Koiran mörköikä – miksi nuori koira alkaa yhtäkkiä pelätä?

Nuoren koiran käytös voi muuttua yllättävästi. Koira, joka vielä vähän aikaa sitten kulki huolettomasti ympäristössään, saattaa alkaa säikähtää roskakatosta, pysähtyä tuijottamaan tien reunassa olevaa kylttiä tai suhtautua epäluuloisesti ihmiseen, jonka vaatetus tai liikkuminen poikkeaa tutusta.

Tällaista vaihetta kutsutaan usein koiran mörköiäksi tai mörkökaudeksi. Nimi kuvaa ilmiötä hyvin: aivan tavalliset asiat voivat hetkellisesti näyttää koiran silmissä epäilyttäviltä tai pelottavilta.

Mörköiästä puhutaan kuitenkin joskus liian yksinkertaisesti yhtenä tarkkaan tietyn ikäisenä alkavana pelkokautena. Koirien pelkokäyttäytymisen kehitys ei näytä olevan kaikilla yksilöillä samanlaista, ja tutkimuksissa on havaittu myös rotujen välisiä eroja siinä, missä iässä pelkoon liittyvää välttämiskäyttäytymistä alkaa esiintyä (Morrow ym., 2015).

Siksi koiran äkillistä pelkoa ei kannata kuitata pelkästään murrosiällä. Nuoruusvaihe voi olla yksi osa kokonaisuutta, mutta muuttuneen käyttäytymisen taustalla kannattaa huomioida myös koiran kokemukset, ympäristö, terveydentila ja se, mitä juuri kyseisessä tilanteessa tapahtui.

Koiran mörköikä pähkinänkuoressa

Koiran mörköiällä tarkoitetaan tavallisesti nuoruusvaihetta, jossa koira alkaa suhtautua aikaisempaa varovaisemmin tai pelokkaammin joihinkin ympäristön asioihin. Aiemmin huoleton nuori koira saattaa esimerkiksi pysähtyä oudon esineen kohdalla, säikähtää ihmistä, joka näyttää erilaiselta kuin tavallisesti, tai alkaa haukkua asioita, joihin se ei aikaisemmin reagoinut.

Koirakirjallisuudessa ilmiöstä käytetään myös nimitystä toinen pelkokausi eli second fear period. Nuoruusikään ajoittuvaa lisääntynyttä pelkoherkkyyttä kuvataan laajasti koirien käyttäytymistä käsittelevässä kirjallisuudessa, mutta tarkasti rajatusta kaikilla koirilla samanlaisena esiintyvästä toisesta pelkokaudesta on niukasti suoraa tutkimusnäyttöä. Koirien nuoruusvaihe on ylipäänsä huomattavasti huonommin tutkittu kuin varhainen pentukausi.

Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu koirien käyttäytymisessä nuoruusikään liittyviä muutoksia. Serpellin ja Duffyn (2016) lähes tuhannen opaskoiraksi kasvatettavan koiran aineistossa käyttäytyminen muuttui 6 ja 12 kuukauden iän välillä, mutta muutokset eivät olleet samanlaisia kaikilla roduilla. Asher ym. (2020) puolestaan löysivät noin kahdeksan kuukauden ikään ajoittuvan tilapäisen muutoksen koirien käyttäytymisessä suhteessa omaan hoitajaansa. Nämä tutkimukset tukevat nuoruusiän merkitystä koiran käyttäytymisen kehityksessä, mutta kumpikaan niistä ei varsinaisesti osoita erillistä toista pelkokautta.

Mörköikä on siis käyttökelpoinen nimitys monen koiran nuoruudessa havaittavalle ilmiölle, mutta jokaisen uuden pelon syyksi sitä ei kannata automaattisesti olettaa.

