Murrosikäinen koira ei tottele – unohtiko koira kaiken oppimansa?

Murrosikäisen koiran kanssa voi tulla vaihe, jossa aiemmin hyvin sujuneet asiat tuntuvat yhtäkkiä katoavan. Luoksetulo ei enää toimi kuten ennen, hihnassa kulkeminen vaikeutuu, koira ei malta kuunnella tuttuja vihjeitä ja ympäristö tuntuu kiinnostavan sitä enemmän kuin ihminen.

Muutos voi olla yllättävä. Vielä muutama kuukausi sitten pentu seurasi ihmistä mielellään ja reagoi nopeasti tuttuihin pyyntöihin. Nyt sama koira saattaa jäädä tutkimaan hajua, katsella toista koiraa tai jatkaa matkaansa aivan kuin se ei olisi kuullutkaan.

Tämä tulkitaan helposti uhmaksi tai rajojen kokeilemiseksi. Usein hyödyllisempää on kuitenkin tarkastella sitä, millaisessa tilanteessa koiran pitäisi käyttää oppimaansa taitoa ja mikä muu siinä hetkessä kilpailee sen käyttäytymisestä.

Koiran aikaisemmin oppima taito ei välttämättä ole kadonnut mihinkään. Sen käyttäminen voi vain olla paljon vaikeampaa tilanteessa, jossa ympäristö on nuorelle koiralle aiempaa merkityksellisempi.

Unohtiko murrosikäinen koira kaiken oppimansa?

Oppiminen ei tarkoita sitä, että kerran opittu käyttäytyminen toteutuisi automaattisesti kaikkialla. Koira oppii aina tietyssä tilanteessa, ja ympäristön muuttuminen voi vaikuttaa voimakkaasti siihen, kuinka helposti opittu käyttäytyminen tulee esiin.

Jos pentu on harjoitellut luoksetuloa kotona ja rauhallisilla lenkeillä, se voi osata tehtävän näissä olosuhteissa erittäin hyvin. Se ei vielä tarkoita, että sama taito olisi yhtä vahva silloin, kun nuori koira huomaa metsässä riistan hajun tai näkee kiinnostavan koiran.

Murrosiässä ero voi tulla näkyväksi juuri siksi, että koiran suhde ympäristöön muuttuu. Hajut, muut koirat, liikkuminen ja ympäristön tutkiminen voivat olla sille hyvin merkityksellisiä. Silloin tutun vihjeen kanssa kilpailee jotakin aivan muuta kuin pentuna olohuoneessa.

Tämän vuoksi “kyllä se tämän osaa” voi joskus johtaa harjoittelua harhaan. Koira voi hyvinkin osata käyttäytymisen tietyissä tilanteissa, mutta taitoa ei ole vielä harjoiteltu riittävän monenlaisissa olosuhteissa.

Kokeileeko murrosikäinen koira rajojaan?

Murrosikäisestä koirasta puhutaan usein kuin ihmisteinistä: koira kokeilee rajojaan, haastaa omistajaa tai tarkistaa, tarvitseeko sääntöjä enää noudattaa. Tällainen tulkinta antaa käyttäytymiselle helposti enemmän tarkoituksellisuutta kuin tutkimusnäyttö edellyttää.

Asherin ym. (2020) tutkimus on tässä erityisen kiinnostava. Tutkimuksessa koirien reagointi oman hoitajansa istumisvihjeeseen heikkeni nuoruusvaiheessa, mutta samanlaista muutosta ei nähty vieraan ihmisen antamaan vihjeeseen. Tutkijat vertasivat ilmiötä muiden nisäkkäiden nuoruusvaiheessa havaittuihin muutoksiin sosiaalisissa suhteissa.

Tutkimuksesta ei kuitenkaan voida päätellä, että koirat olisivat tarkoituksellisesti päättäneet olla tottelematta omistajiaan. Vielä vähemmän se osoittaa, että murrosikäinen koira tarvitsisi tämän vuoksi tiukempia rajoja tai voimakkaampaa kontrollia.

Arjessa on yleensä hyödyllisempää selvittää, missä tilanteissa käyttäytyminen muuttuu. Jos koira reagoi vihjeeseen keittiössä mutta ei koirapuiston vieressä, ongelma tuskin on siinä, ettei koira enää tietäisi mitä vihje tarkoittaa. Ympäristön merkitys on vain aivan erilainen.

