Pelkoaggressiivinen koira – miksi pelkäävä koira voi käyttäytyä aggressiivisesti?

Pelko ja aggressiivinen käyttäytyminen voivat ensi näkemältä tuntua vastakohdilta. Pelkäävän koiran ajatellaan helposti väistävän, vetäytyvän tai yrittävän paeta, kun taas aggressiivisesti käyttäytyvä koira voi näyttää itsevarmalta: se haukkuu, murisee, syöksyy kohti tai jopa puree.

Todellisuudessa pelko on yksi tavallisista koiran aggressiivisen käyttäytymisen taustalla olevista tekijöistä. Suomalaisessa yli 13 000 koiran aineistossa pelokkuuden ja aggressiivisuuden välillä havaittiin vahva yhteys: aggressiivisesti käyttäytyvät koirat olivat noin 3,2 kertaa todennäköisemmin pelokkaita kuin muut koirat. Myös vieraisiin ihmisiin ja koiriin kohdistuvan aggression taustalla pelko on tunnistettu keskeiseksi tekijäksi.

Aggressiivinen käyttäytyminen ei tällöin välttämättä tarkoita, että koira haluaisi taistella tai päästä lähemmäs pelottavaa asiaa. Usein tavoite on päinvastainen: koira yrittää saada uhkaavaksi kokemansa asian pysähtymään tai siirtymään kauemmas. Jos väistäminen tai poistuminen ei onnistu, puolustautuminen voi olla yksi koiran käytettävissä olevista vaihtoehdoista. Pelkoon liittyvään puolustautumiseen vaikuttavat muun muassa uhkan koettu voimakkuus ja etäisyys sekä se, onko koiralla mahdollisuus poistua tilanteesta.

Siksi pelkoaggressiivisen koiran auttamisessa huomio kannattaa suunnata näkyvän aggression lisäksi siihen, mitä koira pelkää, mitä se yrittää käyttäytymisellään saada aikaan ja millaisia vaihtoehtoja sillä tilanteessa on.

Mitä pelkoaggressiivisuus tarkoittaa?

Pelkoaggressiivisuudella tarkoitetaan aggressiivista käyttäytymistä, jonka taustalla on pelko tai koiran kokemus uhasta. Koira voi esimerkiksi murista, haukkua, näyttää hampaita, syöksyä kohti, näykätä tai purra. Pelko ja aggressiivinen käyttäytyminen liittyvät koirilla usein toisiinsa: suomalaisessa yli 9 000 koiran aineistossa pelokkuus oli yksi voimakkaimmin ihmisiin kohdistuvaan aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä.

Termi pelkoaggressiivinen koira voi kuitenkin johtaa hieman harhaan. Se kuulostaa helposti siltä, että aggressiivisuus olisi koiran pysyvä ominaisuus. Käytännössä on hyödyllisempää tarkastella käyttäytymistä tilanteessa: mitä koira pelkää, milloin aggressiivista käyttäytymistä esiintyy ja mitä koira yrittää sillä saada aikaan?

Pelkoon liittyvän aggressiivisen käyttäytymisen tarkoituksena on usein lisätä etäisyyttä koettuun uhkaan. Pelkäävä koira voi ensin yrittää väistää, poistua tai jähmettyä. Jos uhka tulee liian lähelle tai poistuminen ei ole mahdollista, puolustautuminen voi olla yksi sen käytettävissä olevista vaihtoehdoista. Siihen, miten koira reagoi, vaikuttavat muun muassa koiran yksilölliset ominaisuudet, uhkan koettu voimakkuus ja etäisyys sekä mahdollisuus päästä tilanteesta pois.

Aggressiivinen käyttäytyminen voi myös oppimisen myötä muuttua ennakoivammaksi. Jos koira on esimerkiksi oppinut, ettei väistäminen auta mutta muriseminen saa vieraan ihmisen perääntymään, muriseminen on koiran näkökulmasta toimiva tapa vaikuttaa tilanteeseen. Ajan myötä koira voi alkaa käyttää sitä jo aikaisemmin, ennen kuin uhka on aivan lähellä.

Aggressiivinen käyttäytyminen ei siis useinkaan kerro siitä, että koira haluaa konfliktia. Se voi olla koiran keino yrittää välttää sitä.

Miksi pelkäävä koira hyökkää?

