Rapsutus on koiralle yhtä tärkeää kuin ulkoilu

Ulkoilun, lenkkeilyn ja liikkumisen roolia korostetaan koirien kanssa. Ne ovat asioita, joita on helppo mitata ja hallita. Koiran hyvinvointiin vaikuttavat myös muut toiminnat, joita päivään kuuluu. Samoin meillä ihmisillä – liikkumiseen käytetty päivittäinen aika ei välttämättä kerro hyvinvoinnin kokonaisuudesta mitään, vaan tarvitaan muita tietoja.

Liikunnan määrää ja laatua käytetään usein erilaisten käyttäytymishaasteiden ratkomisessa apuna. Usein yksinolo-ongelmaiselle koiralle kokeillaan esimerkiksi fyysistä väsyttämistä erittäin raskaan liikunnan kautta tai vaihtoehtoisesti pitkäkestoista, matalatehoista ulkoilua, jossa haistelu ja rentoutuminen ovat pääroolissa. Näillä voi olla vaikutusta yksin jäämisen helppouteen, mutta useimmissa tapauksissa täytyy tehdä myös muita toimenpiteitä.

Muitakin koiran lajityypillisiä piirteitä kannattaa ottaa hyötykäyttöön. Koira on esimerkiksi jalostettu tuhansien vuosien ajan ihmisen parhaaksi ystäväksi ja koira onkin hypersosiaalinen ihmistä kohtaan. Kuten jokainen koiranomistaja tietää, me olemme tärkeimpiä asioita koirillemme. Me ja meidän antama huomio.

Varsinkin yksin jäämisen haasteissa ihmisen huomiota on mielellään pyritty rajoittamaan. Yksi syy tälle rajoittamiselle on se, että koiran olisi vaikeampaa jäädä yksin jos sille annetaan paljon huomiota lähtötilanteessa. Toinen selitys on ollut se, että ero yksin olemisen ja yhdessä olemisen välillä olisi pienempi jos koiraa ei huomioida lähtiessä. Kolmas selitys on se, että kun lähtö olisi mahdollisimman eleetön, koira ei välttämättä huomaisi sitä tai nostaisi kierroksia siitä. Onko lähtörutiineilla merkitystä?

Lähtörutiinin merkitys yksinolo-ongelman hoitamisessa on pieni ja koiran huomioimattomuudesta ei välttämättä ole hyötyä. Itse asiassa pilottitutkimuksessa (Mariti et al., painossa) havaittiin viitteitä siitä, että koiran silittäminen ennen erossa olemista vähensi koiran stressiä ja ahdistusta. Mikä tahansa lähtörutiinisi onkaan – jos se toimii, pidä siitä kiinni!

Silittämisen, rauhallisen vuorovaikutuksen ja omaehtoisuuteen perustuvan vuorovaikutuksen hyötyjä on monia. Voit käyttää niitä huvin vuoksi tai ongelmien ratkomisessa samaan tapaan kuin erilaisia liikunnan muotojakin. Esimerkiksi löytöeläintalossa koiralle lukeminen ja pelkkä oleminen samassa tilassa oli yhtä tehokas tapa vähentää stressikäyttäytymistä kuin koiran ulkoilutus ja leikitys.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi ja katso video, jossa kerron missä kaikissa tilanteissa silittäminen ja rapsuttaminen ovat loistavia tapoja tukea koiraa ja vähentää stressiä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tekemistä koiralle työpäivän ajaksi – katso vinkit videolta!

Yksin olemisen ongelmat ovat remmirähinän jälkeen yleisimpiä koiraihmisten haasteita. On selvää, että koira viihtyy paremmin ihmistensä seurassa kuin yksin. Monesti koiran kanssa vietetty laatuaika on koiran mielestä niin ihanaa, että siihen verrattuna yksin oleminen tuntuu todella kurjalta. Yksinolo-ongelmista kärsivät koirat seuraavat usein omistajia herkeämättä ja niiden innokas tervehtiminen kotiin tullessa kestää usein pitkään.

