9 kommenttia artikkeliin ”Koirakemiaa – kurssi koirienvälisistä suhteista”

1. Moikka! Meille tuli kaksi päivää sitten pentu vanhamman koiran kaveriksi. Yhteiselo on lähtenyt sujumaan mielestäni tosi hyvin, koirat leikkivät nätisti keskenään mutta osaavat myös levätä omissa oloissaan. Vanhempi on jo oppinut pyytämään päästä makuuhuoneeseen portin taakse nukkumaan, ja pentu on tänään alkanut nukahtaa joillekin muutamasta petipaikastaan ja pysyä nukkumassa vaikka ihmiset ovat toisessa huoneessa.
   Hankala paikka on vielä uloslähtö. Kun olen pari kertaa mennyt pihalle molempien kanssa, vanhempi on kiihtynyt kovasti, mikä purkautuu haukkumisena. (Tästä tänä aamuna hermostuinkin, koska naapuri oli eilen huomauttanut haukkumisesta. Nolotti, mutta nyt osaan jo nähdä että haukku on tilapäistä ja lyhytaikaista ja täysin ymmärrettävääkin).
   Ajattelin kokeilla seuraavaa:
   -ruvetaan kulkemaan kylpyhuoneen ovesta, josta pääsy suoraan rauhallisemmalle takapihalle. Oven takana on pieni kuisti, ja rakensin siihen kompostikehikosta portin, joten koirat voivat olla siinä vaikka irrallaankin.
   -kuljen kylppärin ovesta myös vanhemman kanssa yksin ja laitan lattialle herkkuja etsittäväksi ja istun vähäksi aikaa rapsuttelemaan koiraa, mennen ja tullen, että paikasta tulisi kiva ja rento
   -käydään välillä kuistilla molempien koirien kanssa muuten vaan, istutaan ja syödään herkkuja, tämä silloin vanhempi on valmiiksi rauhallinen
   -kun mennään kahden koiran kanssa, laitetaan valjaat valmiiksi ja päästän koirat kuistille. Jos koirat rauhallisia tai rauhoitettavissa, jäädään hetkeksi chillailemaan ja syömään. Jos on meteliä, niin laitan remmit nopeasti kiinni ja jatketaan nopeasti ulos, rauhoittumista kokeillaan sitten tullessa uudelleen.
   En haluaisi kovin paljon oleskella molempien koirien kanssa omalla pihalla, koska vanhempi on kova vahtimaan ja varmaan tartuttaa sen pentuunkin. Mutta pentu on vielä niin pieni ettei kauemmas voi vielä lähteä, ja mies joutuu lähipäivinä lähtemään työreissulle, jolloin minun on vietävä molemmat koirat yhdessä ulos. Pentu on onneksi reipas eikä ole toisen haukkumista yhtään hätkähtänyt 🙂

   Miltä kuulostaa, menisikö näillä, vai olisiko sinulla muutosehdotuksia suunnitelmaan? Kiitos etukäteen 🙂

   Vastaa

   • Moikka, kuulostaa todella hyvältä suunnitelmalta – mene tuolla eteenpäin niin uskon, että tilanne helpottuu!

     Vastaa

2. Aiempi aikuinen-pentu -kokemuksemme aikuisella ilmenneestä resurssiaggressiivisuusesta (ruoka ja huomio) pistää miettimään toimintatapoja, kun mietimme, uskallammeko ottaa tälle samalle aikuiselle pennun taloon (nuoremman kuoltua).

   Paljon hyviä vinkkejä on tässä Koirakemiaa -materiaalissa, ja paljon olemme edellisellä kerralla tehneet ihan oikeinkin, ja moni asia (esim. ulkoilu, leikkiminen) toimi hyvin. Koirista tuli kyllä ihan tosi hyvä tiimi ja elivät yhteiselo oli mukavaa (vaikka aina silloin tällöin vanhempi valitettavasti täräytti).

   Mutta sitä mietin, että miten pitäisi toimia ihan ne ensimmäiset yhteiset hetket, kun pentu tulisi taloon? Kannanko pennun kotiin portin taakse ja päästän aikuisen nuuskimaan portin läpi vaikka viikko(?)kausien ajan ja tekisimme varovaista tutustumista alkuun vain pihalla ulkoillessa, jotta tutustuisivat turvallisesti?

   Vastaa

   • Moikka, kyllä tuo kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, että tuot pennun kotiin ja asteittain sitten portin läpi tutustuminen. Kyllä sen sitten näkee, kun voi edetä suunniteltua nopeammin, kun koirat tutustuvat.

     Vastaa

3. Hei,
   ja kiitos kurssista, tämä tuntuu todella hyödylliseltä (kuten myös reaktiivinen koira-kurssi jota niinikään olen “suorittanut”)!

