Miten estää koiraa syömästä roskia maasta -verkkokurssi
Mitä tehdä, kun koira syö ulkona kaiken mahdollisen? Miksi koira ei suostu enää luopua aarteistaan? Mitä asialle kannattaa tehdä? Kokeneen ja kiitetyn eläinten käytösneuvojan kokoama verkkokurssi avuksi tupakantumppien, nenäliinojen ja ruoantähteiden maasta imuroijalle. Saat selkeät toimintamallit hajanaisten nettineuvojen sijaan!
Koirilla on luontainen kiinnostus kaikenlaista ällöttävää kohtaan ja ne poimivat mielellään lenkin varrelta aarteita, tutkivat niitä, kantavat niitä ja jotkut syövät niitä. Koiranpennun suusta voi saada otettua löytöjä pois, mutta koira oppii myös nopeasti suojaamaan niitä – se nielaisee aarteet nopeammin ja ei välttämättä suosiolla anna niitä pois. Tästä seuraa kilpajuoksu aarteiden suhteen, taluttajan on huomattava ne ennen kuin koira ehtii napata niitä.
Koiraa ei saa unohtamaan aarteita kieltämisellä, kuonokoppaa käyttämällä tai sillä, että sen suusta kaivetaan tavaraa väkisin pois. Tällä kurssilla käsitellään kaikkea sitä, mitä voit tehdä, jotta koirasi ei olisi niin innoissaan kaikesta löytämästään.
Kurssin kouluttajana eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjola MSc. Kurssi on käytössäsi vuoden ostopäivästä alkaen, ja kurssilla on mahdollisuus keskustella kommentein.
75 €
0,0
Perustuu 0 arvosteluihin
| 5 tähteä | 0% | |
| 4 tähteä | 0% | |
| 3 tähteä | 0% | |
| 2 tähteä | 0% | |
| 1 tähti | 0% |
0 of 0 arvostelua
Pahoittelemme, ei arvosteluja, jotka vastaavat nykyisiä valintojasi
Mihin ongelmiin kurssista saa apua?
Kurssi auttaa sinua:
- Ymmärtämään koirasi viehtymystä erilaisiin ällötyksiin lenkillä
- Ennaltaehkäisemään riitoja aarteista
- Opettamaan koirallesi toimivan “irti”-vihjeen
On eri asia kaivaa koiran suusta aarteita kuin opettaa se antamaan niitä vapaaehtoisesti pois. Koira ei valitettavasti opi luopumaan aarteistaan niin, että niitä otetaan väkisin. Päin vastoin, väkisin suusta kaivaminen usein pahentaa ongelmaa ja koira saattaa alkaa puolustaa aarteitaan voimallisesti.
Kenelle kurssi sopii?
Kurssi sopii kaikenikäisten ja -rotuisten koirien omistajille. Kurssi on suunniteltu toisaalta ennaltaehkäisemään ja toisaalta ratkaisemaan aarteiden poimimiseen liittyviä haasteita.
Mitä kurssilla opitaan?
Kurssilta saat perustiedot siitä, mistä roskien syömisessä on kyse ja milloin on syytä olla huolissaan. Lisäksi saat tietoa siitä, mitä kannattaa ja ei kannata tehdä tilanteissa, joissa koiraa kiinnosta roskien syönti. Saat myös selkeät opit siihen, miten opetat koiralle irrottamisen luotettavaksi.
Jos haluat päästä eroon jatkuvasta kierteestä, jossa joudut kaivamaan roskia koiran suusta päivittäin, tämä kurssi sopii sinulle.
Kurssin kouluttaja
Verkkokurssin on koonnut eläinten käytösneuvoja ja ongelmakoirankouluttaja Jaana Pohjola. Jaana osaa selittää ymmärrettävällä tavalla koiran käyttäytymisen syitä ja keksiä luovia ratkaisuja hankaliinkin tilanteisiin. Hän on auttanut koiraperheitä empaattisella otteellaan jo vuodesta 2010 lähtien.
Käytännönasioita kurssista
Kurssin opit ovat käytössäsi heti oston jälkeen ja pysyvät käytössä vuoden ajan.
Miksi valita tämä kurssi?
- Kouluttajana eläinten käytösneuvoja
- Yli 15 vuotta kokemusta
- Tuhansia tyytyväisiä asiakkaita
- Vahva arvopohja
- 100 % suomalainen
- Tuet pienyrittäjyyttä
- Saat mitä lupaamme
- Tyytyväisyystakuu
2 kommenttia artikkeliin ”Miten estää koiraa syömästä roskia maasta -verkkokurssi”
Heips!