Koiran toinen pelkokausi eli second fear period

Koiran kehityksessä tunnetaan hyvin varhaiseen pentuaikaan liittyvä herkkyyskausi, jonka aikana sosiaaliset kokemukset ja ympäristöön tutustuminen ovat erityisen merkityksellisiä. Pelkoon liittyvän välttämiskäyttäytymisen ilmaantuminen liittyy tämän varhaisen herkkyyskauden kehitykseen. Morrow ym. (2015) osoittivat lisäksi, ettei kehitys etene kaikilla koirilla samalla aikataululla: tutkimuksessa 98 pennun pelkoon liittyvän välttämiskäyttäytymisen ilmaantumisessa havaittiin eroja kolmen tutkitun rodun välillä.

Nuoruusvaiheen yhteydessä puhutaan puolestaan toisesta pelkokaudesta. Käytännössä sillä tarkoitetaan vaihetta, jossa koiran suhtautuminen uusiin tai epäselviin asioihin saattaa muuttua varovaisemmaksi ja koira voi reagoida yllättävän voimakkaasti johonkin, mikä ei aikaisemmin näyttänyt sitä huolestuttavan.

Tässä kohtaa tutkimusnäyttö muuttuu kuitenkin selvästi ohuemmaksi. Nuoruusiän käyttäytymismuutoksista on tutkimusta, mutta selkeästi alkavaa ja päättyvää second fear period -jaksoa ei ole samalla tavalla empiirisesti määritelty. Siksi esimerkiksi usein mainittua 6–14 kuukauden ikärajaa kannattaa pitää käytännön koirakirjallisuudessa käytettynä suuntaa-antavana kuvauksena, ei biologisesti osoitettuna rajana.

Tämä ei tee omistajan havainnosta vähemmän todellista. Nuori koira voi aivan aidosti alkaa suhtautua ympäristöönsä eri tavalla. Tarkempaa on vain puhua nuoruusvaiheessa mahdollisesti esiintyvästä lisääntyneestä pelkoherkkyydestä kuin olettaa jokaiselle koiralle kuuluva tarkasti ajoitettu pelkokausi.

Milloin koiran mörköikä alkaa?

Mörköikä sijoitetaan tavallisesti koiran nuoruusvaiheeseen, mutta sille ei voida tutkimuksen perusteella antaa yhtä tarkkaa alkamisikää. Myös nuoruusiän alkaminen ja kehityksen eteneminen vaihtelevat koiran yksilöllisten ominaisuuksien ja rodun mukaan.

Koiran nuoruusvaiheessa tapahtuu joka tapauksessa käyttäytymisen kehitystä. Serpellin ja Duffyn (2016) tutkimuksessa 978 tulevan opaskoiran käyttäytymistä verrattiin kuuden ja kahdentoista kuukauden iässä. Aineistossa havaittiin useita kypsymiseen liittyviä käyttäytymismuutoksia. Esimerkiksi saksanpaimenkoirilla vieraisiin ihmisiin kohdistuva aggressiivinen käyttäytyminen lisääntyi tässä ikävälissä enemmän kuin muilla tutkituilla roduilla.

Tutkimus on kiinnostava myös siksi, että se osoittaa, kuinka vaikeaa yhden yleisen “murrosikäkäyttäytymisen” määritteleminen on. Samassa kehitysvaiheessa eri koirilla ja roduilla voidaan nähdä erilaisia muutoksia.

Siksi omistajan ei tarvitse ensin ratkaista, onko koira juuri oikean ikäinen mörköikään. Käytännössä tärkeämpää on huomata, mikä koiran käyttäytymisessä muuttui, milloin muutos alkoi ja missä tilanteissa se näkyy.

Kauanko koiran mörköikä kestää?

Myöskään mörköiän kestolle ei ole tutkimuksessa määritelty yhtä kaikille koirille sopivaa aikarajaa. Nuoruusikä on pitkä kehitysvaihe, eikä tutkimus tue ajatusta siitä, että jokaisella koiralla olisi esimerkiksi muutaman viikon mittainen pelkokausi, jonka jälkeen käyttäytyminen automaattisesti palautuu ennalleen.

