Tuloksellinen yksinoloharjoittelu on arjen tuunaamista ja kokonaisuuden havainnointia

Yksinolostressi tai eroahdistus on yksi tyypillisimmistä ja kuormittavimmista haasteista, joita koiraperhe voi kokea. Yksinolo-ongelma kuluttaa koiraa – jatkuva ahdistuksen tunne ja stressi heikentää koiran elämänlaatua, eikä se ehdi välttämättä kunnolla palautua viikon yksinoloista edes viikonlopun aikana ja vaikutus kertautuu. Toisaalta yksinolo-ongelmat kuormittavat huomattavasti myös perhettä; jatkuva syyllisyyden tai riittämättömyyden tunne, valittavat naapurit, viha-rakkaussuhde koiraan, tuhoamisen tuottamat taloudelliset huolet ja sosiaalisen elämän (=asunnon ulkopuolisen) vähäisyys sekä pelko koiran ja/tai asunnon mahdollisesta menettämisestä ovat haasteita, jotka uuvuttavat ketä tahansa. Tukea tai toteuttamiskelpoisia neuvoja ei välttämättä löydy ja kynnys avun pyytämiseen voi olla suuri.

Ahdistus, stressi tai pelko yksin olemisen aikana voivat syntyä monesta syystä. Koirat ovat oman kokemukseni mukaan äärimmäisen herkkiä aistimaan ihmisten huolta ja ahdistusta, mikä saattaa yksin riittää siihen, että koiraa alkaa ahdistaa kun se jää yksin. Yleisesti voidaan kuitenkin ajatella, että ahdistus ja pelko ovat sellaisia tunteita, joiden taustalla on puutteellinen turvallisuudentunne. Mitä kaikkea koira sitten voi pelätä yksin jäädessään? Se voi pelätä, ettei omistaja palaa, se voi pelätä että mitään kivaa ei tapahdu, että kaveri käy päälle, että joku vieras tunkeutuu asuntoon tai se voi pelätä sitä, että se ahdistuu. Yksinolon kuvaaminen on paras tapa päästä jäljille siitä, mikä koiraa mahtaa ahdistaa tai pelottaa tai jopa turhauttaa.

Tyypillisiä oireita yksinolo-ongelmissa ovat:
– tuhoaminen
– häiritsevä ääntely (koirien ääntely on hyvin tilannekohtaista ja ääntelystä voi päätellä hyvinkin paljon, lue lisää täältä)
– sisäsiisteyshaasteet yksin ollessa
– itsensä vahingoittaminen (nuoleminen, kirputtaminen)
– lisääntynyt motorinen aktiivisuus, levottomuus
– karkailuyritykset
– tärinä
– kuolaaminen
– masennus

Syitä siihen, miksi jollakin koiralla yksinolo tuottaa enemmän haasteita kuin toisella, ei tarkkaan tiedetä. 90-luvulla esitettiin yhtenä mahdollisuutena koirien jalostuksen sivutuotteena syntynyttä voimakasta kiintymystä omistajaan, mutta se ei ole ainut tekijä ongelmien taustalla – koiralla voi olla yksinolo-ongelma vaikka se ei olisi liiallisen kiintynyt omistajaansa.

Hoitotapoja

Itse muistan noin 15 vuotta sitten opettaneeni pennun yksinoloon jättämällä sen vähäeleisesti ja vaihtelevan piteneväksi ajaksi yksin – se sujui hyvin, mutta jälkeenpäin ajattelen että oli tuuria matkassa. Sittemmin kun olen aiheeseen perehtynyt ja törmännyt mitä monipuolisimpiin haasteisiin asiakkaiden koirien kanssa, olen muuttanut ajatteluani moneen otteeseen yksinolon hoitamisesta. Vuosia sitten olin ns. koulutuskeskeinen, eli minun oli vaikea hyväksyä sitä, että koiran käyttäytymiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin kouluttaminen. Suosittelin rauhoittumisharjoituksia ja rauhallisuuden vahvistamista sekä lähtövihjeiden neutralisointia tavalla tai toisella. Tulokset olivat hyvin vaihtelevia, mutta enimmäkseen koin, että harjoitukset olivat sekä koirille että omistajille enimmäkseen pakkopullaa.