Yksinolo-ongelmista kärsivillä koirilla on harvoin muita omistajaa häriritseviä ongelmia. Monelle yksinolo-ongelma on ainut arkielämän haaste, ja koiran ja omistajan suhde on monesti loistava. Kuitenkin yksinolo-ongelma saa helposti aikaan säröjä tähän suhteeseen, kun omistajan stressitaso nousee ja koira saattaa tuhota paikkoja, häiritä naapureita tai loukata itseään yksin ollessaan.

Tutkimusten mukaan riskitekijöitä yksinolo-ongelman kehittymiselle ovat pitkät jaksot yksin kotona ja toisaalta pitkät jaksot omistajan kanssa kotona (kuten kesälomat). Muita riskitekijöitä, jotka altistavat ongelmille, ovat kennelolosuhteissa asuminen tai löytöeläintalossa asuminen tai muutto uuteen asuntoon. Alttiutta voi lisätä myös perheen toisen lemmikin menettäminen tai muutokset perhesuhteissa. Riskitekijöihin ei kuitenkaan kuulu se, että koira nukkuu sängyssä tai ruokapöydästä ruokkiminen.

Yksinoloharjoittelun tavoite on tasoittaa eroa yksin olemisen kurjuuden ja yhdessäolon ihanuuden välillä ja lisätä yksinoloon sellaisia elementtejä, jotka motivoivat koiraa jäämään yksin kotiin. Häkittäminen ei yksinolo-ongelmaa ratkaise, enkä itse allekirjoita tilan rajaamistakaan – varsinkaan silloin, jos koira on jo oppinut olemaan koko asunnossa yksin ollessaan. Silloin tilan rajaaminen voi pahentaa ongelmaa, ja tärkeämpää onkin varmistaa koiran turvallisuus ja minimoida vahingot ja keskittyä toisaalta kouluttamiseen.

Yksinolo-ongelman hoito on yksilöllistä, mutta toimeen kannattaa tarttua heti. Hoito on yhdistelmä kouluttamista ja ympäristön hallintaa; riippuen yksinolo-ongelman laadusta ja taustasta. Kun ongelma havaitaan, kannattaa yrittää järjestää asiat niin, ettei koiraa tarvitse jättää pitkiksi ajoiksi yksin – stressi voi haitata koulutuksen edistymistä. Koulutuksen edellytys on hyvä stressinhallinta, ja koiran hyvinvoinnin muut osa-alueet nousevat erityisen tärkeään rooliin. Aktivointi, virikkeet ja ajankäyttö on hyvä ottaa huomioon, vaikka ongelma saattaa olla joskus omistajalle todella raskas ja stressaava ja joskus koiraa kohdellaan hyvinkin eri tavalla tästä syystä. Koiran yksinolo-ongelmaa ei siis ratkaise se, että sitä huomioidaan mahdollisimman vähän, vaan sen elämänlaatuun kannattaa kiinnittää huomiota tarkasti!

Yksin olemista voi lähteä miettimään myös asettumalla koiran saappaisiin hetkeksi. Mitä pitäisi tapahtua, että olisin mielelläni yksin kotona? Auttaisiko se minua viihtymään, että voisin käyttää vain yhtä huonetta? Entä jos olisin yhä pidempiä aikoja yksin, auttaisiko se viihtymään? Entä jos jääkaappi olisi täynnä herkkuja ja netflix täynnä uusia sarjoja? Hyvin pitkälle voi päästä miettimällä asiaa koiran näkökulmasta, koska mistään sen kummemmasta ei ole kysymys.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käydään läpi miten ja miksi koiraa kannattaa pitää kiireisenä ainakin hetken aikaa silloin, kun se jää yksin.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiramyyttejä: eroahdistus

Eroahdistus ei oikeastaan ole ns. häiriökäyttäytymistä, vaikka niin usein sanotaan. Se on täysin normaalia, että ihmisen parhaaksi ystäväksi kautta historian jalostettu laji ei viihdy ilman omaa ihmistään. Ongelma tulee siitä, että koiran käyttäytyminen ei vastaa odotuksiamme.