Yksittäinen epäluulo voi hävitä nopeasti, kun koira saa mahdollisuuden tutkia asiaa turvallisesti. Toisaalta pelkokäyttäytyminen voi myös säilyä tai voimistua. Serpellin ja Duffyn (2016) tutkimuksessa myös koirien kokemukset olivat yhteydessä myöhempään käyttäytymiseen: esimerkiksi ihmisen pelästyttämäksi joutuminen oli yhteydessä voimakkaampaan vieraisiin ihmisiin kohdistuvaan pelkoon 12 kuukauden iässä, ja tuntemattoman koiran uhkaamaksi joutuminen voimakkaampaan koiriin kohdistuvaan pelkoon. Kyse oli havainnoivasta tutkimuksesta, joten tuloksesta ei voida päätellä yksinkertaista syy-seuraussuhdetta.

Tämän vuoksi mörköikää ei kannata ajatella vaiheena, jonka aikana pelottavilla kokemuksilla ei olisi merkitystä, koska “se menee kuitenkin ohi”. Jos nuori koira pelkää, sen kokemukseen kannattaa suhtautua vakavasti ja auttaa sitä selviytymään tilanteesta.

Miltä koiran mörköikä näyttää?

Mörköikä voi näkyä paljon hienovaraisemmin kuin voimakkaana pakenemisena. Nuori koira voi pysähtyä katsomaan jotakin tavallista esinettä, hidastaa liikkumistaan, jäädä ihmisen taakse, ottaa etäisyyttä tai kieltäytyä etenemästä.

Toisella koiralla epävarmuus voi näkyä aktiivisemmin. Koira saattaa haukkua, syöksähtää kohti epäilyttävää kohdetta tai vuorotella lähestymisen ja vetäytymisen välillä. Näkyvä reaktio ei siis yksin kerro, kuinka koira tilanteen kokee.

Erityisen kiinnostavaa on muutos koiran aikaisempaan käyttäytymiseen. Jos nuori koira on kulkenut kymmeniä kertoja saman roskakatoksen ohi mutta pysähtyy yhtenä päivänä kauas siitä ja suhtautuu siihen varovaisesti, omistajan havainto äkillisestä muutoksesta voi olla aivan todellinen.

Samalla kannattaa välttää tulkitsemasta jokaista nuoren koiran haukahdusta tai pysähtymistä mörköiäksi. Käyttäytymisen merkitystä arvioidaan aina siinä tilanteessa, jossa se tapahtuu.

Älä vie koiraa väkisin katsomaan, ettei mitään pelättävää ole

Kun nuori koira säikähtää jotakin tavallista asiaa, ihmisen ensimmäinen ajatus voi olla näyttää sille, ettei kohde ole vaarallinen. Koiraa saatetaan houkutella lähemmäs nameilla, viedä hihnassa kohteen luo tai itse mennä koskettamaan sitä.

Koiraa ei kuitenkaan tarvitse saada mahdollisimman nopeasti pelottavan asian viereen. Se voi hankkia tietoa kohteesta myös kauempaa katsomalla, haistelemalla ja kuuntelemalla. Jos koira haluaa lähestyä, sille voidaan antaa siihen mahdollisuus, mutta myös vetäytyminen voi olla osa tilanteen tutkimista.

Tässä koiran mahdollisuus säädellä etäisyyttään on tärkeä. Jos koira pysähtyy tai pyrkii kauemmas, sen pakottaminen lähemmäs poistaa siltä yhden keskeisen keinon vaikuttaa tilanteeseen. Turvallinen etäisyys puolestaan mahdollistaa sen, että koira pystyy havainnoimaan kohdetta ilman, että sen täytyy vain selviytyä tilanteesta.

Anna koiran lähestyä ja vetäytyä

Epävarma koira voi olla samaan aikaan kiinnostunut oudosta asiasta ja haluta säilyttää siihen etäisyyttä. Silloin lähestyminen ja vetäytyminen voivat vuorotella: koira ottaa muutaman askeleen eteenpäin, pysähtyy, siirtyy takaisin ja lähestyy ehkä hetken kuluttua uudelleen.

