Koiranpentu voi tarttua hihnaan kesken lenkin, ravistella sitä, vetää sitä kuin lelua tai roikkua siinä niin, ettei kävelystä tunnu tulevan mitään. Joskus hihnan pureminen on melko harmitonta leikkiä. Toisella pennulla se alkaa aina silloin, kun sitä estetään menemästä haluamaansa suuntaan. Kolmas alkaa purra hihnaa vasta lenkin loppupuolella ja saattaa samalla hyppiä taluttajaa vasten ja tarttua käsiin tai vaatteisiin.
Ulospäin käyttäytyminen näyttää samalta: koiranpentu puree hihnaa. Sen taustalla oleva tilanne voi kuitenkin olla aivan erilainen.
Siksi hihnan puremista ei kannata lähestyä vain tapana, joka pennulta pitäisi saada pois. Ensin kannattaa selvittää, milloin pentu tarttuu hihnaan ja mitä juuri ennen sitä tapahtuu. Se kertoo usein enemmän sopivasta ratkaisusta kuin itse hihnan pureminen.
Hihnan pureminen pois?
Jos koiranpentu puree hihnaa, ensimmäinen askel ei ole estää puremista vaan selvittää, missä tilanteessa pentu tarttuu hihnaan ja mitä juuri ennen sitä tapahtuu.
Hihnan pureminen voi liittyä esimerkiksi leikkiin ja tutkimiseen, turhautumiseen, kiihtymiseen tai siihen, että pentu on jo kuormittunut lenkin aikana. Sama käyttäytyminen voi siis syntyä eri syistä.
Hihnan pureminen vähenee parhaiten, kun vaikutetaan siihen tilanteeseen ja syyhyn, joka saa pennun tarttumaan hihnaan – ei vain itse puremiseen.
- Hihnan pureminen pois?
- Miksi koiranpentu puree hihnaa?
- Milloin pentu puree hihnaa?
- Hihnan pureminen ei aina ole hihnaongelma
- Miten koiranpennun hihnan puremisen saa loppumaan?
- Haluatko rakentaa pennun kanssa sujuvaa arkea alusta asti?
- Usein kysyttyä pennun hihnan puremisesta
- Lue lisää pennun ulkoilusta ja puremisesta
- Lähteet
Miksi koiranpentu puree hihnaa?
Pennulle hihna on aluksi aivan uusi asia. Se liikkuu lähellä koiran suuta, heiluu pennun liikkuessa ja reagoi siihen, kun pentu tarttuu siihen. Ei siis ole erityisen yllättävää, että pentu voi tutkia hihnaa suullaan tai ryhtyä leikkimään sillä. Hihnaan tarttuminen voi kuitenkin liittyä myös aivan muuhun kuin kiinnostukseen itse hihnaa kohtaan. Olennaista on tarkastella sitä tilannetta, jossa käyttäytyminen alkaa.
Jos pentu tarttuu hihnaan silloin, kun sen pääsy kiinnostavan hajun, toisen koiran tai haluamansa kulkusuunnan luo estyy, käyttäytymiseen voi liittyä turhautumista. Hihna toimii tällaisessa tilanteessa konkreettisena esteenä pennun ja sen tavoitteleman asian välillä. Koirien turhautumista käsittelevässä tutkimuksessa hihnassa pitäminen on tunnistettu yhdeksi mahdolliseksi turhautumista synnyttäväksi tilanteeksi, ja turhautumiseen voi liittyä muun muassa vetämistä, syöksymistä, ääntelyä sekä uudelleenkohdistuvaa käyttäytymistä, kuten hihnaan tarttumista (McPeake ym., 2019).
Toisessa tilanteessa hihnan pureminen voi ilmaantua vasta, kun pentu on ollut ulkona pitkään, ympärillä on tapahtunut paljon tai pentu on kiihtynyt leikistä, toisista koirista tai ympäristön ärsykkeistä. Silloin hihnaan tarttuminen voi olla osa paljon suurempaa käyttäytymiskokonaisuutta: pentu voi samalla hyppiä, juosta hihnan päässä, tarttua vaatteisiin tai käsiin ja vaikuttaa siltä kuin se olisi hetkessä muuttunut aivan toiseksi koiraksi.
