Koira tunnetaan sosiaalisena eläimenä. Jopa niin hyvin, että “epäsosiaalisuuden” piirteet leimataan ongelmiksi ja toisaalta sosiaalisuutta pidetään itsestäänselvyytenä eli normina. Koira lajina onkin sosiaalinen, mutta koirien välillä on rotu- ja yksilöeroja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka hyvin eri tilanteissa koira tulee toimeen toisten koirien kanssa.
Sen sijaan, että puhutaan koirista, jotka tulevat tai eivät tule toimeen muiden kanssa, pitäisi enemmän puhua tilanteista. Koiralle muodostuu helposti arkipäivän tilanteista konsepteja, eli se osaa niputtaa samankaltaisia tilanteita yhteen. Joissakin tilanteissa koira voi kokea toisen koiran uhkana ja toisessa taas mahdollisuutena. Usein esimerkiksi kotiin tulevat koirat aiheuttavat uhkaa, kun taas samat koirat puolueettomalla maalla saattavat olla täysin ok. Samaan tapaan koira voi olla täysin ok koirapuistossa, mutta jos sama koira tulee hihnassa vastaan, se voi nostattaa rähinän.
Koiran sosiaalisuutta pitäisi miettiä peilaten sitä lajityypillisiin faktoihin. On selvää, että monille koirille oma alue on tärkeä, ja ne puolustavat sitä, aivan kuten ruokaansa, sohvaansa tai omistajaansakin. Arvokkaiden asioiden puolustaminen on kaikille koirille tyypillistä, ja arvokkaat resurssit ovatkin yksi yleisimmistä riidanaiheista tuttujen koirien kesken. Koira on tunnettava lajina, jotta sen kanssa voi ottaa huomioon turvallisuuden ja jotta voi tunnistaa mahdolliset riskit.
Suhteet monikoiratalouksissa
Tyypillisesti samassa taloudessa asuvista koirista ajatellaan, että ne ovat ystäviä. Usein näin onkin, mutta se ei tarkoita, että suhteet pysyvät hyvinä. Esimerkiksi sairaus tai kipu saattavat aiheuttaa tuttujen koirien välille vakavia tappeluja. Sairasta tai kipeää koiraa ei koskaan pitäisi pitää muiden kanssa yhdessä ilman valvontaa ja muutenkin monikoiratalouksissa kannattaa kuunnella yksilöitä erityisen tarkkaan. Vaikka koira on lajina sosiaalinen, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että koirat haluavat jakaa elämänsä toistensa kanssa 24/7, mahdollisesti pienissä ja ahtaissa tiloissa.
Monikoiratalouksissa olisi hyvä olla valmius pitää koiria myös erillään, koska joskus se on koirien hyvinvoinnin etu. Erillään pitämisestä podetaan monesti huonoa omaatuntoa ja huonommuutta omistajana, vaikka käytäntö pitäisi olla täysin normaali kaikkien eläinten kohdalla – jokaisen koiran on halutessaan päästävä pois muiden luota. Koirilla on erilaisia ikävaiheita ja muita vaiheita, jotka heijastuvat koirienvälisiin suhteisiin monin tavoin. Murrosikä ja aikuistuminen ovat tällaisia vaiheita, joissa on normaalia ja odotettavaa että koirien välille tulee kahnauksia. Kun omistaja on tilanteen tasalla, hän voi toimia koirien parhaaksi.
Koirienväliset suhteet kodin ulkopuolella
Kodin ulkopuolella koira saattaa suhtautua muihin koiriin ns välinpitämättömästi, mikä on monen omistajan toive. Neutraalilla maalla tämä on mahdollista, tosin monella koiralla on kuitenkin yksi arkkivihollinen, joka aiheuttaa reaktion vaikka muut koirat se ohittaisi helposti. Tässäkin voi olla eroja; osalle koirista kotikatu on osa kotia, ja siinä kulkevat koirat ovat uhka. Toisaalta jollekin koiralle koirat sinänsä eivät ole uhka, paitsi tietyssä kontekstissa, eli vaikkapa hihnakohtaamisissa. Usein hihnatreeneissä huomaakin, että vastaantuleva koira ei välttämättä ole se asia, joka reaktion aiheuttaa, vaan se on enemmänkin koko tilanne ja rituaali.
