Koiran pesu – kuinka usein ja miten koira pestään?

Koiran peseminen ei vaadi tiettyä aikataulua. Pesun tarve riippuu koiran turkista, ihosta, elämäntavasta ja siitä, kuinka likainen koira on. Yksi koira tarvitsee perusteellisen pesun harvoin, kun taas toisen turkin tai ihon hoitoon pesu kuuluu huomattavasti useammin.

Terve koira voidaan pestä silloin, kun turkki on likainen, rasvainen tai haisee ja pesemiselle on käytännössä tarvetta. Ihosairauksissa peseminen voi puolestaan olla osa eläinlääkärin suunnittelemaa hoitoa, jolloin käytettävä shampoo ja pesutiheys määräytyvät aivan eri perusteilla.

Pesemisessä ei ole kyse vain siitä, kuinka usein koira kastellaan. Käytettävä pesuaine, huolellinen huuhtelu ja turkin kuivaaminen vaikuttavat lopputulokseen. Koiran iho muodostaa myös tärkeän suojakerroksen ympäristön ja elimistön välille, joten ihon kunto kannattaa ottaa huomioon pesutapaa ja tuotteita valittaessa.

Peseminen on samalla käsittelytilanne. Suihkun ääni, veden osuminen kehoon, märkä alusta, shampoointi ja kuivaaminen voivat olla koiralle hyvin erilaisia kokemuksia. Jos koira yrittää pois pesupaikalta tai pelkää suihkua, tavoitteena ei ole vain estää sitä lähtemästä. Pesutilanteen eri osia voidaan harjoitella niin, että koiran suhtautuminen pesemiseen vähitellen muuttuu.

Kuinka usein koira pestään?

Koiran pesemiselle ei ole yhtä kaikille koirille sopivaa pesuväliä. Pesun tarve riippuu koiran ihosta ja turkista, elämäntavasta sekä siitä, miksi koira pestään. Yksi koira tarvitsee shampoopesun vain satunnaisesti, kun taas toinen voidaan joutua pesemään huomattavasti useammin.

Terve koira voidaan pestä silloin, kun turkki on likainen, rasvainen tai haisee ja pesemiselle on käytännössä tarvetta. Pelkkää kuraa tai muuta vesiliukoista likaa ei aina tarvitse pestä shampoolla, vaan turkin huuhtelu vedellä voi riittää.

Pesutiheyttä ei kannata määritellä pelkästään kalenterin perusteella. Olennaisempaa on huomioida koiran ihon ja turkin kunto sekä pesussa käytettävät tuotteet. Jos iho alkaa pesujen yhteydessä punoittaa, kutista, hilseillä tai muuten oireilla, pesutapaa ja käytettyjä tuotteita kannattaa arvioida uudelleen.

Ihosairauksissa tilanne on erilainen. Koiran peseminen voi olla osa ihosairauden hoitoa, ja lääkeshampoota voidaan eläinlääkärin ohjeesta käyttää huomattavasti useammin kuin tervettä koiraa muuten olisi tarpeen pestä. Tällöin pesutiheys, shampoo ja sen vaikutusaika määräytyvät hoidettavan iho-ongelman perusteella.

Voiko koiran pestä liian usein?

Pesukertojen määrä yksin ei ratkaise sitä, onko peseminen koiran iholle hyväksi vai haitaksi. Myös käytettävä shampoo, veden lämpötila, huuhtelun huolellisuus, kuivaaminen sekä koiran ihon kunto vaikuttavat siihen, miten iho reagoi pesemiseen.

Siksi yleinen ohje, jonka mukaan koiran voisi pestä esimerkiksi vain muutaman kerran vuodessa, on liian yksinkertainen. Tavoitteena ei ole pestä koiraa mahdollisimman harvoin eikä mahdollisimman usein, vaan silloin kun pesemiselle on tarvetta ja tavalla, joka sopii kyseisen koiran iholle ja turkille.

Miten koira pestään?

Koiran peseminen aloitetaan kastelemalla turkki huolellisesti haalealla vedellä. Etenkin tiheä- ja pohjavillaisen koiran turkissa vesi ei välttämättä pääse helposti iholle asti, joten turkin kasteluun kannattaa käyttää aikaa. Kasvojen alueella vettä ei tarvitse suihkuttaa suoraan koiran silmiin, korviin tai kuonolle.