Milloin pentu puree hihnaa?
Hihnan puremisen syystä saa usein parhaan vihjeen tarkastelemalla hetkeä, jolloin käyttäytyminen alkaa. Pureeko pentu hihnaa heti, kun se kiinnitetään, vai vasta puolen tunnin ulkoilun jälkeen? Alkaako pureminen silloin, kun pentu ei pääse haluamaansa suuntaan, vai silloin, kun ollaan lähdössä kotiin?
Sama pentu voi myös purra hihnaa eri tilanteissa eri syistä. Siksi yksittäistä hihnan puremista tärkeämpää on etsiä tilanteista toistuvia kuvioita.
Pentu puree hihnaa heti ulos lähtiessä
Jos pentu tarttuu hihnaan jo eteisessä tai heti ulos päästyään, hihna voi yksinkertaisesti olla kiinnostava esine. Se heiluu, liikkuu pennun mukana ja reagoi siihen, kun pentu tarttuu siihen. Varsinkin pienelle pennulle suulla tutkiminen ja esineisiin tarttuminen ovat tavallista käyttäytymistä.
Kannattaa kuitenkin katsoa muutakin kuin hihnaa. Jos ulos lähtemiseen liittyy paljon kiihtymistä – pentu juoksee, hyppii, tarttuu vaatteisiin ja hihnaan – pureminen voi olla osa koko lähtötilanteen kiihtymistä eikä erityinen kiinnostus juuri hihnaan.
Pentu puree hihnaa, kun sitä estetään
Toinen hyvin erilainen tilanne syntyy, kun hihna estää pentua tekemästä jotakin, mitä se haluaisi tehdä. Pentu haluaisi hajulle, toisen koiran luo tai eri suuntaan, mutta hihna pysäyttää sen.
Tällaisessa tilanteessa hihnaan tarttuminen voi liittyä turhautumiseen. Koirien turhautumista koskevassa tutkimuksessa juuri pääsyn estyminen tavoiteltuun asiaan ja hihnan muodostama este on yhdistetty turhautumiseen. Siihen voi liittyä esimerkiksi vetämistä, syöksymistä ja ääntelyä, ja käyttäytyminen voi myös kohdistua uudelleen esimerkiksi hihnaan tarttumisena (McPeake ym., 2019).
Tämä on tärkeä huomio myös harjoittelun kannalta. Jos hihnan pureminen alkaa lähes aina silloin, kun pentua estetään, pelkän hihnasta irrottamisen harjoitteleminen ei välttämättä muuta sitä, mikä tilanteessa turhauttaa pentua.
Pentu puree hihnaa, kun kiinnostavasta paikasta pitäisi lähteä
Hihnaan tarttuminen voi alkaa myös silloin, kun ihminen haluaa jatkaa matkaa mutta pentu ei. Pentu haluaisi jäädä haistelemaan, tutkia ympäristöä tai jatkaa johonkin toiseen suuntaan.
Tätäkin voi tarkastella pääsyn estymisen näkökulmasta. Turhautumista voi syntyä silloin, kun eläimen tavoittelema asia estyy tai sen mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen vähenee.
Siksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka usein lenkillä syntyy tilanteita, joissa ihminen ja pentu haluavat eri asioita. Hihna ei ole pennulle vain väline, jossa sen pitäisi osata kävellä oikein, vaan se myös konkreettisesti rajoittaa sitä, mihin pentu voi mennä.
Pentu puree hihnaa lenkin lopussa
Jos pentu kävelee suuren osan lenkistä ongelmitta mutta alkaa loppumatkasta purra hihnaa, hyppiä tai tarttua vaatteisiin, huomio kannattaa siirtää itse hihnasta koko lenkkiin.
Mitä ennen käyttäytymistä tapahtui? Kuinka pitkä lenkki oli? Kuinka paljon pentu kohtasi ihmisiä, koiria, liikennettä tai muita sille merkityksellisiä asioita? Oliko sillä mahdollisuuksia pysähtyä, haistella ja edetä omaan tahtiinsa?
