Yksin olemisen ongelmat ovat remmirähinän jälkeen yleisimpiä koiraihmisten haasteita. On selvää, että koira viihtyy paremmin ihmistensä seurassa kuin yksin. Monesti koiran kanssa vietetty laatuaika on koiran mielestä niin ihanaa, että siihen verrattuna yksin oleminen tuntuu todella kurjalta. Yksinolo-ongelmista kärsivät koirat seuraavat usein omistajia herkeämättä ja niiden innokas tervehtiminen kotiin tullessa kestää usein pitkään.

Yksinolo-ongelmista kärsivillä koirilla on harvoin muita omistajaa häriritseviä ongelmia. Monelle yksinolo-ongelma on ainut arkielämän haaste, ja koiran ja omistajan suhde on monesti loistava. Kuitenkin yksinolo-ongelma saa helposti aikaan säröjä tähän suhteeseen, kun omistajan stressitaso nousee ja koira saattaa tuhota paikkoja, häiritä naapureita tai loukata itseään yksin ollessaan.

Tutkimusten mukaan riskitekijöitä yksinolo-ongelman kehittymiselle ovat pitkät jaksot yksin kotona ja toisaalta pitkät jaksot omistajan kanssa kotona (kuten kesälomat). Muita riskitekijöitä, jotka altistavat ongelmille, ovat kennelolosuhteissa asuminen tai löytöeläintalossa asuminen tai muutto uuteen asuntoon. Alttiutta voi lisätä myös perheen toisen lemmikin menettäminen tai muutokset perhesuhteissa. Riskitekijöihin ei kuitenkaan kuulu se, että koira nukkuu sängyssä tai ruokapöydästä ruokkiminen.

Yksinoloharjoittelun tavoite on tasoittaa eroa yksin olemisen kurjuuden ja yhdessäolon ihanuuden välillä ja lisätä yksinoloon sellaisia elementtejä, jotka motivoivat koiraa jäämään yksin kotiin. Häkittäminen ei yksinolo-ongelmaa ratkaise, enkä itse allekirjoita tilan rajaamistakaan – varsinkaan silloin, jos koira on jo oppinut olemaan koko asunnossa yksin ollessaan. Silloin tilan rajaaminen voi pahentaa ongelmaa, ja tärkeämpää onkin varmistaa koiran turvallisuus ja minimoida vahingot ja keskittyä toisaalta kouluttamiseen.

Yksinolo-ongelman hoito on yksilöllistä, mutta toimeen kannattaa tarttua heti. Hoito on yhdistelmä kouluttamista ja ympäristön hallintaa; riippuen yksinolo-ongelman laadusta ja taustasta. Kun ongelma havaitaan, kannattaa yrittää järjestää asiat niin, ettei koiraa tarvitse jättää pitkiksi ajoiksi yksin – stressi voi haitata koulutuksen edistymistä. Koulutuksen edellytys on hyvä stressinhallinta, ja koiran hyvinvoinnin muut osa-alueet nousevat erityisen tärkeään rooliin. Aktivointi, virikkeet ja ajankäyttö on hyvä ottaa huomioon, vaikka ongelma saattaa olla joskus omistajalle todella raskas ja stressaava ja joskus koiraa kohdellaan hyvinkin eri tavalla tästä syystä. Koiran yksinolo-ongelmaa ei siis ratkaise se, että sitä huomioidaan mahdollisimman vähän, vaan sen elämänlaatuun kannattaa kiinnittää huomiota tarkasti!

Yksin olemista voi lähteä miettimään myös asettumalla koiran saappaisiin hetkeksi. Mitä pitäisi tapahtua, että olisin mielelläni yksin kotona? Auttaisiko se minua viihtymään, että voisin käyttää vain yhtä huonetta? Entä jos olisin yhä pidempiä aikoja yksin, auttaisiko se viihtymään? Entä jos jääkaappi olisi täynnä herkkuja ja netflix täynnä uusia sarjoja? Hyvin pitkälle voi päästä miettimällä asiaa koiran näkökulmasta, koska mistään sen kummemmasta ei ole kysymys.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käydään läpi miten ja miksi koiraa kannattaa pitää kiireisenä ainakin hetken aikaa silloin, kun se jää yksin.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eroahdistus kuluttaa mieltä ja rahaa

On täysin normaalia, että ihmisen parhaaksi ystäväksi kautta historian jalostettu laji ei viihdy ilman omaa ihmistään. Ongelma tulee siitä, että koiran käyttäytyminen ei vastaa odotuksiamme. Meillä on valmis käsikirjoitus siitä, miten pennun tai aikuisen koiran hankinta ja kotiutuminen tulee menemään, siksi kodin tuhoaminen, ulvominen tai muu stressaaminen yllättävät jos niitä esiintyy. Koiran eroahdistus tai yksinolo-ongelma on erittäin yleinen syy etsiä tietoa.