Shampoo levitetään märkään turkkiin tuotteen käyttöohjeen mukaisesti. Shampoon laimentaminen voi helpottaa sen levittämistä tasaisesti pitkään tai tiheään turkkiin, jos tuotteen ohje sallii laimentamisen. Turkki käydään läpi rauhallisesti ihoa voimakkaasti hankaamatta.

Shampoo huuhdellaan turkista huolellisesti. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää kohtiin, joihin pesuainetta voi helposti jäädä, kuten kainaloihin, vatsan alle, nivusiin ja tiheän turkin sisään. Jos käytetään hoitoainetta tai ihosairauden hoitoon tarkoitettua tuotetta, toimitaan sen oman käyttöohjeen tai eläinlääkärin ohjeen mukaan.

Pesun jälkeen koiran annetaan ravistella vettä turkistaan ja ylimääräinen vesi painellaan pyyhkeeseen. Voimakasta hankaamista ei tarvita. Pitkä, paksu tai pohjavillainen turkki voi vaatia perusteellisempaa kuivaamista, jotta myös turkin alla oleva iho kuivuu.

Pesutilanteessa kannattaa huomioida myös alusta. Märkä kylpyammeen tai suihkutilan lattia voi olla koiralle liukas, mikä voi tehdä pesemisestä epämukavaa tai jopa pelottavaa. Pitävä kumimatto tai muu luistamaton alusta voi helpottaa koiran oloa huomattavasti.

Koiran pesemisen ei tarvitse olla yksi yhtäjaksoinen suoritus. Jos koira kokee jonkin vaiheen vaikeaksi, pesutilannetta voidaan mahdollisuuksien mukaan tauottaa ja sen eri osia harjoitella myöhemmin erikseen.

Koiran tehtävä ei ole vain kestää pesemistä. Pesu on tavallinen hoitotoimenpide, johon koira kannattaa totuttaa jo ennen kuin perusteelliselle pesulle on tarvetta. Ihmisen vastuulla on tehdä pesutilanteesta koiralle mahdollisimman ennakoitava ja turvallinen sekä opettaa vähitellen, mitä suihkussa, shampooinnissa ja kuivaamisessa tapahtuu.

Totuttaminen ei tarkoita sitä, että koira viedään pesulle ja odotetaan sen ajan myötä tottuvan. Pesupaikkaan, veden ääneen, suihkuun, kasteluun, koskettamiseen ja kuivaamiseen voidaan tutustua erikseen. Näin koiran ei tarvitse opetella koko pesutilannetta kerralla silloin, kun se on jo märkä eikä tilanteesta ole helppo poistua.

Hyvä tavoite ei ole koira, joka pysyy pesun ajan paikallaan, vaan koira, joka voi olla tilanteessa ilman tarvetta päästä siitä pois.

Millä koira pestään?

Koiran pesemiseen kannattaa käyttää koiralle tarkoitettua shampoota silloin, kun turkki tarvitsee varsinaisen pesun. Sopiva shampoo valitaan koiran ihon ja turkin sekä pesun tarkoituksen mukaan. Terveen koiran tavalliseen pesuun ei tarvita lääkinnällistä tuotetta.

Kaikkeen likaantumiseen ei kuitenkaan tarvita shampoota. Jos koiran tassuihin tai vatsan alle on tarttunut esimerkiksi kuraa, pelkkä huuhtelu haalealla vedellä voi riittää. Shampoo on tarpeen silloin, kun turkista halutaan poistaa esimerkiksi rasvaa, hajua tai likaa, joka ei irtoa vedellä.

Iho-oireisen koiran pesuaineen valinta on eri asia kuin terveen koiran turkin peseminen. Kutisevaa, punoittavaa, hilseilevää tai muuten oireilevaa ihoa ei kannata yrittää hoitaa vaihtamalla shampoosta toiseen. Ihosairauden hoidossa käytettävä shampoo valitaan ongelman mukaan, ja eläinlääkäri voi antaa ohjeet myös pesutiheydestä ja tuotteen vaikutusajasta.

Voiko koiran pestä ihmisten shampoolla?