Pelkästä hihnan puremisesta ei voida päätellä, että pentu olisi väsynyt tai ylikuormittunut. Jos käyttäytyminen kuitenkin toistuu nimenomaan pitkän tai tapahtumarikkaan ulkoilun loppupuolella, tämä on olennainen vihje siitä, että hihnan sijasta kannattaa tarkastella ulkoilun kokonaisuutta.
Kun pentu tai nuori koira puree hihnaa ja hyökkää taluttajan kimppuun
Joskus kyse ei enää ole vain hihnaan tarttumisesta. Pentu tai nuori koira saattaa alkaa hyppiä taluttajaa vasten, repiä hihnaa, tarttua hihoihin tai lahkeisiin ja purra käsiä. Koira voi vaikuttaa siltä kuin se olisi yhtäkkiä aivan hallitsemattomilla kierroksilla.
Käyttäytymiseen voi liittyä voimakasta kiihtymistä tai turhautumista. Tutkimuskirjallisuudessa turhautumiseen on yhdistetty myös käyttäytymisen uudelleenkohdistumista: jos koira ei pääse tavoittelemaansa asiaan, käyttäytyminen voi kohdistua johonkin lähellä olevaan kohteeseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen taluttajaan kohdistuva puremistilanne johtuisi turhautumisesta.
Me kutsumme tällaisia nuorilla koirilla esiintyviä voimakkaita riehumis- ja puremistilanteita demonikohtauksiksi.
→ Lue lisää: Koira hyppii ja puree taluttajaa – demonikohtaukset lenkillä
→ Tutustu Demonikohtaukset hallintaan -verkkokurssiin
Hihnan pureminen ei aina ole hihnaongelma
Kun pentu puree hihnaa, huomio kiinnittyy helposti juuri hihnaan. Se on ymmärrettävää: hihnassa roikkuva pentu tekee kävelemisestä hankalaa, ja ensimmäinen ajatus on helposti opettaa pentu päästämään irti tai jättämään hihna rauhaan.
Hihna voi kuitenkin olla vain se asia, johon käyttäytyminen sillä hetkellä kohdistuu. Jos pentu tarttuu hihnaan siksi, että sen eteneminen estyy, varsinainen ongelma voi olla tilanteessa syntyvä turhautuminen. Jos pureminen alkaa tapahtumarikkaan ulkoilun lopussa yhdessä hyppimisen ja vaatteisiin tarttumisen kanssa, kannattaa tarkastella koko ulkoilun kuormittavuutta. Jos taas pentu tarttuu hihnaan heti sen nähdessään ja alkaa vetää sitä kuin lelua, itse hihna voi hyvinkin olla kiinnostava osa tilannetta. Tämä ero ratkaisee paljon sen kannalta, mitä hihnan puremiselle kannattaa tehdä.
Jos esimerkiksi turhautumisesta syntyvää hihnaan tarttumista yritetään ratkaista ainoastaan opettamalla irti, pentu voi oppia irrottamaan hihnasta pyydettäessä. Se ei kuitenkaan välttämättä muuta sitä, miksi pentu tarttui hihnaan alun perin. Sama koskee hihnan vaihtamista leluun tai namiin: se voi olla tilanteessa hyödyllinen tapa saada pennun suu pois hihnasta, mutta siitä ei vielä voida päätellä, että käyttäytymisen taustalla oleva syy olisi muuttunut.
Tämä ei tarkoita, ettei pennulle kannattaisi opettaa irrottamista tai ettei hihnaan tarttumista voisi keskeyttää. Olennaista on erottaa toisistaan kaksi asiaa: miten selviämme tästä tilanteesta juuri nyt ja mitä pitäisi muuttaa, jotta sama tilanne syntyisi tulevaisuudessa harvemmin.
Hihnan pureminen kannattaakin nähdä yhtenä tietona pennun käyttäytymisestä. Sen sijaan että seurataan vain sitä, kuinka monta kertaa pentu puree hihnaa, voidaan seurata myös sitä, missä tilanteissa pureminen vähenee tai lisääntyy. Jos pentu puree hihnaa vähemmän lyhyemmillä ulkoiluilla, kun se saa enemmän aikaa haistella tai kun sen ei tarvitse jatkuvasti luopua kiinnostavista asioista, olemme jo saaneet paljon hyödyllisempää tietoa kuin pelkästä onnistuneesta irti-pyynnöstä.
