Koira ottaa käden suuhun – mistä hammastelu johtuu?

Koira ottaa käden suuhunsa, tarttuu ranteeseen tai hihaan tai käyttää hampaitaan leikissä. Hammastelu voi tuntua ihmisestä puremiselta, mutta hampaat iholla eivät vielä kerro, miksi koira käyttää suutaan.

Koira käyttää suutaan ympäristön tutkimiseen, esineiden käsittelemiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Myös ihmiseen kohdistuva suun käyttö voi liittyä esimerkiksi leikkiin, innostumiseen tai muun vuorovaikutuksen käynnistämiseen. Toisessa tilanteessa saman näköinen käyttäytyminen voi liittyä turhautumiseen tai siihen, että koira yrittää saada ihmisen lopettamaan koskettamisen tai muun itselleen epämiellyttävän toiminnan.

Siksi hammastelua ei kannata tulkita pelkästään sen perusteella, kuinka voimakkaasti koira käyttää hampaitaan. Olennaista on tarkastella mitä tapahtui juuri ennen suun käyttöä, mitä koira sillä saa aikaan ja mitä muuta sen käyttäytyminen kertoo tilanteesta.

Tässä artikkelissa käydään läpi tavallisimpia tilanteita, joissa koira ottaa ihmisen käden tai vaatteen suuhunsa, sekä sitä, milloin hammastelu on syytä erottaa leikistä ja muusta harmittomasta suun käytöstä.

Miksi koira ottaa käden suuhun?

Käden ottaminen suuhun on kuvaus siitä, mitä koira tekee, ei selitys käyttäytymiselle. Sama koira voi käyttää suutaan ihmiseen eri tilanteissa eri syistä. Siksi olennaisinta on tarkastella, mitä tapahtuu ennen hammastelua ja mitä koira toiminnallaan saa aikaan.

Ihmiseen kohdistuva suun käyttö eli mouthing on tunnistettu myös seurakoirilla omaksi käyttäytymismuodokseen, ja sitä esiintyy erityisesti nuorilla koirilla (Waite ym., 2021). Koira voi ottaa käden suuhunsa osana leikkiä. Se voi tarttua hihaan ihmisen liikkuessa, tavoitella käsiä yhteisen riehumisen aikana tai käyttää suutaan samalla tavalla kuin muussakin fyysisessä leikissä. Joskus ote on hyvin pehmeä: koira ottaa käden tai ranteen suuhunsa ja pitää sitä hetken ilman, että se yrittää vahingoittaa ihmistä.

Suun käyttö voi liittyä myös sosiaaliseen innostumiseen. Koira saattaa hammastella erityisesti ihmisen tullessa kotiin, leikin alkaessa tai muussa tilanteessa, jossa sen toiminta muutenkin voimistuu. Tällöin hammastelu on yksi osa laajempaa käyttäytymiskokonaisuutta eikä välttämättä erillinen ongelma.

Toisinaan koira saa suun käyttämisellä aikaan jotakin. Käteen tarttuminen voi saada ihmisen jatkamaan leikkiä, nousemaan sohvalta tai ryhtymään vuorovaikutukseen koiran kanssa. Jos näin tapahtuu toistuvasti, suun käyttämisestä voi muodostua koiralle toimiva tapa vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen.

Tästä ei kuitenkaan kannata päätellä automaattisesti, että koira hammastelisi ”huomion vuoksi”. Samannäköinen käteen tarttuminen voi tarkoittaa myös päinvastaista. Koira voi ottaa käden suuhunsa saadakseen kosketuksen loppumaan, estääkseen ihmistä tarttumasta itseensä tai päästäkseen pois tilanteesta.

Katso, mitä suun käyttö saa aikaan

Hyödyllinen tapa ymmärtää hammastelua on tarkastella käyttäytymistä osana tapahtumaketjua.

Koira ottaa käden suuhun kesken leikin ja ihminen jatkaa leikkiä. Koira hammastaa ihmistä tämän istuessa sohvalle ja ihminen alkaa puuhata koiran kanssa. Koira tarttuu hihaan, kun lenkki on päättymässä, ja ulkona oleminen jatkuu. Koira ottaa silittävän käden suuhunsa ja ihminen vetää käden pois.

Ulospäin kaikissa tilanteissa voidaan nähdä koira, joka ”hammastaa”. Koiran kannalta tilanteet voivat kuitenkin olla täysin erilaisia.

Siksi ratkaisukaan ei voi aina olla sama. Jos suun käyttö on osa leikkiä, voidaan muuttaa leikin tapaa ja tarjota koiralle sallittuja tapoja käyttää suutaan. Jos koira yrittää käynnistää vuorovaikutusta, sille voidaan vahvistaa muita tapoja pyytää yhteistä tekemistä. Jos hammastelu puolestaan saa epämiellyttävän kosketuksen loppumaan, olennaista on muuttaa itse kosketustilannetta eikä vain yrittää estää koiraa käyttämästä suutaan.

Hammastelun vähentämisessä ei siis kannata aloittaa koiran suusta. Ensin kannattaa selvittää, mitä tilanteessa tapahtuu.