Pelko yhdistetään helposti pakenemiseen: jos koira pelkää, sen ajatellaan yrittävän päästä pois tilanteesta. Todellisuudessa eläin voi reagoida uhkaan monella tavalla. Se voi esimerkiksi väistää, jähmettyä, yrittää paeta tai puolustautua. Se, mikä toimintatapa tilanteessa näkyy, riippuu sekä koirasta että tilanteesta.

Aggressiivisen käyttäytymisen tavoitteena voi olla etäisyyden lisääminen koiran ja sen uhkaavaksi kokeman asian välillä. Murina, haukkuminen, hampaiden näyttäminen tai kohti syöksyminen voivat saada ihmisen tai toisen koiran pysähtymään, perääntymään tai poistumaan. Tällöin aggressiivinen käyttäytyminen on koiran näkökulmasta ymmärrettävä tapa yrittää vaikuttaa tilanteeseen.

Mahdollisuus poistua vaikuttaa käyttäytymiseen

Pelkoa kokevan eläimen käyttäytymiseen vaikuttaa olennaisesti se, millaisia toimintavaihtoehtoja sillä tilanteessa on. Jos koira voi kasvattaa etäisyyttä tai poistua, sen ei välttämättä tarvitse turvautua voimakkaampaan puolustautumiseen. Jos poistuminen sen sijaan estyy, käytettävissä olevat vaihtoehdot vähenevät.

Tällaisia tilanteita syntyy koiran arjessa helposti. Koira voi olla hihnassa, pienessä tilassa tai nurkassa, sitä voidaan pitää kiinni tai ihminen voi jatkaa lähestymistä koiran väistämisestä huolimatta. Myös esimerkiksi eläinlääkärissä tai hoitotoimenpiteessä koira voi joutua tilanteeseen, jossa se ei pysty itse kasvattamaan etäisyyttä.

Pelkoon liittyvän aggression arvioinnissa juuri kontekstilla on siksi suuri merkitys. Uhkan läheisyys, koiran mahdollisuus paeta ja aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten koira tilanteessa toimii.

Aggressiivinen käyttäytyminen voi myös oppimisen kautta vahvistua

Jos aggressiivinen käyttäytyminen saa pelottavan asian poistumaan, sillä on koiralle tärkeä seuraus.

Koira murisee ja ihminen perääntyy. Koira haukkuu ja vieras pysähtyy. Koira syöksyy kohti toista koiraa ja toinen koira jatkaa matkaansa kauemmas.

Koira oppii käyttäytymisensä seurauksista. Jos jokin toimintatapa auttaa sitä pääsemään pois vaikeasta tilanteesta tai lisäämään etäisyyttä uhkaan, sama toimintatapa voi tulla käyttöön uudelleen vastaavassa tilanteessa. Käyttäytyminen voi myös alkaa aikaisemmin tai voimistua, jos hienovaraisemmat keinot eivät ole aiemmin tuottaneet koiran tarvitsemaa lopputulosta.

Tämä ei tarkoita, että koira olisi oppinut olemaan pelkäämättä. Päinvastoin koira voi edelleen kokea tilanteen uhkaavana mutta olla samalla oppinut tehokkaan keinon vaikuttaa siihen.

Aggression vähentämisessä ei siksi ole kyse vain siitä, miten muriseminen, haukkuminen tai hyökkääminen saadaan loppumaan. Olennaista on tehdä myös muista toimintatavoista koiralle toimivia.

Pelkoaggressiivisuus voi näkyä yllättävissä tilanteissa

Pelkoon liittyvä aggressiivinen käyttäytyminen ei aina näytä siltä, mitä pelkäävältä koiralta odotetaan. Koira ei välttämättä vetäydy tai yritä paeta, vaan se voi lähestyä, seurata ihmistä tai syöksyä tämän perään.

Siksi yksittäisestä käyttäytymisestä ei voi päätellä varmasti, mitä koira tuntee tai miksi se toimii juuri niin. Olennaista on tarkastella koko tilannetta ja sitä, mitä tapahtuu ennen aggressiivista käyttäytymistä ja sen jälkeen.

Miksi koira hyökkää, kun ihminen kääntää selän?

Yksi hämmentävä tilanne on se, että koira vaikuttaa pärjäävän vieraan ihmisen läsnä ollessa mutta reagoi vasta, kun ihminen kääntyy tai alkaa poistua. Koira voi haukkua, syöksyä ihmisen perään, näykätä pohkeista tai pahimmillaan purra.

Tällainen käyttäytyminen saatetaan tulkita merkiksi siitä, ettei koira oikeastaan pelännytkään. Näin ei kuitenkaan voida päätellä pelkästään käyttäytymisen perusteella.