Miten koiranpennun hihnan puremisen saa loppumaan?
Hihnan puremiseen ei ole yhtä harjoitusta, joka toimisi kaikille pennuille. Ennen ratkaisun valitsemista kannattaa palata siihen, milloin oma pentu puree hihnaa.
Jos pentu tarttuu hihnaan lähinnä leikkiäkseen sillä, tilanne on erilainen kuin pennulla, joka alkaa repiä hihnaa aina silloin, kun sitä estetään pääsemästä haluamaansa suuntaan. Ja jos pureminen alkaa vasta pitkän ulkoilun loppupuolella yhdessä hyppimisen ja vaatteisiin tarttumisen kanssa, kannattaa tarkastella ennen kaikkea sitä, mitä pennulle tapahtuu lenkin aikana.
Ensimmäinen tavoite ei siksi välttämättä ole opettaa pentua olemaan purematta hihnaa, vaan vähentää niitä tilanteita, joissa hihnaan tarttuminen toistuvasti syntyy.
Jos hihna itsessään kiinnostaa pentua
Pienelle pennulle hihna voi olla aidosti kiinnostava esine. Silloin hihnasta ei kannata tehdä vielä kiinnostavampaa nykimällä sitä pois pennun suusta tai lähtemällä vetokilpailuun sen kanssa.
Pennulle voidaan rauhallisesti tarjota muuta tekemistä ja samalla huolehtia siitä, että sillä on arjessa riittävästi mahdollisuuksia leikkiä, kantaa ja repiä siihen tarkoitettuja esineitä. Hihnan kanssa liikkumista voidaan puolestaan harjoitella aluksi niin helpossa tilanteessa, ettei hihna jatkuvasti päädy pennun huomion kohteeksi.
Jos pentu puree hihnaa turhautuessaan
Jos pureminen alkaa toistuvasti silloin, kun pentu ei pääse haluamaansa paikkaan, tärkeä kysymys on, kuinka paljon hihnassa liikkuminen tuottaa pennulle konflikteja.
Kaikkea pennun haluamaa ei tietenkään voida toteuttaa. Mutta ulkoilun ei myöskään tarvitse olla jatkuvaa pennun toiminnan estämistä. Joskus pentu voidaan päästää kiinnostavalle hajulle, joskus sen valitsemaan suuntaan ja joskus pysähtymään tutkimaan ympäristöä.
Tällöin harjoittelun tavoite muuttuu kiinnostavalla tavalla. Pennulle ei opeteta vain sitä, että hihnassa ei saa vetää tai purra, vaan vähitellen myös sitä, miten ihminen ja koira voivat liikkua yhdessä tilanteissa, joissa molemmilla on omia tavoitteita.
Jos hihnan pureminen lisääntyy lenkin aikana
Jos hihnan pureminen ilmaantuu erityisesti pitkän, vauhdikkaan tai tapahtumarikkaan ulkoilun loppupuolella, kokeilisin ensimmäiseksi muuttaa ulkoilua, en lisätä harjoittelua.
Lenkkiä voidaan lyhentää, ympäristöä helpottaa tai pennulle antaa enemmän aikaa pysähtyä ja tutkia. Sen jälkeen kannattaa seurata, muuttuuko hihnan pureminen.
Tämä on samalla pieni käytännön koe: jos käyttäytyminen vähenee selvästi, kun ulkoilun vaatimuksia muutetaan, olemme saaneet tärkeää tietoa siitä, mikä käyttäytymiseen vaikuttaa. Jos mikään ei muutu, kannattaa etsiä selitystä muualta.
Voiko hihnan puremisen keskeyttää irti-vihjeellä, namilla tai lelulla?
Niitä kaikkia voidaan käyttää. Jos pentu roikkuu keskellä tietä hihnassa, tilanteesta täytyy päästä eteenpäin eikä jokaisesta hihnaan tarttumisesta tarvitse tehdä käyttäytymisanalyysia.
