Rauhoittuminen on koiralle tärkeää, mutta usein haastavaa. Rauhoittuminen on yksi niistä taidoista, joissa koiran mielipiteellä on erityisen paljon väliä; jos koira ei itse halua rauhoittua, sitä on vaikea pakottaa.
Rauhoittumista on usein hankalaa tavoitella normaalina tehtävänä – koiria usein palkitaan aktiivisesta toiminnasta ja toiminnan tarjoamisesta. Rauhoittuminen taas on passiivista rentoutumista, jossa koiran ajatusten pitäisi olla muualla kuin palkan odotuksessa. Voiko koira aidosti rauhoittua ja lepuuttaa mieltään, jos se jatkuvasti odottaa palkkaa ja suorittaa tehtävää? Entä miten se voi oppia rauhoittumista niin, että kyseessä ei ole temppu?
Yksi vaikeus rauhoittumisen harjoittelussa on vaikeustason pohtiminen – mikä kaikki on rauhoittumista? Mistä me voimme tietää, milloin koira on rauhallinen? Usein rauhoittumiseen katsotaan kuuluvan paikoillaan pysymisen ja erilaiset rauhoittumista edellyttävät asennot; lonkkamakuu, kylkimakuu tai leuan painaminen maahan. Näitä kaikkia voi ja kannattaa harjoitella, mutta aito rauhoittuminen tuskin löytyy pelkästään tätä kautta – koira voi kuplia pinnan alla vaikka se näyttää täysin rauhalliselta.
Rauhoittuminen on seuraus, ei tehtävä itsessään
Tämän asian oivaltaminen helpottaa työtä, koska se avaa uusia mahdollisuuksia harjoitteluun. Rauhoittuminen on yksi niistä perustaidoista, joissa myös muilla asioilla, kuin koulutustilanteen aikaisilla tapahtumilla on suuri merkitys.
Jokainen koira kokee tarvetta rauhoittua joissakin tilanteissa. Rauhoittumisen esteenä voi olla ympäristö tai koiran mielentila. Harjoitteluvaiheessa katson kestävämmäksi ratkaisuksi sen, että harjoitellaan silloin kun se koiralle parhaiten sopii ja sellaisessa ympäristössä, jossa koira parhaiten rauhoittuu. Näin ei tarvitse toistuvasti pettyä ja kääntää treeniä esimerkiksi asentoon tai alustalle painostamiseksi, vaikka koira haluaisi tehdä jotain ihan muuta.
Aina kun koira haluaisi tehdä jotain muuta kuin rauhoittua, ja sitä pyydetään rauhoittumaan, on kyse konfliktista eli koira “joutuu” toimimaan aitoa motivaatiotaan vastaan. Malttiharjoituksille on toki paikkansa, mutta niiden kanssa kannattaa säilyttää myös maltti.
Rauhoittumista edistävät elementit
Rauhoittumistreeni on erittäin loistava esimerkki siitä, kuinka kouluttajan kannattaa unohtaa päsmäröinti ja ottaaa koiran aito motivaatio huomioon. Koiraa vastaan toimiminen harvoin tuottaa mitään muuta kuin turhautumista ja esimerkiksi rauhoittumisasentojen ja -alustojen saastumista. Tämä näkyy niin, että kun koiran pitäisi rauhoittua, se ei halua mennä alustalle tai se alkaa läähättää tai vinkua. Rauhoittumistreenistä tuleekin pakkopullaa.
Rauhoittuminen tulee koirasta itsestään, jos sille luodaan sopivat olosuhteet. Olosuhteiden luomisessa kouluttaminen on vain yksi osa kokonaisuutta. Suurin osa muodostuu kärsivällisyydestä ja koiran havainnoinnista sekä asennetyöstä.
Miten voit edistää sitä, että koira itse valitsee rauhoittumisen? Ensinnäkin, poista mahdolliset konfliktit ja turhautuminen harjoittelusta. Toiseksi, käytä enemmän aikaa siihen, että valmistelet koiraa rauhoittumiseen etkä painosta sitä näyttämään rauhalliselta. Kolmanneksi, luota siihen, että hyvin tehty asennetyö kantaa oikeissa tilanteissa kun kaikki palaset ovat kohdillaan. Neljänneksi, harjoittele rauhoittumista silloin kun se on helppoa, ei silloin kun se on vaikeaa!
Voisit olla kiinnostunut näistä kursseista
Kysytään koiralta®️ – koiran aito motivaatio ja palkitseminen
Koiran omaehtoinen käsittely -verkkokurssi
Koiran aistit – luentotallenne
Tyytyväinen reaktiivinen harrastuskoira -luentosarja
Koiran omat paikat ja häkki – luentotallenne
Hihnakäytöksen perusteet
Koiran kouluttajaksi: Koiran käyttäytymisen ja koulutuksen perusteet 3 op
Koiran kouluttajaksi: Koiran käyttäytymisen ja koulutuksen perusteet 3 op 02/25