Usein koiran suhtautumista muihin koiriin ja tutustuttamista vieraisiin koiriin on helpointa tehdä kodin tai muun oman alueen ulkopuolella. Tämä selittää osin sitä, miksi harjoituksissa hallilla kaikki tuntuu menevän hyvin, ja kotona lenkillä kaikki menee niin huonosti. On kuitenkin hienoa, jos on edes yksi paikka, jossa koira näkee muut koirat mahdollisuuksina eikä uhkina.
Koirien suhteet vieraisiin koiriin kotona
Aidattu piha tai kotikatu on paikka, jossa näkee tyypillisen suhtautumisen vieraisiin koiriin. Osa koirista pitää omaa aluetta tärkeämpänä ja osa vähemmän tärkeänä. Oman alueen puolustaminen tunkeilijoilta on ollut kautta aikojen yksi koirien tehtävistä, eikä sitä (ihmisen itsensä kehittämää) piirrettä poista nykyiset normit koiran “yhteiskuntakelpoisuudesta”. Koira hälyttää tunkeilijoista ja puolustaa omaa aluettaan, aivan kuten sille on tuhansien vuosien ajan opetettu – tämä on harmillisen monelle iso yllätys ja ongelma. Jälleen pitäisi palata siihen, mitä faktaa meillä on kustakin eläinlajista ja miten suhteutamme ison kuvan omaan tilanteeseen.
On siis täysin odotettavaa että koira ei hyväksy vieraita omilla alueilla, eikä koira miellä välttämättä omaa aluettaan tontin rajapyykkien mukaan. Omaa aluetta saattaa olla auto, mökkitie ja koirapuistokin, jos siellä vietetään paljon aikaa. Oman alueen puolustamiseen voi vaikuttaa, mutta harjoittelussa on tunnistettava koiran aito motivaatio ja edettävä ensin puolueettomalla maalla. Harmi kyllä meille ihmisillekin on muodostunut eri tilanteisiin eri ajatukset, ja monesti puolueettomalla maalla harjoittelussa ei nähdä pointtia, koska “se ei aiheuta koirassa reaktioita” tai “ei ne koirat siellä ole ongelma”. Juuri silloin kannattaa harjoitella, kun ongelmaa ei ole!
Hyväksy koira sosiaalisine piirteineen
Kaikkien koirien sosiaalisiin suhteisiin voidaan vaikuttaa, mutta ensisijaista on kaikkien turvallisuus. Jos koira ei nauti toisten seurasta, hyväksy se. Sosiaalisissa suhteissa tärkeintä olisi mielekkäät kokemukset ja myönteinen vuorovaikutus. Vaikka koirasi ei täyttäisi normeja, se voi silti olla aivan normaali koira. Kouluttaminen on usein helpompaa, kun koiran hyväksyy sellaisena kun se on, eikä jää taistelemaan sitä vastaan. Tämä voi olla yllättävän vaikeaa, varsinkin jos oma kuvitelma koirasta ei vastaa todellisuutta, jos on vaikka hankittu toinen koira toiselle kaveriksi ja niillä ei sujukaan yhteiselo saumattomasti.
Kaikkeen voi vaikuttaa ja on hyvä aloittaa siitä, että pohtii koiraa lajina ja peilaa omaa koiraa siihen. Toisaalta pitää peilata omaa koiraa omiin odotuksiin ja normeihin ja miettiä sitten, millainen sosiaalinen eläin se oma koira on.
Voisit olla kiinnostunut näistä kursseista