Koiran säännölliseen pesemiseen kannattaa valita koiralle tarkoitettu shampoo eikä ihmisten shampoota. Ihmisten ja koirien ihossa on eroja, eikä ihmisille tarkoitettua tuotetta ole suunniteltu koiran ihon ja turkin tarpeisiin.

Perustelua ei kuitenkaan kannata yksinkertaistaa väitteeksi, että ihmisten shampoo olisi koiralle sopimaton vain sen pH:n vuoksi. Sekä koiran ihon että shampoiden pH-arvoissa on vaihtelua, eikä tuotteen sopivuutta voida päätellä pelkästä pH-luvusta. Olennaisempaa on käyttää tuotetta, joka on suunniteltu kyseiselle eläinlajille ja käyttötarkoitukseen.

Jos koira on sotkenut itsensä johonkin, mikä täytyy saada nopeasti pois eikä koirashampoota ole saatavilla, tilanne on eri kuin ihmisten shampoon käyttäminen koiran tavallisena pesuaineena. Mahdollisesti haitallinen aine kannattaa ennen kaikkea huuhdella pois nopeasti, ja tarvittaessa eläinlääkäriltä tai Myrkytystietokeskuksesta voidaan kysyä ainekohtaiset toimintaohjeet.

Voiko koiran pestä pelkällä vedellä?

Vesi riittää hyvin silloin, kun tarkoituksena on huuhdella turkista vesiliukoista likaa, kuten kuraa. Koko koiraa ei tarvitse shampoopesun vuoksi pestä aina, kun tassut tai vatsanalus likaantuvat lenkillä.

Pelkkä vesi ei sen sijaan poista turkista rasvaa ja kaikkea siihen tarttunutta likaa samalla tavalla kuin shampoo. Pesutapa kannattaa siis valita sen mukaan, mitä koirasta ollaan pesemässä pois, eikä sen perusteella, että jokainen kastuminen vaatisi shampoopesun.

Pohjavillaisen koiran pesu

Pohjavillaisen koiran pesussa suurin käytännön ero on turkin tiheys. Veden ja shampoon pitäisi päästä myös tiheän turkin läpi, mutta samalla shampoo täytyy saada huuhdeltua kokonaan pois. Pelkkä turkin pinnan kastuminen ei vielä tarkoita, että turkki olisi märkä ihoon asti.

Turkki kannattaa kastella rauhallisesti ja perusteellisesti. Karvaa voidaan samalla avata käsin, jotta vesi pääsee etenemään pohjavillaan. Shampoo levitetään turkkiin tasaisesti ja huuhdellaan erityisen huolellisesti. Tiheään turkkiin jäänyt pesuaine voi ärsyttää ihoa.

Pohjavillaisen koiran kohdalla myös kuivaaminen on tärkeä osa pesua. Pyyhkeellä voidaan ensin painella ylimääräinen vesi pois, mutta paksu pohjavilla kuivuu hitaasti. Turkin pintakerros voi tuntua jo kuivalta samalla, kun pohjavilla ja iho ovat edelleen kosteita.

Fööniä tai koirille tarkoitettua turkinkuivainta voidaan käyttää kuivaamisen apuna, jos koira on totutettu siihen. Kuivaimen ääni, ilmavirta ja ilman osuminen eri puolille kehoa voivat kuitenkin olla koiralle aivan yhtä merkittäviä harjoiteltavia asioita kuin itse peseminen. Kuivaamista ei siksi kannata jättää ensimmäistä kertaa kokeiltavaksi tilanteeseen, jossa märkä koira pitäisi saada nopeasti kuivaksi.

Karvanlähtöaikana pesu ja huolellinen kuivaaminen voivat myös auttaa irronneen pohjavillan poistamisessa. Peseminen ei kuitenkaan korvaa turkin muuta hoitoa, ja turkin hoitotapa riippuu myös koiran karvanlaadusta.

Peseminen ja kuivaaminen ovat koiralle eri asioita

Koira voi suhtautua suihkuun hyvin mutta pelätä fööniä, tai päinvastoin. Siksi pesua ei kannata ajatella yhtenä taitona, jonka koira joko osaa tai ei osaa.