Koira hammastaa leikissä tai innostuessaan

Leikki on yksi tavallisista tilanteista, joissa koira käyttää suutaan ihmiseen. Suun käyttöä esiintyy koiran ja ihmisen välisessä leikissä, eikä ihmiseen osuva hammas siksi automaattisesti tarkoita aggressiivista käyttäytymistä (Rooney ym., 2000; Horowitz, 2016).

Ongelma syntyy usein siitä, että koiran ja ihmisen käsitys sopivasta leikistä eivät kohtaa. Koira voi käyttää suutaan tavalla, joka olisi sille luonteva osa riehakasta leikkiä, mutta ihmisen iho ei kestä samanlaista käsittelyä kuin koiran leikkikumppanin turkki. Käsiin tarttuminen voi myös sattua tai tuntua uhkaavalta, vaikka koiran tavoitteena olisi leikin jatkaminen.

Silloin koiraa ei tarvitse rangaista leikkimisestä tai suun käyttämisestä. Leikkiä voidaan rakentaa sellaiseksi, että koiralla on mahdollisuus käyttää suutaan johonkin ihmisellekin sopivaan kohteeseen. Pitkä vetolelu tai muu yhdessä käytettävä lelu voi helpottaa tätä, koska koiran suu ja ihmisen kädet eivät joudu jatkuvasti samaan kohtaan.

Pelkkä lelun työntäminen koiran suuhun ei kuitenkaan aina ratkaise hammastelua. Jos koiraa kiinnostaa nimenomaan vuorovaikutus ihmisen kanssa, yksin pureskeltava lelu ei tarjoa samaa asiaa. Siksi kannattaa miettiä, mitä leikistä koira tavoittelee: esinettä, liikettä, vetämistä, jahtaamista, fyysistä kontaktia vai yhteistä toimintaa.

Kiihtyminen voi lisätä suun käyttöä

Joillakin koirilla hammastelu lisääntyy samalla, kun toiminta muuttuu intensiivisemmäksi. Leikki alkaa rauhallisesti, mutta hetken kuluttua koira tarttuu käsiin tai vaatteisiin yhä useammin ja voimakkaammin. Sama voi tapahtua vieraita tervehtiessä, lenkille lähdettäessä tai muussa koiralle merkityksellisessä tilanteessa. Omistajakyselyihin perustuvassa tutkimuksessa suun käyttäminen ihmiseen ja vaatteisiin tarttuminen liittyivät useisiin kiihtymistä herättäviin tilanteisiin, muun muassa ihmisen kanssa leikkimiseen (Shabelansky & Dowling-Guyer, 2016).

Jos tilanne etenee voimakkaaksi hyppimiseksi, vaatteisiin tarttumiseksi ja puremiseksi, kyse voi olla siitä käyttäytymiskokonaisuudesta, jota olemme käsitelleet tarkemmin artikkelissa Koira hyppii ja puree taluttajaa – demonikohtaukset lenkillä.

Tätä kuvataan helposti sillä, että koira menee ”ylikierroksille”. Kiihtyminen ei kuitenkaan yksin selitä, miksi koira käyttää juuri suutaan. Se kertoo ennemmin siitä, että käyttäytymisen voimakkuus muuttuu. Taustalla voi edelleen olla esimerkiksi leikki, odotus, turhautuminen tai voimakas sosiaalinen innostuminen.

Siksi koiran ei tarvitse ensin kiihtyä niin pitkälle, että hammastelu muuttuu ihmiselle hankalaksi. Jos suun käyttö alkaa toistuvasti esimerkiksi muutaman minuutin riehakkaan leikin jälkeen, leikkiä voidaan rytmittää aikaisemmin. Välissä voidaan pitää taukoja, vaihtaa tekemistä tai siirtyä rauhallisempaan yhteiseen toimintaan.

Tavoitteena ei ole opettaa koiraa olemaan innostumatta. Koira voi leikkiä, innostua ja käyttää suutaan ilman, että ihmisen kädet joutuvat toiminnan kohteeksi.

Koira hammastaa kosketettaessa tai käsiteltäessä

Koira voi ottaa ihmisen käden suuhunsa myös silloin, kun sitä silitetään, nostetaan, pidetään kiinni tai käsitellään esimerkiksi valjaita puettaessa, tassuja pyyhittäessä tai hoitotoimenpiteen aikana. Tällöin suun käyttöä ei kannata automaattisesti tulkita leikiksi tai yleiseksi hammasteluksi.

Suun käyttäminen voi olla yksi koiran keino vaikuttaa siihen, mitä ihminen tekee. Koira saattaa ensin siirtää päätään, väistää kättä tai yrittää poistua. Jos kosketus jatkuu, se voi ottaa käden suuhunsa tai käyttää hampaitaan voimakkaammin. Puremiseen johtaneita ihmisen ja koiran vuorovaikutustilanteita tarkastelleessa tutkimuksessa esimerkiksi koiran koskettaminen, kiinnipitäminen ja sen ylle asettuminen lisääntyivät puremista edeltävinä hetkinä (Owczarczak-Garstecka ym., 2018).