Ympäristö kilpailee ihmisen kanssa

Nuorelle koiralle maailma voi olla täynnä asioita, joiden tutkiminen on itsessään palkitsevaa. Hajut, toiset koirat, eläinten jäljet ja mahdollisuus päästä tiettyyn paikkaan voivat ohjata käyttäytymistä erittäin tehokkaasti.

Tätä ei tarvitse nähdä ihmisen ja ympäristön välisenä kilpailuna, joka ihmisen pitäisi voittaa. Ympäristön kiinnostavuutta voidaan käyttää myös koulutuksessa hyväksi.

Jos koira haluaa päästä tutkimaan hajua, hajulle pääseminen voi olla palkkio yhteistyöstä. Jos koira haluaa jatkaa tiettyyn suuntaan, mahdollisuus jatkaa matkaa voi vahvistaa haluttua käyttäytymistä. Palkkion ei siis aina tarvitse tulla ihmisen taskusta.

Tämä muuttaa harjoittelua olennaisesti. Sen sijaan, että nuorta koiraa yritetään jatkuvasti saada irrottautumaan ympäristöstä, sille voidaan opettaa, että myös ihmisen kanssa toimiminen voi avata pääsyn ympäristön kiinnostaviin asioihin.

Miksi luoksetulo heikkenee murrosiässä?

Luoksetulo on hyvä esimerkki taidosta, joka voi näyttää katoavan murrosiässä. Pentuna koira on saattanut seurata ihmistä mielellään ja tulla kutsusta nopeasti. Nuoren koiran kanssa sama kutsu voi yhtäkkiä hävitä hajujen, toisten koirien tai muun ympäristön keskelle.

Tämä ei välttämättä tarkoita, että koira olisi unohtanut luoksetulon. Tilanne, jossa sen pitäisi tulla kutsusta, on voinut muuttua paljon vaikeammaksi. Mitä kiinnostavampaa tekemistä koiralla on juuri sillä hetkellä, sitä arvokkaampi vaihtoehto ihmisen luo tulemisen täytyy olla.

Luoksetulossa kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, mitä kutsusta seuraa. Jos ihmisen luo tuleminen tarkoittaa nuorelle koiralle toistuvasti hihnaan joutumista ja kiinnostavan toiminnan loppumista, ympäristöön jääminen ja ihmisen luo tuleminen asettuvat helposti vastakkain. Sen sijaan koira voidaan usein kutsua luo, palkita ja vapauttaa takaisin tutkimaan ympäristöä. Näin luoksetulo ei aina ennusta hauskan loppumista.

Murrosikä onkin hyvä vaihe vahvistaa luoksetuloa uudelleen erilaisissa ympäristöissä ja käyttää tarvittaessa pitkää liinaa. Harjoittelussa vaikeustasoa voidaan nostaa vähitellen sen sijaan, että jo hyvin voimakkaasti motivoitunutta koiraa kutsutaan tilanteessa, jossa onnistumisen mahdollisuus on pieni.

Jos nuori koira alkaa myös lähteä hajujen, riistan tai muiden koirien perään, aihetta kannattaa tarkastella laajemmin kuin tottelemattomuutena. Murrosikäisen koiran karkailusta ja luoksetulosta voidaan linkittää tästä omaan artikkeliin.

Miksi murrosikäinen koira ei kuuntele lenkillä?

Lenkki on koiralle huomattavasti vaativampi oppimisympäristö kuin koti. Siellä tapahtuu jatkuvasti jotakin: hajuja ilmestyy ja katoaa, ihmiset ja koirat liikkuvat, ympäristö vaihtuu ja koira tekee jatkuvasti valintoja siitä, mihin se suuntaa huomionsa ja toimintansa.

Siksi kotona hyvin toimiva vihje voi lenkillä näyttää katoavan kokonaan. Koira saattaa osata pysähtyä, tulla luo tai kulkea ihmisen mukana rauhallisessa ympäristössä, mutta saman käyttäytymisen tuottaminen voi olla paljon vaikeampaa silloin, kun huomio on jo voimakkaasti kiinnittynyt johonkin muuhun.

Tällaisessa tilanteessa vihjeen toistaminen yhä uudelleen ei välttämättä auta. Jos koira ei pysty siinä tilanteessa vastaamaan tuttuun vihjeeseen, harjoituksen vaikeustaso voi yksinkertaisesti olla liian suuri. Etäisyyden lisääminen, tilanteesta poistuminen tai helpomman hetken odottaminen voi olla parempi ratkaisu kuin vaatimuksen lisääminen.