Sittemmin olen todennut, että jokaisella on erilainen tilanne, erilaiset resurssit ja erilainen koira, joten samanlainen harjoittelu ei tule kyseeseen. Monissa talouksissa on useampi koira, eikä silloin välttämättä voi toimia samoin kuin yhden koiran kanssa toimittaisi. Toisaalta useamman koiran talouteen ei välttämättä voi suositella herkkuja tai puuhabokseja, mutta samalla tavalla haastavaa voi olla vetää mutkat suoriksi ja ajatella, että rauhoittumisharjoittelu ratkaisisi ongelman. Rauhoittumisharjoittelussa idea on yleensä se, että omistajan paluu olisi “riittävä palkkio” – kahden tai kolmen koiran kanssa omistajalla ei ehkä ole niin merkittävää roolia ainakaan jokaiselle koiralle. Rauhalliseen lopputulokseen voi päästä, vaikka ei opettaisi rauhoittumista temppuna.

Rauhoittumisharjoittelu ja puuhaboksi tai palkkiohuone ovat hyviä harjoituksia, mutta yksittäisinä niiden varaan ei kannata laskea ongelman ratkaisemista. Mikäli koiralla on edelleen puutteellinen turvallisuudentunne yksin, kaverin kanssa tai kotona ylipäänsä, ei rauhoittumisprotokolla sitä yksinään paranna. Kokonaisuuden havainnointi edellyttää usein ulkopuolelta katsomista ja isoihin asioihin keskittymistä. Mikä koiran motivaatio on jäädä yksin kotiin? Riittääkö se, että se sietää yksinoloa vai pitäisikö sen nauttia siitä? Jo pelkästään tämä kysymys voi ratkaista paljon.

Huomioi yksilö ja kokonaisuus

Itse ajattelen yksinolon suhteen niin, että se on monen onnistuneen toimenpiteen lopputulos, ei temppu sinänsä. Sen voi rinnastaa lenkkeilyyn; lenkkikään ei ole yksi temppu, joka alkaa kotiovelta ja päättyy kotiovelle vaan se on erilaisten tukitaitojen, aikabudjetin tuunauksen, aidon motivaation ja hallinnan tunteen tuottama lopputulos ja yhdistelmä. Mitä enemmän lenkkiä tai yksinoloa rakentaa yhden tempun varaan, sitä enemmän on vaarassa romahtaa jos jokin menee pieleen.

Ennen kuin valitset lähestymistapaa yksinolon haasteisiin, pohdi hetki näitä kysymyksiä:

– Onko koiralla tai koirilla turvallinen olo asunnossa?
– onko koirilla turvallinen olo keskenään?
– Onko koirille turvallinen olo missään ilman ihmisiä?
– Kuinka paljon yksinolo-ongelma kuluttaa koiraa?
– Millä tavalla koira palautuu yksinolostressistä?
– Mitä koiran tarvitsee tehdä rauhoittuakseen?
– Millainen koiran vuorokausirytmi on silloin, kun ollaan etätöissä tai lomalla?

Kaikki edellä luetellut ja moni muu kysymys on merkityksellinen kun pohditaan sitä, mikä juuri teidän tapauksessa on järkevintä toimintaa ongelman ratkaisemiseen. Lue myös aiemmin kirjoittamani juttu yksinolon haasteista!

Liity jäseneksi niin kuulet podcastin jossa käyn läpi vinkit tulokselliseen yksinolon hoitoon. Käyn myös asioita läpi monikoiratalouden näkökulmasta.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Liity jäseneksi nähdäksesi piilotetun sisällön.

Sargisson, 2014; Canine separation anxiety: strategies for
treatment and management, Veterinary Medicine: Research and Reports

Sherman & Mills, 2008; Canine Anxieties and Phobias:An Update on Separation Anxiety and Noise Aversions, Vet Clin Small Anim

Mitä mielessä?