Kun koira hyökkää perheen toisen koiran kimppuun, tilanne voi tuntua täysin yllättävältä. Samassa kodissa vuosia hyvin toimeen tulleet koirat voivat alkaa murista toisilleen, vartioida resursseja tai jopa tapella keskenään.
Koirien väliset konfliktit ovat kuitenkin yleisempiä kuin usein ajatellaan. Ongelmia voi alkaa esiintyä esimerkiksi nuoremman koiran aikuistuessa, mutta taustalla voivat vaikuttaa myös resurssit, koirien välinen jännite, kipu, sairaudet, muutokset arjessa ja kuormitus.
Kun koira hyökkää perheen toisen koiran kimppuun, kyse ei yleensä ole pahuudesta tai vallan tavoittelusta. Olennaista on selvittää, mikä koirien välisessä tilanteessa johtaa konfliktiin.
Nopeat vinkit koirien välisiin riitoihin
- Erottele koirat toisistaan, jos on olemassa uusi tappeluriski.
- Älä jätä riiteleviä koiria keskenään selvittämään välejään.
- Selvitä mahdolliset kivut ja sairaudet.
- Tarkkaile, liittyvätkö riidat ruokaan, leluihin, huomiosta kilpailemiseen tai tiettyihin paikkoihin.
- Varmista, että jokaisella koiralla on mahdollisuus omaan tilaan ja lepoon.
- Älä etsi syyllistä koirista.
- Aloita tilanteen rauhoittamisesta ennen koulutusharjoituksia.
- Verkkokurssiltamme “koirakemiaa” saat ymmärryksen siihen, mitä koirienvälisissä suhteissa tapahtuu.
Olet ehkä kokeillut jo näitä
Jos koirat ovat tapelleet, olet ehkä saanut seuraavia neuvoja:
- “Anna niiden selvittää välinsä.”
- “Kyllä ne järjestyksen keskenään löytävät.”
- “Toinen yrittää nousta lauman johtajaksi.”
- “Kyllä vanhempi koira laittaa nuoremman ruotuun.”
- “Ne pitää vain päästää ottamaan yhteen kunnolla.”
Valitettavasti tällaiset neuvot johtavat usein tilanteen pahenemiseen.
Tappelut eivät yleensä ratkaise koirien välisiä ongelmia. Ne kertovat siitä, että ongelma on jo olemassa.
Jos koirat kokevat jatkuvaa kilpailua, pelkoa, kipua tai kuormitusta, uuden konfliktin mahdollisuus kasvaa riippumatta siitä, kuka “voitti” edellisen riidan.
Artikkelin sisältö
- Miksi koirat tappelevat keskenään?
- Tyypillinen esimerkki
- Saman perheen koirat eivät ole aina parhaita ystäviä
- Kun koira hyökkää toisen kimppuun, toimi näin
- Mitä tutkimukset kertovat
- Tilanne ei ole toivoton
- Kaipaatko asiantuntijan apua
- Usein kysyttyjä kysymyksiä
- Lähteet
Miksi koirat tappelevat keskenään?
Moni ajattelee, että samassa kodissa asuvien koirien pitäisi automaattisesti olla ystäviä.
Todellisuudessa koirat ovat yksilöitä.
Jotkut koirat hakeutuvat aktiivisesti toistensa seuraan. Toiset sietävät toisiaan hyvin, mutta eivät erityisesti viihdy yhdessä. Osa taas kokee toisen koiran jatkuvan läsnäolon kuormittavana. Tärkeää on hoitaa koirien tutustuttaminen toisiinsa huolella.
Koirien väliset konfliktit syntyvät usein useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Resurssit
Yksi yleisimmistä riitojen syistä on arvokkaiden asioiden puolustaminen. Ruoka, puruluut, lelut, makuupaikat, sohva tai omistajan huomio voivat kaikki olla resursseja, joista syntyy kilpailua.
Murrosikä ja aikuistuminen
Monet koirien väliset konfliktit alkavat nuoremman koiran aikuistuessa. Pentuna hyväksytty käytös ei välttämättä enää tunnukaan toisesta koirasta yhtä siedettävältä.Samalla nuori koira muuttuu fyysisesti vahvemmaksi, itsevarmemmaksi ja sosiaalisesti aktiivisemmaksi.
Pelko ja epävarmuus
Pelokas koira voi yrittää kasvattaa etäisyyttä toiseen koiraan murisemalla tai hyökkäämällä. Ulospäin käytös näyttää aggressiiviselta, vaikka taustalla olisi epävarmuus.
