Koira ei osaa rauhoittua – mistä levottomuus johtuu?

Koira kulkee perässäsi huoneesta toiseen, nousee heti kun sinä nouset ja reagoi jokaiseen rappukäytävästä tai pihalta kuuluvaan ääneen. Illalla se saattaa vaeltaa ympäri asuntoa, vaatia tekemistä, haukkua, riehua tai tuntua käyvän aivan ylikierroksilla. Vaikka päivä olisi ollut pitkä, uni ei vain tule.

Tällaisesta koirasta sanotaan helposti, ettei se osaa rauhoittua. Se voi olla aivan osuva kuvaus ongelmasta, mutta ei vielä kerro, mistä ongelma johtuu. Yhden koiran on vaikea asettua aloilleen, koska se odottaa jatkuvasti seuraavaa tapahtumaa. Toinen reagoi herkästi ympäristöönsä, kolmas on kiihtynyt päivän tekemisistä ja neljännen lepoa voivat häiritä pelko, epämukavuus tai kipu.

Siksi koiran rauhoittaminen ei aina ala rauhoittumisharjoituksesta. Ensin kannattaa selvittää, mikä pitää juuri tämän koiran liikkeessä tai valppaana silloin, kun mitään ei oikeastaan tarvitsisi tapahtua.

Rauhoittumista voidaan myös harjoitella. Koira voi oppia esimerkiksi asettumaan omalle paikalleen, lepäämään tietyssä tilanteessa tai yhdistämään tutun ympäristön tai vihjeen rauhalliseen olotilaan. Harjoittelulla on kuitenkin rajansa: paikallaan pysyvä koira ei välttämättä ole rentoutunut. Rauhoittumista kannattaakin tarkastella yhtä aikaa sekä opittavana käyttäytymisenä että koiran hyvinvoinnin, tunnetilan, ympäristön ja arjen kokonaisuuden kautta. Tutkimuskirjallisuudessakin rauhoittumista tukevissa menetelmissä käytetään sekä rentoutuneen käyttäytymisen vahvistamista että turvalliseksi ja ennakoitavaksi rakennettuja tilanteita.

Tässä artikkelissa käymme läpi, miksi koira ei rauhoitu, miten koiran saa rauhoittumaan erilaisissa tilanteissa ja milloin levottomuuden syytä kannattaa etsiä harjoittelua syvemmältä.

Miksi koira ei osaa rauhoittua?

Kun koira ei rauhoitu, ongelma näkyy usein levottomuutena. Koira kulkee ihmisen perässä, vaihtaa jatkuvasti paikkaa, reagoi pieniin ääniin, vaatii tekemistä tai nousee levosta heti, kun ympäristössä tapahtuu jotakin. Käyttäytyminen voi näyttää siltä, että koira ei yksinkertaisesti osaa olla tekemättä mitään.

Levottomuus ei kuitenkaan kerro vielä sen syytä. Yksi koira odottaa jatkuvasti, mitä seuraavaksi tapahtuu, koska arjessa ihmisen liikkeet ennakoivat sille usein jotakin kiinnostavaa. Toinen tarkkailee ympäristöään epävarmuuden tai pelon vuoksi. Kolmas on tottunut hyvin aktiiviseen arkeen, jossa tekemistä tarjotaan paljon mutta joutilaisuutta vähän. Myös turhautuminen, kiihtyminen, vähäinen tai häiriintynyt uni, kipu ja muu fyysinen epämukavuus voivat näkyä vaikeutena asettua aloilleen.

Siksi kysymys “miten opetan koiran rauhoittumaan?” kannattaa joskus vaihtaa kysymykseen “miksi koirani pysyy valppaana?”. Jos koira kokee, että ympäristöä, ihmistä tai seuraavaa tapahtumaa kannattaa jatkuvasti seurata, sillä on hyvä syy pitää huomionsa aktiivisena. Tällöin paikallaan pysymisen harjoittelu voi muuttaa koiran näkyvää käyttäytymistä muuttamatta sitä, mikä valppautta ylläpitää.

Myös palkitsemiseen perustuva rauhoittumisharjoittelu voi ylläpitää odotusta. Kun koira huomaa, että tietyllä tavalla makaaminen tai muu rauhallinen käyttäytyminen tuottaa palkkioita, sen kannattaa seurata palkkioiden saatavuutta. Tämä ei tarkoita, ettei rauhallista käyttäytymistä kannattaisi koskaan vahvistaa. On kuitenkin hyödyllistä tunnistaa ero sen välillä, harjoitteleeko koira rauhoittumista vai odottaako se aktiivisesti seuraavaa palkkiota.