Pesupaikalle meneminen, siellä seisominen, veden ääni, kastuminen, shampoointi, huuhtelu, pyyhkeellä kuivaaminen ja kuivaimen ilmavirta ovat kaikki erillisiä kokemuksia. Kun selvitetään, mikä vaihe koiralle on vaikea, harjoittelua voidaan kohdistaa juuri siihen sen sijaan, että koko pesutilannetta toistetaan uudelleen ja uudelleen.

Koira ei anna pestä

Jos koira yrittää poistua pesupaikalta, jähmettyy, rimpuilee, väistää suihkua, murisee tai puolustaa itseään, pesutilanne on sille siinä vaiheessa liian vaikea. Ratkaisuna ei kannata olla koiran pitäminen tiukemmin paikallaan, vaan sen selvittäminen, mikä pesemisessä aiheuttaa vaikeuksia.

Koira ei välttämättä vastusta pesemistä kokonaisuutena. Vaikea asia voi olla kylpyhuoneeseen meneminen, liukas lattia, veden ääni, suihkun liike, veden osuminen kehoon, tietyn kehonosan koskettaminen, shampoointi tai kuivaaminen. Myös veden lämpötila ja suihkun voimakkuus voivat vaikuttaa koiran kokemukseen.

Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten koira suhtautuu pesutilanteeseen. Jos koiraa on pidetty kiinni sen yrittäessä päästä pois, jo kylpyhuoneeseen meneminen tai suihkun näkeminen voi alkaa ennakoida epämiellyttävää tilannetta. Tällöin koko pesun toistaminen samalla tavalla ei välttämättä totuta koiraa, vaan voi vahvistaa sen halua välttää tilannetta.

Äkillisesti muuttunut suhtautuminen pesemiseen kannattaa ottaa vakavasti. Jos aikaisemmin ongelmitta pesty koira alkaa väistää tietyn alueen koskettamista tai reagoi siihen voimakkaasti, taustalla voi olla kipua tai iho-oireita. Silloin syy kannattaa selvittää ennen käsittelyn harjoittelemista.

Koiran pesemistä voi harjoitella pesemättä koiraa

Pesemisen harjoittelussa koiraa ei tarvitse kastella joka kerta. Pesutilanne voidaan pilkkoa osiin ja harjoitella niitä erikseen sellaisella vaikeustasolla, jolla koiran ei tarvitse yrittää päästä tilanteesta pois.

Koira voi esimerkiksi käydä pesutilassa ilman, että suihkua avataan. Suihkun ääneen voidaan tutustua ilman, että vesi osuu koiraan. Veden osumista voidaan harjoitella pienelle alueelle ennen koko turkin kastelemista. Pyyhkeeseen, fööniin tai turkinkuivaimeen voidaan puolestaan tutustua silloin, kun koira on kuiva eikä sitä ole pakko saada kuivattua.

Harjoittelussa kannattaa muuttaa yhtä asiaa kerrallaan. Jos koira pystyy olemaan rauhallisesti pesupaikalla mutta väistää heti suihkun lähestyessä, pesupaikalla olemista ei tarvitse harjoitella vaikeammaksi. Harjoittelun kohteena on silloin suihku ja veden osuminen koiraan.

Tavoitteena ei ole opettaa koiraa olemaan liikkumatta pesun ajan. Tavoitteena on rakentaa pesutilanteesta sellainen, ettei koiran tarvitse yrittää päästä siitä pois.

Anna koiran vaikuttaa pesutilanteeseen

Koiran vaikutusmahdollisuuksia voidaan lisätä jo ennen kuin sille opetetaan mitään erityistä käsittelykäyttäytymistä. Koiraa voidaan seurata ja omaa toimintaa muuttaa sen perusteella, miten koira vastaa siihen.

Jos koira siirtyy kauemmas suihkusta, kääntää kehoaan pois tai poistuu pesupaikalta, se kertoo tilanteen vaikeudesta. Jos koira puolestaan lähestyy uudelleen, jää vapaaehtoisesti paikalle tai palaa tauon jälkeen takaisin, myös nämä ovat hyödyllistä tietoa.

