Sisäsiisteys on yksi ensimmäisistä asioista, joita uuden pennun omistaja alkaa odottaa. Moni toivoo, että pentu oppisi mahdollisimman nopeasti tekemään tarpeensa ulos ja jättämään lattiat rauhaan. Samalla sisäsiisteys on myös yksi yleisimmistä huolenaiheista ensimmäisten kuukausien aikana.
Joskus omistaja alkaa miettiä, tekeekö jotakin väärin, kun pentu pissaa sisälle vielä viikkojen tai kuukausien kuluttua kotiutumisesta. Toisinaan taas tuntuu, että pentu oppii yhdessä yössä, kun taas toisella koiralla edistyminen kestää huomattavasti kauemmin.
Todellisuudessa sisäsiisteys ei ole kilpailu eikä mittari sille, kuinka hyvä omistaja olet tai kuinka fiksu pentusi on.
Sisäsiisteys on taito, joka rakentuu vähitellen pennun kehittyessä. Omistaja voi tukea oppimista hyvillä rutiineilla ja ennakoinnilla, mutta kaikkea ei voi kiirehtiä. Pieni pentu ei vielä osaa pidätellä samalla tavalla kuin aikuinen koira, eikä se aina tunnista ajoissa omaa hätäänsä.
Hyvä uutinen on se, että lähes kaikki koirat oppivat ajan myötä sisäsiisteiksi.
Omistajan tehtävä ei ole opettaa pentua pidättämään. Omistajan tehtävä on järjestää pennulle mahdollisimman paljon onnistumisia.
Olet ehkä kuullut nämä neuvot – eikä ihme, jos olet hämmentynyt
Sisäsiisteyteen liittyy valtava määrä neuvoja. Yksi kehottaa viemään pennun ulos tunnin välein. Toinen sanoo, että vahingoista pitäisi torua. Kolmas neuvoo käyttämään pissamattoja ja neljäs varoittaa niiden hidastavan oppimista.
Ei siis ole ihme, että moni uusi koiranomistaja tuntee epävarmuutta.
Todellisuudessa suurin osa pennuista ei tarvitse erityisiä temppuja oppiakseen sisäsiisteiksi. Ne tarvitsevat aikaa, riittävästi mahdollisuuksia onnistua ja ihmisen, joka ymmärtää niiden kehitysvaihetta.
Jos pennulle sattuu vahinkoja, se ei yleensä tarkoita, että koulutus olisi epäonnistunut. Useimmiten se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että pennulla tuli hätä ennen kuin se ehti ulos.
Sisäsiisteys ei rakennu rangaistuksilla tai virheiden välttämisellä. Se rakentuu onnistumisten kautta.
Kaipaatko tukea pentuarkeen? Pentukurssiltamme löydät käytännön ohjeet sisäsiisteyden opettamiseen sekä kaikkiin muihin pennun ensimmäisen vuoden tärkeimpiin taitoihin ja arjen tilanteisiin.
Sisällysluettelo
- Miksi pentu pissaa sisälle?
- Sisäsiisteys alkaa turvallisuudesta
- Pentu ei opi sisäsiistiksi yhdessä yössä
- Milloin pentu kannattaa viedä ulos?
- Näin opetat pennun sisäsiistiksi
- Miten palkita onnistumisista?
- Koiranpennun elinpiiri laajenee vähitellen
- Kannattaako käyttää pissamattoa?
- Voiko pentua torua sisälle tekemisestä?
- Opeta koiranpentu pyytämään ulos
- Milloin kannattaa huolestua?
- Kaipaatko tukea pentuarkeen?
- Usein kysytyt kysymykset
- Lähteet
Miksi pentu pissaa sisälle?
Moni yllättyy kuullessaan, ettei pentu yleensä tee tarpeitaan sisälle tahallaan tai siksi, ettei se olisi oppinut sääntöjä.
Useimmiten syy on hyvin yksinkertainen: pennulla tuli hätä.
Pieni pentu ei vielä pysty pidättelemään samalla tavalla kuin aikuinen koira. Sen rakko on pieni ja sen kyky tunnistaa sekä ennakoida omia tarpeitaan on vasta kehittymässä. Kun rakko täyttyy, tarpeet tehdään sinne missä pentu sattuu sillä hetkellä olemaan.
Joskus syynä voi olla myös jännitys tai ympäristön kiinnostavuus. Osa pennuista keskittyy ulkona niin voimakkaasti uusiin hajuihin, ääniin ja tapahtumiin, ettei tarpeiden tekeminen onnistu lainkaan. Tällöin pentu saattaa tehdä tarpeensa vasta sisälle palattuaan.
Tämä ei tarkoita, että pentu olisi oppinut väärin. Se tarkoittaa vain sitä, että ulkomaailma on vielä niin uusi ja kiinnostava, ettei keho pääse rentoutumaan tarpeeksi.