Aidon rentouden kannalta kiinnostavaa onkin se hetki, jolloin koiran ei enää tarvitse seurata, onnistuuko se oikein. Huomio voi irrota ihmisestä, palkkioista ja ympäristön tapahtumista. Koira voi vaihtaa asentoa, huokaista, nukahtaa tai lähteä oma-aloitteisesti lepäämään ilman, että kukaan pyytää sitä tekemään niin.

Tämän vuoksi samanlainen levottomuus voi vaatia hyvin erilaisia ratkaisuja. Ennen rauhoittumisen harjoittelemista kannattaa selvittää, mikä tekee valppaana pysymisestä juuri tälle koiralle kannattavaa tai tarpeellista.

Koira käy ylikierroksilla – tarvitseeko se lisää tekemistä vai vähemmän?

Levottoman koiran kohdalla ensimmäinen ratkaisu on usein tekemisen lisääminen. Jos koira pyörii kotona, vaatii huomiota eikä tunnu väsyvän, sille tarjotaan pidempi lenkki, enemmän aktivointia, treeniä tai muuta tekemistä. Ajatus on ymmärrettävä: kun koira saa kulutettua energiansa, sen pitäisi lopulta rauhoittua.

Aina näin ei kuitenkaan käy. Tekeminen voi väsyttää koiraa, mutta samalla monet tekemisen muodot myös ylläpitävät virettä ja odotusta. Jos koiran päivään kuuluu paljon tapahtumia, harjoittelua ja ihmisen järjestämää aktiviteettia, koira voi oppia seuraamaan tarkasti, mitä seuraavaksi tapahtuu. Levottomuus ei silloin välttämättä kerro tekemisen puutteesta vaan siitä, että tekemisen ja tekemättömyyden välinen ero on koiralle suuri.

Tämä ei tarkoita, että levottomalta koiralta pitäisi vähentää liikuntaa, virikkeitä tai mielekästä tekemistä summittaisesti. Koiralla on edelleen tarve liikkua, tutkia ympäristöään, käyttää aistejaan, leikkiä ja toteuttaa sille tärkeitä käyttäytymisiä. Olennaisempaa on tarkastella tekemisen määrän lisäksi sen laatua ja sitä, mitä tekemisen jälkeen tapahtuu. Pystyykö koira siirtymään aktiivisuudesta lepoon vai jääkö se odottamaan seuraavaa ohjelmanumeroa?

Myös tekemisen tapa vaikuttaa. Rauhallinen haistelu ja omaehtoinen ympäristön tutkiminen voivat olla koiralle aivan erilainen kokemus kuin nopeatempoinen harjoittelu, pallon jatkuva heittäminen tai toiminta, jossa koira odottaa ihmiseltä jatkuvasti seuraavaa vihjettä tai palkkiota. Kaikkea aktivointia ei siksi kannata laskea samaan koriin vain sen perusteella, kuinka paljon se fyysisesti väsyttää koiraa.

Hyvä kysymys ei olekaan pelkästään “saako koirani tarpeeksi tekemistä?”, vaan myös “saako koirani tarpeeksi aikaa, jolloin sen ei tarvitse odottaa minulta mitään?” Rentous tarvitsee tilaa syntyä. Jos jokainen levoton hetki täytetään uudella tehtävällä, koira saa vain vähän mahdollisuuksia huomata, että välillä mitään ei tapahdu – eikä tarvitsekaan tapahtua.

Levottoman koiran ratkaisu ei siis automaattisesti ole enemmän tekemistä tai vähemmän tekemistä. Olennaista on löytää arkeen rytmi, jossa koiran tarpeet täyttyvät mutta myös joutilaisuudelle ja aidolle rentoudelle jää riittävästi tilaa.

Näin tuet koiran rentoutumista arjessa

Jos koiran on vaikea rauhoittua, ensimmäiseksi kannattaa tarkastella tilanteita, joissa se pystyy jo olemaan rento. Nukahtaako koira esimerkiksi silloin, kun olet itse pitkään paikallasi? Entä tiettyyn aikaan päivästä, tietyssä huoneessa tai lenkin jälkeen? Onko sen helpompi levätä yksin vai lähellä ihmistä? Näistä tilanteista voi löytyä paljon enemmän hyödyllistä tietoa kuin siitä, kuinka monta minuuttia koira pystyy makaamaan käskystä pedillään.