Tilanne muuttuu ihmisen kääntyessä. Suora sosiaalinen paine voi vähentyä, ihminen alkaa liikkua ja koiran mahdollisuus lähestyä muuttuu. Koira, joka ei uskaltanut toimia ihmisen ollessa kasvot sitä kohti, voi pystyä toimimaan vasta tämän käännyttyä poispäin.

Myös oppimisella voi olla merkitystä. Jos koiran tavoitteena on saada vieras kauemmas, ihmisen poistuminen on juuri se lopputulos, jota koira tarvitsee. Jos perään syöksyminen tai haukkuminen on toistuvasti liittynyt ihmisen poistumiseen, käyttäytyminen voi vahvistua.

Tästä ei kuitenkaan voida yksittäisen koiran kohdalla päätellä, että “koira hyökkää selän takaa, koska se pelkää”. Saman näköisellä käyttäytymisellä voi olla erilaisia taustoja. Pelkoa arvioitaessa täytyy katsoa kokonaisuutta: miten koira käyttäytyy vieraan saapuessa, tämän liikkuessa ja lähestyessä, millaisia etäisyyksiä koira pitää ja mitä tapahtuu, jos koiralla on mahdollisuus poistua itse.

Koira murisee, kun sitä lähestytään

Murina on erityisen tärkeä viesti. Se voi kertoa siitä, että koira tarvitsee lisää etäisyyttä tai haluaa lähestymisen loppuvan.

Jos ihminen jatkaa lähestymistä murinasta huolimatta, koira voi joutua käyttämään voimakkaampaa käyttäytymistä. Jos ihminen sen sijaan pysähtyy tai siirtyy kauemmas, koira saa kokemuksen siitä, että myös vähemmän voimakas viestintä toimii.

Tämän vuoksi murinan rankaiseminen voi olla ongelmallista. Tavoitteena ei pitäisi olla mahdollisimman vähäeleinen koira, vaan koira, jonka viestejä voidaan kuunnella ennen kuin sen tarvitsee turvautua voimakkaampiin keinoihin.

Koira hyökkää vierasta kohti ovella

Ovitilanne voi olla pelkäävälle koiralle vaikea. Vieras tulee nopeasti koiran omalle alueelle, tila voi olla ahdas eikä koira välttämättä koe voivansa säädellä etäisyyttä.

Voimakas haukkuminen tai kohti syöksyminen voi tällöin saada vieraan pysähtymään. Jos koira pääsee toistuvasti harjoittelemaan tällaista tilannetta aivan liian vaikealla tasolla, pelkkä ovikellon ääni tai ihmisen lähestyminen ovea kohti voi ajan myötä ennakoida koiralle vaikeaa tilannetta.

Ratkaisun ei siksi tarvitse alkaa siitä, että koira opetetaan olemaan hiljaa vieraan tullessa. Ensimmäinen tavoite voi olla paljon yksinkertaisempi: järjestetään tilanne niin, ettei koiran tarvitse puolustautua vieraan saapuessa.

Koira puree käsittelytilanteessa

Myös käsittelyyn liittyvä aggressiivinen käyttäytyminen voi olla puolustautumista. Jos koira pelkää kosketusta tai ennakoi epämiellyttävää toimenpidettä, muriseminen, näykkääminen tai pureminen voivat saada ihmisen lopettamaan käsittelyn.

Tällaisessa tilanteessa on tärkeää huomioida myös kipu. Kipu voi aiheuttaa uutta aggressiivista käyttäytymistä tai muuttaa jo olemassa olevan ongelman voimakkaammaksi. Erityisesti äkillisesti alkanut tai kosketukseen ja tiettyihin liikkeisiin liittyvä aggressiivisuus on syy selvittää koiran terveydentila.

Miksi koirasta tulee pelkoaggressiivinen?

Pelkoon liittyvälle aggressiiviselle käyttäytymiselle ei yleensä ole yhtä yksittäistä syytä. Siihen voivat vaikuttaa koiran perinnölliset ominaisuudet, varhaiset kokemukset, oppimishistoria, elinympäristö, terveydentila ja se, millaisia mahdollisuuksia koiralla on ollut selviytyä vaikeista tilanteista.

Siksi kahdella hyvin samanlaisessa tilanteessa elävällä koiralla voi olla hyvin erilainen tapa reagoida pelkoon.

