Jääkauden tarkoitus taas on avata ne kanavat koiran ja omistajan välillä. Kun koiralle ei puhuta tietyn jakson aikana, on ihanaa kuulla ja nähdä, kun koulutuksen aikana koiralta on tulpat korvista kadonneet, ja ”ei” ja ”tänne” sanatkin alkavat mennä perille.
Jääkausi on 2-3 viikon mittainen ajanjakso, jolloin koiraa ei huomioida mitenkään. Sille ei puhuta, sitä ei silitellä, mihinkään sen tekemisiin ei reagoida mitenkään eikä sitä edes katsota. Koiran lelut otetaan pois jääkauden ajaksi ja mahdolliset harrastukset jäävät tauolle. RUOKAILU JA ULKOILU: Ainoa huomio, jota koiralle jääkauden aikana annetaan, on ruokakupin ojentaminen (ilman käskytyksiä ja katsekontakteja!) ja lyhyet lenkitykset HIHNASSA. Hihnakäytökseen puututaan korkeintaan ärähdyksillä + hihnan nyppäisyillä. Käskyjä/kieltoja ei käytetä myöskään ulkona. Poikkeuksena voidaan pitää koiria, joiden ongelmakäytös on lievää ja ilmenee vain sisällä. Tällaisille yksilöille saatetaan joskus sallia huomiointia tai jopa vapaana pitoa ulkona.
Jääkautta voi alkaa purkaa, kun koira on selvästi alistunut kohtaloonsa eikä kerjää enää huomiota omistajilta. Jääkausi on ollut riittävän pitkä, kun kaikki protestointi ja pomoilu on loppunut. Yleensä koira vain makailee ja vaikuttaa muutenkin hiukan masentuneelta jääkauden lopussa. Normaalihuomioimattomuus pätee koko koiran loppuelämän ajan.
Onko jääkauden tarkoituksena se, että lopulta koiraa %&#**ttaa kuin sitä oravaa, jolla on käpy jäässä?
Ihminenkin on helppo murtaa ärsykkeettömyydellä. Kuvittele, että olisit kaikille ilmaa parin viikon ajan. Jos mihinkään aloitteisiisi tai vuorovaikusyrityksiisi ei vastattaisi, voi olla, että menettäisit aloitekykysi ja masentuisit. Jääkausi voi muuttaa koiran käyttäytymistä, mutta nopealla päättelyllä täysi huomioimattomuus yhdistettynä ärähtelyyn ja hihnasta nykimiseen eivät tee ihmisen ja sen parhaan ystävän suhteelle hyvää. Jääkauden teho perustuu siihen, että kun ärsykkeitä (tai viestejä) tulee hyvin niukasti, niiden vaikutus kasvaa.
Jääkausi ei ole tarpeellinen
Jos koira ei ymmärrä mitä esim. sana tänne tarkoittaa, eikö kannattaisi mieluummin opettaa se sille kuin aloittaa usean viikon koiran masentamisprojekti? Jos koira haukkuu muille hihnassa, miksei kannattaisi opettaa sille ohittamista? Ehkä meille on palkitsevinta noudattaa ns. kokonaisvaltaisia ohjeita, joiden avulla tehdään elämänmittainen parannus. Ehkä meille on palkitsevaa noudattaa ohjeita, jotka eivät liity alkuperäiseen ongelmaan mitenkään.
Luonnollisesti, resurssejaan puolustavaa koiraa voi kouluttaa olemalla sille erityisen tyly lenkillä. Se varmaan sitten päättelee, että okei, ei se luu mulle niin tärkeä olekaan kun isäntä nykii noin kovaa remmistä. Se, että koiraa ei huomioida kotona ei opeta koiralle, mitä ohitustilanteessa tulee tehdä. Vaikka pitäisit koiraa vaatekaapissa vuoden, se ei toimisi ohitustilanteessa halutulla tavalla. Kuten elämäntapamuutoksissa yleensäkin, meille sopii hienosti ajatus siitä, että tämä on voimassa koko loppuelämän. Se on yhtä todennäköistä kuin tammikuussa aloitettu juoksuharrastus.