Tällaista tutkimista ei tarvitse kiirehtiä. Ihminen voi huolehtia turvallisuudesta ja antaa koiran mahdollisuuksien mukaan säädellä itse etäisyyttään. Jos koira haluaa poistua, sen mukana voidaan lähteä.

Tämä on samalla tärkeä osa koiran toimijuutta. Koira huomaa, että sen oma käyttäytyminen vaikuttaa siihen, mitä tilanteessa tapahtuu. Mörköikäisen nuoren kanssa tavoite ei ole kerätä mahdollisimman monta onnistunutta lähestymistä vaan rakentaa kokemuksia, joissa koira pystyy toimimaan ja hankkimaan tietoa ympäristöstään turvallisesti.

Ruokaa saa käyttää, mutta sillä ei tarvitse houkutella koiraa lähemmäs

Ruoka voi olla hyvä apu pelottavissa tilanteissa. Sen avulla voidaan esimerkiksi rakentaa pelottavan asian ja miellyttävän seurauksen välistä yhteyttä. Ruokaa ei kuitenkaan tarvitse käyttää houkuttimena, jolla koira saadaan lähemmäs kuin se muuten haluaisi mennä.

Koira voi saada ruokaa siinä paikassa, jossa se pystyy vielä olemaan. Jos se syö ja haluaa sen jälkeen siirtyä kauemmas, sille voidaan antaa siihen mahdollisuus. Namin vastaanottaminen ei tarkoita, että koira olisi samalla valmis lähestymään kohdetta.

Jos koira ei syö, tilanne voi olla sille liian vaikea tai ruoka ei siinä hetkessä ole riittävän merkityksellinen. Pelkästä syömisestä tai syömättömyydestä ei kuitenkaan kannata päätellä varmasti koiran tunnetilaa.

Saako mörköikäistä koiraa lohduttaa?

Kyllä saa. Pelkäävän koiran tukemista ei tarvitse välttää siksi, että pelon ajateltaisiin vahvistuvan huomiosta tai silittämisestä. Koira voi hakea pelottavassa tilanteessa tutun ihmisen läheisyyttä, ja sille voidaan tarjota turvaa.

Kaikki koirat eivät kuitenkaan halua pelätessään kosketusta. Yksi hakeutuu ihmisen kylkeen, toinen haluaa liikkua ja kolmannelle tärkeintä voi olla mahdollisuus päästä kauemmas pelottavasta asiasta. Tuki kannattaa sovittaa siihen, mitä kyseinen koira tilanteessa hakee.

Koirilla on myös kokeellista näyttöä omistajaan liittyvästä secure base -vaikutuksesta. Horn ym. (2013) havaitsivat, että omistajan läsnäolo vaikutti koirien motivaatioon toimia ongelmanratkaisutehtävässä tavalla, jota tutkijat tulkitsivat turvallisen tukikohdan vaikutukseksi. Tämä tutkimus ei käsitellyt mörköikää tai pelkäävän koiran lohduttamista, mutta se tukee laajempaa käsitystä siitä, että tuttu ihminen voi olla koiralle merkityksellinen turvallisuuden lähde.

Usein kysyttyä koiran mörköiästä

Lue lisää

• Koiran murrosikä – mitä nuorelle koiralle tapahtuu ja kuinka kauan murrosikä kestää?
• Murrosikäinen koira ei tottele – unohtiko koira kaiken oppimansa?
  Miksi nuoren koiran reagointi tuttuihin vihjeisiin voi muuttua ja miten harjoittelua kannattaa mukauttaa.
• Murrosikäinen koira puree ja näykkii
  Miksi pureminen ja näykkiminen voivat lisääntyä nuoruusvaiheessa ja mitä käyttäytymisen taustalla voi olla.
• Koiran murrosikä ja aggressiivisuus
  Jos nuoren koiran käyttäytymisen muutos näkyy murinana, uhkaamisena, räyhäämisenä tai puremisena.
• Reaktiivinen koira – mitä voimakkaiden reaktioiden taustalla tapahtuu?
  Jos pelko tai epävarmuus alkaa näkyä voimakkaina reaktioina ihmisiin, koiriin tai ympäristön tapahtumiin.
• Koira pelkää lenkillä eikä halua lähteä ulos