Lenkillä kannattaa myös miettiä, mistä asioista koira itse pitää. Haistelu, ympäristön tutkiminen, tietyn reitin valitseminen tai kiinnostavan kohteen luo pääseminen voivat toimia palkkioina. Kun koira huomaa, että vuorovaikutus ihmisen kanssa ei jatkuvasti keskeytä sen omia tavoitteita vaan voi myös auttaa saavuttamaan niitä, yhteistyölle syntyy aivan erilainen pohja.

Mitä tehdä, kun murrosikäinen koira ei tottele?

Ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa, toimiiko pyydetty käyttäytyminen edelleen helpommassa tilanteessa. Jos koira tulee kutsusta kotona tai rauhallisella pihalla mutta ei metsässä kiinnostavan hajun ääreltä, taito ei todennäköisesti ole kadonnut. Harjoittelun vaikeustaso on vain muuttunut.

Seuraavaksi voidaan rakentaa väliaskelia. Taitoa harjoitellaan vähitellen erilaisissa ympäristöissä ja häiriöiden lähellä niin, että koiralla on edelleen hyvät mahdollisuudet onnistua. Jos harjoittelu onnistuu vain silloin, kun ympärillä ei tapahdu mitään, seuraava askel ei ole kaikkein vaikein mahdollinen tilanne vaan hieman edellistä haastavampi.

Palkkioita kannattaa samalla tarkastella koiran näkökulmasta. Nuorelle koiralle ympäristö voi tarjota erittäin voimakkaita palkkioita, eikä tuttu nappula välttämättä kilpaile niiden kanssa kovin hyvin. Palkkioksi voidaan ruuan ja leikin lisäksi käyttää myös sitä, mitä koira oli jo tekemässä: hajulle palaamista, tutkimisen jatkamista tai liikkumista haluttuun suuntaan.

Myös vihjeiden määrällä on merkitystä. Jos koiralle annetaan jatkuvasti pyyntöjä, joihin se ei reagoi, vihjeitä tulee helposti käytettyä tilanteissa, joissa niillä ei ole koiralle juuri merkitystä. Harvempi, harkitusti annettu vihje tilanteessa, jossa koira pystyy siihen vastaamaan, antaa paremmat lähtökohdat harjoittelulle.

Murrosikäisen koiran kanssa voi siis olla tarpeen hetkeksi helpottaa harjoittelua. Se ei tarkoita palaamista lähtöruutuun. Aiemmin opittuja taitoja vahvistetaan uudessa kehitysvaiheessa ja ympäristöissä, jotka ovat koiralle nyt eri tavalla merkityksellisiä.

Murrosikä ei tarkoita, että koira tarvitsee enemmän kontrollia

Kun nuori koira lakkaa vastaamasta tuttuihin vihjeisiin, ihmisen ensimmäinen reaktio voi olla lisätä sääntöjä ja vaatia niiden noudattamista aiempaa tarkemmin. Jos ongelman taustalla on kuitenkin harjoituksen vaikeustaso, ympäristön suuri merkitys tai palkkioiden muuttunut arvo, kontrollin lisääminen ei ratkaise näitä asioita.

Nuori koira tarvitsee edelleen selkeitä ja ennakoitavia toimintatapoja. Niiden rinnalla se tarvitsee mahdollisuuksia tehdä valintoja, tutkia ympäristöään ja toteuttaa sille merkityksellistä käyttäytymistä. Näitä asioita ei tarvitse nähdä koulutuksen vastakohtana, vaan niitä voidaan käyttää osana yhteistyötä.

Tavoitteena ei lopulta ole koira, joka jättää ympäristön huomiotta ja odottaa jatkuvasti ihmiseltä ohjeita. Arjessa toimiva taito on pikemminkin se, että koira pystyy kiinnostumaan ympäristöstään ja palaamaan tarvittaessa vuoropuheluun ihmisen kanssa.

Entä jos koira tietää kyllä, mitä siltä pyydetään?

Murrosikäisen koiran kanssa tulee helposti vastaan ajatus: kyllä se osaa tämän, se vain päättää olla tekemättä. Ajatus on ymmärrettävä, koska koira saattaa toteuttaa saman vihjeen nopeasti yhdessä tilanteessa ja hetkeä myöhemmin näyttää jättävän sen kokonaan huomiotta.