Onneksi apu on lähellä, ja ensimmäisenä suunta käykin netin keskustelupalstalle ja siitä sitten tarvikeostoksille. Mitäpä emme tekisi rakkaan lemmikkimme eteen – moni käyttää rahaa, vaivaa ja aikaa todella paljon ratkaistaakseen ongelman.

Rahaa saa kulumaan mm. seuraaviin:

  • koiraportti tai häkki tilan rajaamista varten
  • serene-um, adaptil, zylkene, calmex, kauranversouute, valeriaana.. lista jatkuu koiran rauhoittamiseen
  • sitruunapanta, ultraäänipanta, mikä tahansa ”koulutuspanta” haukkumiseen tai ulvomiseen
  • kodinhoitohuoneen uudelleensisustus, ovien ja ikkunanpielien korjaaminen
  • kamerasysteemit koiran valvontaan, digital dogsitter ynnä muuta ynnä muuta
  • lääkkeet

Suurinta osaa edellä mainituista et tarvitse yksinoloharjoittelussa. Todella moni kanssakärsijä on jo ostanut koko listan läpi saamatta helpotusta ongelmaan, sinun ei tarvitse haaskata rahojasi näihin kaikkiin.

Mikäli sinun koirallasi on orastava tai vakava yksinolo-ongelma, eli se haukkuu, tuhoaa paikkoja, stressaantuu kun teet lähtöä tai pyrkii asunnosta pihalle yksin ollessaan, pysähdy hetkeksi. Sen jälkeen käytä maalaisjärkeä ja investoi 22 euroa tähän luentoon. Mikään väline, haju tai sisustaminen ei opeta koiraa nauttimaan olostaan ilman sinua. Mikään edellisen listan asioista ei riitä siihen, että koira alkaisi yhtäkkiä pitää yksin olemisesta ja jäisi mielellään yksin. Koiralle täytyy erikseen opettaa, että yksin oleminen a) ei ole maailmanloppu ja b) voi olla jopa miellyttävää. Kaikkien koirien, rodusta ja historiasta riippumatta, on mahdollista oppia pitämään yksinolosta.

 

 

Koiramyyttejä: eroahdistus

Eroahdistus ei oikeastaan ole ns. häiriökäyttäytymistä, vaikka niin usein sanotaan. Se on täysin normaalia, että ihmisen parhaaksi ystäväksi kautta historian jalostettu laji ei viihdy ilman omaa ihmistään. Ongelma tulee siitä, että koiran käyttäytyminen ei vastaa odotuksiamme.

Mikäli verrataan kahta koiran perustaitoa, sisäsiisteyttä ja yksin olemisen taitoa, usein huomataan, että ihmisten huomio ja koulutusinto keskittyy ensin mainittuun, vaikka sen pentu oppii monesti melkein itsestäänkin. Pennun kanssa monille sisäsiisteys on paljon konkreettisempi ongelma kuin yksinolo. Pentua ei haluta jättää yksin, eikä orastavaa ongelmaa oikeastaan havaitakaan kun ei olla paikalla katsomassa. Yksinolo-ongelma tai eroahdistus tuleekin usein omistajalle yllätyksenä.

Ongelman tunnistaminen voi olla niin ikään hankalaa. Palasiksi revitty sohva on usein merkki eroahdistuksesta, mutta taustalla voi olla myös jokin muu syy. Tyypillisesti yksinolo-ongelmainen koira haukkuu, tuhoaa paikkoja ja tavaroita tai pyrkii ovesta tai ikkunasta pihalle. Onneksi ystävälliset naapurit ilmoittavat yleensä haukkumisesta jo neljän kuukauden jälkeen ;).

