Harrastuskoiran luoksepäästävyys – miten valmistaa koira vieraan ihmisen käsittelyyn?

Monessa koiraharrastuksessa tulee vastaan tilanteita, joissa vieraan ihmisen täytyy lähestyä tai käsitellä koiraa. Näyttelytuomari tutkii koiraa, agilityssa tai rally-tokossa koira voidaan joutua mittaamaan ja erilaisissa kokeissa koiran suhtautumista vieraaseen ihmiseen voidaan arvioida. Tilanne voi näyttää ihmisestä yksinkertaiselta, mutta koiran näkökulmasta vieraan ihmisen lähestyminen ja kosketus eivät välttämättä ole helppoja asioita.

Luoksepäästävyys muodostuu usein ongelmaksi vasta silloin, kun koira väistää käsittelyä, jähmettyy, murisee, haukkuu tai yrittää näykkäistä. Silloin huomio kiinnittyy helposti siihen, miten koira saadaan hyväksymään käsittely.

Tärkeämpi kysymys olisi esittää jo paljon aikaisemmin:

Onko koira todella valmis siihen käsittelyyn, jota siltä harrastuksessa odotetaan?

Koirat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin hyvin eri tavoin. Yksi hakeutuu mielellään vieraan ihmisen luo, toinen suhtautuu neutraalisti ja kolmas tarvitsee enemmän etäisyyttä. Myös koiran aikaisemmat kokemukset, ympäristö ja itse käsittelyn tapa vaikuttavat siihen, miten se tilanteen kokee.

Siksi luoksepäästävyyttä ei kannata ajatella vain ominaisuutena, joka koiralla joko on tai ei ole. Harrastuksessa tarvittava käsittely on tilanne, johon koiraa voidaan valmistaa ja jonka vaikeustaso pitäisi sovittaa koiran todelliseen osaamiseen.

Tämä on tärkeää myös turvallisuuden kannalta. Jos koiran epämukavuutta ei tunnisteta tai sen osaamistaso arvioidaan liian korkeaksi, koira voi joutua tilanteeseen, jossa sen keinot selviytyä vähenevät. Murina, väistäminen tai muu käsittelyn välttäminen eivät silloin ole vain “luoksepäästävyysongelma”, vaan tärkeää tietoa siitä, miten koira tilanteen kokee.

Mitä luoksepäästävyystilanteessa oikeastaan vaaditaan koiralta?

Luoksepäästävyydestä puhutaan helposti yhtenä taitona, vaikka eri harrastuksissa koiralta voidaan odottaa hyvin erilaisia asioita. Vieras ihminen voi vain lähestyä koiraa, seistä sen lähellä, koskettaa sitä tai käsitellä sitä tarkemmin. Näyttelyssä tuomari voi tutkia koiran hampaita ja rakennetta, kun taas toisessa lajissa käsittely voi olla lyhyt ja melko kaavamainen.

Siksi harjoittelun lähtökohdaksi kannattaa ottaa juuri se tilanne, johon koiraa ollaan valmistamassa. Koiran ei tarvitse muuttua yleisesti kaikkien vieraiden ihmisten käsittelystä pitäväksi, jos harrastuksessa tarvitaan paljon rajatumpaa taitoa.

Samalla kannattaa erottaa toisistaan se, että koira pystyy olemaan tilanteessa, ja se, että tilanne on sille aidosti helppo. Koira voi esimerkiksi pysyä paikallaan käsittelyn ajan mutta olla jäykkä, kääntää päätään pois, yrittää väistää kosketusta tai muuttua käsittelyn edetessä yhä levottomammaksi.

Pelkkä suorituksen onnistuminen ei siis aina kerro koko totuutta koiran osaamisesta.

Luoksepäästävyysongelma voi ilmetä eri tavoin

Vieraan ihmisen lähestyminen tai koskettaminen voi herättää eri koirissa hyvin erilaisia reaktioita. Yksi perääntyy, toinen jähmettyy ja kolmas yrittää aktiivisesti saada ihmisen kauemmas esimerkiksi haukkumalla tai murisemalla.