Meillä on 14 vikkoinen labbis pentu täällä kotona, ja tämä yksilö on kyllä nyt ihan kiinni kaikissa kepeissä, käyvyissä ja kakassa tuolla ulkona. Ei kanniskelen niitä, vaan syö. Tämä on meidän ensimmäinen labbis, ja aiemmilla koirilla (kaikki mäyräkoiria) ei ole ollut tällaista näin vahvaa kaiken syömis-käytöstä pentuna. Sellaista että kokoajan nokka maassa ja tosi vaikea ennakoida kun niitä keppejä, käpyjä tai ihan mitä vaan luonnon roskaa tulee vastaan niin laitetaan suuhun ja söydään. Ollaan harjoiteltu irti-käskyä, ja se kyllä toimii jos on tarpeeksi hyvä makupala mukana. Toki jos se tutkiminen jäisi vaan haisteluksi tai kantamiseksi niin ei olisi ongelma, mutta ikävää tekee kun kakka täynnä keppejä ja huoli siitä että jääkö tuo käytös pysyväksi. Myös mietin sitä että olenko omalla käytöksellä ja toistuvilla irti käskyillä itse tehnyt kepeistä kiinnostavan, kun omakin käytös tuolla lenkeillä keskittyy niihin niin paljon. Seuraamista ja kontaktia harjoitellaan ja osaa sen tosi nätisti myös ulkona, jos ollaan puhtaalla asfaltilla missä ei mitään häiriöitä, mutta heti kun kadulle mennään niin nenä osoittaa maahan ja ottaa suuhun ja syö kaiken mitä nenän eteen tulee.
Aiemmin oli iso kiinnostus kiviä kohtaan, ja niissä jouduin turvautumaan muutaman kerran siihen että kaivoin niitä suusta ulos, kun ei oikein mitään käskyä silloin oltu harjoiteltu ja vasta oltiin kontaktin luomisen alkutekijöissä. Kuitenkin huomaan että vähän meinaa lähteä karkuun jos lähestyy kun jotain on suussa. En kylläkään mitään ole ottanut suusta tämän jälkeen, mutta jonkun jäljen se kivi episodi on ilmeisesti jättänyt. Kivet ei enää ole mikään kiinnostus tälle, ja osaa myös valikoida ja sylkee suusta tupakantumpit ja nuuskapussit, eli sinällään vaaratekijäksi koituu ylenpalttinen keppien syöminen ja riski suolitukoksesta.
Ja jep, pitäähän se tiedostaa että hän on vielä ihan pentu ja maailma täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä. Mutta tarvitsen varmasti vaan jonkun sanomaan ettei mitään hätää ja miten tämän kanssa kannattaisi lähteä nyt menemään, etten nyt opeta väärin ja itse pahenna tilannetta. Jätänkö syömisen kokonaan huomiotta, ja odotan että hampaat vaihtuu (jos tämä on vain jakso kun kaikkea on kiva pureskella ja syödä)?, käytänkö irti-käskyä aina kun jotain ei toivottua on suussa ja palkitsen namilla (joka käytännössä on irti sanomista joka kymmenes sekuntti)? Kontaktia harjoitellaan aina, mutta en minäkään toivo että koiran pitäisi katsoa mua koko lenkin ajan , vaan saisi ihan rauhassa myös tutkia, kunhan nyt ei maanisesti niitä keppejä etsi ja syö.
Moikka, todella hyviä ja aiheellisia pointteja! Ei kannata pelätä sitä, että palkitsemalla innostus keppejä kohtaan lisääntyy – toki näin tapahtuu, mutta usein keppien syöminen vähenee ja kantelu lisääntyy. Eli palkitseminen on hyvä asia, vaikka koira liittäisikin palkkion keppiin – tilanteista tulee helpommin hallittavia ja koira myös jättää kepit helpommin kun niistä palkitaan. Eli suosittelen, että käytät noita kaikkia kolmea strategiaa tilanteen mukaan – voit jättää huomiotta keppien kanniskelun kun se on mahdollista, toisaalta voit odottaa hampaiden vaihtumista (tämä tapa jää pois iän myötä) ja lisäksi voit tehdä vaihtareita. Tässä ei siis tarvitse päättää yhtä linjaa, vaan voit toimia eri tilanteissa eri tavoin niin, että se on molemmille mahdollisimman stressitöntä.