Kipu tai sairaus
Kivut ovat yksi aliarvioiduimmista syistä koirien välisiin konflikteihin. Jos aiemmin sosiaalinen koira alkaa yhtäkkiä ärhennellä toisille koirille, terveydentilan selvittäminen on tärkeää.
Stressi ja kuormitus
Pitkäaikainen kuormitus näkyy usein ensimmäisenä koiran sosiaalisissa suhteissa. Väsynyt, stressaantunut tai jatkuvasti valppaana oleva koira reagoi herkemmin myös muihin koiriin.
Miksi saman sukupuolen koirat tappelevat?
Tähän voidaan hyödyntää samaa ajatusta kuin juuri edellisessä artikkelissa. Feltes ym. (2020) aineistossa saman sukupuolen koiraparit ja erityisesti narttu–narttu-parit korostuivat vakavissa saman talouden koirien konflikteissa.
Mutta muistutus: kaksi narttua tai kaksi urosta ei itsessään aiheuta konfliktia. Sukupuoli on yksi riskitekijä muiden joukossa.
Tyypillinen esimerkki
Perheessä asuvat seitsemänvuotias Nella ja kaksivuotias Luna. Pentukoirana Luna sai tehdä lähes mitä tahansa. Se varasti leluja, häiritsi Nellan lepoa ja seurasi tätä kaikkialle. Nella vaikutti sietävän tilanteen hyvin. Kun Luna aikuistuu, tilanne alkaa muuttua. Eräänä iltana Luna yrittää jälleen tulla Nellan viereen sohvalle. Nella jäykistyy. Luna ei huomaa tätä. Seuraavaksi kuuluu murina. Luna hätkähtää mutta jää paikalleen. Hetkeä myöhemmin koirat ovat täydessä tappelussa. Omistajasta tilanne tuntuu tulevan täysin yllättäen. Todellisuudessa jännite on voinut rakentua kuukausien ajan ennen ensimmäistä näkyvää konfliktia.
Saman perheen koirat eivät ole aina parhaita ystäviä
Koira on sosiaalinen eläin. Sosiaalisuus ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen koira haluaisi viettää kaiken aikansa muiden koirien seurassa. Usein ihmisellä on melko yksioikoinen kuva koiran sosiaalisuudesta; ajatellaan, että koira tulee ilman muuta kaikkien kanssa toimeen ja haluaa olla koko ajan toisen koiran kanssa.
Monikoiratalouksissa olisi hyvä olla mahdollisuus:
- olla oma itsensä
- levätä yksin
- syödä rauhassa
- saada huomiota ilman kilpailua
- vetäytyä pois muiden luota
Koirien pitäminen erillään ei ole epäonnistuminen. Monissa tilanteissa se on vastuullista ja hyvinvointia lisäävää toimintaa.
Koira hyökkää pennun kimppuun – onko se normaalia?
Aikuinen koira voi murista pennulle tai muuten rajoittaa sen toimintaa ilman, että kyseessä on vaarallinen tilanne. Pennut voivat olla aikuisille koirille hyvin tungettelevia, eikä aikuisen koiran tarvitse hyväksyä kaikkea pennun käyttäytymistä.
Murina ei siis vielä tarkoita, että aikuinen koira olisi aggressiivinen pennulle. Tilannetta kannattaa kuitenkin seurata niin, ettei pennun turvallisuus jää aikuisen koiran vastuulle. Aikuisella koiralla pitäisi olla mahdollisuus vetäytyä pennun luota, levätä rauhassa ja pitää sille tärkeät resurssit ilman jatkuvaa häirintää.
Jos aikuinen koira hyökkää pennun kimppuun, puree sitä tai konfliktit toistuvat, tilannetta ei kannata ratkaista ajatuksella, että koirat selvittävät välinsä. Koirien kanssakäymistä täytyy silloin hallita ja selvittää, mikä tilanteita laukaisee.
Kun koira hyökkää toisen koiran kimppuun, toimi näin
Jos koirat ovat tapelleet vakavasti, ensimmäinen tavoite ei ole kouluttaminen vaan molempien turvallisuus.
Erottele koirat toisistaan tarvittaessa porteilla, ovilla tai muilla turvallisilla ratkaisuilla. Anna tilanteen rauhoittua kunnolla vähintään viikon ajan niin, että koirilla ei ole kontaktia toisiinsa.
Selvitä mahdolliset terveydelliset syyt. Arvioi, missä tilanteissa konfliktit syntyvät.
Mieti erityisesti:
- onko molemmilla koirilla riittävät perustarpeet
- saavatko molemmat koirat ikäänsä nähden riittävästi lepoa
- liittyvätkö riidat ruokaan tai leluihin
- tapahtuvatko ne tiettyjen ihmisten läsnä ollessa
- liittyvätkö ne lepoon tai makuupaikkoihin
- onko koirilla riittävästi omaa tilaa
- voiko toinen koirista olla kipeä
Mitä tutkimukset kertovat?