Lähteet

Asher, L., England, G. C. W., Sommerville, R. & Harvey, N. D. (2020). Teenage dogs? Evidence for adolescent-phase conflict behaviour and an association between attachment to humans and pubertal timing in the domestic dog. Biology Letters, 16(5), 20200097.
Tutkimuksessa havaittiin noin kahdeksan kuukauden ikään ajoittuva tilapäinen muutos koirien reagoinnissa oman hoitajansa vihjeisiin. Tutkimus tukee nuoruusiän tarkastelua omana käyttäytymisen kehitysvaiheenaan, mutta ei tutkinut toista pelkokautta tai osoittanut pelkoherkkyyden lisääntyvän murrosiässä.
Asher ym. 2020 – Biology Letters

Horn, L., Huber, L. & Range, F. (2013). The importance of the secure base effect for domestic dogs – Evidence from a manipulative problem-solving task. PLoS ONE, 8(5), e65296.
Tutkimuksessa omistajan läsnäolo vaikutti koirien motivaatioon toimia ongelmanratkaisutehtävässä. Tulokset tukevat käsitystä omistajasta koiran turvallisena tukikohtana. Tutkimus ei kuitenkaan käsitellyt mörköikää tai pelkäävän koiran lohduttamista.
Horn ym. 2013 – PLOS ONE

Mills, D. S., Demontigny-Bédard, I., Gruen, M., Klinck, M. P., McPeake, K. J., Barcelos, A. M., Hewison, L., Van Haevermaet, H., Denenberg, S., Hauser, H. & Koch, C. (2020). Pain and problem behavior in cats and dogs. Animals, 10(2), 318.
Katsaus käsittelee kivun ja käyttäytymisongelmien yhteyttä ja tukee kivun huomioimista silloin, kun eläimen käyttäytyminen muuttuu äkillisesti tai odottamattomasti.
Mills ym. 2020 – Animals

Morrow, M., Ottobre, J., Ottobre, A., Neville, P., St-Pierre, N., Dreschel, N. & Pate, J. L. (2015). Breed-dependent differences in the onset of fear-related avoidance behavior in puppies. Journal of Veterinary Behavior, 10(4), 286–294.
Tutkimuksessa seurattiin 98 pentua kolmesta rodusta ja havaittiin rotujen välisiä eroja pelkoon liittyvän välttämiskäyttäytymisen ilmaantumisen ajoituksessa. Tutkimus käsittelee varhaista pentukautta eikä nuoruusiän second fear periodia, mutta se osoittaa, ettei pelkokäyttäytymisen kehitykselle kannata olettaa yhtä kaikille koirille sopivaa aikataulua.
Morrow ym. 2015 – Journal of Veterinary Behavior

Serpell, J. A. & Duffy, D. L. (2016). Aspects of juvenile and adolescent environment predict aggression and fear in 12-month-old guide dogs. Frontiers in Veterinary Science, 3, 49.
978 tulevan opaskoiran aineistossa tarkasteltiin käyttäytymistä ja kokemuksia nuoruusvaiheen aikana. Kuuden ja kahdentoista kuukauden välillä havaittiin käyttäytymismuutoksia ja myös rotujen välisiä eroja. Tietyt nuoruusiän kokemukset olivat yhteydessä myöhemmin mitattuun pelkoon ja aggressiiviseen käyttäytymiseen. Tutkimus oli havainnoiva, joten yhteyksistä ei voida päätellä suoraa syy-seuraussuhdetta.
Serpell & Duffy 2016 – Frontiers in Veterinary Science