Jääkausi masentaa koiraa ja tappaa sen aloitekyvyn
Erityisen huonoa jääkaudessa on se, että koira ei vain ”vaikuta masentuneelta” vaan saattaa oikeasti olla sitä. Kuten tiedämme, masennus ei ole ihmisilläkään mikään tavoiteltava tila tai millään tavalla koulutuksen toivottu sivutuote. Eläimet tutkitusti masentuvat – miksi ihmeessä haluamme tehdä parhaille ystävillemme tällaista tahallisesti? Toinen asia, joka on edelleen myytti, on se, että koiran aloitteesta ei KOSKAAN tehdä mitään. Tämä menettely saa aikaan aloitekyvyttömiä koiria, jotka ovat enemmän koriste-esineitä kuin ihmisen parhaita ystäviä.
Älä siis masenna ja simputa parasta ystävääsi, joka on täällä kanssasi vain rajoitetun ajan. Kannattaa ottaa ilo irti siitä lyhyestä ajasta, jonka koirat kanssamme jakavat!
Liittymällä VIP-jäseneksi saat enemmän
Unohda jääkausi ja ota käyttöön lämpökausi! Liity VIP-jäseneksi niin näet videon, jossa esittelen lämpökauden ajatuksen käytännössä.
VIP-jäsenenä näet myös kaikki muut aiemmin julkaistut ja tulevat videot vuoden ajan! Pääset suljettuun fb-ryhmään ja saat ilmaisen puhelinneuvonnan.
Jos olet jo VIP-jäsen, kirjaudu sisään nähdäksesi VIP-sisällön.
Eikö sinulla ole tunnuksia? Liity VIP-jäseneksi nähdäksesi VIP-sisällöt!
Valitettavasti ne eläinlääkärit (yleistettynä) tietää yhtä paljon kouluttamisesta kun kasvattajakin. Joko ne tietää, tai sitten ne ei tiedä mitään, mutta luulee tietävänsä kaiken.
Juuri viime viikolla kuuntelin, kun eläinlääkäri neuvoi uutta koiranomistajaa hihnaräyhäämisen osalta käskemään koiran seuraamaan, ja jos koira käy omistajaan kiinni, se käsketään maahan. Omistaja on sille pomo ja määrää mitä tehdään ja milloin. Muuten ihan kiva, mutta miten koira voi osata seurata ja mennä maahan, jos ei niitä ole sille opetettu? Lopulta kuitenkin eläinlääkäri totesi, ettei ole kouluttaja, mutta alueen koirapsykologilta saa oikein hyviä ohjeita, koska niillä voi olla jopa 30 vuoden kokemus koirien kouluttamisesta! …
Totta tuokin. Valitettavasti ?
Asiaa Jaana!!!!
Jep, eläinlääkärit ovat joskus todella valitettavan pihalla koirien käyttäytymisestä ja koulutuksesta. Tiedän eläinlääkäreitä joiden neuvoihin kuuluu juuri rangaistukseen perustuva ”koulutus”. Antavat neuvoja asiakkailleen joilla on ongelmia koiransa kanssa mm alpha roll, murisemisesta koiralle, jääkaudesta. Jopa häkittämistäkin itse suosittelevat mm eroahdistuneen koiran kanssa. Harjoittavat näitä myös itse omien koiriensa kanssa.
Toki on eläinlääkäreitäkin jotka ymmärtävät myös käyttäytymisestä. Eläinlääkärit osaavat hoitaa koiran fyysiseen hyvinvointiin liittyviä asioita mutta käytökseen liittyvistä ovat usein aivan totaalikujalla.
