Koiran trimmaus – miten koira totutetaan trimmaukseen?

Koiran trimmaus voi tarkoittaa erilaisia turkinhoitotoimenpiteitä koiran rodusta ja turkin laadusta riippuen. Turkki voidaan esimerkiksi leikata saksilla, lyhentää koneella tai nyppiä. Eri turkkityypit tarvitsevat erilaista hoitoa, eikä kaikkia koiria trimmata samalla tavalla.

Tässä artikkelissa emme keskity eri rotujen trimmaustekniikoihin, vaan siihen, miten koira voidaan valmistella trimmaukseen ja miten trimmaamisesta voidaan tehdä sille mahdollisimman hyvä kokemus. Trimmausta voidaan harjoitella riippumatta siitä, tehdäänkö se kotona vai viedäänkö koira ammattilaiselle.

Trimmaaminen sisältää koiran näkökulmasta paljon muutakin kuin turkin leikkaamista. Koiraa kosketetaan eri puolilta kehoa, sen asentoa voidaan joutua muuttamaan ja lähellä käytetään saksia, kampoja, harjoja tai ääntä ja tärinää tuottavaa trimmauskonetta. Lisäksi tilanteeseen voi kuulua pesemistä, kuivaamista ja pitkähköjä käsittelyjaksoja.

Koiran tehtävä ei ole vain kestää trimmausta. Ihmisen vastuulla on valmistella koiraa säännöllisesti tarvittaviin hoitotoimenpiteisiin ja harjoitella niitä ennen kuin turkki on pakko saada leikattua tai hoidettua.

Koiran trimmauskoulutus kannattaa aloittaa ennen kuin trimmaus on välttämätön

Koiran trimmauskoulutuksen paras ajankohta on ennen ensimmäistä tilannetta, jossa koko turkki täytyy saada hoidettua valmiiksi. Silloin harjoittelua voidaan tehdä koiran ehdoilla eikä siksi, että trimmaus on saatava juuri sillä hetkellä loppuun.

Pennun kanssa voidaan tutustua vähitellen trimmauspaikkaan, kehon eri alueiden käsittelyyn ja niihin välineisiin, joita sen turkin hoidossa tullaan käyttämään. Aikuisen koiran kanssa voidaan tehdä aivan samaa. Aikaisempien vaikeiden kokemusten jälkeen harjoittelu voidaan joutua aloittamaan huomattavasti pienemmistä asioista.

Trimmausta ei tarvitse harjoitella trimmaamalla. Koira voi tutustua trimmauskoneeseen ilman, että sillä leikataan karvaa. Saksien liikettä ja ääntä voidaan harjoitella erillään leikkaamisesta. Trimmauspöydällä voidaan käydä ilman, että siellä tapahtuu mitään muuta. Myös tietyn kehonosan käsittelyä voidaan harjoitella erillään koko trimmaustilanteesta.

Ratkaisua ei siis välttämättä löydy siitä hetkestä, jossa koira alkaa vastustaa trimmaamista. Jos koira yrittää pois vasta koneen osuessa tassuun, harjoittelussa voidaan palata paljon aikaisempaan vaiheeseen ja selvittää, mikä tilanteessa alkaa muuttua koiralle vaikeaksi.

Mitä koiran kanssa kannattaa harjoitella ennen trimmausta?

Trimmaaminen koostuu monesta pienestä asiasta, joita voidaan harjoitella erillään toisistaan. Koiran ei tarvitse opetella koko trimmaustilannetta yhdellä kertaa, eikä harjoittelukerran tavoitteena tarvitse olla valmiiksi trimmattu koira.

Trimmauspaikka ja alusta. Jos koira trimmataan pöydällä, jo pöydälle meneminen ja siellä oleminen ovat omia harjoiteltavia asioitaan. Alustan kannattaa olla pitävä. Koiran ei ole tarkoitus pysyä pöydällä siksi, ettei se pääse sieltä pois, vaan pöydästä voidaan rakentaa sille tuttu ja turvallinen työskentelypaikka.

Kehon eri alueiden käsittely. Tassujen, jalkojen, vatsan, hännän, pään ja korvien käsittely voivat tuntua koirasta hyvin erilaisilta. Yhden alueen onnistunut käsittely ei kerro vielä siitä, miltä jonkin toisen alueen käsittely koirasta tuntuu.

Asennon muuttaminen. Trimmauksessa koiraa voidaan joutua pyytämään seisomaan, kääntymään tai muuttamaan asentoaan. Sen sijaan, että koiran kehoa jatkuvasti siirrellään käsin haluttuun asentoon, sille voidaan opettaa tapoja vaihtaa asentoa itse.

Harjat ja kammat. Välineen näkyminen, lähestyminen, kosketus turkkiin ja varsinainen harjaaminen ovat eri vaiheita. Jos turkissa on takkuja, niiden selvittäminen voi myös sattua, jolloin ongelma ei ratkea sillä, että koira opetetaan pysymään paremmin paikallaan.