Tämä ei tarkoita, että koskettaminen itsessään aiheuttaisi puremisen. Olennaista on huomata, että ihmisen toiminta on osa tilannetta. Jos koira käyttää suutaan juuri silloin, kun käsi lähestyy tai kosketus jatkuu, kannattaa tarkastella myös sitä, haluaako koira kosketuksen jatkuvan.

Koira ottaa käden suuhun silitettäessä

Kaikki koirat eivät pidä kaikesta kosketuksesta, eikä koiran suhtautuminen kosketukseen ole välttämättä samanlainen kaikissa tilanteissa. Koira voi nauttia rinnan rapsuttamisesta mutta väistää pään silittämistä, hakeutua itse hetkeksi kosketukseen mutta haluta sen pian loppuvan tai suhtautua eri tavalla eri ihmisten kosketukseen.

Myös tutkimuksissa koirien on havaittu reagoivan eri tavoin erilaisiin ihmisen kosketuksiin. Esimerkiksi pään ja tassujen alueelle kohdistuvaan kosketukseen liittyi tutkimuksessa enemmän sovitteleviksi, siirtymä- ja uudelleensuuntautuneiksi luokiteltuja käyttäytymisiä kuin joihinkin muihin kosketustapoihin (Kuhne ym., 2012).

Omistajaan kohdistuvaa aggressiivisuutta on tutkimuksissa tarkasteltu myös kosketuksen yhteydessä. Esimerkiksi Supanta ym. (2026) käyttävät käsitettä petting- or contact-induced aggression kuvaamaan tilanteita, joissa aggressiivista käyttäytymistä esiintyy silittämisen tai muun fyysisen kontaktin aikana.

Siksi silittämisen aikana tapahtuvaa käden suuhun ottamista ei kannata automaattisesti tulkita hellyydenosoitukseksi, leikiksi tai tavaksi, josta koira pitäisi vain opettaa pois. Olennaisempaa on tarkastella, mitä juuri ennen käden suuhun ottamista tapahtui ja muuttuuko ihmisen toiminta sen seurauksena.

Jos koira hakeutuu ihmisen luo, sitä silitetään ja koira hetken kuluttua ottaa silittävän käden suuhunsa, yksi mahdollisuus on, että koira haluaa kosketuksen loppuvan. Tällöin käden poistaminen antaa koiralle mahdollisuuden vaikuttaa siihen, kuinka pitkään sitä kosketetaan.

Koiran halu tulla ihmisen lähelle ei myöskään automaattisesti tarkoita, että se haluaa tulla silitetyksi. Lähellä oleminen ja kosketuksen haluaminen ovat kaksi eri asiaa.

Käden pois ottaminen ei opeta koiraa puremaan

Jos koira ottaa käden suuhunsa saadakseen kosketuksen loppumaan, tilanteessa kuulee joskus neuvottavan, ettei ihmisen pitäisi vetää kättään pois. Ajatuksena on, että muuten koira oppii saavansa hammastelulla tahtonsa läpi.

Tällainen ajattelu voi kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa ihmisen tärkeimmäksi tavoitteeksi tulee estää koiraa onnistumasta sen sijaan, että selvitettäisiin, miksi koira haluaa kosketuksen loppuvan.

Jos koira yrittää kertoa tarvitsevansa etäisyyttä, sen viestin kuunteleminen ei ole tappio. Päinvastoin koiran kannattaa voida oppia, että sen ei tarvitse käyttää yhä voimakkaampia keinoja saadakseen ihmisen lopettamaan.

Jos kevyt käden suuhun ottaminen toimii, koiran ei tarvitse välttämättä edetä kovempaan puremiseen.

Tässä kannattaa samalla tarkastella aikaisempia, hienovaraisempia merkkejä. Pään kääntäminen pois, kehon siirtäminen kauemmas, kosketuksen väistäminen tai tilanteesta poistuminen voivat kertoa jo ennen suun käyttöä, ettei koira halua tilanteen jatkuvan. Yksittäisiä eleitä ei kuitenkaan pidä lukea sanakirjan tavoin, vaan niitä tarkastellaan osana koko tilannetta.

Äkillisesti alkanut hammastelu voi liittyä kipuun

Jos koira on aikaisemmin hyväksynyt kosketuksen hyvin mutta alkaa yhtäkkiä väistää, ottaa käden suuhunsa, murista tai näykätä tietyssä kosketustilanteessa, myös kipu tai muu terveydellinen syy pitää ottaa huomioon. Kivun ja käyttäytymisen yhteyttä käsittelevässä eläinlääketieteellisessä kirjallisuudessa kipuun on yhdistetty muun muassa muutoksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kosketuksen sietämisessä ja aggressiivisessa käyttäytymisessä.

Erityisen merkityksellistä on, jos käyttäytyminen liittyy tietyn kehonosan koskettamiseen, nostamiseen tai liikkumiseen tai jos koiran käyttäytymisessä on tapahtunut muutenkin muutos. Tällöin syytä ei kannata yrittää ratkaista pelkästään kouluttamalla, vaan koiran terveydentila on syytä arvioida.