Seuraavaksi kannattaa tarkastella, mikä rentoutumista häiritsee. Jos koira nousee jokaisesta äänestä, lepopaikan sijainti voi olla sille liian levoton. Jos ihmisen liikkeelle lähteminen saa koiran ponkaisemaan ylös, ihmisen toiminta saattaa ennakoida sille kiinnostavia tapahtumia. Jos koira taas vaeltelee, läähättää tai vaihtaa jatkuvasti asentoa ilman selvää syytä, on syytä miettiä myös fyysistä epämukavuutta ja kipua. Rauhoittumisen vaikeutta ei siis kannata käsitellä yhtenä ongelmana, jolla olisi yksi harjoitus ratkaisuksi.

Ympäristöä voidaan myös muuttaa niin, ettei koiran tarvitse tehdä kaikkea itse. Rauhallisempi lepopaikka, näkösuojan järjestäminen, äänten vähentäminen ja ennakoitavampi päivärytmi voivat joillekin koirille tehdä lepäämisestä helpompaa. Tutkimuksissa koirien uni ja lepo ovatkin osoittautuneet ympäristölle herkiksi: esimerkiksi shelteriympäristössä päiväaikaisen levon määrä on ollut yhteydessä useisiin parempaa hyvinvointia kuvaaviin mittareihin.

Rauhoittumisharjoituksiakin voidaan käyttää, mutta niiden tehtävä kannattaa määritellä tarkasti. Pedille meneminen, paikallaan pysyminen tai tutun rauhoittumisvihjeen käyttäminen voivat olla hyödyllisiä taitoja esimerkiksi kahvilassa, treenihallissa tai vierailulla. Niiden ei kuitenkaan tarvitse olla keino opettaa koiralle rentoutumista. Rentous kannattaa rakentaa tilanteisiin, joissa koiran on jo mahdollista hellittää valppaudestaan, ja opetettu rauhoittuminen voidaan rakentaa tämän pohjan päälle.

Koiranpentu ei rauhoitu – miten pentua voi auttaa?

Koiranpentu voi näyttää siltä, ettei sillä ole lainkaan off-nappulaa. Se juoksee ympäri asuntoa, puree käsiä ja vaatteita, tarttuu tavaroihin, vaatii huomiota ja kiihtyy illalla juuri silloin, kun ihmisten mielestä sen pitäisi olla päivän jäljiltä väsynyt. Ensimmäinen ajatus voi olla, että pennulla on vielä liikaa energiaa. Aina tekemisen lisääminen ei kuitenkaan ole paras ratkaisu.

Pennun arjessa tapahtuu valtavasti. Uudet ihmiset, koirat, ympäristöt, äänet, hajut, harjoitukset ja aivan tavalliset kodin tapahtumat ovat nuorelle koiralle kokemuksia, joihin sen täytyy sopeutua. Samalla pennun unirytmi poikkeaa aikuisemman koiran unirytmistä. Laajassa Generation Pup -aineistossa 16 viikon ikäisten pentujen raportoitiin nukkuvan enemmän päivällä ja enemmän koko vuorokauden aikana kuin samojen koirien 12 kuukauden iässä.

Pennun rauhoittamisessa kannattaa siksi miettiä harjoitusten lisäksi sitä, onko pennulla mahdollisuus olla välillä kokonaan vapaalla. Jos pennun hereilläoloaika täyttyy leikistä, kouluttamisesta, ulkoilusta, sosiaalistamisesta ja aktivoinnista, ihmisen huomio voi alkaa ennakoida jatkuvasti seuraavaa tapahtumaa. Rentouden harjoittelussa tärkeä kokemus on myös se, ettei mitään erityistä tapahdu.

Pennulle voidaan toki opettaa rauhallista käyttäytymistä. Se voi oppia menemään pedille, odottamaan tai makaamaan ihmisen lähellä. Näitä taitoja voidaan myöhemmin tarvita monissa tilanteissa. Pennun kohdalla kannattaa kuitenkin varoa tekemästä kaikesta levosta harjoitusta. Jos ihminen tarkkailee pentua jatkuvasti ja palkitsee sitä siitä, että se makaa rauhallisesti, pennun kannattaa samalla tarkkailla ihmistä: tuleeko kohta nami?

Siksi pennunkin kanssa rentous kannattaa rakentaa ennen rauhoittumista. Hyvä merkki ei ole vain se, että pentu pysyy pedillään, vaan että se vähitellen pystyy irrottamaan huomionsa ihmisestä, vaihtamaan asentoa, puuhailemaan hetken omiaan ja lopulta lepäämään ilman, että lepoa tarvitsee jatkuvasti ohjata.