Koiran näkökulmasta tilanteet eivät kuitenkaan välttämättä ole samanlaisia. Se, että koira osaa tulla kutsusta keittiössä, kertoo ennen kaikkea siitä, että luoksetulo toimii siinä ympäristössä ja niissä olosuhteissa. Metsässä kiinnostavan hajun äärellä käyttäytymiseen vaikuttavat samalla aivan erilaiset asiat.

Koulutuksessa onkin hyödyllistä erottaa toisistaan se, ymmärtääkö koira vihjeen, ja se, kuinka todennäköisesti se toteuttaa siihen liittyvän käyttäytymisen juuri tässä tilanteessa. Koira voi aivan hyvin tunnistaa tutun vihjeen ja silti jatkaa muuta toimintaa, jos sillä hetkellä jokin muu käyttäytyminen on sille voimakkaasti motivoivaa.

Tämä ei tarkoita, etteikö koira tekisi valintoja. Päinvastoin: käyttäytyminen on jatkuvaa valintaa erilaisten mahdollisten toimintojen välillä. Nuori koira voi jatkaa hajun tutkimista sen sijaan, että tulee ihmisen luo. Tämän kuvaaminen uhmaksi ei kuitenkaan vielä selitä, miksi juuri hajun tutkiminen voitti siinä tilanteessa.

Harjoittelun kannalta tämä ero on tärkeä. Jos oletamme koiran osaavan asian täydellisesti ja tulkitsemme epäonnistumisen haluttomuudeksi totella, ratkaisuksi tulee helposti vaatimuksen lisääminen. Jos sen sijaan tarkastelemme käyttäytymistä tilanteen, motivaation ja aikaisempien seurausten kautta, voimme muuttaa harjoittelua.

Osaaminen ei ole sama asia kuin varma suoritus

Koiran oppima käyttäytyminen ei muutu yhden onnistuneen harjoituksen jälkeen taidoksi, joka toimii automaattisesti kaikissa ympäristöissä. Käyttäytymisen yleistymistä täytyy harjoitella. Myös häiriöiden voimakkuus, etäisyys, koiran vireystila ja tilanteessa tarjolla olevat muut mahdollisuudet vaikuttavat siihen, kuinka helposti käyttäytyminen toteutuu.

Siksi tutun taidon hetkellinen katoaminen kannattaa nähdä myös informaationa. Jos koira reagoi vihjeeseen viidenkymmenen metrin päässä toisesta koirasta mutta ei kymmenen metrin päässä, se kertoo jotakin harjoittelun tämänhetkisestä vaikeustasosta. Jos luoksetulo toimii tavallisella polulla mutta ei riistan hajun kohdalla, nämä eivät vielä ole koiralle saman vaikeustason tehtäviä.

Tällainen ajattelu tekee harjoittelusta huomattavasti tarkempaa. Sen sijaan, että arvioisimme koiraa sen perusteella, totteleeko se vai ei, voimme tarkastella, missä olosuhteissa taito toimii ja missä kohdassa se alkaa hajota. Siitä löytyy samalla seuraava harjoittelun askel.

Vihje ei ole käsky, joka ohittaa kaiken muun

Ihmisen antamalla vihjeellä on koiralle merkitys sen oppimishistorian perusteella. Jos luoksetulovihjettä on seurannut paljon hyviä asioita, koiran luo tuleminen voi olla hyvin todennäköistä. Jos vihje puolestaan annetaan toistuvasti tilanteissa, joissa koira ei reagoi siihen, tai luoksetulosta seuraa aina kiinnostavan toiminnan loppuminen, tilanne voi kehittyä toiseen suuntaan.

Tämän vuoksi nuoren koiran kanssa kannattaa suojella tärkeitä vihjeitä. Luoksetuloa ei tarvitse testata nähdäkseen, totteleeko koira. Jos onnistuminen näyttää epätodennäköiseltä, koiraa voidaan auttaa muulla tavalla ja varsinainen harjoitus tehdä helpommassa tilanteessa.

Samalla kannattaa rakentaa vihjeistä koiralle kannattavia. Luoksetulo voi johtaa palkkion jälkeen takaisin hajulle, ihmisen luo hakeutuminen voi avata mahdollisuuden jatkaa matkaa ja yhteydenotto voi johtaa koiran toivomaan toimintaan. Näin yhteistyö ihmisen kanssa ei tarkoita jatkuvasti luopumista kaikesta siitä, mistä koira ympäristössä pitää.