Käsittelytilanteissa pidemmän aikavälin tavoitteena ei ole saada koiraa vain olemaan käyttämättä hampaitaan. Tavoitteena on rakentaa käsittelystä niin turvallista ja ennakoitavaa, ettei koiran tarvitse yrittää saada ihmisen käsiä pois.

Kivun ja käyttäytymisen yhteyttä käsittelevässä eläinlääketieteellisessä kirjallisuudessa kipuun on yhdistetty muun muassa muutoksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kosketuksen sietämisessä ja aggressiivisessa käyttäytymisessä (Mills ym., 2020).

Hoitotoimenpiteissä ja muissa käsittelytilanteissa tavoitteena ei ole saada koiraa vain olemaan käyttämättä hampaitaan. Tavoitteena on rakentaa tilanteesta niin turvallinen ja ennakoitava, ettei koiran tarvitse yrittää saada ihmisen käsiä pois. Lue lisää koiran omaehtoisesta käsittelystä ja siitä, mitä tehdä, kun koira ei anna käsitellä.

Koira hammastaa turhautuessaan

Koira voi tarttua käteen, käsivarteen, hihaan tai muuhun vaatteeseen tilanteessa, jossa se ei pääse tekemään jotakin haluamaansa. Hammastelu voi alkaa esimerkiksi silloin, kun leikki lopetetaan, koiraa estetään menemästä kiinnostavan asian luokse tai ihminen yrittää saada sen siirtymään pois tilanteesta.

Turhautuminen syntyy tilanteessa, jossa koiran tavoittelema asia tai toiminta estyy. Se voi näkyä esimerkiksi ääntelynä, hyppimisenä, raapimisena, hihnaan tarttumisena tai ihmiseen kohdistuvana suun käyttönä. Se, että koira käyttää suutaan turhautuessaan, ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki hammastelu johtuisi turhautumisesta.

Tässäkin tapahtumaketju auttaa ymmärtämään tilannetta. Koira leikkii ihmisen kanssa, ihminen lopettaa leikin ja koira tarttuu tämän hihaan. Koira on menossa ovelle, ihminen estää kulun ja koira nappaa kädestä. Koira haluaa toisen koiran luokse, mutta hihna estää etenemisen ja koira alkaa hyppiä taluttajaa vasten ja käyttää suutaan.

Näissä tilanteissa ihmiseen tarttuminen voi olla osa paljon laajempaa reaktiota siihen, että koiran toiminta estyy. Turhautumisen on osoitettu liittyvän koirilla erilaisiin käyttäytymisongelmiin, ja sitä voidaan tarkastella myös yksilöllisenä taipumuksena reagoida palkkion viivästymiseen tai tavoitellun toiminnan estymiseen (McPeake ym., 2019).

Pelkkä hammastelun kieltäminen ei poista turhautumista

Jos koira käyttää suutaan turhautuessaan, huomio kohdistuu helposti siihen hetkeen, jolloin hampaat osuvat ihmiseen. Koiraa kielletään, kädet vedetään pois tai sen liikkumista yritetään estää entistä voimakkaammin.

Tämä voi kuitenkin jättää varsinaisen ongelman ennalleen. Koira joutuu edelleen tilanteeseen, jota sen on vaikea käsitellä, mutta yksi sen käyttämistä toimintatavoista yritetään poistaa.

Hyödyllisempää on harjoitella niitä tilanteita, joissa turhautuminen tavallisesti syntyy. Leikin lopettamisesta voidaan tehdä ennakoitavaa, odottamista voidaan harjoitella riittävän helppoina annoksina ja koiralle voidaan opettaa toimintatapoja tilanteisiin, joissa se ei pääse heti tavoittelemaansa asiaan.

Tavoitteena ei ole myöskään se, ettei koira koskaan turhautuisi. Turhautuminen kuuluu elämään. Koiralle voidaan kuitenkin rakentaa kokemuksia siitä, että pettymyksistä ja toiminnan estymisestä voi selvitä ilman, että tilanne kasvaa kamppailuksi ihmisen kanssa.

Turhautumisesta, sen tunnistamisesta ja harjoittelusta voit lukea lisää artikkelista Turhautuva koira – mistä turhautuminen johtuu ja miten koiraa voi auttaa?.

Onko hammastelu sama asia kuin pureminen?

Hammastelun ja puremisen välille on vaikea vetää yksiselitteistä rajaa pelkästään sen perusteella, kuinka voimakkaasti koira käyttää suutaan. Molemmissa koiran hampaat voivat osua ihmiseen. Käyttäytymisen merkitys selviää paremmin tarkastelemalla tilannetta kokonaisuutena.

Koira voi esimerkiksi tarttua ihmisen käteen leikissä niin voimakkaasti, että ihoon tulee jälki, vaikka tilanteessa ei näkyisi muuta uhkaavaa käyttäytymistä. Toisaalta koira voi ottaa käden hyvin kevyesti suuhunsa tilanteessa, jossa se yrittää estää ihmistä koskettamasta itseään. Puremisen voimakkuus ja käyttäytymisen tarkoitus eivät siis ole sama asia.