Sisäsiisteys alkaa turvallisuudesta
Moni ajattelee sisäsiisteyden olevan ennen kaikkea koulutuskysymys. Todellisuudessa siihen vaikuttavat myös monet muut tekijät.
Pentu tekee tarpeensa helpommin ulos silloin, kun se tuntee olonsa turvalliseksi. Jos ulkomaailma jännittää kovasti, kaikki energia voi kulua ympäristön tarkkailuun. Tällöin tarpeiden tekeminen unohtuu helposti.
Myös riittävä lepo tukee oppimista. Yliväsynyt pentu toimii harvoin parhaalla mahdollisella tavalla. Kun päivärytmi on tasapainossa ja pentu saa palautua riittävästi, myös sisäsiisteyden harjoittelu sujuu usein helpommin.
Pentu ei opi sisäsiistiksi yhdessä yössä
Sisäsiisteyden oppiminen tapahtuu vähitellen. Toisilla pennuilla edistystä näkyy nopeasti, kun taas toisilla oppiminen vie enemmän aikaa.
Oppimisen nopeuteen voivat vaikuttaa esimerkiksi pennun koko, yksilölliset ominaisuudet, aiemmat kokemukset ja ympäristö. Pienikokoisen pennun rakko on luonnollisesti pienempi kuin suuren pennun, mikä voi näkyä tiheämpänä tarpeena päästä ulos.
Moni omistaja huomaa myös vaiheita, jolloin sisäsiisteys tuntuu ottavan takapakkia. Tämä on usein täysin normaalia. Pennun elinpiiri laajenee vähitellen, päivärytmi muuttuu ja samalla myös oppiminen etenee vaiheittain.
Yksittäiset vahingot eivät kerro siitä, että pentu olisi unohtanut kaiken oppimansa. Tärkeämpää kuin täydellinen onnistuminen on se, että kehityksen suunta on oikea.
Milloin pentu kannattaa viedä ulos?
Sisäsiisteyden opettamisen tärkein yksittäinen taito ei ole oikea palkkio tai täydellinen koulutussuunnitelma. Tärkeintä on ennakointi.
Mitä useammin pentu pääsee tekemään tarpeensa ulos, sitä enemmän sille kertyy onnistumisia. Samalla se alkaa vähitellen yhdistää ulkona olemisen tarpeiden tekemiseen.
Erityisen tärkeää on muistaa viedä pentu ulos tilanteissa, joissa hätä on todennäköinen. Tällaisia hetkiä ovat yleensä heräämisen jälkeen, ruokailun jälkeen, leikin jälkeen sekä pidemmän aktiivisen jakson jälkeen. Monet pennut tarvitsevat lisäksi ulkoilumahdollisuuden ennen päiväunia ja niiden jälkeen.
Pienen pennun kanssa ulkoiluja tulee usein paljon enemmän kuin moni etukäteen kuvittelee. Tämä ei johdu siitä, että pennun kanssa tehtäisiin jotakin väärin, vaan siitä, että sen elimistö on vielä kehittymässä. Ajan myötä ulkoilujen väli pitenee luonnostaan.
Joskus omistaja alkaa miettiä tarkkoja kellonaikoja tai minuuttimääriä. Vaikka päivärytmi auttaa, vielä tärkeämpää on opetella tarkkailemaan omaa pentua. Jokainen koira on yksilö, ja osa tarvitsee ulos useammin kuin toiset.
Näin opetat pennun sisäsiistiksi
Sisäsiisteyden opettamisen perusajatus on hyvin yksinkertainen: järjestä mahdollisimman paljon tilanteita, joissa pentu onnistuu tekemään tarpeensa ulos.
Kun pentu tekee tarpeensa ulkona, se saa kokemuksen siitä, että tämä on hyvä paikka toimia. Mitä enemmän tällaisia kokemuksia kertyy, sitä vahvemmaksi tapa muodostuu.
Sisäsiisteyskoulutus ei perustu virheiden etsimiseen tai niiden korjaamiseen. Se perustuu onnistumisten lisäämiseen.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pentua käytetään riittävän usein ulkona, sille annetaan aikaa tehdä tarpeensa ja onnistumisista iloitaan. Mitä vähemmän pennulle ehtii sattua vahinkoja sisällä, sitä helpommaksi oppiminen yleensä muodostuu.
Jos vahinko kuitenkin sattuu, siihen kannattaa suhtautua rauhallisesti. Siivoa jäljet ja mieti, olisiko seuraavalla kerralla mahdollista ennakoida tilanne hieman aikaisemmin.
Pennun näkökulmasta vahinko ei ole tottelemattomuutta eikä sääntöjen rikkomista. Se on yleensä vain merkki siitä, että ulos ei ehditty ajoissa.