Pelokkuudessa on yksilöllisiä ja perinnöllisiä eroja

Koirat eroavat toisistaan siinä, kuinka herkästi ne kokevat erilaiset asiat uhkaavina. Pelokkuudessa ja aggressiivisessa käyttäytymisessä on havaittu sekä rotujen että yksilöiden välisiä eroja, ja käyttäytymispiirteisiin vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät.

Pelokkaan koiran taustalta ei siis tarvitse löytyä kokemusta, jossa sille olisi tapahtunut jotain pahaa. Koira voi olla lähtökohtaisesti herkempi reagoimaan uusiin tai epävarmoihin tilanteisiin kuin toinen koira.

Tämä on tärkeää myös omistajan näkökulmasta: pelkoaggressiivisuuden syyn etsiminen ei tarkoita yhden menneisyydessä tapahtuneen virheen tai traumaattisen kokemuksen löytämistä.

Varhaisilla kokemuksilla on merkitystä

Koiran ensimmäiset elinkuukaudet ovat tärkeää aikaa ympäristöön, ihmisiin ja muihin koiriin tutustumiselle. Hyvät ja turvalliset kokemukset voivat tukea koiran kykyä suhtautua uusiin asioihin joustavasti, kun taas puutteelliset tai haitalliset kokemukset voivat lisätä myöhempien pelkojen riskiä.

Laajassa suomalaisessa aineistossa vähäinen sosiaalistaminen pentuna oli yhteydessä suurempaan pelokkuuteen aikuisena. Myös uudemmassa tutkimuksessa ensimmäisten kuuden elinkuukauden haitallisten kokemusten määrä oli yhteydessä suurempaan pelokkuuteen ja aggressiivisuuteen myöhemmin.

Tämäkään yhteys ei kuitenkaan tarkoita, että tietynlainen pentuaika johtaisi väistämättä aggressiivisuuteen. Käyttäytyminen muodostuu perimän ja ympäristön jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Yksittäinen pelottava kokemus voi vaikuttaa – mutta traumaa ei tarvitse löytyä

Joskus käyttäytymisen muutos liittyy selvästi tiettyyn tapahtumaan. Koira on voinut esimerkiksi joutua toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi, säikähtää vierasta ihmistä tai kokea kivuliaan käsittelytilanteen.

Usein näin selvää alkupistettä ei kuitenkaan ole.

Pelko voi rakentua vähitellen useista kokemuksista. Koira voi myös oppia ennakoimaan tilanteita, joissa se on aikaisemmin kokenut olonsa turvattomaksi. Silloin reaktio voi alkaa jo paljon ennen varsinaista pelottavaa tapahtumaa.

Pelkoaggressiivisella koiralla ei siis tarvitse olla traumaa, eikä ongelman ratkaiseminen edellytä sen yhden kokemuksen löytämistä, josta kaikki alkoi.

Oppiminen vaikuttaa siihen, miten koira toimii pelätessään

Pelko ja oppiminen kulkevat tässä jatkuvasti rinnakkain.

Koira voi oppia, mitkä asiat ennakoivat vaikeaa tilannetta. Se voi esimerkiksi huomata, että ovikello ennakoi vieraan ihmisen tulemista asuntoon tai eläinlääkärin tutkimuspöytä käsittelyä.

Samalla koira oppii oman käyttäytymisensä seurauksista. Jos väistäminen ei auta mutta muriseminen pysäyttää lähestyvän ihmisen, murisemisesta voi tulla koiralle tehokas toimintatapa.

Tämä on yksi syy siihen, miksi pelkoaggressiivisuuden hoidossa kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, toimivatko koiran lievemmät viestit. Jos koira pystyy pyytämään lisää etäisyyttä ilman, että sen täytyy haukkua, syöksyä tai purra, sillä on käytössään enemmän vaihtoehtoja.

Myös kipu ja terveydentila voivat vaikuttaa aggressiiviseen käyttäytymiseen

Aggressiivisen käyttäytymisen yhteydessä terveydentila on tärkeää ottaa huomioon. Kipu voi laskea koiran kynnystä puolustautua, ja koira voi alkaa ennakoida kipua tilanteissa, joissa sitä kosketetaan, nostetaan tai käsitellään.

Kipu voi myös olla vaikeasti havaittavaa. Käyttäytymisen muutos saattaa olla ensimmäisiä asioita, joihin omistaja kiinnittää huomiota.

Erityisesti äkillisesti alkanut, selvästi voimistunut tai kosketukseen, käsittelyyn tai tiettyihin liikkeisiin liittyvä aggressiivinen käyttäytyminen on syy selvittää koiran terveydentila eläinlääkärissä.