Koiran epämukavuus ei myöskään aina näytä dramaattiselta. Koira voi esimerkiksi:

• kääntää päätään tai kehoaan poispäin
• väistää lähestyvää kättä
• madaltaa asentoaan
• jähmettyä paikalleen
• muuttua levottomaksi tai alkaa häslätä
• pyrkiä pois tilanteesta
• haukkua tai murista
• näykkäistä tai yrittää purra.

Toiselle koiralle ongelma voi olla lähes päinvastainen. Vieras ihminen on niin kiinnostava, että koira ryntää tervehtimään, hyppii tai sen on vaikea pysyä käsiteltävänä. Ulospäin molemmissa tapauksissa voidaan nähdä koira, joka ei pysy toivotulla tavalla paikallaan, mutta harjoittelun lähtökohdat ovat aivan erilaiset.

Siksi käyttäytymisen nimeäminen “luoksepäästävyysongelmaksi” ei vielä kerro, mitä koiran kanssa pitäisi tehdä.

Pelko ja epävarmuus käsittelytilanteessa

Jos koiraa jännittää vieraan ihmisen lähestyminen, tilanne voi vaikeutua vaihe vaiheelta. Ihmisen lähestyminen, kumartuminen koiran päälle, käden ojentaminen ja varsinainen kosketus ovat koiran näkökulmasta eri asioita. Koira voi selviytyä yhdestä mutta kokea seuraavan jo liian vaikeaksi.

Myös ympäristöllä on merkitystä. Kotona tutun harjoittelukumppanin kosketuksen hyväksyvä koira ei välttämättä ole vielä valmis siihen, että vieras tuomari tekee saman kilpailupaikalla muiden koirien ja ihmisten keskellä.

Tämän vuoksi luoksepäästävyyttä ei kannata arvioida vain kysymällä, “antaako koira koskea itseensä?” Parempia kysymyksiä ovat esimerkiksi: missä ympäristössä, kenen kosketuksesta, millaisesta lähestymisestä ja millaisessa koiran tunnetilassa?

Kun koira rakastaa vieraita ihmisiä

Kaikki luoksepäästävyyden haasteet eivät liity vieraan ihmisen välttelyyn. Hyvin sosiaaliselle koiralle ihmisen lähestyminen voi olla niin odotettu tapahtuma, että itse käsittelytilanteessa pysyminen muuttuu vaikeaksi.

Koira voi pyrkiä tervehtimään, hypätä ihmistä vasten, kiemurrella käsittelyssä tai kiihtyä jo nähdessään lähestyvän henkilön. Tällöin tavoitteena ei ole tehdä ihmisestä koiralle vähemmän mieluisaa, vaan rakentaa koiralle valmiuksia toimia tilanteessa myös silloin, kun se on hyvin innostunut.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi saman näköistä ongelmaa ei kannata harjoitella samalla tavalla kaikille koirille. Ihmistä välttelevä koira tarvitsee tilanteessa aivan erilaista tukea kuin koira, joka haluaisi päästä ihmisen luo mahdollisimman nopeasti.

Koiran käyttäytyminen kannattaa ottaa vakavasti jo ennen murinaa

Luoksepäästävyystilanteen turvallisuuden kannalta tärkeää on huomata koiran pienemmätkin yritykset vaikuttaa tilanteeseen. Pureminen tai näykkäiseminen ei välttämättä ole ensimmäinen merkki siitä, että käsittely on koiralle vaikeaa.

Jos koira toistuvasti väistää kättä, kääntyy pois tai yrittää poistua tilanteesta, tätä tietoa kannattaa hyödyntää harjoittelussa. Tavoitteena ei ole selvittää, kuinka paljon käsittelyä koira kestää, vaan rakentaa sen valmiuksia ennen kuin tilanne muuttuu sille liian vaikeaksi.

Myös murina on tärkeää informaatiota. Jos koira murisee käsittelytilanteessa, olennaista ei ole saada varoitusta pois, vaan selvittää, mikä tilanteessa sai koiran tarvitsemaan sitä.

Luoksepäästävyys on taito, johon koiraa kannattaa valmistaa

Harrastuksissa tarvittavaa luoksepäästävyyttä ei kannata jättää sen varaan, että koira vain tottuu vieraisiin ihmisiin tai että käsittely onnistuu kilpailutilanteessa samalla tavalla kuin kotona. Jos lajissa tiedetään etukäteen, millaista lähestymistä ja käsittelyä koira kohtaa, siihen voidaan myös valmistautua.