Tutkimuksissakin leikin yhteydessä tapahtuvaa puremista on eroteltu muissa tilanteissa tapahtuvasta puremisesta. Esimerkiksi Messam ym. havaitsivat koiran ikään liittyvien riskitekijöiden eroavan sen mukaan, tarkasteltiinko leikin aikana vai leikin ulkopuolella tapahtuneita puremia (Messam ym., 2013). Tämä tukee ajatusta siitä, ettei kaikkia ihmiseen osuvia hampaita ole mielekästä käsitellä yhtenä käyttäytymisongelmana.

Katso suun lisäksi koko koiraa ja tilannetta

Suun käytön tulkinnassa kannattaa tarkastella sitä, mitä tapahtui juuri ennen sitä. Oliko koira leikkimässä? Yritettiinkö sitä koskettaa tai pitää kiinni? Estettiinkö sitä pääsemästä johonkin? Oliko tilanne jo pitkään jatkunut ja koiran käyttäytyminen muuttunut vähitellen voimakkaammaksi?

Myös koiran muu käyttäytyminen antaa tärkeää tietoa. Etääntyminen, jähmettyminen, väistäminen, murina tai toistuvat yritykset poistua tilanteesta tekevät kokonaisuudesta erilaisen kuin molemminpuolinen leikki, johon koira palaa vapaaehtoisesti uudelleen.

Yksittäisistä eleistä ei kuitenkaan kannata rakentaa kaavaa, jossa yksi hännän, korvien tai suupielten asento paljastaisi koiran tunnetilan. Käyttäytymistä tulkitaan suhteessa tilanteeseen, tapahtumien kulkuun ja siihen, miten koira toimii kokonaisuutena.

Murinaa ei kannata poistaa tilanteesta

Jos suun käyttöön liittyy murinaa, sitä ei kannata ajatella huonona tapana, joka pitäisi saada loppumaan. Murina antaa ihmiselle tietoa siitä, että tilanne on koiralle vaikea.

Murinan rankaiseminen voi vähentää näkyvää varoituskäyttäytymistä ratkaisematta sitä, miksi koira haluaa tilanteen loppuvan. Tavoitteena ei siksi ole mahdollisimman hiljainen koira, vaan tilanne, jossa koiran ei tarvitse turvautua yhä voimakkaampaan käyttäytymiseen saadakseen etäisyyttä tai vaikuttaakseen tapahtumiin.

Milloin ihmiseen kohdistuvaan suun käyttöön pitää suhtautua vakavasti?

Tilannetta kannattaa arvioida tarkemmin, jos suun käyttö voimistuu, koira puree niin että iho rikkoutuu, käyttäytymiseen liittyy jähmettymistä, murinaa tai muuta uhkaavaa käyttäytymistä, koira estää ihmistä liikkumasta tai käyttäytyminen alkaa äkillisesti ilman selvää syytä.

Myös tilanteen ennakoimattomuus on merkityksellistä. Jos ihmisen on vaikea tunnistaa, missä tilanteissa pureminen tapahtuu tai miten sitä voisi turvallisesti välttää, yksilöllinen käytösneuvonta on perusteltua.

Äkillisesti muuttuneessa käyttäytymisessä on lisäksi tärkeää sulkea pois kipu ja muut terveydelliset syyt. Kipu voi muuttaa koiran suhtautumista kosketukseen ja lisätä puolustavaa käyttäytymistä.

Kaikkea hammastelua ei tarvitse käsitellä aggressiivisuutena. Ihmiseen kohdistuvaa puremista ei kuitenkaan pidä myöskään selittää harmittomaksi hammasteluksi silloin, kun koira selvästi yrittää saada ihmisen lopettamaan, väistymään tai pysymään kauempana.

Jos koira puree ihmistä tai puremiseen liittyy uhkaavaa tai puolustavaa käyttäytymistä, lue lisää artikkelista Miksi koira puree?.

Pennun suun käyttöä, puremista ja sen harjoittelua käsitellään tarkemmin artikkelissa Koiranpentu puree – miksi pentu puree ja mitä tehdä?.

Miten koiran hammastelua voi vähentää?

Hammasteluun ei ole yhtä harjoitusta, joka toimisi kaikissa tilanteissa. Jos koira ottaa käden suuhunsa leikissä, tarvitaan erilaisia ratkaisuja kuin silloin, kun se tarttuu ihmiseen turhautuessaan tai yrittää saada kosketuksen loppumaan.

Siksi harjoittelu kannattaa aloittaa tilanteiden kartoittamisesta. Missä hammastelua tapahtuu? Mitä juuri ennen sitä tapahtuu? Mitä ihminen tekee sen jälkeen? Onko käyttäytyminen samanlaista joka kerta vai liittyykö esimerkiksi iltaan, leikkiin, tervehtimiseen, käsittelyyn tai jonkin toiminnan keskeyttämiseen?

Jo muutaman päivän havainnointi voi paljastaa, ettei koira hammastakaan sattumanvaraisesti.