Pelkoaggressiivinen koira tarvitsee kokemuksen siitä, että se voi vaikuttaa tilanteeseen

Pelkoa käsitellään usein sen kautta, kuinka koira saadaan vähitellen tottumaan pelottavaan asiaan. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin tarkastella sitä, millaisia mahdollisuuksia koiralla on itse vaikuttaa tilanteeseen.

Voiko koira ottaa etäisyyttä? Voiko se poistua? Voiko se kieltäytyä lähestymästä? Pysähtyykö tilanne, jos koira osoittaa tarvitsevansa tauon?

Kokemus kontrollista ja ennakoitavuudesta vaikuttaa siihen, kuinka kuormittavana eläin tilanteen kokee. Erityisen vaikeita voivat olla tilanteet, joissa koira kohtaa jotakin pelottavaa mutta ei pysty omalla toiminnallaan vaikuttamaan siihen tai pääsemään siitä pois.

Pelkoaggressiivisen koiran kohdalla tämä on olennaista, koska aggressiivinen käyttäytyminen voi itsessään olla yritys saada tilanne jälleen hallittavaksi. Jos muriseminen saa ihmisen pysähtymään tai haukkuminen saa vieraan siirtymään kauemmas, koira on löytänyt keinon vaikuttaa siihen, mitä sille tapahtuu.

Väistäminen ei ole epäonnistuminen

Pelkäävän koiran kanssa harjoitellessa syntyy helposti ajatus, että koiran pitäisi oppia pysymään tilanteessa. Jos koira haluaa poistua, omistaja saattaa pelätä väistämisen ylläpitävän pelkoa tai jopa vahvistavan sitä.

Asia ei ole näin yksinkertainen.

Pelko on tunnetila, eikä koiran päästäminen kauemmas pelottavasta asiasta tarkoita automaattisesti pelon vahvistamista. Sen sijaan poistumismahdollisuus voi tehdä tilanteesta koiralle hallittavamman ja estää sitä joutumasta niin vaikeaan tilanteeseen, että sen täytyy puolustautua.

Jos koira huomaa vieraan ihmisen ja valitsee itse siirtymisen kauemmas, meillä on jo käytössä vaihtoehto aggressiiviselle käyttäytymiselle. Tätä vaihtoehtoa kannattaa tehdä toimivaksi.

Tavoitteena ei tietenkään tarvitse olla se, että koira väistää pelottavia asioita koko loppuelämänsä. Kun koira pystyy säätelemään etäisyyttä ja harjoittelu tapahtuu riittävän helpolla tasolla, voidaan samalla rakentaa uusia kokemuksia pelottavasta asiasta.

Koiraa kannattaa kuunnella ennen murinaa

Koiran vaikutusmahdollisuuksien lisääminen tarkoittaa myös sitä, että sen pienemmillä viesteillä on seurauksia.

Koira voi esimerkiksi kääntää päätään, siirtää painoa poispäin, hidastaa lähestymistä, pysähtyä tai yrittää siirtyä kauemmas. Yksittäisiä eleitä ei pidä tulkita irrallaan tilanteesta, mutta kokonaisuus voi kertoa siitä, ettei koira halua tilanteen etenevän.

Jos ihminen reagoi vasta murinaan tai hyökkäykseen, koira voi oppia, että voimakas käyttäytyminen on tehokkain tapa tulla kuulluksi.

Sen sijaan voimme opettaa koiralle aivan toisenlaisen kokemuksen:

minun ei tarvitse puolustautua saadakseni lisää tilaa.

Kontrolli ei tarkoita sitä, että koira päättää kaikesta

Koiran vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ei tarkoita sitä, ettei ihminen voisi huolehtia turvallisuudesta tai tehdä koiraa koskevia päätöksiä.

Pelkoaggressiivisen koiran kanssa tarvitaan usein paljonkin ympäristön järjestämistä. Vierailut voidaan suunnitella etukäteen, koiralle voidaan järjestää oma turvallinen tila, lenkillä voidaan vaihtaa suuntaa ja käsittelytilanteita voidaan pilkkoa pienemmiksi. Puremariskissä voidaan käyttää myös turvallisesti ja positiivisesti opetettua kuonokoppaa.

Turvallisuus ja koiran toimijuus eivät ole toistensa vastakohtia. Hyvässä harjoittelussa ihminen huolehtii siitä, ettei koira tai kukaan muu joudu vaaraan, mutta koiralla säilyy mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä sille tapahtuu.