Mikäli verrataan kahta koiran perustaitoa, sisäsiisteyttä ja yksin olemisen taitoa, usein huomataan, että ihmisten huomio ja koulutusinto keskittyy ensin mainittuun, vaikka sen pentu oppii monesti melkein itsestäänkin. Pennun kanssa monille sisäsiisteys on paljon konkreettisempi ongelma kuin yksinolo. Pentua ei haluta jättää yksin, eikä orastavaa ongelmaa oikeastaan havaitakaan kun ei olla paikalla katsomassa. Yksinolo-ongelma tai eroahdistus tuleekin usein omistajalle yllätyksenä.

Ongelman tunnistaminen voi olla niin ikään hankalaa. Palasiksi revitty sohva on usein merkki eroahdistuksesta, mutta taustalla voi olla myös jokin muu syy. Tyypillisesti yksinolo-ongelmainen koira haukkuu, tuhoaa paikkoja ja tavaroita tai pyrkii ovesta tai ikkunasta pihalle. Onneksi ystävälliset naapurit ilmoittavat yleensä haukkumisesta jo neljän kuukauden jälkeen ;).

Kun ongelma on havaittu, päästään usein neuvojen äärelle. Niitä on sekä hyviä että huonoja. Tässä muutamia ei-niin-hyviä neuvoja, joita eroahdistukseen edelleenkin annetaan.

Sitruunapanta

Sitruunapanta voi estää haukkumista – yleensä tosin ei estä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta haukkua tai muuta tunnetilaa, joka haukkumisen aiheuttaa. Eli koira ei varmaankaan ajattele, että kappas nyt haukkuminen onkin epämukavaa, käynpä rauhallisesti makaamaan omalle paikalleni. Sirtuunapannat (ja kaikki muutkin korjauspannat) lisäävät koiran stressiä ja niiden käyttö voi heijastaa vaikutuksia moneen muuhun tilanteeseen: tavallisen pannan pukeminen tai koiran kiinnisaaminen saattaa vaikeutua.

Rajattu tila

Olen nähnyt “koirankestäviksi” sisustettuja kodinhoitohuoneita. Laattalattiaisessa ikkunattomassa tilassa eroahdistus ei varsinaisesti parane, vaan yleensä pahenee. Mikäli koiralla on tarve käyttää hampaitaan tai pyrkiä kämpästä pihalle, kodinhoitohuoneeseen sulkeminen ei poista ongelmaa. Päin vastoin; koira alkaa yleensä inhota tätä huonetta ja lopulta myös ihmistä, joka sen sinne raahaa. Tuhottavien asioiden poistaminen koiran ympäristöstä ei saa koiraa unohtamaan, millaista on pureskelu. Ratkaisu on jotain täysin päinvastaista.

Mikäli koira on aiemmin ollut koko kämpässä vapaana ja se yhtäkkiä suljetaan yhteen huoneeseen, se hyvin harvoin auttaa koiraa rentoutumaan. Tilanne on aina arvioitava yksilökohtaisesti, mutta erittäin harvoin tilan rajaaminen poistaa ongelmaa. Äärimmäinen esimerkki tilan rajaamisesta on häkittäminen. Sen osalta voi pohtia, mitä järkeä on pitää koiraa (tai kissaa tai mitään muutakaan eläintä), jos sen oletetaan nukkuvan yöt ja viettävän päivät häkissä. Häkittäminen ei ole perusteltua eikä se opeta eläintä olemaan yksin.

Erinäisten neuvojen keskellä suosittelen ottamaan maalaisjärjen käyttöön ja miettimään, mikä koiran ympäristössä on se asia, joka muuttuessan laukaisee ei-toivotun käytöksen. Jos koira pystyy olemaan koko talossa kun olet kotona, mutta lähtiessäsi se pistää paikat sileäksi, on hyvin todennäköistä, että lähtösi jotenkin liittyy koiran käyttäytymiseen. Jos minä ikävöin koiraani, tylsää oloa ei todellakaan poista se, että lukitsen itseni vessaan.

Yksinolo-ongelmien ratkonta on mahdollista melko yksinkertaisin toimenpitein. Jokaisen koiran on mahdollista oppia olemaan yksin hajottamatta paikkoja. Ei tarvitse potea syyllisyyttä työssäkäynnistä, kun voi olla varma, että koirallakin on kotona kiva päivä.