Tutkimusten perusteella koirien väliset konfliktit eivät synny sattumalta, vaan niiden taustalla voidaan tunnistaa tiettyjä riskitekijöitä.
Saman talouden koirien välisiä aggressiotapauksia tutkittaessa on havaittu, että konfliktit ovat tavallisempia samaa sukupuolta olevien koirien välillä, erityisesti silloin kun kyseessä on kaksi narttua. Usein aggressiivisemmaksi osapuoleksi tunnistetaan myös nuorempi tai talouteen myöhemmin tullut koira.
Tyypillisiä riitojen laukaisijoita ovat omistajan huomio, ruoka, puruluut, löydetyt esineet sekä yleinen kiihtymys ja innostuminen. Toisin sanoen konfliktit liittyvät usein tilanteisiin, joissa koirat kokevat jonkin asian erityisen arvokkaaksi tai joissa tunteet käyvät muuten korkealla.
Tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä myös koirien aiempaan elämänhistoriaan. Koirilla, jotka ovat vaihtaneet kotia useita kertoja, tulleet uuteen kotiin vasta sosiaalistumiskauden jälkeen tai eläneet muuten epävakaammissa olosuhteissa, näyttäisi olevan enemmän käyttäytymiseen liittyviä riskitekijöitä.
Lisäksi tutkimuksissa on löydetty yhteys positiiviseen rankaisuun perustuvien koulutusmenetelmien ja koirien välisen aggression välillä. Tämä ei tarkoita, että rankaiseminen yksin aiheuttaisi riitoja, mutta se viittaa siihen, että pelkoon, epävarmuuteen tai konfliktien hallintaan perustuvat menetelmät voivat lisätä aggressiivisen käyttäytymisen riskiä.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että riskitekijä ei ole sama asia kuin syy. Monet samaa sukupuolta olevat koirat elävät koko elämänsä sovussa, eikä yksikään yksittäinen tekijä yksinään selitä koirien välisiä riitoja. Käyttäytyminen syntyy yleensä useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta: yksilöllisistä ominaisuuksista, ympäristöstä, terveydentilasta, kuormituksesta sekä siitä, millaisia kokemuksia koirilla on toisistaan.
Tilanne ei ole toivoton
Vaikka koira olisi hyökännyt perheen toisen koiran kimppuun, se ei tarkoita, että kaikki olisi menetetty.
Koirat eivät tarvitse lisää kuria tai kovempia otteita. Ne tarvitsevat turvallisuutta, ennakoitavuutta, lepoa ja ihmisen apua. Kun konfliktien todelliset syyt tunnistetaan, myös ratkaisut alkavat löytyä.
Kaipaatko asiantuntijan apua
Koirien väliset konfliktit ovat yksi haastavimmista käyttäytymisongelmista, joita koiranomistaja voi kohdata.
Tilanne herättää helposti huolta, syyllisyyttä ja epätoivoa. Moni yrittää ratkaista ongelmaa erottamalla koirat toisistaan, valvomalla niitä jatkuvasti tai etsimällä yksittäistä syyllistä. Usein todellinen ratkaisu löytyy kuitenkin paljon syvemmältä: koirien välisen suhteen, motiivien ja arjen kokonaisuuden ymmärtämisestä.
Koirakemiaa – kurssi koirien välisistä suhteista auttaa sinua ymmärtämään, miksi koirat käyttäytyvät toisiaan kohtaan niin kuin käyttäytyvät ja miten voit tukea niiden yhteiseloa turvallisesti ja koiralähtöisesti.
Kurssilla käsitellään muun muassa:
- koirien välisiä suhteita ja sosiaalista käyttäytymistä
- koirien tutustuttamista toisiinsa
- resurssien puolustamista ja kilpailua
- stressin, kuormituksen ja hyvinvoinnin vaikutuksia koirien välisiin suhteisiin
- käytännön keinoja konfliktien ennaltaehkäisyyn
- tilanteita, joissa koirat eivät tule toimeen keskenään
Kurssi ei tarjoa yhtä kaikille sopivaa temppua tai nopeaa ratkaisua.
Sen sijaan opit tarkastelemaan juuri sinun koiriasi yksilöinä ja rakentamaan niiden välille turvallisempaa, ennakoitavampaa ja toimivampaa arkea.