Muuta tilannetta jo ennen kuin koira tarttuu käteen

Harjoittelussa huomio kiinnittyy helposti siihen hetkeen, jolloin hampaat ovat jo iholla. Usein tehokkaampi kohta vaikuttaa käyttäytymiseen löytyy kuitenkin hieman aikaisemmin.

Jos koira alkaa tarttua käsiin aina riehakkaan leikin jatkuessa pitkään, leikkiä voidaan rytmittää ennen tätä vaihetta. Jos hammastelu alkaa lenkiltä kotiin tullessa, kotiinpaluun kulkua voidaan muuttaa. Jos koira tarttuu ihmiseen leikin loppuessa, voidaan harjoitella ennakoitavaa tapaa päättää leikki ja siirtyä seuraavaan tekemiseen.

Tavoitteena ei ole jatkuvasti ennakoida koiran puolesta kaikkea mahdollista. Harjoittelua helpottaa kuitenkin huomattavasti se, ettei koiran tarvitse toistuvasti joutua niin vaikeaan tilanteeseen, että käteen tarttumisesta tulee sille toimiva ratkaisu.

Tarjoa suulle sopivaa tekemistä

Jos suun käyttäminen on koiralle tärkeä osa leikkiä ja toimintaa, tavoitteena ei tarvitse olla suun käytön vähentäminen sinänsä. Sen sijaan voidaan vaikuttaa siihen, mihin koira käyttää suutaan.

Yhteisessä leikissä pitkä vetolelu voi antaa koiralle mahdollisuuden tarttua, vetää ja käyttää voimaa ilman, että ihmisen kädet ovat leikin kohteena. Esineiden kantamisesta pitävälle koiralle voidaan tarjota sallittuja kannettavia tavaroita. Pureskelusta nauttivalle koiralle voidaan järjestää turvallisia mahdollisuuksia pureskeluun.

Tämä on tärkeä ero pelkkään kieltämiseen. Jos suun käyttäminen itsessään on koiralle mielekästä, toimivan vaihtoehdon pitäisi mahdollistaa suun käyttäminen eikä vain estää sitä.

Tämä on myös kohta, josta saadaan myöhemmin erittäin luonteva silta noutajakurssiin.

Opeta vaihtoehto tilanteeseen, älä vain kiellä hammastelua

Vaihtoehtoisen käyttäytymisen pitää sopia siihen tilanteeseen, jossa hammastelu tapahtuu.

Jos koira tarttuu ihmiseen saadakseen leikin alkamaan, sille voidaan vahvistaa esimerkiksi lelun tuomista ihmiselle. Jos se hammastaa tervehtiessään, sille voidaan tarjota tervehtimistapa, jonka se pystyy toteuttamaan myös innostuneena. Jos vaikeus syntyy toiminnan loppumisesta, kannattaa harjoitella juuri siirtymistä yhdestä tekemisestä seuraavaan.

Vaihtoehdon ei tarvitse aina olla istuminen tai paikallaan pysyminen. Hyvä vaihtoehto antaa koiralle mahdollisuuden tehdä jotakin, joka sopii sekä sen tarpeeseen että tilanteeseen.

Huomion poistaminen ei ole yleisratkaisu hammasteluun

Hammasteluun neuvotaan usein lopettamaan kaikki huomio heti, kun hampaat osuvat ihmiseen. Joissakin leikkitilanteissa tämä voi toimia: jos suun käyttäminen ylläpitää leikkiä, leikin hetkellinen päättyminen voi vaikuttaa käyttäytymiseen.

Samaa ohjetta ei kuitenkaan kannata käyttää automaattisesti kaikkeen hammasteluun.

Jos koira tarttuu käteen saadakseen epämiellyttävän kosketuksen loppumaan, käden poistaminen on juuri oikea ratkaisu. Jos hammastelu syntyy voimakkaasta turhautumisesta, pelkkä huomion poistaminen ei opeta koiralle, miten vaikeasta tilanteesta selviydytään. Jos koira puolestaan yrittää saada yhteistä tekemistä ja onnistuu siinä vain hammastamalla, kannattaa tarkastella myös sitä, saako se riittävästi mahdollisuuksia käynnistää vuorovaikutusta muilla tavoilla.

Ensin pitää tietää, mitä koira yrittää saada aikaan. Vasta sen jälkeen voidaan päättää, mitä hammastelun seurauksena kannattaa tapahtua.

Älä tee käsistä vastustajaa

Koiran kuonosta kiinni pitäminen, käden työntäminen syvemmälle suuhun, koiran fyysinen torjuminen tai muu rankaisu voivat tehdä ihmisen käsistä entistä merkityksellisemmän osan tilannetta. Aversiivisten koulutusmenetelmien käyttöön liittyy myös koirien hyvinvointiriskejä, eikä voimakkaampien menetelmien käytöstä ole näyttöä tehokkaampana koulutusratkaisuna positiiviseen vahvistamiseen verrattuna (Vieira de Castro ym., 2020; China ym., 2020).

Erityisen ongelmallista fyysinen puuttuminen on silloin, kun koira käyttää suutaan jo valmiiksi saadakseen ihmisen kädet kauemmas. Tällöin koiran fyysinen estäminen voi voimistaa juuri sitä ristiriitaa, jota pitäisi vähentää.