Jos pentu ei rauhoitu erityisesti iltaisin, riehuminen ei siis automaattisesti tarkoita, että se tarvitsee vielä yhden pitkän lenkin tai lisää aktivointia. Kannattaa tarkastella koko päivää: kuinka paljon pentu on kokenut, kuinka paljon se on saanut levätä ja kuinka paljon sen elämässä on aikaa, jolloin siltä ei odoteta mitään?

Koira ei rauhoitu kotona

Koti ei ole koiralle automaattisesti paikka, jossa se pystyy rentoutumaan. Koira voi tuntea ympäristön hyvin ja silti viettää suuren osan ajastaan valppaana. Se voi kuunnella rappukäytävän tai pihan ääniä, tarkkailla ikkunoita, seurata perheenjäsenten liikkeitä tai odottaa, milloin ihminen nousee sohvalta ja jotakin kiinnostavaa alkaa tapahtua.

Jos koira nousee joka kerta ihmisen liikkuessa, huomio kiinnittyy helposti itse seuraamiseen: koiraa pyydetään jäämään pedille tai palkitaan siitä, ettei se lähde perään. Kannattaa kuitenkin kysyä myös, miksi ihmisen liikkeet ovat koiralle niin merkityksellisiä. Jos jääkaapin avaaminen, kenkien pukeminen, tiettyyn huoneeseen meneminen tai sohvalta nouseminen ennustavat usein koiralle jotakin, niiden seuraaminen on sille järkevää. Rentoutumista voi silloin tukea myös tekemällä ihmisen tavallisesta liikkumisesta vähitellen vähemmän merkityksellistä.

Samoin ympäristön tarkkailu voi olla koiralle perusteltua. Jos ikkunasta näkyy jatkuvasti ohikulkijoita tai rappukäytävästä kuuluu ääniä, joihin koira reagoi, lepopaikka keskellä näitä tapahtumia ei välttämättä ole sille erityisen levollinen. Näköesteet, rauhallisempi nukkumapaikka tai mahdollisuus valita useiden lepopaikkojen välillä voivat olla tehokkaampia keinoja kuin koiran toistuva ohjaaminen takaisin pedille.

Myös seura vaikuttaa siihen, kuinka helppoa lepääminen on. Koirilla tehdyissä tutkimuksissa sosiaalisen ympäristön on havaittu vaikuttavan valppauteen levon aikana: tuttujen lajitovereiden läheisyydessä lepäävien koirien fysiologinen valppaus oli vähäisempää kuin niiden levätessä yksin. Tuoreessa pienessä tutkimuksessa puolestaan yhdeksän perhekoiraa nukahti nopeammin, nukkui tehokkaammin ja vietti enemmän aikaa syvässä NREM-unessa omistajansa läsnä ollessa kuin tutun mutta vieraan ihmisen seurassa. Aineisto on pieni, joten tulosta ei pidä yleistää kaikkiin koiriin, mutta se havainnollistaa hyvin sitä, ettei lepo riipu vain nukkumapaikasta vaan myös sosiaalisesta ympäristöstä ja turvallisuuden kokemuksesta.

Toisaalta paikallaan oleva koira ei välttämättä ole rento. Koirien lepoa mittaavassa tutkimuksessa nostettiin esiin juuri tämä ongelma: koira voi maata liikkumatta mutta olla samalla valppaana. Siksi kotonakin kannattaa tarkkailla pedillä vietettyjen minuuttien sijaan sitä, pystyykö koira todella hellittämään ympäristön seuraamisesta.

Pidetään tästä eteenpäin tyyli enemmän yhtenäisenä asiatekstinä ja vähennetään vastakkainasetteluun rakennettuja iskulauseita.

Koira ei rauhoitu iltaisin

Monen koiran levottomuus korostuu iltaisin. Koira saattaa alkaa kulkea ympäri asuntoa, hakea jatkuvasti huomiota, haukkua, kantaa tavaroita tai haastaa ihmistä leikkiin. Pennuilla ja nuorilla koirilla iltaan voi liittyä myös riehumista, puremista ja vaikeutta lopettaa tekemistä. Käyttäytyminen tulkitaan helposti merkiksi siitä, että koiralla on vielä energiaa jäljellä.