Harjoittelussa kannattaa edetä koiran lähtökohdista. Vieraan ihmisen lähestyminen, kosketus, tutkiminen ja mahdollinen paikallaan pysyminen voidaan nähdä erillisinä osina sen sijaan, että koiran odotetaan selviytyvän heti koko tilanteesta.

Samalla harjoittelusta saadaan tärkeää tietoa. Missä vaiheessa koira alkaa jännittää? Onko lähestyminen vaikeampaa kuin kosketus? Vaikuttaako ihmisen asento tai liikkuminen? Entä muuttuuko koiran suhtautuminen, kun ympärillä on muita koiria tai muuten enemmän tapahtumia?

Tavoitteena on rakentaa koiralle riittävä osaaminen juuri siihen tilanteeseen, jonka se harrastuksessaan kohtaa, eikä opettaa sitä hyväksymään mitä tahansa käsittelyä keneltä tahansa.

Harjoitustilanne ja kilpailutilanne eivät ole sama asia

Luoksepäästävyys voi sujua harjoituksissa hyvin, mutta vaikeutua kokeessa, kilpailussa tai näyttelyssä. Tämä ei välttämättä tarkoita, että koira olisi unohtanut oppimansa.

Kilpailupäivään voi liittyä paljon sellaista, mitä yksittäisessä käsittelyharjoituksessa ei ole: matkustaminen, odottaminen, vieras ympäristö, paljon koiria ja ihmisiä, oma tai koiran kiihtyminen sekä poikkeava päivärytmi. Itse käsittely tapahtuu tämän kokonaisuuden keskellä.

Siksi luoksepäästävyyttä kannattaa tarkastella osana harrastuskoiran kokonaisvaltaista toimintakykyä. Koira voi osata käsittelytilanteen teknisesti, mutta sen kyky selviytyä siitä voi muuttua ympäristön ja muun kuormituksen mukana.

Harjoittelun edetessä onkin tärkeää arvioida paitsi sitä, onnistuuko käsittely, myös kuinka helposti se onnistuu koiralta.

Oma arvio koiran osaamisesta voi joskus pettää

Tämä on luoksepäästävyyden ehkä tärkeimpiä kysymyksiä. Kun käsittely on onnistunut monta kertaa, on ymmärrettävää ajatella, että koira osaa asian. Todellisessa koe- tai kilpailutilanteessa olosuhteet voivat kuitenkin olla erilaiset kuin harjoituksissa.

Lisäksi ihminen voi tulkita koiran paikallaan pysymisen merkiksi siitä, että kaikki on hyvin. Koira saattaa kuitenkin olla hyvin jännittynyt tai selviytyä tilanteesta vain juuri ja juuri.

Siksi koiran valmiutta kannattaa arvioida mieluummin hieman liian kriittisesti kuin kokeilla, kestääkö se vielä tämänkin. Erityisesti silloin, jos koira on aikaisemmin väistänyt käsittelyä, jähmettynyt, murissut tai yrittänyt saada ihmistä kauemmas, seuraavan tilanteen vaikeustasoa kannattaa harkita tarkkaan.

Luoksepäästävyys on myös turvallisuuskysymys

Käsittelytilanteiden harjoittelu ei ole tärkeää vain kilpailusuorituksen vuoksi. Se liittyy myös koiran, ohjaajan ja koiraa käsittelevän ihmisen turvallisuuteen.

Koiratapahtumissa syntyy tilanteita, joissa koira kokee vieraan ihmisen lähestymisen tai käsittelyn liian vaikeaksi. Pureminen voi näyttää ulkopuolisesta äkilliseltä, vaikka koiran näkökulmasta tilannetta olisi edeltänyt useita merkkejä epämukavuudesta.

Siksi vastuu ei voi olla vain sillä hetkellä koiralla: “sen pitäisi antaa tuomarin koskea”. Harrastukseen valmistautumiseen kuuluu myös sen arvioiminen, onko juuri tämä koira juuri nyt valmis siihen, mitä tilanteessa tullaan siltä edellyttämään.