   Olemme keski-ikäinen lapseton pariskunta, ja meillä on tänä vuonna 8v täyttävä reaktiivinen vehnäterrieriuros, ollut ainoana koirana viimeiset 4 vuotta. Ainoana koirana hommat on menneet arjessa ihan ok, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen on toki selvää että on saanut elää vähän liikaa ns. pellossa ja rutiineja on ollut liian vähän (teen käytännössä 100% etätyötä, mies kausityötä jolloin talvella kotona).

   Joka tapauksessa joulun alla meille tuli vehnäterrierinarttupentu koska minä halusin toisen koiran, ei mitään merkkiä siitä että uros olisi “kaivannut kaveria” tms. Alkuun on mennyt ihan hyvin, on annettu leikkiä vanhemman koiran ehdoilla (eli alusta asti rajattu leikkiä yms). Alusta asti kuitenkin haasteena ollut uroksen tapa johonkin ulkoiseen odottamattomaan ärsykkeeseen (pahin olisi ovikello) reagoidessa käydä pennun päälle. Jos ovikello soi ja olisi mahdollista, koira ei siis ryntäisi ovelle vaan pienemmän niskaan. Näiden tilanteiden ehkäisemiseksi aloimme heti parhaamme mukaan ennakoida asioita (esim. koirat eri huoneisiin kun ei pysty pitämään silmällä). Minä olen koiralla myös selvästi resurssi josta tulee sanomista, mutta asian ymmärrettyämme olemme uskoakseni ihan kohtuu hyvin onnistuneet näitäkin tilanteita ehkäisemään.

   Nyt nartun ekat juoksut alkavat olla käsillä, mikä varmasti nostattaa tällä hetkellä uroksen stressitasoja kuten myös tämänhetkiset tappohelteet (narttu menee hoitoon kriittiseksi juoksujen ajaksi mutta tietysti jo tämä tilanteen odottelu on kestänyt pitkään, uros ei myöskään ole aiemmin asunut leikkaamattoman nartun kanssa joten tilanne on sillekin aivan uusi). Koti pysyy kyllä viileänä (ilmalämpöpumppu) mutta varmasti tavallista heikommat mahdollisuudet ulkona lenkkeilyynkin helteiden vuoksi kuormittavat osaltaan tällä hetkellä. Joka tapauksessa on ollut viime aikoina tavallista äreämpi narttua kohtaan, ja tilanteiden eskaloitumisen välttämiseksi on alettu pitää koiria enemmän eri huoneissa lepäämässä.

   Kurssia kuunnellessani minulle on kirkastunut tuo levon merkitys ylipäätään- olen koko kevään ajan kovasti yrittänyt huolehtia siitä ettei vanhempi koira “jää kakkoseksi” ja sen kanssa on puuhattu pennun tultua jopa reilusti aiempaa enemmän. Myös sen normaali unirytmi on varmasti häiriintynyt (yksin ollessaan osasi ja halusi nukkua käytännössä keskeytyksettä työpäiväni ajan vaikka olinkin kotona). Nämä asiat kirkastui tässä kurssia kuunnellessa vasta – ärtyisyys voi siis johtua ainakin osin ihan kuormituksesta. Joten kokeilemme nyt ainakin tuota levon vielä parempaa turvaamista jatkossa ensimmäisenä. Myös rutiineihin panostamiseen tuli selkeitä hyviä harjoituksia, kiitos niistä! Kuitenkin tuohon koirien lepäämiseen liittyen yksi kysymys: asumme rivarikolmiossa, joten meillä on 2 makuuhuonetta jotka on nyt koirille nimetty omiksi huoneiksi. Mietin kuitenkin miten tämä logiikka koiran päässä menee kun ihmisetkin näissä samoissa huoneissa kuitenkin oleskelevat.. eli olemme nukkuneet jo ennen toista koiraa miehen kanssa eri huoneissa (hän kuorsaa :), ja nyt kun haluamme varmistaa että koirat lepäävät ja rauhoittuvat omissa tiloissaan, se käytännössä tarkoittaa että toinen niistä nukkuu mieheni, toinen minun “kanssa” (käytännössä sängyn alla/omalla pedillä). Onko tästä jotakin haittaa?
   Onko esim. järkevää että nukun samassa huoneessa uroksen kanssa joka jo muutenkin on minun perääni vähintäänkin tarpeeksi?

   Toinen makkari (se jossa mieheni nukkuu), on samalla perheen tv-huone, ja vaikka ei paljon telkkaria katsotakaan, joskus toki yhdessä jotakin. Onko nyt koirien ajatuksia sotkevaa jotenkin jos välillä sitten ollaankin koko porukka siinä huoneessa, joka on nimetty toisen koiran “yksityiseksi” lepohuoneeksi?

   En tiedä saatko kiinni kysymyksestäni ja ajattelenko liian vaikeasti 🙂 Joka tapauksessa kiitos todella hyvistä kursseista joista saa paljon oppia jatkoon!