Ilta on kuitenkin usein myös hetki, johon koko päivän tapahtumat ovat kasaantuneet. Päivään on voinut sisältyä lenkkejä, harjoittelua, vieraita, koirakohtaamisia, yksinoloa, leikkiä ja muita koiralle merkityksellisiä tapahtumia. Se, kuinka kuormittavia nämä ovat, riippuu koirasta. Myös mieluisat ja koiran itse valitsemat asiat voivat ylläpitää korkeaa virettä pitkään niiden päättymisen jälkeen.

Koiran päivärytmiä kannattaa tarkastella kokonaisuutena, jos levottomuus toistuu ilta toisensa jälkeen. Hyödyllistä on seurata esimerkiksi sitä, milloin koira on päivän aikana nukkunut, kuinka yhtenäistä lepo on ollut ja millaista tekemistä levottomuutta edeltäviin tunteihin on kuulunut. Jos koira nukkuu päivällä vain lyhyitä jaksoja ja herää helposti ympäristön tapahtumiin, pelkkä levossa vietetty aika ei välttämättä kerro kovin hyvin levon laadusta.

Illan tekemistä voi myös kokeilla muuttaa ja seurata sen vaikutusta. Joillekin koirille pitkä tai vauhdikas iltalenkki sopii hyvin, kun taas toinen jää sen jälkeen pitkäksi aikaa aktiiviseksi. Sama koskee leikkiä, kouluttamista ja erilaisia aktivointitehtäviä. Yksittäistä kaikille koirille rauhoittavaa tekemistä ei ole, joten oman koiran käyttäytymistä ennen tekemistä ja sen jälkeen kannattaa havainnoida.

Jos koira on iltaisin toistuvasti hyvin levoton, ensimmäiseksi ei tarvitse lisätä uutta rauhoittumisharjoitusta. Muutaman päivän seuranta voi jo auttaa hahmottamaan, liittyykö levottomuus tiettyihin päiviin, tapahtumiin tai vuorokaudenaikoihin. Samalla voidaan löytää ne päivät ja tilanteet, joissa koira asettuu illalla helpommin lepäämään. Näiden erojen kautta voi päästä paremmin käsiksi siihen, mitkä asiat tukevat juuri kyseisen koiran rentoutumista.

Koira ei rauhoitu vieraassa paikassa

Kotona hyvin lepäävä koira voi olla kylässä, kahvilassa, treenihallissa tai muussa vieraassa ympäristössä jatkuvasti liikkeessä. Se saattaa seurata ihmisiä, tutkia tilaa, tarkkailla muita koiria tai ihmisiä ja reagoida tavallista herkemmin ääniin ja liikkeeseen. Uudessa ympäristössä on paljon sellaista tietoa, johon koiran huomio voi kiinnittyä, eikä rentoutuminen välttämättä onnistu samalla tavalla kuin tutussa paikassa.

Tilanteeseen vaikuttavat koiran aikaisemmat kokemukset ja se, kuinka turvalliseksi ja ennakoitavaksi se ympäristön kokee. Yhdelle koiralle treenihalli voi olla tuttu paikka, jossa se tietää mitä tapahtuu, kun taas toiselle sama ympäristö sisältää paljon seurattavaa. Myös odotukset voivat ylläpitää aktiivisuutta. Jos tiettyyn paikkaan saapuminen on aikaisemmin tarkoittanut harjoittelua, leikkiä tai palkkioita, koira voi jo ympäristöön tullessaan alkaa odottaa toimintaa.

Vieraassa paikassa rauhoittumista kannattaa helpottaa myös käytännön järjestelyillä. Etäisyys muihin koiriin ja ihmisiin, rauhallisempi paikka tilan reunalla, näkösuoja tai mahdollisuus poistua välillä häiriöttömämpään ympäristöön voivat vähentää seurattavien asioiden määrää. Joillekin koirille tuttu alusta tai peti voi helpottaa tilannetta, jos siihen liittyy aikaisempia kokemuksia levosta.

Harjoittelun vaikeustasossa kannattaa huomioida myös aika. Koiralta voidaan helposti odottaa tunnin harjoituksissa tai pitkällä kahvilakäynnillä enemmän kuin se kyseisessä ympäristössä vielä pystyy tekemään. Lyhyt onnistunut vierailu antaa mahdollisuuden kerätä kokemuksia ympäristöstä ilman, että koiran pitäisi heti pystyä viettämään siellä pitkiä aikoja leväten.