Sakset. Saksien lähestyminen, liike ja leikkaamisesta syntyvä ääni voidaan tehdä koiralle tutuiksi ennen kuin sen turkkia tarvitsee leikata. Erityisesti kasvojen, tassujen ja muiden herkkien alueiden lähellä työskentely voi vaatia oman harjoittelunsa.

Trimmauskone. Koneessa yhdistyvät ääni, liike, tärinä ja iholla tuntuva kosketus. Näitä ei tarvitse tuoda harjoitteluun yhtä aikaa. Koneeseen voidaan ensin tutustua sammutettuna, sitten sen ääneen kauempana ja vähitellen tärinään ja kosketukseen ennen varsinaista karvan leikkaamista.

Fööni ja turkinkuivain. Kuivaimessa koiralle voivat olla vaikeita sekä ääni että voimakas ilmavirta. Niihin voidaan tutustua erillään pesusta, jolloin koiraa ei samalla tarvitse saada välttämättä kuivaksi.

Harjoittelussa kannattaa seurata sitä, missä vaiheessa koiran suhtautuminen muuttuu. Jos koira on rento saksien ollessa kädessä mutta väistää niiden lähestyessä tassua, harjoittelun kannalta olennainen tieto löytyy juuri tästä muutoksesta.

Koiran käyttäytyminen kertoo harjoittelun sopivasta vaikeustasosta. Tavoitteena ei ole edetä mahdollisimman nopeasti varsinaiseen trimmaamiseen, vaan rakentaa vaihe vaiheelta tilanne, jossa koira pystyy osallistumaan käsittelyyn ilman tarvetta vältellä tai puolustautua.

Koira ei anna trimmata

Jos koira yrittää poistua, väistelee välineitä, vetää tassuaan pois, jähmettyy, rimpuilee, murisee tai yrittää purra, trimmaaminen on sille siinä tilanteessa liian vaikeaa. Ratkaisuna ei kannata olla koiran pitäminen tiukemmin paikallaan, vaan sen selvittäminen, mikä trimmaamisessa aiheuttaa vaikeuksia.

Koira ei välttämättä vastusta trimmausta kokonaisuutena. Se voi antaa harjata selkää mutta väistää tassujen käsittelyä. Sakset voivat olla sille yhdentekevät, mutta trimmauskoneen ääni tai tärinä pelottava. Koira voi myös viihtyä trimmauspöydällä siihen asti, kunnes sitä aletaan estää vaihtamasta asentoa.

Myös kipu kannattaa huomioida. Takkujen selvittäminen voi sattua, iho voi olla ärtynyt ja esimerkiksi nivel- tai selkäkipu voi tehdä pitkään seisomisesta tai tiettyyn asentoon asettumisesta vaikeaa. Jos aikaisemmin ongelmitta trimmattu koira alkaa äkillisesti vastustaa käsittelyä tai tietyn kehonosan koskettamista, mahdollinen kipu on syytä selvittää.

Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, mitä koira odottaa trimmaustilanteelta. Jos koiraa on pidetty kiinni sen yrittäessä poistua tai trimmaamista on jatkettu sen voimakkaasta vastustelusta huolimatta, koira voi alkaa ennakoida tilannetta jo paljon ennen varsinaisen käsittelyn alkamista. Pelkkä trimmauskoneen näkeminen, trimmauspöydälle nostaminen tai trimmaamoon saapuminen voi silloin saada koiran yrittämään pois.

Koira ei vastusta trimmaamista huvikseen. Sen käyttäytyminen antaa tietoa siitä, mikä tilanteessa on vaikeaa. Mitä tarkemmin vaikea vaihe pystytään tunnistamaan, sitä paremmin harjoittelua voidaan muuttaa koiralle sopivaksi.

Trimmausta voi harjoitella trimmaamatta koiraa

Vaikeaksi muuttunutta trimmausta ei yleensä kannata harjoitella tekemällä koko trimmaus uudelleen ja uudelleen. Harjoittelussa voidaan erottaa juuri se vaihe, johon koira reagoi, ja tehdä siitä helpompi.

Jos koira pelkää trimmauskonetta, tavoitteena ei tarvitse aluksi olla karvan leikkaaminen. Jos tassujen käsittely on vaikeaa, voidaan harjoitella tassun koskettamista ilman saksia tai konetta. Jos trimmauspöytä itsessään ennakoi koiralle kiinnipitämistä, pöydällä voidaan tehdä välillä aivan muita asioita kuin trimmata.

Harjoittelun onnistumista ei mitata sillä, kuinka paljon turkkia saatiin leikattua. Paljon tärkeämpi muutos voi olla se, että koira lähestyy välinettä, jonka nähdessään se aikaisemmin poistui, pystyy jatkamaan käsittelyä pienen tauon jälkeen tai alkaa itse tarjota asentoa, jossa trimmaaminen onnistuu.