Kun ongelma on havaittu, päästään usein neuvojen äärelle. Niitä on sekä hyviä että huonoja. Tässä muutamia ei-niin-hyviä neuvoja, joita eroahdistukseen edelleenkin annetaan.

Sitruunapanta

Sitruunapanta voi estää haukkumista – yleensä tosin ei estä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta haukkua tai muuta tunnetilaa, joka haukkumisen aiheuttaa. Eli koira ei varmaankaan ajattele, että kappas nyt haukkuminen onkin epämukavaa, käynpä rauhallisesti makaamaan omalle paikalleni. Sirtuunapannat (ja kaikki muutkin korjauspannat) lisäävät koiran stressiä ja niiden käyttö voi heijastaa vaikutuksia moneen muuhun tilanteeseen: tavallisen pannan pukeminen tai koiran kiinnisaaminen saattaa vaikeutua.

Rajattu tila

Olen nähnyt ”koirankestäviksi” sisustettuja kodinhoitohuoneita. Laattalattiaisessa ikkunattomassa tilassa eroahdistus ei varsinaisesti parane, vaan yleensä pahenee. Mikäli koiralla on tarve käyttää hampaitaan tai pyrkiä kämpästä pihalle, kodinhoitohuoneeseen sulkeminen ei poista ongelmaa. Päin vastoin; koira alkaa yleensä inhota tätä huonetta ja lopulta myös ihmistä, joka sen sinne raahaa. Tuhottavien asioiden poistaminen koiran ympäristöstä ei saa koiraa unohtamaan, millaista on pureskelu. Ratkaisu on jotain täysin päinvastaista.

Mikäli koira on aiemmin ollut koko kämpässä vapaana ja se yhtäkkiä suljetaan yhteen huoneeseen, se hyvin harvoin auttaa koiraa rentoutumaan. Tilanne on aina arvioitava yksilökohtaisesti, mutta erittäin harvoin tilan rajaaminen poistaa ongelmaa. Äärimmäinen esimerkki tilan rajaamisesta on häkittäminen. Sen osalta voi pohtia, mitä järkeä on pitää koiraa (tai kissaa tai mitään muutakaan eläintä), jos sen oletetaan nukkuvan yöt ja viettävän päivät häkissä. Häkittäminen ei ole perusteltua eikä se opeta eläintä olemaan yksin.

Erinäisten neuvojen keskellä suosittelen ottamaan maalaisjärjen käyttöön ja miettimään, mikä koiran ympäristössä on se asia, joka muuttuessan laukaisee ei-toivotun käytöksen. Jos koira pystyy olemaan koko talossa kun olet kotona, mutta lähtiessäsi se pistää paikat sileäksi, on hyvin todennäköistä, että lähtösi jotenkin liittyy koiran käyttäytymiseen. Jos minä ikävöin koiraani, tylsää oloa ei todellakaan poista se, että lukitsen itseni vessaan.

Yksinolo-ongelmien ratkonta on mahdollista melko yksinkertaisin toimenpitein. Jokaisen koiran on mahdollista oppia olemaan yksin hajottamatta paikkoja. Ei tarvitse potea syyllisyyttä työssäkäynnistä, kun voi olla varma, että koirallakin on kotona kiva päivä.

Katso vinkit yksinoloharjoitteluun täältä!

Aiheeseen liittyvä luento Evidensia Lahdessa!

 

 

 

 

 

 

Siis ihan ekana, et saa päästää koiraa sänkyyn. Etkä keittiöön. Etkä sohvalle. Etkä ovesta ekana. Etkä pissailemaan tai nuuhkimaan. Etkä koskaan ylemmälle tasolle, kuin missä itse olet. Koska muuten koirasta tulee päällikkö.

En ole löytänyt yhtäkään todistetta siitä, että koiran nukkumapaikka korreloisi jotenkin käytösongelmien kanssa. Tai siitä, että koiran (joka muuten on sosiaalinen eläin) eristäminen tuhannen vuoden yksinäisyyteen jotenkin parantaisi sen käytöstä. Näyttäkää yksi todiste siitä, että sohvalla ja sängyssä makailevien koirien omistajilla on enemmän ongelmia koiriensa kanssa kuin muilla.