Rauhoittumista voi harjoitella ensin sellaisissa paikoissa, joissa koira pystyy jo olemaan melko rento, ja siirtyä vähitellen vaativampiin ympäristöihin. Samalla kannattaa seurata, alkaako koira ajan ja kokemusten myötä käyttää ympäristöä vähemmän aktiivisesti: väheneekö tarkkailu, pystyykö se asettumaan mukavaan asentoon ja viettämään pidempiä jaksoja ilman jatkuvaa kiinnostusta ympäristön tapahtumiin.

Tämä on erityisen tärkeää harrastuskoirilla. Kyky odottaa ja levätä harjoitusten välissä voi olla aivan yhtä olennainen osa harrastustaitoja kuin itse suorituksessa tarvittavat taidot.

Voiko koiran opettaa rauhoittumaan?

Koiralle voidaan opettaa monia käyttäytymisiä, jotka helpottavat rauhallista olemista. Se voi oppia menemään omalle alustalleen, makaamaan tietyssä paikassa, odottamaan vuoroaan tai pysymään levossa ympärillä tapahtuvista asioista huolimatta. Tällaisista taidoista on hyötyä esimerkiksi kotona, harrastuksissa, kahvilassa ja matkoilla.

Rauhallisen käyttäytymisen vahvistaminen toimii samojen oppimisen periaatteiden mukaisesti kuin muukin kouluttaminen. Kun tietystä käyttäytymisestä seuraa koiralle mieluisa palkkio, käyttäytymisen todennäköisyys kasvaa. Samalla koulutustilanteeseen syntyy kuitenkin myös odotus palkkiosta. Koira voi seurata kouluttajaa tarkasti ja odottaa, milloin palkkio tulee, vaikka se makaisi täysin liikkumatta.

Tämä on tärkeää huomioida silloin, kun harjoittelun tarkoituksena on lisätä rentoutta. Koira voi oppia nopeasti, millainen asento tai toiminta tuottaa palkkion, mutta ulospäin rauhallinen käyttäytyminen ei vielä kerro siitä, kuinka rento koira tilanteessa on. Jos koira seuraa ihmisen jokaista liikettä, reagoi palkkiokäden liikkeeseen tai odottaa jatkuvasti seuraavaa vahvistetta, harjoituksessa on edelleen paljon aktiivista tarkkaavaisuutta.

Palkkioiden käyttäminen ei silti estä rentoutumisen harjoittelua. Harjoituksen etenemistä kannattaa arvioida myös sen perusteella, mitä koira tekee palkkioiden välissä ja harjoituksen ulkopuolella. Vähitellen koiran huomio voi siirtyä pois kouluttajasta, lepo voi jatkua pidempään ilman ihmisen osallistumista ja koira voi alkaa hakeutua oma-aloitteisesti lepäämään.

Rentoutumisen kannalta merkityksellisiä ovat myös ne hetket, jolloin koiraa ei kouluteta lainkaan. Kun koiralla on turvallinen ja riittävän häiriötön ympäristö, sen tarpeet on huomioitu eikä se odota jatkuvasti ihmiseltä toimintaa, rento oleminen voi lisääntyä osaksi tavallista arkea. Opetettu rauhoittumistaito voi tämän jälkeen auttaa koiraa tilanteissa, joissa lepo ei muuten syntyisi yhtä helposti.

Rauhoittumisharjoittelulle on siis paikkansa. Sen rinnalla kannattaa seurata, lisääntyykö koiran oma-aloitteinen rento oleminen myös silloin, kun kukaan ei pyydä, ohjaa tai palkitse sitä.

Uni ja lepo osana koiran rauhoittumista

Koiran rauhoittumista tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomiota myös uneen. Koirat nukkuvat useita jaksoja vuorokauden aikana, ja unen määrä sekä ajoittuminen vaihtelevat iän, yksilön, ympäristön ja päivän tapahtumien mukaan. Pennut nukkuvat keskimäärin enemmän kuin aikuiset koirat, mutta suurta yksilöllistä vaihtelua esiintyy.

Pelkkä tuntimäärä ei kuitenkaan kerro koko kuvaa. Koira voi viettää paljon aikaa makuulla, mutta herätä jatkuvasti ääniin, ihmisten liikkeisiin tai muihin ympäristön tapahtumiin. Lepääminen, torkkuminen ja syvempi uni ovat koiran kannalta erilaisia tilanteita, joten rauhoittumisongelmaa selvittäessä kannattaa havainnoida myös sitä, saako koira nukkua riittävän pitkiä jaksoja häiriöttä.