Pelkoaggressiivisen koiran kanssa yksi tärkeimmistä kysymyksistä ei ole vain “miten saan koiran olemaan reagoimatta?”, vaan “miten koira voi kertoa tarvitsevansa jotain muuta ennen kuin sen täytyy reagoida?”

Mitkä asiat auttavat pelkoaggressiivista koiraa?

Pelkoaggressiivisen koiran auttamisessa tavoitteena ei ole ensisijaisesti saada aggressiivista käyttäytymistä loppumaan. Olennaisempaa on selvittää, mikä tilanteessa herättää koirassa pelkoa, mitä koira yrittää käyttäytymisellään saada aikaan ja miten tilanteesta voidaan tehdä sille turvallisempi ja hallittavampi.

Ensimmäinen askel on turvallisuus. Jos koira voi purra, tilanteet kannattaa järjestää niin, ettei koira joudu jatkuvasti puolustautumaan eikä kukaan joudu vaaraan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi suurempia etäisyyksiä, vaikeiden tilanteiden ennakointia tai koiralle järjestettyä rauhallista tilaa.

Harjoittelussa olennaista on myös vaikeustaso. Pelkoa aiheuttavan asian kohtaaminen ei itsessään vähennä pelkoa. Liian voimakas altistuminen voi päinvastoin ylläpitää tai pahentaa ongelmaa. Pelon hoidossa käytettävissä asteittaisessa siedättämisessä lähtökohtana onkin niin lievä altistus, ettei koira joudu voimakkaan pelon valtaan (Hammerle ym., 2021).

Myös koiran mahdollisuudella vaikuttaa tilanteeseen on merkitystä. Mahdollisuus ottaa etäisyyttä, poistua tai pitää tauko voi tehdä vaikeasta tilanteesta koiralle hallittavamman. Valinnan, kontrollin ja ennakoitavuuden merkitys on noussut esiin myös koirien hyvinvointia ja käyttäytymisongelmia tarkastelevassa tutkimuksessa (Barcelos ym., 2024).

Tavoitteena ei siis ole vain estää koiraa murisemasta, haukkumasta tai hyökkäämästä. Pelon täytyy vähentyä ja koiran täytyy löytää turvallisempia tapoja selvitä tilanteista.

Pelottavan asian kohtaaminen ei itsessään vähennä pelkoa. Ratkaisevaa on, millainen kokemus kohtaamisesta koiralle muodostuu.

Miksi pelkoaggressiivista koiraa ei kannata rankaista?

Kun koira murisee, haukkuu, syöksyy kohti tai yrittää purra, käyttäytymisen pysäyttäminen tuntuu ymmärrettävästi tärkeältä. Pelkoon liittyvässä aggressiivisessa käyttäytymisessä on kuitenkin olennaista erottaa toisistaan näkyvän käyttäytymisen estäminen ja sen taustalla olevan pelon vähentäminen.

Rankaisemalla voidaan vaikuttaa siihen, mitä koira tekee, mutta se ei itsessään muuta pelottavaa asiaa koiralle turvalliseksi. Jos koira esimerkiksi murisee vieraan lähestyessä ja murinasta seuraa jotakin koiralle epämiellyttävää, koira voi oppia vähentämään murisemista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vieraan ihmisen aiheuttama pelko olisi samalla vähentynyt.

Tämä ero on pelkoaggressiivisuuden kannalta erityisen tärkeä. Murinan loppuminen ei välttämättä tarkoita, että koiran olisi helpompi olla tilanteessa.

Aversiivisiin menetelmiin liittyy hyvinvointiriskejä

Koirien koulutusmenetelmiä koskeva tutkimus tukee palkitsemiseen perustuvien menetelmien käyttöä aversiivisten menetelmien sijaan. Zivin (2017) katsauksessa tarkasteltiin 17 tutkimusta, joissa vertailtiin erilaisia koulutusmenetelmiä. Katsauksen perusteella aversiivisiin menetelmiin liittyi riskejä koirien fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille, eikä niiden paremmasta tehokkuudesta palkitsemiseen perustuviin menetelmiin verrattuna löytynyt näyttöä.

Vieira de Castron ym. (2020) tutkimuksessa tarkasteltiin 92 seurakoiraa erilaisia koulutusmenetelmiä käyttävistä koirakouluista. Eniten aversiivisia menetelmiä käyttäneessä ryhmässä koirat osoittivat koulutustilanteissa enemmän stressiin liittyvää käyttäytymistä, olivat useammin jännittyneitä ja niiden kortisolitasot nousivat enemmän kuin palkitsemiseen perustuvassa ryhmässä. Ne osoittivat myös pessimistisempää suhtautumista monitulkintaisiin tilanteisiin kognitiivisessa vinoumatestissä.