Jos vastaus ei vielä ole kyllä, kyse ei ole epäonnistumisesta. Se kertoo siitä, mitä koiran kanssa kannattaa harjoitella ennen kuin samaa taitoa pyydetään vaikeammassa ympäristössä.

Luoksepäästävyyden hyvä tavoite ei ole koira, joka sietää käsittelyn hinnalla millä hyvänsä, vaan koira, joka on valmisteltu tilanteeseen niin hyvin, ettei sen tarvitse puolustautua käsittelyltä.

Miten luoksepäästävyyttä kannattaa lähestyä?

Luoksepäästävyyden harjoittelussa olennaista on, että koira saa kokemuksia, joissa käsittelytilanne pysyy sille riittävän helppona. Jos koira joutuu toistuvasti tilanteisiin, joissa se väistää, jähmettyy, yrittää poistua tai puolustautuu, pelkkä tilanteiden toistaminen ei tee siitä automaattisesti varmempaa käsiteltävää.

Harjoittelun lähtökohtana kannattaa selvittää ainakin, mikä osa tilanteesta on juuri tälle koiralle vaikea. Vieraan ihmisen lähestyminen, ihmisen kumartuminen kohti, käden ojentaminen, kosketus ja varsinainen tutkiminen voivat kaikki olla koiralle eri vaikeustasoisia asioita.

Myös koiran mahdollisuudella vaikuttaa tilanteeseen on merkitystä. Kun harjoittelu rakennetaan niin, että koiran käyttäytymistä kuunnellaan eikä sen tarvitse päästä voimakkaaseen vastusteluun saadakseen tilanteen helpottumaan, koiran on helpompi osallistua harjoitteluun.

Tavoitteena ei siis ole vain harjoitella käsittelyn sietämistä, vaan rakentaa koiralle ennakoitava tapa toimia tilanteessa ja riittävästi turvallisia kokemuksia ennen vaativampaan ympäristöön siirtymistä.

Luoksepäästävyyttä kannattaa harjoitella juuri omaa lajia varten

Luoksepäästävyyttä ei tarvitse harjoitella abstraktina taitona. Paljon hyödyllisempää on selvittää etukäteen, mitä omassa harrastuslajissa koiralle todellisuudessa tehdään.

Näyttelykoiran täytyy selviytyä erilaisesta käsittelystä kuin koiran, jonka säkäkorkeus mitataan. Jossakin kokeessa vieraan ihmisen kohtaaminen voi olla hyvin lyhyt, toisessa koiraa tutkitaan tarkemmin. Myös käsittelijöiden välillä on väistämättä eroja.

Harjoittelussa voidaan vähitellen valmistaa koiraa juuri näihin tilanteisiin ja lisätä vaihtelua vasta, kun perusteet ovat koiralle helppoja. Samalla kannattaa harjoitella muuallakin kuin tutussa paikassa, sillä koiran osaaminen ei automaattisesti siirry samanlaisena uuteen ympäristöön.

Mitä tarkemmin tiedät, mitä koiralta kilpailussa, kokeessa tai näyttelyssä odotetaan, sitä paremmin voit valmistaa sen tilanteeseen.

Luoksepäästävyydessä tavoite ei ole kaikkia rakastava koira

Koiran ei tarvitse muuttua vieraista ihmisistä innostuneeksi voidakseen selviytyä harrastuksessa tarvittavasta käsittelystä. Tämä on erityisen tärkeää muistaa sellaisten koirien kohdalla, jotka suhtautuvat vieraisiin ihmisiin luontaisesti pidättyväisemmin.

Tavoitteeksi voidaan asettaa paljon konkreettisempi asia: koira tietää, mitä tilanteessa tapahtuu, sillä on tarvittavat taidot ja käsittely pysyy sille sellaisella vaikeustasolla, josta se pystyy selviytymään.

Samalla hyväksytään se, että koirien lähtökohdat ovat erilaisia. Yhdelle luoksepäästävyys voi olla lähes huomaamatta rakentuva pohjataito. Toisen kanssa siihen tarvitaan huomattavasti enemmän suunnitelmallista harjoittelua.