On kuitenkin hyödyllistä erottaa tilanteesta selviytyminen ja ongelman muuttaminen toisistaan.
Nami tai lelu voi auttaa pennun irti hihnasta. Irti-vihje voi olla hyödyllinen taito. Mutta jos pentu joutuu joka päivä samaan tilanteeseen, jossa se turhautuu ja tarttuu hihnaan, tarvitsemme muutakin kuin entistä tehokkaamman keinon saada sen suu irti hihnasta.
Haluatko rakentaa pennun kanssa sujuvaa arkea alusta asti?
Hihnan pureminen on usein vain yksi pieni osa pennun kanssa opeteltavaa arkea. Samalla opetellaan ulkoilua, rauhoittumista, käsittelyä, yksinoloa, luoksetuloa ja sitä, miten ihminen ja pentu oppivat ymmärtämään toisiaan.
Pentukurssilla saat kokonaisuuden pennun ensimmäisiin kuukausiin ja käytännön harjoitukset tärkeimpiin arjen taitoihin.
Usein kysyttyä pennun hihnan puremisesta
Lue lisää pennun ulkoilusta ja puremisesta
- Koiranpentu puree – miksi pentu puree ja miten siihen kannattaa suhtautua?
Kun pentu puree käsiä, vaatteita tai ihmistä ja haluat ymmärtää puremisen syitä laajemmin. - Koiranpennun ulkoilutus – kuinka paljon pentua kannattaa ulkoiluttaa?
Pennun ulkoilussa olennaista ei ole vain matka, vaan se, millaisia kokemuksia pentu ulkona saa ja kuinka kuormittavaa ulkoilu sille on. - Koiranpentu pelkää – miten auttaa pelästynyttä tai arkaa pentua?
Jos hihnaan tarttumiseen, pysähtelyyn tai ulkoiluun liittyy pelkoa tai epävarmuutta. - Koira hyppii ja puree taluttajaa – demonikohtaukset lenkillä
Jos pentu tai nuori koira ei vain pure hihnaa, vaan hyppii taluttajaa vasten, tarttuu käsiin tai vaatteisiin ja saa lenkillä voimakkaita riehumiskohtauksia.
Lähteet
Jakovcevic, A., Elgier, A. M., Mustaca, A. E. & Bentosela, M. (2013). Frustration behaviors in domestic dogs. Journal of Applied Animal Welfare Science, 16(1), 19–34.
Tutkimus koirien käyttäytymisen muutoksista tilanteessa, jossa aiemmin palkittu toiminta ei enää tuota odotettua lopputulosta.
McPeake, K. J., Collins, L. M., Zulch, H. & Mills, D. S. (2019). The Canine Frustration Questionnaire—Development of a New Psychometric Tool for Measuring Frustration in Domestic Dogs (Canis familiaris). Frontiers in Veterinary Science, 6, 152.
Tutkimuksessa koirien turhautumiseen liittyi muun muassa pyrkiminen kohti tavoiteltua asiaa silloin, kun hihna esti pääsyn. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös käyttäytymisen uudelleenkohdistumista lähellä olevaan kohteeseen, kuten hihnaan.
McPeake, K. J., Collins, L. M., Zulch, H. & Mills, D. S. (2021). Behavioural and Physiological Correlates of the Canine Frustration Questionnaire. Animals, 11(12), 3346.
Jatkotutkimus koirien turhautumista kuvaavan mittarin yhteydestä käyttäytymiseen ja fysiologisiin mittareihin.
Waite, M. & Kodak, T. (2022). Owner-Implemented Functional Analyses and Reinforcement-Based Treatments for Mouthing in Dogs. Behavior Analysis in Practice, 15, 269–283.
Tutkimuksessa koirien suulla tarttumisen taustalla havaittiin erilaisia käyttäytymistä ylläpitäviä seurauksia. Se tukee artikkelimme keskeistä ajatusta siitä, ettei ulospäin samanlaista puremista kannata automaattisesti käsitellä yhtenä ja samana ongelmana. Tutkimus ei koskenut erityisesti hihnan puremista.