Tutkimustulosten perusteella American Veterinary Society of Animal Behavior (AVSAB) suosittelee palkitsemiseen perustuvia menetelmiä myös pelon, ahdistuksen ja aggressiivisen käyttäytymisen hoidossa eikä suosittele aversiivisten menetelmien käyttöä käyttäytymisongelmien hoidossa.

Rankaiseminen voi olla erityisen ongelmallista silloin, kun koira jo pelkää

Pelkoaggressiivisen koiran näkökulmasta tilanteessa on jo jotakin uhkaavaa. Jos tähän tilanteeseen lisätään kipua, pelästymistä tai muuta epämiellyttävää, on mahdollista, että koiran kokemus tilanteesta muuttuu entistä kielteisemmäksi.

Tämä on eri asia kuin se, saadaanko jokin yksittäinen käyttäytyminen hetkellisesti loppumaan.

Myös aggressiivisesti käyttäytyvien koirien omistajille tehdyssä tutkimuksessa osa konfrontatiivisista menetelmistä aiheutti koirissa aggressiivisia vastareaktioita. Herronin, Shoferin ja Reisnerin (2009) tutkimuksen tekijät nostivat esille riskin, että aversiiviset ja konfrontatiiviset menetelmät voivat saada pelokkaan tai puolustautuvan koiran vastaamaan aggressiivisesti.

Murina on arvokasta tietoa

Murina ei tietenkään ole käyttäytymistä, jonka varaan turvallisuutta voidaan jättää. Puremariskissä ympäristö ja tilanteet täytyy järjestää turvallisiksi.

Samalla murina kertoo jotakin olennaista: koira ei pysty olemaan tilanteessa rennosti.

Jos huomio kohdistuu vain murinan lopettamiseen, saatamme menettää näkyvän varoituksen muuttamatta sitä syytä, jonka vuoksi koira murisi. Pelkoaggressiivisen koiran kanssa hyödyllisempää on selvittää, mikä sai koiran kokemaan puolustautumisen tarpeelliseksi ja miten tilanteesta voidaan tehdä sille helpompi.

Tavoitteena ei ole koira, joka ei näytä pelkoaan. Tavoitteena on koira, jonka ei tarvitse puolustautua.

Voiko kipu aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä?

Kipu ja muu fyysinen epämukavuus voivat aiheuttaa tai voimistaa koiran käyttäytymisongelmia, myös aggressiivista käyttäytymistä. Siksi terveydentila kannattaa huomioida aina, kun koiran käyttäytyminen muuttuu tai aggressiivisuus lisääntyy (Mills ym., 2020; Mills & Coutts, 2023).

Kipuun liittyvää aggressiota tarkastelleessa tutkimuksessa koirat, joilla aggressiivinen käyttäytyminen alkoi vasta kiputilan jälkeen, reagoivat erityisesti käsittelytilanteissa ja niiden käyttäytyminen oli usein puolustavaa (Camps ym., 2012). Myös aggressiivisesti käyttäytyvillä koirilla on havaittu piilevään tuki- ja liikuntaelinkipuun viittaavia löydöksiä (Barcelos, Mills & Zulch, 2015).

Erityisesti äkillisesti alkanut, voimistunut tai kosketukseen, käsittelyyn tai liikkumiseen liittyvä aggressiivisuus on hyvä syy selvittää koiran terveydentila eläinlääkärissä.

Voiko pelkoaggressiivisuudesta päästä eroon?

Pelkoon liittyvä aggressiivinen käyttäytyminen voi vähentyä huomattavasti, kun koiran pelko vähenee ja se oppii turvallisempia tapoja toimia vaikeissa tilanteissa. Pelon hoidossa käytetään muun muassa ympäristön hallintaa sekä asteittaista siedättämistä ja vastaehdollistamista. Tutkimuksissa näillä menetelmillä on saatu vähennettyä ainakin tiettyihin tilanteisiin liittyvää pelkoa, vaikka yksilölliset erot ovat suuria (Stellato ym., 2019).