Murrosikäisen koiran kanssa ei tarvitse todistaa, kuka päättää

Nuoren koiran lisääntynyt kiinnostus ympäristöön voi helposti synnyttää vastakkainasettelun. Koira haluaa hajulle, ihminen haluaa jatkaa matkaa. Koira haluaa toisen koiran luo, ihminen pyytää kontaktia. Koira haluaa juosta, ihminen kutsuu luokse.

Kaikkia koiran toiveita ei tietenkään voida toteuttaa, eikä turvallisuudesta tarvitse neuvotella. Suuri osa arkisista tilanteista ei kuitenkaan vaadi sitä, että ihmisen ja koiran tavoitteista vain toinen voi toteutua. Koira voi tulla kutsusta ja päästä sen jälkeen takaisin tutkimaan. Se voi ottaa yhteyttä ihmiseen ja saada luvan jatkaa haluamaansa suuntaan.

Tällaisissa tilanteissa koulutuksesta tulee vuoropuhelua. Ihminen vaikuttaa koiran käyttäytymiseen, mutta samalla koiran omat tavoitteet otetaan vakavasti ja niitä voidaan käyttää palkkioina. Murrosikäisen koiran kasvava kiinnostus ympäristöön ei silloin ole asia, joka pitäisi kouluttaa pois, vaan osa sitä maailmaa, jossa nuoren koiran kanssa opetellaan toimimaan yhdessä.

Meneekö murrosiän ”tottelemattomuus” ohi?

Nuoren koiran käyttäytyminen muuttuu sen varttuessa, mutta kaikkea ei kannata jättää aikuistumisen varaan. Murrosikä tarjoaa hyvän mahdollisuuden vahvistaa pentuna opittuja taitoja uusissa ympäristöissä ja rakentaa niistä oikeasti arjessa toimivia.

Jos jokin taito heikkenee, harjoittelua voidaan hetkeksi helpottaa ja onnistumisia vahvistaa uudelleen. Samalla kannattaa tarkastella palkkioita: ovatko ne tässä vaiheessa ja tässä ympäristössä koiralle oikeasti merkityksellisiä? Nuorelle koiralle pääsy hajuille, liikkumaan tai tutkimaan voi olla huomattavasti arvokkaampi seuraus kuin se, mitä ihminen on tottunut tarjoamaan palkkioksi.

Aikuistuminen voi tehdä monista tilanteista helpompia, mutta vielä tärkeämpää on se oppimishistoria, joka koiralle nuoruuden aikana rakentuu. Murrosikäisen kanssa ei siis tarvitse vain odottaa vaikean vaiheen loppumista. Sen kanssa voidaan harjoitella juuri niitä taitoja, joita aikuinen koira myöhemmin tarvitsee.

Usein kysyttyä murrosikäisen koiran tottelemattomuudesta

Lähteet

Asher, L., England, G. C. W., Sommerville, R. & Harvey, N. D. (2020). Teenage dogs? Evidence for adolescent-phase conflict behaviour and an association between attachment to humans and pubertal timing in the domestic dog. Biology Letters, 16(5), 20200097.

Bouton, M. E. (2004). Contexts and behavioral processes in extinction. Learning & Memory, 11(5), 485–494.

Lue myös

Tähän tekisin neljä sisäistä linkkiä:

• Koiran murrosikä – mitä nuorelle koiralle tapahtuu ja kuinka kauan murrosikä kestää?
• Koiran murrosikä ja aggressiivisuus – jos käyttäytymisen muutokseen liittyy murinaa, uhkaamista tai puremista.
• Murrosikäinen koira puree ja näykkii – jos nuori koira tarttuu käsiin, vaatteisiin tai hihnaan.

Haluatko ymmärtää, mitä murrosikäisen koiran käyttäytymisen taustalla tapahtuu?

Murrosikäinen koira voi tuntua hetkittäin aivan erilaiselta kuin vielä muutamaa kuukautta aikaisemmin. Ympäristö kiinnostaa enemmän, tutut taidot eivät aina toimi ja koiran motivaatio voi muuttua.

Murrosikäinen koira -verkkokurssilla opit tarkastelemaan nuoren koiran käyttäytymistä uhman ja tottelemattomuuden sijaan motivaation, oppimisen ja kehitysvaiheen kautta. Saat käytännön keinoja harjoittelun vaikeustason säätämiseen, yhteistyön vahvistamiseen ja murrosiän tavallisiin arjen haasteisiin.

→ Tutustu Murrosikäinen koira -verkkokurssiin