Muuten täyttä asiaa mutta joskus jopa sieltä FB koiraryhmistä saa parempaa tietoa koulutuksesta kuin siltä eläinlääkäriltä.
Itselläni on ensimmäinen oma koira, jonka koulutus on ollut minulle erityisen haastavaa. Koiran kanssa kävimme useilla eri koirankouluttajilla, koirankoulutuskursseilla ja kuuluimme vuosia koirayhdistykseen jonka koulutuksissa kävimme viikoittain. Tein kaikkeni että koirani olisi positiivisella palautteella, nameilla yms saanut oppimaan mm. hihnakäyttäytymistä. Koira ei välittänyt palkkioista (namit, lelut jne). Ensimmäinen kerta kun koin että sain kunnon kontaktin koiraan häiriötilanteessa, oli muutaman päivän jääkauden jälkeen. En silti jatkanut sitä, koska mielestäni se on epäinhimillistä. Nyt, 8 vuoden ikäisenä olen saanut kastroituani koirani, sen vihdoin kiinnostumaan nameista ja itsestäni häiriötilanteessa. Todellista apua en saanut mistään. Syyllistämistä ja naureskelua kylläkin.
Ikävä kuulla ?
Meillä on 1,5 vuotias borderterrieri, joka aloitti jo melko pienenä tyypillisen remmiräyhäämisen. Haukkui kaikille vastaantuleville koirille, mutta nyt vihdoinkin periksiantamattoman koulutuksen, namien ja kontaktiharjoitusten avulla pääsemme pienten koirien ohi nätisti haukkumatta. Tosin isojen koirien ohittaminen ei vielä suju yhtä hyvin, mutta pyytämällä koiran istumaan ja antamalla namin, kun iso koira menee ohi, vältymme räyhäämiseltä. (Onkohan oikea tapa?) Pienten koirien kanssa borderimme tulee juttuun esim. koirapuistossa, mutta isoja koiria ei juurikaan viitsitä tavata. Nyt ongelmaksi on kuitenkin tullut koiran mustasukkaisuus(?!) omistajasta ja myös muista ihmisistä. Botderi tulee toisen koiran kanssa juttuun niin kauan kunnes tämä toinen koira yrittää tehdä tuttavuutta omistajan kanssa tai esim hyppää minua vasten, jolloin koiramme hyökkää kohti toista koiraa.. Esimerkiksi pienen kaverikoiran tullessa meille kylään, koiramme yritti käydä toisen koiran kimppuun aina jos tämä tuli liian lähelle meitä omistajia ja jopa toisen koiran omistajaa (joka on tuttu myös meidän koirallemme). Samankaltainen tilanne tapahtui myös kerran, kun palkitsin oman koiramme sijaan toista koiraa namilla. Muissa tilanteissa melko tottelevainen koiramme ei siis halua päästää toisia koiria liian lähelle meitä… Osaatko sanoa mistä tässä on kyse? Ja miten meidän tulisi toimia? Koira myös vahtii omia lelujaan muilta koirilta (ei ihmisiltä).
Hei. Meillä on 3v. kääpiövillakoira. Epilepsian puhkeamisen jälkeen tullut aggressiiviseksi lapsia kohtaan. Aiemmin tykkäsi lapsista muutamaa lukuun ottamatta. Nyt ei kukaan lapsi voi mennä lähelle. Puree ihan varmasti. On yrittänyt jo useasti. On joitakin aikuisiakin keitä kohtaan hiukan epävarma. Saattaa tulla kerjäämään silityksiä ja ykskaks sitten alkaa murista. Aggressiivisissa tilanteissa ei välttämättä ole kyse ruuasta, herkuista tai leluista. Lapset ei ole satuttanut koiraani, sillä en ole jättänyt koiraa oikeastaan koskaan yksin. Olemme aina yhdessä joka paikassa. Mitä tehdä asialle? Miten saan vanhan ihanan ja kiltin koirani takaisin?