Jos turkki täytyy hoitaa ennen kuin harjoittelu on edennyt riittävästi, välttämätön hoitotoimenpide ja harjoittelu kannattaa erottaa toisistaan. Silloin etsitään kyseiseen hoitokertaan koiraa mahdollisimman vähän kuormittava ratkaisu ja jatketaan harjoittelua erikseen tulevia trimmauskertoja varten.

Kannattaako koira trimmata itse vai viedä trimmaajalle?

Koira voidaan trimmata kotona, jos omistajalla on riittävästi tietoa oman koiran turkin hoidosta ja tarvittavat välineet. Kotona harjoittelulle voidaan usein varata enemmän aikaa, tilanne voidaan jakaa usealle päivälle ja koiran tuttu ympäristö voi helpottaa käsittelyä.

Ammattilainen on hyvä vaihtoehto silloin, kun turkin oikeaoppinen hoitaminen vaatii sellaista osaamista tai välineitä, joita omistajalla ei ole. Ammattitaitoinen trimmaaja työskentelee yleensä myös huomattavasti sujuvammin kuin vasta harjoitteleva omistaja, mikä voi lyhentää koiran käsittelyyn kuluvaa aikaa.

Koiraa ei kuitenkaan kannata viedä trimmaajalle vain sillä ajatuksella, että ammattilainen pystyy tekemään sellaisenkin koiran, jota kotona ei saada trimmattua. Jos koira pelkää käsittelyä tai puolustautuu, sama ongelma siirtyy helposti trimmaamoon – ja tilanteeseen tulee lisäksi vieras ympäristö ja vieras ihminen.

Ammattilaisen osaamista kannattaa arvioida myös sen perusteella, miten hän toimii silloin, kun koira ei pysty yhteistyöhön. Valmis trimmaus ei ole onnistumisen ainoa mittari.

Miten valita hyvä trimmaaja?

Trimmaajalta kannattaa kysyä jo ennen ajan varaamista, miten hän työskentelee pelokkaiden tai käsittelyä vastustavien koirien kanssa. Hyvä kysymys ei ole vain se, onnistuuko vaikean koiran trimmaaminen, vaan mitä trimmaaja tekee silloin, kun koira yrittää päästä tilanteesta pois.

Kannattaa selvittää esimerkiksi, voidaanko trimmausta tauottaa tai jakaa useammalle käynnille ja onko koiran mahdollista tulla ensin tutustumaan paikkaan ja trimmaajaan ilman kokonaista trimmausta. Samalla voi kysyä, miten koiraa pidetään paikallaan ja missä tilanteessa trimmaaja päättää keskeyttää käsittelyn.

Myös omistajan läsnäolosta kannattaa keskustella. Kaikki trimmaajat eivät työskentele omistajan ollessa paikalla, ja joillekin koirille omistajan poissaolo voi olla ongelmatonta. Jos oma koira saa omistajastaan turvaa vaikeissa tilanteissa, tätä ei kuitenkaan kannata sivuuttaa automaattisesti. Silloin voidaan etsiä trimmaaja, jonka työskentelytapa sopii kyseiselle koiralle.

Erityisesti käsittelyä pelkäävän koiran kohdalla kannattaa kertoa ongelmista avoimesti etukäteen. Trimmaajan on paljon helpompi suunnitella käynti, kun hän tietää jo ennen koiran saapumista esimerkiksi trimmauskoneen pelosta, tassujen käsittelyn vaikeudesta tai aikaisemmasta puolustautumisesta.

Mistä tiedät, miten koiraasi kohdellaan trimmaamossa?

Kaikkein olennaisin tieto ei välttämättä ole se, mitä trimmaaja kertoo tekevänsä koiran rauhoittamiseksi, vaan miten hän suhtautuu koiran viesteihin.

Koira voi väistää, yrittää siirtyä kauemmas, vetää tassuaan pois, jähmettyä, yrittää poistua tai lopulta murista ja purra. Näitä ei tarvitse tulkita tottelemattomuudeksi tai yritykseksi määrätä tilanteesta. Ne kertovat siitä, että käsittely on koiralle vaikeaa.

Trimmaajalta voi kysyä suoraan, mitä näissä tilanteissa tapahtuu. Saako koira tauon? Muutetaanko käsittelytapaa? Voidaanko jokin kohta jättää tekemättä? Otetaanko omistajaan yhteyttä, jos trimmausta ei pystytä viemään loppuun ilman voimakasta kiinnipitämistä?