Tokihan se on helpompi neuvoa kieltämään koiraa menemästä tiettyihin huoneisiin kuin esimerkiksi auttaa sen oikean ongelman kanssa, oli se nyt sitten vaikkapa ruuan puolustaminen tai hihnarähinä. Yhtä relevanttia on neuvoa omistajaa hankkimaan itselleen uudet kengät, joilla voi korjata koiran yksinolo-ongelmaa. Näille ihmeneuvoille on tarjontaa ja valitettavasti myös kysyntää. On jostain syystä helpompaa neuvoa muuttamaan koko elämä kuin kertoa esimerkiksi mitä vastaehdollistaminen on.

Mitä haittaa siitä on, että koira nukkuu sängyssä? Vastaus: sänkyyn tulee karvoja. Mitä haittaa siitä on, että koira saa olla sohvalla? Vastaus: sohvalle tulee karvoja.

Keskimäärin koirat ovat omistajistaan erossa työpäivien ajan. Voi miettiä, mitä järkeä on hankkia koira, jos se ei saa olla lähellä omistajiaan milloinkaan? Onko se fiksua, että se on työpäivät kodinhoitohuoneessa ja yöt yksinään jossain? Jokainen voi toki itse päättää, missä haluaa koiransa viettävän yöt. Sitä en kuitenkaan voi käsittää, miksi niitä omistajia syyllistetään ja paheksutaan, jotka antavat koiriensa itse päättää, missä ne haluavat aikaansa viettää. Se on todistettu, että mitä enemmän millä tahansa eläimellä on valinnanvaraa tai vapautta tehdä omia valintoja, sitä paremmin se voi. Sitäkään en voi käsittää, että edelleen väitetään, että käytösongelmilla olisi yhteys siihen, saako koira olla sohvalla tai nukkua sängyssä. Tämä ei pidä paikkaansa.

Jopa joka kolmas koirasta luopuminen johtuu käytösongelmasta. Käytösongelmien taustalla on lähes aina pelko ja arkuus, mitkä voivat johtaa stressiin, mikä voi johtaa moniin muihin ongelmiin.

Yksi tavallisimmista käytösongelmista on yksinolo-ongelma, joka ilmenee haukkumisena, ulvomisena, vinkumisena, läähättämisenä, levottomuutena, oven tai ikkunoiden raapimisena, syömättömyytenä, oksenteluna, huonekalujen tai muiden tavaroiden tuhoamisena, masennuksena tai sisäsiisteysongelmina niissä tilanteissa, kun koira jätetään yksin. Yksinolo-ongelmaisille koirille on tyypillistä myös muu levottomuus ja on myös havaittu, että ääniherkkyys liittyy usein yksinolo-ongelmiin.

Yksinolo-ongelmien taustalla on pelko, levottomuus, virikkeettömyys ja liiallinen kiintymys omistajaa kohtaan. Norjalaistutkijat halusivat selvittää enemmän yksinolo-ongelmista kärsivien koirien ominaisuuksia. Tutkimukseen osallistui 215 norjalaiselta käytösklinikalta yksinolo-ongelmaan apua hakenutta koiranomistajaa.

Yleisimmin yksinolo-ongelmista kärsivät sekarotuiset. Muita yleisiä rotuja olivat cockerspanieli, gordoninsetteri, snautseri, mäyris, russeli ja saksanpaimekoira. Yksinolo-ongelmista kärsivät tutkimuksen mukaan yleisemmin urokset kuin nartut. Yli 80 % yksinolo-ongelmaisista kärsi myös muista käytösongelmista – näistä yleisin oli ääniherkkyys ja aggressiivinen käytös (1. pelkoaggressiivisuus, 2. kivun aiheuttama aggressiivisuus, 3. territoriaalinen ja 4. resurssiaggressiivisuus).

Liki kaksi kolmesta koiransa leikkauttaneesta oli päätynyt leikkaamiseen käytössyistä. Kuitenkin vain joka kymmenes koiransa leikkauttaneista oli sitä mieltä, että leikkaaminen oli helpottanut käytösongelmaa.

Yksinolo-ongelmaan ei auta koiran leikkaaminen. Eikä siihen auta johtajuusharjoitukset – mitä ne nyt sitten ikinä pitävätkään sisällään. Siihen auttaa se, että kouluttaa koiran pitämään yksin olemisesta. Se tehdään niin, että koiran arvostamia resursseja annetaan sille ainoastaan silloin kun se on yksin.

Storengen et al., 2014, A descriptive study of 215 dogs diagnosed with separation anxiety.