Meidän koiralenkkimme eivät koskaan pentuaikanakaan olleet kevyitä. Mutta en osannut varautua siihen, että jokaisesta ulkoilusta tulisi taistelukenttä – kirjaimellisesti.
Kaikki alkoi pienistä jutuista. Sitten tuli isompia riuhtaisuja. Ja eräänä päivänä kesken iltalenkin – koira pimahti. Sekunneissa hän oli hyppimässä minua päin, repimässä hihnaa hampaillaan ja lopulta puremassa käsivartta.
En tunnistanut omaa koiraani. Olin järkyttynyt – ja rehellisesti sanottuna pelkäsin.
Demonikohtaus lenkillä – mitä ihmettä tapahtuu?
Jälkikäteen ymmärsin, että kyse ei ollut vain “huonosta käytöksestä”. Näitä raivomaisia purkauksia, joita esiintyi lähes aina tietyissä tilanteissa – toisen koiran nähdessä, liikenteen äärellä tai vain yllättäen kääntyessämme koiran mielestä väärään suuntaan – kutsutaan demonikohtauksiksi.
Demonikohtaus kuvaa tilannetta, jossa koira menettää itsehillintänsä täysin. Kohtauksen aikana koira saattaa:
- Hyppiä suoraan taluttajaa päin
- Purra remmiä – tai käsivartta
- Kirkua, murista tai haukkua raivokkaasti
- Käydä paniikinomaisesti ympäriinsä
- Olla täysin kuuro käskyille
Uupumusta, häpeää ja huolta
Lenkkeilystä tuli minulle vakituinen stressin lähde. Suunnittelin reitit vältellen muita koiria, ihmisiä, ääniä – ja silti kohtaus saattoi iskeä ja ohikulkijat katsoivat pahasti. Itse mietin, oliko vika itsessäni. Teinkö kaiken väärin?
Kukaan ei vaikuttanut kuulleen asiasta. Soitin kasvattajalleni, joka sanoi, ettei muilla pentueesta ole ilmennyt vastaavaa. Koulutusohjeiksi sain huomioimattomuuden tai kovat otteet.
Monta kertaa mietin, pitäisikö koirasta luopua. Koirani on iso ja vahva – välillä se onnistui puremaan käteni kunnolla mustelmille ja muistan itkeneeni, etten enää pysty.
Vasta kun törmäsin termiin “demonikohtaus lenkillä” tiesin, että en ole yksin. Löysin Jaana Pohjolan kautta vihdoin resurssin, joka puhui tästä ilmiöstä suoraan, ilman häpeää tai että olisin saanut kokea olevani tilanteen aiheuttaja:
👉 Demonikohtaukset hallintaan -verkkokurssi
Ensimmäistä kertaa tunsin: me emme ole yksin
Ymmärsin vihdoin, mistä oli kyse. Demonikohtaukset eivät ole harvinaisia, vaikka niistä ei juuri puhuta. Usein ne liittyvät ylivireyteen, turhautumiseen tai pelkoon – ja ne ovat monelle koiralle tapa purkaa patoutunutta stressiä.
Sain käytännön vinkkejä ja harjoituksia, joilla aloin rakentaa turvallisempaa ja ennakoitavampaa arkea.
Askel kerrallaan kohti rauhallisempia lenkkejä
Nykyään tiedän, mitä tehdä. Ennen kaikkea osaan lukea koiraa paremmin ja reagoida ajoissa. Pahimmat demonikohtaukset ovat jääneet taakse – ja tilalle on tullut pieniä, mutta merkittäviä onnistumisia.
Jos tunnet, että lenkille lähteminen pelottaa tai jännittää – et ole yksin. Tämä kurssi antoi meille avaimet takaisin luottamukselliseen arkeen.
👉 Tutustu kurssiin täällä
Demonikohtaus ei tee koirasta huonoa
Koira ei ole “rikki”, vaikka sen käytös olisi hetkittäin pelottavaa. Demonikohtaus on viesti – ja siihen voi vastata tiedolla, tuella ja ymmärryksellä.
Meidän perheemme arki on taas rauhallisempaa. Ja ulkoilu – se alkaa pikkuhiljaa tuntua taas siltä, miltä sen pitäisikin: yhteiseltä hetkeltä.
Milla ja 2-vuotias labradorinnoutaja Börje