Hyvä trimmaaja uskaltaa myös jättää trimmauksen kesken. Se ei ole epäonnistuminen. Jos vaihtoehtona olisi viedä hoitotoimenpide loppuun koiran voimakkaasta pelosta tai puolustautumisesta huolimatta, keskeyttäminen voi olla koiran kannalta huomattavasti parempi ratkaisu.

Myös koiran käyttäytymistä käynnin jälkeen kannattaa seurata. Yksittäisestä väsymyksestä tai halusta lähteä kotiin ei voi päätellä, mitä trimmaamossa tapahtui. Jos koiran suhtautuminen trimmaamoon, trimmaajaan tai käsittelyyn kuitenkin muuttuu selvästi käyntien myötä, tämä on tärkeää tietoa seuraavaa kertaa suunniteltaessa.

Entä jos koira on pakko trimmata?

Jos turkki on esimerkiksi pahasti takkuuntunut tai aiheuttaa koiralle kipua tai iho-ongelmia, kaikkea tarvittavaa käsittelyä ei aina voida lykätä harjoittelun ajaksi.

Silloin tavoitteena on löytää tapa hoitaa välttämätön trimmaus mahdollisimman vähällä kuormituksella. Jos koira pelkää voimakkaasti tai käsittely ei onnistu turvallisesti, eläinlääkärin kanssa voidaan keskustella myös lääkkeellisestä tuesta tai tarvittaessa rauhoituksessa tehtävästä turkinhoidosta.

Rauhoittaminen ei tarkoita, että harjoittelusta luovutaan. Se voi estää tilanteen, jossa välttämätön hoitotoimenpide jouduttaisiin tekemään koiran kanssa voimakkaasti kamppaillen, ja antaa samalla aikaa harjoitella seuraavaa kertaa varten.

Anna koiran vaikuttaa trimmaustilanteeseen

Koiran vaikutusmahdollisuuksia voidaan lisätä trimmaamisessa ilman, että sille täytyy ensin opettaa jokin tietty lupa- tai stoppikäyttäytyminen. Lähtökohtana on koiran toiminnan seuraaminen ja se, että koiran vastaus vaikuttaa siihen, mitä ihminen tekee seuraavaksi.

Koira voi esimerkiksi siirtää tassunsa pois, kääntää päätään, vaihtaa asentoa tai ottaa etäisyyttä välineeseen. Se voi myös lähestyä uudelleen, tarjota tassua käsiteltäväksi tai palata tauon jälkeen jatkamaan. Näitä voidaan käyttää tietona siitä, millainen käsittely koiralle juuri sillä hetkellä onnistuu.

Trimmaamisessa tämä on erityisen hyödyllistä, koska käsittely voi kestää pitkään. Se, että koira pystyi johonkin viisi minuuttia sitten, ei tarkoita, että sen pitäisi pystyä siihen loputtomasti. Tauot ja mahdollisuus vaihtaa asentoa voivat olla olennainen osa onnistunutta trimmausta.

Omaehtoisuus ei tarkoita sitä, että koira päättää, trimmataanko sen turkki koskaan. Se tarkoittaa sitä, että koiran vastaus otetaan vakavasti ja sillä on vaikutusta siihen, miten tilanteessa edetään.

Lue lisää koiran käsittelystä ja turkinhoidosta

Koiran kynsien leikkaus – kynsien hoito ja harjoittelu myös silloin, kun tassujen käsittely on vaikeaa.

Koiran omaehtoinen käsittely – mitä se on? – miten koiran vaikutusmahdollisuuksia voidaan lisätä ja yhteistyötä rakentaa hoitotoimenpiteissä.

Koiran harjaus – turkin hoito ja harjaamisen harjoittelu silloin, kun harjaaminen on koiralle vaikeaa.

Koiran pesu – kuinka usein koira pestään, miten pesu tehdään ja miten koiraa voidaan totuttaa pesemiseen.

Koiranpennun käsittely ja hoitotoimet – miten pentua voidaan valmistella erilaisiin käsittely- ja hoitotilanteisiin.

Koiran toimijuus – mitä se tarkoittaa käytännössä? – miten koiran mahdollisuus vaikuttaa tilanteisiin näkyy arjessa ja käsittelyssä.

Lähteet

Gácsi, M., Maros, K., Sernkvist, S., Faragó, T. & Miklósi, Á. (2013). Human analogue safe haven effect of the owner: behavioural and heart rate response to stressful social stimuli in dogs. PLoS ONE, 8(3), e58475.

Csoltova, E., Martineau, M., Boissy, A. & Gilbert, C. (2017). Behavioral and physiological reactions in dogs to a veterinary examination: Owner-dog interactions improve canine well-being. Physiology & Behavior, 177, 270–281.

Stellato, A. C., Dewey, C. E., Widowski, T. M. & Niel, L. (2020). Evaluation of associations between owner presence and indicators of fear in dogs during routine veterinary examinations. Journal of the American Veterinary Medical Association, 257(10), 1031–1040.