Unen ja käyttäytymisen välillä on koirilla havaittu yhteyksiä. Esimerkiksi kotikoirien unta käsittelevässä tutkimuksessa omistajien raportoimat uniongelmat olivat yhteydessä useisiin käyttäytymisongelmiin. Tällaisista yhteyksistä ei kuitenkaan voida päätellä, aiheuttaako huono uni käyttäytymisongelmia, häiritsevätkö esimerkiksi stressi, kipu tai käyttäytymiseen liittyvät vaikeudet nukkumista vai vaikuttavatko molempiin samat taustatekijät.

Arjessa koiralle kannattaa järjestää mahdollisuus levätä paikassa, jossa lepo todella onnistuu. Joillekin koirille paras paikka on lähellä ihmisiä, toisille rauhallisempi huone. Useampi vaihtoehtoinen lepopaikka antaa koiralle mahdollisuuden valita esimerkiksi seuran, etäisyyden ja lämpötilan mukaan. Jos koira herää jatkuvasti kodin tapahtumiin, ympäristöä voidaan myös muuttaa niin, että kaikkea ei tarvitse kuulla tai nähdä.

Erityisesti äkillisesti muuttuneeseen uneen tai levottomuuteen kannattaa suhtautua myös mahdollisena terveyteen liittyvänä oireena. Kipu ja erilaiset sairaudet voivat muuttaa koiran nukkumista, asentojen vaihtamista ja kykyä asettua lepäämään. Jos aiemmin hyvin nukkunut koira alkaa vaellella öisin, vaihtaa jatkuvasti asentoa tai sen on selvästi vaikea löytää mukavaa lepoasentoa, asia kannattaa ottaa puheeksi eläinlääkärin kanssa.

Milloin koiran levottomuudesta kannattaa huolestua?

Levottomuus kuuluu ajoittain tavalliseen koiran elämään. Jännittävä päivä, vieraat, matkustaminen, tavallista vilkkaampi ympäristö tai muutokset arjessa voivat näkyä siinä, että koiran on tavallista vaikeampi asettua lepäämään. Huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti siihen, jos levottomuus alkaa uutena käyttäytymisenä, lisääntyy selvästi tai jatkuu pitkään ilman selvää yhteyttä ympäristön tapahtumiin.

Kipu ja fyysinen epämukavuus voivat näkyä hyvin monenlaisina käyttäytymisen muutoksina. Koira saattaa vaihtaa lepoasentoa tai -paikkaa tavallista useammin, nousta pian makuulle menemisen jälkeen, vaellella etenkin öisin tai vaikuttaa siltä, ettei se löydä mukavaa asentoa. Kivun yhteydessä voidaan nähdä myös muutoksia aktiivisuudessa, sosiaalisessa käyttäytymisessä, levossa ja unessa. Siksi uuden tai selvästi lisääntyneen levottomuuden taustalla oleva terveydellinen syy kannattaa sulkea pois.

Myös voimakas läähättäminen levossa, poikkeava ääntely, ruokahalun tai juomisen muutokset, liikkumisen vaikeutuminen, kosketusherkkyys tai muu samanaikainen käyttäytymisen muutos ovat syitä keskustella tilanteesta eläinlääkärin kanssa. Vanhemmalla koiralla yöaikainen vaeltelu, muuttunut unirytmi ja vaikeus asettua voivat liittyä myös ikääntymiseen ja kognitiivisiin muutoksiin.

Terveydentilan selvittäminen on tärkeää myös koulutuksen kannalta. Jos koiran on fyysisesti vaikea olla paikoillaan tai nukkua mukavasti, rauhoittumisen harjoitteleminen ei poista ongelman syytä. Kun mahdolliset terveydelliset tekijät on huomioitu, voidaan paremmin arvioida ympäristön, arjen, oppimisen ja koiran tunnetilan osuutta levottomuuteen.

Jos koira on aina ollut aktiivinen ja valpas mutta pystyy kuitenkin nukkumaan, palautumaan ja viettämään myös rentoja jaksoja, kyse voi puolestaan olla osittain yksilöllisestä temperamentista. Kaikilta koirilta ei tarvitse odottaa samanlaista rauhallisuutta. Olennaisempaa on seurata muutosta suhteessa koiran omaan tavalliseen käyttäytymiseen sekä sitä, vaikuttaako levottomuus sen uneen, hyvinvointiin tai tavalliseen arkeen.