Moni omistaja kokee suurimmaksi oivallukseksi sen, että koirien välinen ristiriita ei yleensä johdu siitä, että toinen koira olisi “hankala” tai yrittäisi hallita toista. Useimmiten kyse on tarpeista, tunteista, kuormituksesta ja siitä, miten koirat kokevat toisensa ja ympäristönsä.
Usein kysyttyjä kysymyksiä
Moni kokee tilanteen tulevan täysin yllättäen, vaikka jännite olisi todellisuudessa rakentunut pitkän aikaa. Taustalla voivat olla esimerkiksi murrosikä, kipu, sairaus, resurssien puolustaminen, stressi tai koirien välisten suhteiden muuttuminen ajan myötä.
Kyllä voivat. Koirien väliset suhteet eivät ole pysyviä, vaan muuttuvat elämän aikana. Esimerkiksi nuoremman koiran aikuistuminen, vanhemman koiran sairastuminen tai muutokset arjessa voivat vaikuttaa koirien väliseen dynamiikkaan.
Ei. Vakavat konfliktit voivat johtaa loukkaantumisiin ja pahentaa koirien välistä suhdetta. Ihmisen tehtävä on huolehtia turvallisuudesta ja estää tilanteiden kärjistyminen.
Ei. Dominanssia käytetään edelleen selittämään koirien monipuolisia sosiaalisia suhteita. Nykyinen käyttäytymistutkimus korostaa enemmän resurssien, tunteiden, stressin, oppimishistorian ja ympäristön merkitystä kuin yksinkertaista dominanssiajattelua.
Joskus omistajan huomio voi toimia resurssina, josta syntyy kilpailua. Kyse ei kuitenkaan yleensä ole ihmisten tarkoittamasta mustasukkaisuudesta, vaan arvokkaan asian puolustamisesta.
Omistaja voi olla koirille erittäin arvokas resurssi. Osa konflikteista liittyy huomion, läheisyyden tai sosiaalisen kontaktin kilpailuun.
Ruoka ja puruluut ovat koirille luonnostaan arvokkaita resursseja. Jos koira kokee, että toinen voi viedä sen resurssin, se voi yrittää puolustaa sitä murisemalla, jäykistymällä tai hyökkäämällä.
Monissa tapauksissa kyllä. Erillinen ruokailu vähentää kilpailua ja auttaa koiria syömään rauhassa ilman tarvetta tarkkailla toisiaan.
Kyllä. Kipu on yksi yleisimmistä mutta helposti unohtuvista käyttäytymisen muutosten syistä. Jos aiemmin sosiaalinen koira alkaa yhtäkkiä murista tai hyökätä toisen koiran kimppuun, eläinlääkärin tutkimus on tärkeä.
Kyllä. Murrosikä on yksi yleisimmistä vaiheista, jolloin saman talouden koirien väliset ongelmat alkavat. Nuori koira muuttuu fyysisesti ja sosiaalisesti, mikä voi vaikuttaa sen suhteeseen muihin koiriin.
Tutkimusten mukaan saman sukupuolen koiraparit ovat yliedustettuina koirien välisissä konfliktitapauksissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki samaa sukupuolta olevat koirat riitelisivät keskenään.
Jos tappelun riski on olemassa, kyllä. Tilapäinen erottaminen ei ole epäonnistuminen, vaan usein vastuullisin tapa estää tilanteen paheneminen ja antaa koirille mahdollisuus palautua.
Ikääntyminen tuo mukanaan muutoksia sekä terveyteen että käyttäytymiseen. Kivut, aistien heikkeneminen, väsymys ja alentunut stressinsietokyky voivat vaikuttaa koirien välisiin suhteisiin.
Leikki on yleensä vuorottelevaa, joustavaa ja molemmille osapuolille vapaaehtoista. Konfliktitilanteissa näkyy usein jäykkyyttä, välttelyä, toistuvaa painostamista, pelkoa tai tilanteen yksipuolisuutta.
Kyllä, ja usein koirat ovatkin kavereita edelleen, vaikka niiden välillä on riitoja. Tavoitteena ei kuitenkaan aina tarvitse olla ystävyys. Usein realistisempi tavoite on turvallinen, ennakoitava ja rauhallinen yhteiselo.
Lisälukemista ja lähteet
Wrubel, Moon-Fanelli, Maranda & Dodman (2011). Interdog household aggression: 38 cases (2006–2007). Journal of the American Veterinary Medical Association.
👉 Linkki:
PubMed-tutkimus
Feltes, Stull, Herron & Haug (2020). Characteristics of intrahousehold interdog aggression and factors associated with poor outcomes. Journal of the American Veterinary Medical Association.
Jacobs et al. (2018). Factors associated with canine resource guarding behaviour in the presence of dogs. Preventive Veterinary Medicine.