Turvallisuus menee silti aina harjoittelun edelle. Jos koira puree voimakkaasti tai ihminen ei pysty turvallisesti poistumaan tilanteesta, ensisijainen tavoite ei ole harjoituksen loppuun vieminen vaan tilanteen turvallinen päättäminen.

Vahvista niitä hetkiä, jolloin koira toimii toisin

Harjoittelussa kannattaa huomata muutakin kuin hammastelu. Koira saattaa hakea lelun, tulla ihmisen luokse ilman käsiin tarttumista, irrottaa otteensa, keskeyttää itse leikin tai ottaa etäisyyttä vaikeassa tilanteessa. Juuri nämä hetket tarjoavat mahdollisuuden rakentaa uusia toimintatapoja.

Jos huomio kiinnittyy koiraan pääasiassa silloin, kun sen hampaat ovat jo ihmisen kädessä, suuri osa hyödyllisistä harjoitteluhetkistä jää helposti huomaamatta. Tavoitteena ei ole vain vähentää hammastelua, vaan tehdä muista toimintatavoista koiralle toimivia ja kannattavia.

Mitä tehdä juuri sillä hetkellä, kun koira hammastaa?

Kun koira on jo tarttunut käteen, hihaan tai lahkeeseen, tilanteessa ei yleensä kannata yrittää opettaa sille montaa asiaa yhtä aikaa. Ensimmäinen tavoite on saada tilanne päättymään mahdollisimman rauhallisesti ja turvallisesti. Se, mitä kannattaa tehdä, riippuu myös siitä, miksi koira käyttää suutaan.

Jos kyse on leikistä, käsien nopea vetäminen pois, huitominen tai koiran työntäminen voi tehdä tilanteesta entistä vauhdikkaamman. Liikkuvat kädet ja vaatteet voivat muuttua osaksi leikkiä. Tilannetta voi rauhoittaa ja tarjota koiralle esimerkiksi lelun, johon yhteistä toimintaa voidaan siirtää.

Jos koira on selvästi kiihtynyt, tärkeintä ei välttämättä ole saada sitä välittömästi suorittamaan jotakin käskyä. Tilannetta voidaan ennemmin yksinkertaistaa: vähennetään omaa toimintaa, lopetetaan riehakas tekeminen ja annetaan koiralle mahdollisuus siirtyä pois tilanteesta tai muunlaiseen toimintaan.

Jos koira tarttuu ihmiseen turhautuessaan, tilannetta ei kannata muuttaa fyysiseksi kamppailuksi. Kun akuutti tilanne on ohi, harjoittelu kohdistetaan niihin hetkiin, joissa turhautuminen syntyy.

Jos koira ottaa käden suuhunsa silitettäessä tai käsiteltäessä, lopeta se, mitä olit tekemässä. Anna koiralle tilaa ja tarkastele tilannetta myöhemmin uudelleen. Tavoitteena ei ole todistaa koiralle, ettei hammastelu saa ihmistä lopettamaan. Jos koira yrittää saada kosketuksen loppumaan, sen ei pitäisi joutua puremaan kovempaa tullakseen kuulluksi.

Älä yritä voittaa hammastelutilannetta

Koiran tarttuessa ihmiseen voi syntyä helposti tunne, ettei koiralle saa antaa periksi. Jos ihminen vetäytyy, lopettaa leikin tai päästää koiran irti tilanteesta, koiran voidaan ajatella oppivan, että puremalla saa tahtonsa läpi. Tällainen ajattelu tekee tilanteesta helposti tarpeettoman vastakkainasettelun.

Koiran käyttäytymiseen vaikuttavat toki sen seuraukset. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen hammastelutilanne pitäisi ratkaista estämällä koiraa saavuttamasta mitään tavoittelemaansa. Jos koira esimerkiksi käyttää suutaan päästäkseen pois epämiellyttävästä käsittelystä, turvallinen ratkaisu voi nimenomaan olla käsittelyn lopettaminen ja tilanteen harjoitteleminen myöhemmin helpompana.

Tilanteen voittaminen ja käyttäytymisen muuttaminen ovat tässäkin kaksi eri asiaa.

Entä jos koira ei päästä irti?

Jos koira jää kiinni vaatteeseen tai käteen, omaa kättä tai vaatetta ei yleensä kannata alkaa repiä voimakkaasti koiran suusta. Vetäminen voi ylläpitää leikkiä tai lisätä tilanteen fyysisyyttä.

Jos koira osaa irrottaa vihjeestä ja pystyy siinä tilanteessa vastaamaan siihen, tuttua irrottamisvihjettä voidaan käyttää. Koiraa voidaan myös ohjata toiseen toimintaan tai vaihtaa sen ote leluun tai muuhun sopivaan kohteeseen.

Jos koira ei pysty irrottamaan, puree voimakkaasti tai tilanteessa on loukkaantumisriski, kyse ei enää ole tavallisesta arjen hammasteluharjoituksesta. Silloin turvallisuus menee koulutustavoitteiden edelle, ja toistuvien tilanteiden syy kannattaa selvittää yksilöllisesti.