Rauhoittuminen osaksi tavallista arkea

Rauhoittumisen edistymistä kannattaa seurata ennen kaikkea tavallisessa arjessa. Harjoituksessa koira voi oppia makaamaan pitkäänkin paikallaan, mutta arjen kannalta kiinnostavampaa on, mitä tapahtuu silloin, kun harjoitus päättyy. Palaako koira heti seuraamaan ihmistä ja odottamaan tekemistä vai pystyykö se jatkamaan omia puuhiaan ja myöhemmin asettumaan lepäämään?

Rentoutumisen lisääntyminen voi näkyä pieninä muutoksina. Koira jää nukkumaan, vaikka ihminen nousee sohvalta, eikä lähde automaattisesti mukaan jokaiseen huoneeseen. Se reagoi edelleen kiinnostaviin ääniin, mutta pystyy palaamaan niiden jälkeen lepoon. Se voi valita itse lepopaikkansa ja viettää siellä aikaa ilman, että ihminen ohjaa sitä. Myös uusissa ympäristöissä koiran jatkuva tarkkailu voi vähentyä kokemuksen karttuessa.

Edistymistä ei siksi tarvitse mitata sillä, kuinka kauan koira pysyy käskystä pedillä. Hyödyllisempää voi olla seurata esimerkiksi sitä, kuinka usein koira hakeutuu oma-aloitteisesti lepäämään, kuinka helposti se jatkaa lepoa pienen häiriön jälkeen ja kuinka paljon sen tarvitsee päivän aikana seurata ihmisen tekemisiä.

Jos koiraa on pitkään aktivoitu paljon tai se on tottunut siihen, että ihmisen kanssa ollessa tapahtuu jatkuvasti jotakin, muutos voi vaatia aikaa. Arkeen voidaan vähitellen rakentaa enemmän hetkiä, joissa koiralla on mahdollisuus valita itse tekemisensä eikä ihmisen huomio tarkoita automaattisesti harjoittelua, leikkiä tai muuta toimintaa. Samalla voidaan pitää huolta siitä, että koira saa edelleen riittävästi sille mielekästä liikuntaa, tutkimista, sosiaalista kanssakäymistä ja muuta lajille ja yksilölle tärkeää tekemistä.

Tavoitteena ei tarvitse olla mahdollisimman passiivinen koira. Hyvinvoiva koira saa olla innostunut, aktiivinen ja kiinnostunut ympäristöstään. Olennaista on, että aktiivisuuden rinnalle mahtuu myös lepoa ja että koira pystyy siirtymään tekemisestä takaisin tavalliseen olemiseen ilman, että ihmisen täytyy jatkuvasti järjestää rauhoittumista sen puolesta.

Koiran rauhoittuminen -verkkokurssi

Jos koirasi käy helposti ylikierroksilla, seuraa tekemisiäsi jatkuvasti tai sen on vaikea levätä kotona tai muualla, rauhoittumista kannattaa tarkastella koiran koko arjen kautta.

Koiran rauhoittuminen -verkkokurssilla lähdetään liikkeelle siitä, mikä ylläpitää juuri sinun koirasi valppautta ja millaisissa tilanteissa sen on jo mahdollista olla rento. Kurssilla rakennetaan rentoutta ja sen päälle taitoja, joiden avulla koiran on helpompi rauhoittua myös erilaisissa arjen tilanteissa.

Kurssiin kuuluu keskustelutuki, joten voit kysyä neuvoa myös oman koirasi tilanteeseen.

Tutustu Koiran rauhoittuminen -verkkokurssiin >>

Usein kysyttyä koiran rauhoittumisesta

Lue lisää

Koiran murrosikä – miten siitä selviää

Koiran demonikohtaukset lenkillä

Koira seuraa kotona joka paikkaan

Reaktiivinen koira

Lähteet

Kinsman, R., Owczarczak-Garstecka, S., Casey, R., Knowles, T., Tasker, S., Woodward, J., Da Costa, R. & Murray, J. (2020). Sleep Duration and Behaviours: A Descriptive Analysis of a Cohort of Dogs up to 12 Months of Age. Animals, 10(7), 1172.

Mondino, A., Delucchi, L., Moeser, A. & Cerdá-González, S. (2021). Sleep Disorders in Dogs: A Pathophysiological and Clinical Review. Topics in Companion Animal Medicine, 43, 100516.

Camps, T., Amat, M. & Manteca, X. (2019). A Review of Medical Conditions and Behavioral Problems in Dogs and Cats. Animals, 9(12), 1133.

Epstein, M. E. et al. (2015). 2015 AAHA/AAFP Pain Management Guidelines for Dogs and Cats. Journal of the American Animal Hospital Association, 51(2), 67–84.