   Vastaa

   • Moikka, kuulostaa tosi hyvältä! Juuri noin hakemalla löytyy oikeat ja toimivat tavat teille ja koirille. En näe mitään ongelmaa siinä, että koirat nukkuvat tuolla tavalla ja että nukut itse uroskoiran kanssa. Tällä tavalla luultavasti koirienvälinen suhde alkaa parantua ja kehittyä, kun ei tee ongelmaa nukkumisjärjestelyistä. Jos pentu nukkuu telkkarihuoneessa, en näe siinäkään ongelmaa.

     Voit ajatella niin, että järjestelyillä ei ole väliä, kunhan molemmat koirat nukkuvat riittävästi. Voitte kokeilla toista tapaa jos tämä ei toimi. Kun nukkuminen alkaa sujua, koirien välit alkavat parantua ja kaikki sujuu helpommin. Lepohuoneiden ei tarvitse olla kiveen hakattuja, eli niitä voi kyllä käyttää ihan normaalisti muuhunkin kuin lepäämiseen.

     Vastaa

     • Kiitos paljon vastauksesta! Narttupennun ekat juoksut alkoivat viime vkl ja nyt tulevana vkl lähtee hoitoon.
       Lähitulevaisuudessa siis keskitytään uroksen lepoon ja sitten vähitellen juoksujen jälkeen yhteiselon rakenteluun, kurssin hyviä harjoituksia hyödyntäen!
       Mukavaa loppukesää sinne 🙂

       Vastaa

4. Hei! Kiitos hyvästä kurssista. Sain siitä paljon vinkkejä ja osin myös vahvistusta sille, mitä olen jo tehnyt omien koirieni kanssa. Mietin kuitenkin vielä, että pystytkö neuvomaan, mikä olisi turvallinen seuraava vaihe meidän tilanteessamme ja miten siihen voisi päästä.

   Meillä on 2 belgianpaimenkoira laekenois narttua. Vanhempi on 6 v, epävarma muita koiria kohtaan ja tarkka omasta tilastaan ja resursseista. On aiemmin kuitenkin tullut toimeen ongelmitta nyt jo kuolleen itseään vanhemman uroksen kanssa, ja olin optimistinen, että tottuisi myös pentuun. Nyt meillä on 8 kk pentu, jonka kanssa emme ole vielä 6 kk jälkeen päässeet siihen tilanteeseen että se voisi olla vanhemman koiran kanssa samassa tilassa.

   Pennun tultua alkujännittelyjen jälkeen muutama viikko pennun tulon jälkeen näytti jo siltä, että leikkivät, mutta se päättyi konfliktiin, jonka syyksi epäilen pennun rajua käytöstä ja vanhemman pelästymistä, jonka seurauksena se hyökkäsi pennun päälle. Mitään fyysisiä vammoja ei kuitenkaan tullut. Sen jälkeen vanhempi on samassa tilassa olleessaan esittänyt hyökkäävää käytöstä (ei väistä vaan tulee rähisemään) pentua kohtaan, joten koirat on pidetty porttien eri puolilla, jossa ovat pääsääntöisesti rauhallisesti mutta välillä (muutaman kerran päivässä) jokin pennun käytöksessä (haukkuminen, kolistelu) laukaisee sen, että vanhempi koira menee rähisemään sille portille. Toisissa tilanteissa saattavat haistella portin läpi rauhassa.

   Hyvää vuorovaikutusta koirilla on nähdäkseni hihnalenkillä, kun niillä on omat taluttajat. Tällöin vanhempi sietää pentua lähelläkin (1-2 m) ja suhtautuu siihen välinpitämättömästi. Myös autossa, jossa matkustavat väliseinällä jaetussa häkissä menee kaikki hyvin. Pentu on kuitenkin vielä riehakas, joten pelkään että jossain tilanteessa vanhempi voi provosoitua, jos talutan niitä yksin. Nyt olemme tehneet omalla nimellä namien syömistä kurssin ohjeiden mukaan sekä sisällä että lenkillä ja se sujuu hyvin.

   Haluaisin päästä tilanteeseen, jossa pystyisin ainakin lenkittämään koirat hihnassa yhdessä, sillä jään lähiaikoina yksin asumaan niiden kanssa. En kuitenkaan tiedä, mikä olisi seuraava askel, joka on turvallista ottaa kohti yhteislenkkeilyä. Sitä vahvistamalla uskon kuitenkin tilanteen parantuvan myös sisätiloissa.

   Ystävällisin terveisin
   Päivi

   Vastaa

   • Moikka, tosi hyvältä kuulostaa tuo tutustuttamisprosessi tähän asti! Hyvä vuorovaikutusta selkeästi löytyy ja sitä kannattaa vaalia jatkossakin. Yksin lenkkeilyyn voi alkaa valmistautua niin, että talutat niitä kohteelta kohteelle ensin. Tai taluta yksin lenkiltä palatessa kotiportille. Voit myös harjoittelumielessä taluttaa niitä yhdessä esim pyyhkeeltä toiselle ja sitten laajaa ympyrää, niin oppivat kulkemaan kahdestaankin.

     Vastaa