen katoaa, tilanteen voi nähdä myös hyödyllisenä tietona:
- Mihin koira keskittyy?
- Mitä tapahtui juuri ennen muutosta?
- Mikä ympäristössä vaikuttaa siihen?
- Millaisessa tunnetilassa koira on?
- Mitä voisimme muuttaa, jotta harjoittelu olisi sille tässä hetkessä helpompaa?
Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka pystyy sulkemaan kaiken muun pois. Tavoitteena voi olla koira, joka pystyy harjoittelemaan erilaisissa ympäristöissä, ottamaan taukoja ja palaamaan takaisin tekemiseen.
Hyvä keskittyminen ei tarkoita sitä, ettei koiran huomio koskaan herpaannu. Olennaisempaa on, että koiralla on valmiuksia toimia ympäristössä, jossa huomion kohteita on muitakin.
Kun keskittyminen katoaa treeneissä
Jos koiran huomio karkaa treeneissä jatkuvasti ympäristöön, palkkiot eivät tunnu toimivan tai koira kiihtyy niin, että harjoittelu vaikeutuu, ongelmaa ei aina ratkaista vaatimalla lisää kontaktia tai ottamalla mukaan parempia nameja.
Harrastuskoiran pohjataidot, häiriöt ja vire -verkkokurssilla pureudutaan siihen, mitä keskittymisvaikeuksien taustalla voi olla ja miten harjoittelua voidaan rakentaa koiran yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kurssilla käsitellään muun muassa keskittymistä, häiriöitä, virettä, taukoja, palkitsemista ja motivaatiota – eli niitä asioita, jotka usein ratkaisevat, pystyykö koira käyttämään varsinaisia lajitaitojaan myös treeniympäristössä.
Kun lajitaidot ovat jo hallussa mutta harjoittelu ei silti suju, ratkaisu voi löytyä lajiharjoittelun ulkopuolelta.
Tutustu Harrastuskoiran vireenhallinta, häiriöt ja tukitaidot -verkkokurssiin
Usein kysyttyä koiran keskittymisestä
Lue lisää
Koira haistelee eikä keskity harjoitukseen
Jos koiran keskittyminen katoaa erityisesti haisteluun, lue tarkemmin, mitä haistelun taustalla voi olla ja miksi sitä ei kannata tulkita automaattisesti motivaation puutteeksi.
Lue: Koira haistelee eikä keskity harjoitukseen
Koiran vireenhallinta
Kiihtyminen ja vireystila vaikuttavat siihen, miten koira pystyy käyttämään osaamiaan taitoja harjoituksissa. Vireartikkelissa tarkastellaan virettä osana koiran koko arkea, kuormitusta ja palautumista.
Harrastuskoira – paljon muutakin kuin lajitaidot
Keskittyminen on vain yksi harrastuskoiran pohjataidoista. Harrastuskoira-kokonaisuudessa tarkastellaan niitä taitoja ja valmiuksia, joita koira tarvitsee varsinaisen lajisuorituksen ympärillä.
Lähteet
Bray, E. E., MacLean, E. L. & Hare, B. A. (2015). Increasing arousal enhances inhibitory control in calm but not excitable dogs. Animal Cognition, 18(6), 1317–1329. DOI: 10.1007/s10071-015-0901-1.
Mongillo, P., Pitteri, E., Candaten, M. & Marinelli, L. (2016). Can attention be taught? Interspecific attention by dogs (Canis familiaris) performing obedience tasks. Applied Animal Behaviour Science, 182, 30–37. DOI: 10.1016/j.applanim.2016.05.018.
Sheldon, E. L., Hart, C. J., Mills, D. S., Soulsbury, C. D., Sumner, R. & Wilkinson, A. (2023). The impact of auditory distraction on learning and task performance in working dogs. Applied Animal Behaviour Science, 265, 105977. DOI: 10.1016/j.applanim.2023.105977.