Kaikkien koirien kohdalla realistinen tavoite ei kuitenkaan ole se, ettei koira enää koskaan pelkäisi tai käyttäytyisi aggressiivisesti. Ennusteeseen vaikuttavat muun muassa ongelman vakavuus ja ennakoitavuus, koiran yksilölliset ominaisuudet, ympäristö sekä se, kuinka hyvin vaikeita tilanteita voidaan ehkäistä ja harjoittelua toteuttaa (Pankratz, 2024).

Joidenkin koirien kohdalla suurin muutos voi olla se, että reaktiot harvenevat ja lievenevät, koira palautuu tilanteista nopeammin ja pystyy selviytymään aikaisemmin vaikeista tilanteista ilman tarvetta puolustautua. Toisten kohdalla tiettyjä tilanteita täytyy edelleen ennakoida ja järjestää myös pitkällä aikavälillä. Aggressiivisen käyttäytymisen hoidossa ympäristön hallinta ja turvallisuudesta huolehtiminen ovatkin osa hoitoa, eivät merkki sen epäonnistumisesta.

Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei enää koskaan pelkää. Tavoitteena on koira, jolla on turvallisempi olo ja enemmän keinoja selvitä pelottavista tilanteista.

Usein kysyttyä pelkoaggressiivisuudesta

Muriseeko tai pureeko koirasi?

Aggressiivisen käyttäytymisen taustalla voi olla pelkoa, mutta aina kyse ei ole pelkoaggressiivisuudesta. Koira voi puolustaa itselleen tärkeää asiaa, vastustaa käsittelyä, reagoida vieraisiin ihmisiin tai purra voimakkaasti turhautuessaan.

Koira puree ja käyttäytyy aggressiivisesti omistajaa ja muita ihmisiä kohtaan -verkkokurssilla opit tunnistamaan, mistä juuri oman koirasi aggressiivinen käyttäytyminen voi johtua ja miten tilanteissa kannattaa käytännössä toimia.

Kurssilla saat konkreettisia keinoja puremistilanteiden ennaltaehkäisyyn, turvallisuuden lisäämiseen ja aggressiivisen käyttäytymisen vähentämiseen.

Tutustu Koira puree ja murisee -verkkokurssiin →

Lue seuraavaksi

Jos koirasi käyttäytyy aggressiivisesti, kannattaa tarkastella näkyvän käyttäytymisen lisäksi sitä, mikä käyttäytymisen taustalla on ja mitä koira yrittää tilanteessa saada aikaan.

• Aggressiivinen koira – mistä koiran aggressiivinen käyttäytyminen voi johtua ja miten siihen kannattaa suhtautua.
• Reaktiivinen koira – miksi koira reagoi voimakkaasti ja mitä reaktiivisuuden taustalla voi olla.
• Remmirähjäys – miksi koira haukkuu tai syöksyy muita koiria tai ihmisiä kohti hihnassa ja miten remmirähjäystä voidaan lähestyä.
• Koira puree ja murisee -verkkokurssi – kun haluat ymmärtää oman koirasi aggressiivista käyttäytymistä ja saada käytännön keinoja tilanteisiin.

Lähteet

Barcelos, A-M., Mills, D. S. & Zulch, H. (2015). Clinical indicators of occult musculoskeletal pain in aggressive dogs. Veterinary Record, 176(18), 465.
https://doi.org/10.1136/vr.102823

Camps, T., Amat, M., Mariotti, V. M., Le Brech, S. & Manteca, X. (2012). Pain-related aggression in dogs: 12 clinical cases. Journal of Veterinary Behavior, 7(2), 99–102.

Herron, M. E., Shofer, F. S. & Reisner, I. R. (2009). Survey of the use and outcome of confrontational and non-confrontational training methods in client-owned dogs showing undesired behaviors. Applied Animal Behaviour Science, 117(1–2), 47–54.

Horn, L., Huber, L. & Range, F. (2013). The importance of the secure base effect for domestic dogs – Evidence from a manipulative problem-solving task. PLOS ONE, 8(5), e65296.

Vieira de Castro, A. C., Fuchs, D., Morello, G. M., Pastur, S., de Sousa, L. & Olsson, I. A. S. (2020). Does training method matter? Evidence for the negative impact of aversive-based methods on companion dog welfare. PLOS ONE, 15(12), e0225023.

Vieira de Castro, A. C., Araújo, Â., Fonseca, A. & Olsson, I. A. S. (2021). Improving dog training methods: Efficacy and efficiency of reward and mixed training methods. PLOS ONE, 16(2), e0247321.

Ziv, G. (2017). The effects of using aversive training methods in dogs—A review. Journal of Veterinary Behavior, 19, 50–60.