Hyvä luoksepäästävyys ei siis tarkoita tietynlaista persoonallisuutta. Se tarkoittaa riittäviä valmiuksia selviytyä niistä vieraan ihmisen kohtaamis- ja käsittelytilanteista, joita juuri kyseisen koiran harrastukseen kuuluu.

Luoksepäästävyys on osa harrastuskoiran pohjataitoja

Luoksepäästävyyttä ei kannata nähdä irrallisena temppuna, joka harjoitellaan vain mahdollista koetta tai kilpailua varten. Se liittyy samoihin harrastuskoiran pohjataitoihin kuin häiriöissä toimiminen, siirtymät, odottaminen ja erilaisissa ympäristöissä työskentely.

Koiran toimintakyky käsittelytilanteessa voi vaihdella päivästä ja tilanteesta toiseen. Koira, joka suhtautuu vieraan ihmisen kosketukseen rennosti tavallisissa harjoituksissa, voi kilpailuympäristössä tarvita enemmän tukea. Siksi myös vire, palautuminen ja muu kuormitus kannattaa huomioida osana luoksepäästävyyttä.

Harrastuskoiran kannalta hyvä pohja rakentuu siitä, että koira tunnistaa tilanteen, tietää mitä siinä tapahtuu ja sillä on riittävästi kokemusta juuri kyseisestä käsittelystä erilaisissa ympäristöissä.

Koiranäyttelyssä käsittely on osa arvostelua

Koiranäyttelyssä vieraan ihmisen käsittely ei ole poikkeustilanne, vaan osa itse suoritusta. Tuomari tutkii koiran rakennetta käsin ja koiran hampaat tarkistetaan. Pienillä roduilla tutkiminen voidaan tehdä pöydällä. Siksi koiran kannattaa olla valmistautunut paitsi näyttelykehään ja liikkumiseen myös siihen, että vieras ihminen lähestyy ja koskettaa sitä.

Haaste syntyy helposti silloin, jos koira osaa näyttelyssä tarvittavat ulkoiset taidot – seisomisen ja liikkumisen – mutta itse tuomarikohtaamista ei ole rakennettu sille yhtä huolellisesti. Koira voi väistää tuomaria, peruuttaa pöydällä, jähmettyä, vastustaa hampaiden katsomista tai yrittää saada lähestyvän ihmisen kauemmas. Näyttely-ympäristö voi lisäksi olla itsessään vaativa: paljon koiria, ihmisiä, odottamista ja tapahtumia ennen kuin tuomari edes koskee koiraan. Myös Kennelliiton näyttelyohjeissa korostetaan koiran totuttamista etukäteen sekä näyttely-ympäristöön että tuomarin tutkimiseen.

Se, että koira antaa omistajan tai tutun ihmisen käsitellä itseään, ei vielä kerro, että se on valmis vieraan tuomarin käsittelyyn näyttelytilanteessa.

Yhteenveto: luoksepäästävyys kannattaa rakentaa koiran lähtökohdista

Harrastuskoiran luoksepäästävyydessä ei ole kyse siitä, pitääkö koira vieraista ihmisistä. Olennaista on, pystyykö se selviytymään turvallisesti ja riittävän rennosti juuri sellaisesta käsittelystä, jota sen harrastuksessa tarvitaan.

Jos koira väistää, jähmettyy, murisee tai muuten osoittaa tilanteen olevan sille vaikea, käyttäytymistä kannattaa pitää tärkeänä informaationa. Myös voimakas innostuminen vieraista ihmisistä voi tehdä käsittelytilanteesta haastavan, mutta silloin harjoittelun lähtökohta on erilainen.

Harjoittelussa kannattaa huomioida kolme asiaa: mitä koiralta oikeasti vaaditaan, mitä koira tilanteessa kokee ja vastaako harjoittelun vaikeustaso koiran tämänhetkistä osaamista.

Luoksepäästävyyttä ei tarvitse jättää testattavaksi kilpailu- tai koetilanteeseen. Se on harrastuskoiran pohjataito, jota voidaan rakentaa suunnitelmallisesti jo paljon aikaisemmin.

Tavoitteena ei ole todistaa, että koira kestää käsittelyn. Tavoitteena on valmistaa koira niin hyvin, ettei tilanteesta muodostu sille liian vaikeaa.