Tilanteen jälkeen löytyy tärkein tieto

Kun tilanne on ohi, kannattaa palata muutama askel taaksepäin. Mitä tapahtui juuri ennen ensimmäistä käteen tarttumista? Oliko koiran käyttäytymisessä jo aikaisemmin muutoksia? Mitä ihminen teki? Mitä hammastelun seurauksena tapahtui?

Näin huomio siirtyy vähitellen siitä, miten koira saadaan irti kädestä, siihen, miten tilanteeseen voidaan vaikuttaa jo ennen kuin käsi päätyy koiran suuhun. Se on pitkällä aikavälillä huomattavasti hyödyllisempi harjoittelukohta.

Usein kysyttyä koiran hammastelusta

Lue lisää

• Miksi koira puree? – kun suun käyttö on voimakasta tai tilanteeseen liittyy puolustavaa tai uhkaavaa käyttäytymistä.
• Koira hyppii ja puree taluttajaa – demonikohtaukset lenkillä – kun hammastelu liittyy voimakkaaseen hyppimiseen ja riehumiseen.
• Turhautuva koira – kun suun käyttö liittyy odottamiseen, estymiseen tai siihen, ettei koira pääse tavoittelemaansa asiaan.
• Koiran omaehtoinen käsittely ja Koira ei anna käsitellä – kun käteen tarttumista esiintyy kosketuksen tai hoitotoimenpiteiden aikana.

Tarvitsetko apua harjoitteluun?

Pentu puree käsiä ja vaatteita: Koiranpentu puree -kurssi
Koira riehuu, hyppii ja puree: Demonikohtaukset hallintaan-kurssi
Koira puree ihmistä tai yrittää saada ihmisen väistymään: Koira puree -kurssi

Lähteet

China, L., Mills, D. S. & Cooper, J. J. (2020). Efficacy of dog training with and without remote electronic collars vs. a focus on positive reinforcement. Frontiers in Veterinary Science, 7, 508. https://doi.org/10.3389/fvets.2020.00508

Horowitz, A. & Hecht, J. (2016). Examining dog-human play: The characteristics, affect, and vocalizations of a unique interspecific interaction. Animal Cognition, 19, 779–788. https://doi.org/10.1007/s10071-016-0976-3

Kuhne, F., Hössler, J. C. & Struwe, R. (2012). Affective behavioural responses by dogs to tactile human-dog interactions. Berliner und Münchener Tierärztliche Wochenschrift, 125(9–10), 371–378.

McPeake, K. J., Collins, L. M., Zulch, H. & Mills, D. S. (2019). The Canine Frustration Questionnaire—Development of a new psychometric tool for measuring frustration in domestic dogs (Canis familiaris). Frontiers in Veterinary Science, 6, 152. https://doi.org/10.3389/fvets.2019.00152

Messam, L. L. McV., Kass, P. H., Chomel, B. B. & Hart, L. A. (2012). Risk factors for dog bites occurring during and outside of play: Are they different? Preventive Veterinary Medicine, 107(1–2), 110–120. https://doi.org/10.1016/j.prevetmed.2012.05.007

Mills, D. S., Demontigny-Bédard, I., Gruen, M., Klinck, M. P., McPeake, K. J., Barcelos, A. M., Hewison, L., Van Haevermaet, H., Denenberg, S., Hauser, H. & Koch, C. (2020). Pain and problem behavior in cats and dogs. Animals, 10(2), 318. https://doi.org/10.3390/ani10020318

Owczarczak-Garstecka, S. C., Watkins, F., Christley, R. & Westgarth, C. (2018). Online videos indicate human and dog behaviour preceding dog bites and the context in which bites occur. Scientific Reports, 8, 7147. https://doi.org/10.1038/s41598-018-25671-7

Rooney, N. J., Bradshaw, J. W. S. & Robinson, I. H. (2000). A comparison of dog–dog and dog–human play behaviour. Applied Animal Behaviour Science, 66(3), 235–248. https://doi.org/10.1016/S0168-1591(99)00078-7

Shabelansky, A. & Dowling-Guyer, S. (2016). Characteristics of excitable dog behavior based on owners’ report from a self-selected study. Animals, 6(3), 22. https://doi.org/10.3390/ani6030022

Supanta, J., Boonhoh, W., Hayakijkosol, O. & Wongtawan, T. (2026). Owner-directed canine aggression in Thailand: Triggers, associated factors and clinical interventions. Veterinary Medicine International, 2026, 6224941. https://doi.org/10.1155/vmi/6224941

Vieira de Castro, A. C., Fuchs, D., Morello, G. M., Pastur, S., de Sousa, L. & Olsson, I. A. S. (2020). Does training method matter? Evidence for the negative impact of aversive-based methods on companion dog welfare. PLOS ONE, 15(12), e0225023. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0225023

Waite, M. R., Harman, M. J. & Kodak, T. (2021). Frequency and animal demographics of mouthing behavior in companion dogs in the United States. Learning and Motivation, 74, 101726. https://doi.org/10.1016/j.lmot.2021.101726