Koiran ei tarvitse osata antaa ihmiselle ennalta opetettua lupa- tai stoppimerkkiä, jotta sen mielipidettä voidaan kuunnella. Kysymys syntyy ihmisen toiminnasta ja vastaus näkyy koiran käyttäytymisessä. Kun koiran vastaus vaikuttaa siihen, mitä ihminen tekee seuraavaksi, koira saa todellista vaikutusvaltaa tilanteeseen.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei likaista koiraa koskaan voisi pestä, jos se ei halua suihkuun. Jos peseminen on välttämätöntä, tilanteeseen etsitään sillä hetkellä mahdollisimman vähän kuormittava ratkaisu. Samalla pesemistä voidaan harjoitella erikseen niin, ettei seuraava välttämätön pesukerta olisi koiralle yhtä vaikea.

Milloin koiran iho-oireet pitää näyttää eläinlääkärille?

Peseminen voi helpottaa likaisen tai rasvaisen turkin hoitoa, mutta jatkuvaa kutinaa, punoitusta tai muita iho-oireita ei kannata yrittää ratkaista pelkästään pesemällä tai shampoita vaihtamalla.

Eläinlääkäriin kannattaa hakeutua, jos koira kutisee voimakkaasti tai jatkuvasti, iho punoittaa, rikkoutuu, märkii tai siinä näkyy selviä tulehdusmuutoksia. Myös voimakas hilseily, karvanlähtö, ihon poikkeava haju tai toistuvat iho- ja korvaongelmat ovat syitä selvittää oireiden taustaa.

Iho-oireiden taustalla voi olla monia syitä, kuten allerginen ihosairaus, loisia tai ihon bakteeri- tai hiivakasvun lisääntymistä. Shampoo voi olla osa joidenkin ihosairauksien hoitoa, mutta silloin käytettävä tuote, pesutiheys ja mahdollinen vaikutusaika valitaan hoidettavan ongelman mukaan.

Myös koiran käyttäytyminen voi kertoa kivusta tai iho-oireesta. Jos koira on aikaisemmin antanut pestä tai koskettaa itseään mutta alkaa äkillisesti väistää tietyn alueen pesemistä, nuolla aluetta tai puolustaa itseään, muutoksen syy kannattaa selvittää.

Kipeän tai tulehtuneen ihon käsittelyä ei kannata yrittää ratkaista kouluttamalla. Ensin hoidetaan oireiden syy ja sen jälkeen pesemistä voidaan harjoitella sellaisella vaikeustasolla, jolla käsittely ei aiheuta koiralle kipua.

Lue lisää koiran käsittelystä

• Koiran omaehtoinen käsittely – hoitotoimet yhteistyössä koiran kanssa – miten koiran vaikutusmahdollisuuksia voidaan lisätä ja käsittelystä rakentaa yhteistyötä.
• Koiran harjaus – turkin hoito ja harjaamisen harjoittelu myös silloin, kun koira ei pidä harjaamisesta.
• Koiran kynsien leikkaus – kynsien hoito ja harjoittelu silloin, kun tassujen käsittely tai kynsienleikkuu on koiralle vaikeaa.
• Koiran korvien puhdistus – milloin korvat tarvitsevat puhdistamista ja miten puhdistamista voidaan harjoitella koiran kanssa.
• Koiranpennun käsittely ja hoitotoimet – miten pentua voi valmistella kynsienleikkuuseen, hampaiden hoitoon, korvien käsittelyyn ja muihin hoitotoimiin.
• Koiran toimijuus – mitä se tarkoittaa käytännössä? – mitä koiran mahdollisuus vaikuttaa tilanteisiin tarkoittaa arjessa ja käsittelyssä.
• Koira pelkää eläinlääkäriä – mikä avuksi?

Lähteet

Olivry, T., DeBoer, D. J., Favrot, C., Jackson, H. A., Mueller, R. S., Nuttall, T. & Prélaud, P. (2015). Treatment of canine atopic dermatitis: 2015 updated guidelines from the International Committee on Allergic Diseases of Animals (ICADA). BMC Veterinary Research, 11, 210.

Olivry, T., Foster, A. P., Mueller, R. S., McEwan, N. A., Chesney, C. & Williams, H. C. (2010). Interventions for atopic dermatitis in dogs: a systematic review of randomized controlled trials. Veterinary Dermatology, 21(1), 4–22.

Schlake, A., Devriendt, N., Talloen, L., Dadi, T. B. & de Rooster, H. (2022). Influence of age, sex, body condition score, rectal temperature, anatomical location and hair on skin pH in dogs. Veterinary Dermatology, 33(1), 3–e2.