Miten palkita onnistumisista?
Kun pentu tekee tarpeensa ulos, sitä kannattaa palkita välittömästi. Näin pentu pystyy yhdistämään palkkion juuri siihen toimintaan, jota haluamme vahvistaa.
Palkkion ei tarvitse olla suuri tai monimutkainen. Monelle pennulle riittävät iloinen kehu, muutama nami tai mahdollisuus jatkaa tutkimista ja haistelua. Tärkeintä on, että palkkio tulee heti tarpeiden tekemisen jälkeen.
Moni omistaja tekee sen virheen, että palkitsee vasta sisälle palattuaan. Tällöin pennun on huomattavasti vaikeampi ymmärtää, mistä palkkio tuli.
Ajan myötä ulos tekemisestä muodostuu tapa, eikä jatkuvaa palkitsemista enää tarvita samalla tavalla kuin oppimisen alkuvaiheessa.
Koiranpennun elinpiiri laajenee vähitellen
Moni omistaja huomaa, että pentu tekee tarpeensa erityisesti niihin huoneisiin, joissa se viettää vähiten aikaa. Tämä on täysin normaalia.
Aluksi pennun maailma on hyvin pieni. Se kokee turvallisiksi erityisesti ne alueet, joissa se syö, nukkuu ja viettää suurimman osan ajastaan. Muu asunto voi tuntua vielä vieraalta ympäristöltä.
Kun pennun elinpiiri vähitellen laajenee, myös sen käsitys omasta kodista muuttuu. Samalla tarve tehdä tarpeita eri puolille asuntoa yleensä vähenee.
Tästä syystä sisäsiisteyden oppimisessa voi joskus näkyä pieniä vaihteluita. Kun pentu saa käyttöönsä uusia huoneita tai alkaa viettää enemmän aikaa eri puolilla kotia, sille saattaa sattua yksittäisiä vahinkoja uudelleen.
Tämä ei yleensä tarkoita takapakkia, vaan sitä, että pentu opettelee hahmottamaan ympäristöään yhä laajemmin.
Kannattaako käyttää pissamattoa?
Pissamatot jakavat mielipiteitä paljon. Osa kokee ne hyödyllisiksi, osa taas välttelee niitä kokonaan.
Yksiselitteistä oikeaa vastausta ei ole.
Jos pentu asuu esimerkiksi kerrostalon ylimmissä kerroksissa tai sen ulos vieminen ei aina onnistu riittävän nopeasti, pissamatto voi auttaa vähentämään vahinkoja. Toisaalta osa pennuista oppii käyttämään mattoa niin hyvin, että siirtyminen ulkona tekemiseen vie hieman enemmän aikaa.
Useimmissa tapauksissa päätös kannattaa tehdä arjen sujuvuuden näkökulmasta. Pissamatto ei pilaa pentua eikä estä sitä oppimasta sisäsiistiksi myöhemmin. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että lopullinen tavoite on yleensä tarpeiden tekeminen ulos.
Jos pissamattoa käytetään, kannattaa silti tarjota pennulle runsaasti mahdollisuuksia onnistua myös ulkona. Näin oppiminen etenee molempiin suuntiin.
Voiko pentua torua sisälle tekemisestä?
Lyhyt vastaus on: ei kannata.
Moni nykyinenkin koiranomistaja on joskus saanut neuvon, jonka mukaan pentu pitäisi yllättää itse teosta tai näyttää sille vahingon seuraukset. Ajatuksena on ollut, että pentu oppisi yhdistämään sisälle tekemisen johonkin epämiellyttävään.
Todellisuudessa tällainen lähestymistapa harvoin nopeuttaa oppimista.
Pieni pentu ei yleensä ymmärrä, miksi ihminen suuttuu. Se ei ajattele tehneensä jotakin väärää, vaan sillä on yksinkertaisesti ollut hätä. Jos omistaja reagoi voimakkaasti, pentu voi oppia lähinnä sen, että tarpeiden tekeminen ihmisen läsnä ollessa on jännittävää tai pelottavaa.
Joillekin koirille voi kehittyä jopa tapa piiloutua tekemään tarpeensa silloin, kun ihmiset eivät näe. Tällöin varsinainen ongelma ei ratkea, vaan muuttuu vain vaikeammin havaittavaksi.
Jos vahinko sattuu, paras ratkaisu on yleensä siivota jäljet rauhallisesti ja miettiä, miten seuraavalla kerralla voisi ennakoida tilanteen hieman aikaisemmin. Oppiminen tapahtuu onnistumisten kautta, ei virheiden rankaisemisen kautta.