Tarvitseeko koirasi apua luoksepäästävyyteen?

Luoksepäästävyyttä kannattaa harjoitella juuri sitä tilannetta varten, jonka koira harrastuksessaan kohtaa. Koiranäyttelykurssi – varmuutta tuomarikohtaamisiin sopii koiralle, jota halutaan valmistaa näyttelytuomarin lähestymiseen, kosketukseen ja tutkimiseen. Koiran valmistelu mittaukseen -verkkokurssi keskittyy puolestaan agilityssa ja rally-tokossa tarvittavaan mittaustilanteeseen. Jos käsittely on vain yksi haaste muiden joukossa ja koira tarvitsee tukea myös esimerkiksi häiriöihin, vireeseen, odottamiseen tai harjoitusympäristössä toimimiseen, Harrastuskoiran vireenhallinta, häiriöt ja tukitaidot -verkkokurssi tarjoaa laajemman kokonaisuuden harrastuskoiran pohjataitoihin.

Lue lisää harrastuskoiran taidoista

Harrastuskoira – onnistunut harrastaminen rakentuu yhteistyölle
Harrastuskoira-pillarimme kokoaa yhteen ajatuksen siitä, mitä koiran kanssa harrastaminen parhaimmillaan voi olla ja miten koiran hyvinvointi, motivaatio ja tavoitteellinen harjoittelu sovitetaan yhteen.

Harrastuskoiran pohjataidot
Lajitaitojen lisäksi koira tarvitsee valmiuksia esimerkiksi odottamiseen, taukoihin, siirtymiin, häiriöihin ja erilaisissa ympäristöissä toimimiseen.

Koiran vireenhallinta
Mistä harrastuskoiran vire muodostuu ja miksi vireenhallinnassa kannattaa katsoa yksittäisiä rauhoittumisharjoituksia laajempaa kokonaisuutta?

Reaktiivinen harrastuskoira
Mitä tehdä, kun muiden koirien, ihmisten tai harrastusympäristön tapahtumien huomioiminen vaikeuttaa harjoittelua?

Koira vinkuu treeneissä – mistä ääntely kertoo?
Vinkuminen voi liittyä esimerkiksi odotukseen, turhautumiseen, epävarmuuteen tai kiihtymiseen. Ratkaisu riippuu siitä, mikä tunnetila ääntelyn taustalla on.

Koira haistelee treeneissä eikä keskity
Haistelu ei välttämättä tarkoita huonoa motivaatiota. Ympäristön kiinnostavuus, tunnetila, vire ja tehtävän vaikeus voivat kaikki vaikuttaa siihen, miksi koira valitsee haistelun.

Lähteet

• Hakanen, E., Mikkola, S., Salonen, M., Puurunen, J., Sulkama, S., Araujo, C. & Lohi, H. (2020). Active and social life is associated with lower non-social fearfulness in pet dogs. Scientific Reports, 10, 13774.
• Hernander, L. (et al.). (2019). Investigating risk factors that predict a dog’s fear during veterinary consultations. PLOS ONE.
• Molnár, C., Pongrácz, P., Faragó, T., Dóka, A. & Miklósi, Á. (2014). Dogs and their human companions: The effect of familiarity on dog-human interactions. Behavioural Processes, 110.
• Persson, M. E., Roth, L. S. V., Johnsson, M., Wright, D. & Jensen, P. (2015). Human-directed social behaviour in dogs shows significant heritability. Genes, Brain and Behavior, 14(4), 337–344.
• Puurunen, J., Hakanen, E., Salonen, M., Mikkola, S., Sulkama, S., Araujo, C. & Lohi, H. (2020). Inadequate socialisation, inactivity, and urban living environment are associated with social fearfulness in pet dogs. Scientific Reports, 10, 3527.
• Stellato, A. C., Dewey, C. E., Widowski, T. M. & Niel, L. (2019). Evaluation of associations between owner presence and indicators of fear in dogs during routine veterinary examinations. Journal of the American Veterinary Medical Association.
• Stellato, A. C. et al. (2023). Effects of Changing Veterinary Handling Techniques on Canine Behaviour and Physiology Part 1: Physiological Measurements. Animals, 13.