Miksi koira kannattaa opettaa kerjäämään sadalla eri tavalla?

Vahtiiko koirasi keittössä liikkuvia haukansilmän lailla? Seuraako se jokaisen suupalan ketjun herkeämättömällä innolla? Heiluttaako se toiveikkaana hännänpäätä ja tehostaa vihjailua vinkumalla tai haukkumalla, kun annos lähenee loppua? Mikäli näin on, voit onnitella itseäsi, koirasi osaa kerjätä ja se on loistava asia!

Kerjäämisellä sanana on ikävä kaiku, ja sitä pidetään yleensä jollain tasolla huonona tai ei-toivottavana toimintana koiralta. Ruokailutilanteessa tämä voikin pitää paikkansa; sinänsä normaali koiran toiminta esiintyy ei-toivottavassa tilanteessa ja häiritsee ruokailevia ihmisiä.

Kerjäämisestä ilmiönä on kuitenkin huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa, aivan samalla tavalla kuin komentamisesta ja pomottamisestakin! Näillä kaikilla menetelmillä koira yrittää kertoa omistajalleen hyvin selkokielistä viestiä, jota vastaanottaakseen ei tarvitse opiskella koirien elekieltä.

Kerjääminen on mielestäni hyvinvointi-indikaattori monellakin tavalla. Ensinnäkin se kertoo siitä, että koiralla on aloitekykyä. Aloitekyky edellyttää hyvää itseluottamusta ja oppimishistoriaa siitä, että aloitteiden tekeminen ihmisen suuntaan on kannattavaa. Aloitekyky kertoo siitä, että koira ei ole masentunut tai laitostunut.

Toinen merkityksellinen asia kerjäämisessä on se, että se kertoo hyvästä suhteesta koiran ja omistajan välillä. Suhde muodostuu sarjasta vuorovaikutustilanteita, joissa edellinen määrittää seuraavaa. Luottamus syntyy vuorovaikutustilanteiden kautta ja se edellyttää ennakoitavuutta – kumpikin tietää, miten toinen käyttäytyy. Kerjääminen on osoitus luottamuksesta.

Kolmas seikka, joka tekee kerjäämisestä positiivisen asian, on motivaatio. Kerjääminen on osoitus siitä, että koiralla on motivaatio tehdä mitä tahansa omistaja haluaa. Tämäkään ei ole aivan itsestäänselvää aina – moni ongelma johtuu koirien kanssa siitä, että koirilla ei ole riittävää motivaatiota tehdä yhtään mitään ihmisen kanssa. Kerjääminen on osoitus siitä, että motivaatio on kunnossa – seuraavaksi täytyy vain keksiä, miten tämän ilmiön saisi siirrettyä keittiöstä treeneihin!

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavalla kerjäämisen saa käännettyä miellyttäväksi ilmiöksi! Näet jäsenenä myös kaikki aiemmin julkaistut liki sata videota! Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa.

Jaa oma kerjäyshavaintosi #satatapaakerjätä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Me ollaan pilattu se. Me ollaan oltu aivan liian kilttejä. On annettu liikaa periksi. On hemmoteltu pilalle. Meillä ei ole ollut tarpeeksi kuria. Me ollaan annettu sen nukkua sängyssä. Voi voi, meidän koira saa olla sohvallakin. Ja aina sille joku antaa jotain pöydästä vaikka on sanottu ettei saa antaa. Anteeksi.

Valtava syyllisyys liittyy lemmikkeihin. Miksi eläinlääkäriltä tai käytösneuvojalta pitää pyydellä anteeksi, jos koira saa nukkua sängyssä? Miten meille on saatu aikaan niin valtavat paineet?

Pilalle hemmottelu on todella harvinaista. Ennemminkin kyse on siitä, että on koulutettu koiraa tiedostamatta ja koira toimii aivan kuten sille on opetettu. Ei koira ala luulla mitään jos se nukkuu sängyssä tai sohvalla. Se ei yritä junailla vallankaappausta jos se puree hihnaa. Mitkään näistä asioista eivät sinänsä ole ongelmia.

Ongelmia tulee silloin, jos tietämättään vahvistaa koiran riippuvuussuhdetta omistajasta. Tai jos ei kouluta koiraa kunnolla yksinoloon. Tai jos ei kouluta koiraa hyppäämään pyynnöstä alas sängystä tai sohvalta. Tai ensin vahvistaa kerjäämistä ja sitten rankaisee siitä. Usein ongelmien taustalla on epäjohdonmukainen kohtelu; jotakin asiaa sallitaan ja sallitaan ja äkkiä menetetään hermot ja samasta asiasta raivotaan.

Koiria ja lemmikkejä otetaan sen takia, että niille voi tarjota parhaan mahdollisen elämän. Nehän on tarkoitettu alentamaan meidän verenpainetta, ei nostamaan sitä. Se on aivan sama missä koira nukkuu, jos sillä on muuten asiat kunnossa. Muut asiat ovat:

  • perusterveys ja mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen
  • sopiva ruokinta
  • sosiaalistaminen
  • riittävä liikunta
  • sosiaalinen elämä
  • positiivinen kanssakäyminen omistajan kanssa
  • perusasioiden osaaminen (hihnakävely, yksinolo, istuminen, luopuminen)