Opeta koiranpentu pyytämään ulos
Monet pennut alkavat ajan myötä itse kertoa, kun niiden tarvitsee päästä ulos. Osa menee odottamaan oven läheisyyteen, osa alkaa levottomasti kuljeskella ja osa saattaa tuijottaa omistajaa hyvin intensiivisesti.
Pennulle voi myös aktiivisesti opettaa tavan pyytää ulos.
Yksi yleinen keino on käyttää oveen kiinnitettäviä kulkusia tai kelloa. Ajatuksena on, että aina ennen ulos lähtemistä pentu koskettaa kulkusia joko vahingossa tai omistajan ohjaamana. Vähitellen se oppii yhdistämään äänen siihen, että ovi avautuu.
Kaikille koirille tällaista taitoa ei tarvitse opettaa erikseen. Moni kehittää oman tapansa viestiä tarpeestaan päästä ulos. Tärkeintä on opetella tunnistamaan oman koiran viestejä ja vastata niihin johdonmukaisesti.
Samalla kannattaa muistaa, ettei kovin pieni pentu vielä välttämättä osaa pyytää ulos ajoissa. Vastuu ennakoinnista kuuluu aluksi ihmiselle.
Milloin sisäsiisteydestä kannattaa huolestua?
Moni omistaja alkaa huolestua, jos pentu ei ole oppinut sisäsiistiksi muutamassa viikossa. Todellisuudessa oppimisessa on suuria yksilöllisiä eroja, eikä ole olemassa yhtä ikää, jolloin kaikkien pentujen pitäisi olla täysin sisäsiistejä.
Yksittäiset vahingot kuuluvat monen pennun elämään vielä kuukausienkin ajan. Erityisesti tilanteissa, joissa pentu innostuu, väsyy, jännittää tai päivärytmi muuttuu, voi vahinkoja sattua myös sen jälkeen, kun sisäsiisteys on näyttänyt jo hyvältä.
Moni omistaja yllättyy huomatessaan, että sisäsiisteys ei etene täysin suoraviivaisesti. Välillä tulee pitkiä onnistumisen jaksoja, joiden jälkeen sattuu yksittäinen vahinko. Tämä ei yleensä tarkoita, että pentu olisi unohtanut oppimansa.
Huolestua kannattaa lähinnä silloin, jos kehitystä ei tapahdu lainkaan tai jos aiemmin hyvin sujunut sisäsiisteys muuttuu äkillisesti.
Esimerkiksi seuraavissa tilanteissa kannattaa pysähtyä pohtimaan asiaa tarkemmin:
- pentu ei näytä ymmärtävän ulkona tekemisen ideaa lainkaan useiden kuukausien harjoittelun jälkeen
- aiemmin lähes sisäsiisti pentu alkaa tehdä tarpeitaan sisälle selvästi aiempaa enemmän
- pentu virtsaa hyvin pieniä määriä jatkuvasti
- tarpeiden tekemiseen liittyy kipua tai epämukavuutta
- pentu vaikuttaa ulkona jatkuvasti hyvin pelokkaalta tai jännittyneeltä
Tällaisissa tilanteissa voi olla hyödyllistä arvioida sekä pennun terveydentilaa että sen arkea kokonaisuutena.
Useimmiten syynä ei kuitenkaan ole itsepäisyys tai huono koulutus. Taustalla on jokin muu tekijä, kuten kehitysvaihe, jännitys, ympäristö tai terveydellinen syy.
Kaipaatko tukea pentuarkeen?
Sisäsiisteys on vain yksi niistä monista taidoista, joita pentu opettelee ensimmäisen elinvuotensa aikana. Samalla omistaja pohtii usein sosiaalistamista, yksinoloa, puremista, lepoa, hihnakäytöstä ja arjen rutiineja.
Pentukurssiltamme löydät käytännön ohjeet sisäsiisteyden opettamiseen sekä kaikkiin muihin pennun ensimmäisen vuoden tärkeimpiin taitoihin ja arjen tilanteisiin.
Voit aloittaa kurssin jo ennen pennun saapumista tai hyödyntää sitä tukena missä tahansa vaiheessa pentuarkea.
Usein kysytyt kysymykset
Lähteet
Overall, K. L. (2013). Manual of Clinical Behavioral Medicine for Dogs and Cats.
Lindsay, S. R. (2000). Handbook of Applied Dog Behavior and Training, Volume One: Adaptation and Learning.
Scott, J. P. & Fuller, J. L. (1965). Genetics and the Social Behavior of the Dog.
McConnell, P. (2002). The Puppy Primer.
Yin, S. (2011). Perfect Puppy in 7 Days.
Lisäksi artikkeli perustuu kirjoittajan käytännön kokemukseen tuhansien koirien ja koiranomistajien ohjaamisesta vuodesta 2010 lähtien sekä eläinten käyttäytymistieteen tutkimuskirjallisuuteen.
